Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12644)
Tällä on joukolla nyt oikein koulukiusaajat koolla. Tosi fiksua.
Ei leikitä niiden kanssa. Älkää huomioiko niitä mitenkään. Ollaan vain me kimpassa. Ajetaan ne pois jos tulevat lähelle.
Eipä tarvi ihmetellä mistä lapset ovat nykyään tavan oppineet ja miksi on niin yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M36, kiitos päivityksestä. Olen miettinyt miltä sinusta tuntuu nyt kun myrsky lähestyy niin kuin kuvasit. Teillä kaikilla on iso elämänmuutos edessä. Olen myös paljon miettinyt, miten Tyttis pärjää tämän kaiken keskellä.
Sinulla on myös tavallaan pohdittavaa, miten asetut vauvan elämään kun hän saapuu maailmaan. Siinä olisi iso mahdollisuus taas luiskahtaa takaisin eksän maailmaan. Tarkkana saat olla, jos haluat pitää rajat edelleen. Voimia!
Kuurankukka
Älä mene henkilökohtaisuuksiin. Kunnioita ihmisten yksityisyyttä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
M36, mitä kuuluu? Toivottavasti myös sinä uskallat päivittää kuulumisia vielä.
Koirat haukkuu, mutta karavaani kulkee :D
Kuurankukka
Hei minunkin puolestani.
M36 täällä. Kyllähän minä uskallan päivittää. Surettaa kyllä tämän ketjun hiipuminen, se kuinka yksi häirikkö onnistui kuihduttamaan keskustelun. Ja hyökkäykset Ap:ta kohtaan, ihmettelen motiiveja moiseen.
Mutta omaan päivitykseen. Meillä tyttiksen kanssa arki jatkuu, vaikka myrskypilvet jo kerääntyvät horisonttiin. Yritämme kovasti olla huomioimatta sitä ja turhaan koitamme tarttua tähän hetkeen. Meidän ”minitauon” päättymisestä saakka, elokuun loppupuolelta, olemme olleet joka yö yhdessä. Lukuun ottamatta muutamaa yötä, jotka olen työmatkan vuoksi ollut poissa. Tytti siirtyi viikon alussa päiväopiskelijaksi ja jäi
Defensiiviset syytökset ja mustamaalaus ovat epäkunnioittavaa käytöstä.
Keskustelualueen säännöissä sanotaan jotenkin niin, että keskustelijat voivat tuoda esiin omia mielipiteitänsä keskusteltavaan asiaan.
Mutta niitä nyt ei oikein jotkut tahdo sulattaa tai sallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleeni m36 päivitystä lukiessa kuinka vauvan tulo exän perheeseen on selitetty tai selitetään lapsille. Riippuu tietysti lasten iästäkin.
Kuvio on vaikea aikuisillekin niin miten lapset sen ymmärtävät.
Vierailija wrote:
Minusta olisi ihan kiva lukea erilaisia neuvoja mitä ap:n tilanteessa kannattaisi tehdä, jotta asiat etenisivät, kun joillakin tuntuu olevan omakohtaista kokemusta ko. ihmistyypistä. Vaikka ap ei niistä välittäisi tai neuvot eivät soveltuisi juuri hänen tapaukseen, niistä voi olla apua muille. Ei neuvoja tarvitse ajatella pakollisena tai ylempää annettuina vaan mahdollisina vaihtoehtoina joita kukin voi omaan tilanteeseen soveltaa tai olla soveltamatta. Jospa niistä jokunen voisi ap:takin auttaa. Luulisin, että edes pienen pieni mahdollisuus saada lapset takaisin, olisi ap:lle paljon arvokkaampaa tietoa kuin täällä paljon parjattu voivottelu.
Tuon ihmistyypin kanssa tärkein neuvo on ehkä se, ettei sitä saa päästää ihon alle. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta olisi hyvä pystyä exälle esittämään, ettei hänen tekemisensä hetkauta. Sitten omassa rauhassa parkua niin paljon kuin on tarve.
Tuo ihmistyyppi kiusaa kiusaamisen ilosta. Koska reaktion aiheuttaminen tarkoittaa että hänellä on valtaa siihen toiseen ihmiseen. Osa noista, ne vähiten hullut joita on kuitenkin suurin osa, lopettaa kun eivät enää saa reaktioita aikaiseksi. Kun eivät saa sitä mitä itse tarvitsevat irti toisesta. Ne hulluimmat voi sitten muuttua hengenvaarallisiksi. En usko että ap:n mies kuuluu näihin kaikista hulluimpiin, mutta varma ei tietty voi olla koskaan. Suurimalla osalla noistakin kuitenkin itsesuojelu toimii sen verran etteivät ihan suoranaisiin rikoksiin ryhdy. Laillisuuden rajoissa kuitenkin tekevät ihan kaikkensa saadakseen aikaiseksi ihan minkä tahansa reaktion, on se sitten suuttuminen, suru, tuskastuminen, turhautuminen.. koska se on kontrollointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M36, kiva kun päivitit. Toivottavasti tyttis nuorena ihmisenä ymmärtääbrahan arvon, eikä hassaa antamaasi mahdollisuutta käyttämällä rahoja päähänpistoihin. Enkä tarkoita, että ajokortti olisi huono sijoitus. Mutta entä sitten auto, autonkulut, se opiskelu... mietityttää, kuten ilmeisesti sinuakin.
Tsemppiä lähestyvään myrskyyn. Toivotaan, että kaikki menee hyvin, ja asiat asettuu uomiinsa.
Tuo kuvaus, miten kyseisen ihmistyypin kanssa toimittava on erittäin osuva ja paikkansa pitävä. Ja tuo kuvaus on syy, miksi lopetan taistelun ja annan olla. En anna exälle enää nautintoa, että saa minusta reaktion. Tuntuu, että pasmansa meni jo sekaisin, kun sanoin lasten kohdalta että ok. Hoida asia kuntoon, näin edetään. Alkoi heti tulla aivan erisävyistä viestiä. Sepä ei vaan enää pure minuun.
Annan olla. En painosta talon suhteen, se menee kaupaksi kun menee, ositus on mulle oikeesti ihan sama. Ja lasten kanssa edetään just exän ja lasten toivomalla tavalla. Katsotaan sitten mihin se johtaa.
Taitaa vaan esikoisenkin peliura mennä tässä samalla. Manipuloi lasta varsin taitavasti omiin tarkoitusperiinsä. Mutta jälleen, tämä on asia mille minä en voi yhtään mitään. Olen olemassa, kannustan, tuen, olen valmiina kuskaamaan. Muuta en voi.
Kaikista tärkeintä on nyt pelastaa itseni lopullisesti. Ja tämä on ehkä suurin oivallus ja muutos. Tähän asti olen taistellut lasten hyvän, lasten edun, lasten parhaan vuoksi. Nyt olen ymmärtänyt, etten taistelemalla paranna asiaa. Vaan antamalla olla. Lapset tajuavat sitten kun tajuavat. Ex ei tajua koskaan yhtään mitään.
Joku aiemmin sanoi, exän eläneen yli varojensa. Tämä varmasti pitää paikkansa. Hänellä oli aina luottokortti tapissa, materiaa piti haalia, vaikka velaksi. Mutta, eipä oikeastaan kiinnosta.
Mutta todella paljon tulee kaikenlaisia oivalluksia. Esimerkiksi se, miten yhtäkkiä ex joka aiemmin säästi kaikki kuitit ties kuinka kauan, ei enää ottanut koskaan kuittia. Kuinka lopetti s-etukortin käytön jne. Jälkikäteen ajateltuna, selviä merkkejä pettämisestä. Ei niillä enää ole merkitystä. Ei minkäänlaista. Mutta näitä putkahtelee mieleen.
Kun luen juttuja narsistin toiminnasta, tulee välillä niin pahaolo kun teksi osuu liian lähelle, kertoo liian osuvasti meidän elämästä, arjesta, myös tästä eron jälkeisestä toiminnasta, että en voi lukea. Välillä taas ahmin tietoa. Välillä käännän niitä tekstejä päässäni niin, että alan miettimään, edelleen, olinko se kuitenkin minä se narsistinen henkilö suhteessamme. Tosin, olen ymmärtänyt myös sen olevan tämmöisessä suhteessa, tämmöisen suhteen jälkeen, normaalia. Sitä on ollut semmoisessa myllyssä vuosia.
Mutta, tänä viikonloppuna olen monta kertaa vaan hymyillen miettinyt, että on mulla kiva koti. Rakentuu kokoajan, hiljalleen enemmän ja enemmän omaksi kodiksi. Turvapaikaksi.
Olen tanssinut yksinäni, lukenut hyvää kirjaa, puuhastellut jne. Elämä on kaikesta ikävästä huolimatta niin paljon parempaa nykyään.
Ap
Mielestäni tyttiksen pitäisi jättää M36 ja keskittyä ihan omaan elämäänsä ilman häntä.
Maailma on täynnä vapaita ja lapsettomia miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Mielestäni tyttiksen pitäisi jättää M36 ja keskittyä ihan omaan elämäänsä ilman häntä.
Maailma on täynnä vapaita ja lapsettomia miehiä.
Samaa mieltä olen!
Toivottavasti tyttis pitää huolen ehkäisystä!
Tyttis nimenomaan ei pidä huolta ehkäisystä, kun haluaa elämälleen maksajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tuo lainaus pitää tehdä ettei tule samaan harmaaseen palkkiin?
Kiva kun vanhat tutut jaksaa edelleen kommentoida💐
Vierailija wrote:
Miten tuo lainaus pitää tehdä ettei tule samaan harmaaseen palkkiin?
Kiva kun vanhat tutut jaksaa edelleen kommentoida💐
Paina enteriä niin, että kirjoituksesi alkaa palkki vasemmalta kuin lainaamasi teksti. Siis sarakkeen verran vasemmalta.
Tuumis🌻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Tyttis nimenomaan ei pidä huolta ehkäisystä, kun haluaa elämälleen maksajan.
Ja mitähän järkeä tässä Tyttiksen kannalta olisi, hänellähän on jo maksaja, jos semmoiseksi halutaan M36 nähdä. Eihän tuohon kuvioon missään tapauksessa kannata uutta suuta elätettäväksi hankkia ja itseään raskaaksi. Parempi pysyä timminä vaihtoehtona.
Siinä saa sitten molemmat, mitä haluaa. Ei M36 todellakaan mikään uhri tässä kuviossa taida olla.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tyttis nimenomaan ei pidä huolta ehkäisystä, kun haluaa elämälleen maksajan.
Ja mitähän järkeä tässä Tyttiksen kannalta olisi, hänellähän on jo maksaja, jos semmoiseksi halutaan M36 nähdä. Eihän tuohon kuvioon missään tapauksessa kannata uutta suuta elätettäväksi hankkia ja itseään raskaaksi. Parempi pysyä timminä vaihtoehtona.
Siinä saa sitten molemmat, mitä haluaa. Ei M36 todellakaan mikään uhri tässä kuviossa taida olla.
Tässä kuviossa on kovin monta eri palaa, joilla pelataan. Ja jokaisella osallistujalla oma palansa ja motiivinsa. Rahalla on tietenkin oma osuutensa, joka suuntaan siinäkin.
Toisaalta ymmärrän m36 huolen Tyttiksen rahankäytöstä. Mutta onko kuitenkin takana, että jollain tasolla haluaisi kuitenkin hallita tai päättää miten Tyttis rahansa käyttää. Vaikka on ne vapaasta tahdostaan hänelle antanut. Luottaako Tyttis myös siihen, että m36 antaa taas lisää rahaa jos on tarvetta.
Tyttiksen todellakin kannattaa nyt laittaa perusasiansa tulevaisuutta varten kuntoon. Riippumatta siitä jatkuuko suhde tai ei.
Olen samaa mieltä siinä, että M36 kuviossa tosiaankin on monta liikkuvaa palaa ja tuskinpa palaset itsekään ihan aina koko ajan tietävät, minne suuntaan edes haluavat liikkua. Vaihtelee todennäköisesti aika vuoristoratana mielialat kullakin.
Autokoulu on kyllä sinällään tärkeä asia, kun lapsikin on, että pitää päästä itsenäisesti liikkumaan ja viemään lasta harkkoihin jne. Muutenkin mahdollisuus liikkua itsenäisesti on todella tärkeä, on sekin hankalaa, jos aina on toisen varassa, odotella, koska toinen hakee, vie. Nythän käsittääkseni tästäkin syystä Tyttis on aika paljon M36 varassa.
Siitäkin olen samaa mieltä, että nyt on Tyttiksen aika katsoa omaa tulevaisuuttaan ihan kaikilta kanteilta ja miettiä, mitkä palikat ovat olennaisempia. Itseäni mietityttää nuori ikä, sillä oikeasti kun tuumaa omaa ajatusprosessiaan noina vuosina, niin kyllä olisi paljon sanottavaa sille ihmiselle!
Se ei kai ole hyvä juttu, että tulevaa yritetään työntää mielestä pois (joskin todellakin ymmärrettävää). Nythän päinvastoin olisi hetki jutella vähän kaikesta, ennen kuin asiat materialisoituvat, kun se voi sitten olla myöhäistä, kun maito on maassa. Tarkoitan, että Tyttiksellä voi olla kaikenlaisia pelkoja, joista M36 ei edes vielä tiedä. Ne voi olla relevantteja tai ei, mutta jos ne toteutuvat, ennen kuin niitä on mitenkään käsitelty, on jälki varmaan pirusti huonompaa.
Lisäksi helppo vierestä huudella, mutta olisihan nyt aika käydä myös exän kanssa ne keskustelut, miten eri skenaarioissa toimitaan. Jos lähdetään nyt perusoletuksesta, että isyystutkimus osoittaa M36 olevan isä, niin hyvä puhua konkreettisesti, mitä nyt tapahtuu. Kuinka usein hän vierailee vauvan luona, milloin ajatellaan taaperon olevan valmis vierailemaan M36 luona yksin ja muuten, kuka oikeasti asuu missäkin.
Jos M36 ja Tyttis viettävät kaikki yöt yhdessä, onko kenen etu vielä asua kumminkin erillään (jos vielä asuvat), jne jne.
T: MaratonParkuja
Ap - olen usein miettinyt, että ihmiset jotka ovat sitoutuneet parisuhteeseen narskun (tai narsistisia piirteitä omaavan henkilön) kanssa ovat tavallaan panttivankeja. Voisiko silloin ajatella että se mitä uhri luulee rakkaudeksi onkin vain sitä "Helsinki -syndroomaa", eli selviytyäkseen panttivanki kehittää rakkauden kaltaisia tunteita vangitsijaansa kohtaan.
Usein se puoliso on osannut sitoa uhrinsa monin pienin säikein itseensä, että irroittautuminen on todella vaikeaa. Voi olla lapsia, yhteinen työ, yhteiset velat, läheiset suhteet sukulaisten kanssa jne. Kun suhteeseen on investoitu niin paljon, niin yritetään sinnitellä ja kestää kaikenlaista että koko elämä ei hajoa kappaleiksi. Se alkaa pienistä asioista, ja päätyy siihen että huomaa että mikään ei ole enää omaa, ei edes ajatukset.
Eron jälkeen sitten miettii, että missä sumussa sitä on vuosia ollut, ja että miten outoa ja epänormaalia se puolison käytös oli. Ja toivoo että se sitoutuisi nopeasti uuteen puolisoon, että pääsisi itse pois koukusta ja saisi elää rauhassa. Ei ole kiva tietenkään toivoa toiselle sellaista elämää, mutta on niin kova tarve päästä sen rautaisen kontrollin alta pois.
Aivan totta! Hyvin kuvattu. Näin jälkikäteen olen todella miettinyt sitäkin, rakastinko minä(kään) oikeasti? Ehkä se oli juuri tuota Helsinki sydroomaa? Vuosia.
Jälkiviisas on helppo olla. Tai no, ei tämä todellakaan helppoa ole pala palalta ymmärtää asioita, omalta ja toisen kantilta. Lähes päivittäin muistan jonkun asian mikä oli vinksallaan.
Nyt olen törmännyt videoihin, joissa näytellään narsistin ja puolisonsa välisiä tapauksia parisuhteessa. Ajatuksena jakaa tietoisuutta asiasta. En pysty katsomaan niitä. Se ahdistusmöykky tulee heti, liian tuttua, liian osuvaa.
Ja ainoa tapa millä selviän, on katkoa välit niin täydellisesti kun mahdollista. Ja lopettaa vastaanlaittaminen, omien oikeuksien puolustaminen. Kuulostaa karulle, ja on karua, mutta niin kauan kun minusta saa jonkun reaktion, on ex niskanpäällä ja se voittaja.
Raha on rahaa. Mä selviän kyllä eteenpäin. Osaan pihistellä! Ja pitää huolen taloudestani.
M36 ehkä myös sanoisin, että tulevaa myrskyä ei kannata mennä piiloon, vaan valmistautua siihen mahdollisimman hyvin. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. Perheitä on nykyisin niin monenlaisia. Ei vaan yhtä oikeaa tapaa olla toimiva perhe.
Ap
Vierailija wrote:
Ap - olen usein miettinyt, että ihmiset jotka ovat sitoutuneet parisuhteeseen narskun (tai narsistisia piirteitä omaavan henkilön) kanssa ovat tavallaan panttivankeja. Voisiko silloin ajatella että se mitä uhri luulee rakkaudeksi onkin vain sitä "Helsinki -syndroomaa", eli selviytyäkseen panttivanki kehittää rakkauden kaltaisia tunteita vangitsijaansa kohtaan.
Usein se puoliso on osannut sitoa uhrinsa monin pienin säikein itseensä, että irroittautuminen on todella vaikeaa. Voi olla lapsia, yhteinen työ, yhteiset velat, läheiset suhteet sukulaisten kanssa jne. Kun suhteeseen on investoitu niin paljon, niin yritetään sinnitellä ja kestää kaikenlaista että koko elämä ei hajoa kappaleiksi. Se alkaa pienistä asioista, ja päätyy siihen että huomaa että mikään ei ole enää omaa, ei edes ajatukset.
Eron jälkeen sitten miettii, että missä sumussa sitä on vuosia ollut, ja että miten outoa ja epänormaalia se puolison käytös oli. Ja toiv
Se on kylläkin Tukholma-syndrooma.
T. Ohis
Alue: Aihe vapaa
Hip heijaa, kiitos päivityksestä. Pian vauveli syntyy, siinä on sitten tunteet pinnassa yhdellä jos toisellakin. Mutta siitäkin selviätte, usko pois. Onkos muuten isommat lapset innoissaan vauvasta?
Tuumis🌻