Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Kyllä 28 myöntää myös, että monesta kirjoittajasta tuli "tuttuja" tämän yhteisen taipaleen aikana ja mietin välillä mitä kellekkin kuuluu. Ja arvostan pääosin kaikkia muitakin kirjoituksia, neuvoja, kokemuksia jne. Sellainen selkeä ilkeämielinen kirjoitustyyli ärsytti ja itse vielä kestin sen mikä itseäni koski, mutta kovemmin otti lukea esim. Ap:ta kohdistuvat suorat hyökkäykset.

Itselleni kuuluu hyvää edelleen. Poikani on töissä tänään mökkimiehen kanssa ja mökkimies tuo pojan kotiinsa ja hyppään kyytiin. Ajetaan mökille, jossa ollaan maanantai iltaan saakka. Ensiviikolla tulee tapaamisestamme puoli vuotta 😍 Ihmeellistä ja kummallista edelleen.

28 v yhdessä.

Ps. eikö tähän saa enää erikseen laitettua "vapaaehtoista nimimerkkiä".

Kiva että 28v yhdessä tuli päivittämään. On todella harmillista että tähän ketjuun pesiytyi joku negatiivinen kommentoija, oletin että on trolli tai sitten joku muu häiriintynyt. Eihän normaali ihmiset ehdi arkipäivinä tuntikaupalla jankata keskustelusivuilla, esittäen asiantuntijaa ja vielä useana persoonana ;). Tämä on ainoita sivistyneitä ketjuja näillä sivuilla, ja olen seurannut pitkään, toivottavasti ketju ei kuihdu.

Olisi kiva kuulla 28v viimeisiä kuulumisia, exän koottuja selityksia ja miten olet saanut exän ulos vanhasta kodista. 

Ap:lle tsemppiä, vaikuttaa siltä että exäsi on elänyt yli varojensa, kun ei aikanaan halunnut että muutat pois. Ilmeisesti nyt ei halua maksaa elatusmaksuja, ja lasten myötä saisi myös lisät itselleen, näitäkin on nähty! Voimia ja pidä huolta itsestäsi, toivottavasti jaksat tulla päivittämään tilannettasi.

Sanon nyt vielä kerran uudelleen. Täällä on ollut useita eri ihmisiä kommentoimassa mielestänne niitä "negatiivisia asiantuntijaviestejä". Ei ole mikään yksi ihminen esittäen monia eri persoonia. Ihan jo menee vainoharhaiseksi. 

28 vuotta yhdessä vielä päivittää.

Eksääni liittyvät asiat tulivat tietooni silloin viikkoa ennen mökkimiehen kanssa sovittua matkaa. Kieltämättä ne valheet satuttivat ja saivat hämmennystä aikaan, mutta toisaalta oli hyvä huomata, että olen todella "jatkanut matkaa", eli olen asian kanssa ihan Sinut. Matka mökkimiehen kanssa kyllä tuli hyvään aikaan, eli viikko oli niin ihana, romanttinen, intohimoinen että ei minulla löydy siihen sanoja. Eikä eksää tullut mietittyä laisinkaan. Emme ole puhuneet eksän kanssa kertaakaan niiden uusien tietojen jälkeen. Eksä kyllä kovasti pyysi, että soittaisin Hänelle heti reissuni jälkeen, mutta ei minulla ole mitään tarvetta. Siinä reissuani ennen viestiteltiin ja kerroin ensimmäistä kertaa mökkimiehestä ja milloin ja missä tavattiin. Olen kyllä aiemmin yrittänyt mökkimiehestä kertoa, mutta kun sitä tietoa ei haluttu kuulla. Nyt kun laitoin sen "kirjallisena" niin mitään ei jäänyt epäselväksi. Joku sitä eksää silti vaivaa, eli tänään alkoi viestejä tulemaan ja haluaa nähdä. Kerroin, että lähden tänään mökkimiehen kanssa mökille ja kotiudun maanantaina iltana myöhään. Soittaa kuulemma tiistaina ja haluaa sopia koska nähdään. Katellaan.

Nyt tässä kulutan aikaa ja odotan tietoa milloin pojan ja mökkimiehen (on niitä muitakin) työt on tehtynä. 

Se olisi kolme yötä taas mökkimiehen kainalossa, hyvää ruokaa, saunomista + paljuilua, hieman viiniä, paljon keskustelua ja paljon pussailua 😉 Vatsassa kutkuttelee mukavasti.

Hyvää Viikonloppua kaikille.

T: 28v yhdessä 

Vierailija wrote:

28 vuotta yhdessä vielä päivittää.

Eksääni liittyvät asiat tulivat tietooni silloin viikkoa ennen mökkimiehen kanssa sovittua matkaa. Kieltämättä ne valheet satuttivat ja saivat hämmennystä aikaan, mutta toisaalta oli hyvä huomata, että olen todella "jatkanut matkaa", eli olen asian kanssa ihan Sinut. Matka mökkimiehen kanssa kyllä tuli hyvään aikaan, eli viikko oli niin ihana, romanttinen, intohimoinen että ei minulla löydy siihen sanoja. Eikä eksää tullut mietittyä laisinkaan. Emme ole puhuneet eksän kanssa kertaakaan niiden uusien tietojen jälkeen. Eksä kyllä kovasti pyysi, että soittaisin Hänelle heti reissuni jälkeen, mutta ei minulla ole mitään tarvetta. Siinä reissuani ennen viestiteltiin ja kerroin ensimmäistä kertaa mökkimiehestä ja milloin ja missä tavattiin. Olen kyllä aiemmin yrittänyt mökkimiehestä kertoa, mutta kun sitä tietoa ei haluttu kuulla. Nyt kun laitoin sen "kirjallisena" niin mitään ei jäänyt epäselv

Kiva kun päivitit 28.

Arvelen, et ehkä kannattaisi ex:n kanssa setviä asioita ens viikolla. Sittenhän se olis ohi. Pojan asioita kuitenkin jatkossa hoidatte yhdessä. Kivaa mökkeilyä + vlk

Palaillaan

Tuumis🌻

Mukava jos tää ketju vielä jatkuis. Kyllä sitä nämä nimimerkit on tullut melko tutuiksi ja tärkeiksi. Nytkin huoli AP:n voinnista. Kerro kuulumisia!

Edelleen koukussa.

Vierailija wrote:

Mukava jos tää ketju vielä jatkuis. Kyllä sitä nämä nimimerkit on tullut melko tutuiksi ja tärkeiksi. Nytkin huoli AP:n voinnista. Kerro kuulumisia!

Edelleen koukussa.

Sama.

Olis kiva jos Ap päivittäisit, ymmärrän kyllä jos et halua

Tuumikselle vielä, että olimme eksän kanssa jo ystävinä hyvissä väleissä ennen uusia paljastuksia. Se oli aika vapauttavaa ja helppoa.

Tietysti se oli shokki kuulla mahdollisesti jo pitkään jatkuneesta suhteesta ja valheista.

Toisaalta olen tullut itsekkin siihen tulokseen, että en jaksa vihata / inhota toista, olen nyt mennyt elämässäni eteenpäin.

Kuuntelen kyllä mitä toisella sanottavaa ja onhan meillä paljon asioita vielä hoidettavana. Poika on kuitenkin tärkein ja olen tullut siihen tulokseen, että kaikille on helpointa, että tullaan eksän kanssa toimeen. 

Viha vaan katkeroittaa, tavallaan voin antaa eksäni touhut anteeksi, mutta ei minun niitä tarvitse unohtaa. Liian paljon valheita, että voisi enää luottaa, mutta haluan pitää asialliset välit kuitenkin.

28 v yhdessä.

Ja Ap:n ja muidenkin kuulumisia olisi kiva kuulla.

Olet Ap usein mielessä, toivottavasti pärjäilet. Meitä tukijoita on monta.

Ja ymmärrän kyllä, että on parempi pysyä (ainakin hetken) pois jos ketju tuo enemmän pahaa oloa kuin hyvää.

28 v yhdessä 

Kaikista inhottavista viesteistä välittämättä, heippa täältäkin. 

On ihana huomata, että olette miettineet tilannettani. Välittäminen lämmittää mieltä. Ja auttaa oikeasti eteenpäin synkimpänä hetkenä. 

Kaikenlaisilta tyhjänpuhujilta ja suunsa pieksijöiltä alan olemaan aika hyvä sulkemaan korvani.

Sen sanon, että, se syy miksi alun tekstit eroaa myöhemmistä, on se, että en halunnut edes tänne kirjottaa totuutta. Häpesin. En puhunut meidän todellisesta arjestamme koskaan kenellekkään. Siinä tapahtui niin paljon asioita, joita en koskaan olisi saanut hetkeäkään hyväksyä. Ja jotka kuitenki oli arkeamme, epänormaalia joka oli meidän perheen normaali. Vasta saatuani etäisyyttä, alkaessani toipua, uskaltaessani tunnustaa totuuden, uskaltaessani alkaa siitä puhumaan aloin kertoa totuuden täällä. Tai, ensin täällä, sitten oikeassa elämässä. Älkääkä nyt vääntäkö tätä valehteluksi. Missään tapauksessa ei ole kyse siitä, että olisin ketjun alussa valehdellut, kyllä se oli sen hetken totuus. Rikkinäisen, rikotun, epätoivoisen ihmisen irtipäästämisen tuskaa. 

Tuskaa tällä matkalla on ollut ja on paljon, eri muodoissaan.

Tilanne on kamala edelleen. Entistä vahvemmin olen sitä mieltä, että pysyäkseni pystyssä, annan olla, päästän irti niistä lapsistakin. Annan olla. Annan exän temmeltää miten tahtoo. 

Nimenomaan raha on se mikä exälle merkitsee. Ja se, että sitä rahaa ei missään tapauksessa saa olla minulla.

Minä inhoan sitä ihmistä todella paljon. Mutta sen inhon läikkyessä, muistuttelen itseäni että anna olla, ei kannata, ei se ole edes inhon arvonen.

Parin viikon päästä näen exän tapaamisessa. Sen yrityksiin "komennella" mua edellisen tapaamisen jälkeen en ole lähtenyt. 2-3 viikkoa olin rikki, romuna, pohjalla. Valvoin jne. Mutta nyt taas elämä voittaa. Tuleehan niitä huonoja hetkiä, mutta parempana jo. Varmaan seuraava tapaaminen tekee taas saman. Mutta, tiedän jo, että pääsen ylös, ja kaikesta selviää. Kuten Vicky Rosti sano äsken vain elämässä, tiedän olevani selviytyjä.

28, ihana kuulla sinun kuulumisia! Maratonparkujalla on aina niin viisaita sanoja. Kuurankukka, Tuumis. Ja monet muut, olette ihania, tärkeitä. Aivan mahtavia.

Te, jotka jankkaatte, kommentoitte negatiivisesti, olen pahoillani teidän puolestanne. Pahoillani, että teillä on paha olla, niin paha, että se on tässä ketjussa, joka ei ole teidän maailmankuvanne mukainen oksennettava kaikkien näiden ihanien ja myötäelävien, järkevien, mahtavien ihmisten päälle. Menkää metsään, tai pitkälle kävelylle. Se tekee ihmiselle hyvää. Opetelkaa tykkäämään itsestänne ja hyväksymään muut semmoisina kun ovat.

Ap

Jatkan vielä, olin yhteydessä lähisuhdeväkivalta yksikköön. Sieltä vahvistettiin ajatukset henkisestä väkivallasta. Sain toisen tapaamisajan sinne, tulen saamaan tietoa ja apua 

Olen myös menossa narsistien uhrien vertaistukiryhmään. Sinnekkin kun laitoin viestiä, asiat tunnistettiin heti.

Odotan näitä tapaamisia paljon. Tieto auttaa. Helpottaa. Vaikka tilanne on mikä on, saan itselleni apua. Ja kuten tuolta lähisuhdeväkivalta yksiköstä sanottiin, lasten kohdalla asiat ja ymmärrys todellisuudesta voi tulla vasta viiveellä. Suljinhan minäkin, aikuinen ihminen, asioilta silmäni kauan! Vuosia. 

Olenpa sitten itse kunnossa, vahvana auttamassa lapsiani. Ja tiedän toivottavasti miten heitä auttaa. Nyt en sitä voi tehdä, jos nyt alan heille kertomaan totuuksia isästä, asia kääntyy vain minua itseäni vastaan.

Kuten tuolta myös sanottiin, nyt on tärkeää, että soitan heille, laitan viestiä, pidän yhteyttä. Vaikka eivät aina edes vastaisi. 

Ihmiset jotka tietävät, ymmärtävät heti todellisuuden, totuuden. Osaavat auttaa, se ymmärrys tuntuu joka kerta yhtä hyvälle. Joka kerta se vie sitä minun omaa syyllisyyttä pois, vähemmäksi.

Onneksi minulla on yksi aivan huippu ja mahtava ystävä, joka neuvoi ja opasti minut ottamaan yhteyttä oikeisiin paikkoihin. Potki persuksille toimimaan.

Ja onneksi on työ! Työ on edelleen se mikä minut tämän kaiken keskellä saa jaksamaan ja pysymään järjissäni.

Ap

Eihän tuosta edellisestä tapaamisesta ole vasta kun alle 3vk. Mutta tuntu pitkille nämä viikot. Toivuin siis takasin tolpilleni nopeampaa kun ajattelin. Tällä viikolla alkoi taas elämä voittamaan. Tarkennusta tuohon, kun aiemmin kirjoitin että olin 2-3vk romuna.

Tosin ihan hirvittävä ikävä lapsia.

Ap

Tottakai mulla on paha olo, jota oksennan täällä ulos selvitäkseni, sehän tämän ketjun tarkotus vähän niinku on. Ja todella toivon, että jonain päivänä taas tykkään itsestäni, niitä hetkiä tulee jo, mutta töitä on paljon edelleen. 

Mutta, ei silläkään ihmisellä jolla on täällä pakottava tarve hyökätä ja jääräpäisesti pitää kiinni omasta vastakkaisesta mielipiteestään, pilata ketju tahallaan, pyynnöistä huolimatta vain jatkaa, niin ei sekään ihminen hyvin voi.

Ap

Vierailija wrote:

Tottakai mulla on paha olo, jota oksennan täällä ulos selvitäkseni, sehän tämän ketjun tarkotus vähän niinku on. Ja todella toivon, että jonain päivänä taas tykkään itsestäni, niitä hetkiä tulee jo, mutta töitä on paljon edelleen. 

Mutta, ei silläkään ihmisellä jolla on täällä pakottava tarve hyökätä ja jääräpäisesti pitää kiinni omasta vastakkaisesta mielipiteestään, pilata ketju tahallaan, pyynnöistä huolimatta vain jatkaa, niin ei sekään ihminen hyvin voi.

Ap

Hei Ap

Huomaan, että taistelutahtoa löytyy taas, hyvä nainen! Silloin kun meillä oli tuumaustauko, laitoin asioita vaakakuppiin. Hyvät/huonot ja vertailin, mihin suuntaan vaaka kallistuu. Samaa keinoa olen käyttänyt esim työpaikkaa vaihtaessani ym elämän risteyskohdissa. Ja joskus, kun tuntuu elämä murjovan tavallista enemmän, kirjaan asioita paperille, siis niitä hyvin olevia. Se todella selkeyttää. Sama tietysti tänne suoltaminen, helpottaa jo pelkkä kirjoittaminen, ja jos vielä saa sopivasti myötätuntoa, taistelutahtoa, vinkkejä, toisten omakohtaisia kokemuksia vastavissa tilanteissa. Ja sama se, kun kirjaa asioita ylös, missä on hyvä. Ei tarvitse olla paras. Tiikerikakun leipominen ei kaikilta onnistu, sukan kantapää ei sekään (olen tehnyt muutamat putkisukat - käteviä). Piirtäminen, laulaminen, kodin siistinä pitäminen. Vaatteen paikkaus, virkkaus, maalaus, hitsaus...

Ja kun on oikein ikävä lapsia, muistathan että he yhä ovat. Terveitä, kasvavia, rakkaita. Eivät he mihinkään katoa. Tilanteet voivat jopa muuttua piankin. Elä tätä päivää. Usko tulevaan. Ja naura. Muista mukava työ ja ystävät.

Tuumis🌻

Projektio (lat. proiacere 'heittää eteen') eli sijoittaminen on psykologian ja psykiatrian käsite, jolla tarkoitetaan omien mielensisältöjen heijastamista toiseen ihmiseen tai muuhun ulkoiseen kohteeseen. Projektio kuuluu ns. defenssimekanismeihin. Asianosainen ei välttämättä ole tietoinen projektiostaan eikä oivalla, että hän havainnoi omaa psyykkistä todellisuuttaan ikään kuin se olisi objektiivista todellisuutta.

Hei minunkin puolestani.

Ap, oli pakko tulla sanomaan, että nyt kuulostaa todella hyvältä. Kuulostaa siltä, että saat nyt asiantuntevaa apua tilanteeseesi. Olen niin iloinen, että olet rohkaistunut hakemaan apua ja asioista puhutaan nyt niiden oikeilla nimillä. Olen varma, että vahvistut entisestään ja tämä hankala tilanne lasten kanssa on vain välivaihe. He eivät ole kadonneet mihinkään ja palaavat elämääsi yhä enemmän myös ajallisesti kunhan aikaa kuluu ja isänsä oikea karva paljastuu heillekin. Sinun kasvutarinasi on aivan huikea. Luepa joskus kun siltä tuntuu aivan ensimmäisiä kirjoituksiasi tähän ketjuun ja vertaa niitä viimeisimpiin. Olet vahvistunut hurjasti ja on ollut etuoikeus seurata kasvutarinaasi.

28, olen myös todella iloinen, että olet nyt niin onnellinen ja hyvässä paikassa elämässäsi. On oikeastaan melkein siunaus, että eksäsi petollisuus paljastui vasta nyt, kun sillä ei ole enää niin suurta merkitystä sinulle. Poika on tärkeintä ja hänen asioissaan teidän kannattaakin pysyä väleissä. Muuten olen aika skeptinen miten voisit olla ystävä ihmisen kanssa, joka on pettänyt sinut ja valehdellut ties miten pitkään. Tai miksi ystävyyteen eksän kanssa pitäisi edes pyrkiä missään olosuhteissa. On tietysti hyvä asia, jos lasten asiat pystyy hoitamaan ja pysymään siten asiallisissa väleissä. Voi olla myös mielenkiintoista sinulle kuulla, mitä asiaa eksälläsi nyt on tämän kaiken jälkeen.

Ja MaratonParkuja, kirjoitat niin hyvin ja osuvasti. Toivon todella, että pysyt ketjussa analysoimassa sillä se avaa uusia näkökulmia ainakin minulle joka kerta.

M36, mitä kuuluu? Toivottavasti myös sinä uskallat päivittää kuulumisia vielä. 

 

Koirat haukkuu, mutta karavaani kulkee :D

Kuurankukka

Tuumiksen kirjoituksesta tuli vielä mieleeni, että minäkin olen huomannut, että asioiden kirjoittaminen usein selkiyttää myös ajatuksia. Se on myös yksi tämän ketjun voima. 

 

Kuurankukka

Pelkät asiakommentit saavat omituisia reaktioita. Syyllistetään olemattomista. Niinpä.

Ap:lle kaikkea hyvää toivotan. Olet ollut yhteydessä oikeisiin paikkoihin. Toivon todella, että saat apua sieltä.

28v, olen ollut samanlaisessa tilanteessa. Miehen masennus osoittautui toiseksi naiseksi. Olo oli moninkertaisesti narri, kun niin olin toista yrittänyt tukea ja ymmärtää. Mutta onneksi olet elämässä tällä hetkellä hyvässä paikassa.

Toivoisin todella, että ketjuun pesiytyneitä ilkeilijöitä ei otettaisi huomioon. Antaa heidän kommentoida mitä kommentoivat keskenään. Ihmiset nyt vain ovat sellaisia. 

Vierailija wrote:

M36, mitä kuuluu? Toivottavasti myös sinä uskallat päivittää kuulumisia vielä. 

 

Koirat haukkuu, mutta karavaani kulkee :D

Kuurankukka

Hei minunkin puolestani.

 

M36 täällä. Kyllähän minä uskallan päivittää. Surettaa kyllä tämän ketjun hiipuminen, se kuinka yksi häirikkö onnistui kuihduttamaan keskustelun. Ja hyökkäykset Ap:ta kohtaan, ihmettelen motiiveja moiseen.

Mutta omaan päivitykseen. Meillä tyttiksen kanssa arki jatkuu, vaikka myrskypilvet jo kerääntyvät horisonttiin. Yritämme kovasti olla huomioimatta sitä ja turhaan koitamme tarttua tähän hetkeen. Meidän ”minitauon” päättymisestä saakka, elokuun loppupuolelta, olemme olleet joka yö yhdessä. Lukuun ottamatta muutamaa yötä, jotka olen työmatkan vuoksi ollut poissa. Tytti siirtyi viikon alussa päiväopiskelijaksi ja jäi nyt heti syyslomalle. Koska hänellä on nyt illat vapaata ja raahaakin löytyy, niin aloittaa autokoulun. Hieman huolestuttaa, mutta kuten sanottu rahat ovat hänen ja tekee niillä mitä itse haluaa. Mutta toivon, että pitää maltin mukana. Ja kyllähän ajokortti sinällään on hyvä idea. Talvikaudella 23-24 lapset ovat minulla joululoman ja exällä syys- ja talvilomat, joten minä teen syysloman normaalisti töitä.

Myrskypilviin, exä jäi äitiyslomalle eilen perjantaina 13 päivä. Vaikka en taikauskoinen ole, niin löysin kyllä tiettyä ironiaa. Raskausvapaaksihan sitä nykyään nimitetään ja se alkaa oikeasti torstaina, siihen asti exä pitää omaa lomaa. Kyllähän tietoisuus exä vapaan alkamisesta tuo jännitettä tähän meidän olemiseemme.

-M36