Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12644)
Onkohan nämä vakituiset kirjoittajat jostain dementiaosastolta vai miltä? Ketju aloitettu juhannuksen main -22. Eihän siitä ole vielä 1,5 vuottakaan. Haloo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista projisointia, mitä narskut harrastaa, on juurikin syyttää muita riidanhaastajiksi. Eri mielisyyttä kun eivät siedä. Ja haukutaan toisia jankuttajiksi vaikka koko ketju on yhtä halavatun jankkaamista. Uskomatonta.
Jos sais toivoa:
Sinä jotka et tykkää ketjusta, ole hyvä ja poistu. Niin yksinkertaista.
Itse en edes avaa semmoisia ketjuja
Tämä on ollut parhaimmillaan hyvä, silmiä avaava ja voimaannuttava vertaistukiketju monille. Nyt täällä on kuitenkin ollut viime aikoina semmoinen meininki, että vuoron perään ketjun kantavat voimat kuten Ap, 28 ja Tuumis ovat harkinneet ketjun jättämistä. Nyt myös minä liityn tähän joukkoon. MaratonParkuja, jonka hyvistä analyyseista olen paljon oppinut, näyttää myös vaienneen viime päivinä.
Jos meno ei muutu, katoan takavasemmalle. Käyn välillä vilkaisemassa ketjua, mutta jos täällä jatkuu tällainen meininki, en enää kirjoita.
Kysymys ei ole siitä, etteikö erilaisia mielipiteitä sallittaisi, vaan siitä miten asiat esitetään.
Hyvää jatkoa ja paljon voimia kaikille oman tarinanne rohkeasti jakaneille! Olette vahvempia kuin uskottekaan. Pimeintä on juuri ennen auringonnousua.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan nämä vakituiset kirjoittajat jostain dementiaosastolta vai miltä? Ketju aloitettu juhannuksen main -22. Eihän siitä ole vielä 1,5 vuottakaan. Haloo!
Tavallaan hymyilyttää ylläoleva kirjoitus, sillä kertoo kyllä kirjoittajasta aika paljon. Että piti tulla upeasti pätemään ja niin kauniisti kommentoimaan. Tulee vahvasti koulukiusaaja fibat. Vahvasti luulen, että näitä upeita tekstejä täällä kirjoittaa 1-2 kirjoittajaa, en vaan ymmärrä mitä itse saavat näillä kirjoituksilla.
Koulukiusaaja fiilis tulee myös siitä, että taitaa mennä niin, että kiusattu sitä kouluakin useimmiten vaihtaa ja kiusaajat senkun porskuttaa eteenpäin.
Sellasia mietteitä siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28
Rohkenempa vielä kysyä:
Onko poikasi edelleen töissä mökkimiehen kanssa, satunnaisesti vai oliko vaan kertahomma?
Tuumis🌻
Oletteko miettineet, että jos AP:n exän nyksä kavereineen on löytänyt ketjun ja haluaa AP:n lopullisesti sekaisin kun vie häneltä tärkeän vertaistuen. Tai sitten muutama salarakas purkaa turhautumistaan tänne, tai jopa niin että muutama AP:n eksän kaltainen haluaa hajottaa ketjun.
Jos lopetatte kirjoittamisen, niin saavat tahtonsa lävitse.
Mitä jos vaan kaikki alkuperäiset seuraajat ja kirjoittajat hypätään näiden kirjoitusten yli eikä noteerata niitä mitenkään? Ei kukaan kauaa riitele yksinään.
Kaikilla ei ole ollut yhtä hankalia eroja ja eksiä, joten kaikki eivät voi käsittää alkuunkaan minkälaiseksi jotkut muuttuvat erovaiheessa, kun kaikki inhimillisyys katoaa. Valitettavasti osa meistä tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan lämpimästi kiittää tästä matkasta erityisesti mm. Ap, Tuumis, Kuurankukka, Maratonparkuja, Iso Iso Halia ja todella montaa nimimerkitöntä mukana kulkijaa. Kaikkea hyvää toivotan M36:lle ja Sivustaseuraajalle. Monta kohtaloa on jäänyt mieleen ja esim Kuolematon nimimerkki jäi mieleeni, toivottavasti Sinulla kaikki hyvin.
Tämä ketju oli itselleni tosi tärkeä, mutta kirjoitusten sävy muuttui todellakin raskaaksi.
Ymmärrän esim. Ap:n tuskastumisen todella hyvin.
Tätä kuljettiin 1v 4kk yhdessä ja lähes 3000 kirjoitusta.
Ehkä sitten pitää päästää irti myös tästä ketjusta. Kiitos, että sain jakaa matkani täällä surusta iloon.
Käyn kyllä lukemassa minäkin, enkä lupaa hiljentyä kokonaan, mutta antaa räksyttäjien räksyttää keskenään.
KIITOS.
Vierailija kirjoitti:
28
Rohkenempa vielä kysyä:
Onko poikasi edelleen töissä mökkimiehen kanssa, satunnaisesti vai oliko vaan kertahomma?Tuumis🌻
Kauan olinkin äänetön, mutta näitä kirjoituksia ilmestyy aina "väliin" kun itse kirjoittaa samaan aikaan.
Eka työpätkä 3 vuorokautta oli kertahomma, mutta työt sujuivat hyvin niin 5 vuorokautta (parissa pätkässä) tuli lisää.
Töitä olisi pojalle kyllä, mutta jouduin puuttumaan tilanteeseen, eli koulun on pakko olla ykkönen ja työt vaativat arkipäiviä reissun päällä. Mökkimies kunnioittaa päätöstäni. Nyt tulevina viikkoina on muutamia iltakeikkoja johon poika on menossa. Olen sopinut mökkimiehen kanssa, että viikonloppuisin, iltaisin, koulujen lomaviikoille saa tarjota töitä, mutta nyt ei muuta.
Ensi kesäksikin olisi kyllä pojalle töitä niin paljon kun vaan haluaa vastaan ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastuu on vanhemmilla, kyllä. Mutta laki vaan sanoo, että isoja lapsia on kuultava, heidän mielipide otettava huomioon. Ja kun se toinen vanhempi täysin vetoaa siihen lasten haluun. Vaikka hänelle yritetään sanoa, että aikuiset ovat ne jotka päättävät, niin ei auta. Vetoaa siihen että lapsen toivetta ei kunnioiteta! Manipuloi lapset haluamaan omalla tavallaan, omien etujensa mukaisesti asioita. Niin, siinä vaiheessa se toinen vanhempi on vaan täysin kädetön, eikä voi tehdä yhtään mitään! Vaikka haluaisi, vaikka tietää ettei päätös ole lasten edun mukainen.
Käräjöinti vie aikaa, kauan, lapset kasvaa samalla, ja elävät koko sen ajan siinä kamalassa paineessa. Siksi on vaan nostettava kädet pystyyn ja annettava olla. Ja todettava karu, julma tosiasia, että näiden tosiasioiden kanssa on vaan nyt kaikkien elettävä.
Ei se ole katkeruutta. Vaikka ymmärrän sen ehkä sille kuulostavan.Tämä tilanne on aivan kamala. Tämä repii minut äitinä rikki ja palasiksi. Kyllä minä tiedän mikä on lasten etu ja tiedän mikä on vanhempien vastuu. Mutta vastapuolella, lasten toisena vanhempana on täysin erilailla ajatteleva ihminen. Hän ajaa vain ja ainoastaan omaa etuaan. Enkä tiedä, mitä hän on lapsille puhunut, jotta saa heidät tekemään tämmöisen päätöksen.
Mitä minä voin tehdä? En yhtään mitään!!! Asianajajakaan ei voi auttaa koska lasten oma toive. Vain tapaamisissa ja sen minulle jäävän lapsen elatusasioissa voisi auttaa. Kaksi lasta olen "menettänyt"
Ja kumpa ymmärtäisitte, mitä tällä "menettämisellä" tarkoitan! Se on öidin tuska siitä, ettei saa jakaa arkea lastensa kanssa. Se on äidin tuska siitä, että tietää ettei lasten päätös ole heille hyväksi pidemmän päälle, ei millään tavalla. Se on äidin tuska siitä etten voi tehdä yhtään mitään. Voin vaan olla olemassa ja koittaa pysyä järjissäni tämän kaiken kamaluuden keskellä.Mikään ei tässä mene kuten normaalissa erossa. Mikään ei toimi niin kun normaalien järkevien ihmisten kesken.
Se että itse tiedän vastuun olevan vanhemmilla, se että tiedän lasten päätöksen olevan heille huono, se että tiedän exän kontrolloivan minua lasten kautta ikuisesti, jos hänelle annan siihen mahdollisuuden. Se ei kuulkaa ainakaan vähennä tätä tuskaa. Ja tuskaa tämä on. Selviytymistä. Ja ainoa tapa millä itse selviän, on päästää irti niistä lapsista. Ja pelastaa itseni.
En voi enää taistella. En voi tehdä yhtään mitään.
Ja kyllä, olen kääntänyt joka kiven ja miettinyt joka mahdollisuuden, keskustellut asianajajan kanssa asiasta jne.
Ap
Ap, vaikka sinä olet eroamassa miehestäsi, sinun lapsesi eivät ole eroamassa isästään taikka sinusta. On niin väärin lapsiasi kohtaan, että koet heidän valinneen isänsä sinun sijastasi. Lasten asia ei ole tehdä tällaista valintaa eikä siitä saa heitä syyttää.
Se, että osa lapsistasi on halunnut jäädä miehesi luokse, voi johtua yksinkertaisesti siitä, että he ovat halunneet jäädä kotiinsa. Tai ehkä sinun luonasi ei ole tilaa kaikille?
Tai ehkä lapsesi eivät jaksa katsella sinun tuskaasi ja katkeruuttasi. Heidän asiansa ei ole kannatella äitiään, oli tilanne mikä tahansa. He eivät myöskään jaa sinun tunteitasi miestäsi kohtaan, kyse on heidän isästään.
Toivon todella, että jaksat päästää irti katkeruudestasi. Oman itsesi, mutta ennen kaikkea lastesi vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet, että jos AP:n exän nyksä kavereineen on löytänyt ketjun ja haluaa AP:n lopullisesti sekaisin kun vie häneltä tärkeän vertaistuen. Tai sitten muutama salarakas purkaa turhautumistaan tänne, tai jopa niin että muutama AP:n eksän kaltainen haluaa hajottaa ketjun.
Jos lopetatte kirjoittamisen, niin saavat tahtonsa lävitse.
Mitä jos vaan kaikki alkuperäiset seuraajat ja kirjoittajat hypätään näiden kirjoitusten yli eikä noteerata niitä mitenkään? Ei kukaan kauaa riitele yksinään.
Kaikilla ei ole ollut yhtä hankalia eroja ja eksiä, joten kaikki eivät voi käsittää alkuunkaan minkälaiseksi jotkut muuttuvat erovaiheessa, kun kaikki inhimillisyys katoaa. Valitettavasti osa meistä tietää.
No jopa on oikea salaliittoteoria. Ettekö voi ymmärtää, että ei tarvitse olla joku exän ystävä, salarakas tai haluta aloittajaa sekaisin.
Uskoakseni olemme ihan tavallisia, tuntemattomia ihmisiä, jotka lukevat ketjua ja kommentoivat ihan vain ulkopuolisena ihmisenä.
Ei tässä aloittajaa sekaisin olla laittamassa, päinvastoi on ollut hyvää tietoakin.
Onpas nyt nostanut kovat laineet muutaman ihmisen hiukan vakikirjoittaista poikkeavat kommentit.
En ole ennen tämänkaltaista ilmiötä ainakaan näin voimakkaana huomannut.
Mikähän heidän pahan olonsa syy mahtaa olla. Paljon ilkeämmin itse kirjoittavat ja käskevät poistumaan palstalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastuu on vanhemmilla, kyllä. Mutta laki vaan sanoo, että isoja lapsia on kuultava, heidän mielipide otettava huomioon. Ja kun se toinen vanhempi täysin vetoaa siihen lasten haluun. Vaikka hänelle yritetään sanoa, että aikuiset ovat ne jotka päättävät, niin ei auta. Vetoaa siihen että lapsen toivetta ei kunnioiteta! Manipuloi lapset haluamaan omalla tavallaan, omien etujensa mukaisesti asioita. Niin, siinä vaiheessa se toinen vanhempi on vaan täysin kädetön, eikä voi tehdä yhtään mitään! Vaikka haluaisi, vaikka tietää ettei päätös ole lasten edun mukainen.
Käräjöinti vie aikaa, kauan, lapset kasvaa samalla, ja elävät koko sen ajan siinä kamalassa paineessa. Siksi on vaan nostettava kädet pystyyn ja annettava olla. Ja todettava karu, julma tosiasia, että näiden tosiasioiden kanssa on vaan nyt kaikkien elettävä.
Ei se ole katkeruutta. Vaikka ymmärrän sen ehkä sille kuulostavan.Tämä tilanne on aivan kamala. Tämä repii minut äitinä rikki ja palasiksi. Kyllä minä tiedän mikä on lasten etu ja tiedän mikä on vanhempien vastuu. Mutta vastapuolella, lasten toisena vanhempana on täysin erilailla ajatteleva ihminen. Hän ajaa vain ja ainoastaan omaa etuaan. Enkä tiedä, mitä hän on lapsille puhunut, jotta saa heidät tekemään tämmöisen päätöksen.
Mitä minä voin tehdä? En yhtään mitään!!! Asianajajakaan ei voi auttaa koska lasten oma toive. Vain tapaamisissa ja sen minulle jäävän lapsen elatusasioissa voisi auttaa. Kaksi lasta olen "menettänyt"
Ja kumpa ymmärtäisitte, mitä tällä "menettämisellä" tarkoitan! Se on öidin tuska siitä, ettei saa jakaa arkea lastensa kanssa. Se on äidin tuska siitä, että tietää ettei lasten päätös ole heille hyväksi pidemmän päälle, ei millään tavalla. Se on äidin tuska siitä etten voi tehdä yhtään mitään. Voin vaan olla olemassa ja koittaa pysyä järjissäni tämän kaiken kamaluuden keskellä.Mikään ei tässä mene kuten normaalissa erossa. Mikään ei toimi niin kun normaalien järkevien ihmisten kesken.
Se että itse tiedän vastuun olevan vanhemmilla, se että tiedän lasten päätöksen olevan heille huono, se että tiedän exän kontrolloivan minua lasten kautta ikuisesti, jos hänelle annan siihen mahdollisuuden. Se ei kuulkaa ainakaan vähennä tätä tuskaa. Ja tuskaa tämä on. Selviytymistä. Ja ainoa tapa millä itse selviän, on päästää irti niistä lapsista. Ja pelastaa itseni.
En voi enää taistella. En voi tehdä yhtään mitään.
Ja kyllä, olen kääntänyt joka kiven ja miettinyt joka mahdollisuuden, keskustellut asianajajan kanssa asiasta jne.
Ap
Ap, vaikka sinä olet eroamassa miehestäsi, sinun lapsesi eivät ole eroamassa isästään taikka sinusta. On niin väärin lapsiasi kohtaan, että koet heidän valinneen isänsä sinun sijastasi. Lasten asia ei ole tehdä tällaista valintaa eikä siitä saa heitä syyttää.
Se, että osa lapsistasi on halunnut jäädä miehesi luokse, voi johtua yksinkertaisesti siitä, että he ovat halunneet jäädä kotiinsa. Tai ehkä sinun luonasi ei ole tilaa kaikille?
Tai ehkä lapsesi eivät jaksa katsella sinun tuskaasi ja katkeruuttasi. Heidän asiansa ei ole kannatella äitiään, oli tilanne mikä tahansa. He eivät myöskään jaa sinun tunteitasi miestäsi kohtaan, kyse on heidän isästään.
Toivon todella, että jaksat päästää irti katkeruudestasi. Oman itsesi, mutta ennen kaikkea lastesi vuoksi.
Erittäin hyvä kirjoitus. Olen miettinyt itsekin, että lapset vain halusivat mieluummin jäädä vanhaan kotiinsa.
Se on ymmärrettävää.
Toivottavasti kaikki lapset saavat tavata toisiaan ja pitävät keskenään yhteyttä.
28 v yhdessä kirjoitti:
Haluan lämpimästi kiittää tästä matkasta erityisesti mm. Ap, Tuumis, Kuurankukka, Maratonparkuja, Iso Iso Halia ja todella montaa nimimerkitöntä mukana kulkijaa. Kaikkea hyvää toivotan M36:lle ja Sivustaseuraajalle. Monta kohtaloa on jäänyt mieleen ja esim Kuolematon nimimerkki jäi mieleeni, toivottavasti Sinulla kaikki hyvin.
Tämä ketju oli itselleni tosi tärkeä, mutta kirjoitusten sävy muuttui todellakin raskaaksi.
Ymmärrän esim. Ap:n tuskastumisen todella hyvin.Tätä kuljettiin 1v 4kk yhdessä ja lähes 3000 kirjoitusta.
Ehkä sitten pitää päästää irti myös tästä ketjusta. Kiitos, että sain jakaa matkani täällä surusta iloon.
Käyn kyllä lukemassa minäkin, enkä lupaa hiljentyä kokonaan, mutta antaa räksyttäjien räksyttää keskenään.
KIITOS.
Kiitos itsellesi, että olet jakanut oman tarinasi. Sitä on ollut helppo myötäelää ihan alusta pitäen niin surussa ja tuskassa kuin sittemmin myös toiveikkuudessa ja ilossa. Merkillistä, miten periaatteessa tuiki tuntematon henkilö voi muuttua tutuksi ja tavallaan myös läheiseksi tällä tavalla. Minua on kovasti koskettanut se, mitä Sinulle on tapahtunut ja tapahtuu.
Ihanaa oli lukea lyhyt lomapäivityksesi, en ole ollenkaan yllättynyt siitä, että tunteenne ovat voimistuneet ja voimistuvat edelleen. Kas niin suuri on hyvien puhehousujen taika! ;) No, myönnän että onhan se hyvin toimiva fyysinen kemia ja yhteensopivuus erotiikan saralla äärettömän tärkeää sekin. Nauttikaa toisistanne, kaikin tavoin!
Taidanpa minäkin irtaantua tästä ketjusta ainakin toistaiseksi. Katsotaan tuonnempana sitten, josko tilanne täällä muuttuu ja rauhoittuu. Toivon sydämestäni kaikkea hyvää Sinulle ja Mökkimiehelle sekä tietenkin myös pojallesi jatkossa. Toivottavasti palataan, jossain vaiheessa.
Vähän haikeana, ISO ISO HALI!! <3 <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen ei helpolla luovu "omaisuudestaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan nyt, että ehkä aloittajan tarinaa "ymmärtämättömät" ihmiset eivät oikein tajua miten ketjun alun jälkeen, kun mies haki eroa ja alkoi puhua eroon liittyvistä käytännön asioista, aloittajan sävy miestä kohtaan on muuttunut niin paljon. Tarinan juoni tuntuu joillekin epäuskottavalta ja epäloogiselta.
Aloittajan kertoo todella monta sivua ja kommenttia ketjun alussa, että olisi halunnut jatkaa, miehen kanssa oli mukavaa, seksikin oli ja nukuttiin samassa sängyssä kaikesta huolimatta, ero oli täysi shokki, vaikka oi vain pieni toivon murunen niin olisi silti halunnut vieläkin toivoa jatkosta jne.
Hän ei kertonut mitään siihen viittaavaakaan, että mies olisi jotenkin kauhean kamala tai etteikö miehen kanssa olisi jatkanut jos siihen olisi pienikin mahdollisuus.
Nyt sitten kun vertaa alkua tähän päivään voi olla välillä ihmettelemättä.Moni aloittajaa vahvasti tukeva henkilö vetoaa siihen, että me epäilijät ja asioita kyseenalaistavat olemme elämää kokemattomia ja sellaisia joille ei ole tapahtunut vastaavaa. Olemme itse eläneeet muka helpon elämän ja siksi emme ymmärrä ja tue aloittajaa. Olemme lapsellisia tai ilkeitä. Meidät lytätään täysin ja aloittajaa tuetaan ja uskotaan täysin.
Se on uskoakseni hyvin monen kriittisemmin kirjoittaman ihmisen kohdalla täysin väärä olettamus, jopa loukkaavaa.
Uskon, että monilla on juuri siksi erilaisia näkökulmia kun on erilaisia elämänkokemuksia, vaikeitakin, ihmissuhdetuntemusta ja myös siten osaamme nähdä tarinan osittain eri silmin.Sinun kantasi on tullut selväksi, sitä on sivutolkulla asti. Kärkyt täällä 24/7 hakien ja jankaten milloin mitäkin näkökulmaa. Kertakaikkisen raskas oot🙄
En kärky tosiaankaan 24/7.
Ja en ole ainoa vastaava henkilö täällä.
Ilmeisesti on liian raskasta lukea muiden hiukan erilaista näkökulmaa kuin aloittajan toinen toistaan toistavat pitkät kommentit.Ymmärränhän minä tietenkin sen, että näillä kannattajilla on samat mielipiteet ja puolustavat siksi toisiasn. Ovat niitä, joita mies on on pettänyt tai löytänyt uuden kumppanin. Tai molempia.
Siksi kaikki muut, jotka täällä hiukankaan ovat eri mieltä tai jostain heidän ajatusmaailmastaan saavat kylmää kyytiä.Kärkyt ja jankkaat 24/7, sekä peesaat omia niitä kirjoituksiasi. Kirjoitustyylisi toistaa ja loistaa, sen kyllä tunnistaa. Eilen kun ap kirjoitti, ettei enää kaipaa neuvoja (jankkausta) talonmyynti ja lasten huoltoasioissa, tartuit tänään sitten tuohon Ap:n syyllistämisasiaan, sekä niin hienon exän ylistämiseen. Sinä se varsin näppärä oot. Sääli että pesiydyit tähän ketjuun, toivottavasti pakko-oireinen halusi oksentaa pahaa oloasi helpottaa edes jossain määrin ja jatkossa kommenttisi ignoorataan.
Ja näin väärin tai vääristeltynä luetaan tietyt kommentit.
Ja taas vedettiin "hienon exän ylistäminen".
Exää ei ole ketään ulkopuolinen ylistänyt. Se on teidän joku oma päähänpinttymänne.
Jos lainaa aloittajan omaa tekstiä hänen alkupään kommenteistaan niin se ei muutu kerrottuna jonkun muun tekemäksi ja jonkun muun tekemäksi ylistämiseksi.
Eikä myöskään mitätöi tai tee kirjoittamattomiksi aloittajan omia kommentteja.
Ei tämä niin kai toimi.Etkö oikeasti ymmärrä, että tilanne nimenomaan on muuttunut, alkupään kirjoituksista on kohta 2 v! Ja juuri siitä ketjussa on ollut kyse, kertomuksista, mitä näiden kahden vuoden aikana on tapahtunut eri kirjoittajille. Siksihän tässä on sanottu, että lukekaa koko ketjun, niin ette vaikuta täystolloilta, jotka jankkaavat jo muuttuneita asioita omaksi mielihyväkseen.
Anteeksi nyt vain, mutta vasta ensi juhannuksena (eli juhannuksena 2024) on aloituksesta kulunut 2 vuotta.
No niin, jonkun toive täyttyi. Kaikki rekisteröimättömät nimimerkit poistui! Nyt vierailija vastaa vierailijalle, jota kommentoi vierailija ollen samaa tai eri mieltä...
Selkeää, vai mitä? Tätähän toivottiin😉
Tuumis🌻
Miksiköhän tuotakin kommenttia on alapeukutettu, missä kerrotaan, että vasta juhannuksena 2024 tulee kaksi vuotta ketjun aloittamisesta.
Haluan olla myös yksin parisuhteessa. Puolisoni samoin. Meillä on kaksi asuntoa, välimatka 150km. Alunperin maalaisasunto oli enemmän minun mieleeni, kaupunki miehen. Pikkuhiljaa ollaan molemmat melkein aina maalla. Kaipaan yksinoloa. En tee kummempaa, kuin ehkä haen pizzan ja karkkia. En aina sitäkään. Luhnustelen yöpuvussa, luen kirjaa sängyssä. Olen vaan. Käyn lenkillä tai lämmitän pihasaunan. Leivon.
Kaikkea tätä voin toki tehdä yhdessäkin. Jos poikkean yksin terassille, aina kaverit kysyy missä mies. Tai jos mies menee yksin, kysellään missä minä. Kaikki tutut pariskunnat on miltei aina yhdessä. Meitä tämä naurattaa, emme ole liimatut yhteen, emme siamilaiset kaksoset.
Mitä ajatuksia herättää?
Eikö itse kommentti ja sen sisältö ole tärkeämpi kuin joku nimimerkki?
Mitä se haiittaa asian kannalta onko keskustelijoina vierailija ja vierailija tai joku Horsmankukka ja Risto Reipas.
Minulle on ihan sama ja se vaikka nimimerkit olisivatkin käytössä, mutta noin yleensä.
Etkö oikeasti ymmärrä, että tilanne nimenomaan on muuttunut, alkupään kirjoituksista on kohta 2 v! Ja juuri siitä ketjussa on ollut kyse, kertomuksista, mitä näiden kahden vuoden aikana on tapahtunut eri kirjoittajille. Siksihän tässä on sanottu, että lukekaa koko ketjun, niin ette vaikuta täystolloilta, jotka jankkaavat jo muuttuneita asioita omaksi mielihyväkseen.