Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12643)
Vierailija kirjoitti:
Puhumme miehen kanssa toisillemme ystävällisesti ja otamme toisemme huomioon. Kyllä lapset varmasti huomaavat jotain ja toivottavasti ottavat opiksi, että eivät ikinä mene yhteen työnarkomaanin kanssa. Siinä häviää joka kerta.
Oikeesti? Lasten pitäisi oppia teidän suhteesta, ettei tuommoista koskaan. Näyttäisit ennemminkin mallia siitä, että voi mennä erilleen työnarkomaanin kanssa, jos ei ole hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei itse lähde? Uusi muija jo tiedossa vai salasuhde? Miksi haluaa nukkua samassa söngyssä, salailee teidän välejä lapsilta?
On kyllä ihme äijä, ei voi aikuisten oikeesti tehdä selkeitä ratkaisuja.
Se voi johtaa kuolemaan
Kylläpäs täällä on "äkäisiä" kommentteja. Harmi. Ketju on ollut pitkään niin aito. On saanut kertoa omia kokemuksiaan ja näkemyksiään. Kaikille on tilaa. Ei kannata kuitenkaan teilata toisia, kun ei voi tietää koko kuvaa.
Samaa mieltä monien kanssa: täällä on tilaa kaikenlaisille tarinoille, ilkeydelle ja lyttäämiselle EI!
AP, on niin ihana lukea toisenlaista sinua. Olet sinä potenssiin kahdeksan, kun verrataan viime vuoden kesäkuuhun. Pinnistele vielä vähän. Kumpa talo menis kaupaksi🔆
Tuumis🌻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumme miehen kanssa toisillemme ystävällisesti ja otamme toisemme huomioon. Kyllä lapset varmasti huomaavat jotain ja toivottavasti ottavat opiksi, että eivät ikinä mene yhteen työnarkomaanin kanssa. Siinä häviää joka kerta.
Oikeesti? Lasten pitäisi oppia teidän suhteesta, ettei tuommoista koskaan. Näyttäisit ennemminkin mallia siitä, että voi mennä erilleen työnarkomaanin kanssa, jos ei ole hyvä olla.
Niinhän minä aion tehdä, mutta sille on oma aikansa. En ole riippuvainen miehestäni ja lapset tietävät, että olen vahva persoona.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että jos totuus tulee ilmi, mieheni todellakin raivostuu ja ehkä poliisiakin tarvitsee kutsua paikalle. Mutta olen ollut niin lamaantunut jo vuosia ettei mikään tunnu miltään. Minua ei pelota mikään muu kuin elämätön elämä. Se, että istun kotona ja elän jonkun toisen mukavaa elämää mikä ei ole minulle tarpeeksi.
Vaikka en periaatteesta tätä hyväksy, niin kuvauksesi perusteella voi olla että vuosien päästä selviää esimerkiksi että miehesi on aseksuaali, homo tai sitten hänellä on koko ajan ollut sivusuhde. Sitä taustaa vasten ymmärrän ratkaisusi. Sillä kyllähän tuo kaikin puolin kuulostaa siltä, että teillä ei ole normaali parsuhde. Ihan kuin kaksi aikuista olisi vain päättänyt että tehdään ja kasvatetaan lapset yhdessä ja sitten mennään eri suuntiin. Onko suhteenne ollut koko ajan samanlainen? Milloin kipinä hävisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuurankukka kirjoitti:
Olen samaa mieltä MaratonParkujan kanssa siinä, että "toisen elämän varastaminen" näkyy kyllä perheessä ja puolisolle. Meillä kaikilla on emotionaalista ja fyysistä pääomaa ja kun sitä sijoitetaan kodin ulkopuolelle, se on väkisin pois kodin sisältä.
Lisäksi mietin näissä kuvioissa aina sitä, millaisen kuvan parisuhteesta lapset saavat. Usein perustellaan huonoon liittoon jäämistä sillä, että se tehdään lasten takia. Mutta onko lapsille parasta kaksi onnetonta vanhempaa? Entä jos he ovat kasvaneet kodissa, jossa aikuisten välinen suhde on tunnekylmä, saavatko he siitä negatiivisen mallin aikanaan omiin parisuhteisiinsa?
Valinnoilla voi siis olla kauemmas kantoisemmat vaikutukset kuin mitä ajatellaan.
Tuo on niin totta, mitä Kuurankukka sanoo.
Todella moni perustelee itselleen huonoon liittoon jäämistä lasten takia. Mutta miten ihmeessä lapsille voisi kylmä parisuhdemalli ja onneton, valheellinen ja mukamas-ehjä koti/perhe olla parempi vaihtoehto kuin kaksi onnellista, erillistä kotia ja vanhemmat, jotka uskaltavat olla rehellisiä tunteistaan?
Onko kyseessä pohjimmiltaan kuitenkin se, että vanhempi itse pelkää muutosta, elintason mahdollista laskua ja tuttavien mielipiteitä niin paljon, että tyytyy vain sinnittelemään tutun turvallisen p*skan keskellä eikä uskalla ottaa sitä riskiä, että hyppää rohkeasti tuntemattomaan ja voi saada elämänsä aivan uuteen kukoistukseen? Jättää siis velvollisuudesta oman elämänsä elämättä lasten (= omien pelkojensa?) vuoksi ja katkeroituu sitten lopulta kokonaan?
Voi olla että olen oppositiossa, mutta omasta mielestäni parasta elintasoa on se, että voi olla ja elää vapaasti omannäköistään elämää niiden ihmisten kanssa joiden kanssa haluaakin. Raha ja kulissit eivät siihen liity oikeastaan mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy nyt sitten kuvata tilannetta tarkemmin. Meidän perhedynamiikka toimii hyvin. Meillä on hauskaa perheenä lasten kanssa. Meillä miehen kanssa arki toimii hyvin. Lapset saavat ravitsevaa ruokaa, ruokailuhetket ovat kivoja hetkiä joissa puretaan päivän hyviä ja huonoja tapahtumia. Rakastan tätä perhettä! Kukaan ei voi päällepäin huomata mitä teen. Olen aiemmin ollut täysin pettämistä vastaan. Teen kaikkeni, että mieheni ei saa ikinä tietää. En tee tätä häntä loukatakseni vaan ihan omista itsekkäistä syistä.
Olen itsenkin miettinyt tätä kuviota ja miten pystyn siihen. Olen empaattinen ihminen ja niin kuin mieheni on sanonut, haluan kaikille hyvää. Siltikin pystyn tähän. En ymmärrä miten se on mahdollista. Tulen kotiin ja voin sanoa, että minusta ei huomaa mitään erikoista.
Ero tulee viimeistään, kun lapset eivät enää asu kotona. Vaikka perheenä toimimme upeasti yhteen, meillä ei ole miehen kanssa mitään puhuttavaa toisillemme arkiasioiden lisäksi. Molemmat teemme omia hommiamme ja menemme miten haluamme. Silti mieheni on tyytyväinen nykytilanteeseen, on sen suoraan sanonut.
Kuulostaa siltä, että miehelläsikin on liiton ulkopuolinen suhde. Saa nähdä kumpi ehtii ensin kiikuttaa eropaperit allekirjoitettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28
Kerrohan mökkiviikonlopustasi
Tuumis🌻
Vierailija kirjoitti:
Puhumme miehen kanssa toisillemme ystävällisesti ja otamme toisemme huomioon. Kyllä lapset varmasti huomaavat jotain ja toivottavasti ottavat opiksi, että eivät ikinä mene yhteen työnarkomaanin kanssa. Siinä häviää joka kerta.
Tälläistäkö elämää haaveilit itsellesi?
Vielä ei ole myöhäistä muuttaa suuntaa. Kysyn ihan ystävällisesti, tajuatko miten monta elämää saatat pilata elämällä v a l h e e s s s a?...
Sinä voit vaikuttaa niin moneen, et vain omaan elämääsi.
Mieti rauhassa, elämä kyllä kantaa, voit kohota siivillesi... nyt, et vasta sitten, kun lapset aikuisia.
Avasit ehkä Pandoran lippaan kirjoittaessasi, ehkä halusitkin muutosta? Mutta meillä kaikilla on vain yksi elämä (paitsi kissoilla 9). Mieti miten sen haluat käyttää...
Tuumis🌻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
28
Kerrohan mökkiviikonlopustasiTuumis🌻
Kiitos kysymästä.
Viikonloppu oli ihana, mitä sitä kieltämään. Keskiviikkona nähtiin ja kotiuduin eilen illalla myöhään. 5 päivää yhdessä. Saunottiin ja paljuiltiin joka ilta, mökkimies piti minut hyvissä ruuissa (tämä luksusta, kun en saa edes keittiössä koskea ruuanlaittoon, ruuanlaitto on mökkimiehen vapaa-ajan intohimo), paljon läheisyyttä+koskettelua, naurua, pitkiä keskusteluja, parina iltana hieman viiniä, käytiin kylillä, tein töitä upeissa maisemissa ja vierailtiin naapurimökissä parhaan ystäväni + Hänen miehensä luona. Istuttiin siellä vierekkäin pirttipöydän tuolilla, siis siinä samalla tuolilla istuttiin kun 5 kk sitten tavattiin. On tämä elämä kummallista.
Nyt on itsellä hyvin kiireinen 2 viikkoa, paljon töitä + ensiviikonlopun olen tämän yllämainitun parhaan ystäväni kanssa reissussa. Siitä sitten viikon päästä on minun ja mökkimiehen yhteinen lomaviikko ja lähdemme ulkomaille.
Semmosta tänne kuuluu ja nyt en ota kantaa muihin kirjoituksiin, sillä pitää lukea ne ajatuksen kanssa uudestaan, on ollut ketjussa taas aika vilkasta.
Tuumis, niin osuvasti sanottu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on kriisi, muttei suostu terapioihin tai sitten vaan toinen nainen tai miespartneri. Ainahan pitkästä suhteesta on vaikea lähteä. Tämä tulee ap:lle vaan tuomaan tuskaa, ellei itse reagoi jollain tavalla miehen kiukutteluun. Voi itse pyytää miestä siirtymään eri huoneeseen tai osoitteeseen nukkumaan, jos kerran erota haluaa. Ei tuollaiseen kiukutteluun tarvitse mennä mukaan. Ja täällä toisisti kommentoiville: me ihmiset olemme niin erilaisia ja tilanteita elämässä moninaisia! Ymmärtäkää!
Luit ilmeisesti ketjun alun, eli kesän 2022?
Keväällä 2023 paljastui, että miehellä oli salarakas, ollut jo ilmeisesti jonkun vuoden.
Ap muutti talosta ulos ja tämä salarakas muutti samantien taloon ap:n tilalle, hyvä kun muuttoauton perävalot olivat kadonneet näkyvistä.
Ap, mikä tilanne?
Oivoi 28 olen niin onnessani sun tilannettasi seuratessani ... vaude teille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on kriisi, muttei suostu terapioihin tai sitten vaan toinen nainen tai miespartneri. Ainahan pitkästä suhteesta on vaikea lähteä. Tämä tulee ap:lle vaan tuomaan tuskaa, ellei itse reagoi jollain tavalla miehen kiukutteluun. Voi itse pyytää miestä siirtymään eri huoneeseen tai osoitteeseen nukkumaan, jos kerran erota haluaa. Ei tuollaiseen kiukutteluun tarvitse mennä mukaan. Ja täällä toisisti kommentoiville: me ihmiset olemme niin erilaisia ja tilanteita elämässä moninaisia! Ymmärtäkää!
Luit ilmeisesti ketjun alun, eli kesän 2022?
Keväällä 2023 paljastui, että miehellä oli salarakas, ollut jo ilmeisesti jonkun vuoden.
Ap muutti talosta ulos ja tämä salarakas muutti samantien taloon ap:n tilalle, hyvä kun muuttoauton perävalot olivat kadonneet näkyvistä.
Ap, mikä tilanne?
Mikä tilanne? Tilanne on se, etten ole ikinä ennen tuntenut ketään kohtaan tämmöistä vastenmielisyyttä, vihaa, halveksuntaa mitä nyt tunnen exää kohtaan. Haluaisin pyyhkiä hänet pois maailmankartalta. Niin syvälle kun ikinä pystyy.
Aiheuttaa tällä hetkellä mun elämään niin paljon epävarmuutta ja ikäviä asioita.
En todellakaan ymmärrä miksi sen elämäntehtävä on tehdä mun elämästä mahdollisimman vaikeaa?
Annoin sille ja lapsille kaikkeni. Elin perheelle. Ja nyt tärkeintä tuntuu olevan että multa pystyisi viemään kaiken. Tärkeintä rapauttaa talous niin että joutuisin ongelmiin. Kääntää lapsia mua vastaan. Edelleen, siinä en usko pidemmän päälle onnistuvan. Mutta pahalle se tuntuu lasten puolesta. Talouteen se saa ison jäljen noilla peleillään. Liekkö odottaa, että alkaisin anelemaan apua? En varmasti. Vien autonkin sille mistä aina vaahtoaa, pitäköön kaiken. Mutta minä en tule olemaan sen kanssa missään tekemisissä kun tämä loppurutistus asioiden kanssa on joskus ohi. Pärjään kyllä jotenkin.
Ongelmiin en suostu hänen ilokseen joutumaan. Keksin kyllä jotain. Mutta nyt on ollut liikaa yhteydenpitoa kanssaan, pakosta, koska hoidettavia asioita. Huomaan että mua ahdistaa, oksettaa, menee yöunet.
Mä halveksin sen ihmisen esittämistä, pelaamista ja kaikkea sitä mitä nyt urakalla tekee.
Mua ihan puistattaa ajatella koko tyyppiä.
En todellakaan tykkää siitä mitä etäältäkin tekee mulle. Menemällä sen kanssa naimisiin, tekemällä lapsia, pystyy kiusaamaan mua. Hankaloittamaan mun elämään. Talon myyntiinkin liittyvät asiat tekee mahdollisimman vaikeiksi. Enkä mä yksin mahda millekkään mitään.
Enkä tykkää tästä olosta, en yhtään. Olen voinut välillä jo paljon paremmin. En halua tuntea sitä ihmistä kohtaan yhtään mitään. Haluan että on olematon elämässäni. En halua valvoa öisin, herätä ajatuksiin aamuisin, en halua kokea näitä tunteita.
Vaan läpi se on tämäkin vaan rämmittävä. On todellakin juhlan paikka kunhan tämä joskus on ohi. Voi olla, että siinä vaiheessa annan tulla exällekkin kaiken ulos. Kerron mielipiteeni mokomasta tyypistä ja sitten laitan linjat kiinni. Tai sit vaan laitan ne linjat kiinni ja jätän sen miettimään että mitäs nyt.
Tekis mieli karjua kun suututtaa niin kovasti!!!
Onneksi töissä tapahtunut positiivisia asioita! Ja muutakin hyvää elämässä, ihmisiä, tekemistä, paljon myös hyviä asioita, ne kantaa eteenpäin.
Ap
Yritän ja yritän päästä eroon karkeista, tuloksetta ja on vielä diabetes. Miksi on niin vaikeaa päästää irti?
Vielä kommentoin, lopettakaa se pettäminen. Ja jos sitä on tehtävä, silloin se tehdään avoimin kortein.
Voin ehkä koittaa ymmärtää pointin miksi niin tehdään. Mutta olen itse petetty ja tiedän miten pahasti sillä satuttaa, miten se vie paljastuttuaan pohjan aivan kaikelta. Ei se ole mikään pelkkä pano , vaan hajottaa aivan kaiken. Myös ajatuksen siitä ihanasta toimivasta perheestä. Koska kaikki se on pohjautunut valheelle.
Jos petät, kerro joku ihan yksittäinen tapaus voi ehkä olla erijuttu mutta pidempi ja jatkuvasti tapahtuva pettäminen on vaan todella väärin.
Silloin pitää puolison kanssa keskustella, avata suhde tai ottaa ero. Tai lopettaa se pettäminen.
Petoksesta jää aina lopulta kiinni. Ja se satuttaa aivan valtavan paljon!!!
Ap
Ap, kaikella rakkaudella, oletko ajatellut, että näytät lapsillesi nyt esimerkkiä ja annat samalla sellaiset eväät heille elämään, et huonosta kohtelusta ei saa suuttua ja puoliaan ei pidä pitää, vaan oikea tapa reagoida väärinkohteluun on yrittää loputtomasti sovitella ja toivoa, et asiat lopulta selviävät.
Mut eiväthän ne itsestään selviä, jos niitä ei pane selviämään. Ositus, elatusmaksut ja muut virallisasiat eivät nimittäin etene, koska on eksäsi edun mukaista, että ne eivät etene ja kun sinä et pakota niiden tulemista ratkaistuksi. Jos talo ei mene kaupaksi, hintapyyntö on liian korkea. Hae oikeudelta yhteisomistussuhteen purkua talon osalta ja elatusmaksujen määräämistä, myös takautuvasti (niistä ei ole pakko sopia).
Ja tsemppiä, asiat kyllä järjestyvät, kun panet ne järjestymään.
Vakiojeesustelijoiden mukaan kaikki kommentit jotka sivuavat sitä faktaa, että M36 on petollinen, on asiatonta palautetta. Samaan aikaan M45 sai täyslaidallisen, vaikka ilmeisesti vasta haaveili kaksoiselämästä.
Ap, olen useaan kertaan sanonut tämän, mutta toistan vielä: Tukeudu nyt asianajajaan. Hae apua oikeusteitse. Kaikella kunnioituksella: Vaikka olet miten vahva ihminen, et pärjää yksin eksääsi vastaan. Hän ei toimi kuten normaali ihminen. Nytkin olet luovuttamassa hänelle vain lisää. Älä anna periksi, vaan anna asianajajan hoitaa asiat. Älä ole enää yhteydessä eksään äläkä yritä sopia asioista suoraan hänen kanssaan, koska siitä ei tule mitään. Menetät vain oman mielenrauhasi ja kaiken muunkin. Mitä nopeammin saat ulkopuolista apua, sitä nopeammin tämä kaikki on ohi.
Voimia!
Puhumme miehen kanssa toisillemme ystävällisesti ja otamme toisemme huomioon. Kyllä lapset varmasti huomaavat jotain ja toivottavasti ottavat opiksi, että eivät ikinä mene yhteen työnarkomaanin kanssa. Siinä häviää joka kerta.