Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

28 v yhdessä kirjoitti:

Ja nyt mä kyllä suljen tämän "moottoriturvan" hetkeksi mökkimiehen osalta. Minun höpinäthän menee jo ihan ohi aiheen "pitäisi osata päästää irti". Toki, voihan tässä vielä niin käydäkin, että siihen tulokseen tulen (ai kauheeta).

No, ei.

Luen täällä kyllä muiden kirjoituksia, mutta yritän pitää oman suun supussa.

Ja siellä välissä oli ihana kirjoitus henkilöltä jolla oli mennyt puolitoista vuorokautta lukea koko ketju läpi, kiitos että kommentoit.

Ja siitä tuli mieleen, että minä myös olen monesti miettinyt mitä nimerkki Kuolematon kuuluu. Toivottavasti Hän on saanut asiansa kuntoon.

Miksi olisit hiljaa?

Nythän sun tilanteesi on oikein mielenkiintoinen, että mihinkä se kehittyy ja paljastuuko mökkimiehestä jotain ihanan alun jälkeen. 

Kuurankukka kirjoitti:

Sivusta kommentoin, että kyllä on mahdollista rakastua pian pitkänkin suhteen jälkeen. Olen nähnyt niin tapahtuvan. Mutta ei silloin, jos on vielä kiinni menneessä tai elättelee toivoa yhteenpaluusta. Pelkoja voi kyllä olla, mutta rakastuminenhan on aina pelottavaa.

28, ei sinun tarvitse määritellä mitään. Mutta älä myöskään pelkää. Pelko on turhaa. Tämä on vain elämää.

OIet oikeassa siinä, että ei varmaan kaikilla etenkään ole kyse suhteen mitasta sinällään, mutta kiinni menneeseen kun voi jäädä niin monella tapaa ja luonnekysymyshän tämäkin, väistämättä.

Oma menneeseen kiinni jäämiseni ei ollut niinkään yhteenpaluun toivosta tai exästä sinällään, vaan siitä, että menetin siinä sattumisessa eräällä tavalla itseluottamukseni. Siis semmoisen parisuhdeitseluottamuksen.

En luottanut enää todellakaan arviointikykyyni enkä luottanut siihen, että voisin ymmärtää toista oikein. Etenkin jälkimmäisestä sain niin paljon esimerkkejäkin, että aihettakin epäluuloon oli. Jos tilannetta kuvaisi, niin varmaan kuin vähän karhunkesyttäjällä sen jälkeen, kun oma karhu puraisee ja huitaisee tosissaan. Kyllä siinä varmaan hetki menee, ennen kuin kykenee karhua taas kävelyttämään.

Huono esimerkki, mutta jotain sen kaltaista. Maa siis lähti niin totaalisesti jalkojen alta, en kyennyt ymmärtämään omaa osaani siinä, oli ulalla siitä, miten tulkita minulle annetut viestit, ylitulkitsin, multa meni ohi, analysoin liikaa ja toisaalta en nähnyt selviä merkkejä.

Ei siinä oikeastaan auttanut se, että tiesi karhunkesytyksen olevan vaarallinen laji:-) sillä ei vaan kuvitellut onnettomuuden tapahtuvan itselle näin. Tässä näin ja tuon toimesta. Vaikea selittää, ehkä saatte taas kuitenkin jostain kiinni.

Joten koen, että tuossa tilanteessa "oikea" rakastuminen olisi ainakin itselleni ollut sula mahdottomuus. Oman pään sisällä tapahtui niin paljon, että ei sinne muita mahtunut.

28v, kuule ei mitään suuta suppuun, Mökkimies on erittäin olennainen osa näitä tarinoita! En usko, että kukaan meistä toivoo ketjujen loppuvan siihen, että uutta elämässä tapahtuu, oli sara sitten mikä hyvänsä, vaan todella ihanaa kuulla näitä "jälkeenpäin" tarinoita juurikin. Varsin, kun oikeastaanhan omanikin on sellainen, niin puolustan niitä tietysti*pyöräyttää silmiään*

T: MaratonParkuja

28 v yhdessä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuurankukka kirjoitti:

Hienoa, 28, itsetutkiskelua :)

Lyhyt kommentti vain, joka koskee ihmisiä yleensä, myös minua itseäni: Me ihmiset toimimme usein yllättävän paljon sen mukaan, millaisia päähänpinttymiä meillä itsestämme on. Periaatteita, jotka nousevat jostain selkäytimestä, omista parisuhdekokemuksistamme, ehkä jopa kauempaa kuten lapsuuden odotuksista tms.

Tekee ihan hyvää kyseenalaistaa välillä omia näkemyksiään. Vaikkei se aina helppoa olekaan.

Lyhyesti: samaa mieltä ja sitten vielä se, että ihan tuurikin on laskettava kuvioon. Tarkoitan, että onhan siinä tuuria mukana, että olet esim. jossain, missä tapaat tietyn ihmisen tai et ole.

Eli näissä seurusteluissa on kyse siitäkin, ei voi luottaa siihen, että jätän tämän väliin ja otan sitten seuraavan:-) kun mistä sitä tietää, tuleeko seuraava.

Rohkeudesta on myös kyse, eli siitä, että sattumisen uhallakaan ei jätä väliin. Maailma ei ole sillä tavalla reilu, että voisi tosiaankaan löytää sen ainoan oikean tien, jota seuraamalla ansaitsee palkinnon.

T: MaratonParkuja

Arvatkaa mitä. Meillä oli viikonloppuna todella mielenkiintoista keskustelua. Olemme aika erilaisia persoonia, mökkimies on aika kova luu ja minä tällainen pehmo. Toki on se mökkimies kanssani kovin pehmo, mutta hänen elämä ei ole ollut ihan helppo ja se kyllä näkyy + kuuluukin välillä. Puhumme useinkin siitä, kuinka mennyt on mennyttä, mutta kuinka paljon väkisinkin se mennyt on meitä muokannut.

No, nyt siis itse asiaan. Viikonloppuna mökkimiehen kainalossa keskustelumme jälkeen mietiskelin ja sanoin, että hänen kanssaan jouduin alussa miettimään sitä, että sulkeudunko hieman vai peräännynkö, mutta että päätin ottaa riskin ja luottaa + olla oma pehmo itseni. Sanoin myös, että erilaisuutemme takia Hänen päästäminen henkisesti lähelle oli huomattavasti vaikeampaa kuin päästää fyysisesti lähelle, mutta tein sen päätöksen, että otan riskin. Haluan olla tällainen kun olen, vollottaa mm. eläinvideoita katsellessa, nauttia niistä hetkistä kun toinen on lähellä ja osoittaa sen ja samallahan sitä ottaa riskin, että tunnepuolella voi kolahtaa. Minä en vaan voisi elää niin, että en tunne vahvasti, minä olisin silloin ihan pystyyn kuollut ihminen.

Mökkimieshän sitten tunnusti, että sitähän se alussa pelästyi kun pääsin niin iholle heti. Että hyvän seksin lisäksi hän on alkanut kaipaamaan sitä muuta läheisyyttä myös. Ja, että alkuun ihan mietti, että voiko joku olla näin suorapuheinen suustaan ja aito. Sanoi, että pari kuukautta meni ja hän tajusi, että miestä viedään.

Ja tässä en edelleenkään puhu rakkaudesta vaan toisesta ihmisestä välittämisestä juuri sellaisenaan kuin on, hyväksyen myös ne toisen ei niin hyvät piirteet ja ymmärtäen myös että ihmistä ei voi muuttaa, ymmärtäen että toista ei voi omistaa. Rehellisyydellä + aitoudella päästään jo pitkälle.

Tekee mieli tarttua tähän:

"Ja tässä en edelleenkään puhu rakkaudesta vaan toisesta ihmisestä välittämisestä juuri sellaisenaan kuin on, hyväksyen myös ne toisen ei niin hyvät piirteet ja ymmärtäen myös että ihmistä ei voi muuttaa, ymmärtäen että toista ei voi omistaa."

Minusta juuri tämä nimenomaan on sitä aidointa, puhtainta rakkautta, jos jokin.

Syvää ja lämmintä keskinäistä välittämistä niin, että toinen saa vapaasti olla oma itsensä nahkoineen karvoineen, häneltä ei odoteta mitään, häneltä ei vaadita mitään, häntä ei pyritä sitomaan mihinkään kaavoihin tai sopimuksiin tai rajoittamaan hänen itsemääräämisoikeuttaan sillä perusteella, että koska me ollaan kimpassa niin, sinä saat tehdä näin mutta et noin...

Tuollaista rakkautta minä arvostan, sitä haluan antaa ja sitä haluan vastaanottaa. Toki olen jo aikuinen itsekin, eli ei ole paineita prinsessahäistä, perheen perustamisesta ja lasten hankkimisesta kun kaikki on sen suhteen koettu. Nyt on vain aika kahden yhteensopivan aikuisen henkilön nauttia yhdessä toistensa seurassa ja elämästä sen kaikessa kauneidessaan, niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Kaikkea hyvää teille, olen onnellinen teidän puolestanne 28 ja Mökkimies, antakaa mennä vain ja nauttikaa!

ISO HALI <3 <3

Täällähän minä jälleen ja pakko tunnustaa, että kirjoitin eilen pitkän tekstin ja kumitin siitä puolet pois ja kirjoitin uudestaan vain huomatakseni, että kello oli 23.04. Ehkä hyvä niin.

Arvasin kyllä, että ne möröt kiinnostaa. Kyseessä on keskusteluissa tulleita asioita, pieniä asioita, sellaisia joita jää miettimään jälkikäteen. Ongelmana on minun tapani analysoida kaikkea. Olisi pitänyt tarttua niihin heti, mutta keskustelut olivat niin mielenkiintoisia, että jäin kiinni niihin. Enemmän kyse on meidän erinlaisuudesta, lapsuuden eroista ja elämän kolhuista. Itse olen elänyt hyvin turvallisen elämän, hyvä lapsuus ja aikuisiällä turvallisia tasapuolisia hyviä ihmissuhteita. Sanotaanko näin, että mökkimiehen elämä ei ole ollut samanlaista, kova lapsuus, järkky nuoruus, omat yritykset ja menestys tuli myöhemmin, ihmissuhteita joissa toisen puolen motivaatio on ollut muuta kuin rakkaus ja niistä kipuilun takia myös ajatus siitä että kaiken "saa rahalla" yms. Sellainen kovuus ja katkeruus välillä miehestä puskee läpi. Sitten tulin minä hänen elämään tietämättä yrityksistä tai mistään, minä joka edelleen vaadin maksaa omat matkani + kuluni, en ole antanut siitä periksi. Mökkimies elää hyvin vaatimattoman näköistä elämää, tekee duunia sairaan paljon, terveysasiat ei kunnossa, mutta ei osaa hellittää tahtia. Kaikkihan on vaan mielenkiintoista näin tutustumisvaiheessa.

Katsellaan nyt vaan rauhassa mihin tämä etenee vai eteneekö laisinkaan. Olen edelleen sitä mieltä, että mökkimies on merkityksellinen minulle vaikka tarina päättyisi nyt. Mökkimies ilmestyi elämääni täysin yllättäen ja on auttanut minua selviytymään pelkällä läsnäolollaan ja lämmöllään, muun työn toipumisessa olen tehnyt itse.

Semmosia mietteitä, mutta nyt takaisin töiden ääreen.

MaratonParkuja, kiitos kun avauduit. Kirjoituksestasi paistaa syvä pettymys ja tuska. On todella hienoa, että olet päässyt jaloillesi ja uuteen suhteeseen tuon karhunkesytyksen jälkeen. Tämä paljastaa miten erilaisia erot ja tilanteet voivatkaan olla. 

Minä myös liityn niiden joukkoon, jotka mielellään kuulevat kasvutarinoita ja mitä sitten tapahtui. Nehän ovat tämän ketjun parhautta! Eli miten vaikeista tilanteista voi selviytyä eteenpäin, mitä voi oppia ja miten elämä jatkuu aina eteenpäin.

28, tarinasi on inspiroiva. Mökkimiehestä sanoisin, että varmasti nyt analysoit kaikkea mahdollista ja se on ihan normaalia. Hän on kuitenkin avautunut sinulle jo kipeistäkin asioista ja syvistä haavoistaan, mikä on luottamuksen merkki. Muistathan, ettei täydellisiä ihmisiä olekaan ja me kaikki opimme jatkuvasti eniten suhteessa toisiimme. Sinäkin jätät jälkesi mökkimieheen, olipa taipaleenne sitten lyhyt tai loppuelämän mittainen. Älä sulje mitään vaihtoehtoa pois, sillä olette vielä kovin alussa.

Luin ketjua ja vastaan tuli kommentti, jossa epäiltiin ihmisen epäitsekkyyttä. Siksi osallistun tähän filosofi Frank Martelaa siteeraten:

 

"MARTELAN mukaan ihmiseen on sisäänrakennettuna halu olla hyvä ja tehdä hyvää toisille, mutta kulttuuri voi estää toteuttamasta sitä.

”Amerikkalainen sosiologi Robert Bellah on puhunut siitä, kuinka yksilöllisyyden kulttuuri johtaa siihen, että käyttäydymme itsekkäämmin kuin meidän perusluonteemme olisi”, Martela sanoo.

”Olemme oppineet, että meidän kuuluu käyttäytyä itsekkäästi, ja silloin voimme toimia luontaisten taipumustemme vastaisesti.”

Filosofi Frank Martelaa,  työskentelee Aalto-yliopistossa ja tutkii onnellisuuden ja merkityksellisen elämän ehtoja.

28 v yhdessä kirjoitti:

Täällähän minä jälleen ja pakko tunnustaa, että kirjoitin eilen pitkän tekstin ja kumitin siitä puolet pois ja kirjoitin uudestaan vain huomatakseni, että kello oli 23.04. Ehkä hyvä niin.

Arvasin kyllä, että ne möröt kiinnostaa. Kyseessä on keskusteluissa tulleita asioita, pieniä asioita, sellaisia joita jää miettimään jälkikäteen. Ongelmana on minun tapani analysoida kaikkea. Olisi pitänyt tarttua niihin heti, mutta keskustelut olivat niin mielenkiintoisia, että jäin kiinni niihin. Enemmän kyse on meidän erinlaisuudesta, lapsuuden eroista ja elämän kolhuista. Itse olen elänyt hyvin turvallisen elämän, hyvä lapsuus ja aikuisiällä turvallisia tasapuolisia hyviä ihmissuhteita. Sanotaanko näin, että mökkimiehen elämä ei ole ollut samanlaista, kova lapsuus, järkky nuoruus, omat yritykset ja menestys tuli myöhemmin, ihmissuhteita joissa toisen puolen motivaatio on ollut muuta kuin rakkaus ja niistä kipuilun takia myös ajatus siitä että kaiken "saa rahalla" yms. Sellainen kovuus ja katkeruus välillä miehestä puskee läpi. Sitten tulin minä hänen elämään tietämättä yrityksistä tai mistään, minä joka edelleen vaadin maksaa omat matkani + kuluni, en ole antanut siitä periksi. Mökkimies elää hyvin vaatimattoman näköistä elämää, tekee duunia sairaan paljon, terveysasiat ei kunnossa, mutta ei osaa hellittää tahtia. Kaikkihan on vaan mielenkiintoista näin tutustumisvaiheessa.

Katsellaan nyt vaan rauhassa mihin tämä etenee vai eteneekö laisinkaan. Olen edelleen sitä mieltä, että mökkimies on merkityksellinen minulle vaikka tarina päättyisi nyt. Mökkimies ilmestyi elämääni täysin yllättäen ja on auttanut minua selviytymään pelkällä läsnäolollaan ja lämmöllään, muun työn toipumisessa olen tehnyt itse.

Semmosia mietteitä, mutta nyt takaisin töiden ääreen.

Kuulostaa siltä, että mitä enemmän tutustut mieheen, sitä enemmän elämän realiteetit iskevät päin naamaa ja ehkä jo nyt alitajuisesti tajuat, että tästä ei ehkä kuitenkaan ole loppuelämän suhteeksi, jossa ollaan tiiviisti yhdessä vanhuuteen asti.

Vierailija kirjoitti:

28 v yhdessä kirjoitti:

Täällähän minä jälleen ja pakko tunnustaa, että kirjoitin eilen pitkän tekstin ja kumitin siitä puolet pois ja kirjoitin uudestaan vain huomatakseni, että kello oli 23.04. Ehkä hyvä niin.

Arvasin kyllä, että ne möröt kiinnostaa. Kyseessä on keskusteluissa tulleita asioita, pieniä asioita, sellaisia joita jää miettimään jälkikäteen. Ongelmana on minun tapani analysoida kaikkea. Olisi pitänyt tarttua niihin heti, mutta keskustelut olivat niin mielenkiintoisia, että jäin kiinni niihin. Enemmän kyse on meidän erinlaisuudesta, lapsuuden eroista ja elämän kolhuista. Itse olen elänyt hyvin turvallisen elämän, hyvä lapsuus ja aikuisiällä turvallisia tasapuolisia hyviä ihmissuhteita. Sanotaanko näin, että mökkimiehen elämä ei ole ollut samanlaista, kova lapsuus, järkky nuoruus, omat yritykset ja menestys tuli myöhemmin, ihmissuhteita joissa toisen puolen motivaatio on ollut muuta kuin rakkaus ja niistä kipuilun takia myös ajatus siitä että kaiken "saa rahalla" yms. Sellainen kovuus ja katkeruus välillä miehestä puskee läpi. Sitten tulin minä hänen elämään tietämättä yrityksistä tai mistään, minä joka edelleen vaadin maksaa omat matkani + kuluni, en ole antanut siitä periksi. Mökkimies elää hyvin vaatimattoman näköistä elämää, tekee duunia sairaan paljon, terveysasiat ei kunnossa, mutta ei osaa hellittää tahtia. Kaikkihan on vaan mielenkiintoista näin tutustumisvaiheessa.

Katsellaan nyt vaan rauhassa mihin tämä etenee vai eteneekö laisinkaan. Olen edelleen sitä mieltä, että mökkimies on merkityksellinen minulle vaikka tarina päättyisi nyt. Mökkimies ilmestyi elämääni täysin yllättäen ja on auttanut minua selviytymään pelkällä läsnäolollaan ja lämmöllään, muun työn toipumisessa olen tehnyt itse.

Semmosia mietteitä, mutta nyt takaisin töiden ääreen.

Kuulostaa siltä, että mitä enemmän tutustut mieheen, sitä enemmän elämän realiteetit iskevät päin naamaa ja ehkä jo nyt alitajuisesti tajuat, että tästä ei ehkä kuitenkaan ole loppuelämän suhteeksi, jossa ollaan tiiviisti yhdessä vanhuuteen asti.

Näin voi hyvin olla.

Toisaalta minulla niin pitkä suhde takana, että en kyllä missään vaiheessa ole ajatellut niin pitkälle, että olisimme mökkimiehen kanssa yhdessä vanhuuteen asti. Eksän kanssa luulin niin, mutta elämä yllättää.

Ehkä siksi niin paljon hoen sitä, että en halua määritellä tätä tuoretta "suhdetta", että haluan nauttia tästä hetkestä ja tilanteesta ilman niitä paineita.

Katsellaan rauhassa miten asiat kehittyvät.

28 v yhdessä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28 v yhdessä kirjoitti:

Täällähän minä jälleen ja pakko tunnustaa, että kirjoitin eilen pitkän tekstin ja kumitin siitä puolet pois ja kirjoitin uudestaan vain huomatakseni, että kello oli 23.04. Ehkä hyvä niin.

Arvasin kyllä, että ne möröt kiinnostaa. Kyseessä on keskusteluissa tulleita asioita, pieniä asioita, sellaisia joita jää miettimään jälkikäteen. Ongelmana on minun tapani analysoida kaikkea. Olisi pitänyt tarttua niihin heti, mutta keskustelut olivat niin mielenkiintoisia, että jäin kiinni niihin. Enemmän kyse on meidän erinlaisuudesta, lapsuuden eroista ja elämän kolhuista. Itse olen elänyt hyvin turvallisen elämän, hyvä lapsuus ja aikuisiällä turvallisia tasapuolisia hyviä ihmissuhteita. Sanotaanko näin, että mökkimiehen elämä ei ole ollut samanlaista, kova lapsuus, järkky nuoruus, omat yritykset ja menestys tuli myöhemmin, ihmissuhteita joissa toisen puolen motivaatio on ollut muuta kuin rakkaus ja niistä kipuilun takia myös ajatus siitä että kaiken "saa rahalla" yms. Sellainen kovuus ja katkeruus välillä miehestä puskee läpi. Sitten tulin minä hänen elämään tietämättä yrityksistä tai mistään, minä joka edelleen vaadin maksaa omat matkani + kuluni, en ole antanut siitä periksi. Mökkimies elää hyvin vaatimattoman näköistä elämää, tekee duunia sairaan paljon, terveysasiat ei kunnossa, mutta ei osaa hellittää tahtia. Kaikkihan on vaan mielenkiintoista näin tutustumisvaiheessa.

Katsellaan nyt vaan rauhassa mihin tämä etenee vai eteneekö laisinkaan. Olen edelleen sitä mieltä, että mökkimies on merkityksellinen minulle vaikka tarina päättyisi nyt. Mökkimies ilmestyi elämääni täysin yllättäen ja on auttanut minua selviytymään pelkällä läsnäolollaan ja lämmöllään, muun työn toipumisessa olen tehnyt itse.

Semmosia mietteitä, mutta nyt takaisin töiden ääreen.

Kuulostaa siltä, että mitä enemmän tutustut mieheen, sitä enemmän elämän realiteetit iskevät päin naamaa ja ehkä jo nyt alitajuisesti tajuat, että tästä ei ehkä kuitenkaan ole loppuelämän suhteeksi, jossa ollaan tiiviisti yhdessä vanhuuteen asti.

Näin voi hyvin olla.

Toisaalta minulla niin pitkä suhde takana, että en kyllä missään vaiheessa ole ajatellut niin pitkälle, että olisimme mökkimiehen kanssa yhdessä vanhuuteen asti. Eksän kanssa luulin niin, mutta elämä yllättää.

Ehkä siksi niin paljon hoen sitä, että en halua määritellä tätä tuoretta "suhdetta", että haluan nauttia tästä hetkestä ja tilanteesta ilman niitä paineita.

Katsellaan rauhassa miten asiat kehittyvät.

Ymmärrän.

Vierailija kirjoitti:

28 v yhdessä kirjoitti:

Täällähän minä jälleen ja pakko tunnustaa, että kirjoitin eilen pitkän tekstin ja kumitin siitä puolet pois ja kirjoitin uudestaan vain huomatakseni, että kello oli 23.04. Ehkä hyvä niin.

Arvasin kyllä, että ne möröt kiinnostaa. Kyseessä on keskusteluissa tulleita asioita, pieniä asioita, sellaisia joita jää miettimään jälkikäteen. Ongelmana on minun tapani analysoida kaikkea. Olisi pitänyt tarttua niihin heti, mutta keskustelut olivat niin mielenkiintoisia, että jäin kiinni niihin. Enemmän kyse on meidän erinlaisuudesta, lapsuuden eroista ja elämän kolhuista. Itse olen elänyt hyvin turvallisen elämän, hyvä lapsuus ja aikuisiällä turvallisia tasapuolisia hyviä ihmissuhteita. Sanotaanko näin, että mökkimiehen elämä ei ole ollut samanlaista, kova lapsuus, järkky nuoruus, omat yritykset ja menestys tuli myöhemmin, ihmissuhteita joissa toisen puolen motivaatio on ollut muuta kuin rakkaus ja niistä kipuilun takia myös ajatus siitä että kaiken "saa rahalla" yms. Sellainen kovuus ja katkeruus välillä miehestä puskee läpi. Sitten tulin minä hänen elämään tietämättä yrityksistä tai mistään, minä joka edelleen vaadin maksaa omat matkani + kuluni, en ole antanut siitä periksi. Mökkimies elää hyvin vaatimattoman näköistä elämää, tekee duunia sairaan paljon, terveysasiat ei kunnossa, mutta ei osaa hellittää tahtia. Kaikkihan on vaan mielenkiintoista näin tutustumisvaiheessa.

Katsellaan nyt vaan rauhassa mihin tämä etenee vai eteneekö laisinkaan. Olen edelleen sitä mieltä, että mökkimies on merkityksellinen minulle vaikka tarina päättyisi nyt. Mökkimies ilmestyi elämääni täysin yllättäen ja on auttanut minua selviytymään pelkällä läsnäolollaan ja lämmöllään, muun työn toipumisessa olen tehnyt itse.

Semmosia mietteitä, mutta nyt takaisin töiden ääreen.

Kuulostaa siltä, että mitä enemmän tutustut mieheen, sitä enemmän elämän realiteetit iskevät päin naamaa ja ehkä jo nyt alitajuisesti tajuat, että tästä ei ehkä kuitenkaan ole loppuelämän suhteeksi, jossa ollaan tiiviisti yhdessä vanhuuteen asti.

Näissä eron jälkeisissä nopeasti alkavissa uusissa suhteissa on se vaara, että oli se uusi tapailukumppani kuka tai minkälainen tahansa se suhde ja ihminen tuntuu mukavalta ja piristävältä. Melko varmaan ihastuu tai ainakin tuntuu aivan erilaiselta kuin sen oman entisen miehen kanssa.

Myös kun on ollut pitkään saman ihmisen kanssa, varsinkin jos kokemusta on ennen liittoa ollut vähän, puuttuu vertailupohjaa erilaisiin ihmistyyppeihin.

Oikeastaan kuka tahansa eron jälkeen siihen eteen ilmestynyt on samalla viivalla ja on "hyvä ihminen".

Siksi kannatan, että pitkässä liitossa ollut ei mene yhteen ihan heti ensimmäisen ihmisen kanssa. Ellei sitten ole sellainen, että "mörköjä" ei hänellä paljonkaan ole. Tai muuten synkkää hyvin yhteen. Mutta, ikävä kyllä, se on aika harvinaista.

Kun eron jälkeen tapailee erilaisia ihmisiä niin harjaantuu erottamaan mitkä asiat ovat itselle tärkeitä tai mitkä ovat sellaisia, jotka hälyttävät tai ovat ei niin mieluisia.

Myös oppii huomaamaan mitkä ihmiset ovat vielä jääneet kiinni entiseen, mitkä ovat niin kiinni työssään, ettei suhde onnistu, vaikka he kovin toista väittävät ja itse suhteen kuitenkin haluaisivat, mutta aikaa sille ei vaan tahdo löytyä, seikkailijat, takertujat, kuminauha-efektit yms.

Mikäs ap:n tilanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28 v yhdessä kirjoitti:

Täällähän minä jälleen ja pakko tunnustaa, että kirjoitin eilen pitkän tekstin ja kumitin siitä puolet pois ja kirjoitin uudestaan vain huomatakseni, että kello oli 23.04. Ehkä hyvä niin.

Arvasin kyllä, että ne möröt kiinnostaa. Kyseessä on keskusteluissa tulleita asioita, pieniä asioita, sellaisia joita jää miettimään jälkikäteen. Ongelmana on minun tapani analysoida kaikkea. Olisi pitänyt tarttua niihin heti, mutta keskustelut olivat niin mielenkiintoisia, että jäin kiinni niihin. Enemmän kyse on meidän erinlaisuudesta, lapsuuden eroista ja elämän kolhuista. Itse olen elänyt hyvin turvallisen elämän, hyvä lapsuus ja aikuisiällä turvallisia tasapuolisia hyviä ihmissuhteita. Sanotaanko näin, että mökkimiehen elämä ei ole ollut samanlaista, kova lapsuus, järkky nuoruus, omat yritykset ja menestys tuli myöhemmin, ihmissuhteita joissa toisen puolen motivaatio on ollut muuta kuin rakkaus ja niistä kipuilun takia myös ajatus siitä että kaiken "saa rahalla" yms. Sellainen kovuus ja katkeruus välillä miehestä puskee läpi. Sitten tulin minä hänen elämään tietämättä yrityksistä tai mistään, minä joka edelleen vaadin maksaa omat matkani + kuluni, en ole antanut siitä periksi. Mökkimies elää hyvin vaatimattoman näköistä elämää, tekee duunia sairaan paljon, terveysasiat ei kunnossa, mutta ei osaa hellittää tahtia. Kaikkihan on vaan mielenkiintoista näin tutustumisvaiheessa.

Katsellaan nyt vaan rauhassa mihin tämä etenee vai eteneekö laisinkaan. Olen edelleen sitä mieltä, että mökkimies on merkityksellinen minulle vaikka tarina päättyisi nyt. Mökkimies ilmestyi elämääni täysin yllättäen ja on auttanut minua selviytymään pelkällä läsnäolollaan ja lämmöllään, muun työn toipumisessa olen tehnyt itse.

Semmosia mietteitä, mutta nyt takaisin töiden ääreen.

Kuulostaa siltä, että mitä enemmän tutustut mieheen, sitä enemmän elämän realiteetit iskevät päin naamaa ja ehkä jo nyt alitajuisesti tajuat, että tästä ei ehkä kuitenkaan ole loppuelämän suhteeksi, jossa ollaan tiiviisti yhdessä vanhuuteen asti.

Näissä eron jälkeisissä nopeasti alkavissa uusissa suhteissa on se vaara, että oli se uusi tapailukumppani kuka tai minkälainen tahansa se suhde ja ihminen tuntuu mukavalta ja piristävältä. Melko varmaan ihastuu tai ainakin tuntuu aivan erilaiselta kuin sen oman entisen miehen kanssa.

Myös kun on ollut pitkään saman ihmisen kanssa, varsinkin jos kokemusta on ennen liittoa ollut vähän, puuttuu vertailupohjaa erilaisiin ihmistyyppeihin.

Oikeastaan kuka tahansa eron jälkeen siihen eteen ilmestynyt on samalla viivalla ja on "hyvä ihminen".

Siksi kannatan, että pitkässä liitossa ollut ei mene yhteen ihan heti ensimmäisen ihmisen kanssa. Ellei sitten ole sellainen, että "mörköjä" ei hänellä paljonkaan ole. Tai muuten synkkää hyvin yhteen. Mutta, ikävä kyllä, se on aika harvinaista.

Kun eron jälkeen tapailee erilaisia ihmisiä niin harjaantuu erottamaan mitkä asiat ovat itselle tärkeitä tai mitkä ovat sellaisia, jotka hälyttävät tai ovat ei niin mieluisia.

Myös oppii huomaamaan mitkä ihmiset ovat vielä jääneet kiinni entiseen, mitkä ovat niin kiinni työssään, ettei suhde onnistu, vaikka he kovin toista väittävät ja itse suhteen kuitenkin haluaisivat, mutta aikaa sille ei vaan tahdo löytyä, seikkailijat, takertujat, kuminauha-efektit yms.

Täysin samaa mieltä.

Mä "varoitin" yhdessä 28 v:tä jo ajat sitten (laitoin sen yhden youtube videonkin aiheesta, miksi tällaiset ns. tapailusuhteet loppupeleissä vain hajottaa), johon hän hieman kimpaantuneena totesi, että näiden varoitusten takia hänelle tuli sellainen ns. näyttämisen halu ja todellakin se sysäsi hänet enemmän mökkimiehen syliin, sillä hän tajusi meidän kritisoivista kirjoituksista, että haluaakin antaa mökkimiehelle mahdollisuuden sittenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28 v yhdessä kirjoitti:

Täällähän minä jälleen ja pakko tunnustaa, että kirjoitin eilen pitkän tekstin ja kumitin siitä puolet pois ja kirjoitin uudestaan vain huomatakseni, että kello oli 23.04. Ehkä hyvä niin.

Arvasin kyllä, että ne möröt kiinnostaa. Kyseessä on keskusteluissa tulleita asioita, pieniä asioita, sellaisia joita jää miettimään jälkikäteen. Ongelmana on minun tapani analysoida kaikkea. Olisi pitänyt tarttua niihin heti, mutta keskustelut olivat niin mielenkiintoisia, että jäin kiinni niihin. Enemmän kyse on meidän erinlaisuudesta, lapsuuden eroista ja elämän kolhuista. Itse olen elänyt hyvin turvallisen elämän, hyvä lapsuus ja aikuisiällä turvallisia tasapuolisia hyviä ihmissuhteita. Sanotaanko näin, että mökkimiehen elämä ei ole ollut samanlaista, kova lapsuus, järkky nuoruus, omat yritykset ja menestys tuli myöhemmin, ihmissuhteita joissa toisen puolen motivaatio on ollut muuta kuin rakkaus ja niistä kipuilun takia myös ajatus siitä että kaiken "saa rahalla" yms. Sellainen kovuus ja katkeruus välillä miehestä puskee läpi. Sitten tulin minä hänen elämään tietämättä yrityksistä tai mistään, minä joka edelleen vaadin maksaa omat matkani + kuluni, en ole antanut siitä periksi. Mökkimies elää hyvin vaatimattoman näköistä elämää, tekee duunia sairaan paljon, terveysasiat ei kunnossa, mutta ei osaa hellittää tahtia. Kaikkihan on vaan mielenkiintoista näin tutustumisvaiheessa.

Katsellaan nyt vaan rauhassa mihin tämä etenee vai eteneekö laisinkaan. Olen edelleen sitä mieltä, että mökkimies on merkityksellinen minulle vaikka tarina päättyisi nyt. Mökkimies ilmestyi elämääni täysin yllättäen ja on auttanut minua selviytymään pelkällä läsnäolollaan ja lämmöllään, muun työn toipumisessa olen tehnyt itse.

Semmosia mietteitä, mutta nyt takaisin töiden ääreen.

Kuulostaa siltä, että mitä enemmän tutustut mieheen, sitä enemmän elämän realiteetit iskevät päin naamaa ja ehkä jo nyt alitajuisesti tajuat, että tästä ei ehkä kuitenkaan ole loppuelämän suhteeksi, jossa ollaan tiiviisti yhdessä vanhuuteen asti.

Näissä eron jälkeisissä nopeasti alkavissa uusissa suhteissa on se vaara, että oli se uusi tapailukumppani kuka tai minkälainen tahansa se suhde ja ihminen tuntuu mukavalta ja piristävältä. Melko varmaan ihastuu tai ainakin tuntuu aivan erilaiselta kuin sen oman entisen miehen kanssa.

Myös kun on ollut pitkään saman ihmisen kanssa, varsinkin jos kokemusta on ennen liittoa ollut vähän, puuttuu vertailupohjaa erilaisiin ihmistyyppeihin.

Oikeastaan kuka tahansa eron jälkeen siihen eteen ilmestynyt on samalla viivalla ja on "hyvä ihminen".

Siksi kannatan, että pitkässä liitossa ollut ei mene yhteen ihan heti ensimmäisen ihmisen kanssa. Ellei sitten ole sellainen, että "mörköjä" ei hänellä paljonkaan ole. Tai muuten synkkää hyvin yhteen. Mutta, ikävä kyllä, se on aika harvinaista.

Kun eron jälkeen tapailee erilaisia ihmisiä niin harjaantuu erottamaan mitkä asiat ovat itselle tärkeitä tai mitkä ovat sellaisia, jotka hälyttävät tai ovat ei niin mieluisia.

Myös oppii huomaamaan mitkä ihmiset ovat vielä jääneet kiinni entiseen, mitkä ovat niin kiinni työssään, ettei suhde onnistu, vaikka he kovin toista väittävät ja itse suhteen kuitenkin haluaisivat, mutta aikaa sille ei vaan tahdo löytyä, seikkailijat, takertujat, kuminauha-efektit yms.

Täysin samaa mieltä.

Mä "varoitin" yhdessä 28 v:tä jo ajat sitten (laitoin sen yhden youtube videonkin aiheesta, miksi tällaiset ns. tapailusuhteet loppupeleissä vain hajottaa), johon hän hieman kimpaantuneena totesi, että näiden varoitusten takia hänelle tuli sellainen ns. näyttämisen halu ja todellakin se sysäsi hänet enemmän mökkimiehen syliin, sillä hän tajusi meidän kritisoivista kirjoituksista, että haluaakin antaa mökkimiehelle mahdollisuuden sittenkin.

No huh, lapsellista uhmaa. Siis epäkypsyyttä. 

Jäin taas miettimään kaikenlaista täällä kirjoiteltua.

Etenkin mielessä on ollut se, kun useampi (?) on kirjoittanut, että tässä ketjussa ollaan terapiavastaisia. Mutta ei kai? Itse en ainakaan tiedosta olevani, päinvastoin. Monestikin olen ajatellut, että varmaan aikoinaan olisin hyötynyt terapiasta, ihan semmoisesta "kevyestä" juttelusta vaikka. Mutta terapian mahdollisuus/yleisyys ei ole ollut kovin pitkään näin tiedostettu kuin se on nyt. Mutta jälkeenpäin on kyllä moneen kertaan ajatellut, että olis varmaan aikanaan auttanut jollekin jutella.

Mistä pääsemme toiseen asiaan, eli tuohon, mitä 28 v sanoi eroavaisuuksista hänen ja Mökkimiehen kohdalla. Sitäkin olen aika paljon miettinyt, mitä kaikkea lapsuuden tauhkaa sitä kantaa parisuhteeseen. Tavallaan se on itsestäänselvyys, tietysti, mutta omalla kohdalla ei välttämättä kuitenkaan olekaan niin helppoa arkitilanteissa muistaa ja ajatella, että nämä kovat sanat opin kyllä jo kotona ja nyt niitä toistan toiselle, jolla onkin ihan erilainen tausta.

Ja sitten voi tulla suhteeseen, että nähdään toinen lapsuutensa tuotteena, että niin sä kermapeppu et nyt ymmärrä, mitä realiteetit vaatii-tyyppisesti, yhtenä esimerkkinä siis vain.

T: MaratonParkuja

Ap,

Kerrothan kuulumisia. Olethan kuitenkin ketjun aloittaja...

Tuumis🌻

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28 v yhdessä kirjoitti:

Täällähän minä jälleen ja pakko tunnustaa, että kirjoitin eilen pitkän tekstin ja kumitin siitä puolet pois ja kirjoitin uudestaan vain huomatakseni, että kello oli 23.04. Ehkä hyvä niin.

Arvasin kyllä, että ne möröt kiinnostaa. Kyseessä on keskusteluissa tulleita asioita, pieniä asioita, sellaisia joita jää miettimään jälkikäteen. Ongelmana on minun tapani analysoida kaikkea. Olisi pitänyt tarttua niihin heti, mutta keskustelut olivat niin mielenkiintoisia, että jäin kiinni niihin. Enemmän kyse on meidän erinlaisuudesta, lapsuuden eroista ja elämän kolhuista. Itse olen elänyt hyvin turvallisen elämän, hyvä lapsuus ja aikuisiällä turvallisia tasapuolisia hyviä ihmissuhteita. Sanotaanko näin, että mökkimiehen elämä ei ole ollut samanlaista, kova lapsuus, järkky nuoruus, omat yritykset ja menestys tuli myöhemmin, ihmissuhteita joissa toisen puolen motivaatio on ollut muuta kuin rakkaus ja niistä kipuilun takia myös ajatus siitä että kaiken "saa rahalla" yms. Sellainen kovuus ja katkeruus välillä miehestä puskee läpi. Sitten tulin minä hänen elämään tietämättä yrityksistä tai mistään, minä joka edelleen vaadin maksaa omat matkani + kuluni, en ole antanut siitä periksi. Mökkimies elää hyvin vaatimattoman näköistä elämää, tekee duunia sairaan paljon, terveysasiat ei kunnossa, mutta ei osaa hellittää tahtia. Kaikkihan on vaan mielenkiintoista näin tutustumisvaiheessa.

Katsellaan nyt vaan rauhassa mihin tämä etenee vai eteneekö laisinkaan. Olen edelleen sitä mieltä, että mökkimies on merkityksellinen minulle vaikka tarina päättyisi nyt. Mökkimies ilmestyi elämääni täysin yllättäen ja on auttanut minua selviytymään pelkällä läsnäolollaan ja lämmöllään, muun työn toipumisessa olen tehnyt itse.

Semmosia mietteitä, mutta nyt takaisin töiden ääreen.

Kuulostaa siltä, että mitä enemmän tutustut mieheen, sitä enemmän elämän realiteetit iskevät päin naamaa ja ehkä jo nyt alitajuisesti tajuat, että tästä ei ehkä kuitenkaan ole loppuelämän suhteeksi, jossa ollaan tiiviisti yhdessä vanhuuteen asti.

Näissä eron jälkeisissä nopeasti alkavissa uusissa suhteissa on se vaara, että oli se uusi tapailukumppani kuka tai minkälainen tahansa se suhde ja ihminen tuntuu mukavalta ja piristävältä. Melko varmaan ihastuu tai ainakin tuntuu aivan erilaiselta kuin sen oman entisen miehen kanssa.

Myös kun on ollut pitkään saman ihmisen kanssa, varsinkin jos kokemusta on ennen liittoa ollut vähän, puuttuu vertailupohjaa erilaisiin ihmistyyppeihin.

Oikeastaan kuka tahansa eron jälkeen siihen eteen ilmestynyt on samalla viivalla ja on "hyvä ihminen".

Siksi kannatan, että pitkässä liitossa ollut ei mene yhteen ihan heti ensimmäisen ihmisen kanssa. Ellei sitten ole sellainen, että "mörköjä" ei hänellä paljonkaan ole. Tai muuten synkkää hyvin yhteen. Mutta, ikävä kyllä, se on aika harvinaista.

Kun eron jälkeen tapailee erilaisia ihmisiä niin harjaantuu erottamaan mitkä asiat ovat itselle tärkeitä tai mitkä ovat sellaisia, jotka hälyttävät tai ovat ei niin mieluisia.

Myös oppii huomaamaan mitkä ihmiset ovat vielä jääneet kiinni entiseen, mitkä ovat niin kiinni työssään, ettei suhde onnistu, vaikka he kovin toista väittävät ja itse suhteen kuitenkin haluaisivat, mutta aikaa sille ei vaan tahdo löytyä, seikkailijat, takertujat, kuminauha-efektit yms.

Tästä saa semmoisen kuvan, että ihmisistä voi oppia vain tapailemalla heitä. Ei kai nyt sentään. Kyllähän pitkässä parisuhteessakin olleet ihmiset ovat muitakin ihmisiä nähneet, myös sitä, miten he toimivat parisuhteissa, esim. läheiset, ystävät, työkaverit, jne.

Tai siis pikkuisen ahdistava ajatus, että pitäisi kokea kamalasti kaikkea pskaa, kuten yhtä väittävät ja toista tekevät, takertujat, seikkailijat, jne, omakohtaisesti, että semmoista osaisi sitten pskan kokemuksen jälkeen välttää.

Itse en myös ole ajatellut, että tahtoisin tapailla kovin paljon "erilaisia" ihmisiä, ts. en lähtenyt tapailemaan ketään vain siksi, että hän nyt oli erilainen kuin edellinen ihminen, jota tapailin.

T: MaratonParkuja

Herran jestas. Kai nyt 28 itse tietää onko hän millaisessa suhteessa mökkimiehen kanssa. Eikä hän ole tänne tilivelollinen ylipäätään. Miksi häntä täytyy syyllistää että ei saisi nauttia tuosta miehestä. Aika näyttää mitä tapahtuu. Näinhän 28 on usein tänne kirjoittanut.

Enempi kyse on tästä:

"Parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow toivoo, ettei eronnut kuluttaisi aikaansa ja energiaansa pohtimalla entistä kumppaniaan.

Päättynyttä parisuhdetta on tärkeää käsitellä nimenomaan keskittymällä itseen.

– Eron jälkeen on ymmärrettävä oma vastuu suhteessa ja nähtävä myös oma vaikutus sen lopputulokseen ja suhteen dynamiikkaan, Stolbow kertoo.

– Näin suhteesta oppii jotakin."

Vierailija kirjoitti:

Herran jestas. Kai nyt 28 itse tietää onko hän millaisessa suhteessa mökkimiehen kanssa. Eikä hän ole tänne tilivelollinen ylipäätään. Miksi häntä täytyy syyllistää että ei saisi nauttia tuosta miehestä. Aika näyttää mitä tapahtuu. Näinhän 28 on usein tänne kirjoittanut.

Ja miksi sulla on tuollainen asenne? Tunnistan sut aikaisemmasta vastaavasta kommentista myös, jossa myös kirjoitit jotenkin, että "hyvänen aika, mitä tenttausta tämä on?"

Kukaan ei ole syyllistänyt 28 mistään. Syyllistämistä ei ole se, että sanotaan suoraan, että yleensä tuollaiset huvin vuoksi pidettävät laastarisuhteet, joissa vain katsellaan rauhassa, eivät kestä pidemmän päälle. Ei se ole syyllistämistä, se on ihan vain fakta esiin tuomista. Mikä siinä on syyllistämistä siis? En käsitä.

Pitäisikö ihan hymistellä kaikkeen vain eikä saisi tuoda mitään juttuja esille?

Vierailija kirjoitti:

Herran jestas. Kai nyt 28 itse tietää onko hän millaisessa suhteessa mökkimiehen kanssa. Eikä hän ole tänne tilivelollinen ylipäätään. Miksi häntä täytyy syyllistää että ei saisi nauttia tuosta miehestä. Aika näyttää mitä tapahtuu. Näinhän 28 on usein tänne kirjoittanut.

Ei hän ole tilivelvollinen. Muttta kun nyt kuitenkin avoimesti mökkimiehestään kertoo.

Ei kai nyt ole niin, kuten jotkut ovatkin jo sanoneetkin, että pitää vain hymistellä.

Eikö saa lainkaan kertoa omia, erilaisia näkökantojaan?

Ei naapurien tai tuttavien parisuhteen ulkoapäin katsominen auta yhtään siihen, mitä itse omakohtaisesti omassa parisuhteessaan kokee tai millainen sen haluaa olla. Tai millaisiin ihmisiin itse törmää.

Myös tuskin ulkopuoliset niin tarkkaan tietävätkään millainen muiden ihmisten liitto tai seurustelusuhde on tosiasiassa.

Myös eri ihmiset haluavat usein ihan erilaisia asioita parisuhteiltaan. Mikä sopii toiselle ei sopisi toiselle.

Ystävyys- sukulaisuus- työtoveruus- yms. suhteet ovat aivan eri tasoisia kuin tapailu- seurustelu- tai parisuhde.

Niissä ei ole tunteita, ihastumista, rakastumista, kemiaa, seksiä jne. mukana. Se luo suhteelle ikäänkuin kultareunuksen.

Tämä ja nämä asiat helposti sumentavat ja muuttavat omaa ajattelua ja päättelykykyä.

Myös sen vuoksi helposti haluaa sulkea silmänsä epämieluisilta asioilta

Siksi olisikin tärkeää, että, kaikesta huolimatta edelleen sanon, että hankkisi hiukan kokemusta siitä rakkauden pelikentästä. Siellä vaikuttavat ja ovat ihan eri lait ja motiivit kuin muissa ihmissuhteissa.

Sanon nyt senkin, mitä itse huomasin eroni jälkeen.

Kun aloin käyt ravintolassa siihen aikaan niin ensin olin ihan pyörällä päästäni kun niin moni mies kehui ja puhui "mukavia". Minä kun kokemattomana ja ymmärtämättömänä uskoin, että jokainen heistä puhuu totta ja vain minulle niitä mukavia puhuu.

Sitten aikaa myöten opin, että se onkin eräänlaista koodikieltä ja teerenpeliä, johon pitää osata suhtautua ja asettaa järkevälle tasolle.

Vain ani harva mies oli heistä sellainen, joka tosissaan oli kiinnostunut. Saatikka, että minulle itselle olisivat olleet sopivia.

Itse kyllä olen tyytyväinen, että hankin miehistä ihmistuntemusta. En ole enää sinisilmäinen ja tiedän senkin miten paljon varatut miehet olivat liikkeellä seikkailun tai jopa kakkossuhteen toivossa.

Aika tietämätön ja elämää tuntematon silloin olin tuon ensimmäisen pitkän avioliiton jälkeen.

Ja olisin edelleen jos ensimmäiseen olisin jäänyt ja alkanut parisuhteeseen. Tuskin olisimmekaan enää yhdessä.

Mutta tosiaan, mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.