Lue keskustelun säännöt.
Onko olemassa naisia, jotka ulkonäön takia eivät saa juurikaan huomiota miehiltä?
27.06.2022 |
Vähän vaikuttaisi että ei. Esimerkiksi tuntemillani ylilihavilla naisilla on ollut iskijöitä pörräämässä, samoin esim naamasta selkeästi "vähemmän kauniilla" naisilla.
Kommentit (329)
Vierailija kirjoitti:
Ei lähestytä ei, eikä huomiota minkäänlaista. Olen ollut parisuhteessa viimeksi 26 vuotta sitten - kesti 2 vuotta - ja sen jälkeen täyttä hiljaisuutta, ei enää mitään, nada, noup, nej. Omasta mielestäni ulkonäössä ei ole mitään suurempaa vikaa. Hiukset ovat paksut, puolipitkät, tummat harmailla raidoilla (en värjää, kun olen allergisoitunut hiusväreille), silmät suuret ns. hazel eyes, ripset ja kulmat tummat, mutta niissäkin näkyy jo harmaata. Kasvot eivät ole vielä kovin ryppyiset, tietysti ilmeryppyjä on, sekä silmien ympärillä hentoisia juonteita. Yleisilme on iloinen, tyytyväinen, olen empaattinen, hymyileväinen, rauhallinen nainen.
Paino on toki heitellyt normaalipainoisesta sairaalloiseen ylipainoon (ymmärrän ettei miehet kiinnostu liian lihavista, ei haittaa, enkä itsekään tuolloin jaksanut yrittää ketään, enkä olisi saanutkaan, hyväksyn sen), mutta nyt olen vain hieman pullukka, mutta en mikään ylilihava. Ikääkin on jo lähes 50 vuotta, niin omassa ikäluokassani miehet ovat ihan samaa sarjaa kanssani harmainen hiuksineen, mahoineen ja ryppyineen, joten siinä mielessä pitäisi minunkin 'kelvata' 50+ miehille, mutta mutta ... kuten kaikki tietävät, ~50v. naiset tuntuvat olevan jo ilmaa kaikille.
Kukaan ei kiinnitä missään huomiota, ei edes kylän pahimmat spurgut (en tietty välitäkään heidän huomiostaan, mutta huomiona vain). Olen aina saanut olla rauhassa aina ja kaikkialla, on asuinpaikka ollut sitten pk-seutu/muu isompi kaupunki tai kuten nyt, vähän pienempi pitäjä. Ihmiset melkeinpä törmäävät minuun, kun olen niin huomaamaton. Varmaan kävelisivät läpi, jos pystyisivät. Ei huuteluja, nimittelyjä, ei epäsopivia lähestymisiä, ei katseita ...
En ole mikään erakko, vaan ihan normaalisti käyn töissä (miehiä ja naisia työpaikalla, sinkkuja ja parisuhteessa olevia, vanhoja ja nuoria), käyn tapahtumissa, kahvilla, ostoksilla, ymv. kaverin tai sukulaisten kanssa, käyn kävelyillä, ihmettelemässä elämää aivan yksinkin. Olen elämäni aikana tehnyt alotteita miehille, pyytänyt aivan suoraankin "lähdetkö treffeille", mutta kaikki ystävällisesti kieltäytyneet. Aivan tavallisia miehiä olleet, mutta jokin ihana juttu kaikissa ollut, mutta jäänyt yksipuoleiseksi kiinnostukseksi nämä.
Kaikesta tästä huolimatta, yksin tässä tallailen elämää eteenpäin, hieman murheellisena kun ketään ei ole sitä jakamassa kanssani.
On paljon eronneita, kunnollisia 40-50-vuotiaita miehiä joilla on kaikki hyvin ja he vain eivät halua uutta suhdetta. Kun on käynyt läpi parisuhteen jossa väännetään absurdia draamaa tyhjästä ja sen jälkeen raskaan eroprosessin, ei ole ihme että he välttelevät parisuhdetta.
Jos joku nainen haluaa kaapata sellaisen miehen, hänen pitää keksiä mitä hyvää voisi tuoda miehen elämään. Voi olla vaikea paikka.
Kun itse erosin, välttelin parisuhdetta. En edes katsellut naisia, koska ajatus uudesta seurustelusta oli vastenmielinen. Mutta sitten eräs minua nuorempi nainen sai minut pauloihinsa, ja tässä sitä ollaan toisella kierroksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ei katso kukaan, ei kukaan :(
Veikkaanpa, että monikin katsoo. Et vain huomaa heitä, koska eivät ole pitkiä ja komeita supliikkimiehiä.
Sattuipas sopivasti tämä ketju. Itse olen tuollainen "näkymätön" (ja hyvä niin!) mutta eilen ruokakaupassa tällainen 50-60-vuotiaista, ei-suomalaisista miehistä koostunut porukka katsoi niin inhottavan irstaasti ja tungettelevasti, että ihan näin keski-ikäistä naistakin alkoi ahdistamaan ne katseet ja olemus.
Tottakai on. Esim minä. En ole ruma enkä ylipainoinen (no muutama kilo), mutta lyhyet hiukset ja silmälasit ilmeisesti tekevät näkymättömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos et ota tuota kättäsi, saa tana, pois, minä revin sen irti olkapäästä. Mies jäi pois seuraavalla pyskillä.Mummo 62 v
Kirjoitin lähetteen vihanhallintakurssille. Saat sen tlk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lähestytä ei, eikä huomiota minkäänlaista. Olen ollut parisuhteessa viimeksi 26 vuotta sitten - kesti 2 vuotta - ja sen jälkeen täyttä hiljaisuutta, ei enää mitään, nada, noup, nej. Omasta mielestäni ulkonäössä ei ole mitään suurempaa vikaa. Hiukset ovat paksut, puolipitkät, tummat harmailla raidoilla (en värjää, kun olen allergisoitunut hiusväreille), silmät suuret ns. hazel eyes, ripset ja kulmat tummat, mutta niissäkin näkyy jo harmaata. Kasvot eivät ole vielä kovin ryppyiset, tietysti ilmeryppyjä on, sekä silmien ympärillä hentoisia juonteita. Yleisilme on iloinen, tyytyväinen, olen empaattinen, hymyileväinen, rauhallinen nainen.
Paino on toki heitellyt normaalipainoisesta sairaalloiseen ylipainoon (ymmärrän ettei miehet kiinnostu liian lihavista, ei haittaa, enkä itsekään tuolloin jaksanut yrittää ketään, enkä olisi saanutkaan, hyväksyn sen), mutta nyt olen vain hieman pullukka, mutta en mikään ylilihava. Ikääkin on jo lähes 50 vuotta, niin omassa ikäluokassani miehet ovat ihan samaa sarjaa kanssani harmainen hiuksineen, mahoineen ja ryppyineen, joten siinä mielessä pitäisi minunkin 'kelvata' 50+ miehille, mutta mutta ... kuten kaikki tietävät, ~50v. naiset tuntuvat olevan jo ilmaa kaikille.
Kukaan ei kiinnitä missään huomiota, ei edes kylän pahimmat spurgut (en tietty välitäkään heidän huomiostaan, mutta huomiona vain). Olen aina saanut olla rauhassa aina ja kaikkialla, on asuinpaikka ollut sitten pk-seutu/muu isompi kaupunki tai kuten nyt, vähän pienempi pitäjä. Ihmiset melkeinpä törmäävät minuun, kun olen niin huomaamaton. Varmaan kävelisivät läpi, jos pystyisivät. Ei huuteluja, nimittelyjä, ei epäsopivia lähestymisiä, ei katseita ...
En ole mikään erakko, vaan ihan normaalisti käyn töissä (miehiä ja naisia työpaikalla, sinkkuja ja parisuhteessa olevia, vanhoja ja nuoria), käyn tapahtumissa, kahvilla, ostoksilla, ymv. kaverin tai sukulaisten kanssa, käyn kävelyillä, ihmettelemässä elämää aivan yksinkin. Olen elämäni aikana tehnyt alotteita miehille, pyytänyt aivan suoraankin "lähdetkö treffeille", mutta kaikki ystävällisesti kieltäytyneet. Aivan tavallisia miehiä olleet, mutta jokin ihana juttu kaikissa ollut, mutta jäänyt yksipuoleiseksi kiinnostukseksi nämä.
Kaikesta tästä huolimatta, yksin tässä tallailen elämää eteenpäin, hieman murheellisena kun ketään ei ole sitä jakamassa kanssani.
On paljon eronneita, kunnollisia 40-50-vuotiaita miehiä joilla on kaikki hyvin ja he vain eivät halua uutta suhdetta. Kun on käynyt läpi parisuhteen jossa väännetään absurdia draamaa tyhjästä ja sen jälkeen raskaan eroprosessin, ei ole ihme että he välttelevät parisuhdetta.
Jos joku nainen haluaa kaapata sellaisen miehen, hänen pitää keksiä mitä hyvää voisi tuoda miehen elämään. Voi olla vaikea paikka.
Kun itse erosin, välttelin parisuhdetta. En edes katsellut naisia, koska ajatus uudesta seurustelusta oli vastenmielinen. Mutta sitten eräs minua nuorempi nainen sai minut pauloihinsa, ja tässä sitä ollaan toisella kierroksella.
Niinpä tietenkin ... kunnes tulee 'se' _nuorempi_ nainen ja saa miehen pauloihinsa ja pelkkä _nuoruus_ riittää siihen "mitä hyvää nainen voisi tuoda miehen elämään".
Tässä taas nähdään ettei oman ikäinen kelpaa tai jopa omaa ikää hieman vanhempi nainen - vaikka olisi kuinka hyvä ja ihana kaikinpuolin. Vaan kun joku _nuorempi_ vähän ilmaisee halukkuutensa, niin paatunut uus-poikamieskin pyörtää päätöksensä ja unohtaa "väännetään absurdia draamaa tyhjästä"- muiston, "raskaan eroprosessin", sekä "parisuhteen välttelyn", koska eihän nyt _nuorempi_ nainen voi olla samanlainen kuin entinen ...
Niin kliseistä, niin kliseistä.
- Eri vastaaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta ei minkäänlaiset naiset saa mitään huomiota kun miehet alkavat mgtoweiksi.
Voi kunpa alkaisivat! Täälläkin miehet ovat luvanneet jo monta vuotta että eivät enää ikinä edes ajattele naisia. Silti yhäkään me naiset emme saa rauhassa olla. Eli koska te oikeasti lopetatte??
Joo, miehen pitää aina tehdä aloite, mutta pitää antaa naisten olla rauhassa. Hoh hoijaa, onneksi olen aviossa, nykyaikana olisi tyystin mahdotonta löytää kumppani. Sääliksi käy nuoria miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on. Esim minä. En ole ruma enkä ylipainoinen (no muutama kilo), mutta lyhyet hiukset ja silmälasit ilmeisesti tekevät näkymättömäksi.
No jos naisena näyttää joltain nörttimieheltä, niin ei kannata ihmetellä miksi miehet ei lähesty. Siis tyyliin tää:
https://i.pinimg.com/originals/7f/6e/39/7f6e39fa3e7127a47021b479b2c2bc0…
-----------------------------------------------------
TOSIN... niin paljon löytyy epätoivoisia miehiä, että kyllä noidenkin naisten ympärillä parveilee. Sen takia tämä ketju on erittäin hyvä: jos nuo kuvan nainenkin saa miehiä orbitoimaan, niin miten joku nainen muka voi jäädä ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lähestytä ei, eikä huomiota minkäänlaista. Olen ollut parisuhteessa viimeksi 26 vuotta sitten - kesti 2 vuotta - ja sen jälkeen täyttä hiljaisuutta, ei enää mitään, nada, noup, nej. Omasta mielestäni ulkonäössä ei ole mitään suurempaa vikaa. Hiukset ovat paksut, puolipitkät, tummat harmailla raidoilla (en värjää, kun olen allergisoitunut hiusväreille), silmät suuret ns. hazel eyes, ripset ja kulmat tummat, mutta niissäkin näkyy jo harmaata. Kasvot eivät ole vielä kovin ryppyiset, tietysti ilmeryppyjä on, sekä silmien ympärillä hentoisia juonteita. Yleisilme on iloinen, tyytyväinen, olen empaattinen, hymyileväinen, rauhallinen nainen.
Paino on toki heitellyt normaalipainoisesta sairaalloiseen ylipainoon (ymmärrän ettei miehet kiinnostu liian lihavista, ei haittaa, enkä itsekään tuolloin jaksanut yrittää ketään, enkä olisi saanutkaan, hyväksyn sen), mutta nyt olen vain hieman pullukka, mutta en mikään ylilihava. Ikääkin on jo lähes 50 vuotta, niin omassa ikäluokassani miehet ovat ihan samaa sarjaa kanssani harmainen hiuksineen, mahoineen ja ryppyineen, joten siinä mielessä pitäisi minunkin 'kelvata' 50+ miehille, mutta mutta ... kuten kaikki tietävät, ~50v. naiset tuntuvat olevan jo ilmaa kaikille.
Kukaan ei kiinnitä missään huomiota, ei edes kylän pahimmat spurgut (en tietty välitäkään heidän huomiostaan, mutta huomiona vain). Olen aina saanut olla rauhassa aina ja kaikkialla, on asuinpaikka ollut sitten pk-seutu/muu isompi kaupunki tai kuten nyt, vähän pienempi pitäjä. Ihmiset melkeinpä törmäävät minuun, kun olen niin huomaamaton. Varmaan kävelisivät läpi, jos pystyisivät. Ei huuteluja, nimittelyjä, ei epäsopivia lähestymisiä, ei katseita ...
En ole mikään erakko, vaan ihan normaalisti käyn töissä (miehiä ja naisia työpaikalla, sinkkuja ja parisuhteessa olevia, vanhoja ja nuoria), käyn tapahtumissa, kahvilla, ostoksilla, ymv. kaverin tai sukulaisten kanssa, käyn kävelyillä, ihmettelemässä elämää aivan yksinkin. Olen elämäni aikana tehnyt alotteita miehille, pyytänyt aivan suoraankin "lähdetkö treffeille", mutta kaikki ystävällisesti kieltäytyneet. Aivan tavallisia miehiä olleet, mutta jokin ihana juttu kaikissa ollut, mutta jäänyt yksipuoleiseksi kiinnostukseksi nämä.
Kaikesta tästä huolimatta, yksin tässä tallailen elämää eteenpäin, hieman murheellisena kun ketään ei ole sitä jakamassa kanssani.
On paljon eronneita, kunnollisia 40-50-vuotiaita miehiä joilla on kaikki hyvin ja he vain eivät halua uutta suhdetta. Kun on käynyt läpi parisuhteen jossa väännetään absurdia draamaa tyhjästä ja sen jälkeen raskaan eroprosessin, ei ole ihme että he välttelevät parisuhdetta.
Jos joku nainen haluaa kaapata sellaisen miehen, hänen pitää keksiä mitä hyvää voisi tuoda miehen elämään. Voi olla vaikea paikka.
Kun itse erosin, välttelin parisuhdetta. En edes katsellut naisia, koska ajatus uudesta seurustelusta oli vastenmielinen. Mutta sitten eräs minua nuorempi nainen sai minut pauloihinsa, ja tässä sitä ollaan toisella kierroksella.
Niinpä tietenkin ... kunnes tulee 'se' _nuorempi_ nainen ja saa miehen pauloihinsa ja pelkkä _nuoruus_ riittää siihen "mitä hyvää nainen voisi tuoda miehen elämään".
Tässä taas nähdään ettei oman ikäinen kelpaa tai jopa omaa ikää hieman vanhempi nainen - vaikka olisi kuinka hyvä ja ihana kaikinpuolin. Vaan kun joku _nuorempi_ vähän ilmaisee halukkuutensa, niin paatunut uus-poikamieskin pyörtää päätöksensä ja unohtaa "väännetään absurdia draamaa tyhjästä"- muiston, "raskaan eroprosessin", sekä "parisuhteen välttelyn", koska eihän nyt _nuorempi_ nainen voi olla samanlainen kuin entinen ...
Niin kliseistä, niin kliseistä.
- Eri vastaaja
Myönnän että kommentti vaikuttaa epäjohdonmukaiselta. Kuvasin asiaa yleisellä tasolla. Tuttavapiirissäni on siis eronneita keski-ikäisiä miehiä jotka elelevät onnellisesti omassa rauhassaan ja useille heistä uusi suhde olisi kauhistus. Toiset toki hakevat uutta suhdetta, mutta kovin (omasta mielestäni epärealistisin) kriteerein. Eräs kaverini sanoi minulle että ei halua mennä baareihin koska ei pidä siitä että keski-ikäiset naiset flirttailevat hänelle vaikka kuinka yrittää pitää katseen omassa tuopissa - on kuulemma kiusallista sanoa ettei kiinnosta, koska nainen laittaa itsestään niin paljon peliin tehdessään aloitteen ja lähestyessään miestä.
Toki olen viisastunut viime kerrasta ja parinvalintakriteerit ovat kehittyneet - nykyinen kumppanini ei draamaile vaan on melko tasainen luonne. Kiukustuu joskus mutta harvoin. Elämä on silti tasaisen mukavaa. Kuitenkin kuulen kaveripiiristäni ihmettelyjä että miksi viitsin lähteä moiseen.
-Sama vastaaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vähän kirpaisee. 16-35v sain aina huomiota. Jaksoin hoitaa itseäni, ja panostin ulkonäköön.
Nyt 51v, sairastan masennusta ja 2 vuoteen en ole jaksanut kuin juuri suihkussa käydä.
Takana rankka avioero, häirintää tms.
Ennen menin deiteille varmana, ulkonäkö aiheutti vain positiivista. Nyt on toisin. Se on ihan muut jutut jolla pelataan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vähän kirpaisee. 16-35v sain aina huomiota. Jaksoin hoitaa itseäni, ja panostin ulkonäköön.
Nyt 51v, sairastan masennusta ja 2 vuoteen en ole jaksanut kuin juuri suihkussa käydä.Takana rankka avioero, häirintää tms.
Ennen menin deiteille varmana, ulkonäkö aiheutti vain positiivista. Nyt on toisin. Se on ihan muut jutut jolla pelataan.
Eihän sinun tilanteesi liity mitenkään tähän ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mua ei ole koskaan yritetty iskeä enkä ole mitenkään ruma edes. Eli epäviehättävyyteni ei johdu ulkonäöstä vaan jostain muusta. Mutta siis yksikään mies ei ole ollut kiinnostunut (ja kun tähän tulee kuitenkin se sama vanha kommentti niin totean jo nyt että kyllä, tietenkin olen itse tehnyt aloitteita. Ei, ne eivät ole johtaneet mihinkään).
Jos et vaan huomaa tai et ole huomaavinani tai et uskalla huomata?
Hyvin alentuva kommentti. Siis oikeasti vihjaat että koko elämänsä yksinäisyydestä kärsineellä olisi kyllä ollut vientiä jos olisi "uskaltanut huomata"? Eiköhän yksinäinen itse tunne oman elämänsä paremmin. Miksi on niin vaikeaa hyväksyä että joillakuilla ei ihan oikeasti ole ottajia?
Itse en herätä miehissä mitään muuta kuin negatiivista kiinnostusta. Viikonloppuna joku ukko alkoi vittuilemaan kaupassa, tänään toinen ukko nauroi räkäisesti kun hattuni lensi päästä, johtuen tuulenpuuskasta. Molemmat ukot noin nelikymppisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en herätä miehissä mitään muuta kuin negatiivista kiinnostusta. Viikonloppuna joku ukko alkoi vittuilemaan kaupassa, tänään toinen ukko nauroi räkäisesti kun hattuni lensi päästä, johtuen tuulenpuuskasta. Molemmat ukot noin nelikymppisiä.
Mutta miehiä tulee myös iskemään siis, vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkin naiset puhuvat itsestään kauhean rumasti ja halventaen omaa kehoaan sekä sieluaan? Jokainen ihminen on omanlaisensa saviruukku - ainutkertainen luomus. Kun ihminen on elossa, terve ja näkee silmillään ja kävelee jaloillaan, hän on jo hyvä kapistus. Rakkautta itseen voi harjoitella koko elämän. Ala henkisestä puolesta, niin turhat kilotkin karisevat matkalla, kun syö viehättäviä annoksia siunaten ne. Et ole kenenkään huomion ja katseiden varassa.
Ja tämä on sellaista self help -huttua, jota on helppo toistella jos ei ole viettänyt esim. 40 vuotta totaalisen yksin, vailla minkäänlaista romanttista huomiota yhtään keneltäkään. Laihtuu kun syö "viehättäviä annoksia siunaten"? Anna mun kaikki kestää 😂.
Ja miksi aina oletetaan, että huomiota saamaton nainen on huomattavan ylipainoinen ja on tarve laihduttaa??
En ainakaan minä ole. Ihan normaalipainossa olen, mutta kasvoiltani ruma ja muutenkin miehille kelpaamaton.
Sama. Ensin toitotetaan että kaikki saa miehiltä huomiota, sitten jos joku kertoo että ei saa, niin kuorossa huudetaan että laihduta. Eli siis nyt sitten se onkin niin että lihavat naiset eivät saakaan huomiota? Mutta juurihan sanoitte että kaikki saa... Ja tosiaan, osa hoikistakin on ihan näkymättömiä. Ei se painosta ole kiinni.
Pukeutuminen vaikuttaa paljon, olen huomannut.
Jos olet pitkä hame-paita asuissa, et saa huomiota, mutta jos olet farkut ja paita, huomiota saa ja tietysti jos olet vähissä vaatteissa silloin huomiota saa eniten.
Hiuksetkin saattaa vaikuttaa jossain määrin, onko lyhyet vai pitkät.
Ei kai kukaan mies uskalla kohta lähestyä naisia - rumaa taikka nättiä? Joa sen teet, niin kohta on perässä iltapäivälehdet ja naama loistaa perverssiksi nimeävissä lehtijutuissa, joissa Mirka-Eemeli (nimi muutettu asian yksityisyyden vuoksi) kertoo kauheita kokemuksiaan, kun se KATSOI minua.
Siinä meni lähestyjältä ura ja maine, vaikka jälkikäteen juttu osoittautuisi herkkänahkaisuudeksi tai jopa kostoksi.
Kuka haluaa enää ottaa riskiä?
Olen yli nelikymppinen nainen, miehisellä alalla töissä. En ole mikään bilettäjä, joten en ole pyörinyt yöelämässä enkä osaa siitä kommentoida, mutta on sanottava että itselle on ainakin osunut fiksut ja kohteliaat työkaverit. Ehkä sitten heidän suhtautumisensa on just sillä mentaliteetilla, että olen "yksi jätkistä". On kommentoitu kivoja hiuksia kampaajalla käynnin jälkeen, mutta ei sen kummempaa. Kaupungilla perääni ei ole ikinä vislailtu. Pukeudun kivasti ja värikkäästi, käytän hameita ja mekkoja, olen nauravainen ja hymyileväinen ns. kaikkien kaveri. Kasvoiltani olen tavallisen näköinen ja silmälasit on ollut lapsesta saakka. Nuorempana olin hoikempi, mutta nyt on tullut kiloja, mikä ei haittaa, sillä oma mieheni tykkää siitä että naisella on muotoja :)
Minä en myöskään ole koskaan herättänyt miehissä kiinnostusta. Jo nuorena toimin ravintoloissa ns. laukunvartijana, kun koko muu pöytäseurue katosi tanssimaan illan hitaita. Olihan se jopa vähän noloakin välillä.