Lue keskustelun säännöt.
Onko olemassa naisia, jotka ulkonäön takia eivät saa juurikaan huomiota miehiltä?
27.06.2022 |
Vähän vaikuttaisi että ei. Esimerkiksi tuntemillani ylilihavilla naisilla on ollut iskijöitä pörräämässä, samoin esim naamasta selkeästi "vähemmän kauniilla" naisilla.
Kommentit (329)
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkin naiset puhuvat itsestään kauhean rumasti ja halventaen omaa kehoaan sekä sieluaan? Jokainen ihminen on omanlaisensa saviruukku - ainutkertainen luomus. Kun ihminen on elossa, terve ja näkee silmillään ja kävelee jaloillaan, hän on jo hyvä kapistus. Rakkautta itseen voi harjoitella koko elämän. Ala henkisestä puolesta, niin turhat kilotkin karisevat matkalla, kun syö viehättäviä annoksia siunaten ne. Et ole kenenkään huomion ja katseiden varassa.
Ja tämä on sellaista self help -huttua, jota on helppo toistella jos ei ole viettänyt esim. 40 vuotta totaalisen yksin, vailla minkäänlaista romanttista huomiota yhtään keneltäkään. Laihtuu kun syö "viehättäviä annoksia siunaten"? Anna mun kaikki kestää 😂.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mua ei ole koskaan yritetty iskeä enkä ole mitenkään ruma edes. Eli epäviehättävyyteni ei johdu ulkonäöstä vaan jostain muusta. Mutta siis yksikään mies ei ole ollut kiinnostunut (ja kun tähän tulee kuitenkin se sama vanha kommentti niin totean jo nyt että kyllä, tietenkin olen itse tehnyt aloitteita. Ei, ne eivät ole johtaneet mihinkään).
Juurikin tällainen täälläkin. Nekin harvat jotka olen saanut puhuttua lähelle, lähtevät karkuun ennen pitkää. Itse koen että olisin ihan vaimoainesta mutta kun ei kelpaa niin ei.
Voi kumpa nämä vaimomateriaalit joskus lähestyisivät tai antaisivat vastakaikua minulle. Mutta ei ikinä natsaa pidemmälle kuin "ootsä ihan kiva, mutta...". Paperilla elämä on kunnossa, huolehdin ainakin kohtuullisesti habituksestani, hyvät tulot, oma asunto, aika ujo tosin olen ja kuulemma "liian rauhallinen" sanoi eräs lähimmäksi päästänyt.
Mutta eiköhän oikea syy ole kuitenkin että olen 167~ pitkä/lyhyt ja täten oikeastaan pois markkinoilta pituuden puolesta. Kerran yksi 155 ~ nainen sanoi että olisitpa vähän pidempi niin voisin... mikä ihme tuossa pituudessa oikein naisille on niin ehdotonta, vaikka itse oltaisiin päätä lyhyempiä? :/ Ei tästä varsinaisesti kasvaakaan voi.
Vierailija kirjoitti:
Minä luulin miesten olevan mulle muuten vain kivoja ja joidenkin ehkä jopa sen takia olevan ylikivoja, koska en välittänyt niin ulkonäöstäni ja olin vaan tosi iloinen. Ulkonäössä on kaikki pielessä. Löytyy vikaa kasvoista ja kropasta muutakin kuin sairaalloinen ylipaino. Suuri yllätys olikin, kun nämä pitkään tuntemani miehet yllättäen tunnustivat ihastuneensa minuun tosi paljon ja olin ajatuksissa 24/7 ihanana naisena. Milloin minusta ulkonäöstäni kiusatusta naisesta tuli tällainen? Eikä nämä miehet ole edes mitään taviksia vaan joukosta löytyy suhteellisen komeita, sellaisia joiden perään naiset kuolaa. Kaiken huipuksi jouduin kiusatuksi tästä ihastuksesta kateellisen naisen taholta. Hän oli samasta miehestä kiinnostunut ja sai jostain korviinsa, että kyseinen on ihastunut minuun ja minä olisin se jonka hän tahtoisi niin nyt olen tuon naisen vainon kohteena. Itse en vain ole tuosta miehestä kiinnostunut. Hän on minulle vain ystävä.
En tiedä onko naisia, jotka ei saa keneltäkään huomiota. Jos minut näkisi niin todellakin ihmettelisi miksi saan huomiota.
Voithan sä olla muuten kaunis. Persoonalla on merkitystä myös miehille!
Mä taas olen persoonaton ja ujo, eikä miehet jaksa jutella mun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkin naiset puhuvat itsestään kauhean rumasti ja halventaen omaa kehoaan sekä sieluaan? Jokainen ihminen on omanlaisensa saviruukku - ainutkertainen luomus. Kun ihminen on elossa, terve ja näkee silmillään ja kävelee jaloillaan, hän on jo hyvä kapistus. Rakkautta itseen voi harjoitella koko elämän. Ala henkisestä puolesta, niin turhat kilotkin karisevat matkalla, kun syö viehättäviä annoksia siunaten ne. Et ole kenenkään huomion ja katseiden varassa.
Ja tämä on sellaista self help -huttua, jota on helppo toistella jos ei ole viettänyt esim. 40 vuotta totaalisen yksin, vailla minkäänlaista romanttista huomiota yhtään keneltäkään. Laihtuu kun syö "viehättäviä annoksia siunaten"? Anna mun kaikki kestää 😂.
Ja miksi aina oletetaan, että huomiota saamaton nainen on huomattavan ylipainoinen ja on tarve laihduttaa??
En ainakaan minä ole. Ihan normaalipainossa olen, mutta kasvoiltani ruma ja muutenkin miehille kelpaamaton.
No esimerkiksi minä. Silmälasit, punanen tukka, painokin siellä normaalipainon rajoilla. Huolehdin hygieniastani, mutta meikkaan harvoin. Pukeudun yleensä farkkuihin, tennareihin ja t-paitaan, en paljastavasti, mutta en erityisen peittävästikään.
Luulen sen johtuvan ulkonäöstäni, lyhyttukkaisena minua luultiin ulkomailla kerran mieheksi (mikä on kummallista, sillä yksikin vilkaisu rintojen korkeudelle olisi paljastanut asian heti). Mutta voi olla myös jotain muuta. Toki nykyään, kun alan olla jo nelikymppinen, sitä huomiota tulee vielä vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite saan huomiota vaan hulluilta. Olen tiimalasivartaloinen ja todella nuoren näköinen. Olen lyhyt ja vaalea. Mielestäni paljon arkisemman näköiset tasapaksut naiset vievät ainakin järkevien miesten huomion. Lisäksi erittäin vanhat lähestyvät. Olenkin alkanut pikkuhiljaa vihata miehiä.
N25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mua ei ole koskaan yritetty iskeä enkä ole mitenkään ruma edes. Eli epäviehättävyyteni ei johdu ulkonäöstä vaan jostain muusta. Mutta siis yksikään mies ei ole ollut kiinnostunut (ja kun tähän tulee kuitenkin se sama vanha kommentti niin totean jo nyt että kyllä, tietenkin olen itse tehnyt aloitteita. Ei, ne eivät ole johtaneet mihinkään).
Juurikin tällainen täälläkin. Nekin harvat jotka olen saanut puhuttua lähelle, lähtevät karkuun ennen pitkää. Itse koen että olisin ihan vaimoainesta mutta kun ei kelpaa niin ei.
Voi kumpa nämä vaimomateriaalit joskus lähestyisivät tai antaisivat vastakaikua minulle. Mutta ei ikinä natsaa pidemmälle kuin "ootsä ihan kiva, mutta...". Paperilla elämä on kunnossa, huolehdin ainakin kohtuullisesti habituksestani, hyvät tulot, oma asunto, aika ujo tosin olen ja kuulemma "liian rauhallinen" sanoi eräs lähimmäksi päästänyt.
Mutta eiköhän oikea syy ole kuitenkin että olen 167~ pitkä/lyhyt ja täten oikeastaan pois markkinoilta pituuden puolesta. Kerran yksi 155 ~ nainen sanoi että olisitpa vähän pidempi niin voisin... mikä ihme tuossa pituudessa oikein naisille on niin ehdotonta, vaikka itse oltaisiin päätä lyhyempiä? :/ Ei tästä varsinaisesti kasvaakaan voi.
En itsekään ymmärrä tota pituusinnostusta. Ei kai siinä toiseen tutustuessa mietitä vielä edes potentiaalisten lasten pituuksia ja geenejä? Mitä sitten mietitään? Eikö ole tarpeeksi itseluottamusta olla keskipituista lyhyemmän miehen kanssa? Pelätäänkö kavereitten kommentteja? Halutaanko käyttää 10-sentin korkkareita? Mikä juttu toi on?
Mulle ei olisi ongelma tuo sun pituus, kunhan itse olisit sinut sen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta saa laittamalla ihan OK:n, ja olen ollut parisuhteessa lähes koko ikäni, mutta ehkä kerran kolmeen vuoteen saan positiivista huomiota yhtään mistään. Yleensä jostain korviksista tms., jotka eivät liity varsinaiseen ulkonäkööni.
Kyllä se harmittaa ja aiheuttaa pahaa mieltä. Mutta minkäs teet.
Kai tämä kuvaa naisten todellisuutta sitten, että parisuhteissa on oltu koko elämä, mutta koetaan että miehet ei ole riittävästi lähestyneet.
No, kyllä se vaikuttaa itsetuntoon, jos ei huomiota saa, kun muut saa. Saattaa hiipiä mieleen ajatus myös siitä, mitä se kumppani minussa näkee.
Ei kaikki naiset näin ajattele. Mutta nykymaailmassa, missä ihmiset kokee, että ei ole koskaan tarpeeksi, joillekin tämäkin asia on merkityksellinen.
En ole riippuvainen miesten huomion saamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mua ei ole koskaan yritetty iskeä enkä ole mitenkään ruma edes. Eli epäviehättävyyteni ei johdu ulkonäöstä vaan jostain muusta. Mutta siis yksikään mies ei ole ollut kiinnostunut (ja kun tähän tulee kuitenkin se sama vanha kommentti niin totean jo nyt että kyllä, tietenkin olen itse tehnyt aloitteita. Ei, ne eivät ole johtaneet mihinkään).
Juurikin tällainen täälläkin. Nekin harvat jotka olen saanut puhuttua lähelle, lähtevät karkuun ennen pitkää. Itse koen että olisin ihan vaimoainesta mutta kun ei kelpaa niin ei.
Voi kumpa nämä vaimomateriaalit joskus lähestyisivät tai antaisivat vastakaikua minulle. Mutta ei ikinä natsaa pidemmälle kuin "ootsä ihan kiva, mutta...". Paperilla elämä on kunnossa, huolehdin ainakin kohtuullisesti habituksestani, hyvät tulot, oma asunto, aika ujo tosin olen ja kuulemma "liian rauhallinen" sanoi eräs lähimmäksi päästänyt.
Mutta eiköhän oikea syy ole kuitenkin että olen 167~ pitkä/lyhyt ja täten oikeastaan pois markkinoilta pituuden puolesta. Kerran yksi 155 ~ nainen sanoi että olisitpa vähän pidempi niin voisin... mikä ihme tuossa pituudessa oikein naisille on niin ehdotonta, vaikka itse oltaisiin päätä lyhyempiä? :/ Ei tästä varsinaisesti kasvaakaan voi.
En itsekään ymmärrä tota pituusinnostusta. Ei kai siinä toiseen tutustuessa mietitä vielä edes potentiaalisten lasten pituuksia ja geenejä? Mitä sitten mietitään? Eikö ole tarpeeksi itseluottamusta olla keskipituista lyhyemmän miehen kanssa? Pelätäänkö kavereitten kommentteja? Halutaanko käyttää 10-sentin korkkareita? Mikä juttu toi on?
Mulle ei olisi ongelma tuo sun pituus, kunhan itse olisit sinut sen kanssa.
Kiitos tästä kuitenkin :)
Olen sinut pituuteni kanssa, jos nyt jotenkin kompensoin niin salilla yritän pitää loppukroppaa edustavassa kunnossa. Eikä itseäni häiritse jos nainen olisi pidempi tai käyttäisi korkkareita, melkeinpä päin vastoin. Olisi siinä sitten ihmisillä ihmettelemistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mua ei ole koskaan yritetty iskeä enkä ole mitenkään ruma edes. Eli epäviehättävyyteni ei johdu ulkonäöstä vaan jostain muusta. Mutta siis yksikään mies ei ole ollut kiinnostunut (ja kun tähän tulee kuitenkin se sama vanha kommentti niin totean jo nyt että kyllä, tietenkin olen itse tehnyt aloitteita. Ei, ne eivät ole johtaneet mihinkään).
Juurikin tällainen täälläkin. Nekin harvat jotka olen saanut puhuttua lähelle, lähtevät karkuun ennen pitkää. Itse koen että olisin ihan vaimoainesta mutta kun ei kelpaa niin ei.
Voi kumpa nämä vaimomateriaalit joskus lähestyisivät tai antaisivat vastakaikua minulle. Mutta ei ikinä natsaa pidemmälle kuin "ootsä ihan kiva, mutta...". Paperilla elämä on kunnossa, huolehdin ainakin kohtuullisesti habituksestani, hyvät tulot, oma asunto, aika ujo tosin olen ja kuulemma "liian rauhallinen" sanoi eräs lähimmäksi päästänyt.
Mutta eiköhän oikea syy ole kuitenkin että olen 167~ pitkä/lyhyt ja täten oikeastaan pois markkinoilta pituuden puolesta. Kerran yksi 155 ~ nainen sanoi että olisitpa vähän pidempi niin voisin... mikä ihme tuossa pituudessa oikein naisille on niin ehdotonta, vaikka itse oltaisiin päätä lyhyempiä? :/ Ei tästä varsinaisesti kasvaakaan voi.
No mun elämäni suuri rakkaus oli 165 cm ja eipä pituutensa käynyt edes mielessä kun oikein kolahti. Hän vain torjui mut, meni vuosia päästä yli :(.
Pomoni on vielä lyhyempi, kengät jalassa mun mittainen 162 cm ja on vaimo ja lapsia. Samoin olin häissä joissa morsian mua vähän lyhyempi ja sulhanen max sentin pitempi.
Eli jos joku hylkää pituuden takia niin täytyy vain ajatella positiivisesti että eipä se ihminen olisi mulle ollutkaan. Mut on myös torjuttu ja esim ihonväriäni haukuttu, tai sanottu että voisin olla nätti jos olisi ominaisuus X. Olen siis ikisinkku nainen. Mutta ei tässä ole vaihtoehtoja muuta kuin jatkaa elämää eteenpäin. Me ansaitaan kumppani joka pitää meistä just tällaisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole kaunotar, eikä minua kohtaan kukaan mies osoita enää mitään kiinnostusta. En kelpaa kenellekään. Vanhaksipiiaksi jäin, kuolemaan asti.
Polkkatukkaå, rillit ja tanakka kroppa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihan tavallisen näköinen, en saa hirveästi huomiota, ikäkin jo tekee. Minulle on aina sanottu että en näytä helpolta ja kynnys tulla luokseni on korkea kun tietää etten ala mihinkään pelleilyyn. Miehet todella tulee aina fiksusti enkö ole tarvinnut koskaan kokea mitään känniörvellys-iskuyrityksiä. En tiedä miksi miehet sanoo että luokseni tulo jännittää hirveästi.
Vielä muutamia vuosia sitten miehet vielä kehui kauniiksi, nyt ikää jo yli 40 ja rupsahtaminen menossa. Olen ollut 20 vuotta naimisissa joten en koskaan ole baarissa tai missään edes ollut haku päällä. Nyt eka sinkkukesä menossa mutta en ole käynyt missään. Työpaikalla joku mies yrittää antaa huomiota mutta olen kuin en huomaisikaan, en ole valmis.
Kyllä on: harmaa hiirulainen, joka pukeutuu tavallisesti eikä meikkaa. Ja hoikka ja siro olen ollut aina. Opiskelin onneksi miesvaltaisella alalla, silloin löytyi mieskin. Nyt yli kolmevitosena huomio on taas poistunut joitakin eläkeikäisiä lukuunottamatta.
Ai niin, toki teininäkin huomiota tuli, mutta iäkkäiltä ahdistelijoilta. Samanikäisille olin kuin ilmaa.
Vierailija kirjoitti:
Yksikään mies ei ole koskaan kiinnittänyt muhun mitään huomiota. No kouluaikoina toki kiusasivat. Olen 38-vuotias nainen, mielestäni ihan tavallisen näköinen. Mutta kun ei niin ei.
Oletko yleensäkään missään, missä on miehiä? Entä miten pukeudut?
Vierailija kirjoitti:
Olen melkein 21v ja en oikeastaan saa huomiota miehiltä, nyt olen parisuhteessa niin se ei haittaa, mutta aiemmin häiritsu ettei kukaan koskaan kiinnostunut. Olen kuitenkin aika kaunis kasvoista, mutta aika juro ja hiljainen tyyppi niin sen takia varmaan vaikea kiinnostua
Olet melkein 21v ja luulet että sen perusteella voit kertoa miten paljon miehet tulevat sinusta kiinnostumaan esimerkiksi seuraavan 10 vuoden kuluessa?
Ei varmaan ole niin rumia naisia että huolisivat ruman samantasoisen miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkin naiset puhuvat itsestään kauhean rumasti ja halventaen omaa kehoaan sekä sieluaan? Jokainen ihminen on omanlaisensa saviruukku - ainutkertainen luomus. Kun ihminen on elossa, terve ja näkee silmillään ja kävelee jaloillaan, hän on jo hyvä kapistus. Rakkautta itseen voi harjoitella koko elämän. Ala henkisestä puolesta, niin turhat kilotkin karisevat matkalla, kun syö viehättäviä annoksia siunaten ne. Et ole kenenkään huomion ja katseiden varassa.
Ja tämä on sellaista self help -huttua, jota on helppo toistella jos ei ole viettänyt esim. 40 vuotta totaalisen yksin, vailla minkäänlaista romanttista huomiota yhtään keneltäkään. Laihtuu kun syö "viehättäviä annoksia siunaten"? Anna mun kaikki kestää 😂.
Miksi nainen saa kirjoittaa näin kuten lainauksessa - joka tietenkin totta onkin ja realismia - mutta mies ei saa kirjoittaa siitä, että vähemmän suosittuna miehenä otat sen ainoan sinusta kiinnostuneen naisen tai olet ilman naisseuraa taas seuraavat 5-15 vuotta?
Kyllä kaikki naiset huomataan, monsterit saa vaan sitä miesten huomiota luonnollisesti vähemmän.