Onko olemassa naisia, jotka ulkonäön takia eivät saa juurikaan huomiota miehiltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta saa laittamalla ihan OK:n, ja olen ollut parisuhteessa lähes koko ikäni, mutta ehkä kerran kolmeen vuoteen saan positiivista huomiota yhtään mistään. Yleensä jostain korviksista tms., jotka eivät liity varsinaiseen ulkonäkööni.

Kyllä se harmittaa ja aiheuttaa pahaa mieltä. Mutta minkäs teet.

Kai tämä kuvaa naisten todellisuutta sitten, että parisuhteissa on oltu koko elämä, mutta koetaan että miehet ei ole riittävästi lähestyneet.

Meitä totaalisen yksinäisiä naisia on myös, mutta meidän olemassaolo yleensä kielletään. Kuten tässäkin ketjussa. "Kaikki naiset saa huomiota". Ei saa. T. 40v neitsyt

Onko sinulla sitten naispuolisia kavereita kuitenkin? Entä liikutko yleensä ikinä missään missä on miehiä? Jos olet töissä, oletko töissä paikassa jossa on miehiä? Miten pukeudut?

Siis tarkoitin seurusteluasioissa yksinäisiä - minulla on sekä nais- että miespuolisia kavereita. Kyllä, minulla on ihan vilkas sosiaalinen elämä siinä mielessä että olen kavereiden kanssa paljon ihmisten ilmoilla ja "ulkona". Olen myös asunut ulkomailla, käynyt festareilla, harrastuksissa, tapahtumissa, kotibileissä jne. Ja käyn edelleenkin, en istu kotona ketään odottamassa. Olen ollut kymmenisen vuotta töissä suurissa (100-1000 ihmisen) toimistoissa joissa on myös miehiä. Pukeudun hyvin naisellisesti mutta tummiin väreihin. Yleensä yksivärinen yläosa ja värikäs alaosa, esim. kukkakuvioinen hame. Talvisin farkut ja neule aika yleinen.

Ei voi olla. Ei voi olla. Eihän tuollainen nainen voi olla ikisinkku. Tuo on juuri sellainen nainen joita katselen kaukaa, että olispa ihana, mutta en uskalla lähestyä kun se on kuitenkin varattu tai ei kelpuuta mua. Sitten harvoin kun joskus johonkin suhteeseen päädyn, niin se on jonkun rumasti pukeutuvan ja äänekkäästi kiroilevan junttinaisen kanssa ( kun en muille kelpaa)

Miksi et lähesty sellasta jonka haluat vaan sellasta jota et halua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta saa laittamalla ihan OK:n, ja olen ollut parisuhteessa lähes koko ikäni, mutta ehkä kerran kolmeen vuoteen saan positiivista huomiota yhtään mistään. Yleensä jostain korviksista tms., jotka eivät liity varsinaiseen ulkonäkööni.

Kyllä se harmittaa ja aiheuttaa pahaa mieltä. Mutta minkäs teet.

Kai tämä kuvaa naisten todellisuutta sitten, että parisuhteissa on oltu koko elämä, mutta koetaan että miehet ei ole riittävästi lähestyneet.

Meitä totaalisen yksinäisiä naisia on myös, mutta meidän olemassaolo yleensä kielletään. Kuten tässäkin ketjussa. "Kaikki naiset saa huomiota". Ei saa. T. 40v neitsyt

Onko sinulla sitten naispuolisia kavereita kuitenkin? Entä liikutko yleensä ikinä missään missä on miehiä? Jos olet töissä, oletko töissä paikassa jossa on miehiä? Miten pukeudut?

Siis tarkoitin seurusteluasioissa yksinäisiä - minulla on sekä nais- että miespuolisia kavereita. Kyllä, minulla on ihan vilkas sosiaalinen elämä siinä mielessä että olen kavereiden kanssa paljon ihmisten ilmoilla ja "ulkona". Olen myös asunut ulkomailla, käynyt festareilla, harrastuksissa, tapahtumissa, kotibileissä jne. Ja käyn edelleenkin, en istu kotona ketään odottamassa. Olen ollut kymmenisen vuotta töissä suurissa (100-1000 ihmisen) toimistoissa joissa on myös miehiä. Pukeudun hyvin naisellisesti mutta tummiin väreihin. Yleensä yksivärinen yläosa ja värikäs alaosa, esim. kukkakuvioinen hame. Talvisin farkut ja neule aika yleinen.

Ei voi olla. Ei voi olla. Eihän tuollainen nainen voi olla ikisinkku. Tuo on juuri sellainen nainen joita katselen kaukaa, että olispa ihana, mutta en uskalla lähestyä kun se on kuitenkin varattu tai ei kelpuuta mua. Sitten harvoin kun joskus johonkin suhteeseen päädyn, niin se on jonkun rumasti pukeutuvan ja äänekkäästi kiroilevan junttinaisen kanssa ( kun en muille kelpaa)

No niin vain on minulle päässyt käymään.

Tuo viimeinen lauseesi on kyllä ikävä. Itse olen mieluummin onnellinen ikisinkku kuin sellaisen kanssa joka on kanssani pakosta kun ei ole parempaakaan saanut.

"Kun ei parempaakaan saanut" on realiteettia ainakin kolmasosalle heteromiehistä. Naisten suosio jakaantuu miesten keskuudessa niin epätasaisesti, että hyvin suurella osalla miehiä, tosiaan 30-40% miehistä ihan helposti, ei ole muita vaihtoehtoja. Jos haluat seurustella, otat sen naisen jolle kelpaat. Jos et halua seurustella, voit yrittää tehdä aloitteita naisille puhtaasti oman maun mukaan. Ihan oikeasti, vaihtoehtoja ei ole. Tämä todellisuus on se, joka miesten jutuistakin paistaa läpi mm täällä vauvapalstlla, ja sitten ärsyttää karuudessaan ja epäromanttisuudessaan palstan naisia.

Iso silmien pyöritys näille päästä keksityille tilastoille, mutta kysyn että mikä pakko on seurustella? Juurihan itse kirjoitin että olen sitten onnellinen ikisinkku jos en paria löydä. Miksi tämä vaihtoehto ei käy miehille?

Kuulut pieneen vähemmistöön naisia, joita miehet ei lähesty ja jotka päättää siitä huolimatta pitää kovat kriteerit miehille eli käytännössä elää ainaisesti ikisinkkuna.

Sen sijaan miehistä todella iso osa ei voi valita kuin kahden väliltä: joko ottaasen mitä saa, tai on yksin. Jos vaikka tästä isosta osasta miehiä puolet päättäisikin olla yksin kun ei saa mitä haluaa, niin edelleen jää toinen puolikas jäljelle, sekin prosentuaalisesti ja absoluuttisesti varsin hyvä miehiä, jotka sitten päättävät alkaa suhteeseen AIVAN minkätahansalaisen naisen kanssa, koska muuta ei saa.

Kovat kriteerit? Ethän sinä tiedä kriteereistäni mitään muuta kuin että en ala seurustelemaan ihmisen kanssa josta en pidä. Ei minulla ole mitään kovia kriteerejä vaan minusta ei ole ollut kiinnostunut kukaan. En siis ole hylännyt ketään "kovien kriteerien" takia.

Etkä kyllä vastannut kysymykseeni mitenkään. Miksi on parempi "ottaa mitä saa" eli olla henkilön kanssa josta ei edes pidä kuin olla yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta saa laittamalla ihan OK:n, ja olen ollut parisuhteessa lähes koko ikäni, mutta ehkä kerran kolmeen vuoteen saan positiivista huomiota yhtään mistään. Yleensä jostain korviksista tms., jotka eivät liity varsinaiseen ulkonäkööni.

Kyllä se harmittaa ja aiheuttaa pahaa mieltä. Mutta minkäs teet.

Kai tämä kuvaa naisten todellisuutta sitten, että parisuhteissa on oltu koko elämä, mutta koetaan että miehet ei ole riittävästi lähestyneet.

Meitä totaalisen yksinäisiä naisia on myös, mutta meidän olemassaolo yleensä kielletään. Kuten tässäkin ketjussa. "Kaikki naiset saa huomiota". Ei saa. T. 40v neitsyt

Onko sinulla sitten naispuolisia kavereita kuitenkin? Entä liikutko yleensä ikinä missään missä on miehiä? Jos olet töissä, oletko töissä paikassa jossa on miehiä? Miten pukeudut?

Siis tarkoitin seurusteluasioissa yksinäisiä - minulla on sekä nais- että miespuolisia kavereita. Kyllä, minulla on ihan vilkas sosiaalinen elämä siinä mielessä että olen kavereiden kanssa paljon ihmisten ilmoilla ja "ulkona". Olen myös asunut ulkomailla, käynyt festareilla, harrastuksissa, tapahtumissa, kotibileissä jne. Ja käyn edelleenkin, en istu kotona ketään odottamassa. Olen ollut kymmenisen vuotta töissä suurissa (100-1000 ihmisen) toimistoissa joissa on myös miehiä. Pukeudun hyvin naisellisesti mutta tummiin väreihin. Yleensä yksivärinen yläosa ja värikäs alaosa, esim. kukkakuvioinen hame. Talvisin farkut ja neule aika yleinen.

Ei voi olla. Ei voi olla. Eihän tuollainen nainen voi olla ikisinkku. Tuo on juuri sellainen nainen joita katselen kaukaa, että olispa ihana, mutta en uskalla lähestyä kun se on kuitenkin varattu tai ei kelpuuta mua. Sitten harvoin kun joskus johonkin suhteeseen päädyn, niin se on jonkun rumasti pukeutuvan ja äänekkäästi kiroilevan junttinaisen kanssa ( kun en muille kelpaa)

No niin vain on minulle päässyt käymään.

Tuo viimeinen lauseesi on kyllä ikävä. Itse olen mieluummin onnellinen ikisinkku kuin sellaisen kanssa joka on kanssani pakosta kun ei ole parempaakaan saanut.

"Kun ei parempaakaan saanut" on realiteettia ainakin kolmasosalle heteromiehistä. Naisten suosio jakaantuu miesten keskuudessa niin epätasaisesti, että hyvin suurella osalla miehiä, tosiaan 30-40% miehistä ihan helposti, ei ole muita vaihtoehtoja. Jos haluat seurustella, otat sen naisen jolle kelpaat. Jos et halua seurustella, voit yrittää tehdä aloitteita naisille puhtaasti oman maun mukaan. Ihan oikeasti, vaihtoehtoja ei ole. Tämä todellisuus on se, joka miesten jutuistakin paistaa läpi mm täällä vauvapalstlla, ja sitten ärsyttää karuudessaan ja epäromanttisuudessaan palstan naisia.

EI ole mitään järkeä alkaa seurustella sellaisen kanssa, josta ei ole kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta ei minkäänlaiset naiset saa mitään huomiota kun miehet alkavat mgtoweiksi.

Voi kunpa alkaisivat! Täälläkin miehet ovat luvanneet jo monta vuotta että eivät enää ikinä edes ajattele naisia. Silti yhäkään me naiset emme saa rauhassa olla. Eli koska te oikeasti lopetatte??

:D Täällä iltateet tyrskähti näppikselle.

Harmaannun odottaessani 😂

Vierailija kirjoitti:

Istuin vasta linja-autossa jättilihavan naisen vieressä, joka tuntui haisevan. Hän puhui puhelimessa jonkun muun naisen kanssa ja kertoi menevänsä treffeille miehen kanssa, joka ehkä myös maksaa ravintolakulut. 

Itse miehenä olen yli 35v neitsyt ja fitness-henkinen. 

-tuntui haisevan-

Ei haissut, vaikka miten yritit nuuhkia vahvistusta harhallesi.

Olet myös ihmis-/naisvihainen kusipää, joten on vain hyvä, että ahkeroit neitsyenä fitnessin parissa hautaan saakka.

Pidän miestäni liian tasokkaana ulkonäkönsä puolesta minulle.

Yleensä miehet, joihin olen kokenut kiinnostusta (he ovat harvassa), ovat kuvailleet minua oudon näköiseksi. Olen suomalaiseksi melko tummapiirteinen, minulla on suuret, hieman ulkonevat silmät ja arabityyppinen nenä.

Kauniiksi ovat kehuneet mieheni lisäksi ainoastaan romanit ja pizzerioiden pyörittäjät.

Uskon, että mieheni itsetunto-ongelmista johtuen, hän tyytyi minuun.

Toinen miestyyppi, jolta saan huomiota, ovat keski-ikäiset, kaljut miehet. Juuri se miestyyppi, joka ei voisi vähempää kiinnostaa.

Eli jollain tasolla saan huomiota, mutta tämä vasta näin aikuisiällä. Nuorempana ei sitäkään.

Minä en ole saanut ikinä miehiltä huomiota, en pahaa enkä hyvää. Olen ollu ulkonäköni puolesta näkymätön.

Miksi jotkin naiset puhuvat itsestään kauhean rumasti ja halventaen omaa kehoaan sekä sieluaan? Jokainen ihminen on omanlaisensa saviruukku - ainutkertainen luomus. Kun ihminen on elossa, terve ja näkee silmillään ja kävelee jaloillaan, hän on jo hyvä kapistus. Rakkautta itseen voi harjoitella koko elämän. Ala henkisestä puolesta, niin turhat kilotkin karisevat matkalla, kun syö viehättäviä annoksia siunaten ne. Et ole kenenkään huomion ja katseiden varassa.

Vierailija kirjoitti:

No mua ei ole koskaan yritetty iskeä enkä ole mitenkään ruma edes. Eli epäviehättävyyteni ei johdu ulkonäöstä vaan jostain muusta. Mutta siis yksikään mies ei ole ollut kiinnostunut (ja kun tähän tulee kuitenkin se sama vanha kommentti niin totean jo nyt että kyllä, tietenkin olen itse tehnyt aloitteita. Ei, ne eivät ole johtaneet mihinkään).

Mainitse joku julkisuuden henkilö, ketä ehkä muistuttaisit.

Jos tätäkin asiaa katselisi toisesta näkökulmasta ja miesnäkökulmasta, eli kuinka nainen herättää sitä positiivista huomiota. Ulkonäkö ei ole se ainoa tekijä. Jos hymyilee vilpitöntä hymyä, on ystävällinen, käytös ei ole luotaan työntävä, osoittaa myös itse kiinnostusta ja on sinut itsensä kanssa niin sillä pääsee jo hyvin pitkälle näissä asioissa. Toki omalle luonteelleen ei voi mitään jos se on heti alun alkaen perus negatiivinen ja elämästä ei löydy mitään iloa ja kaikista miehistä löytyy vain vikoja, sen enempää edes tutustumatta paremmin.

Itse olen varmaankin ihan ns. asiallisen näköinen mies,ja minun mielenkiinnon herättää juuri nuo yllämainitut asiat. Toki viehättävä ulkonäkö parantaa asiaa. Turha sitä faktaa on kieltää.

Ulkonäölle voi myös tehdä pieniä parannuksia ilman silikoneja ja leikkauksia. Pukeutumalla, hillityllä meikkauksella, hiuslookilla, yms. Kannattaa noissa ulkoisissa asioissa pyytää myös asiantuntijan apua. Eikä se ole edes kallista. Kampaaja, kosmetologin vinkit, vaatekaupan myyjien vinkit ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen niin ruma, että edes opiskellessani tekulla ainoana naisena kukaan ei kiinnostunut, ei edes bileissä kännissä. En ole lihava tms mutta olen erittäin miehen näköinen. Mulla on sellaiset laatikkoleukaperät, posket lommolla, paksu ja lihaksikas ja suonikas kaula, kroppa on myös sellainen että leveät hartiat ja kapeampi alhaalta, pienet rinnat. Joku joskus sanoi että olisit ihan hel ve tin kuuma mies, mutta naisena et kyllä heteroiden makuun 👾

Minulla on melkein sama, paitsi miehenäkin olisin ruma ja rinnat ovat isot, tässä iässä jo sellaiset roikkuvat, ryppyiset säkit. Näytän rumalta keski-ikäiseltä mieheltä jonka kroppaan on lyöty kiinni isot roikkuvat rinnat. Hiuksetkin ovat niin ohuet, että kalju läpi paistaa. Nuorena olin vielä siedettävän näköinen, en toki kaunis silloinkaan, mutta ikääntyminen korostaa kaikkein epäedullisimpia piirteitäni ja ilman meikkiä näytän ihan totta mieheltä. Jos leikkaisin hiukset, lopettaisin meikkaamisen ja käyttäisin vaatteita, jotka eivät selvästi näytä naisten osastolta hankituilta, minua varmaan luultaisiinkin mieheksi.

Olen joskus ajatellut, että minua voisi luulla mieheksi, joka on tehnyt sukupuolenkorjausleikkauksessa naiseksi.

😁 Oli kyllä ihan pirun hauska kirjoitus.

Miksi selitätte mitään ap:lle?

Hän on pakkomielteinen ja tunnevammainen tasohullu, eikä tajua ihmissuhteiden perustuvan aivoihin. Ajatteluun, vuorovaikutukseen, sympatiaan, siihen että on hyvä olla yhdessä.

Inceliys perustuu tollouteen.

Yksikään mies ei ole koskaan kiinnittänyt muhun mitään huomiota. No kouluaikoina toki kiusasivat. Olen 38-vuotias nainen, mielestäni ihan tavallisen näköinen. Mutta kun ei niin ei.

Olen melkein 21v ja en oikeastaan saa huomiota miehiltä, nyt olen parisuhteessa niin se ei haittaa, mutta aiemmin häiritsu ettei kukaan koskaan kiinnostunut. Olen kuitenkin aika kaunis kasvoista, mutta aika juro ja hiljainen tyyppi niin sen takia varmaan vaikea kiinnostua

Kissa kiitoksella elää.

Kuinka paljon omaa elämänlaatuani, tyytyväisyyttäni tai onneani nostaisi se että olisin randomien miesten huomion kohteena? Mitä siitä saisin? No, jos minulla olisi todella heikko ego, saisin sitä varmaan sillä konstilla vahvistettua sitten.

Säälittävälle vain tuntuu että oman arvon tunne olisi siitä kiinni saako huomiota!

Jotenkin traagista  miten olematon itsetunto ihmisillä näyttää olevan! Miksi ? Onko suomalaiset kasvatettu vihaamaan itseään? Halveksimaan itseään? Te joila on lapsia jatkatteko perinnettä omiin lapsiinne? Varmistatteko etteivät he vain pääse luulemaan kelpaavansa tai olevansa hyviä omina itsenään?

Itse elän Keski-Euroopassa ja täällä päin vastoin lapsia rakastetaan ja se näytetään. Heistä kasvaa varmoja ja itseään arvostavia ja rakastavia aikuisia. Ei hiivitä nurkissa ja huokailemassa omaa huonommuutta ja kelpamattomuutta. Miksi suomalaiset ovat sellaisia?

Suomen kansalaisuuden saanti pehmentää kummasti piirteitä.

Minä koen, että saanut olla aikuisiällä rauhassa. En tiedä tarkalleen mistä se johtuu. En ole lihava, en ruma, en ylitällätty. Pukeudun aika peittäviin vaatteisiin. Olen esteetikko. Pitkät luonnonvaaleat hiukset ja sievät piirteet luonnostaan. Mutta olen vakava, katseeni on vakava ja usein apaattinenkin jopa. Sellainen ei kiinnosta.

Vai kertokaa mikä tässä voisi olla takana? Pelko? Sikäli en valita, koska olen kokenut asiasta joskus ahdistusta.

Minä luulin miesten olevan mulle muuten vain kivoja ja joidenkin ehkä jopa sen takia olevan ylikivoja, koska en välittänyt niin ulkonäöstäni ja olin vaan tosi iloinen. Ulkonäössä on kaikki pielessä. Löytyy vikaa kasvoista ja kropasta muutakin kuin sairaalloinen ylipaino. Suuri yllätys olikin, kun nämä pitkään tuntemani miehet yllättäen tunnustivat ihastuneensa minuun tosi paljon ja olin ajatuksissa 24/7 ihanana naisena. Milloin minusta ulkonäöstäni kiusatusta naisesta tuli tällainen? Eikä nämä miehet ole edes mitään taviksia vaan joukosta löytyy suhteellisen komeita, sellaisia joiden perään naiset kuolaa. Kaiken huipuksi jouduin kiusatuksi tästä ihastuksesta kateellisen naisen taholta. Hän oli samasta miehestä kiinnostunut ja sai jostain korviinsa, että kyseinen on ihastunut minuun ja minä olisin se jonka hän tahtoisi niin nyt olen tuon naisen vainon kohteena. Itse en vain ole tuosta miehestä kiinnostunut. Hän on minulle vain ystävä. 

En tiedä onko naisia, jotka ei saa keneltäkään huomiota. Jos minut näkisi niin todellakin ihmettelisi miksi saan huomiota. 

Kukaan nainen ei kaipaa sellaista "huomiota", mitä suomalaisilla miehillä on tarjota. Eli alaikäisille humalaista huutoa, törkypuheita, ehdotteluja ja huorittelua. Käytöstavat puuttuvat täysin.

Jospa lähdetään siitä, että aikuinen mies olisi selvinpäin ja lähestyisi vain aikuisia naisia ja silloinkin kohteliaasti jutustelemalla vaikkapa säästä. Jos siitä sitten juttelu jatkuu, niin voi vaikka ehdottaa kahville tai jätskille menemistä. Eikä sitten aleta haukkumaan ja huorittelemaan jos nainen kieltäytyy.