Onko olemassa naisia, jotka ulkonäön takia eivät saa juurikaan huomiota miehiltä?

Palstalla on ainakin häiriköimässä normaalipainoisten hyvännäköisten ihmisten keskusteluja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mua ei ole koskaan yritetty iskeä enkä ole mitenkään ruma edes. Eli epäviehättävyyteni ei johdu ulkonäöstä vaan jostain muusta. Mutta siis yksikään mies ei ole ollut kiinnostunut (ja kun tähän tulee kuitenkin se sama vanha kommentti niin totean jo nyt että kyllä, tietenkin olen itse tehnyt aloitteita. Ei, ne eivät ole johtaneet mihinkään).

Minkä näköisille miehille olet tehnyt aloitteita?

Erilaisille. Ei minulla ole mitään tiettyä tyyppiä, jos kiinnostuin juttujen perusteella, pyysin treffeille.

No oliko ne pitkiä ja vähintään keskiverron näköisiä? Entä tyyliltään, juntteja, taviksia vai tyylikkäitä?

Niin, eli haet takaa olenko tehnyt aloitteita vain itseäni korkeampitasoisille miehille. Sitähän täällä jauhetaan. On ollut 165-195 cm, laihaa, normaalia, ylipainoista, erilaisia ammatteja ja vaatetyylejä. Kaikkia yhdisti älykkyys ja huumorintaju ja se että juttu luisti välillämme loistavasti. Se nimittäin minut saa kiinnostumaan miehestä. He vain eivät halunneet mitään romanttista tai seksuaalista kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta saa laittamalla ihan OK:n, ja olen ollut parisuhteessa lähes koko ikäni, mutta ehkä kerran kolmeen vuoteen saan positiivista huomiota yhtään mistään. Yleensä jostain korviksista tms., jotka eivät liity varsinaiseen ulkonäkööni.

Kyllä se harmittaa ja aiheuttaa pahaa mieltä. Mutta minkäs teet.

Kai tämä kuvaa naisten todellisuutta sitten, että parisuhteissa on oltu koko elämä, mutta koetaan että miehet ei ole riittävästi lähestyneet.

Meitä totaalisen yksinäisiä naisia on myös, mutta meidän olemassaolo yleensä kielletään. Kuten tässäkin ketjussa. "Kaikki naiset saa huomiota". Ei saa. T. 40v neitsyt

Näinpä. Voisi olla minun näppikseltäni tuo. T: 46v neitsyt

Jos ei miellytä miesten silmää niin junteimmat miehet kokevat tarpeelliseksi sanoa sen ääneen. Kuka sellaista huomiota haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta saa laittamalla ihan OK:n, ja olen ollut parisuhteessa lähes koko ikäni, mutta ehkä kerran kolmeen vuoteen saan positiivista huomiota yhtään mistään. Yleensä jostain korviksista tms., jotka eivät liity varsinaiseen ulkonäkööni.

Kyllä se harmittaa ja aiheuttaa pahaa mieltä. Mutta minkäs teet.

Kai tämä kuvaa naisten todellisuutta sitten, että parisuhteissa on oltu koko elämä, mutta koetaan että miehet ei ole riittävästi lähestyneet.

Meitä totaalisen yksinäisiä naisia on myös, mutta meidän olemassaolo yleensä kielletään. Kuten tässäkin ketjussa. "Kaikki naiset saa huomiota". Ei saa. T. 40v neitsyt

Näinpä. Voisi olla minun näppikseltäni tuo. T: 46v neitsyt

Virgin high five 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta saa laittamalla ihan OK:n, ja olen ollut parisuhteessa lähes koko ikäni, mutta ehkä kerran kolmeen vuoteen saan positiivista huomiota yhtään mistään. Yleensä jostain korviksista tms., jotka eivät liity varsinaiseen ulkonäkööni.

Kyllä se harmittaa ja aiheuttaa pahaa mieltä. Mutta minkäs teet.

Kai tämä kuvaa naisten todellisuutta sitten, että parisuhteissa on oltu koko elämä, mutta koetaan että miehet ei ole riittävästi lähestyneet.

Meitä totaalisen yksinäisiä naisia on myös, mutta meidän olemassaolo yleensä kielletään. Kuten tässäkin ketjussa. "Kaikki naiset saa huomiota". Ei saa. T. 40v neitsyt

Onko sinulla sitten naispuolisia kavereita kuitenkin? Entä liikutko yleensä ikinä missään missä on miehiä? Jos olet töissä, oletko töissä paikassa jossa on miehiä? Miten pukeudut?

Siis tarkoitin seurusteluasioissa yksinäisiä - minulla on sekä nais- että miespuolisia kavereita. Kyllä, minulla on ihan vilkas sosiaalinen elämä siinä mielessä että olen kavereiden kanssa paljon ihmisten ilmoilla ja "ulkona". Olen myös asunut ulkomailla, käynyt festareilla, harrastuksissa, tapahtumissa, kotibileissä jne. Ja käyn edelleenkin, en istu kotona ketään odottamassa. Olen ollut kymmenisen vuotta töissä suurissa (100-1000 ihmisen) toimistoissa joissa on myös miehiä. Pukeudun hyvin naisellisesti mutta tummiin väreihin. Yleensä yksivärinen yläosa ja värikäs alaosa, esim. kukkakuvioinen hame. Talvisin farkut ja neule aika yleinen.

Ei voi olla. Ei voi olla. Eihän tuollainen nainen voi olla ikisinkku. Tuo on juuri sellainen nainen joita katselen kaukaa, että olispa ihana, mutta en uskalla lähestyä kun se on kuitenkin varattu tai ei kelpuuta mua. Sitten harvoin kun joskus johonkin suhteeseen päädyn, niin se on jonkun rumasti pukeutuvan ja äänekkäästi kiroilevan junttinaisen kanssa ( kun en muille kelpaa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta saa laittamalla ihan OK:n, ja olen ollut parisuhteessa lähes koko ikäni, mutta ehkä kerran kolmeen vuoteen saan positiivista huomiota yhtään mistään. Yleensä jostain korviksista tms., jotka eivät liity varsinaiseen ulkonäkööni.

Kyllä se harmittaa ja aiheuttaa pahaa mieltä. Mutta minkäs teet.

Kai tämä kuvaa naisten todellisuutta sitten, että parisuhteissa on oltu koko elämä, mutta koetaan että miehet ei ole riittävästi lähestyneet.

Meitä totaalisen yksinäisiä naisia on myös, mutta meidän olemassaolo yleensä kielletään. Kuten tässäkin ketjussa. "Kaikki naiset saa huomiota". Ei saa. T. 40v neitsyt

Onko sinulla sitten naispuolisia kavereita kuitenkin? Entä liikutko yleensä ikinä missään missä on miehiä? Jos olet töissä, oletko töissä paikassa jossa on miehiä? Miten pukeudut?

Siis tarkoitin seurusteluasioissa yksinäisiä - minulla on sekä nais- että miespuolisia kavereita. Kyllä, minulla on ihan vilkas sosiaalinen elämä siinä mielessä että olen kavereiden kanssa paljon ihmisten ilmoilla ja "ulkona". Olen myös asunut ulkomailla, käynyt festareilla, harrastuksissa, tapahtumissa, kotibileissä jne. Ja käyn edelleenkin, en istu kotona ketään odottamassa. Olen ollut kymmenisen vuotta töissä suurissa (100-1000 ihmisen) toimistoissa joissa on myös miehiä. Pukeudun hyvin naisellisesti mutta tummiin väreihin. Yleensä yksivärinen yläosa ja värikäs alaosa, esim. kukkakuvioinen hame. Talvisin farkut ja neule aika yleinen.

Ei voi olla. Ei voi olla. Eihän tuollainen nainen voi olla ikisinkku. Tuo on juuri sellainen nainen joita katselen kaukaa, että olispa ihana, mutta en uskalla lähestyä kun se on kuitenkin varattu tai ei kelpuuta mua. Sitten harvoin kun joskus johonkin suhteeseen päädyn, niin se on jonkun rumasti pukeutuvan ja äänekkäästi kiroilevan junttinaisen kanssa ( kun en muille kelpaa)

No niin vain on minulle päässyt käymään.

Tuo viimeinen lauseesi on kyllä ikävä. Itse olen mieluummin onnellinen ikisinkku kuin sellaisen kanssa joka on kanssani pakosta kun ei ole parempaakaan saanut.

No ei muakaan lähestytä hyvällä. Luulen, että se on jostain tosi pienestä sulkeutuneisuudesta tai välttelevästä asenteesta kiinni. Ja fiilistelen tällä hetkellä että kiinnostaako mua sittenkin naiset. Niin ihan hyvä ettei miehet lähesty. Mut ei kyllä naisetkaan, haha. Joka tapauksessa luulen, että ei kyse ole useinkaan ulkonäöstä, vaan laajemmin olemuksesta. Onko avoin ja kiinnostuneen oloinen itsekin ympäristöstä, vai ei.

N 40+

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta saa laittamalla ihan OK:n, ja olen ollut parisuhteessa lähes koko ikäni, mutta ehkä kerran kolmeen vuoteen saan positiivista huomiota yhtään mistään. Yleensä jostain korviksista tms., jotka eivät liity varsinaiseen ulkonäkööni.

Kyllä se harmittaa ja aiheuttaa pahaa mieltä. Mutta minkäs teet.

Kai tämä kuvaa naisten todellisuutta sitten, että parisuhteissa on oltu koko elämä, mutta koetaan että miehet ei ole riittävästi lähestyneet.

Meitä totaalisen yksinäisiä naisia on myös, mutta meidän olemassaolo yleensä kielletään. Kuten tässäkin ketjussa. "Kaikki naiset saa huomiota". Ei saa. T. 40v neitsyt

Onko sinulla sitten naispuolisia kavereita kuitenkin? Entä liikutko yleensä ikinä missään missä on miehiä? Jos olet töissä, oletko töissä paikassa jossa on miehiä? Miten pukeudut?

Siis tarkoitin seurusteluasioissa yksinäisiä - minulla on sekä nais- että miespuolisia kavereita. Kyllä, minulla on ihan vilkas sosiaalinen elämä siinä mielessä että olen kavereiden kanssa paljon ihmisten ilmoilla ja "ulkona". Olen myös asunut ulkomailla, käynyt festareilla, harrastuksissa, tapahtumissa, kotibileissä jne. Ja käyn edelleenkin, en istu kotona ketään odottamassa. Olen ollut kymmenisen vuotta töissä suurissa (100-1000 ihmisen) toimistoissa joissa on myös miehiä. Pukeudun hyvin naisellisesti mutta tummiin väreihin. Yleensä yksivärinen yläosa ja värikäs alaosa, esim. kukkakuvioinen hame. Talvisin farkut ja neule aika yleinen.

Ei voi olla. Ei voi olla. Eihän tuollainen nainen voi olla ikisinkku. Tuo on juuri sellainen nainen joita katselen kaukaa, että olispa ihana, mutta en uskalla lähestyä kun se on kuitenkin varattu tai ei kelpuuta mua. Sitten harvoin kun joskus johonkin suhteeseen päädyn, niin se on jonkun rumasti pukeutuvan ja äänekkäästi kiroilevan junttinaisen kanssa ( kun en muille kelpaa)

No niin vain on minulle päässyt käymään.

Tuo viimeinen lauseesi on kyllä ikävä. Itse olen mieluummin onnellinen ikisinkku kuin sellaisen kanssa joka on kanssani pakosta kun ei ole parempaakaan saanut.

"Kun ei parempaakaan saanut" on realiteettia ainakin kolmasosalle heteromiehistä. Naisten suosio jakaantuu miesten keskuudessa niin epätasaisesti, että hyvin suurella osalla miehiä, tosiaan 30-40% miehistä ihan helposti, ei ole muita vaihtoehtoja. Jos haluat seurustella, otat sen naisen jolle kelpaat. Jos et halua seurustella, voit yrittää tehdä aloitteita naisille puhtaasti oman maun mukaan. Ihan oikeasti, vaihtoehtoja ei ole. Tämä todellisuus on se, joka miesten jutuistakin paistaa läpi mm täällä vauvapalstlla, ja sitten ärsyttää karuudessaan ja epäromanttisuudessaan palstan naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta saa laittamalla ihan OK:n, ja olen ollut parisuhteessa lähes koko ikäni, mutta ehkä kerran kolmeen vuoteen saan positiivista huomiota yhtään mistään. Yleensä jostain korviksista tms., jotka eivät liity varsinaiseen ulkonäkööni.

Kyllä se harmittaa ja aiheuttaa pahaa mieltä. Mutta minkäs teet.

Kai tämä kuvaa naisten todellisuutta sitten, että parisuhteissa on oltu koko elämä, mutta koetaan että miehet ei ole riittävästi lähestyneet.

Meitä totaalisen yksinäisiä naisia on myös, mutta meidän olemassaolo yleensä kielletään. Kuten tässäkin ketjussa. "Kaikki naiset saa huomiota". Ei saa. T. 40v neitsyt

Onko sinulla sitten naispuolisia kavereita kuitenkin? Entä liikutko yleensä ikinä missään missä on miehiä? Jos olet töissä, oletko töissä paikassa jossa on miehiä? Miten pukeudut?

Siis tarkoitin seurusteluasioissa yksinäisiä - minulla on sekä nais- että miespuolisia kavereita. Kyllä, minulla on ihan vilkas sosiaalinen elämä siinä mielessä että olen kavereiden kanssa paljon ihmisten ilmoilla ja "ulkona". Olen myös asunut ulkomailla, käynyt festareilla, harrastuksissa, tapahtumissa, kotibileissä jne. Ja käyn edelleenkin, en istu kotona ketään odottamassa. Olen ollut kymmenisen vuotta töissä suurissa (100-1000 ihmisen) toimistoissa joissa on myös miehiä. Pukeudun hyvin naisellisesti mutta tummiin väreihin. Yleensä yksivärinen yläosa ja värikäs alaosa, esim. kukkakuvioinen hame. Talvisin farkut ja neule aika yleinen.

Ei voi olla. Ei voi olla. Eihän tuollainen nainen voi olla ikisinkku. Tuo on juuri sellainen nainen joita katselen kaukaa, että olispa ihana, mutta en uskalla lähestyä kun se on kuitenkin varattu tai ei kelpuuta mua. Sitten harvoin kun joskus johonkin suhteeseen päädyn, niin se on jonkun rumasti pukeutuvan ja äänekkäästi kiroilevan junttinaisen kanssa ( kun en muille kelpaa)

No niin vain on minulle päässyt käymään.

Tuo viimeinen lauseesi on kyllä ikävä. Itse olen mieluummin onnellinen ikisinkku kuin sellaisen kanssa joka on kanssani pakosta kun ei ole parempaakaan saanut.

"Kun ei parempaakaan saanut" on realiteettia ainakin kolmasosalle heteromiehistä. Naisten suosio jakaantuu miesten keskuudessa niin epätasaisesti, että hyvin suurella osalla miehiä, tosiaan 30-40% miehistä ihan helposti, ei ole muita vaihtoehtoja. Jos haluat seurustella, otat sen naisen jolle kelpaat. Jos et halua seurustella, voit yrittää tehdä aloitteita naisille puhtaasti oman maun mukaan. Ihan oikeasti, vaihtoehtoja ei ole. Tämä todellisuus on se, joka miesten jutuistakin paistaa läpi mm täällä vauvapalstlla, ja sitten ärsyttää karuudessaan ja epäromanttisuudessaan palstan naisia.

Iso silmien pyöritys näille päästä keksityille tilastoille, mutta kysyn että mikä pakko on seurustella? Juurihan itse kirjoitin että olen sitten onnellinen ikisinkku jos en paria löydä. Miksi tämä vaihtoehto ei käy miehille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä, paitsi joltain amatsoninainen-fetissin omaavilta.. Olen 178cm ja 94kg. Paino jakautunut tasaisesti kaikkialle ja mua on kutsuttu voimakkaaksi, isoksi naiseksi.. Kasvoista olen nätti ja omaan pitkät hiukset. Haluaisin olla mieluummin siro ja naisellinen, kuin joku miehen olalle heittävä voimanainen

N28

Niin eli sulle ei kelpaa keskivertoa pienempi mies, vaikka olet itse huomattavasti keskivertoa isokokoisempi nainen?

En mä niin sanonut? Mun ihastuksen kohteet ovat olleet suurimmaksi osaksi minua lyhyempiin miehiin. Nyt kysyttiin, onko lähestytty ja ei, mua ei lähesty kuin kännissä nämä fetistityypit.

N28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mua ei ole koskaan yritetty iskeä enkä ole mitenkään ruma edes. Eli epäviehättävyyteni ei johdu ulkonäöstä vaan jostain muusta. Mutta siis yksikään mies ei ole ollut kiinnostunut (ja kun tähän tulee kuitenkin se sama vanha kommentti niin totean jo nyt että kyllä, tietenkin olen itse tehnyt aloitteita. Ei, ne eivät ole johtaneet mihinkään).

Minkä näköisille miehille olet tehnyt aloitteita?

Erilaisille. Ei minulla ole mitään tiettyä tyyppiä, jos kiinnostuin juttujen perusteella, pyysin treffeille.

No oliko ne pitkiä ja vähintään keskiverron näköisiä? Entä tyyliltään, juntteja, taviksia vai tyylikkäitä?

Niin, eli haet takaa olenko tehnyt aloitteita vain itseäni korkeampitasoisille miehille. Sitähän täällä jauhetaan. On ollut 165-195 cm, laihaa, normaalia, ylipainoista, erilaisia ammatteja ja vaatetyylejä. Kaikkia yhdisti älykkyys ja huumorintaju ja se että juttu luisti välillämme loistavasti. Se nimittäin minut saa kiinnostumaan miehestä. He vain eivät halunneet mitään romanttista tai seksuaalista kanssani.

Onko ne miehet olleet sitten jotain kovia tarinaniskijöitä ja sosiaalisesti taitavia? Nuo tekijät nostaa lyhyen ja rumankin miehen ainakin jonkin verran suosituksi naisten keskuudessa. ( suurin osa miehistähän ei ole erityisen taitavia sosiaalisesti eivätkä mitään kovia jutunkertojia ja naistennaurattajia, joten noilla taidoilla kerää automaattisesti myös naisten huomiota)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mua ei ole koskaan yritetty iskeä enkä ole mitenkään ruma edes. Eli epäviehättävyyteni ei johdu ulkonäöstä vaan jostain muusta. Mutta siis yksikään mies ei ole ollut kiinnostunut (ja kun tähän tulee kuitenkin se sama vanha kommentti niin totean jo nyt että kyllä, tietenkin olen itse tehnyt aloitteita. Ei, ne eivät ole johtaneet mihinkään).

Minkä näköisille miehille olet tehnyt aloitteita?

Erilaisille. Ei minulla ole mitään tiettyä tyyppiä, jos kiinnostuin juttujen perusteella, pyysin treffeille.

No oliko ne pitkiä ja vähintään keskiverron näköisiä? Entä tyyliltään, juntteja, taviksia vai tyylikkäitä?

Niin, eli haet takaa olenko tehnyt aloitteita vain itseäni korkeampitasoisille miehille. Sitähän täällä jauhetaan. On ollut 165-195 cm, laihaa, normaalia, ylipainoista, erilaisia ammatteja ja vaatetyylejä. Kaikkia yhdisti älykkyys ja huumorintaju ja se että juttu luisti välillämme loistavasti. Se nimittäin minut saa kiinnostumaan miehestä. He vain eivät halunneet mitään romanttista tai seksuaalista kanssani.

Onko ne miehet olleet sitten jotain kovia tarinaniskijöitä ja sosiaalisesti taitavia? Nuo tekijät nostaa lyhyen ja rumankin miehen ainakin jonkin verran suosituksi naisten keskuudessa. ( suurin osa miehistähän ei ole erityisen taitavia sosiaalisesti eivätkä mitään kovia jutunkertojia ja naistennaurattajia, joten noilla taidoilla kerää automaattisesti myös naisten huomiota)

Ei.. muhun ei iske supliikit miehet. Mä haluaisin sellaisen introvertin, suloisen ja synkän miehen, kuten Stranger Things Eddie Munson.

N28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mua ei ole koskaan yritetty iskeä enkä ole mitenkään ruma edes. Eli epäviehättävyyteni ei johdu ulkonäöstä vaan jostain muusta. Mutta siis yksikään mies ei ole ollut kiinnostunut (ja kun tähän tulee kuitenkin se sama vanha kommentti niin totean jo nyt että kyllä, tietenkin olen itse tehnyt aloitteita. Ei, ne eivät ole johtaneet mihinkään).

Juurikin tällainen täälläkin. Nekin harvat jotka olen saanut puhuttua lähelle, lähtevät karkuun ennen pitkää. Itse koen että olisin ihan vaimoainesta mutta kun ei kelpaa niin ei.

Mä kuulun tähän joukkoon myös. Mua saatetaan kyllä katsella, mutta yksikään mies ei lähesty ja jos minä lähestyn, niin saan joko kertapanon tai pakit. Surullista on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mua ei ole koskaan yritetty iskeä enkä ole mitenkään ruma edes. Eli epäviehättävyyteni ei johdu ulkonäöstä vaan jostain muusta. Mutta siis yksikään mies ei ole ollut kiinnostunut (ja kun tähän tulee kuitenkin se sama vanha kommentti niin totean jo nyt että kyllä, tietenkin olen itse tehnyt aloitteita. Ei, ne eivät ole johtaneet mihinkään).

Minkä näköisille miehille olet tehnyt aloitteita?

Erilaisille. Ei minulla ole mitään tiettyä tyyppiä, jos kiinnostuin juttujen perusteella, pyysin treffeille.

No oliko ne pitkiä ja vähintään keskiverron näköisiä? Entä tyyliltään, juntteja, taviksia vai tyylikkäitä?

Niin, eli haet takaa olenko tehnyt aloitteita vain itseäni korkeampitasoisille miehille. Sitähän täällä jauhetaan. On ollut 165-195 cm, laihaa, normaalia, ylipainoista, erilaisia ammatteja ja vaatetyylejä. Kaikkia yhdisti älykkyys ja huumorintaju ja se että juttu luisti välillämme loistavasti. Se nimittäin minut saa kiinnostumaan miehestä. He vain eivät halunneet mitään romanttista tai seksuaalista kanssani.

Onko ne miehet olleet sitten jotain kovia tarinaniskijöitä ja sosiaalisesti taitavia? Nuo tekijät nostaa lyhyen ja rumankin miehen ainakin jonkin verran suosituksi naisten keskuudessa. ( suurin osa miehistähän ei ole erityisen taitavia sosiaalisesti eivätkä mitään kovia jutunkertojia ja naistennaurattajia, joten noilla taidoilla kerää automaattisesti myös naisten huomiota)

Eli edelleen haet takaa vain sitä yhtä ja samaa. Minä olen itse kovempi jutunkertoja ja viihdyttäjä kuin suurin osa miehistä. Ja ihan kaikki pitävät sosiaalisesti normaaleista ihmisistä, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Olenhan itsekin sellainen.

Minä olen ylilihava, nykyisin jo harmantunut ja erittäin vaatimattomat kasvonpiirteet omaava nainen. Olen ollut jo kauan naimisissa, lapsetkin jo aikuisia.

Olen läpi elämäni saanut miehiltä kohteliasta ja arvostavaa huomiota niin opiskelu-, työ- kuin vapaa-ajan piireissäkin. Ei ole edes kovin pitkä aika viimeisimmästä nk. Iskuyrityksestä työympyröissä sellaisen miehen taholta, joka ei tiennyt minun olevan naimisissa.

Mietin joskus, että millä ihmeen eväillä tällaista tapahtuu minulle. En keksi muuta syytä kuin sen, että en koskaan tee itseäni tykö kellekään, en koskaan yritä mitään muuta kuin mitä olen. En koskaan pukeudu yliampuvasti. En meikkaa lainkaan. Ehkä olen niin keskiverto, että minua voi helposti lähestyä. Nainen, 60v, 164cm, 105kg

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta saa laittamalla ihan OK:n, ja olen ollut parisuhteessa lähes koko ikäni, mutta ehkä kerran kolmeen vuoteen saan positiivista huomiota yhtään mistään. Yleensä jostain korviksista tms., jotka eivät liity varsinaiseen ulkonäkööni.

Kyllä se harmittaa ja aiheuttaa pahaa mieltä. Mutta minkäs teet.

Kai tämä kuvaa naisten todellisuutta sitten, että parisuhteissa on oltu koko elämä, mutta koetaan että miehet ei ole riittävästi lähestyneet.

Meitä totaalisen yksinäisiä naisia on myös, mutta meidän olemassaolo yleensä kielletään. Kuten tässäkin ketjussa. "Kaikki naiset saa huomiota". Ei saa. T. 40v neitsyt

Onko sinulla sitten naispuolisia kavereita kuitenkin? Entä liikutko yleensä ikinä missään missä on miehiä? Jos olet töissä, oletko töissä paikassa jossa on miehiä? Miten pukeudut?

Siis tarkoitin seurusteluasioissa yksinäisiä - minulla on sekä nais- että miespuolisia kavereita. Kyllä, minulla on ihan vilkas sosiaalinen elämä siinä mielessä että olen kavereiden kanssa paljon ihmisten ilmoilla ja "ulkona". Olen myös asunut ulkomailla, käynyt festareilla, harrastuksissa, tapahtumissa, kotibileissä jne. Ja käyn edelleenkin, en istu kotona ketään odottamassa. Olen ollut kymmenisen vuotta töissä suurissa (100-1000 ihmisen) toimistoissa joissa on myös miehiä. Pukeudun hyvin naisellisesti mutta tummiin väreihin. Yleensä yksivärinen yläosa ja värikäs alaosa, esim. kukkakuvioinen hame. Talvisin farkut ja neule aika yleinen.

Ei voi olla. Ei voi olla. Eihän tuollainen nainen voi olla ikisinkku. Tuo on juuri sellainen nainen joita katselen kaukaa, että olispa ihana, mutta en uskalla lähestyä kun se on kuitenkin varattu tai ei kelpuuta mua. Sitten harvoin kun joskus johonkin suhteeseen päädyn, niin se on jonkun rumasti pukeutuvan ja äänekkäästi kiroilevan junttinaisen kanssa ( kun en muille kelpaa)

No niin vain on minulle päässyt käymään.

Tuo viimeinen lauseesi on kyllä ikävä. Itse olen mieluummin onnellinen ikisinkku kuin sellaisen kanssa joka on kanssani pakosta kun ei ole parempaakaan saanut.

"Kun ei parempaakaan saanut" on realiteettia ainakin kolmasosalle heteromiehistä. Naisten suosio jakaantuu miesten keskuudessa niin epätasaisesti, että hyvin suurella osalla miehiä, tosiaan 30-40% miehistä ihan helposti, ei ole muita vaihtoehtoja. Jos haluat seurustella, otat sen naisen jolle kelpaat. Jos et halua seurustella, voit yrittää tehdä aloitteita naisille puhtaasti oman maun mukaan. Ihan oikeasti, vaihtoehtoja ei ole. Tämä todellisuus on se, joka miesten jutuistakin paistaa läpi mm täällä vauvapalstlla, ja sitten ärsyttää karuudessaan ja epäromanttisuudessaan palstan naisia.

Iso silmien pyöritys näille päästä keksityille tilastoille, mutta kysyn että mikä pakko on seurustella? Juurihan itse kirjoitin että olen sitten onnellinen ikisinkku jos en paria löydä. Miksi tämä vaihtoehto ei käy miehille?

Kuulut pieneen vähemmistöön naisia, joita miehet ei lähesty ja jotka päättää siitä huolimatta pitää kovat kriteerit miehille eli käytännössä elää ainaisesti ikisinkkuna.

Sen sijaan miehistä todella iso osa ei voi valita kuin kahden väliltä: joko ottaasen mitä saa, tai on yksin. Jos vaikka tästä isosta osasta miehiä puolet päättäisikin olla yksin kun ei saa mitä haluaa, niin edelleen jää toinen puolikas jäljelle, sekin prosentuaalisesti ja absoluuttisesti varsin hyvä miehiä, jotka sitten päättävät alkaa suhteeseen AIVAN minkätahansalaisen naisen kanssa, koska muuta ei saa.

en saa huomiota. mutta mua ei lasketa, olen jo nelikymppinen vaikkakin ikisinkku.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ylilihava, nykyisin jo harmantunut ja erittäin vaatimattomat kasvonpiirteet omaava nainen. Olen ollut jo kauan naimisissa, lapsetkin jo aikuisia.

Olen läpi elämäni saanut miehiltä kohteliasta ja arvostavaa huomiota niin opiskelu-, työ- kuin vapaa-ajan piireissäkin. Ei ole edes kovin pitkä aika viimeisimmästä nk. Iskuyrityksestä työympyröissä sellaisen miehen taholta, joka ei tiennyt minun olevan naimisissa.

Mietin joskus, että millä ihmeen eväillä tällaista tapahtuu minulle. En keksi muuta syytä kuin sen, että en koskaan tee itseäni tykö kellekään, en koskaan yritä mitään muuta kuin mitä olen. En koskaan pukeudu yliampuvasti. En meikkaa lainkaan. Ehkä olen niin keskiverto, että minua voi helposti lähestyä. Nainen, 60v, 164cm, 105kg

Ni tässä oli nyt naisen kirjoittamana se, miltä asiat minun silmääni näyttävät kun työpaikoilla ja baareissa ja bileissä asiaa katselen.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen niin ruma, että edes opiskellessani tekulla ainoana naisena kukaan ei kiinnostunut, ei edes bileissä kännissä. En ole lihava tms mutta olen erittäin miehen näköinen. Mulla on sellaiset laatikkoleukaperät, posket lommolla, paksu ja lihaksikas ja suonikas kaula, kroppa on myös sellainen että leveät hartiat ja kapeampi alhaalta, pienet rinnat. Joku joskus sanoi että olisit ihan hel ve tin kuuma mies, mutta naisena et kyllä heteroiden makuun 👾

Minulla on melkein sama, paitsi miehenäkin olisin ruma ja rinnat ovat isot, tässä iässä jo sellaiset roikkuvat, ryppyiset säkit. Näytän rumalta keski-ikäiseltä mieheltä jonka kroppaan on lyöty kiinni isot roikkuvat rinnat. Hiuksetkin ovat niin ohuet, että kalju läpi paistaa. Nuorena olin vielä siedettävän näköinen, en toki kaunis silloinkaan, mutta ikääntyminen korostaa kaikkein epäedullisimpia piirteitäni ja ilman meikkiä näytän ihan totta mieheltä. Jos leikkaisin hiukset, lopettaisin meikkaamisen ja käyttäisin vaatteita, jotka eivät selvästi näytä naisten osastolta hankituilta, minua varmaan luultaisiinkin mieheksi.

Olen joskus ajatellut, että minua voisi luulla mieheksi, joka on tehnyt sukupuolenkorjausleikkauksessa naiseksi.