Vaihdoin hoitoalalta kaupalliselle alalle - elämänlaatu nousi 100 %

Eli opiskelitko uusiksi, vai miten teit alanvaihdon?

Sama aikeena..

Hoitoalalla tehdään tärkeää yötä.

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalalla tehdään tärkeää yötä.

Kyllä. Mutta ei sitä kannata oman itsensä ja perheen hyvinvoinnin kustannuksella kuitenkaan määrättömiin jatkaa. 

Samalla:

- ei pyhälisiä ja käteviä arkivapaita

- lomaviikko kuluttaa 6 lomapäivää ja vuodessa paljon vähemmän lomaa

Myytkö nyt turhaa paskaa ihmisille planeetan kustannuksella?

Minäkin vaihdoin sairaanhoitajan työn ihan perus myyjän hommiin kauppaan. Palkka tippui puoleen, mutta en ole kertaakaan harkinnut palaavani takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vaihdoin sairaanhoitajan työn ihan perus myyjän hommiin kauppaan. Palkka tippui puoleen, mutta en ole kertaakaan harkinnut palaavani takaisin.

Miksei osastonsihteeriksi? Palkka putoaisi vain ehkä 300e

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vaihdoin sairaanhoitajan työn ihan perus myyjän hommiin kauppaan. Palkka tippui puoleen, mutta en ole kertaakaan harkinnut palaavani takaisin.

Miksei osastonsihteeriksi? Palkka putoaisi vain ehkä 300e

Oletko ollu osastonsihteerinä? Ei se ainakaan meidän osastolla ollut mitään kovin leppoisaa työtä. Puhelin rällää koko ajan, saat jatkuvasti soitella ympäriinsä ja selvitellä asioita, varailla akuutteja tutkimuksia yms. Halusin muutenkin pois koko sairaalaympäristöstä, joten senkään vuoksi en harkinnutkaan sitä vaihtoehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vaihdoin sairaanhoitajan työn ihan perus myyjän hommiin kauppaan. Palkka tippui puoleen, mutta en ole kertaakaan harkinnut palaavani takaisin.

Miksei osastonsihteeriksi? Palkka putoaisi vain ehkä 300e

Mua ärsyttää entisenä sairaanhoitajana tällaiset kyselyt, että miksei hoitaja voi vaihtaa vain alan sisällä johonkin työhön. Itse kouluttauduin kolme vuotta täysin eri alalle ja edelleen porukka mulle ehdottelee hoitoalan paikkoja tyyliin: "tk:n vastaanotossa olisi haettavana päivätyötä. Mikset hae?!? Ai mikset halua enää palata hoitoalalle?!?". No siksi koska tykkään nykyisestä työstäni. Miksi minun pitäisi väkisin palata hoitoalalle, jos olen vihdoinkin löytänyt työn, jossa viihdyn?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vaihdoin sairaanhoitajan työn ihan perus myyjän hommiin kauppaan. Palkka tippui puoleen, mutta en ole kertaakaan harkinnut palaavani takaisin.

Miksei osastonsihteeriksi? Palkka putoaisi vain ehkä 300e

Mua ärsyttää entisenä sairaanhoitajana tällaiset kyselyt, että miksei hoitaja voi vaihtaa vain alan sisällä johonkin työhön. Itse kouluttauduin kolme vuotta täysin eri alalle ja edelleen porukka mulle ehdottelee hoitoalan paikkoja tyyliin: "tk:n vastaanotossa olisi haettavana päivätyötä. Mikset hae?!? Ai mikset halua enää palata hoitoalalle?!?". No siksi koska tykkään nykyisestä työstäni. Miksi minun pitäisi väkisin palata hoitoalalle, jos olen vihdoinkin löytänyt työn, jossa viihdyn?

Hoitoalaa pidetään edelleen kutsumusammattina, joten se järkyttää ulkopuolisia, että hoitaja ei halua enää tehdä sitä työtä. Itse opiskelin sairaanhoitajasta farmaseutiksi. Työkaverit ovat paljon kyselleet tyyliin"oletko apteekkarin kanssa keskustellut, että voisit alkaa pitämään sairaanhoitajan vastaanottoa täällä, eikö oliski kiva? Saisit tehdä si hoitajan työtä" Olen saanut järkyttyneitä katseita kun olen sanonut suoraan, että en halua pitää mitään sh:n vastaanottoa enkä suostuisi sellaiseen, jos apteekkari ehdottaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vaihdoin sairaanhoitajan työn ihan perus myyjän hommiin kauppaan. Palkka tippui puoleen, mutta en ole kertaakaan harkinnut palaavani takaisin.

Miksei osastonsihteeriksi? Palkka putoaisi vain ehkä 300e

Mua ärsyttää entisenä sairaanhoitajana tällaiset kyselyt, että miksei hoitaja voi vaihtaa vain alan sisällä johonkin työhön. Itse kouluttauduin kolme vuotta täysin eri alalle ja edelleen porukka mulle ehdottelee hoitoalan paikkoja tyyliin: "tk:n vastaanotossa olisi haettavana päivätyötä. Mikset hae?!? Ai mikset halua enää palata hoitoalalle?!?". No siksi koska tykkään nykyisestä työstäni. Miksi minun pitäisi väkisin palata hoitoalalle, jos olen vihdoinkin löytänyt työn, jossa viihdyn?

Hoitoalaa pidetään edelleen kutsumusammattina, joten se järkyttää ulkopuolisia, että hoitaja ei halua enää tehdä sitä työtä. Itse opiskelin sairaanhoitajasta farmaseutiksi. Työkaverit ovat paljon kyselleet tyyliin"oletko apteekkarin kanssa keskustellut, että voisit alkaa pitämään sairaanhoitajan vastaanottoa täällä, eikö oliski kiva? Saisit tehdä si hoitajan työtä" Olen saanut järkyttyneitä katseita kun olen sanonut suoraan, että en halua pitää mitään sh:n vastaanottoa enkä suostuisi sellaiseen, jos apteekkari ehdottaisi.

Joo. Mistähän ihmeestä tää kummallinen kutsumus-oletus kumpuaa? Tunteekohan nää jotka ajattelee että hoitajilla on joku erityinen mystinen lähes pakonomainen tarve hoitaa muita itse jotain kutsumusta omaan työhönsä? Eiköhän se ammatinvalinta suurimmalla osalla mene ihan niin, että kun jotain on pakko tehdä, valitaan ala jolla edes ajatuksena kuvittelisi että työnteko olisi siedettävää? Ei siihen sen kummempaa kutsumusta tunneta, mutta palkkaa on jostain revittävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vaihdoin sairaanhoitajan työn ihan perus myyjän hommiin kauppaan. Palkka tippui puoleen, mutta en ole kertaakaan harkinnut palaavani takaisin.

Miksei osastonsihteeriksi? Palkka putoaisi vain ehkä 300e

Mua ärsyttää entisenä sairaanhoitajana tällaiset kyselyt, että miksei hoitaja voi vaihtaa vain alan sisällä johonkin työhön. Itse kouluttauduin kolme vuotta täysin eri alalle ja edelleen porukka mulle ehdottelee hoitoalan paikkoja tyyliin: "tk:n vastaanotossa olisi haettavana päivätyötä. Mikset hae?!? Ai mikset halua enää palata hoitoalalle?!?". No siksi koska tykkään nykyisestä työstäni. Miksi minun pitäisi väkisin palata hoitoalalle, jos olen vihdoinkin löytänyt työn, jossa viihdyn?

Hoitoalaa pidetään edelleen kutsumusammattina, joten se järkyttää ulkopuolisia, että hoitaja ei halua enää tehdä sitä työtä. Itse opiskelin sairaanhoitajasta farmaseutiksi. Työkaverit ovat paljon kyselleet tyyliin"oletko apteekkarin kanssa keskustellut, että voisit alkaa pitämään sairaanhoitajan vastaanottoa täällä, eikö oliski kiva? Saisit tehdä si hoitajan työtä" Olen saanut järkyttyneitä katseita kun olen sanonut suoraan, että en halua pitää mitään sh:n vastaanottoa enkä suostuisi sellaiseen, jos apteekkari ehdottaisi.

Joo. Mistähän ihmeestä tää kummallinen kutsumus-oletus kumpuaa? Tunteekohan nää jotka ajattelee että hoitajilla on joku erityinen mystinen lähes pakonomainen tarve hoitaa muita itse jotain kutsumusta omaan työhönsä? Eiköhän se ammatinvalinta suurimmalla osalla mene ihan niin, että kun jotain on pakko tehdä, valitaan ala jolla edes ajatuksena kuvittelisi että työnteko olisi siedettävää? Ei siihen sen kummempaa kutsumusta tunneta, mutta palkkaa on jostain revittävä.

Varmaankin siitä, että hoitoala on naisvaltainen ala ja kaikilla naisilla kuvitellaan olevan kutsumus hoiva-ja hoitotyöhön vaikka sitä joutuisi tekemään nälkäpalkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vaihdoin sairaanhoitajan työn ihan perus myyjän hommiin kauppaan. Palkka tippui puoleen, mutta en ole kertaakaan harkinnut palaavani takaisin.

Miksei osastonsihteeriksi? Palkka putoaisi vain ehkä 300e

Mua ärsyttää entisenä sairaanhoitajana tällaiset kyselyt, että miksei hoitaja voi vaihtaa vain alan sisällä johonkin työhön. Itse kouluttauduin kolme vuotta täysin eri alalle ja edelleen porukka mulle ehdottelee hoitoalan paikkoja tyyliin: "tk:n vastaanotossa olisi haettavana päivätyötä. Mikset hae?!? Ai mikset halua enää palata hoitoalalle?!?". No siksi koska tykkään nykyisestä työstäni. Miksi minun pitäisi väkisin palata hoitoalalle, jos olen vihdoinkin löytänyt työn, jossa viihdyn?

Hoitoalaa pidetään edelleen kutsumusammattina, joten se järkyttää ulkopuolisia, että hoitaja ei halua enää tehdä sitä työtä. Itse opiskelin sairaanhoitajasta farmaseutiksi. Työkaverit ovat paljon kyselleet tyyliin"oletko apteekkarin kanssa keskustellut, että voisit alkaa pitämään sairaanhoitajan vastaanottoa täällä, eikö oliski kiva? Saisit tehdä si hoitajan työtä" Olen saanut järkyttyneitä katseita kun olen sanonut suoraan, että en halua pitää mitään sh:n vastaanottoa enkä suostuisi sellaiseen, jos apteekkari ehdottaisi.

Joo. Mistähän ihmeestä tää kummallinen kutsumus-oletus kumpuaa? Tunteekohan nää jotka ajattelee että hoitajilla on joku erityinen mystinen lähes pakonomainen tarve hoitaa muita itse jotain kutsumusta omaan työhönsä? Eiköhän se ammatinvalinta suurimmalla osalla mene ihan niin, että kun jotain on pakko tehdä, valitaan ala jolla edes ajatuksena kuvittelisi että työnteko olisi siedettävää? Ei siihen sen kummempaa kutsumusta tunneta, mutta palkkaa on jostain revittävä.

Varmaankin siitä, että hoitoala on naisvaltainen ala ja kaikilla naisilla kuvitellaan olevan kutsumus hoiva-ja hoitotyöhön vaikka sitä joutuisi tekemään nälkäpalkalla.

Miksi joku kuvittelee että sairaanhoitajalla muka olisi jokin erityinen kutsumus työhönsä yhtään enempää kuin muiden alojen työntekijöillä? Perustelkaa mikä saa teidätnäun kuvittelemaan? T. Sh jolle työ on ihan vaan työtä

Minäkin aijon lähteä alalta. Onneksi sain haluamani opiskelupaikan syksyksi. Muuten olisin varmaan jäänyt vaikka työttömäksi. Irtisanouduin ennen paikan varmistumista.

Siis vaihdoit työpaikkaa  ja ilman mitään työkokemusta alalta saat palkkaa noin 4000 euroa/kk? Kerro ihmeessä miten tuollainen työpaikka saadaan, kun kerran on etenemismahdollisuudetkin hyvät ja tuo palkka ilmeisesti vain alkupalkka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vaihdoin sairaanhoitajan työn ihan perus myyjän hommiin kauppaan. Palkka tippui puoleen, mutta en ole kertaakaan harkinnut palaavani takaisin.

Miksei osastonsihteeriksi? Palkka putoaisi vain ehkä 300e

Mua ärsyttää entisenä sairaanhoitajana tällaiset kyselyt, että miksei hoitaja voi vaihtaa vain alan sisällä johonkin työhön. Itse kouluttauduin kolme vuotta täysin eri alalle ja edelleen porukka mulle ehdottelee hoitoalan paikkoja tyyliin: "tk:n vastaanotossa olisi haettavana päivätyötä. Mikset hae?!? Ai mikset halua enää palata hoitoalalle?!?". No siksi koska tykkään nykyisestä työstäni. Miksi minun pitäisi väkisin palata hoitoalalle, jos olen vihdoinkin löytänyt työn, jossa viihdyn?

Hoitoalaa pidetään edelleen kutsumusammattina, joten se järkyttää ulkopuolisia, että hoitaja ei halua enää tehdä sitä työtä. Itse opiskelin sairaanhoitajasta farmaseutiksi. Työkaverit ovat paljon kyselleet tyyliin"oletko apteekkarin kanssa keskustellut, että voisit alkaa pitämään sairaanhoitajan vastaanottoa täällä, eikö oliski kiva? Saisit tehdä si hoitajan työtä" Olen saanut järkyttyneitä katseita kun olen sanonut suoraan, että en halua pitää mitään sh:n vastaanottoa enkä suostuisi sellaiseen, jos apteekkari ehdottaisi.

Mikä on parasta farmaseuttina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vaihdoin sairaanhoitajan työn ihan perus myyjän hommiin kauppaan. Palkka tippui puoleen, mutta en ole kertaakaan harkinnut palaavani takaisin.

Miksei osastonsihteeriksi? Palkka putoaisi vain ehkä 300e

Mua ärsyttää entisenä sairaanhoitajana tällaiset kyselyt, että miksei hoitaja voi vaihtaa vain alan sisällä johonkin työhön. Itse kouluttauduin kolme vuotta täysin eri alalle ja edelleen porukka mulle ehdottelee hoitoalan paikkoja tyyliin: "tk:n vastaanotossa olisi haettavana päivätyötä. Mikset hae?!? Ai mikset halua enää palata hoitoalalle?!?". No siksi koska tykkään nykyisestä työstäni. Miksi minun pitäisi väkisin palata hoitoalalle, jos olen vihdoinkin löytänyt työn, jossa viihdyn?

Hoitoalaa pidetään edelleen kutsumusammattina, joten se järkyttää ulkopuolisia, että hoitaja ei halua enää tehdä sitä työtä. Itse opiskelin sairaanhoitajasta farmaseutiksi. Työkaverit ovat paljon kyselleet tyyliin"oletko apteekkarin kanssa keskustellut, että voisit alkaa pitämään sairaanhoitajan vastaanottoa täällä, eikö oliski kiva? Saisit tehdä si hoitajan työtä" Olen saanut järkyttyneitä katseita kun olen sanonut suoraan, että en halua pitää mitään sh:n vastaanottoa enkä suostuisi sellaiseen, jos apteekkari ehdottaisi.

Mikä on parasta farmaseuttina?

Inhimilliset työolot on parasta verrattuna hoitotyöhön. Työ on kaksivuorotyötä, mutta iltavuoroja on korkeintaan kaksi viikossa ja viikonloppuja max. 1/lista niin minulle tämä on entiseen verrattuna päivätyö.

Töihin kysytään vapaalta tosi harvoin ja tuplavuoroja ei ole tarvinnut tehdä, vaikka olen siihen tarjoutunut. Jos tulee vapaalta töihin niin työvuoro saattaa olla vain 5h ja saat sillä 8h työpäivän vapaaksi. Nämä ei toki päde joka apteekissa, mutta meidän apteekkari on tosi tarkka työhyvinvoinnista.

Asiakkaat myös ovat leppoisampia ja kiitollisempia verrattuna hoitajan työhön. Toki hankaliakin on melko usein, mutta ei niin paljon ku sairaalassa.

Minä olen vaihtamassa kaupalliselta puolelta hoitoalalle. Haluan pidemmät lomat ja korvaukset ylityöstä! Palkka tippunee vähän mutta varma työpaikka korvaa minulle tämän.

Vierailija kirjoitti:

Samalla:

- ei pyhälisiä ja käteviä arkivapaita

- lomaviikko kuluttaa 6 lomapäivää ja vuodessa paljon vähemmän lomaa

Ihmeellinen kuvitelma, että kaikilla on hoitoalalla lomaa enemmän kuin muilla aloilla. Julkisella joo ehkä on, mutta ei yksityisellä.

Mä olen Attendolla töissä ja mulla 33 lomapäivää ja viikossa lukuu 6 lomapäivää. Eli kesälomaa 4 viikkoa ja talvilomaa reilun viikon. Laskentatapa muuttuu pian ja lomaa alkaa kulumaan 5 päivää, mutta ei loman pituus muutu miksikään.