Vaihdoin hoitoalalta kaupalliselle alalle - elämänlaatu nousi 100 %

Entäs valittavat asiakkaat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vaihdoin sairaanhoitajan työn ihan perus myyjän hommiin kauppaan. Palkka tippui puoleen, mutta en ole kertaakaan harkinnut palaavani takaisin.

Miksei osastonsihteeriksi? Palkka putoaisi vain ehkä 300e

Mua ärsyttää entisenä sairaanhoitajana tällaiset kyselyt, että miksei hoitaja voi vaihtaa vain alan sisällä johonkin työhön. Itse kouluttauduin kolme vuotta täysin eri alalle ja edelleen porukka mulle ehdottelee hoitoalan paikkoja tyyliin: "tk:n vastaanotossa olisi haettavana päivätyötä. Mikset hae?!? Ai mikset halua enää palata hoitoalalle?!?". No siksi koska tykkään nykyisestä työstäni. Miksi minun pitäisi väkisin palata hoitoalalle, jos olen vihdoinkin löytänyt työn, jossa viihdyn?

Palataan asiaan sitten, kun olet kokenut ensimmäiset yt-neuvottelut ja saanut potkut! Vakituisen työn arvostus voi yllättäen kiinnostaa, vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vaihdoin sairaanhoitajan työn ihan perus myyjän hommiin kauppaan. Palkka tippui puoleen, mutta en ole kertaakaan harkinnut palaavani takaisin.

Miksei osastonsihteeriksi? Palkka putoaisi vain ehkä 300e

Mua ärsyttää entisenä sairaanhoitajana tällaiset kyselyt, että miksei hoitaja voi vaihtaa vain alan sisällä johonkin työhön. Itse kouluttauduin kolme vuotta täysin eri alalle ja edelleen porukka mulle ehdottelee hoitoalan paikkoja tyyliin: "tk:n vastaanotossa olisi haettavana päivätyötä. Mikset hae?!? Ai mikset halua enää palata hoitoalalle?!?". No siksi koska tykkään nykyisestä työstäni. Miksi minun pitäisi väkisin palata hoitoalalle, jos olen vihdoinkin löytänyt työn, jossa viihdyn?

Palataan asiaan sitten, kun olet kokenut ensimmäiset yt-neuvottelut ja saanut potkut! Vakituisen työn arvostus voi yllättäen kiinnostaa, vai?

Vierailija kirjoitti:

Entäs valittavat asiakkaat?

Kaupan alalla niistä pääsee huomattavasti helpommin eroon kuin terveydenhuollossa.

Hoitoalalla sairaanhoitajana on myös takuuvarma työpaikka koko loppuelämän ajan suomalaisen keskipalkalla. Tämä kannattaa muistaa, kun vertailee palkkaa mihin tahansa yksityisen sektorin hommiin. Täällä markkinatalouden puolella monoa voi tulla koska tahansa muutaman viikon varoitusajalla. Suuremmissa firmoissa yt-neuvotteluja käydään hieman pidempään. Siinä on sitten mukava suunnitella tulevaisuutta, kun tietää että putoaa ansiosidonnaiselle hetkenä minä hyvänsä.

Varma työpaikka on todella, todella massiivinen työsuhde-etu, joka harvalla on. Tuntuu vähän kohtuuttomalta, että sen lisäksi pitäisi vielä saada insinöörin palkka ja jatkuvat palkankorotukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vaihdoin sairaanhoitajan työn ihan perus myyjän hommiin kauppaan. Palkka tippui puoleen, mutta en ole kertaakaan harkinnut palaavani takaisin.

Miksei osastonsihteeriksi? Palkka putoaisi vain ehkä 300e

Mua ärsyttää entisenä sairaanhoitajana tällaiset kyselyt, että miksei hoitaja voi vaihtaa vain alan sisällä johonkin työhön. Itse kouluttauduin kolme vuotta täysin eri alalle ja edelleen porukka mulle ehdottelee hoitoalan paikkoja tyyliin: "tk:n vastaanotossa olisi haettavana päivätyötä. Mikset hae?!? Ai mikset halua enää palata hoitoalalle?!?". No siksi koska tykkään nykyisestä työstäni. Miksi minun pitäisi väkisin palata hoitoalalle, jos olen vihdoinkin löytänyt työn, jossa viihdyn?

Palataan asiaan sitten, kun olet kokenut ensimmäiset yt-neuvottelut ja saanut potkut! Vakituisen työn arvostus voi yllättäen kiinnostaa, vai?

Kun on tehdyt 20 vuotta sijaisena töitä niin ei.

No kiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vaihdoin sairaanhoitajan työn ihan perus myyjän hommiin kauppaan. Palkka tippui puoleen, mutta en ole kertaakaan harkinnut palaavani takaisin.

Miksei osastonsihteeriksi? Palkka putoaisi vain ehkä 300e

Mua ärsyttää entisenä sairaanhoitajana tällaiset kyselyt, että miksei hoitaja voi vaihtaa vain alan sisällä johonkin työhön. Itse kouluttauduin kolme vuotta täysin eri alalle ja edelleen porukka mulle ehdottelee hoitoalan paikkoja tyyliin: "tk:n vastaanotossa olisi haettavana päivätyötä. Mikset hae?!? Ai mikset halua enää palata hoitoalalle?!?". No siksi koska tykkään nykyisestä työstäni. Miksi minun pitäisi väkisin palata hoitoalalle, jos olen vihdoinkin löytänyt työn, jossa viihdyn?

Hoitoalaa pidetään edelleen kutsumusammattina, joten se järkyttää ulkopuolisia, että hoitaja ei halua enää tehdä sitä työtä. Itse opiskelin sairaanhoitajasta farmaseutiksi. Työkaverit ovat paljon kyselleet tyyliin"oletko apteekkarin kanssa keskustellut, että voisit alkaa pitämään sairaanhoitajan vastaanottoa täällä, eikö oliski kiva? Saisit tehdä si hoitajan työtä" Olen saanut järkyttyneitä katseita kun olen sanonut suoraan, että en halua pitää mitään sh:n vastaanottoa enkä suostuisi sellaiseen, jos apteekkari ehdottaisi.

Joo. Mistähän ihmeestä tää kummallinen kutsumus-oletus kumpuaa? Tunteekohan nää jotka ajattelee että hoitajilla on joku erityinen mystinen lähes pakonomainen tarve hoitaa muita itse jotain kutsumusta omaan työhönsä? Eiköhän se ammatinvalinta suurimmalla osalla mene ihan niin, että kun jotain on pakko tehdä, valitaan ala jolla edes ajatuksena kuvittelisi että työnteko olisi siedettävää? Ei siihen sen kummempaa kutsumusta tunneta, mutta palkkaa on jostain revittävä.

Varmaankin siitä, että hoitoala on naisvaltainen ala ja kaikilla naisilla kuvitellaan olevan kutsumus hoiva-ja hoitotyöhön vaikka sitä joutuisi tekemään nälkäpalkalla.

Miksi joku kuvittelee että sairaanhoitajalla muka olisi jokin erityinen kutsumus työhönsä yhtään enempää kuin muiden alojen työntekijöillä? Perustelkaa mikä saa teidätnäun kuvittelemaan? T. Sh jolle työ on ihan vaan työtä

No miksi aloit sairaanhoitajaksi? Kai sinulla jokin viehätys alalle oli?

Minä en koskaan lähtisi hoitoalalle mistään hinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalalla sairaanhoitajana on myös takuuvarma työpaikka koko loppuelämän ajan suomalaisen keskipalkalla. Tämä kannattaa muistaa, kun vertailee palkkaa mihin tahansa yksityisen sektorin hommiin. Täällä markkinatalouden puolella monoa voi tulla koska tahansa muutaman viikon varoitusajalla. Suuremmissa firmoissa yt-neuvotteluja käydään hieman pidempään. Siinä on sitten mukava suunnitella tulevaisuutta, kun tietää että putoaa ansiosidonnaiselle hetkenä minä hyvänsä.

Varma työpaikka on todella, todella massiivinen työsuhde-etu, joka harvalla on. Tuntuu vähän kohtuuttomalta, että sen lisäksi pitäisi vielä saada insinöörin palkka ja jatkuvat palkankorotukset.

Mua pelkästään ahdistaa, että se on sillä taputeltu sitten loppuelämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vaihdoin sairaanhoitajan työn ihan perus myyjän hommiin kauppaan. Palkka tippui puoleen, mutta en ole kertaakaan harkinnut palaavani takaisin.

Miksei osastonsihteeriksi? Palkka putoaisi vain ehkä 300e

Mua ärsyttää entisenä sairaanhoitajana tällaiset kyselyt, että miksei hoitaja voi vaihtaa vain alan sisällä johonkin työhön. Itse kouluttauduin kolme vuotta täysin eri alalle ja edelleen porukka mulle ehdottelee hoitoalan paikkoja tyyliin: "tk:n vastaanotossa olisi haettavana päivätyötä. Mikset hae?!? Ai mikset halua enää palata hoitoalalle?!?". No siksi koska tykkään nykyisestä työstäni. Miksi minun pitäisi väkisin palata hoitoalalle, jos olen vihdoinkin löytänyt työn, jossa viihdyn?

Hoitoalaa pidetään edelleen kutsumusammattina, joten se järkyttää ulkopuolisia, että hoitaja ei halua enää tehdä sitä työtä. Itse opiskelin sairaanhoitajasta farmaseutiksi. Työkaverit ovat paljon kyselleet tyyliin"oletko apteekkarin kanssa keskustellut, että voisit alkaa pitämään sairaanhoitajan vastaanottoa täällä, eikö oliski kiva? Saisit tehdä si hoitajan työtä" Olen saanut järkyttyneitä katseita kun olen sanonut suoraan, että en halua pitää mitään sh:n vastaanottoa enkä suostuisi sellaiseen, jos apteekkari ehdottaisi.

Joo. Mistähän ihmeestä tää kummallinen kutsumus-oletus kumpuaa? Tunteekohan nää jotka ajattelee että hoitajilla on joku erityinen mystinen lähes pakonomainen tarve hoitaa muita itse jotain kutsumusta omaan työhönsä? Eiköhän se ammatinvalinta suurimmalla osalla mene ihan niin, että kun jotain on pakko tehdä, valitaan ala jolla edes ajatuksena kuvittelisi että työnteko olisi siedettävää? Ei siihen sen kummempaa kutsumusta tunneta, mutta palkkaa on jostain revittävä.

Varmaankin siitä, että hoitoala on naisvaltainen ala ja kaikilla naisilla kuvitellaan olevan kutsumus hoiva-ja hoitotyöhön vaikka sitä joutuisi tekemään nälkäpalkalla.

Miksi joku kuvittelee että sairaanhoitajalla muka olisi jokin erityinen kutsumus työhönsä yhtään enempää kuin muiden alojen työntekijöillä? Perustelkaa mikä saa teidätnäun kuvittelemaan? T. Sh jolle työ on ihan vaan työtä

No miksi aloit sairaanhoitajaksi? Kai sinulla jokin viehätys alalle oli?

Minä en koskaan lähtisi hoitoalalle mistään hinnasta.

Eri mutta itse hakeuduin alalle sen vuoksi että halusin tehdä työtä ihmisten kanssa toki myös tietyllä tavalla ajattelin että työ olisi merkityksellistä ja myös varma työpaikka kiinnosti. Tosin töitä hoitoalalla ei ollut 90 luvun alussa jolloin valmistuin joten se siitä varmasta työpaikasta. Toisaalta työssä huomasi myös sen miten vähä merkityksellistä ihmisille oikeasti on se että he saavat terveydenhuollon palveluita.

Vierailija kirjoitti:

Samalla:

- ei pyhälisiä ja käteviä arkivapaita

- lomaviikko kuluttaa 6 lomapäivää ja vuodessa paljon vähemmän lomaa

Kuinka niin ei pyhälisiä tai arkivapaita kaupallisella? Oikein hyvät lisät täällä on, lisäksi bonuksia voi saada oikein mainiostikin. Riippuen asemasta, löytyy myös auto-, lounas-, puhelin- ja liikuntaedutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vaihdoin sairaanhoitajan työn ihan perus myyjän hommiin kauppaan. Palkka tippui puoleen, mutta en ole kertaakaan harkinnut palaavani takaisin.

Miksei osastonsihteeriksi? Palkka putoaisi vain ehkä 300e

Mua ärsyttää entisenä sairaanhoitajana tällaiset kyselyt, että miksei hoitaja voi vaihtaa vain alan sisällä johonkin työhön. Itse kouluttauduin kolme vuotta täysin eri alalle ja edelleen porukka mulle ehdottelee hoitoalan paikkoja tyyliin: "tk:n vastaanotossa olisi haettavana päivätyötä. Mikset hae?!? Ai mikset halua enää palata hoitoalalle?!?". No siksi koska tykkään nykyisestä työstäni. Miksi minun pitäisi väkisin palata hoitoalalle, jos olen vihdoinkin löytänyt työn, jossa viihdyn?

Palataan asiaan sitten, kun olet kokenut ensimmäiset yt-neuvottelut ja saanut potkut! Vakituisen työn arvostus voi yllättäen kiinnostaa, vai?

Se on sen ajan murhe. En mä nyt varmuuden vuoksi ala vaihtamaan takaisin työhön, jossa en viihtynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vaihdoin sairaanhoitajan työn ihan perus myyjän hommiin kauppaan. Palkka tippui puoleen, mutta en ole kertaakaan harkinnut palaavani takaisin.

Miksei osastonsihteeriksi? Palkka putoaisi vain ehkä 300e

Mua ärsyttää entisenä sairaanhoitajana tällaiset kyselyt, että miksei hoitaja voi vaihtaa vain alan sisällä johonkin työhön. Itse kouluttauduin kolme vuotta täysin eri alalle ja edelleen porukka mulle ehdottelee hoitoalan paikkoja tyyliin: "tk:n vastaanotossa olisi haettavana päivätyötä. Mikset hae?!? Ai mikset halua enää palata hoitoalalle?!?". No siksi koska tykkään nykyisestä työstäni. Miksi minun pitäisi väkisin palata hoitoalalle, jos olen vihdoinkin löytänyt työn, jossa viihdyn?

Hoitoalaa pidetään edelleen kutsumusammattina, joten se järkyttää ulkopuolisia, että hoitaja ei halua enää tehdä sitä työtä. Itse opiskelin sairaanhoitajasta farmaseutiksi. Työkaverit ovat paljon kyselleet tyyliin"oletko apteekkarin kanssa keskustellut, että voisit alkaa pitämään sairaanhoitajan vastaanottoa täällä, eikö oliski kiva? Saisit tehdä si hoitajan työtä" Olen saanut järkyttyneitä katseita kun olen sanonut suoraan, että en halua pitää mitään sh:n vastaanottoa enkä suostuisi sellaiseen, jos apteekkari ehdottaisi.

Joo. Mistähän ihmeestä tää kummallinen kutsumus-oletus kumpuaa? Tunteekohan nää jotka ajattelee että hoitajilla on joku erityinen mystinen lähes pakonomainen tarve hoitaa muita itse jotain kutsumusta omaan työhönsä? Eiköhän se ammatinvalinta suurimmalla osalla mene ihan niin, että kun jotain on pakko tehdä, valitaan ala jolla edes ajatuksena kuvittelisi että työnteko olisi siedettävää? Ei siihen sen kummempaa kutsumusta tunneta, mutta palkkaa on jostain revittävä.

Varmaankin siitä, että hoitoala on naisvaltainen ala ja kaikilla naisilla kuvitellaan olevan kutsumus hoiva-ja hoitotyöhön vaikka sitä joutuisi tekemään nälkäpalkalla.

Miksi joku kuvittelee että sairaanhoitajalla muka olisi jokin erityinen kutsumus työhönsä yhtään enempää kuin muiden alojen työntekijöillä? Perustelkaa mikä saa teidätnäun kuvittelemaan? T. Sh jolle työ on ihan vaan työtä

No miksi aloit sairaanhoitajaksi? Kai sinulla jokin viehätys alalle oli?

Minä en koskaan lähtisi hoitoalalle mistään hinnasta.

Mulla ei oo koskaan ollu mitään viehätystä millekään alalle. Pakko vaan mennä jonnekin töihin, jotta saa rahaa elämiseen.

Kaupallinen ala on sopivan ympäripyöreä termi. Asiakastyötä harvoin pystyy tekemään ilman joustavuutta, niin periaatteiden kuin työaikojen suhteen. Joskus ekstravaivasta saa kiitokset, joskus ei.

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalalla sairaanhoitajana on myös takuuvarma työpaikka koko loppuelämän ajan suomalaisen keskipalkalla. Tämä kannattaa muistaa, kun vertailee palkkaa mihin tahansa yksityisen sektorin hommiin. Täällä markkinatalouden puolella monoa voi tulla koska tahansa muutaman viikon varoitusajalla. Suuremmissa firmoissa yt-neuvotteluja käydään hieman pidempään. Siinä on sitten mukava suunnitella tulevaisuutta, kun tietää että putoaa ansiosidonnaiselle hetkenä minä hyvänsä.

Varma työpaikka on todella, todella massiivinen työsuhde-etu, joka harvalla on. Tuntuu vähän kohtuuttomalta, että sen lisäksi pitäisi vielä saada insinöörin palkka ja jatkuvat palkankorotukset.

Pahin riippakivi terveydenhoidossa on jäykkä ja hierarkinen organisaatiorakenne, joka on kuin revitty armeijasta. Oikein kannustaa heikkoon työilmapiiriin, simputukseen ja kiusaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vaihdoin sairaanhoitajan työn ihan perus myyjän hommiin kauppaan. Palkka tippui puoleen, mutta en ole kertaakaan harkinnut palaavani takaisin.

Miksei osastonsihteeriksi? Palkka putoaisi vain ehkä 300e

Mua ärsyttää entisenä sairaanhoitajana tällaiset kyselyt, että miksei hoitaja voi vaihtaa vain alan sisällä johonkin työhön. Itse kouluttauduin kolme vuotta täysin eri alalle ja edelleen porukka mulle ehdottelee hoitoalan paikkoja tyyliin: "tk:n vastaanotossa olisi haettavana päivätyötä. Mikset hae?!? Ai mikset halua enää palata hoitoalalle?!?". No siksi koska tykkään nykyisestä työstäni. Miksi minun pitäisi väkisin palata hoitoalalle, jos olen vihdoinkin löytänyt työn, jossa viihdyn?

Hoitoalaa pidetään edelleen kutsumusammattina, joten se järkyttää ulkopuolisia, että hoitaja ei halua enää tehdä sitä työtä. Itse opiskelin sairaanhoitajasta farmaseutiksi. Työkaverit ovat paljon kyselleet tyyliin"oletko apteekkarin kanssa keskustellut, että voisit alkaa pitämään sairaanhoitajan vastaanottoa täällä, eikö oliski kiva? Saisit tehdä si hoitajan työtä" Olen saanut järkyttyneitä katseita kun olen sanonut suoraan, että en halua pitää mitään sh:n vastaanottoa enkä suostuisi sellaiseen, jos apteekkari ehdottaisi.

Joo. Mistähän ihmeestä tää kummallinen kutsumus-oletus kumpuaa? Tunteekohan nää jotka ajattelee että hoitajilla on joku erityinen mystinen lähes pakonomainen tarve hoitaa muita itse jotain kutsumusta omaan työhönsä? Eiköhän se ammatinvalinta suurimmalla osalla mene ihan niin, että kun jotain on pakko tehdä, valitaan ala jolla edes ajatuksena kuvittelisi että työnteko olisi siedettävää? Ei siihen sen kummempaa kutsumusta tunneta, mutta palkkaa on jostain revittävä.

Varmaankin siitä, että hoitoala on naisvaltainen ala ja kaikilla naisilla kuvitellaan olevan kutsumus hoiva-ja hoitotyöhön vaikka sitä joutuisi tekemään nälkäpalkalla.

Miksi joku kuvittelee että sairaanhoitajalla muka olisi jokin erityinen kutsumus työhönsä yhtään enempää kuin muiden alojen työntekijöillä? Perustelkaa mikä saa teidätnäun kuvittelemaan? T. Sh jolle työ on ihan vaan työtä

No miksi aloit sairaanhoitajaksi? Kai sinulla jokin viehätys alalle oli?

Minä en koskaan lähtisi hoitoalalle mistään hinnasta.

No miksi nyt kukaan ylipäätään lähtee millekään alalle? Palkan takia tietenkin! Ei siinä mitään kutsumusta tarvita!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vaihdoin sairaanhoitajan työn ihan perus myyjän hommiin kauppaan. Palkka tippui puoleen, mutta en ole kertaakaan harkinnut palaavani takaisin.

Miksei osastonsihteeriksi? Palkka putoaisi vain ehkä 300e

Mua ärsyttää entisenä sairaanhoitajana tällaiset kyselyt, että miksei hoitaja voi vaihtaa vain alan sisällä johonkin työhön. Itse kouluttauduin kolme vuotta täysin eri alalle ja edelleen porukka mulle ehdottelee hoitoalan paikkoja tyyliin: "tk:n vastaanotossa olisi haettavana päivätyötä. Mikset hae?!? Ai mikset halua enää palata hoitoalalle?!?". No siksi koska tykkään nykyisestä työstäni. Miksi minun pitäisi väkisin palata hoitoalalle, jos olen vihdoinkin löytänyt työn, jossa viihdyn?

Hoitoalaa pidetään edelleen kutsumusammattina, joten se järkyttää ulkopuolisia, että hoitaja ei halua enää tehdä sitä työtä. Itse opiskelin sairaanhoitajasta farmaseutiksi. Työkaverit ovat paljon kyselleet tyyliin"oletko apteekkarin kanssa keskustellut, että voisit alkaa pitämään sairaanhoitajan vastaanottoa täällä, eikö oliski kiva? Saisit tehdä si hoitajan työtä" Olen saanut järkyttyneitä katseita kun olen sanonut suoraan, että en halua pitää mitään sh:n vastaanottoa enkä suostuisi sellaiseen, jos apteekkari ehdottaisi.

Joo. Mistähän ihmeestä tää kummallinen kutsumus-oletus kumpuaa? Tunteekohan nää jotka ajattelee että hoitajilla on joku erityinen mystinen lähes pakonomainen tarve hoitaa muita itse jotain kutsumusta omaan työhönsä? Eiköhän se ammatinvalinta suurimmalla osalla mene ihan niin, että kun jotain on pakko tehdä, valitaan ala jolla edes ajatuksena kuvittelisi että työnteko olisi siedettävää? Ei siihen sen kummempaa kutsumusta tunneta, mutta palkkaa on jostain revittävä.

Varmaankin siitä, että hoitoala on naisvaltainen ala ja kaikilla naisilla kuvitellaan olevan kutsumus hoiva-ja hoitotyöhön vaikka sitä joutuisi tekemään nälkäpalkalla.

Miksi joku kuvittelee että sairaanhoitajalla muka olisi jokin erityinen kutsumus työhönsä yhtään enempää kuin muiden alojen työntekijöillä? Perustelkaa mikä saa teidätnäun kuvittelemaan? T. Sh jolle työ on ihan vaan työtä

Kyllä sote-alalle on vähän pakko olla jonkinlainen kutsumus, halu auttaa, hoitaa, tehdä terveeksi tms. Ihmissuhdetyötä ei tehdä mekaanisesti, kun kohdekin on aina erilainen, vaikka kaikki ovat ihmisiä! T. Itsekin alalla

Kerrotko vähän tarkemmin? Minulla on korkeakoulututkinto ja kokemusta kaupan alan perustehtävistä. Kiinnostaisi nämä tehtävät yli 6500€ kk-palkalla!

Kova on palkka.

Kerrotko Ap vielä työpaikkasi nimen niin tiedetään ettei ole provo