Syy miksi teillä ei ole omaa mökkiä?

Meillä oli lapsuudessani mökki ja se oli ok. Asia on hieman monimutkainen mutta lopulta vuosien myötä mökillä käynnit hiljenivät. Olen siis tavallaan mökki-ihminen eikä ole kenenkään mökkejä vastaan mitään ja miksei sellainen voisi olla itsellänikin. Mutta kumppanini ei tunne mitään kiinnostusta mökillä olemiseen. En tiedä onko hän koko elämänsä aikana oikein edes monella mökillä käynyt mutta aihekin on hänelle vastenmielinen. Melkein raivostuu jos puhuu jostakin mökkeilystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän siellä mökillä olla kuin siksi, että saa työkavereille siitä kertoa ja että voi someen laittaa kuvia, miten kaikki on muka aina niin ihanaa.

Eri. En ikinä tee mitään päivityksiä mökin ihanuudesta. Tämä mummonmökki on vastapaino toimistotyölle; tykkään puuhailla ja remontoida ihan omaksi ilokseni.

Ja halvemmksi tulisi vuokrata mökki jotain Instapäivityksiä varten. Kuka hullu ostaa mökin vain laittaakseen kuvia someen? 

Ei kumpikaan miehen kanssa välitetä mökkeilystä.

Mökkeily on yliarvostettua hintaansa nähden. Mulle tarjottiin mökkiä ja kieltäydyin.

Ihminen ehtii olla mökillä max. kuukauden vuodessa ja 11 kk vuodessa siitä maksetaan sähkön perusmaksua, jätehuoltomaksua, tiemaksua, vakutusta ja kiinteistöveroa.

Ja jos naapurimökeille osuu mekastavia ääliöitä, tilanne on pahempi kuun jossain vuokraslummissa. Ei häiriköitä saa mökkijärveltä pois, mutta häiriköt saa kyllä pois kerrostalosta.

Onnea vaan sinne keskimäärin 40 m hikisiin, alkeellisiin tönöihinne ämpärivesien ja ulkohuussien ääreen. Kaupungissa on kaikki mukavuudet ja asuntonikin 74 m, yksin minun. Ei edes hyttysiä.

En halua mökkeillä kuin esim. Katinkullassa, palveluiden äärellä. Samoin talvella: hiihtokeskusten lähellä. Vihaan itikoita ja kylmyyttä. Alkeellista elämää olen saanut viettää lapsuudesaani Kainuun korvessa :D. Rakastan kaupunkilomia suurkaupungeissa.

Yläindeksit ei näy. Prkeleen surkea alustapäivitys, Sanoma Oy.

Asun maalla järven rannalla ja ympärillä 5ha maita ja mantuja. En  koe tarvitsevani erikseen kesämökkiä. Menen vaikka rantasaunaan fiilistelemään kesämökkitunnelmia jos kaipaan sellaista.

Ei mitään järkeä laittaa rahaa kiinni moiseen kankkulankaivoon.

Rahanpuute.

En tarvitse omaa eikä ole varaa.

Saan käyttää vapaasti vanhempieni mökkejä, jotka ovat perineet. Ainoa miinus on matkat, lähempänä oleva on lähes 3 tunnin ajomatkan päässä, kauempana oleva 8h. Ja Just se kauempana oleva on ihana järvenrantamökki... lähempänä oleva on enemmänkin vanha maalaistalo maineen ja metsineen, hienot tilukset vaikka järvi puuttuu. Vietän siellä paljon aikaa, kesäisin viikkoja ja muina aikoina aina kun on pitkä viikonloppu tms.

Kauemmalle mökille menen vain kerran kesässä noin viikoksi.

Rakastan mökkeilyä ja mökkipuuhia ja viihdyn noilla loistavasti. Tavallaan haluisin oman, mutta olisi siitä niin paljon enemmän vaivaa ja rahankulua, johon ei ainakaan vielä säännöllisenä olisi varaa... nyt voin purkaa intoani noihin ja tehdä vapaasti monenlaista pikkupuuhaa.

Ihan riittävästi työtä omakotitalon kanssa, eikä ole varaa mihinkään ylimääräiseen.

Mökkeily on yksinkertaisesti ihan pirun tylsää! Jos joutuisin olemaan koko kesän mökillä olisi syksyyn mennessä kehkeytynyt jo orastava alkoholismi, +5kg painoa ja rasvamaksa. Tylsyyttäni vaan tissuttelisin ja söisin.

Ei kiinnosta tarpeeksi. Ahdistun hiljaisuudessa ja syrjässä olemisesta 24h sisään. Minulle maksimiaika mökkeillä on se vuorokausi. Sen jälkeen on päästävä kaupungin sykkeeseen.

Meillä oli suvun yhteinen perintömökki. Entinen maatila järvenrannalla. Potentiaalia paikassa olisi, mutta koska se oli ison suvun yhteinen, kukaan ei halunnut panostaa siihen. Kun vanhempi sukupolvi alkoi ns. vaihtaa maisemaa, me nuoremmat tulimme kaikki siihen tulokseen, että ei jatketa. Yksi serkuistani lunasti paikan itselleen.

En ole kaivannut sinne. On hyviä muistoja, mutta ne liittyy ihmisiin siellä. On huonoja muistoja ja ne liittyy siihen, että oli epämukavaa mm.hyttysten ja mutapohjaisen järven takia.

Mieheni ei ole mökkeilystä kiinnostunut. Hänen äidillään on kohtuullisen matkan päässä mökki, jota tuskin pidämme tulevaisuudessa. Anopista tykkään, mutta siellä mökillä en viihdy.

Meillä on suvussa monta mökkiä, joista jotakin voimme lainata sen pitkän viikonlopun per vuosi, jolla mökkikiintiö tulee täyteen.

Mökki meren rannalla löytyy, ja tontti lohkottu ja myyty. En ole käynyt pariin kymmeneen vuoteen. Hyvä jos jaksaa kotona siivota, saati sitten mökkiä hoitaa ja maksaa. Myös asuntoja ja taloa riittää, mutta ei ole varaa maksaa joka paikasta törkeitä perintöveroja. Tässä on niin sanotusti useamman asunnon loukussa. Ja lomat aina ulkomailla, harvemmin  vuosiin enää Suomessa. Ei tunnu lomailulta kotimaassa.

Jos mökin pitää kunnossa, se on koko loman kestävä työleiri. Vuosiloma on tarkoitettu rentoutumiseen ja virkistäytymiseen.

Meillä oli 15 vuotta mökki. Myytiin pois ja ostettiin rivari, jossa oma piha ja grillauspaikka. Syyt: mökki on kallis, työläs, kuvottava hiirien ja käärmeiden kotipaikka. Inhoan ulkovessoja, vesien roudaamista, sinilevärantoja. Kiitos ei ole koskaan enää.

Pidän tätä mökkipahaista omanani, vaikka pankkihan sen tosiasiallisesti omistaakin.

On perintömökki noin tunti nykyisestä asuinpaikasta. Joskus aiemmin siellä tuli harvakseltaan käytyä. On toki hienon järven rannassa ja ihan ok perus hirsimökki sähköineen jne. Kuitenkin mennessä menee se useampi tunti asettumiseen, eli esimerkiksi perjantai-ilta. Lauantain voi olla aika rauhassa ja sitten sunnuntaina jo melkein saakin puolenpäivän jälkeen alkaa taas aihia lähtöä kaupunkiin. Ei tuo kovin rentouttavaa ollut. Kuitenkin kun aiemmin asui kerrostalossa, niin olihan tuo ihan kivaa vaihtelua. Nykyään kun on omakotitalo vähän sivussa ja uimaranta suht liki, niin ei kiinnosta enää oikein pätkääkään.

Nyt mökki on ollut jo useamman vuoden samalla pariskunnalla vuokralla koko kesät. Aika helppoa ja tuleehan siitä vähän ekstratuloa sekä mökki pysyy kunnossa kun siellä aktiivisesti ollaan. Jos joskus on oikein PA, niin tuo on varmaan ensimmäisiä myyntiin meneviä juttuja.