Lue keskustelun säännöt.
Kun olet sanonut "ei ole kemiaa" millaisia oikeita syitä sen kemian puuttumisen takana on ollut? Älä keksi vaan kerro oikeita tapauksia
26.06.2022 |
Syitä joita et halunnut kertoa niin menit "ei kemiaa" fraasin taakse
Kommentit (462)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruma luonne ja naisviha näkyi katseessa ja tavassa puhua. Ei tavattu toista kertaa.
Miten naisviha näkyy katseessa? Minkälainen katse?
Epämiellyttävä. Siinä vaan ei kaikki ollut kohdallaa. Oikeastihan mikroilmeet paljastavat ajatukset, miehet ei vaan tunnista niitä.
Tämä on ikävä oletus josta olen saanut kärsiä usein. Minulta on esim. tultu puolen tusinaa kertaa kysymään olenko surullinen tai onko minulla kaikki hyvin, juuri kun olen tuntenut itseni onnelliseksi. Myös vihaa ja halveksuntaa on ilmeestäni tulkittu, kun olen vain yrittänyt keksiä jotain hauskaa sanottavaa. Minulla on lempeä ja hyvä sydän, en halveksu ketään. Kertaakaan vointiani ei ole kyselty silloin, kun sille olisin kokenut tarvetta.
Tuo on kieltämättä hirveää, jos oma olemus viestittää väärää. Itselläni on ollut monesti samaa. Olen ollut kuulemma kärsivän näköinen, joskus jännittyneen näköinen, joskus surullisen näköinen jne, vaikka oloni on ollut varsin hyvä ja positiivinen. Aika pahasti on lannistanut mieltä, kun näytän ilmeisesti ulospäin ihan väärältä.
Siinä on vähän vaikea kenenkään sanoa, että ole oma itsesi. No en todellakaan ole.
No kuka sitten luulet voivasi olla, ellet itsesi? Feikkaamisesi näkyy juuri siinä kemian puutteena.
Se, että näyttää ulos täysin erialiselta kuin tuntee sisäisesti, niin vasta karkoittaakin. Älä sinä neuvo asioita, joita et itse koe. Eikä tarkoitus olekaan feikata jotain ylinäyteltyä paskaa.
Vaan tarkoitus on feikata mitä? Ei onnistu, et kyselisi täällä jos onnistuisi.
En ole kysellyt mitään. Kerroin vaan, että kokemusta on siitä, että tunnetilani on monesti tulkittu aivan päin persettä. Olen ollut naimisissa kyllä sen jälkeen ja deittaillut naisia ja oppinut kantapään kautta, mikä itselläni toimii, ainakin joskus, ja mikä ei toimi.
Autismin kirjolla olevilla ihmisillä on usein tilanne, että naama ei kuvasta tunnetiloja tai kuvastaa ne väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tinder mies oli valehdellut ikänsä reilusti alaspäin, möhömaha ja naismainen puhetyyli. Halusi heti tavata uudelleen ja viestitteli. Itseä ällötti koko valehteleva tyyppi, mutta sanoin vaan, että ei ole kemiaa niin ei kannata tavata enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruma luonne ja naisviha näkyi katseessa ja tavassa puhua. Ei tavattu toista kertaa.
Miten naisviha näkyy katseessa? Minkälainen katse?
Epämiellyttävä. Siinä vaan ei kaikki ollut kohdallaa. Oikeastihan mikroilmeet paljastavat ajatukset, miehet ei vaan tunnista niitä.
Tämä on ikävä oletus josta olen saanut kärsiä usein. Minulta on esim. tultu puolen tusinaa kertaa kysymään olenko surullinen tai onko minulla kaikki hyvin, juuri kun olen tuntenut itseni onnelliseksi. Myös vihaa ja halveksuntaa on ilmeestäni tulkittu, kun olen vain yrittänyt keksiä jotain hauskaa sanottavaa. Minulla on lempeä ja hyvä sydän, en halveksu ketään. Kertaakaan vointiani ei ole kyselty silloin, kun sille olisin kokenut tarvetta.
Tuo on kieltämättä hirveää, jos oma olemus viestittää väärää. Itselläni on ollut monesti samaa. Olen ollut kuulemma kärsivän näköinen, joskus jännittyneen näköinen, joskus surullisen näköinen jne, vaikka oloni on ollut varsin hyvä ja positiivinen. Aika pahasti on lannistanut mieltä, kun näytän ilmeisesti ulospäin ihan väärältä.
Siinä on vähän vaikea kenenkään sanoa, että ole oma itsesi. No en todellakaan ole.
No kuka sitten luulet voivasi olla, ellet itsesi? Feikkaamisesi näkyy juuri siinä kemian puutteena.
Se, että näyttää ulos täysin erialiselta kuin tuntee sisäisesti, niin vasta karkoittaakin. Älä sinä neuvo asioita, joita et itse koe. Eikä tarkoitus olekaan feikata jotain ylinäyteltyä paskaa.
Vaan tarkoitus on feikata mitä? Ei onnistu, et kyselisi täällä jos onnistuisi.
Äo60, jes
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruma luonne ja naisviha näkyi katseessa ja tavassa puhua. Ei tavattu toista kertaa.
Miten naisviha näkyy katseessa? Minkälainen katse?
Epämiellyttävä. Siinä vaan ei kaikki ollut kohdallaa. Oikeastihan mikroilmeet paljastavat ajatukset, miehet ei vaan tunnista niitä.
Tämä on ikävä oletus josta olen saanut kärsiä usein. Minulta on esim. tultu puolen tusinaa kertaa kysymään olenko surullinen tai onko minulla kaikki hyvin, juuri kun olen tuntenut itseni onnelliseksi. Myös vihaa ja halveksuntaa on ilmeestäni tulkittu, kun olen vain yrittänyt keksiä jotain hauskaa sanottavaa. Minulla on lempeä ja hyvä sydän, en halveksu ketään. Kertaakaan vointiani ei ole kyselty silloin, kun sille olisin kokenut tarvetta.
Tuo on kieltämättä hirveää, jos oma olemus viestittää väärää. Itselläni on ollut monesti samaa. Olen ollut kuulemma kärsivän näköinen, joskus jännittyneen näköinen, joskus surullisen näköinen jne, vaikka oloni on ollut varsin hyvä ja positiivinen. Aika pahasti on lannistanut mieltä, kun näytän ilmeisesti ulospäin ihan väärältä.
Siinä on vähän vaikea kenenkään sanoa, että ole oma itsesi. No en todellakaan ole.
No kuka sitten luulet voivasi olla, ellet itsesi? Feikkaamisesi näkyy juuri siinä kemian puutteena.
Se, että näyttää ulos täysin erialiselta kuin tuntee sisäisesti, niin vasta karkoittaakin. Älä sinä neuvo asioita, joita et itse koe. Eikä tarkoitus olekaan feikata jotain ylinäyteltyä paskaa.
Vaan tarkoitus on feikata mitä? Ei onnistu, et kyselisi täällä jos onnistuisi.
En ole kysellyt mitään. Kerroin vaan, että kokemusta on siitä, että tunnetilani on monesti tulkittu aivan päin persettä. Olen ollut naimisissa kyllä sen jälkeen ja deittaillut naisia ja oppinut kantapään kautta, mikä itselläni toimii, ainakin joskus, ja mikä ei toimi.
Autismin kirjolla olevilla ihmisillä on usein tilanne, että naama ei kuvasta tunnetiloja tai kuvastaa ne väärin.
Näinkin voi olla. Itselläni ei toki ole aina niin. Osaan kyllä myös hymyillä ja näyttää iloisuuteni ns. normaalisti. Perusilmeet ja tietty vakavuus on kai tehnyt sitä tulkinnan vaikeutta. Vaikka jotain autismia olisikin, niin lienee todella lievää minun tapauksessani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyyppi 1:
- höpötti koko treffien ajan kaikennäköistä tajunnanvirtaa Turkin historiasta perinnemusiikkiin
- Ei kysynyt minulta yhtään kysymystä tai ottanut vihjettä kun hienovaraisesti yritin ohjata keskustelua tutustumiseen johtavaan suuntaan (kun sain sanan jhonkin väliin)
- Kolmen tunnin illallistreffien jälkeen ei tietänyt minusta edes ikää, ammattia, harrastuksia, hädintuskin nimeä, kun puhui itse 95% ajasta kaiken maailman puutaheinää
Eihän kipinää voi ikinä muodostua jos ei edes yritä tutustua... Treffit oli kuin jonkun youtube-striimaajan tajunnanvirran kuuntelua.
Tyyppi 2:
- Myös höpöttävä papupata, mutta meillä ei ollut siis yhtään mitään yhteistä
- Tyyppi luetteli läpi kaikki extreme-harrastukset benjihypystä triathlon -treeneihin, ja miten kaikki vapaa-aika menee riuhtoessa mihin tahansa suuntaan
Mies oli ystävällinen, iloinen ja aktiivinen, mutta meillä ei tasan tarkkaan olisi ollut mitään yhteistä. Kärjistäen pidän itse neulomisesta ja eräretkeilystä, ja deittimies treenaa jotain triathlonia Papua-Uusi-Guineassa. Ei tullut toisia treffejä.
Pitäiskö sen miehenkin sitten harrastaa neulomista ja eräretkeilyä?
Yhteiset tai yhteensopivat harrastukset ovat parisuhdetta lujittavia asioita. Jos toinen tykkää vaikka matkailusta ja matkailee vuodessa esim. 4 reissua ulkomailla, niin todennäköisesti se haluaa sellaisen puolison, joka tulee mukaan eikä jumita kotona.
En mä halua naista mukaan mun kalastusreissuille, se on MUN harrastus. Aivan hirveää, jos pitäisi olla kokoajan yhdessä ja samat harrastuksetkin vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vain ollut mitään yhteistä. Joissain asioissa oltiin ihan vastakohdat eikä sekään toiminut. Usein tuntui että olemme henkisesti todella etäällä ja kaikki oli pintapuolista. Tyyppi oli ihan mukavaa ja hauskaa hengailuseuraa, mutta jotenkin aika yksiulotteinen. Lisäksi parisuhteeseen tarvitaan jotain muutakin kuin että toinen on mukavaa seuraa, eli varmaan sitä "kemiaa" ja niitä yhteisiä asioita.
enymmärrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyyppi 1:
- höpötti koko treffien ajan kaikennäköistä tajunnanvirtaa Turkin historiasta perinnemusiikkiin
- Ei kysynyt minulta yhtään kysymystä tai ottanut vihjettä kun hienovaraisesti yritin ohjata keskustelua tutustumiseen johtavaan suuntaan (kun sain sanan jhonkin väliin)
- Kolmen tunnin illallistreffien jälkeen ei tietänyt minusta edes ikää, ammattia, harrastuksia, hädintuskin nimeä, kun puhui itse 95% ajasta kaiken maailman puutaheinää
Eihän kipinää voi ikinä muodostua jos ei edes yritä tutustua... Treffit oli kuin jonkun youtube-striimaajan tajunnanvirran kuuntelua.
Tyyppi 2:
- Myös höpöttävä papupata, mutta meillä ei ollut siis yhtään mitään yhteistä
- Tyyppi luetteli läpi kaikki extreme-harrastukset benjihypystä triathlon -treeneihin, ja miten kaikki vapaa-aika menee riuhtoessa mihin tahansa suuntaan
Mies oli ystävällinen, iloinen ja aktiivinen, mutta meillä ei tasan tarkkaan olisi ollut mitään yhteistä. Kärjistäen pidän itse neulomisesta ja eräretkeilystä, ja deittimies treenaa jotain triathlonia Papua-Uusi-Guineassa. Ei tullut toisia treffejä.
Pitäiskö sen miehenkin sitten harrastaa neulomista ja eräretkeilyä?
Yhteiset tai yhteensopivat harrastukset ovat parisuhdetta lujittavia asioita. Jos toinen tykkää vaikka matkailusta ja matkailee vuodessa esim. 4 reissua ulkomailla, niin todennäköisesti se haluaa sellaisen puolison, joka tulee mukaan eikä jumita kotona.
En mä halua naista mukaan mun kalastusreissuille, se on MUN harrastus. Aivan hirveää, jos pitäisi olla kokoajan yhdessä ja samat harrastuksetkin vielä.
Okei, mitä sitten teette yhdessä?
Minä en enää rupeaisi siihen että yhteinen tekeminen on lähinnä jotain ruudun tuijottelua. Sitä voi tehdä yksinkin, mutta silloin sentään saa valita mitä katsoo. Jos haluaisin kumppanin, sen täytyisi olla joku jonka kanssa todella haluaa olla ja tehdä asioita, muuten on sama olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin tulee kemia, sitten vasta suhde. Miksi joku ryhtyisi suhteeseen jos ei ole kemiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyyppi 1:
- höpötti koko treffien ajan kaikennäköistä tajunnanvirtaa Turkin historiasta perinnemusiikkiin
- Ei kysynyt minulta yhtään kysymystä tai ottanut vihjettä kun hienovaraisesti yritin ohjata keskustelua tutustumiseen johtavaan suuntaan (kun sain sanan jhonkin väliin)
- Kolmen tunnin illallistreffien jälkeen ei tietänyt minusta edes ikää, ammattia, harrastuksia, hädintuskin nimeä, kun puhui itse 95% ajasta kaiken maailman puutaheinää
Eihän kipinää voi ikinä muodostua jos ei edes yritä tutustua... Treffit oli kuin jonkun youtube-striimaajan tajunnanvirran kuuntelua.
Tyyppi 2:
- Myös höpöttävä papupata, mutta meillä ei ollut siis yhtään mitään yhteistä
- Tyyppi luetteli läpi kaikki extreme-harrastukset benjihypystä triathlon -treeneihin, ja miten kaikki vapaa-aika menee riuhtoessa mihin tahansa suuntaan
Mies oli ystävällinen, iloinen ja aktiivinen, mutta meillä ei tasan tarkkaan olisi ollut mitään yhteistä. Kärjistäen pidän itse neulomisesta ja eräretkeilystä, ja deittimies treenaa jotain triathlonia Papua-Uusi-Guineassa. Ei tullut toisia treffejä.
Pitäiskö sen miehenkin sitten harrastaa neulomista ja eräretkeilyä?
Benjihyppytriathlonmiehen jälkeen vastaan tuli kotikissailusta ja tähtivalokuvauksesta kiinnostunut mies. Tuon kanssa löytyikin sitten paljon yhteistä puhuttavaa ja yhteinen taajuus.
Ei kai kukaan etsi täyttä kopiota itsestään, mikä mieli tuossakin nyt olisi.
Triathlonmieskin on varmasti onnellisempi jonkun riuhtojanaisen kanssa benjinarun jatkona, minä keitän taasen paljon mieluummin yölliset korpikahvit tähtivalokuvaajamiehen kanssa metsän keskellä.
T. Tuo aikaisempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei herättänyt minussa mitään s ksuaalisia tai romanttisia tuntemuksia = ei ollut kemiaa.
Mies halusi seksiä (näytti sen). Oikeasti pitää näyttää kiinnostus ilman mitään seksiodotusten osoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enymmärrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyyppi 1:
- höpötti koko treffien ajan kaikennäköistä tajunnanvirtaa Turkin historiasta perinnemusiikkiin
- Ei kysynyt minulta yhtään kysymystä tai ottanut vihjettä kun hienovaraisesti yritin ohjata keskustelua tutustumiseen johtavaan suuntaan (kun sain sanan jhonkin väliin)
- Kolmen tunnin illallistreffien jälkeen ei tietänyt minusta edes ikää, ammattia, harrastuksia, hädintuskin nimeä, kun puhui itse 95% ajasta kaiken maailman puutaheinää
Eihän kipinää voi ikinä muodostua jos ei edes yritä tutustua... Treffit oli kuin jonkun youtube-striimaajan tajunnanvirran kuuntelua.
Tyyppi 2:
- Myös höpöttävä papupata, mutta meillä ei ollut siis yhtään mitään yhteistä
- Tyyppi luetteli läpi kaikki extreme-harrastukset benjihypystä triathlon -treeneihin, ja miten kaikki vapaa-aika menee riuhtoessa mihin tahansa suuntaan
Mies oli ystävällinen, iloinen ja aktiivinen, mutta meillä ei tasan tarkkaan olisi ollut mitään yhteistä. Kärjistäen pidän itse neulomisesta ja eräretkeilystä, ja deittimies treenaa jotain triathlonia Papua-Uusi-Guineassa. Ei tullut toisia treffejä.
Pitäiskö sen miehenkin sitten harrastaa neulomista ja eräretkeilyä?
Yhteiset tai yhteensopivat harrastukset ovat parisuhdetta lujittavia asioita. Jos toinen tykkää vaikka matkailusta ja matkailee vuodessa esim. 4 reissua ulkomailla, niin todennäköisesti se haluaa sellaisen puolison, joka tulee mukaan eikä jumita kotona.
En mä halua naista mukaan mun kalastusreissuille, se on MUN harrastus. Aivan hirveää, jos pitäisi olla kokoajan yhdessä ja samat harrastuksetkin vielä.
ei pidä vaan haluaa olla...siinä ero
sivusta
Vierailija kirjoitti:
enymmärrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyyppi 1:
- höpötti koko treffien ajan kaikennäköistä tajunnanvirtaa Turkin historiasta perinnemusiikkiin
- Ei kysynyt minulta yhtään kysymystä tai ottanut vihjettä kun hienovaraisesti yritin ohjata keskustelua tutustumiseen johtavaan suuntaan (kun sain sanan jhonkin väliin)
- Kolmen tunnin illallistreffien jälkeen ei tietänyt minusta edes ikää, ammattia, harrastuksia, hädintuskin nimeä, kun puhui itse 95% ajasta kaiken maailman puutaheinää
Eihän kipinää voi ikinä muodostua jos ei edes yritä tutustua... Treffit oli kuin jonkun youtube-striimaajan tajunnanvirran kuuntelua.
Tyyppi 2:
- Myös höpöttävä papupata, mutta meillä ei ollut siis yhtään mitään yhteistä
- Tyyppi luetteli läpi kaikki extreme-harrastukset benjihypystä triathlon -treeneihin, ja miten kaikki vapaa-aika menee riuhtoessa mihin tahansa suuntaan
Mies oli ystävällinen, iloinen ja aktiivinen, mutta meillä ei tasan tarkkaan olisi ollut mitään yhteistä. Kärjistäen pidän itse neulomisesta ja eräretkeilystä, ja deittimies treenaa jotain triathlonia Papua-Uusi-Guineassa. Ei tullut toisia treffejä.
Pitäiskö sen miehenkin sitten harrastaa neulomista ja eräretkeilyä?
Yhteiset tai yhteensopivat harrastukset ovat parisuhdetta lujittavia asioita. Jos toinen tykkää vaikka matkailusta ja matkailee vuodessa esim. 4 reissua ulkomailla, niin todennäköisesti se haluaa sellaisen puolison, joka tulee mukaan eikä jumita kotona.
En mä halua naista mukaan mun kalastusreissuille, se on MUN harrastus. Aivan hirveää, jos pitäisi olla kokoajan yhdessä ja samat harrastuksetkin vielä.
Okei, mitä sitten teette yhdessä?
Minä en enää rupeaisi siihen että yhteinen tekeminen on lähinnä jotain ruudun tuijottelua. Sitä voi tehdä yksinkin, mutta silloin sentään saa valita mitä katsoo. Jos haluaisin kumppanin, sen täytyisi olla joku jonka kanssa todella haluaa olla ja tehdä asioita, muuten on sama olla yksin.
En edelleenkään tajua, että miksi KAIKKI pitäisi tehdä yhdessä. Itse en ainakaan haluaisi, että nainen tunkisi mukaan minun ainoaan harrastukseen, koska se on minun omaa aikaa.
Omaa aikaa tässä on kyllä ollut jo 8-vuotta. Täysin itsenäistä elämää.
Mä en ole mistään ruudun tuijottelusta puhunut. On moniakin asioita, mitä voisi yhdessä tehdä, mutta omat harrastukset on omia harrastuksia ihan syystäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin tulee kemia, sitten vasta suhde. Miksi joku ryhtyisi suhteeseen jos ei ole kemiaa?
Vaikka että saa perheen, vakituisesti seksiä, halvempaa elää kahdestaan, seuraa. Onhan niitä syitä, ei kaikki saa sitä elämänsä rakkautta.
Näin jossain dokkarissa että miehet pitivät samaa t-paitaa päivän ja yön päällään, sen jälkeen joukko heteronaisia haisteli näitä paitoja. Osaa miellytti kovasti jonkun tuoksu ja toisen lähes kuvotti. Muistaakohan kukaan tällaista? Voisi katsoa uudestaan, en muista mitä kävi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin tulee kemia, sitten vasta suhde. Miksi joku ryhtyisi suhteeseen jos ei ole kemiaa?
Vaikka että saa perheen, vakituisesti seksiä, halvempaa elää kahdestaan, seuraa. Onhan niitä syitä, ei kaikki saa sitä elämänsä rakkautta.
Näin jossain dokkarissa että miehet pitivät samaa t-paitaa päivän ja yön päällään, sen jälkeen joukko heteronaisia haisteli näitä paitoja. Osaa miellytti kovasti jonkun tuoksu ja toisen lähes kuvotti. Muistaakohan kukaan tällaista? Voisi katsoa uudestaan, en muista mitä kävi.
Oih ei Volvo perhe!
Vierailija kirjoitti:
Ensin tulee kemia, sitten vasta suhde. Miksi joku ryhtyisi suhteeseen jos ei ole kemiaa?
No useat näköjään ryhtyy. Täysin järjetöntä :D
Tämä aloitus kertoo hyvin selvästi, ettei ap ole parisuhdemateriaalia. Ihminen joka ei kykene kunnioittamaan ja ymmärtämään toisen tunteita tai niiden puutetta, on liian lapsellinen ja itsekäs parisuhteeseen muutenkin.
Kun ei ole kemiaa niin ei ole mitään yhteyttä tähän ihmiseen. Tämä on näinkin simppeliä. Toisessa ei näe millään tasolla mitään kiinnostavaa .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin tulee kemia, sitten vasta suhde. Miksi joku ryhtyisi suhteeseen jos ei ole kemiaa?
No useat näköjään ryhtyy. Täysin järjetöntä :D
Eihän, niitä sanotaan juuri järkisuhteiksi. Eihän ne oikeasti voi toimia, kai, mutta kyllä niitä on. Ehkä joillekin sopii kuten joillekin käy avoin suhde yms.
En ole kysellyt mitään. Kerroin vaan, että kokemusta on siitä, että tunnetilani on monesti tulkittu aivan päin persettä. Olen ollut naimisissa kyllä sen jälkeen ja deittaillut naisia ja oppinut kantapään kautta, mikä itselläni toimii, ainakin joskus, ja mikä ei toimi.