Kun olet sanonut "ei ole kemiaa" millaisia oikeita syitä sen kemian puuttumisen takana on ollut? Älä keksi vaan kerro oikeita tapauksia

Mies haisi hielle niin en "osannut" häneen ihastua, tunsin vain sääliä häntä kohtaan. Ehkä joku kaltaisensa hajuaistiton sittisontiainen voisi ihastua häneen palavasti.

Ominaistuoksu ei viehättänyt. Rasistiset ja muuten tyhmät jutut. Ei älyllistä yhteyttä. Tunne, että toinen on jollain tavalla vaarallinen eikä kunnioita mun tahtoa.

Ei vaan ole kemiaa = en näe voivani viihtyä ihmisen kanssa pitempään koska jokin juttu tökkii, yleensä puheet ja käytös.

- miehellä liian pitkät kynnet

- mies oli kiinnostunut minusta vain hiusteni värin vuoksi.

Mies oli kiva, mutta oikeasti sitä kemiaa ei vain ollut. Suutelu ei kutittanut vatsanpohjassa,  miehen näkeminen alasti ekaa kertaa ei säväyttänyt vaikka kroppa oli hyvä, seksi oli laimeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyyppi 1:

- höpötti koko treffien ajan kaikennäköistä tajunnanvirtaa Turkin historiasta perinnemusiikkiin

- Ei kysynyt minulta yhtään kysymystä tai ottanut vihjettä kun hienovaraisesti yritin ohjata keskustelua tutustumiseen johtavaan suuntaan (kun sain sanan jhonkin väliin)

- Kolmen tunnin illallistreffien jälkeen ei tietänyt minusta edes ikää, ammattia, harrastuksia, hädintuskin nimeä, kun puhui itse 95% ajasta kaiken maailman puutaheinää

Eihän kipinää voi ikinä muodostua jos ei edes yritä tutustua... Treffit oli kuin jonkun youtube-striimaajan tajunnanvirran kuuntelua.

Tyyppi 2:

- Myös höpöttävä papupata, mutta meillä ei ollut siis yhtään mitään yhteistä

- Tyyppi luetteli läpi kaikki extreme-harrastukset benjihypystä triathlon -treeneihin, ja miten kaikki vapaa-aika menee riuhtoessa mihin tahansa suuntaan

Mies oli ystävällinen, iloinen ja aktiivinen, mutta meillä ei tasan tarkkaan olisi ollut mitään yhteistä. Kärjistäen pidän itse neulomisesta ja eräretkeilystä, ja deittimies treenaa jotain triathlonia Papua-Uusi-Guineassa. Ei tullut toisia treffejä.

Pitäiskö sen miehenkin sitten harrastaa neulomista ja eräretkeilyä?

Olen eri mutta vastaan koska omat harrastukseni ovat juurikin neulominen ,lukeminen, eräretkeily ja kissat. Mieheni harrastaa musiikkia, lukemista, eräretkeilyä ja kissoja. Hänellä oli kaksi kissaa kun tapasimme ensimmäisen kerran. Hän myös käyttää mielellään neulomiani sukkia ja vaatteita. Minä taas mielelkäni kuuntelen musiikkia neuliessani. yhdessä meillä on nykyisin viisi kissaa ja retkeilemään perheenä lähiseudulla koska meillä on pienet lapset . Täytyy olla tarpeeksi yhteistä pohjaa ja kiinnostuksen kohteita

Vierailija kirjoitti:

Mies haisi hielle niin en "osannut" häneen ihastua, tunsin vain sääliä häntä kohtaan. Ehkä joku kaltaisensa hajuaistiton sittisontiainen voisi ihastua häneen palavasti.

Oman miehen hiki tuoksuu hyvältä -ei vastenmieliseltä ja likaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole kemiaa niin ei ole mitään yhteyttä tähän ihmiseen. Tämä on näinkin simppeliä. Toisessa ei näe millään tasolla mitään kiinnostavaa .

Ei se noin mene. Ihminen, jonka kanssa ei ole "kemiaa" voi olla silti kiva kaverina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

enymmärrä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyyppi 1:

- höpötti koko treffien ajan kaikennäköistä tajunnanvirtaa Turkin historiasta perinnemusiikkiin

- Ei kysynyt minulta yhtään kysymystä tai ottanut vihjettä kun hienovaraisesti yritin ohjata keskustelua tutustumiseen johtavaan suuntaan (kun sain sanan jhonkin väliin)

- Kolmen tunnin illallistreffien jälkeen ei tietänyt minusta edes ikää, ammattia, harrastuksia, hädintuskin nimeä, kun puhui itse 95% ajasta kaiken maailman puutaheinää

Eihän kipinää voi ikinä muodostua jos ei edes yritä tutustua... Treffit oli kuin jonkun youtube-striimaajan tajunnanvirran kuuntelua.

Tyyppi 2:

- Myös höpöttävä papupata, mutta meillä ei ollut siis yhtään mitään yhteistä

- Tyyppi luetteli läpi kaikki extreme-harrastukset benjihypystä triathlon -treeneihin, ja miten kaikki vapaa-aika menee riuhtoessa mihin tahansa suuntaan

Mies oli ystävällinen, iloinen ja aktiivinen, mutta meillä ei tasan tarkkaan olisi ollut mitään yhteistä. Kärjistäen pidän itse neulomisesta ja eräretkeilystä, ja deittimies treenaa jotain triathlonia Papua-Uusi-Guineassa. Ei tullut toisia treffejä.

Pitäiskö sen miehenkin sitten harrastaa neulomista ja eräretkeilyä?

Yhteiset tai yhteensopivat harrastukset ovat parisuhdetta lujittavia asioita. Jos toinen tykkää vaikka matkailusta ja matkailee vuodessa esim. 4 reissua ulkomailla, niin todennäköisesti se haluaa sellaisen puolison, joka tulee mukaan eikä jumita kotona.

En mä halua naista mukaan mun kalastusreissuille, se on MUN harrastus. Aivan hirveää, jos pitäisi olla kokoajan yhdessä ja samat harrastuksetkin vielä.

Okei, mitä sitten teette yhdessä? 

Minä en enää rupeaisi siihen että yhteinen tekeminen on lähinnä jotain ruudun tuijottelua. Sitä voi tehdä yksinkin, mutta silloin sentään saa valita mitä katsoo. Jos haluaisin kumppanin, sen täytyisi olla joku jonka kanssa todella haluaa olla ja tehdä asioita, muuten on sama olla yksin.

En edelleenkään tajua, että miksi KAIKKI pitäisi tehdä yhdessä. Itse en ainakaan haluaisi, että nainen tunkisi mukaan minun ainoaan harrastukseen, koska se on minun omaa aikaa.

Omaa aikaa tässä on kyllä ollut jo 8-vuotta. Täysin itsenäistä elämää.

Mä en ole mistään ruudun tuijottelusta puhunut. On moniakin asioita, mitä voisi yhdessä tehdä, mutta omat harrastukset on omia harrastuksia ihan syystäkin.

Sinulle sopii kumppani, joka ajattelee kuin sinä niistä omista harrastuksista.

Minä en haluasi miestä, jonka oma harrastus on täysin off limit minulle. Minusta ihannepuolison kanssa harrastetaan yhdessä ja mielellään se harrastus on vielä molempien mielestä ihan huippu harrastus. Kuinka kivaa se onkaan kun vois suunnitella yhdessä kaikkeen siihen harrastukseen liittyvää, eikä kumpaakaan ärsytä siihen menevä raha.

Jos mies vaikka harrastaisi purjehdusta ja sanoisi etten saa tulla mukaan, koska se on hänen omaa aikaansa, niin aika huonolta näyttäisi kyllä sen suhteen koko suhteen tulevaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole kemiaa niin ei ole mitään yhteyttä tähän ihmiseen. Tämä on näinkin simppeliä. Toisessa ei näe millään tasolla mitään kiinnostavaa .

Ei se noin mene. Ihminen, jonka kanssa ei ole "kemiaa" voi olla silti kiva kaverina. 

ylipäätään en kaveeraa vastakkaisen sukupuolen kanssa ja odotan jopa kavereiltani sitä että ollaan samalla aallonpituudella.

Miehen ominaistuoksu ei vaan ole ollut sopiva. En pysty seksiin vaikka olisi kuinka komea tai upea persoona, jos haju ei toimi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole kemiaa niin ei ole mitään yhteyttä tähän ihmiseen. Tämä on näinkin simppeliä. Toisessa ei näe millään tasolla mitään kiinnostavaa .

Ei se noin mene. Ihminen, jonka kanssa ei ole "kemiaa" voi olla silti kiva kaverina. 

ylipäätään en kaveeraa vastakkaisen sukupuolen kanssa ja odotan jopa kavereiltani sitä että ollaan samalla aallonpituudella.

No mulla on v.s. kaveri, jonka kanssa olen samalla aaltopituudella, vaikkei ole kemiaa. Elämä on ihmeellistä, eikö? Joillakin voi olla ihan erilaista kuin sulla. 

Ruma/lihava/vanha akka, ei keppi kovetu.

Osasta deittimiehistä osaan ihan heti heittämällä sanoa, mikä meni vikaa. Tyyliin tyhmät jutut, kännäys, ulkonäkö ja vaatetus tyyliin Uuno Turhapuro. Näiden miesten kohdalla on helppo sanoa, mitä se "kemian" puutos tarkoittaa. 

Sitten on miehet, joiden kohdalla "kemian" puutetta tosi vaikea yksilöidä. Otetaan esimerkki. Aika lailla 3 vuotta sitten näihin aikoihin kävin miehen kanssa treffeillä, joka paperilla olisi "täydellinen" ja inceleiden/lassukoiden vihan kohde. Tumma, kivannnäköinen, korkeasti koulutettu, fiksu, kielitaitoinen, varakas, hyvä työpaikka, USAn kaksoiskansalaisuus, keskustelutaitoinen, kohtelias, älykäs, you name it. Oli vielä minusta kiinnostunut ja halunnut tavata uudelleenkin ja useamman kerran laittoi viestejä muutamien treffien jälkeen.

Mutta sitten se mutta. Jotain jäi tosi pahasti puuttumaan ja tätä puuttuvaa palasta en osaa yksilöidä. Jotenkaan vaan hänen kanssaan en pystynyt kokemaan fyysistä vetovoimaa, sillä hänestä tuli niin vahvat kaveri- tai oikeastaan veli-vibat. Ja ulkoisesti hän oli siis tosi miellyttävä, ei ollut mitenkään siitä kiinni. Jotenkin vain tuntui, että hän on kuin veli tai serkku minulle. 

Kemia tarkoittaa juuri sitä itseään. Kun ei ole kemiaa ei ole kemiaa. Piste.

Läski nainen, jonka Tinder-kuvat olivat 20 kiloa vanhoja. Sorry, kehopositiiviset. :)

Naisen koulutus.

Korkeasti koulutettu nainen koki olevansa sivistyneempi kuin amikset, niin dumppasin ja vetosin kemiaan.

Mulla noin 15 naista ilmoittanut olleen kiinnostunut muhun ja mä en ole ollut kiinnostunut heistä. Jokaisen kohdalla syy oli ulkonäkö, en tuntenut juurikaan halua hypätä yhdenkään kanssa sänkyyn. Kivoja ja fiksuja miltei kaikki, mutta ulkonäkö ei riittänyt suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Osasta deittimiehistä osaan ihan heti heittämällä sanoa, mikä meni vikaa. Tyyliin tyhmät jutut, kännäys, ulkonäkö ja vaatetus tyyliin Uuno Turhapuro. Näiden miesten kohdalla on helppo sanoa, mitä se "kemian" puutos tarkoittaa. 

Sitten on miehet, joiden kohdalla "kemian" puutetta tosi vaikea yksilöidä. Otetaan esimerkki. Aika lailla 3 vuotta sitten näihin aikoihin kävin miehen kanssa treffeillä, joka paperilla olisi "täydellinen" ja inceleiden/lassukoiden vihan kohde. Tumma, kivannnäköinen, korkeasti koulutettu, fiksu, kielitaitoinen, varakas, hyvä työpaikka, USAn kaksoiskansalaisuus, keskustelutaitoinen, kohtelias, älykäs, you name it. Oli vielä minusta kiinnostunut ja halunnut tavata uudelleenkin ja useamman kerran laittoi viestejä muutamien treffien jälkeen.

Mutta sitten se mutta. Jotain jäi tosi pahasti puuttumaan ja tätä puuttuvaa palasta en osaa yksilöidä. Jotenkaan vaan hänen kanssaan en pystynyt kokemaan fyysistä vetovoimaa, sillä hänestä tuli niin vahvat kaveri- tai oikeastaan veli-vibat. Ja ulkoisesti hän oli siis tosi miellyttävä, ei ollut mitenkään siitä kiinni. Jotenkin vain tuntui, että hän on kuin veli tai serkku minulle. 

Helppoa, ominaistuoksu ja feromonit eivät kohdanneet.

Vierailija kirjoitti:

Tämä aloitus kertoo hyvin selvästi, ettei ap ole parisuhdemateriaalia. Ihminen joka ei kykene kunnioittamaan ja ymmärtämään toisen tunteita tai niiden puutetta, on liian lapsellinen ja itsekäs parisuhteeseen muutenkin.

Miehillä tuntuu tällä palstalla olevan enemmänkin ongelmia kunnioittaa naisten toiveita miehelle ja naisen tunteita, jotka mies herättää. Miksiköhän niin? En minä menisi kenellekään sanomaan, että sun täytyy tykätä kirsikoista, jos se tykkää mansikoista ja sen mielestä kirsikat maistuu pahalle.