Naapurin lapsi on alkanut muodostua ongelmaksi

Vierailija kirjoitti:

Miksi ovet ovat auki? Laittakaa ovet lukkoon älkääkä päästäkö sisälle. Ensin voisi kyllä lapselta kysellä kodin tilanteesta onko siellä joku ongelma? Miksi kotona ei voi olla? Korkea koulutus ei mitenkään kerro sitä etteikö kotona voisi olla ongelmia. Jos huolestuttavaa ilmenee, niin sitten pitää tehdä lastensuojeluilmoitus. 

Meillä on hiukan vastaavanlainen tapaus lasten ollessa pieniä. Naapurin tyttö lähes asui meillä, mutta tyttö oli tosi kiva ja fiksu, kotona ongelmia isän takia, äiti sitten erosi ja muutti pois ja kontakti katosi.

Niin, että rajattoman naapurin kakaran takia tuon perheen pitäisi istua kotonaan lukkojen takana pimeässä ja hiljaa? Kyllä se Kotirauha ulottuu kotipihallekin eikä sinne voi naapuri tunkea kyyläämään.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että joissakin luonteissa avoimuus on kammo. Tuntuu, ettei omia vaatimuksia saisi olla, joten toivotaan että toinen maagisesti uskoisi vihjailut ja välittäisi. Kun näin ei ole, se harmittaa, ja mietitään mitä vikaa toisessa on.

Asiasta on avauduttu sekä lapselle että sen vanhemmille, me kään ei vaan tehoa. Miten tämä on apn vika?

Suoraan sanot asiasta vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Minua edelleen kaduttaa 20 vuoden takainen tapaus kun olin lasteni kanssa puistossa ja pieni n 7-vuotias tyttö takertui meihin ja halusi tulla meille kotiin. Me sitten vaan lähdettiin kun oli jo ilta, myöhemmin mietin että olisi pitänyt jutella tytölle että saisi selville miksei halua mennä omaan kotiinsa. Siis edelleen paha mieli kun tuntuu että jätin hädänalaisen lapsen heitteille.

Voi ei, muistin nyt kuinka +20 v sitten ulkoilutin koiriani Kalliossa puistossa ja aika usein seuraan hakeutui alakouluikäinen poika. Tämä höpisi ihan kamalasti ja sain kautta rantain ongittua sitten lopulta missä hänen vanhempansa olivat. No lähibaarissa tietenkin. Olivat siellä aina kaikki päivät ja lapsella oli tylsää.

Harmitti kovasti jälkeenpäin kun en tajunnut auttaa poloista. Mitäköhän hänelle nykyään kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että joissakin luonteissa avoimuus on kammo. Tuntuu, ettei omia vaatimuksia saisi olla, joten toivotaan että toinen maagisesti uskoisi vihjailut ja välittäisi. Kun näin ei ole, se harmittaa, ja mietitään mitä vikaa toisessa on.

Asiasta on avauduttu sekä lapselle että sen vanhemmille, me kään ei vaan tehoa. Miten tämä on apn vika?

No siten, että hän on aikuinen, omassa talossa ja ei saa lasta pysymään pois. Kai heillä on ovessa lukko, ei ole pakko avata, kun ovikelloa soitetaan. 

Ihme selittelyä ja vihjailuja lapselle ja vanhemmilleen. Suoraankin voi sanoa olematta ilkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan mitään riitaa, ryyppäämistä tms.ei ole, sillä kuuluisi ja näkyisi meille. Perheessä pari isompaa lasta, jotka lietsuavat paljon kavereillaan (mikä onkin normaalia, kun ovat teinejä). Vanhemmat ainakin hyvissä ammateissa, että sen puolestakin kapasiteettia luulisi löytyvän. Kun olemme vanhemmille lapsesta sanoneet eivät sano oikein juuta eikä jaata vaan ovat tyyliin "aijaa". Tulee mieleen, että nauttivatko nyt omasta ajasta ja rauhasta MEIDÄN KUSTANNUKSELLA, kun isommatkin jo teinejä. Lapsella saattaa hyvinkin olla joku diagnoosi ja on hyvin rasittava. Mutta kuuluisiko olla meidän ongelma?

Ap

He saattavat olla vaativissa asiantuntija-ammateissa, jolloin pää on täynnä vaativaa asiantuntijuutta myös työpäivän jälkeen, koska vaativaa asiantuntijatyötä tekevä on "aina" töissä, vaikka lapsetkin olisivat sairaita. Silloin näet otetaan etäpäivä.

Mutta kuten sanottua, ehkä heillä on tosiaan niin vaativat asiantuntija-ammatit ettei aivokapasiteeettia riitä enää tämän iltatähden täysimääräiseen hoitoon.

Suosittelen LaSua ja heti.

Tuo on kyllä totta, että työ vie nykyään usein kaiken energian, vaikka ei olisi edes ns. " vaativassa työssä". En kuitenkaan tekisi lasua tuosta vielä, vaan puhuisin lapsen vanhempien kanssa.

Lähes joka työpaikassa kun on nykyään "otettu löysät pois".

Ehkä vanhempien pitäisi sitten palkata kotiin välillä lapsenhoitaja, joka olisi hänen seuranaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se lasu lasta suoraan laitokseen vie.Voisi olla vanhemmille ihan hyvä herätys.Ensin toki keskustelisin rajoista,mutta jos heitä ei kiinnosta niin...

Lastensuojelu ei ole mikään herätys. Jos apta lapsi häiritsee, hän sanoo sen sen lapsen vanhemmille eikä kuormita lastensuojelua. Ap itse sanoi ettei hän ole perheestä huolissaan, ei silloin ulkoisteta asiaa vaan puhutaan itse suoraan asianosaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että joissakin luonteissa avoimuus on kammo. Tuntuu, ettei omia vaatimuksia saisi olla, joten toivotaan että toinen maagisesti uskoisi vihjailut ja välittäisi. Kun näin ei ole, se harmittaa, ja mietitään mitä vikaa toisessa on.

Asiasta on avauduttu sekä lapselle että sen vanhemmille, me kään ei vaan tehoa. Miten tämä on apn vika?

Ei hän ole avautunut vaan sanonut, että leikit ei käy yksiin jne. Ap menee heidän ovelleen ja sanoo, että heidän lapsi ei saa enää heille tulla ja sillä hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että joissakin luonteissa avoimuus on kammo. Tuntuu, ettei omia vaatimuksia saisi olla, joten toivotaan että toinen maagisesti uskoisi vihjailut ja välittäisi. Kun näin ei ole, se harmittaa, ja mietitään mitä vikaa toisessa on.

Asiasta on avauduttu sekä lapselle että sen vanhemmille, me kään ei vaan tehoa. Miten tämä on apn vika?

Ei hän ole avautunut vaan sanonut, että leikit ei käy yksiin jne. Ap menee heidän ovelleen ja sanoo, että heidän lapsi ei saa enää heille tulla ja sillä hyvä.

Joo, tekisin samoin. Jos olisin ap, ottaisin lapsen mukaani välittömästi kun hän seuraavan kerran tulisi kotiini, soittaisin lapsen kodin ovikelloa ja sanoisin ovea avaavalle vanhemmalle, että nyt tämä touhu on menyt liian pitkälle ja että haluan olla rauhassa omassa kodissani, ja lykkäisin lapsen sisään avoimesta ovesta. Ellei sekään tepsisi, niin tekisin seuraavaksi poliisille ilmoituksen kotirauhan rikkomisesta ja lapsen heitteillejätöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että joissakin luonteissa avoimuus on kammo. Tuntuu, ettei omia vaatimuksia saisi olla, joten toivotaan että toinen maagisesti uskoisi vihjailut ja välittäisi. Kun näin ei ole, se harmittaa, ja mietitään mitä vikaa toisessa on.

Asiasta on avauduttu sekä lapselle että sen vanhemmille, me kään ei vaan tehoa. Miten tämä on apn vika?

Ei hän ole avautunut vaan sanonut, että leikit ei käy yksiin jne. Ap menee heidän ovelleen ja sanoo, että heidän lapsi ei saa enää heille tulla ja sillä hyvä.

Joo, tekisin samoin. Jos olisin ap, ottaisin lapsen mukaani välittömästi kun hän seuraavan kerran tulisi kotiini, soittaisin lapsen kodin ovikelloa ja sanoisin ovea avaavalle vanhemmalle, että nyt tämä touhu on menyt liian pitkälle ja että haluan olla rauhassa omassa kodissani, ja lykkäisin lapsen sisään avoimesta ovesta. Ellei sekään tepsisi, niin tekisin seuraavaksi poliisille ilmoituksen kotirauhan rikkomisesta ja lapsen heitteillejätöstä.

Mikä neuvo, ap ei itse ehtisi kotiinsa,  kun poliisi olisi jo ovellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus yksinäisillä lapsilla on vaan tylsää yksinään ja hakeutuvat sinne, missä ei ole tylsää. Myös ajantajua ei välttämättä ole. Vartti voi tuntua usealta tunnilta.

  Onhan tällä lapsella käsittääkseni oma koti, jossa vanhemmat, joilla kai ajantaju. Lpasi käy välillä kotona syömässä. Siis lapsi viskataan heti naapurin pihalle pois silmistä.

Alakouluikäisen kaipaa kavereita. Kesäloma-aikaan tutut kaverit eivät välttämättä ole kotona koko kesänä ollenkaan.

Vanhempien siis huoltajien tehtävä on huolehtia siitä, että lapsi on turvassa lomillakin, vai jättääkö monikin lapsensa koko kesäloman ajaksi haahuilemaan naapureiden pihoille. En tiedä jaetaanko puistoissa vielä velliä, lautanen vaan mukaan ja jonoon, lapsi ei sentään nälkään kuole.

Täällä kyllä naapuriston lapset leikkivät toistensa kanssa. Usein ulkona, kun säät ovat näin hyviä. Käyvät kotonaan syömässä, kuten ap:kin mainitsema lapsi.

Rauhallinen omakotitaloalue.

Täysin rajatonta. Meillä ainakaan ei ole mitään jatkuvaa päivystystä vietaiden kakaroille. Vanhemmat sopivat lasten kyläilyt ja niiden kestot. Omat muksut eivät roiku naapureiden riesana eikä muiden roiku meillä.

Oho 🤣 toivottavasti teillä ei ole lapsia.

On kolme. Eikä yksikään ole roikkunut naapureiden luona ilman, että on vanhempien kanssa vierailusta ja sen kestosta sovittu . Sama toisin päin. Leikkipuistoon ja isompana koulun kentälle menosta myös sovitaan joka kerta erikseen. On kyllä taas niin w t- meininkiä mikäli kakarat kulkee pitkin ja poikin miten lystää.

Lapsi luultavasti vain yksinkertaisesti kaipaa seuraa ja tekemistä, ihan normaalia tuon ikäiselle. Syystä tai toisesta vanhemmat eivät järjestä tälle lapselle mitään tekemistä. Perheiden ongelmat harvemmin näkyvät ulospäin.

Jostain kertoo toki sekin, jos alakouluikäisellä ei ole omia kavereita, joiden luokse voi mennä tai joita voi pyytää kotiinsa.

Itse tuossa tilanteessa kyselisin vähän kotipuuhista, lomasuunnitelmista ja vaikka siitä miten koulussa sujuu. Ihan ns ohimennen jutustelisin, enkä tenttaisi.

Kun omat lapseni olivat pieniä, tutustuimme samalla alueella asuvaan perheeseen. Aluksi kaikki tuntui menevän kivasti ja lapset leikkivät keskenään. Samana kesänä tapahtui muutama tapaus, joka sai miettimään. Kyseisen perheen poika oli ylivilkas ja teki kaikenlaista jäynää naapurustossa. Kävi soittelemassa ovikelloja ym. Omat lapseni oli mukana tuossa. Kävin keskustelun perheen äidin kanssa ja sovimme lasten kanssa, että tuollainen kiusanteko saa loppua. Ajattelin, että myös omat lapseni olivat olleet tuossa aktiivisia, joten en kiinnittänyt asiaan sen suurempaa huomiota. Myöhemmin samana kesänä pyysimme naapurin lapset leikkimään meidän lasten kanssa. Pienessä ajassa tapahtui kaikkea älytöntä: ovikellojen soittelua, katolle kiipeämistä, lasin rikkomista nurmikolle ym. Sisällä leikeissä tuli riitaa, eikä mikään sujunut. Kielenkäyttö oli kaikkea muuta kuin sopivaa pienen lapsen suuhun. Kun perheen äiti tuli hakemaan lapsiaan, kerroin, että minusta lasten ei tulisi leikkiä keskenään, koska leikit eivät suju. En mielestäni syyllistänyt lasta tai perhettä tästä mitenkään, mutta äiti oli varsin järkyttynyt. Tämän jälkeen kyseinen perheenäiti ei koskaan enää tervehtinyt ja yhteydenpitomme loppui siihen. Ymmärsin, ettei kyseisillä lapsilla ollut paljon kavereita, ehkä juuri tuosta syystä, etteivät leikit sujuneet. Olin kuitenkin todella helpottunut, ettei tarvinnut jännittää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kenenkään ei mielestäni tarvitse olla kaveri "väkisin", jos homma ei toimi. Kannattaa myös ottaa asia rohkeasti puheeksi ja kertoa, ettei koko ajan voi tulla leikkimään. Jotkut perheet eivät näköjään tajua ilman, että asia sanotaan suoraan. Haasteena on usein, että välit valitettavasti menevät, mutta mielestäni kenenkään ei pidä ottaa vastuuta toisten lapsista. Ainakin itselleni on tärkeää, että koti on paikka, johon kellään ulkopuolisella ei ole oikeutta tulla häiritsemään, on se sitten lapsi tai aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi luultavasti vain yksinkertaisesti kaipaa seuraa ja tekemistä, ihan normaalia tuon ikäiselle. Syystä tai toisesta vanhemmat eivät järjestä tälle lapselle mitään tekemistä. Perheiden ongelmat harvemmin näkyvät ulospäin.

Jostain kertoo toki sekin, jos alakouluikäisellä ei ole omia kavereita, joiden luokse voi mennä tai joita voi pyytää kotiinsa.

Itse tuossa tilanteessa kyselisin vähän kotipuuhista, lomasuunnitelmista ja vaikka siitä miten koulussa sujuu. Ihan ns ohimennen jutustelisin, enkä tenttaisi.

Näkyyhä ne ongelmat ulospäin, kun lapsi on naapurille ongelma.

Alakouluikäinen, siis koulussa ja ap:n lapsi ehkä samassa koulussa,  jopa samalla luokalla. Itse aikanaan tunsin aika hyvin lapseni luokkakaverit ja ison osan vanhemmista, koska osallistuimme vanhempainiltoihin. Toki 90-luvulla jo huomattiin, että ne vanhemmat joiden olisi pitänyt olla mukana, loistivat poissaolollaan. Nythän luokalla, saattaa olla jopa kymmenen eri kansallisuutta, kaikki on haasteellisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole ikinä huolinut vieraita lapsia meille kotiin, minulla ei todellakaan ole halua tai jaksamista omalla vapaa-ajalla vielä pönöttää kotona ja katsella vieraita lapsia.

Ihan tarpeeksi ehtivät koulussa/päiväkodissa tavata muita lapsia ja leikkiä, vapaa-aika vietetään omalla porukalla. Teini saa toki sitten jo käydä vierailuilla muualla jos haluaa, esimerkiksi kesälomilla.

Ei minulla lapsenakaan tullut mieleen parhaitakaan ystäviä enää koulupäivien jälkeen meille kotiin raahata. Harrastuksissa toki käytiin sitten vanhempina aktiivisestikin, jopa päivittäin. Mutta koti on koti, siellä ollaan perheen kesken.

Ymmärräthän, että tuokaan ei ole ihan tavallista.

On täysin tavallista. Meillä on muutakin n tekemistä kuin vahtia muiden kakaroita. Lapsilla on paljon kavereita harrastuksista ja kyläilyt tapahtuu puolin ja toisin sovitusti. Mitään tarvetta roikkua naapurissa ei ole.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä teen lasun välittömästi välittämästä naapurin aikuisten elämästä jos lapsi heitteillä enkä suojele aikuisia vaan lasta. 

Aiheettomat lasut eli lastensuojeluilmoitukset kuormittavat sosiaalityöntekijöitä ja poliiseja kohtuuttomasti, joten niistä voisi laittaa laskun ilmoituksen tekijälle ja sakot aiheettomasta ilmiannosta.

Tässähän ei ole kyse aiheettomasti lasista. Vanhemmat eivät huolehdi lapsestaan. Ei ole naapureiden tehtävä keksiä tuolle muksulle tekemistä ja kavereita . Se onhänen vanhempiensa tehtävä.

Kuka on sanonut että apn pitäisi keksiä lapselle tekemistä saati hoitaa? Jos lapsi on hoidettu ja huollettu, ei se ole lasun asia jos lapsi on mielummin ulkona tai naapurissa kuin kotonaan.

Lapsi ei päätä tätä asiaa. Seljeästi vanhemmat jättävät kakaransa heitteille mikäli se jatkuvasti pyörii naapuriperheen riesana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä teen lasun välittömästi välittämästä naapurin aikuisten elämästä jos lapsi heitteillä enkä suojele aikuisia vaan lasta. 

Aiheettomat lasut eli lastensuojeluilmoitukset kuormittavat sosiaalityöntekijöitä ja poliiseja kohtuuttomasti, joten niistä voisi laittaa laskun ilmoituksen tekijälle ja sakot aiheettomasta ilmiannosta.

Tässähän ei ole kyse aiheettomasti lasista. Vanhemmat eivät huolehdi lapsestaan. Ei ole naapureiden tehtävä keksiä tuolle muksulle tekemistä ja kavereita . Se onhänen vanhempiensa tehtävä.

Kuka on sanonut että apn pitäisi keksiä lapselle tekemistä saati hoitaa? Jos lapsi on hoidettu ja huollettu, ei se ole lasun asia jos lapsi on mielummin ulkona tai naapurissa kuin kotonaan.

Lapsi ei päätä tätä asiaa. Seljeästi vanhemmat jättävät kakaransa heitteille mikäli se jatkuvasti pyörii naapuriperheen riesana.

Ei se nyt vielä ole heitteille jättöä jos lasta ei lukita häkkiin. Jotkut lapset vaeltelee ja tuokin lapsi vaeltaa pihapiirissä ja naapurissa, ei sen kauempana.

Lasta, tai lapsia on ilkeää ja asiatonta syyllistää tällaisista tilanteista. Vanhempien tehtävä on huolehtia omista jälkikasvuistaan. Koska tuohon tilanteeseen ei ole tullut muutosta, kannattaa kutsua lapsen vanhemmat istumaan pöydän ääreen, ja selittää nämä tilanteet perin pohjin. Kertoa myöskin se, että omilla lapsilla on omat kaverinsa.

Tämä on jotenkin kauhea tilanne. Teette niin tai näin, niin välit naapuriin huononevat. Vaikuttaa, että lapsen kotona on asioita, jotka vievät kaiken vanhempien ajan ja energian. Vanhempien kanssa teidän kuitenkin pitäisi puhua, ei lapsi osaa rivien välistä lukea. Jotain ohjeita tietysti voi hänellekin antaa. Keskusteluun kannattaa valmistautua huolellisesti, ettei eskaloidu. Ongelma tulee heille varmaankin yllätyksenä. Vastaavanlainen tilanne oli sukulaisperheessäni, jonka lapselle oli ovinaapurissa sanottu jotenkin tähän malliin: "Pysy poissa täältä, tänne et saa tulla enää koskaan". Lapsi kertoi kotona ja vanhemmat olivat hyvin häpeissään. Olen alkanut uskoa tämän tapahtuneen vasta tätä ketjua lukiessani. Esimerkiksi vastuullinen työ kireine aikatauluineen saattaa viedä vanhempien ajatukset pois näistä arjen tavallisista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä teen lasun välittömästi välittämästä naapurin aikuisten elämästä jos lapsi heitteillä enkä suojele aikuisia vaan lasta. 

Aiheettomat lasut eli lastensuojeluilmoitukset kuormittavat sosiaalityöntekijöitä ja poliiseja kohtuuttomasti, joten niistä voisi laittaa laskun ilmoituksen tekijälle ja sakot aiheettomasta ilmiannosta.

Tässähän ei ole kyse aiheettomasti lasista. Vanhemmat eivät huolehdi lapsestaan. Ei ole naapureiden tehtävä keksiä tuolle muksulle tekemistä ja kavereita . Se onhänen vanhempiensa tehtävä.

Kuka on sanonut että apn pitäisi keksiä lapselle tekemistä saati hoitaa? Jos lapsi on hoidettu ja huollettu, ei se ole lasun asia jos lapsi on mielummin ulkona tai naapurissa kuin kotonaan.

Lapsi ei päätä tätä asiaa. Seljeästi vanhemmat jättävät kakaransa heitteille mikäli se jatkuvasti pyörii naapuriperheen riesana.

Ei se nyt vielä ole heitteille jättöä jos lasta ei lukita häkkiin. Jotkut lapset vaeltelee ja tuokin lapsi vaeltaa pihapiirissä ja naapurissa, ei sen kauempana.

Eikä vaeltele. Jos ei vartavasti ole sovittu naapurin kanssa että tuo muksu saa tulla kylään naapuriin sen on pysyttävä kotonaan/ omalla pihallaan. Vanhempien tehtävä on järjestää lapselleen hoito ja huolenpito- myös kesällä.