Naapurin lapsi on alkanut muodostua ongelmaksi
Naapurissa asuu alakouluikäinen lapsi, jonka käytös on alkanut muodostua tänä kesänä ongelmaksi. Alkukesästä omat lapsemme leikkivät tämän lapsen kanssa, mutta melko pian tuli ilmi, ettei kemiat oikeasti kohtaa. Lisäksi omat lapsemme raportoivat tämän naapurin "oudosta" käytöksestä. On liian tunkeileva ja takertuva eikä usko jos sanotaan ettei jakseta olla jne. Saman olemme huomanneet me aikuiset. Nyt kesällä kun olemme paljon ulkona ja terassin ovi on auki, olisi tunkemassa meille joka päivä ja viettäisi meillä aikaa aamusta iltaan (välillä vain käy nopeasti kotona syömässä). Mitkään normaalit sanomiset "hei nyt voisit mennä kotiin" tms. eivät auta. Esim. eilen meille tuli juhannusvieraita ja oli työn ja tuskan takana saada lähtemään. Kun lähtee, tulee vartin päästä takaisin. Jos tiukkasävyisestikin ajaa kotiinsa, jää tontin rajalle pyörimään ja kyttäilemään. Ja mainittakoon, että tunkee meille, vaikka lapsetkaan eivät olisi kotona! Tuolloin seurailee meitä aikuisia ja kommentoi koko ajan jotakin.
Vanhempansa vaikuttavat ihan ns.normaaleilta. Mutta liekö ovat kuitenkaan, kun eivät ymmärrä yhtään rajata lastaan? Naapureihin haluaisi säilyttää myös asialliset välit, joten miten saada tämä lapsen käytös loppumaan ilman riitaa? Oikeasti emme haluaisi tuota lasta meille ollenkaan. Nätisti olemme vanhemmillekin jo yrittäneet sanoa "ei taida leikit mennä meidän lapsilla ihan yksiin", "viikonloppuna meillä onkin vieraita, joita ei olla nähty pitkään aikaan" jne. Ei mitään vaikutusta.
Kommentit (578)
Vierailija kirjoitti:
Juurikin tuollaiset ap.n kuvaamat omat lapset ovat ovat niitä naapuruston pahimpia räkänokkia. Abortti olisi ollut mahdollisuus
Kerro toki itsestäsi hieman lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen lasun välittömästi välittämästä naapurin aikuisten elämästä jos lapsi heitteillä enkä suojele aikuisia vaan lasta.
Aiheettomat lasut eli lastensuojeluilmoitukset kuormittavat sosiaalityöntekijöitä ja poliiseja kohtuuttomasti, joten niistä voisi laittaa laskun ilmoituksen tekijälle ja sakot aiheettomasta ilmiannosta.
Tässähän ei ole kyse aiheettomasti lasista. Vanhemmat eivät huolehdi lapsestaan. Ei ole naapureiden tehtävä keksiä tuolle muksulle tekemistä ja kavereita . Se onhänen vanhempiensa tehtävä.
Olen seurannut tätä ketjua vähän ihmeissäni. Täällä on väitetty, että häiritsevästi käyttäytyvä lapsi on täysin normaali ja lapsen perhe on täysin normaali. Vielä on esitetty, että ap:n pitäisi toivottaa häiriköivä lapsi tervetulleeksi ja pakottaa omat lapsensa leikkimään tämän kanssa. On myös syyllistetty ap:ta huonoista kommunikointitaidoista, nössöydestä ja ties mistä.
Onko niin, että osa vanhemmista uskoo sinisilmäisesti muiden ihmisten ja koko maailman hyvyyteen? Vai onko niin, että osa ei vain jaksa olla omien lastensa kanssa, joten lapset jätetään naapurien vaivoiksi? Koko kylä kasvattaa, niinkö?
Ollessani nuorempi naapurin lapsista tuli minulle varsinainen riesa. Lapset soittelivat ovikelloa jatkuvasti ja olivat tulossa kylään puoliväkisin, "kissaa katsomaan". Muutaman kerran päästin heidät meille, mutta lapset olivat hiton kovaäänisiä ja rasittavia, joten en enää yksinkertaisesti avannut ovea heille.
Elin silloin hieman erikoista elämänvaihetta. Silloinen avomieheni käytti runsaasti alkoholia. Yksi noista lapsista sanoi minulle: "Meidän iskä sanoi, että sun mies juo kaljaa." Asia oli siis tiedossa, mutta silti noiden lasten vanhemmat antoivat lasten käydä meillä. Minä en heitä olisi meille halunnut. Muistan sen häpeän tunteen, kun tuo pikkutyttö sanoi tuon jutun minulle.
Suhde päättyi, ja minä muutin pois.
Siis: hyvät ihmiset, katsokaa lastenne perään. Minä en kasvata ketään, eikä ap:lla ole mitään velvollisuutta kasvattaa vierasta lasta.
Minä en ole ikinä huolinut vieraita lapsia meille kotiin, minulla ei todellakaan ole halua tai jaksamista omalla vapaa-ajalla vielä pönöttää kotona ja katsella vieraita lapsia.
Ihan tarpeeksi ehtivät koulussa/päiväkodissa tavata muita lapsia ja leikkiä, vapaa-aika vietetään omalla porukalla. Teini saa toki sitten jo käydä vierailuilla muualla jos haluaa, esimerkiksi kesälomilla.
Ei minulla lapsenakaan tullut mieleen parhaitakaan ystäviä enää koulupäivien jälkeen meille kotiin raahata. Harrastuksissa toki käytiin sitten vanhempina aktiivisestikin, jopa päivittäin. Mutta koti on koti, siellä ollaan perheen kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro vanhemmille, että sinua on alkanut ahdistamaan lapsen teillä jatkuvasti olo, koska tekin haluaisitte omaa rauhaa ja kun on vieraita, on aina vähän katsottava, että paikat on siististi ja pitää pukeutua säällisesti ja kaikenlainen rentoutuminen ihan vaan kalsarit jalassa jää pois, koska milloinkaan ei tiedä, milloin teidän tenava paukkaa käymään ja kaikenlainen muukin puuhastelu siinä vaikeutuu... Tämän kaiken voi sanoa tyylikkäämmin kuin mitä tässä kiireessä kirjoitan mutta useimmat ihmiset tajuavat konkretisoinnin kautta, miten inhottavaa on koko ajan olla hälytystilassa sen suhteen, että joku voi tulla odottamatta käymään. En tosin tiedä auttaako tämä.
Minusta toi on loistava idea, että sanot, että tästä lähtien saa tulla vain kutsun saatuaan. Ja sitä kutsuahan ei koskaan tule, joten lapsi ei voi tulla. Ja tästä asteittain alat koventamaan linjaa. Onko lopultakaan iso tappio, jos nuo naapurit loukkaantuvat eivätkä enää esim. moikkaa teille? He eivät kuulotaneet rikollisilta / raivoajilta, joten en odottaisi heiltä kostotoimenpiteitä. Ja se, että yhden naapurin kanssa on niin jäätävät välit, ettei enää tervehditä, on pieni hinta siitä, että saa kotirauhansa takaisin.
Mistään kalsareista tai "puuhailuista" ei kenekään tarvitse naapureilleen selittää. Kukaan ei ole tilivelvollinen naapureilleen. Sen sijaan jokaiselle kuuluu kotirauha.
Kuten sanoin, voi ilmaista asian tyylikkäämmin. Mutta yleensä kun saa ihmisen päässään ajattelemaan, miltä itsestä tuntuisi, kun istuu aamulla sohvalla aamupukeissa ja kello alkaa soimaan ja joku änkeää sisään, tajuaa, miten inhottavalta se itsestäkin tuntuisi, joten ei kehtaa enää antaa lapsensa tehdä samaa jollekulle muulle.
Ja puuhailulla tarkoitin esimerkiksi sitä, että on hankalaa vaikkapa aloittaa sotkuinen vaatteiden ompeluprojekti, kun vieras tai vaikka omakin lapsi pyörii jaloissa. Se, että sinä selvästikin ajattelit termin likaisimman kautta, kertoo paljon, todella paljon, sinusta. Et olisi toivottu vieras minun talouteeni, hyi.
Mitä oikein räkytät? Sinä et tiedä mitä minä tai muutkaan ajattelee.
Olisi suotavaa opetella edes keskustelupalstojen perussäännöt. Täällä keskustellaan ketjun aiheesta, ei muista kirjoittajista.
Et ole tainnut kauaa palstailla? Täällä keskustellaan juuri siitä, mistä keskustelijat haluavat keskustella ja asiat lähtevät haarautumaan ihan mihin tahansa. Lähdithän sinäkin kommentoimaan minun kommenettiani, ja negatiiviseen sävyyn. Sitä niittää ,mitä kylvää...
sinänsä ap:n aloitukseen takaisin: en lähtisi tekemään lasuja. Ja ymmärrän sen, että käytännössä on todella vaikea sanoa ihmisille ns. suoraan asioita, mitä ikinä suoraan sanominen tarkoittaakin. Ihmiset loukkaantuvat helposti, ja oman lapsen huono käytös voi herättää voimakasta häpeää, joka puolestaan johtaa suuttumiseen ja asian kieltämiseen. Täällä on helppo neuvoa mutta suurin osa meistäkin käytännön tositilanteessa yrittäisi niin pitkään kuin mahdollista kertoa asian mahdollisimman hienovaraisesti.
Mutta jospa ei puhuisi vanhemmille ollenkaan vaan sille lapselle itselleen? Hänelle ehkä uskaltaisi olla tosi tiukka ja sanoa suoraan, että et saa enää tulla meille ja miten rumasti sen nyt sitten joutuukaan sanomaan, jotta ymmärtää. Pointti siis se, että lapsi ei välttämättä kehtaa vanhemmilleen kertoa saaneensa porttikiellon, joten vanhempien ei tarvitsisi tietää asiasta mitään. Ja jos lapsi kertoo, ja vanhempi tulee vihaisena pimputtamaan ovikelloa, on oikeutettu itsekin aika vihaisesti sanomaan päin näköä, miten ongelmallista lapsen käytös on ollut.
Lasun tekeminen olisi kyllä aikasmoinen sodanjulistus, sen jälkeen ei kyllä taitaisi olla hyvässä huudossa muidenkaan naapuruston vanhempien silmissä.
Mikä ihmeen sodanjulistus lasun tekeminen oikein olisi jos siihen aihetta on. Lasten etu ei ole että surkeita vanhempia suojellaan saattamatta niitä vastuuseen laiminlyönneistään ja jopa lasten kuolemiin johtaneista tragedioista kun kaikki ovat sulkeneet silmänsä ja jopa vielä kerrostaloissa jossa näkeviä ja kuulevia pitäisi olla ympärystä täynnä.
Kyllä, jos on aihetta. Tässä nyt ei ole tullut esiin mitään huoleen viittaavaakaan.
Kyllähän se huolenaihe on että kakara ei viihdy kotonaan ja kun asiasta sanoo vanhemmille niin eivät korvaansa lotkauta. Ei ala-luokkalaista muksua saa jättää nykyisin yksin vaeltelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan mitään riitaa, ryyppäämistä tms.ei ole, sillä kuuluisi ja näkyisi meille. Perheessä pari isompaa lasta, jotka lietsuavat paljon kavereillaan (mikä onkin normaalia, kun ovat teinejä). Vanhemmat ainakin hyvissä ammateissa, että sen puolestakin kapasiteettia luulisi löytyvän. Kun olemme vanhemmille lapsesta sanoneet eivät sano oikein juuta eikä jaata vaan ovat tyyliin "aijaa". Tulee mieleen, että nauttivatko nyt omasta ajasta ja rauhasta MEIDÄN KUSTANNUKSELLA, kun isommatkin jo teinejä. Lapsella saattaa hyvinkin olla joku diagnoosi ja on hyvin rasittava. Mutta kuuluisiko olla meidän ongelma?
ApHe saattavat olla vaativissa asiantuntija-ammateissa, jolloin pää on täynnä vaativaa asiantuntijuutta myös työpäivän jälkeen, koska vaativaa asiantuntijatyötä tekevä on "aina" töissä, vaikka lapsetkin olisivat sairaita. Silloin näet otetaan etäpäivä.
Mutta kuten sanottua, ehkä heillä on tosiaan niin vaativat asiantuntija-ammatit ettei aivokapasiteeettia riitä enää tämän iltatähden täysimääräiseen hoitoon.
Suosittelen LaSua ja heti.
Tämä.
Voi myös olla, että nämä vaativissa asiantuntija-ammateissa olevat esihenkilöt pitävät itsestäänselvyytenä, että naapurin sote-alalla työskentelevä, matalapalkkainen naishenkilö rentoutuu lasten (myös vieraiden lasten) kanssa touhutessa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole ikinä huolinut vieraita lapsia meille kotiin, minulla ei todellakaan ole halua tai jaksamista omalla vapaa-ajalla vielä pönöttää kotona ja katsella vieraita lapsia.
Ihan tarpeeksi ehtivät koulussa/päiväkodissa tavata muita lapsia ja leikkiä, vapaa-aika vietetään omalla porukalla. Teini saa toki sitten jo käydä vierailuilla muualla jos haluaa, esimerkiksi kesälomilla.
Ei minulla lapsenakaan tullut mieleen parhaitakaan ystäviä enää koulupäivien jälkeen meille kotiin raahata. Harrastuksissa toki käytiin sitten vanhempina aktiivisestikin, jopa päivittäin. Mutta koti on koti, siellä ollaan perheen kesken.
Ymmärräthän, että tuokaan ei ole ihan tavallista.
Entä jos se lapsi joku kerta lähtee tuntemattoman ihmisen kyytiin sieltä pihamaalta ja jää sille tielleen sillä aikaa, kun vanhemmat vetelevät sikeitä kuvitellen, että naapurit huolehtivat heidän muksustaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juurikin tuollaiset ap.n kuvaamat omat lapset ovat ovat niitä naapuruston pahimpia räkänokkia. Abortti olisi ollut mahdollisuus
Kerro toki itsestäsi hieman lisää.
Veikkaan no, en sanokaan.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen lasun välittömästi välittämästä naapurin aikuisten elämästä jos lapsi heitteillä enkä suojele aikuisia vaan lasta.
Aiheettomat lasut eli lastensuojeluilmoitukset kuormittavat sosiaalityöntekijöitä ja poliiseja kohtuuttomasti, joten niistä voisi laittaa laskun ilmoituksen tekijälle ja sakot aiheettomasta ilmiannosta.
Tässähän ei ole kyse aiheettomasti lasista. Vanhemmat eivät huolehdi lapsestaan. Ei ole naapureiden tehtävä keksiä tuolle muksulle tekemistä ja kavereita . Se onhänen vanhempiensa tehtävä.
Kuka on sanonut että apn pitäisi keksiä lapselle tekemistä saati hoitaa? Jos lapsi on hoidettu ja huollettu, ei se ole lasun asia jos lapsi on mielummin ulkona tai naapurissa kuin kotonaan.
Tulipahan mieleen kirjoitti:
Entä jos se lapsi joku kerta lähtee tuntemattoman ihmisen kyytiin sieltä pihamaalta ja jää sille tielleen sillä aikaa, kun vanhemmat vetelevät sikeitä kuvitellen, että naapurit huolehtivat heidän muksustaan...
Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Kerro vanhemmille, että sinua on alkanut ahdistamaan lapsen teillä jatkuvasti olo, koska tekin haluaisitte omaa rauhaa ja kun on vieraita, on aina vähän katsottava, että paikat on siististi ja pitää pukeutua säällisesti ja kaikenlainen rentoutuminen ihan vaan kalsarit jalassa jää pois, koska milloinkaan ei tiedä, milloin teidän tenava paukkaa käymään ja kaikenlainen muukin puuhastelu siinä vaikeutuu... Tämän kaiken voi sanoa tyylikkäämmin kuin mitä tässä kiireessä kirjoitan mutta useimmat ihmiset tajuavat konkretisoinnin kautta, miten inhottavaa on koko ajan olla hälytystilassa sen suhteen, että joku voi tulla odottamatta käymään. En tosin tiedä auttaako tämä.
Minusta toi on loistava idea, että sanot, että tästä lähtien saa tulla vain kutsun saatuaan. Ja sitä kutsuahan ei koskaan tule, joten lapsi ei voi tulla. Ja tästä asteittain alat koventamaan linjaa. Onko lopultakaan iso tappio, jos nuo naapurit loukkaantuvat eivätkä enää esim. moikkaa teille? He eivät kuulotaneet rikollisilta / raivoajilta, joten en odottaisi heiltä kostotoimenpiteitä. Ja se, että yhden naapurin kanssa on niin jäätävät välit, ettei enää tervehditä, on pieni hinta siitä, että saa kotirauhansa takaisin.
Miksi ihmeessä pitäisi naapurille alkaa selittelemään omasta kotirauhan tarpeesta tai kodin siistinä pysymisestä, pukeutumisesta ja rentoutumisesta?! Itsestään selviä asioita jokaiselle.
Tuokin on just sitä turhaa kiertelyä, kun ei osata sanoa suoraan: Pitäkää lapsenne poissa meidän kotoa.
Naapurit loukkaantuvat joka tapauksessa, ihan sama miten paljon totuuden kiertelyyn ja kaarteluun aikaa käytetään.
Tulipahan mieleen kirjoitti:
Entä jos se lapsi joku kerta lähtee tuntemattoman ihmisen kyytiin sieltä pihamaalta ja jää sille tielleen sillä aikaa, kun vanhemmat vetelevät sikeitä kuvitellen, että naapurit huolehtivat heidän muksustaan...
Niin, onko se vanhempien vai naapurin vastuulla? Eiköhän vanhempien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen lasun välittömästi välittämästä naapurin aikuisten elämästä jos lapsi heitteillä enkä suojele aikuisia vaan lasta.
Aiheettomat lasut eli lastensuojeluilmoitukset kuormittavat sosiaalityöntekijöitä ja poliiseja kohtuuttomasti, joten niistä voisi laittaa laskun ilmoituksen tekijälle ja sakot aiheettomasta ilmiannosta.
Tässähän ei ole kyse aiheettomasti lasista. Vanhemmat eivät huolehdi lapsestaan. Ei ole naapureiden tehtävä keksiä tuolle muksulle tekemistä ja kavereita . Se onhänen vanhempiensa tehtävä.
Kuka on sanonut että apn pitäisi keksiä lapselle tekemistä saati hoitaa? Jos lapsi on hoidettu ja huollettu, ei se ole lasun asia jos lapsi on mielummin ulkona tai naapurissa kuin kotonaan.
Aika monikin tässä ketjussa on sanonut, että ap:n täytyisi keksiä naapurin lapselle tekemistä.
Onko mitään takeita siitäkään, että lapsi on "hoidettu ja huollettu"? Tarina ei kerro.
Kyseessä VOI hyvinkin olla lasu-asia, jos lapsi pyrkii viettämään aikaa naapurissa VAIKKA häntä ei sinne haluta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus yksinäisillä lapsilla on vaan tylsää yksinään ja hakeutuvat sinne, missä ei ole tylsää. Myös ajantajua ei välttämättä ole. Vartti voi tuntua usealta tunnilta.
Onhan tällä lapsella käsittääkseni oma koti, jossa vanhemmat, joilla kai ajantaju. Lpasi käy välillä kotona syömässä. Siis lapsi viskataan heti naapurin pihalle pois silmistä.
Alakouluikäisen kaipaa kavereita. Kesäloma-aikaan tutut kaverit eivät välttämättä ole kotona koko kesänä ollenkaan.
Mutta ap:n perheessä ei ole tälle lapselle kavereita, ap sanoi että lapsensa eivät halua olla tämän kanssa. Lapsen pitäisi etsiä kavereita muualta/ vanhempien pitäisi viedä lastaan johonkin. Ei ole ap:n ongelma.
Eihän se lasu lasta suoraan laitokseen vie.Voisi olla vanhemmille ihan hyvä herätys.Ensin toki keskustelisin rajoista,mutta jos heitä ei kiinnosta niin...
Tulipahan mieleen kirjoitti:
Entä jos se lapsi joku kerta lähtee tuntemattoman ihmisen kyytiin sieltä pihamaalta ja jää sille tielleen sillä aikaa, kun vanhemmat vetelevät sikeitä kuvitellen, että naapurit huolehtivat heidän muksustaan...
Kappas, vanhemmat alapeukutti jo sieltä sängynpohjalta. Mitä aktivoitumista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin lapsi jätetään porukasta, joka kertoo siitä, että sinun pentusi ovat koulukiusaaja.
Mikään ei pakota olemaan porukassa sellaisen kanssa jonka kanssa ei halua olla. Se ei ole kiusaamista. Naapuruus ei velvoita kaveeraamaan.
Ei tietenkään velvoita, mutta hänen kanssaan on oltu ja yhtäkkiä ei ollakaan, se on nimenomaan kiusantekoa.
Ei ole kiusantekoa. On hänen vanhempiensa tehtävä huolehtia että lapsella on tekemistä ja kavereita - ei naapurin eikä naapurin lasten.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se lasu lasta suoraan laitokseen vie.Voisi olla vanhemmille ihan hyvä herätys.Ensin toki keskustelisin rajoista,mutta jos heitä ei kiinnosta niin...
Kyllä lasu on koko perheelle taatusti pitkä miinus, loppuiäksi. Toki jos lasu lapsen pelastaa, ihan paikallaan. Töissä joku aikanaan kertoi lapsensa perheen turhista lasuista, muuttivat toiseen kuntaan ja asiat tietysti seurasivat perässä.
Olisi hyvä jos ap. tulisit kertomaan kuinka etenit, päätitte edetä.
Kukaan ei kyllä sovi lähinaapureiden kanssa kuin kauan heidän alakouluikäinen lapsensa on ulkona leikkimässä.