Soitin aamulla töihin ja ilmoitin äkillisestä sairaslomastani ja puhelimesta kuului suoraa huutoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalalla jos et jousta, joudut kärsimään.vielä 10 vuotta sitten nimi vedettiin yli sijaislistasta jos piti omista oikeuksistaan kiinni eikä suostunut esim tuplavuoroon.

Jos laitoit vastaan, se muistettiin ja nahoissaan sai kärsiä.

Hoitoalalla jos jostain kieltäytyy, on kesäloma aina toukokuussa tai syyskuussa.

Kyllä nainen voi olla toiselle naiselle pirullinen.

Kyllä ainakin meillä ne jotka osaavat vaatia saa aina kesälomansa heinäkuuksi. Itse sijaisena joskus parikymmentä vuotta sitten vaadin kesäloman heinäkuuksi ja se onnistui ihan hyvin. Jälkeenpäin tosin kuulin vähän napinaa siitä että sijaiset on nykyään niin vaativia. Töitä on kuiten riittänyt ja välillä on joustettu silloin kun se on ollut mahdollista toisinaan taas ei ole joustettu jos siihen ei ole ollut mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Ap on vaan laiska. Jos kerran pystyy menemään rannalle ottamaan aurinkoa, pystyy vallan mainiosti menemään töihin. Joku täällä kommentoi aikaisemminkin, että voi mennä duuniin, ja jos olo pahenee, niin sitten kotiin.

Tuollainen yhtakkinen saikun ottaminen olemattoman pienen "sairauden" takia, etenkin juhlapyhäna, on todella epäreilua sekä kollegoille että asiakkaille.

Ja sit tullaan mammapalstalle kitisemään että "mitäköhän vikaa muassa on, kun tuntuu että minusta ei pidetä töissä"

Kyllä ap teki ihan oikean päätöksen. Jos tuollaista työkäveria pitäisi puolikuntoisena sietää, se olisi oikeusmurha. Riehu siellä nyt keskenäs, ja piinaa niitä jotka ovat kanssasi vuorossa, epäilemättä niin teetkin. Jatkat sitten kotona kaakattamista ukollesi. Muista tiuskia, vaikka kyllähän sinä varmasti muistat. Tottumus on toinen luonto. Pidä kivaa. Hyvää juhananusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on vaan laiska. Jos kerran pystyy menemään rannalle ottamaan aurinkoa, pystyy vallan mainiosti menemään töihin. Joku täällä kommentoi aikaisemminkin, että voi mennä duuniin, ja jos olo pahenee, niin sitten kotiin.

Tuollainen yhtakkinen saikun ottaminen olemattoman pienen "sairauden" takia, etenkin juhlapyhäna, on todella epäreilua sekä kollegoille että asiakkaille.

Ja sit tullaan mammapalstalle kitisemään että "mitäköhän vikaa muassa on, kun tuntuu että minusta ei pidetä töissä"

Kyllä ap teki ihan oikean päätöksen. Jos tuollaista työkäveria pitäisi puolikuntoisena sietää, se olisi oikeusmurha. Riehu siellä nyt keskenäs, ja piinaa niitä jotka ovat kanssasi vuorossa, epäilemättä niin teetkin. Jatkat sitten kotona kaakattamista ukollesi. Muista tiuskia, vaikka kyllähän sinä varmasti muistat. Tottumus on toinen luonto. Pidä kivaa. Hyvää juhananusta.

Juhan anus aika hauska typo tai sitten sopiva toivotus tähän kohtaan :)

Vierailija kirjoitti:

Kun kerroin että valitettavasti joudun jäämään iltavuorosta ja viikonlopusta pois, ensimmäinen reaktio oli itkun ja raivon sekainen huuto: "eii..." Sen jälkeen lähinnä tiuskimista ja ei sanonut edes hei puhelun lopuksi vaan veti luurin korvaan.

Outoa, eikö toivotellut pikaista paranemista ja parempaa vointia edes??

Työntekijällä ei ole mitään velvollisuutta tehdä muita vuoroja, kuin listaan merkityt. Oli lapsia tai ei. Kyllä minä olen monta kertaa kieltäytynyt ylitöistä ihan vain sen takia, ettei huvita ja lähtenyt kotiin löhöämään sohvalle. Enkä kyllä ollut viiden hoitajavuoden aikana saikulla kuin viikon yhteensä.

Meidän yksikössä kävi ihan tarkastajat. Esimies yritti mussuttaa omista työajoista ja vapaa-ajasta, mutta tarkastajat sanoivat tiukasti hänelle, että hän on aina vastuussa yksikön turvallisuudesta ja siitä, että vuorossa on riittävästi henkilökuntaa.

Ja itse olisit tietenkin ollut riemuissasi, jos tilanne olisi toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Ei kenenkään ole pakko jäädä tekemään tuplavuoroa. Hoitakoot johto uutta henkilökuntaa hätätyöhön. On potilasturvallisuusriski, jos työntekijä ei saa levätä välillä.

Ilmankos se joku Nykoppikin rupesi aikoinaan myrkkyhoitajaksi, kun työn takia päässä naksahti lopullisesti.

Sitä sattuu ja tapahtuu kaiken näköistä, kun pistetään sattumaan ja tapahtumaan. Juurisyitä ei koskaan tulla myöntämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kenenkään ole pakko jäädä tekemään tuplavuoroa. Hoitakoot johto uutta henkilökuntaa hätätyöhön. On potilasturvallisuusriski, jos työntekijä ei saa levätä välillä.

Meillä henkilökunta joutuu hoitamaan pyhisin nuo sijaisten hommaamiset, olen siis tällaisessa asumispalveluyksikössä. Jos sijaista ei löydy, kuten juhannuksena ei satavarmasti löydy, se onneton joka siellä töissä on aamuvuorossa joutuu jäämään sinne väkisin koska niitä asiakkaita ei voi jättää hoitamatta. Ehkä hän siksi kilahti, kun omat juhannussuunnitelmat meni mönkään. Mutta sellaista se on hoitoalalla.

Sellaisessa tilanteessa voi hälyttää esimiehen töihin. Mikään laki ei pakota itse jäämään. Esimies vastaa viimekädessä yksikön toiminnasta ja tulee itse paikkaamaan jos sijaisia ei saada. Vaikka miten inttäisi vastaan, niin hänelle se kuuluu.

Juuri tuon asenteen takia en ole enää yksikön päällikkönä. Lähdin kerran kesken lasten lahjojenjaon jouluaattona töihin paikkaamaan migreenin saanutta hoitajaa.

Toisen kerran olin muutaman päivän etätöissä kotona, koska 5-vuotiaalla lapsellani oli angiina. Mies oli työmatkalla. Yökkö ilmoitti sairastumisestaan klo 20, yövuoro olisi alkanut klo 21. Meillä oli siihen aikaan vain yksi yöhoitaja vuorossa. Koska kukaan viidestä iltavuorolaisesta ei suostunut jäämään ylitöihin yöksi tai ei pystynyt, hain mummon meille kotiin lapsenvahdiksi ja lähdin itse yöksi työpaikalle. Se oli villi yö, koska useammalla asukkaalla ripuli. Siitä jatkoin aamulla vielä palkkojen ilmoittamista. Palkat (siis työtunnit ja lisät) on oltava tiettynä päivänä palkanlaskennassa tai ne myöhästyy kaikilta. Kun lähdin kotiin nukkumaan klo 14, totesin, että olenpa tehnyt töitä edellisenä päivänä klo 8-17 ja klo 21-24 ja toisena päivänä klo 0.00-14. Kysyn vaan, onko se ihmisen työtä? Ja kuinka moni jaksaa?

Meille tuli myös kauheita ohareita, että valittiin uusi työntekijä, tein hänelle työvuorolistat eikä aloittanutkaan meillä. Työntekijää et saa vastuuseen tuollaisesta toiminnasta, jos työsuhde ei ole ehtinyt alkaa.

Sijaisten saatavuus on heikkoa, koska töitä on pilvin pimein tarjolla. Meilläkin oli sijaisena eräs 68-vuotias, jota käytettiin vain äärimmäisessä hädässä. Polvet rikki, ei pystynyt kumartumaan, huono kuulo eikä suostunut kirjaamaan, joten kirjaukset jäi aina toisille hoitajille. Yksi nuori sijainen teki aina viikonloppuisin oharit. Otti työvuoroja, muttei tullutkaan. Joskus ei edes etukäteen ilmoittanut tai klo 03.30 tuli tekstiviesti, että sori, mulla on kurkku kipeä, en uskalla tulla aamuvuoroon tartuttamaan. Yhdeltä sijaiselta oli viety edellisessä työpaikassa lääkeoikeudet, syystä ei tietoa, mutta vakkareiden piti vahtia, ettei vaan pääse lähellekään lääkekaappia. Ties mitä epäselvyyksiä oli historiassa. Pakko vaan ottaa apukäsiksi vuoroon, jos ketään muuta ei saatu.

Rekrytoinnin vaikeus ei helpottunut edes rekryfirman kautta. Meillä siis oli rekryfirma viimeiset 1,5 työvuottani käytössä. Sunnuntait kyllä kelpasi, mutta arki-iltoihin sieltä oli vaikea saada. Itse en tykännyt siitä, että käyttivät niin paljon opiskelijoita. Ammattitaito on kyseenalainen juttu, jos vasta puolet opinnoista käyty. Kerran käräytin 2 ns. opiskelijaa soittamalla oppilaitokseen, ovatko kirjoilla. Molemmat olivat jo keskeyttäneet koulun. Rekryfirma ei edes noin tärkeitä asioita tarkastanut. Vaikka siellä koulussa olisi kirjoillakin, opintojen eteneminen kertoo paljon. Onhan näitäkin, jotka eivät saa juuri mitään kursseja suoritettua.

Yksikön päällikkönä on vastuussa hoidon turvallisuudesta ja laadusta. Minusta tuntui joskus, ettei osa hoitajista edes tiennyt, millaisia työtehtäviä minulla oli. Henkilöstöjohtaminen on vain osa työtä. Sellainen väheksyvä asenne, vaikka sain aina todella hyvät arvioinnit henkilöstöjohtamisesta. Ei sekään itsestään tule, siihen pitää panostaa, että tukee ja kuuntelee henkilöstöä, vie kehittämisehdotuksia eteenpäin, viestii muutoksista selkeästi, puuttuu tarvittaessa rohkeasti epäkohtiin, pysyy positiivisena.

Oma jaksaminen on tärkeää työn tuloksellisuuden kannalta. Kun väsyin itse, huomasin ärtyväni helposti, inhosin jo valmiiksi vapaa-ajalle tulevia puheluita työpaikalta ja ensimmäiset ajatukset oli, mitä ne nyt on taas sählänneet tai mistä vuorosta puuttuu työntekijä ja minun pitää paikata, vaikka kalenteri on jo täynnä. Oli parempi vaihtaa työtä, kun huomasin, että se syö voimat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kenenkään ole pakko jäädä tekemään tuplavuoroa. Hoitakoot johto uutta henkilökuntaa hätätyöhön. On potilasturvallisuusriski, jos työntekijä ei saa levätä välillä.

Meillä henkilökunta joutuu hoitamaan pyhisin nuo sijaisten hommaamiset, olen siis tällaisessa asumispalveluyksikössä. Jos sijaista ei löydy, kuten juhannuksena ei satavarmasti löydy, se onneton joka siellä töissä on aamuvuorossa joutuu jäämään sinne väkisin koska niitä asiakkaita ei voi jättää hoitamatta. Ehkä hän siksi kilahti, kun omat juhannussuunnitelmat meni mönkään. Mutta sellaista se on hoitoalalla.

Sellaisessa tilanteessa voi hälyttää esimiehen töihin. Mikään laki ei pakota itse jäämään. Esimies vastaa viimekädessä yksikön toiminnasta ja tulee itse paikkaamaan jos sijaisia ei saada. Vaikka miten inttäisi vastaan, niin hänelle se kuuluu.

Juuri tuon asenteen takia en ole enää yksikön päällikkönä. Lähdin kerran kesken lasten lahjojenjaon jouluaattona töihin paikkaamaan migreenin saanutta hoitajaa.

Toisen kerran olin muutaman päivän etätöissä kotona, koska 5-vuotiaalla lapsellani oli angiina. Mies oli työmatkalla. Yökkö ilmoitti sairastumisestaan klo 20, yövuoro olisi alkanut klo 21. Meillä oli siihen aikaan vain yksi yöhoitaja vuorossa. Koska kukaan viidestä iltavuorolaisesta ei suostunut jäämään ylitöihin yöksi tai ei pystynyt, hain mummon meille kotiin lapsenvahdiksi ja lähdin itse yöksi työpaikalle. Se oli villi yö, koska useammalla asukkaalla ripuli. Siitä jatkoin aamulla vielä palkkojen ilmoittamista. Palkat (siis työtunnit ja lisät) on oltava tiettynä päivänä palkanlaskennassa tai ne myöhästyy kaikilta. Kun lähdin kotiin nukkumaan klo 14, totesin, että olenpa tehnyt töitä edellisenä päivänä klo 8-17 ja klo 21-24 ja toisena päivänä klo 0.00-14. Kysyn vaan, onko se ihmisen työtä? Ja kuinka moni jaksaa?

Meille tuli myös kauheita ohareita, että valittiin uusi työntekijä, tein hänelle työvuorolistat eikä aloittanutkaan meillä. Työntekijää et saa vastuuseen tuollaisesta toiminnasta, jos työsuhde ei ole ehtinyt alkaa.

Sijaisten saatavuus on heikkoa, koska töitä on pilvin pimein tarjolla. Meilläkin oli sijaisena eräs 68-vuotias, jota käytettiin vain äärimmäisessä hädässä. Polvet rikki, ei pystynyt kumartumaan, huono kuulo eikä suostunut kirjaamaan, joten kirjaukset jäi aina toisille hoitajille. Yksi nuori sijainen teki aina viikonloppuisin oharit. Otti työvuoroja, muttei tullutkaan. Joskus ei edes etukäteen ilmoittanut tai klo 03.30 tuli tekstiviesti, että sori, mulla on kurkku kipeä, en uskalla tulla aamuvuoroon tartuttamaan. Yhdeltä sijaiselta oli viety edellisessä työpaikassa lääkeoikeudet, syystä ei tietoa, mutta vakkareiden piti vahtia, ettei vaan pääse lähellekään lääkekaappia. Ties mitä epäselvyyksiä oli historiassa. Pakko vaan ottaa apukäsiksi vuoroon, jos ketään muuta ei saatu.

Rekrytoinnin vaikeus ei helpottunut edes rekryfirman kautta. Meillä siis oli rekryfirma viimeiset 1,5 työvuottani käytössä. Sunnuntait kyllä kelpasi, mutta arki-iltoihin sieltä oli vaikea saada. Itse en tykännyt siitä, että käyttivät niin paljon opiskelijoita. Ammattitaito on kyseenalainen juttu, jos vasta puolet opinnoista käyty. Kerran käräytin 2 ns. opiskelijaa soittamalla oppilaitokseen, ovatko kirjoilla. Molemmat olivat jo keskeyttäneet koulun. Rekryfirma ei edes noin tärkeitä asioita tarkastanut. Vaikka siellä koulussa olisi kirjoillakin, opintojen eteneminen kertoo paljon. Onhan näitäkin, jotka eivät saa juuri mitään kursseja suoritettua.

Yksikön päällikkönä on vastuussa hoidon turvallisuudesta ja laadusta. Minusta tuntui joskus, ettei osa hoitajista edes tiennyt, millaisia työtehtäviä minulla oli. Henkilöstöjohtaminen on vain osa työtä. Sellainen väheksyvä asenne, vaikka sain aina todella hyvät arvioinnit henkilöstöjohtamisesta. Ei sekään itsestään tule, siihen pitää panostaa, että tukee ja kuuntelee henkilöstöä, vie kehittämisehdotuksia eteenpäin, viestii muutoksista selkeästi, puuttuu tarvittaessa rohkeasti epäkohtiin, pysyy positiivisena.

Oma jaksaminen on tärkeää työn tuloksellisuuden kannalta. Kun väsyin itse, huomasin ärtyväni helposti, inhosin jo valmiiksi vapaa-ajalle tulevia puheluita työpaikalta ja ensimmäiset ajatukset oli, mitä ne nyt on taas sählänneet tai mistä vuorosta puuttuu työntekijä ja minun pitää paikata, vaikka kalenteri on jo täynnä. Oli parempi vaihtaa työtä, kun huomasin, että se syö voimat.

Sellasta se on! Ei pidä ryhtyä esimieheksi jos ei hyväksy eikä halua aseman tuomaa vastuuta. Kukaan ei pakota siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kenenkään ole pakko jäädä tekemään tuplavuoroa. Hoitakoot johto uutta henkilökuntaa hätätyöhön. On potilasturvallisuusriski, jos työntekijä ei saa levätä välillä.

Meillä henkilökunta joutuu hoitamaan pyhisin nuo sijaisten hommaamiset, olen siis tällaisessa asumispalveluyksikössä. Jos sijaista ei löydy, kuten juhannuksena ei satavarmasti löydy, se onneton joka siellä töissä on aamuvuorossa joutuu jäämään sinne väkisin koska niitä asiakkaita ei voi jättää hoitamatta. Ehkä hän siksi kilahti, kun omat juhannussuunnitelmat meni mönkään. Mutta sellaista se on hoitoalalla.

Sellaisessa tilanteessa voi hälyttää esimiehen töihin. Mikään laki ei pakota itse jäämään. Esimies vastaa viimekädessä yksikön toiminnasta ja tulee itse paikkaamaan jos sijaisia ei saada. Vaikka miten inttäisi vastaan, niin hänelle se kuuluu.

Juuri tuon asenteen takia en ole enää yksikön päällikkönä. Lähdin kerran kesken lasten lahjojenjaon jouluaattona töihin paikkaamaan migreenin saanutta hoitajaa.

Toisen kerran olin muutaman päivän etätöissä kotona, koska 5-vuotiaalla lapsellani oli angiina. Mies oli työmatkalla. Yökkö ilmoitti sairastumisestaan klo 20, yövuoro olisi alkanut klo 21. Meillä oli siihen aikaan vain yksi yöhoitaja vuorossa. Koska kukaan viidestä iltavuorolaisesta ei suostunut jäämään ylitöihin yöksi tai ei pystynyt, hain mummon meille kotiin lapsenvahdiksi ja lähdin itse yöksi työpaikalle. Se oli villi yö, koska useammalla asukkaalla ripuli. Siitä jatkoin aamulla vielä palkkojen ilmoittamista. Palkat (siis työtunnit ja lisät) on oltava tiettynä päivänä palkanlaskennassa tai ne myöhästyy kaikilta. Kun lähdin kotiin nukkumaan klo 14, totesin, että olenpa tehnyt töitä edellisenä päivänä klo 8-17 ja klo 21-24 ja toisena päivänä klo 0.00-14. Kysyn vaan, onko se ihmisen työtä? Ja kuinka moni jaksaa?

Meille tuli myös kauheita ohareita, että valittiin uusi työntekijä, tein hänelle työvuorolistat eikä aloittanutkaan meillä. Työntekijää et saa vastuuseen tuollaisesta toiminnasta, jos työsuhde ei ole ehtinyt alkaa.

Sijaisten saatavuus on heikkoa, koska töitä on pilvin pimein tarjolla. Meilläkin oli sijaisena eräs 68-vuotias, jota käytettiin vain äärimmäisessä hädässä. Polvet rikki, ei pystynyt kumartumaan, huono kuulo eikä suostunut kirjaamaan, joten kirjaukset jäi aina toisille hoitajille. Yksi nuori sijainen teki aina viikonloppuisin oharit. Otti työvuoroja, muttei tullutkaan. Joskus ei edes etukäteen ilmoittanut tai klo 03.30 tuli tekstiviesti, että sori, mulla on kurkku kipeä, en uskalla tulla aamuvuoroon tartuttamaan. Yhdeltä sijaiselta oli viety edellisessä työpaikassa lääkeoikeudet, syystä ei tietoa, mutta vakkareiden piti vahtia, ettei vaan pääse lähellekään lääkekaappia. Ties mitä epäselvyyksiä oli historiassa. Pakko vaan ottaa apukäsiksi vuoroon, jos ketään muuta ei saatu.

Rekrytoinnin vaikeus ei helpottunut edes rekryfirman kautta. Meillä siis oli rekryfirma viimeiset 1,5 työvuottani käytössä. Sunnuntait kyllä kelpasi, mutta arki-iltoihin sieltä oli vaikea saada. Itse en tykännyt siitä, että käyttivät niin paljon opiskelijoita. Ammattitaito on kyseenalainen juttu, jos vasta puolet opinnoista käyty. Kerran käräytin 2 ns. opiskelijaa soittamalla oppilaitokseen, ovatko kirjoilla. Molemmat olivat jo keskeyttäneet koulun. Rekryfirma ei edes noin tärkeitä asioita tarkastanut. Vaikka siellä koulussa olisi kirjoillakin, opintojen eteneminen kertoo paljon. Onhan näitäkin, jotka eivät saa juuri mitään kursseja suoritettua.

Yksikön päällikkönä on vastuussa hoidon turvallisuudesta ja laadusta. Minusta tuntui joskus, ettei osa hoitajista edes tiennyt, millaisia työtehtäviä minulla oli. Henkilöstöjohtaminen on vain osa työtä. Sellainen väheksyvä asenne, vaikka sain aina todella hyvät arvioinnit henkilöstöjohtamisesta. Ei sekään itsestään tule, siihen pitää panostaa, että tukee ja kuuntelee henkilöstöä, vie kehittämisehdotuksia eteenpäin, viestii muutoksista selkeästi, puuttuu tarvittaessa rohkeasti epäkohtiin, pysyy positiivisena.

Oma jaksaminen on tärkeää työn tuloksellisuuden kannalta. Kun väsyin itse, huomasin ärtyväni helposti, inhosin jo valmiiksi vapaa-ajalle tulevia puheluita työpaikalta ja ensimmäiset ajatukset oli, mitä ne nyt on taas sählänneet tai mistä vuorosta puuttuu työntekijä ja minun pitää paikata, vaikka kalenteri on jo täynnä. Oli parempi vaihtaa työtä, kun huomasin, että se syö voimat.

Sellasta se on! Ei pidä ryhtyä esimieheksi jos ei hyväksy eikä halua aseman tuomaa vastuuta. Kukaan ei pakota siihen.

Lisätään vielä että ei ole mikään asenne, vaan näin se vaan on! Ei ole rivityöntekijän tehtävä miettiä että mitäs nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle mukavaa juhannusta kotona vällyjen välissä tai sohvalla lepäillen!

Lue kommentteja. Ap kertoi, ettei ole sairas vaan juo valkkaria rannalla. Ihan tavallinen laiska juoppo.

Jokainen paitsi sinä varmaan ymmärsi ettei se ollut oikea ap joka noin kirjoitti.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sairauspoissaolo tilastot hoitoalalla on ihan omaa luokkaa, eikä kaikki johdu johtamisesta. Alalla on ihmisiä jotka ei sinne kuulu. Olen työskennellyt vuosia esihenkilönä asumispalveluyksiköissä. Ei mikään sopimus vaatinut minua menemään jokaista saikkua paikkaamaan, enkä elänyt elämääni, siten jos joku työntekijöistä sattui sairastumaan. Sen sijaan saatoin ennakoida esim. Saikkuherkälle työntekijälle ei paljoa viikonloppuja, koska ne mentiin pienemmällä miehityksellä, sekä lievällä yliresurssoinnilla kun aavisti mahdollisen poissaolon. Esihenkilönä opit nopeasti ennakoimaan tiettyjen työntekijöiden sairastumiset, ja näin välttyi monelta katastrofilta. Toki paikkailin kyllä itsekin henkilökunnan poissaoloja, pysyi tuntuma työhön ja aina olen tykännyt tehdä myös asiakastyötä.

Erikoista jos todella puhut totta, eikä sinulla ole/ ollut esimiehenä viime kädessä velvollisuus lähteä itse paikkaamaan jos et saa mistään sijaista. Miten teillä sitten on tarkoitus hoitaa asia jos et saa sijaista eikä kukaan suostu jäämään? Asukkaat jätetään yksin, vai? Kuka vastaa jos jotain sattuu?

Ei mikään ihme ettei ala houkuta. Asiat hoidettu kuin sodanjälkeisessä Suomessa. Muut alat ovat kehittyneet työkulttuurissa siitä ajasta eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon näille hoitoalan esimiehille maksetaan tuosta, että joutuvat käytännössä koko ajan olemaan puhelimen päässä ja lähtemään milloin tahansa tuuraamaan?

Ei ne pomot oikeasti vastaa vapaalta puhelimeen tai lähde tuuraamaan. Ja sijaisten hankinta todellakin on vuorossa olevien hoitajien vastuulla ainakin meidän kunnassa.

Ei ole oikeasti hoitajien vastuulla, vaan sen esimiehen. Teille on sitten vaan uskoteltu noin, mutta ei se kyllä teidän vastuulla ole. Tosi monessa paikassa tuo on käytäntö, mutta tosiaan ihan vaan kyseisen paikan itse käyttöön ottama tapa, eikä laillisesti mitenkään pätevä. Esimies vastaa aina toiminnan sujuvuudesta ja henkilökunnan riittävyydestä.

Meillä on töissä tällainen sarjasaikuttaja - on itse sairaana tai vähintään etänä (työ jota jotenkuten pystyy etänä tekemään jos pakko) tai lapsi sairaana noin kaksi viikkoa kuukaudesta. Oikea syy taitaa olla se, että säästää lasten päivähoitomaksuissa. mutta minkäs teet. Muilla ei vaan empatia enää jaksa kamalasti riittää voivottelemaan ja toivottelemaan pikaista paranemista että hyvät jussit vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kenenkään ole pakko jäädä tekemään tuplavuoroa. Hoitakoot johto uutta henkilökuntaa hätätyöhön. On potilasturvallisuusriski, jos työntekijä ei saa levätä välillä.

Meillä henkilökunta joutuu hoitamaan pyhisin nuo sijaisten hommaamiset, olen siis tällaisessa asumispalveluyksikössä. Jos sijaista ei löydy, kuten juhannuksena ei satavarmasti löydy, se onneton joka siellä töissä on aamuvuorossa joutuu jäämään sinne väkisin koska niitä asiakkaita ei voi jättää hoitamatta. Ehkä hän siksi kilahti, kun omat juhannussuunnitelmat meni mönkään. Mutta sellaista se on hoitoalalla.

Sellaisessa tilanteessa voi hälyttää esimiehen töihin. Mikään laki ei pakota itse jäämään. Esimies vastaa viimekädessä yksikön toiminnasta ja tulee itse paikkaamaan jos sijaisia ei saada. Vaikka miten inttäisi vastaan, niin hänelle se kuuluu.

Juuri tuon asenteen takia en ole enää yksikön päällikkönä. Lähdin kerran kesken lasten lahjojenjaon jouluaattona töihin paikkaamaan migreenin saanutta hoitajaa.

Toisen kerran olin muutaman päivän etätöissä kotona, koska 5-vuotiaalla lapsellani oli angiina. Mies oli työmatkalla. Yökkö ilmoitti sairastumisestaan klo 20, yövuoro olisi alkanut klo 21. Meillä oli siihen aikaan vain yksi yöhoitaja vuorossa. Koska kukaan viidestä iltavuorolaisesta ei suostunut jäämään ylitöihin yöksi tai ei pystynyt, hain mummon meille kotiin lapsenvahdiksi ja lähdin itse yöksi työpaikalle. Se oli villi yö, koska useammalla asukkaalla ripuli. Siitä jatkoin aamulla vielä palkkojen ilmoittamista. Palkat (siis työtunnit ja lisät) on oltava tiettynä päivänä palkanlaskennassa tai ne myöhästyy kaikilta. Kun lähdin kotiin nukkumaan klo 14, totesin, että olenpa tehnyt töitä edellisenä päivänä klo 8-17 ja klo 21-24 ja toisena päivänä klo 0.00-14. Kysyn vaan, onko se ihmisen työtä? Ja kuinka moni jaksaa?

Meille tuli myös kauheita ohareita, että valittiin uusi työntekijä, tein hänelle työvuorolistat eikä aloittanutkaan meillä. Työntekijää et saa vastuuseen tuollaisesta toiminnasta, jos työsuhde ei ole ehtinyt alkaa.

Sijaisten saatavuus on heikkoa, koska töitä on pilvin pimein tarjolla. Meilläkin oli sijaisena eräs 68-vuotias, jota käytettiin vain äärimmäisessä hädässä. Polvet rikki, ei pystynyt kumartumaan, huono kuulo eikä suostunut kirjaamaan, joten kirjaukset jäi aina toisille hoitajille. Yksi nuori sijainen teki aina viikonloppuisin oharit. Otti työvuoroja, muttei tullutkaan. Joskus ei edes etukäteen ilmoittanut tai klo 03.30 tuli tekstiviesti, että sori, mulla on kurkku kipeä, en uskalla tulla aamuvuoroon tartuttamaan. Yhdeltä sijaiselta oli viety edellisessä työpaikassa lääkeoikeudet, syystä ei tietoa, mutta vakkareiden piti vahtia, ettei vaan pääse lähellekään lääkekaappia. Ties mitä epäselvyyksiä oli historiassa. Pakko vaan ottaa apukäsiksi vuoroon, jos ketään muuta ei saatu.

Rekrytoinnin vaikeus ei helpottunut edes rekryfirman kautta. Meillä siis oli rekryfirma viimeiset 1,5 työvuottani käytössä. Sunnuntait kyllä kelpasi, mutta arki-iltoihin sieltä oli vaikea saada. Itse en tykännyt siitä, että käyttivät niin paljon opiskelijoita. Ammattitaito on kyseenalainen juttu, jos vasta puolet opinnoista käyty. Kerran käräytin 2 ns. opiskelijaa soittamalla oppilaitokseen, ovatko kirjoilla. Molemmat olivat jo keskeyttäneet koulun. Rekryfirma ei edes noin tärkeitä asioita tarkastanut. Vaikka siellä koulussa olisi kirjoillakin, opintojen eteneminen kertoo paljon. Onhan näitäkin, jotka eivät saa juuri mitään kursseja suoritettua.

Yksikön päällikkönä on vastuussa hoidon turvallisuudesta ja laadusta. Minusta tuntui joskus, ettei osa hoitajista edes tiennyt, millaisia työtehtäviä minulla oli. Henkilöstöjohtaminen on vain osa työtä. Sellainen väheksyvä asenne, vaikka sain aina todella hyvät arvioinnit henkilöstöjohtamisesta. Ei sekään itsestään tule, siihen pitää panostaa, että tukee ja kuuntelee henkilöstöä, vie kehittämisehdotuksia eteenpäin, viestii muutoksista selkeästi, puuttuu tarvittaessa rohkeasti epäkohtiin, pysyy positiivisena.

Oma jaksaminen on tärkeää työn tuloksellisuuden kannalta. Kun väsyin itse, huomasin ärtyväni helposti, inhosin jo valmiiksi vapaa-ajalle tulevia puheluita työpaikalta ja ensimmäiset ajatukset oli, mitä ne nyt on taas sählänneet tai mistä vuorosta puuttuu työntekijä ja minun pitää paikata, vaikka kalenteri on jo täynnä. Oli parempi vaihtaa työtä, kun huomasin, että se syö voimat.

Hyvä kirjoitus. Sitä palaa helposti loppuun, jos ei pääse irrottautumaan työstä edes joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerroin että valitettavasti joudun jäämään iltavuorosta ja viikonlopusta pois, ensimmäinen reaktio oli itkun ja raivon sekainen huuto: "eii..." Sen jälkeen lähinnä tiuskimista ja ei sanonut edes hei puhelun lopuksi vaan veti luurin korvaan.

Outoa, eikö toivotellut pikaista paranemista ja parempaa vointia edes??

Ei toivottanut.

Ja koronahan se sitten oli. Saikku pidentynee sitten rutkasti.

Terveisin se ketjun oikea aloittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerroin että valitettavasti joudun jäämään iltavuorosta ja viikonlopusta pois, ensimmäinen reaktio oli itkun ja raivon sekainen huuto: "eii..." Sen jälkeen lähinnä tiuskimista ja ei sanonut edes hei puhelun lopuksi vaan veti luurin korvaan.

Outoa, eikö toivotellut pikaista paranemista ja parempaa vointia edes??

Ei toivottanut.

Ja koronahan se sitten oli. Saikku pidentynee sitten rutkasti.

Terveisin se ketjun oikea aloittaja.

No niin. Jos olisit ollut liian tunnollinen, olisit mennyt töihin ja tartuttanut hoidettavia, jotka olisi sitten mahdollisesti kuolleet. 

Oikein teit kun et mennyt. Turha kirkua siellä puhelimessa. Tai täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kenenkään ole pakko jäädä tekemään tuplavuoroa. Hoitakoot johto uutta henkilökuntaa hätätyöhön. On potilasturvallisuusriski, jos työntekijä ei saa levätä välillä.

Meillä henkilökunta joutuu hoitamaan pyhisin nuo sijaisten hommaamiset, olen siis tällaisessa asumispalveluyksikössä. Jos sijaista ei löydy, kuten juhannuksena ei satavarmasti löydy, se onneton joka siellä töissä on aamuvuorossa joutuu jäämään sinne väkisin koska niitä asiakkaita ei voi jättää hoitamatta. Ehkä hän siksi kilahti, kun omat juhannussuunnitelmat meni mönkään. Mutta sellaista se on hoitoalalla.

Sellaisessa tilanteessa voi hälyttää esimiehen töihin. Mikään laki ei pakota itse jäämään. Esimies vastaa viimekädessä yksikön toiminnasta ja tulee itse paikkaamaan jos sijaisia ei saada. Vaikka miten inttäisi vastaan, niin hänelle se kuuluu.

Joopa joo. Mutta kun esimies on viettämässä juhannusta 500 km:n päässä työpaikastaan.

Ei esimiehen tarvitse tulla paikkaamaan työvuoroa, jos hänelle ei makseta varalla olosta.

Jos maksetaan varalla olosta, esimiehen on oltava kotona, tai selkaisen matkan päässä työpaikasta, että pääsee nopeasti töihin.

Ei KVETS:n eli kunta-alan sopimuksessa ole kohtaa eikä määräystä, jossa esimiehen tulisi juhlapyhinä lähteä paikkamaan puuttuvaa työntekijää.

Joten turpa tukkoon, jos et asiasta mitään tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kenenkään ole pakko jäädä tekemään tuplavuoroa. Hoitakoot johto uutta henkilökuntaa hätätyöhön. On potilasturvallisuusriski, jos työntekijä ei saa levätä välillä.

Meillä henkilökunta joutuu hoitamaan pyhisin nuo sijaisten hommaamiset, olen siis tällaisessa asumispalveluyksikössä. Jos sijaista ei löydy, kuten juhannuksena ei satavarmasti löydy, se onneton joka siellä töissä on aamuvuorossa joutuu jäämään sinne väkisin koska niitä asiakkaita ei voi jättää hoitamatta. Ehkä hän siksi kilahti, kun omat juhannussuunnitelmat meni mönkään. Mutta sellaista se on hoitoalalla.

Sellaisessa tilanteessa voi hälyttää esimiehen töihin. Mikään laki ei pakota itse jäämään. Esimies vastaa viimekädessä yksikön toiminnasta ja tulee itse paikkaamaan jos sijaisia ei saada. Vaikka miten inttäisi vastaan, niin hänelle se kuuluu.

Joopa joo. Mutta kun esimies on viettämässä juhannusta 500 km:n päässä työpaikastaan.

Ei esimiehen tarvitse tulla paikkaamaan työvuoroa, jos hänelle ei makseta varalla olosta.

Jos maksetaan varalla olosta, esimiehen on oltava kotona, tai selkaisen matkan päässä työpaikasta, että pääsee nopeasti töihin.

Ei KVETS:n eli kunta-alan sopimuksessa ole kohtaa eikä määräystä, jossa esimiehen tulisi juhlapyhinä lähteä paikkamaan puuttuvaa työntekijää.

Joten turpa tukkoon, jos et asiasta mitään tiedä.

Näin se vaan on. Ja jos hoitaja kieltäytyy jäämästä ylimääräiseen vuoroon ja vaarantaa hoidettavat, aivat varmasti oikeus tuomitsee homman hoitajan niskaan. Joten sinne on pakko jäädä, jos muita ei ole tai ei saada.