Mitä ammattisi kertoo sinusta ihmisenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yrittäjä, mielestäni kertoo ainakin määrätietoisuudesta, ahkeruudesta, itsenäisyyden kaipuusta ja kyllä siihen älykkyyttäkin tarvitaan, että saa yrityksen menestymään. 

Ja sitä ei muuten tarvii kauaa odottaa, että yrittäjä kertoo olevansa yrittäjä. :D

Ei sillä, yleensähän nuo pitää paikkansa ainakin niiden kohdalla, jotka oikeasti luovat yrityksensä tyhjästä. Mutta esim vuokratuolissa operoivat parturitkin menevät yrittäjien joukkoon

Jos asia tulee luonnollisesti esille (kuten tässä aloituksessa) niin miksi ihmeessä ei saisi kertoa omaa ammattiaan. Ei se tee ihmisestä sen parempaa onko hän kirurgi vai sirkustirehtööri, mutta onhan se työ kuitenkin suuri osa monen meidän elämää.

Olen siivooja. En voi sanoa työstä varsinaisesti pitäväni, mutta siitä saa rahaa, eikä tarvitse olla kauhean sosiaalinen. 

Olen huomannut, että jotkut ihmiset pitävät työn takia alempiarvoisena. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yrittäjä, mielestäni kertoo ainakin määrätietoisuudesta, ahkeruudesta, itsenäisyyden kaipuusta ja kyllä siihen älykkyyttäkin tarvitaan, että saa yrityksen menestymään. 

Nyt tuli paljon alapeukkuja, voivatko alapeukuttajat kertoa miten he sitten näkevät yrittäjyyden? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yrittäjä, mielestäni kertoo ainakin määrätietoisuudesta, ahkeruudesta, itsenäisyyden kaipuusta ja kyllä siihen älykkyyttäkin tarvitaan, että saa yrityksen menestymään. 

Ja sitä ei muuten tarvii kauaa odottaa, että yrittäjä kertoo olevansa yrittäjä. :D

Ei sillä, yleensähän nuo pitää paikkansa ainakin niiden kohdalla, jotka oikeasti luovat yrityksensä tyhjästä. Mutta esim vuokratuolissa operoivat parturitkin menevät yrittäjien joukkoon

Jos asia tulee luonnollisesti esille (kuten tässä aloituksessa) niin miksi ihmeessä ei saisi kertoa omaa ammattiaan. Ei se tee ihmisestä sen parempaa onko hän kirurgi vai sirkustirehtööri, mutta onhan se työ kuitenkin suuri osa monen meidän elämää.

Rautalangasta väännettynä: yrittäjä kertoo olevansa yrittäjä vaikka se ei tulisikaan luonnollisesti esille. Ja tällä ei nyt tarkoitettu tähän ketjuun kirjoittanutta, vaan yleisesti.

Eli vähän sama asia kuin et vegaanit ei osaa olla kertomatta olevansa vegaaneja.

Ja arvostan siis kyllä yrittäjiä, mutta oli vain hauska ajatus tuo et jos joku kuulee ammatin jne.

Ei oo enää kyllä yhtään hauska, kun joutuu selittämään, sinä nyrpeä ilonpilaaja. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yrittäjä, mielestäni kertoo ainakin määrätietoisuudesta, ahkeruudesta, itsenäisyyden kaipuusta ja kyllä siihen älykkyyttäkin tarvitaan, että saa yrityksen menestymään. 

Nyt tuli paljon alapeukkuja, voivatko alapeukuttajat kertoa miten he sitten näkevät yrittäjyyden? 

Mun ex-mies on yrittäjä, ja hänen kohdalla ainakin valinta ruveta yrittäjäksi pohjautui siihen, että hän ei halunnut tehdä yhtään sen enempää töitä kuin mitä on pakko. Ja ehdottomasti suurin syy siihen oli se, ettei hän ikinä viihtynyt missään työpaikassa, koska hänellä on sosiaalisia haasteita ja auktoriteettiongelmaa. Hän oli niitä, joille kesäharjoittelun jälkeen ei ikinä tarjottu jatkoa syksylle...

Firma ei menesty, mutta pysyy sen verran pystyssä, että laskujaan hän jotenkuten pystyy maksamaan. Elatusmaksuihin taas rahat ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yrittäjä, mielestäni kertoo ainakin määrätietoisuudesta, ahkeruudesta, itsenäisyyden kaipuusta ja kyllä siihen älykkyyttäkin tarvitaan, että saa yrityksen menestymään. 

Nyt tuli paljon alapeukkuja, voivatko alapeukuttajat kertoa miten he sitten näkevät yrittäjyyden? 

En painanut nuolta, mutta yrittäjiä on niin monenlaisia että en liitä yrittäjyyteen sinänsä tiettyjä luonteenpiirteitä. Tunnen yrittäjän joka on patalaiska, yrittäjän jolla on tavoitteita mutta käytännössä vain haahuilee, yrittäjiä joita tekisi mieli sanoa ihan oikeasti tyhmiksi. Ja tunnen yrittäjiä jotka on käytännössä pakotettu tekemään yrittäjänä samaa mitä mieluummin tekisivät työsuhteessa.

Minä olen reskontranhoitaja. Hyvin usein seuraava kysymys on, että mitä se tarkoittaa. Ainakin minun ammattini kertoo minusta paljon ihmisenä.

Varmaan ajatellaan, että olen laiska, kärsivällinen ja aina pätemässä.

Olen yläkoulun opettaja.

Laiska = aina lomalla ja lyhyet päivät

Kärsivällinen = noo yläkoulu ja teinit aika itsestäänselvä oletus

Pätijä = tämäkin ammatin tuomaa

Paikkaansa näistä pitää tuo päteminen. Tykkään ratkoa ongelmia, muidenkin ja ymmärrän, että se ei ole kaikista kivaa.

Olen töissä kärsivällinen. Kotona sitä ei aina sitten jaksakaan samalla tavalla, mikä on sääli. Työt imee viimeisetkin mehut.

Harva opettaja on laiska. Toki niitäkin on, en voi kieltää, mutta suurin osa juoksee pää kolmantena jalkana ilman taukoja elokuusta kesäkuun alkuun. Ja kun lukuvuosi päättyy, useimmat ovat niin loppu, etteivät jaksa kuin nukkua ensimmäiset lomaviikot. Osa on jo tippunut vauhdista jo lukuvuoden aikana ja ovat burnoutissa. Meilläkin näitä oli 4 tänä vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yrittäjä, mielestäni kertoo ainakin määrätietoisuudesta, ahkeruudesta, itsenäisyyden kaipuusta ja kyllä siihen älykkyyttäkin tarvitaan, että saa yrityksen menestymään. 

Nyt tuli paljon alapeukkuja, voivatko alapeukuttajat kertoa miten he sitten näkevät yrittäjyyden? 

Mun ex-mies on yrittäjä, ja hänen kohdalla ainakin valinta ruveta yrittäjäksi pohjautui siihen, että hän ei halunnut tehdä yhtään sen enempää töitä kuin mitä on pakko. Ja ehdottomasti suurin syy siihen oli se, ettei hän ikinä viihtynyt missään työpaikassa, koska hänellä on sosiaalisia haasteita ja auktoriteettiongelmaa. Hän oli niitä, joille kesäharjoittelun jälkeen ei ikinä tarjottu jatkoa syksylle...

Firma ei menesty, mutta pysyy sen verran pystyssä, että laskujaan hän jotenkuten pystyy maksamaan. Elatusmaksuihin taas rahat ei riitä.

Mun mielestä sinun miehesi kuulostaa yrittäjän vastakohdalta. Kyllä mun tietämäni yrittäjät ovat ahkeria ja ennemminkin avioliitot heillä meinaa kaatua jatkuvaan työntekoon.

Laiska yrittäjä on yleensä pian konkurssissa. (Ja sitten ei voi mainita olevansa yrittäjä. Jatkan tätä kerta aloitin ja yksi ainakaan ei ymmärtänyt.) :D

Varmaan joku ajattelee jyrkästikin minusta ammattini perusteella, koska siihen liittyy iso leima kuten esimerkiksi palomiehiin, jotka aina leimataan hyväkuntoisiksi, rohkeiksi miehiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Älykkyydestä ja luonteesta varmaankin voi tehdä jotain päätelmiä, mutta tuskin terveydestä tai elämänarvoista. Meillä samassa työpaikassa on melko erilaisia ihmisiä töissä. Toki koulutuspohja on se yhdistävä tekijä.

Mun mielestä tärkeä on ottaa myös huomioon että onko työ tekijän unelmatyö vai tekeekö jotain duunia vaikkapa vain väliaikaisesti opintojen ohella. Toisaalta kyllä sekin kertoo paljon ihmisestä jos hän viettää koko elämänsä työssä jota vihaa.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan ajatellaan, että olen laiska, kärsivällinen ja aina pätemässä.

Olen yläkoulun opettaja.

Laiska = aina lomalla ja lyhyet päivät

Kärsivällinen = noo yläkoulu ja teinit aika itsestäänselvä oletus

Pätijä = tämäkin ammatin tuomaa

Paikkaansa näistä pitää tuo päteminen. Tykkään ratkoa ongelmia, muidenkin ja ymmärrän, että se ei ole kaikista kivaa.

Olen töissä kärsivällinen. Kotona sitä ei aina sitten jaksakaan samalla tavalla, mikä on sääli. Työt imee viimeisetkin mehut.

Harva opettaja on laiska. Toki niitäkin on, en voi kieltää, mutta suurin osa juoksee pää kolmantena jalkana ilman taukoja elokuusta kesäkuun alkuun. Ja kun lukuvuosi päättyy, useimmat ovat niin loppu, etteivät jaksa kuin nukkua ensimmäiset lomaviikot. Osa on jo tippunut vauhdista jo lukuvuoden aikana ja ovat burnoutissa. Meilläkin näitä oli 4 tänä vuonna.

Opettajat eivät koskaan tunnu ymmärtävän sitä, että muilla aloilla on ihan yhtä kiire ja stressi sekä burnoutteja.

Ilman pitkiä lomia.

Ehkä siksi teille ei riitä sympatiaa.

Ei se, että on yrittäjö kerro mitään. Minäkin olin yrittäjä, kun tein kuvituksia muutaman tunnin päivässä ja jotain pieniä mainosjuttuja. Muurari voi oll yrittäjä, koodari voi olla yrittäjä, kauppias on yrittäjä, lääkäri voi olla yrittäjä jne.

Projektijohtaja.

Kertoo ainakin sen ettei minulla ole elämää LOL

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No enpä tiedä, koska opettajiin kohdistuu aika paljon ennakkoluuloja sekä hyvässä että pahassa. Kaikillahan on olevinaan kokemusta opettajista, mutta harva ymmärtää, että ne lapsuuden muistikuvat eivät kerro juuri mitään niistä ihmisistä opettajaroolin takana.

Ennakkoluuloja on. Voin sanoa että useilla asiakaspalvelualoilla opettajat mielletään valittajiksi ja hankaliksi. Pitää usein myös paikkansa.

No hehheh. En ole koskaan missään asiakaspalvelutilanteessa kertonut ammattiani eikä sitä ole myöskään kysytty, joten suhtaudun tähän hieman skeptisesti.

Mitä aspahommaa oikein teet, jos siinä opettajat joutuvat kertomaan sinulle ammattinsa? Ehkä lainaa hakiessa voisi tulla puheeksi, mutta siinä ei varmaan kannata heittäytyä vaikeaksi.

Mitkäs ammatit sitten ovat kivoja? Ovatko raudoittajat tai kokit hyviä asiakkaita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yrittäjä, mielestäni kertoo ainakin määrätietoisuudesta, ahkeruudesta, itsenäisyyden kaipuusta ja kyllä siihen älykkyyttäkin tarvitaan, että saa yrityksen menestymään. 

Nyt tuli paljon alapeukkuja, voivatko alapeukuttajat kertoa miten he sitten näkevät yrittäjyyden? 

Mun ex-mies on yrittäjä, ja hänen kohdalla ainakin valinta ruveta yrittäjäksi pohjautui siihen, että hän ei halunnut tehdä yhtään sen enempää töitä kuin mitä on pakko. Ja ehdottomasti suurin syy siihen oli se, ettei hän ikinä viihtynyt missään työpaikassa, koska hänellä on sosiaalisia haasteita ja auktoriteettiongelmaa. Hän oli niitä, joille kesäharjoittelun jälkeen ei ikinä tarjottu jatkoa syksylle...

Firma ei menesty, mutta pysyy sen verran pystyssä, että laskujaan hän jotenkuten pystyy maksamaan. Elatusmaksuihin taas rahat ei riitä.

Mun mielestä sinun miehesi kuulostaa yrittäjän vastakohdalta. Kyllä mun tietämäni yrittäjät ovat ahkeria ja ennemminkin avioliitot heillä meinaa kaatua jatkuvaan työntekoon.

Laiska yrittäjä on yleensä pian konkurssissa. (Ja sitten ei voi mainita olevansa yrittäjä. Jatkan tätä kerta aloitin ja yksi ainakaan ei ymmärtänyt.) :D

Eräs tuntemani yrittäjä oli jatkuvasti töissä mutta ei hän töitä tehnyt. Surffasi netissä ja höpötti puhelimessa. Firma kitui mutta pysyi pystyssä, kai suurimmaksi osaksi erilaisten tukirahojen takia.

Toinen yrittäjä pyöritti vaatekauppaa missä ei käynyt asiakkaita. Hän oli saanut liiketilan perintönä ja tykkäsi vaan jutella tuttujen kanssa siinä tiskin ääressä. Ei yrittänytkään saada kauppaa tuottamaan ja kulut oli pienet, joten mikäs siinä puuhastellessa.

Kunnianhimosta, älykkyydestä, lahjakkuudesta, kiinnostuksen kohteista. Eli aika paljon.

Kyllä se kertoo hänelle ainakin, että minulla täytyy olla ylempi korkeakoulututkinto ja se, että teen työtä nimenomaan kolmannella sektorilla kertoo arvoistani.

Ei yhtään mitään. En usko että perusluonteeni muuttuu ammatin mukaan. Ammatti on vain pakollinen paha että saa rahaa oikeaan elämäön. On tietysti ammatteja joissa persoona on enemmän mukana kuten taiteilijat tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yrittäjä, mielestäni kertoo ainakin määrätietoisuudesta, ahkeruudesta, itsenäisyyden kaipuusta ja kyllä siihen älykkyyttäkin tarvitaan, että saa yrityksen menestymään. 

Nyt tuli paljon alapeukkuja, voivatko alapeukuttajat kertoa miten he sitten näkevät yrittäjyyden? 

Mun ex-mies on yrittäjä, ja hänen kohdalla ainakin valinta ruveta yrittäjäksi pohjautui siihen, että hän ei halunnut tehdä yhtään sen enempää töitä kuin mitä on pakko. Ja ehdottomasti suurin syy siihen oli se, ettei hän ikinä viihtynyt missään työpaikassa, koska hänellä on sosiaalisia haasteita ja auktoriteettiongelmaa. Hän oli niitä, joille kesäharjoittelun jälkeen ei ikinä tarjottu jatkoa syksylle...

Firma ei menesty, mutta pysyy sen verran pystyssä, että laskujaan hän jotenkuten pystyy maksamaan. Elatusmaksuihin taas rahat ei riitä.

Mun mielestä sinun miehesi kuulostaa yrittäjän vastakohdalta. Kyllä mun tietämäni yrittäjät ovat ahkeria ja ennemminkin avioliitot heillä meinaa kaatua jatkuvaan työntekoon.

Laiska yrittäjä on yleensä pian konkurssissa. (Ja sitten ei voi mainita olevansa yrittäjä. Jatkan tätä kerta aloitin ja yksi ainakaan ei ymmärtänyt.) :D

Menestyvä yrittäjä varmasti onkin ahkera ja määrätietoinen, mutta on olemassa myös paljon ei niin menestyviä yrityksiä. Eikä yritys kovin helposti kaadu, jos on vaikkapa muotona toiminimi ja mitään kummallisia investointeja ei ole tehty. Nollatulosta voi tehdä vuodesta toiseen. Ja kutsua itsensä yrittäjäksi. Luulen, että ainakin osa alapeukuista johtui juuri siitä, että ihmiset tuntee "kaikenlaisia" yrittäjiä.