0o0o MARRASMURUJEN TIISTAI 0o0o
Kommentit (52)
Minulla ei yksikään vauvoista ole kiinnittynyt ennen varsinaista synnytystä ja veden menoa (neljä synnytystä). Tämänkin neidin pää on terveydenhoitajan mukaan vielä todella korkealla. Samaa kaavaa noudattava siis ainakin minulla :)
Eli siis ihan vain esikoisen ison koon takia painoarvioon sain lähetteen. Paino on noussut tässä raskaudessa enemmän, sokerirasitus tehtiin esikoisen takia ja siitä pääsin läpi kirkkaasti. Suuri osa painonnousua on turvotusta, parin päivän ananas-suolaton-dieetti on vienyt 2kg painoa... Sf-mitta mennyt koko ajan ylälkäyrällä, esikoisesta meni yläkäyrän ja keskikäyrän puolivälissä.
Toivottavasti käynnistyy jokseenkin rivakasti, ettei montaa päivää menisi...
JÄNNITTÄÄ!!!
Voi ku ihanaa,lisää vauvoja...=)!
Mä oon ollu ihmeen energinen tänään, pesin pyykkiä, silitin loput vauvan vaatteet, vaihdoin verhoja jne...jne... Kerrankin näin=)! Vauvan vaatteetkin löysivät kaapista paikkansa ja pakkasin kotiintulo kassinkin valmiix, oma kassi tarttis vielä laittaa.
Mies lupas vaihtaa vkonloppuna talvirenkaat mun autoon,jos tulee yllättäen lähtö ni eipä tartte liukastella. Ja mä saan ajella vielä lumen tuloon asti miehen autolla,ni ei suotta nastat kulu=)!
Mua jännittää ihan kamalasti se torstain lääkäri-reissu...kaipa se siitä...!
Mutta,huomiseen=)!
Tiitiäinen78
Ja annitannille kokoarviosta... Mulla vielä salissa kätilön arvio ollut molempien aikana -600g eli arvioitahan ne aina on. Edellises synnytykses kätilö sanoi, että sitten ku tuut seuraavaa tekemään, niin sano, että reilu puoli kiloa saa lisätä arvioon. Sf- mitat mulla on ollu keskikäyrällä ja hieman sen yläpuolella, nyt keskikäyrän alla. Esikoinen 4190 ja toinen 4305g, että isoja kans olleet. Kätilö heitti neuvolassa raaka-arvion 3800g, mut kyllä mä luulen, että se 4kg menee rikki.
Olo alkaa hieman petraantua. Ootellaan, en ottais kyllä ibuprofeiinia, vaikka ei se täs vaihees varmaan yks tabu hirveen vaarallinen oo...
HUomenna onkin taas neuvola... Sitten taas lisää kuulumisia.
B, toisen kerran jo tänään kans ;) ihme kun näistä pinoista tulee näin pitkiä ...
...ja nimenomaan MARRASTOIVEEN tilannetta :)
Iiiiiks, kylläpäs oli lievästi sanottuna järisyttäviä uutisia!!! Huh, huh... TODELLA PALJON TSEMPPEJÄ HUOMISELLE! Eiköhän se vauveli sieltä tule nopsasti, kun alkutilannekin jo niin hyvä :) Pidetään peukkuja kovasti!
Itse olin siis myös siellä polikäynnillä tänään ja hyvät fiilikset jäi :) Vauvan kokoarvio on nyt ultraten 3480g ja käsin tunnusteltuna " ei edes niin iso" , joten ihan rauhassa saa vielä olla masussa... Ja koska lääkärineuvolassa rv 36+1 kohdunsuu oli kiinni ja tänään rv 38+2 kohdunsuu 3 cm auki, lääkäri tuumasi, että tulee varmasti ajoillaan tämä pikkuinen! Ei ainakaa kovin paljon mene yli :) Eli nyt vaan odotellaan päivä kerrallaan, jos tässä vaikka parin viikon sisällä jotain tapahtuisi...
Tänäänkin tullut paaaaaljon supistuksia kovakouraisen sisätutkimuksen jälkeen, joten toivossa on hyvä elää :)
Mutta vielä on paljon tekemättä ennen vauvan tuloa, joten toivottavasti ei ihan heti syntyisi...
Mutta jotenkin tuo Marrastoiveen tilanne aivan sai sydämen pomppaamaan kurkkuun, kun jotenkin niin samanlainen tilanne on sinulla :) Ihanaa, toivottavasti kaikki menee hyvin!
Pöllämistynyt Iltatähti rv 38+2
Aluksi onnitteluni momentille ja tsemppiä ja onnea marrastoiveelle!
Mulla oli tänään viimeinen lääkärintarkastus. Kaikki oli ihan ok, sf-mitta 31cm. Lääkäri kokeili kohdunsuun ja taisi sanoa että kiinni on ja kiinteä (ei ollut merkinnyt mitään neuvolakorttiin!). Vauva oli kiinnittynyt. No sitten oli vuorossa lantion tilavuuden selvittäminen. Olin osannut odottaa, että se voi tuntua ilkeälle, mutta se oli jotain paljon pahempaa. Ennen kuin tajusin, mitä on tapahtumassa, huomasin huutavani järkyttävää kipua ja yritin perääntyä tutkimuspöydällä! En tajua, mitä ja miten lääkäri mua tutki, mutta sattui niin pirusti, että tärisin vielä kotonakin. Lääkäri ei edes keskustellut asiasta jälkeenpäin, vaikka kauhistelin kipuherkkyyttäni ja yritin jutella asiasta. Lääkäri taisi todeta että ei mikään kovin tilava lantio, mutta alatiesynnytys on mahdollinen. Vauvan painoarvioksi heitti 3,5 - 4 kg.
Nyt mulle tuli jonkinlainen synnytyspelko. Pelkään kaikkea mahdollista kipua ja sitä, mahtuuko vauva tulemaan alateitse. Jos joudun tuntitolkulla punnertamaan vauvaa kunnes todetaankin ettei se sieltä tule. Ennustaakohan pitkää synnytystä ja avautumista, kun kohdunsuu ei ole muuttunut vielä miksikään?
Kaikenlaista pyörii nyt mielessä, etenkin kauhukuvia...
timaja 35+5
Siis Marrastoiveelle paljon onnea huomiselle!! Todella jännää!!
Ja Timaja.. Olipas ikävä kokemus sulla kertakaikkiaan! Mulle ei ole ikinä tehty minkäänlaista arviota mahtuuko vauva tulemaan, joten en tiedä onko tuo nyt ihan normaalia!? Epäilen?
Meillä tytöt on olleet 3280-3790g painoisia ja kuopus juuri tuon vajaa 3800g... häneltä murtui solisluu syntyessä, joten vähän jännään, että mahtuuko sitten tuosta isompaa edes tulemaan?? Pitää kysyä lääkärineuvolassa parin viikon kuluttua. Jotenkin tuntuu, että tämä vauva on aika samaa koko luokkaa ellei enemmänkin.
Tänään tuli hitunen limatulpaa... muutama viikko sitten tuli ennemmänkin, mutta luulen että täällä se ei enteile mitään. 40+ viikoille varmasti mennään!
äitikki rv34+2
En halua kuitenkaan oksentaa petiin :D Nyt se olo meni ohi mutta vauvalla on hikka...
On mua myös mietityttänyt tuo tuleva...
Kun muut saa valmistautua alatiesynnytykseen rauhassa, mulle annetaan aikaa valmistautua vain muutama hassu viikko.
Kun luulin että sektio on tulossa en varannut aikaa edes synnytysvalmennukseen. Onnistuukohan se enää?
Toisaalta ei siskonikaan siellä ollut mutta sai silti tyttärensä maailmaan.
Alatiesynnytys sinänsä jännittää...
Sektiosta tiedän mitä tapahtuu milloinkin, tunnen hallitsevani tilannetta mutta tuosta alatiesynnytyksestä en tiedä muuta kuin että joo, ilokaasua ja epiduraalia saa sitten kun siltä tuntuu ja että joo on siinä synnytyksessä kolme eri vaihetta, joista viimeinen on ponnistusvaihe yms. mutta kaikki muu onkin sitten sumusta. Miten hengitän oikein, miten rentoutan itseni, millon pitää lähteä sairaalaan, millon sitä sun tätä...
Taitaa olla vain ramppikuumetta.
Kaikki sujuu loppua kohden varmasti ihan hyvin, ainakin toivon niin.
Tänään ajatukset on pääasiassa pyörineet vain tuon synnytysasian ympärillä. Mies tuntuu olevan niin coolia. Ihan kuin sitä ei hetkauttaisi ollenkaan tämä juttu :D Puhuttiin kyllä että hän tulee kyllä alatiesynnytykseenkin mukaan mutta mua alkoi epäilyttämään sekin. Miten mies pärjää? Leikkaussali oli sille aikoinaan kauhistus, entä sitten sen silmien edessä tapahtuva synnytys kaikkine eritteineen. Yritin antaa sille mahdollisuuden perääntyä mutta haluaa olla mukana ja kun kerran haluaa en voi kieltääkään.
Mietin myös mitä laittaisin sitten synnytykseen mukaan :D kun ei sektioon kummempia mukaan tarttenut...
[b]Siitä päästään gallupiin:
Mitä miehelle?
Mitä itselleni?
Synnytykseen mukaan...[/b]
Näitä luulen tarvitsevani heti :D muuhun tarvitaankin sitten neuvoja.
Kamera ja rintakumit :D ... Eväitä miehelle...
Saanko itse syödä synnytyksen aikana? Vai onko se paastoamista sitten koko synnytyksen ajan?
Olen ihan kuin ensikertalainen. Voi kyllä olla että sektio tulee mutta varaudutaan nyt kaikkeen.
Oli mulla jotain muutakin mutta unohdin taas...
Swehina
Heipsan saa.
Mun piti jo aamupäivällä pinoutua, mutta niin energisesti alkanut päivä kääntyi ihan yhtäkkiä totaaliseen väsymykseen.
Sain aamulla nukuttua miehin töihin lädön jälkeen vielä hetken, kun mun yöt on kovin katkonaisia. Vessassa käyn yleensä vaan kerran, mutta ingelmana on toi käsien jatkuva puutuminen ja lonkkien särkeminen. Turvotusta tuntuu olevan taas aika paljon.
Niin aamulla sain siis jonkun piristysruiskeen ja tein heti aamusta ruoan tälle päivälle ja laitoin lantut ja perunat kiehumaan ja tein siis lanttu- ja perunalaatikot pakastimeen paistoa vaille valmiiksi ja huomenna ajattelin tehdä porkkanalaatikon. Sitten pesin pyykkiä ja laitoin keittiön ojennukseen ja sitte ulikin ihan äkkikuolema, en millään jaksanut edes tänne kirjoittaa. Sitte mulla oli vielä yks parin tunnin sovittu meno kolmen jälkeen ja nyt tuntuu, että tänään en kyllä enää evääni liikauta, korkeintaan kudon sukkaa.
Eilen olin koko päivän kaupungilla ja kävin ostamassa vauvalle teidän listan mukaan jutuja (rasvoja ym) ja vaatteet, jolla nyytin tuon kotiin.
En ole itse vaatteita ostellutkaan, mutta nyt ajattelin kuitenkin ostaa edes yhden vaatekerran, joka ei ole liian iso. Ostin myös 68-senttisen haalarin. Kyllä pitkään mietin, että minkä kokoisen ostan, mutta sitte ajattelin että pienempi on turhan pieni, en tiedä, vaikeaa?!?
H&M:ssä oli ihania 44cm vaatteita, tuli mieleen momentin vauva, että sehän reppana hukkuis johonkin 56cm vaatteisiin. Ne 44cm näytti ihan nuken vaatteilta.
Huomenna olis neuvola ja iltapäivällä olis KOKS:ssa se tutustuminen synnäriin. Ensi viikolla synnytystapa-arvio ja samalla viimeinen lääkäri.
Mulla on toi sf mitta ihan tosi korkea (viimeksi 34cm viikolla 35), mutta kun katsoin mun äidin neuvolakorttia, niin sillä oli mua odottaessa ihan sama mitta samoilla viikoilla, ja minä olin syntyessäni 3020g ja 48cm, tosin suynnyin viikolla 37. Mietin vaan, että kuinka ne lääkärit pystyy käsikopelolla ja sf-mittojen mukaan arvioida vauvojen kokoa.
Onko teillä ennen synnyttäneillä kokemuksia kuinka hyvin painoarviot on pitäneet paikkaansa?
Nyt tilaa muille matti-myöhäisille ja jaksuja muruille
Annitanni rv35+6