Lue keskustelun säännöt.
Järjettömän rasittava tuttavani on varannut saman juhannuksenviettopaikan
22.06.2022 |
kuin minä ja mieheni. Ahdistaa. Kyseessä on yleinen paikka jossa paljon ihmisiä. Olen odottanut juhannusta kuin kuuta nousevaa, mutta nyt se tuntuu olevan pilalla jo etukäteen. Olen pahalla tuulella jo valmiiksi.
Kyseessä on siis sosiaalisesti taidoton ihminen jolla on aivan jatkuva puheripuli. Aiheet ovat aina samoja eivätkä ole ikinä kiinnostaneet ketään alun perinkään. Hän ei ymmärrä normaalia puhetta; kaikki pyynnöt olla välillä hiljaa kaikuvat kuuroille korville.
Tämä tuttava on aivan innoissaan että ollaan samassa paikassa ja voidaan viettää yhteistä juhannusta. Minua melkein itkettää.
Voisiko joku kertoa tulevasta pas kasta jussistaan, ihan vain vertaistukena?
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voit hänelle sanoa aivan suoraan, että et vietä vapaa-aikavesi työtovereiden kanssa, varsinkin kun töissä on niitä ilmapiiriongelmia. Voit mielestäni kertoa tilanteestasi jo ennakoivasti esimiehellesi, siis että työkaveri on tuppautumassa vapaa -ajallasi väkisin seurasi.
Totta. Tuo on yksi hyvä kortti vetää esiin; en vietä aikaa kollegojen kanssa juhannuksena.
Esimiehelle asia ei ikävä kyllä kuulu, kun ongelma ilmenee vapaa-ajalla ja kyseessä on yleinen paikka.
Ap
Hmm. SIis käytös on samaa työpaikalla, no totta kai se aiheuttaa ilmapiiriongelmia!
Oikeastaan sulla on suorastaan velvollisuus myös työpaikkaa ajatellen pitää omat rajasi ja ottaa vapaa-aikasi haltuun. Voit huoletta olla niin töykeä kuin haluat. Minä jopa sanoisin, että olen nyt vapaalla, en kuuntele hölinöitä, niitä saan tarpeeksi kuunnella sinulta töissäkin. Pois pois nyt ja vikkelään.
Jos työkaveri tuo tämän töihin, niin sen parempi. Siinä on oiva tilaisuus nostaa kissa pöydälle ja sanoa, että mitenkä on, onko tällä yhdellä rajattomalla todellakin oikeus terrorisoida meitä puhetulvallaan paitsi töissä niin myös vapaa-ajalla?
Kyllä tämä on esimiehen ongelma silläkin tavalla, että eihän kukaan saa tehdä mitään häiritsevää toisille työkaveruuden nojalla, ts. ei esimies voi olettaa, että ihmiset kestävät häirintää, oli se mitä laatua hyvänsä, vapaa-ajallaan suojellakseen työpaikan ilmapiiriä.
Laitapa hölisijän paikalle seksuaalista häirintää harjoittava: odotettaisiinko, että siedät esim. seks. ahdistelua vapaa-ajalla, että ei työpaikalla päästäisi valittamaan sinusta?
Hyvä kommentti. Olet oikeassa. Ollaan kaikki siedetty jo liian monta vuotta yhtä huomionkipeää energiasyöppöä joka saa kaikki pahalle tuulelle ennen kuin työpäivä ehtii alkaakaan. Olisi ehkä peiliin katsomisen paikka, mutta tuntuu yllättävän vaikealta ottaa asia puheeksi joko maanvaivan itsensä tai esimiehen kanssa. "Pirkko puhuu liikaa ja se on häiritsevää".
Toisaalta nykyään yhä enenevissä määrin hölisijän työtehokin laskee. Hän keskittyy luennoimaan ja työt hoituvat joko tosi hitaasti tai sitten joku muu hoitaa ne. Onhan se tietysti myös esimiehen asia.
Ap
No herranen aika, työpaikalla ollaan tekemässä töitä, eikä imemässä työkavereita kuiviin. Olen kerran räjähtänyt oikein kunnolla työkaverille, kun hyödytön jankkaaminen ei vaan loppunut. Jouduin sen tekemään toisenkin kerran, kun hän ei voinut mitenkään myöntää omia ilmiselviä virheitään, vaan syyllisiä piti etsiä epätoivoisesti. Sen jälkeen olemme olleet noissa etäisen kohteliaissa väleissä. Myönnän, että se ei ollut mikään fiksu juttu minulta, mutta kun kuppi alkoi kaatua, se oli menoa. En saanut itseäni pysähtymään, niin täynnä olin sitä vuosien jäkätystä.
Minusta teidän pitäisi ottaa siellä työpaikalla härkää sarvista, ja vaatia esihenkilöä hoitamaan ongelma, koska se kuuluu hänen tehtäviinsä. Jos hän ei pysty, osaa tai halua, niin sitten johonkin muuhun paikkaan tai ylemmälle taholle yhteys.Kokemuksesta tiedän, että nykymaailmassa, joka suosii extroverttiyttä, on äärimmäisen hankalaa mennä valittamaan siitä, että joku on puhelias ja haluaa jakaa elämäänsä toisten kanssa.
Käytännön esimerkkejä on todella vaikea antaa, koska jos sanoo, että työkaveri puhuu tunnin elämästään, oletetaan, että älä liioittele siinä. Kivahan se on, kun joku haluaa muutakin kertoa kuin pelkistä työasioista puhua!
Se on sitten toinen juttu, jos alkaa konkreettisesti jäädä tehtäviä tekemättä. Se vaan kanssa riippuu töistä: ei voi jättää esim. asiakasta palvelemattakaan ja jälkeen päin on vaikea todistaa, että pirkko ei palvellut, koska läpätti taas jotain omiaan jollekin.
Ja sitten kun kaikki alkavat kääntää selkää ja mennä pois kun pirkko puhuu, pirkko valittaa, että häntä kiusataan.
Puhut täyttä asiaa. Ei kukaan ulkopuolinen oikeasti usko, että joku voi täysin liioittelematta puhua sen 1.5 h ilman pientäkään taukoa vailla minkäänlaista reaktiota keneltäkään. Se on niin epänormaalia että totta kai sitä pidetään automaattisesti liioitteluna. Vrt. julkinen liikenne on ihan pyllystä, odotin taas tänään bussia sata vuotta!
Ja juuri tuo konkreettisuuden puuttuminen hankaloittaa asiaa. Olet asian ytimessä.
P.S. Se puolentoista tunnin monologi ei päättynyt itsestään vaan siihen, että minä lähdin pois kesken puheen ja painoin oven perässäni kiinni. Olimme siis tilassa kahdestaan. Tosin enhän minä tiedä päättyikö se siihenkään, ties vaikka olisi pälättänyt siellä yksinään vielä tunteja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voit hänelle sanoa aivan suoraan, että et vietä vapaa-aikavesi työtovereiden kanssa, varsinkin kun töissä on niitä ilmapiiriongelmia. Voit mielestäni kertoa tilanteestasi jo ennakoivasti esimiehellesi, siis että työkaveri on tuppautumassa vapaa -ajallasi väkisin seurasi.
Totta. Tuo on yksi hyvä kortti vetää esiin; en vietä aikaa kollegojen kanssa juhannuksena.
Esimiehelle asia ei ikävä kyllä kuulu, kun ongelma ilmenee vapaa-ajalla ja kyseessä on yleinen paikka.
Ap
Hmm. SIis käytös on samaa työpaikalla, no totta kai se aiheuttaa ilmapiiriongelmia!
Oikeastaan sulla on suorastaan velvollisuus myös työpaikkaa ajatellen pitää omat rajasi ja ottaa vapaa-aikasi haltuun. Voit huoletta olla niin töykeä kuin haluat. Minä jopa sanoisin, että olen nyt vapaalla, en kuuntele hölinöitä, niitä saan tarpeeksi kuunnella sinulta töissäkin. Pois pois nyt ja vikkelään.
Jos työkaveri tuo tämän töihin, niin sen parempi. Siinä on oiva tilaisuus nostaa kissa pöydälle ja sanoa, että mitenkä on, onko tällä yhdellä rajattomalla todellakin oikeus terrorisoida meitä puhetulvallaan paitsi töissä niin myös vapaa-ajalla?
Kyllä tämä on esimiehen ongelma silläkin tavalla, että eihän kukaan saa tehdä mitään häiritsevää toisille työkaveruuden nojalla, ts. ei esimies voi olettaa, että ihmiset kestävät häirintää, oli se mitä laatua hyvänsä, vapaa-ajallaan suojellakseen työpaikan ilmapiiriä.
Laitapa hölisijän paikalle seksuaalista häirintää harjoittava: odotettaisiinko, että siedät esim. seks. ahdistelua vapaa-ajalla, että ei työpaikalla päästäisi valittamaan sinusta?
Hyvä kommentti. Olet oikeassa. Ollaan kaikki siedetty jo liian monta vuotta yhtä huomionkipeää energiasyöppöä joka saa kaikki pahalle tuulelle ennen kuin työpäivä ehtii alkaakaan. Olisi ehkä peiliin katsomisen paikka, mutta tuntuu yllättävän vaikealta ottaa asia puheeksi joko maanvaivan itsensä tai esimiehen kanssa. "Pirkko puhuu liikaa ja se on häiritsevää".
Toisaalta nykyään yhä enenevissä määrin hölisijän työtehokin laskee. Hän keskittyy luennoimaan ja työt hoituvat joko tosi hitaasti tai sitten joku muu hoitaa ne. Onhan se tietysti myös esimiehen asia.
Ap
Juuri näin ja ymmärrän kyllä, että on vaikeaa. Niinhän tässäkin keskustelussa he, jotka eivät ole moista kokeneet, ehdottelevat, että sanot vaan reippaasti, että meillä on nyt muuta:-) aivan kuin se jotain auttaisi.
Teillä taitaa olla myös tilanne, että esimies ei ole paikalla usein tai ainakaan koko aikaa, joten ongelman mittakaava ei ole hänelle auennut. Ja ehkäpä pirkko osaakin pitää suunsa kiinni esimiehen aikaan kumminkin?
Nyt tilanne ratkesi (jos ratkesi) parhain päin, mutta tulevaisuushan on vielä edessä ja nämä samat tilanteet.
Ja tietysti sitä pirkkoakin vähän säälii, kun kaikki katoaa ympäriltä ja osoittavat kylmää kyynärpäätä, mutta voihan sitä sitten töissä yrittää jaksaa antaa mennä yhdestä sisään ja toisesta ulos ajatuksella, että mulle maksetaan tästäkin:-) Ja mietityttää kyllä, mikä on näissä ihmisissä, jotka eivät ymmärrä esim sitä, että pariskunta tai perhe haluaa viettää omaa aikaa. Jotain vallankäyttöä siinä on, tai siltä se usein tuntuu.
Esimies ei todellakaan ole ikinä paikalla, tai siis ainakaan ns. kentällä näkemässä mitä työntekijöiden keskuudessa oikeasti tapahtuu. Tosin vaikka näkisikin niin tuskin mitään tapahtuisi; on sen sortin lapamato meillä pomona.
Kieltämättä pieni säälinhäivähdys käy itselläkin välillä mielessä, mutta se menee nopeasti ohi. Onhan se surullista, että yksi haluaa puhua paapattaa pakonomaisesti kokoajan mutta kukaan ei halua kuunnella. Vallankäytöltähän tuo tosiaan tuntuu kuten sanoitkin, joten empatia-aalto ei kauaa kestä. Yksi ihminen ottaa oikeudekseen vallata koko tilan (ja ilmatilan) kunnioittamatta lainkaan toisten toiveita ja työrauhaa. Ja mielenterveyttä.
Ap
On toi hankala tilanne. Joku sanoi räjähtäneensä, mitä ymmärrän erinomaisen hyvin myös, mutta se vaatii tempperamentin, jota esimerkiksi minä en omaa. Siis vaikka haluaisi räjähtää, niin ei räjähdä:-)
Ja todella, todella ymmärrän sua, itsellä ollut vähän samantapainen kokemus, mutta ei noin pahana, mun pirkko vain loukkaantui verisesti, kun joku osoitti, että nyt oikeasti olisi kiire ja mä en vaan jouda kuuntelemaan loputonta monologia sun kotiasioista tai siitä, miten olet ainut täällä, joka tekee töitä (silmänpyöräykset kattoa kohden tässä). Ja loukkaannuttuaan siirtyi valittamaan loukkaantumistaan toisen työpöydän viereen. Näin me sitten kierrätettiin pirkkoa ja vahinkoa...
En oikein enää osaa neuvoa muuta kuin sen, että tosiaan vapaa-ajalla vain todella töykeästi sanot, että nyt menet siitä. Taitaa oikeasti myös olla tehokas jonkun neuvoma kädet ristissä edessä sanottu: nyt menet pois tms.
Ja kai se on vain töissäkin esim. siirryttävä muualle tekemään töitä, jos pystyy, sanoen: mun on nyt mentävä tästä pois, koska sinä et anna minun tehdä töitäni rauhassa.
Aiemman mainitsema räjähdys olisi kyllä varmasti tarpeen, mutta jotkut ihmeen käyttäytymissäännöt estävät sen silti. Sekä itseni että muiden kohdalla. Mutta tosiaan; eihän kälättäjäkään käyttäydy hyvin, miksi muiden pitäisi?
Naurahdin Pirkon kierrättämiselle. Näinhän siinä käy. Ihmiset katoavat ympäriltä kuin biljardipallot kun Pirkon askellus lähenee. Joku joutuu silti aina uhriksi, eivätkä karkuun päässeetkään voi koko päivää lymytä missään vessassa tms.
Ap
Sekin on kyllä ihan vähän kadehtimisen arvoinen taito, että vaikka pirkko loukkaantuu, niin eikö mitä, seuraavan kanssa sama uusiksi ja huomenna taas!
Tarkoitan, että jos oikeasti itselle joku antaisi ymmärtää, että ei halua puhua kanssani, niin ottaisin varmaan niin itseeni, etten enää menisi kuin todella välttämättömät esittämään. Mutta pirkkopa ei ole moksiskaan.
Tässä on mielestäni jotain samaa kuin niissä vieraissa, joista täällä on pari ketjua, jotka eivät suostu lähtemään kotiinsa ennen kuin isäntäväki räjähtää. Jotain...täysin toisen tunteista, haluista, tarpeista piittaamatonta. Oma tarve kälättää/istua sohvalla katsotaan olevan niin tärkeä, että ympäristöä ei ole edes tarpeen tarkkailla tai huomioida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voit hänelle sanoa aivan suoraan, että et vietä vapaa-aikavesi työtovereiden kanssa, varsinkin kun töissä on niitä ilmapiiriongelmia. Voit mielestäni kertoa tilanteestasi jo ennakoivasti esimiehellesi, siis että työkaveri on tuppautumassa vapaa -ajallasi väkisin seurasi.
Totta. Tuo on yksi hyvä kortti vetää esiin; en vietä aikaa kollegojen kanssa juhannuksena.
Esimiehelle asia ei ikävä kyllä kuulu, kun ongelma ilmenee vapaa-ajalla ja kyseessä on yleinen paikka.
Ap
Hmm. SIis käytös on samaa työpaikalla, no totta kai se aiheuttaa ilmapiiriongelmia!
Oikeastaan sulla on suorastaan velvollisuus myös työpaikkaa ajatellen pitää omat rajasi ja ottaa vapaa-aikasi haltuun. Voit huoletta olla niin töykeä kuin haluat. Minä jopa sanoisin, että olen nyt vapaalla, en kuuntele hölinöitä, niitä saan tarpeeksi kuunnella sinulta töissäkin. Pois pois nyt ja vikkelään.
Jos työkaveri tuo tämän töihin, niin sen parempi. Siinä on oiva tilaisuus nostaa kissa pöydälle ja sanoa, että mitenkä on, onko tällä yhdellä rajattomalla todellakin oikeus terrorisoida meitä puhetulvallaan paitsi töissä niin myös vapaa-ajalla?
Kyllä tämä on esimiehen ongelma silläkin tavalla, että eihän kukaan saa tehdä mitään häiritsevää toisille työkaveruuden nojalla, ts. ei esimies voi olettaa, että ihmiset kestävät häirintää, oli se mitä laatua hyvänsä, vapaa-ajallaan suojellakseen työpaikan ilmapiiriä.
Laitapa hölisijän paikalle seksuaalista häirintää harjoittava: odotettaisiinko, että siedät esim. seks. ahdistelua vapaa-ajalla, että ei työpaikalla päästäisi valittamaan sinusta?
Hyvä kommentti. Olet oikeassa. Ollaan kaikki siedetty jo liian monta vuotta yhtä huomionkipeää energiasyöppöä joka saa kaikki pahalle tuulelle ennen kuin työpäivä ehtii alkaakaan. Olisi ehkä peiliin katsomisen paikka, mutta tuntuu yllättävän vaikealta ottaa asia puheeksi joko maanvaivan itsensä tai esimiehen kanssa. "Pirkko puhuu liikaa ja se on häiritsevää".
Toisaalta nykyään yhä enenevissä määrin hölisijän työtehokin laskee. Hän keskittyy luennoimaan ja työt hoituvat joko tosi hitaasti tai sitten joku muu hoitaa ne. Onhan se tietysti myös esimiehen asia.
Ap
Juuri näin ja ymmärrän kyllä, että on vaikeaa. Niinhän tässäkin keskustelussa he, jotka eivät ole moista kokeneet, ehdottelevat, että sanot vaan reippaasti, että meillä on nyt muuta:-) aivan kuin se jotain auttaisi.
Teillä taitaa olla myös tilanne, että esimies ei ole paikalla usein tai ainakaan koko aikaa, joten ongelman mittakaava ei ole hänelle auennut. Ja ehkäpä pirkko osaakin pitää suunsa kiinni esimiehen aikaan kumminkin?
Nyt tilanne ratkesi (jos ratkesi) parhain päin, mutta tulevaisuushan on vielä edessä ja nämä samat tilanteet.
Ja tietysti sitä pirkkoakin vähän säälii, kun kaikki katoaa ympäriltä ja osoittavat kylmää kyynärpäätä, mutta voihan sitä sitten töissä yrittää jaksaa antaa mennä yhdestä sisään ja toisesta ulos ajatuksella, että mulle maksetaan tästäkin:-) Ja mietityttää kyllä, mikä on näissä ihmisissä, jotka eivät ymmärrä esim sitä, että pariskunta tai perhe haluaa viettää omaa aikaa. Jotain vallankäyttöä siinä on, tai siltä se usein tuntuu.
Esimies ei todellakaan ole ikinä paikalla, tai siis ainakaan ns. kentällä näkemässä mitä työntekijöiden keskuudessa oikeasti tapahtuu. Tosin vaikka näkisikin niin tuskin mitään tapahtuisi; on sen sortin lapamato meillä pomona.
Kieltämättä pieni säälinhäivähdys käy itselläkin välillä mielessä, mutta se menee nopeasti ohi. Onhan se surullista, että yksi haluaa puhua paapattaa pakonomaisesti kokoajan mutta kukaan ei halua kuunnella. Vallankäytöltähän tuo tosiaan tuntuu kuten sanoitkin, joten empatia-aalto ei kauaa kestä. Yksi ihminen ottaa oikeudekseen vallata koko tilan (ja ilmatilan) kunnioittamatta lainkaan toisten toiveita ja työrauhaa. Ja mielenterveyttä.
Ap
On toi hankala tilanne. Joku sanoi räjähtäneensä, mitä ymmärrän erinomaisen hyvin myös, mutta se vaatii tempperamentin, jota esimerkiksi minä en omaa. Siis vaikka haluaisi räjähtää, niin ei räjähdä:-)
Ja todella, todella ymmärrän sua, itsellä ollut vähän samantapainen kokemus, mutta ei noin pahana, mun pirkko vain loukkaantui verisesti, kun joku osoitti, että nyt oikeasti olisi kiire ja mä en vaan jouda kuuntelemaan loputonta monologia sun kotiasioista tai siitä, miten olet ainut täällä, joka tekee töitä (silmänpyöräykset kattoa kohden tässä). Ja loukkaannuttuaan siirtyi valittamaan loukkaantumistaan toisen työpöydän viereen. Näin me sitten kierrätettiin pirkkoa ja vahinkoa...
En oikein enää osaa neuvoa muuta kuin sen, että tosiaan vapaa-ajalla vain todella töykeästi sanot, että nyt menet siitä. Taitaa oikeasti myös olla tehokas jonkun neuvoma kädet ristissä edessä sanottu: nyt menet pois tms.
Ja kai se on vain töissäkin esim. siirryttävä muualle tekemään töitä, jos pystyy, sanoen: mun on nyt mentävä tästä pois, koska sinä et anna minun tehdä töitäni rauhassa.
Aiemman mainitsema räjähdys olisi kyllä varmasti tarpeen, mutta jotkut ihmeen käyttäytymissäännöt estävät sen silti. Sekä itseni että muiden kohdalla. Mutta tosiaan; eihän kälättäjäkään käyttäydy hyvin, miksi muiden pitäisi?
Naurahdin Pirkon kierrättämiselle. Näinhän siinä käy. Ihmiset katoavat ympäriltä kuin biljardipallot kun Pirkon askellus lähenee. Joku joutuu silti aina uhriksi, eivätkä karkuun päässeetkään voi koko päivää lymytä missään vessassa tms.
Ap
Sekin on kyllä ihan vähän kadehtimisen arvoinen taito, että vaikka pirkko loukkaantuu, niin eikö mitä, seuraavan kanssa sama uusiksi ja huomenna taas!
Tarkoitan, että jos oikeasti itselle joku antaisi ymmärtää, että ei halua puhua kanssani, niin ottaisin varmaan niin itseeni, etten enää menisi kuin todella välttämättömät esittämään. Mutta pirkkopa ei ole moksiskaan.
Tässä on mielestäni jotain samaa kuin niissä vieraissa, joista täällä on pari ketjua, jotka eivät suostu lähtemään kotiinsa ennen kuin isäntäväki räjähtää. Jotain...täysin toisen tunteista, haluista, tarpeista piittaamatonta. Oma tarve kälättää/istua sohvalla katsotaan olevan niin tärkeä, että ympäristöä ei ole edes tarpeen tarkkailla tai huomioida.
Juuri näin. En oikeasti ymmärrä mistä on kyse. Ennen ajattelin että kyseessä on höhlä ja hyväntahtoinen höperö, mutta vuosien mittaan olen alkanut aistia toiminnassa pahansuopia sävyjä. En jaksa uskoa että kukaan työkykyinen voi aidosti olla niin pölvästi, ettei ymmärrä jatkuvan yksipuolisen puheripulin syövän toisten hyvinvointia. Olen alkanut ajatella ettei hän yksinkertaisesti välitä, tärkeintä on pysyä äänessä.
Ja sama juttu itselläni. Jos heittäisin jotain small talkia ihmiselle joka ei reagoi mitenkään, vaikenisin iäksi. Hävettäisi niin paljon että mitä menin hölöttämään kun toista ei kiinnosta. Ja tähän riittäisi yksi tai kaksi huomiotta jätettyä lausetta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voit hänelle sanoa aivan suoraan, että et vietä vapaa-aikavesi työtovereiden kanssa, varsinkin kun töissä on niitä ilmapiiriongelmia. Voit mielestäni kertoa tilanteestasi jo ennakoivasti esimiehellesi, siis että työkaveri on tuppautumassa vapaa -ajallasi väkisin seurasi.
Totta. Tuo on yksi hyvä kortti vetää esiin; en vietä aikaa kollegojen kanssa juhannuksena.
Esimiehelle asia ei ikävä kyllä kuulu, kun ongelma ilmenee vapaa-ajalla ja kyseessä on yleinen paikka.
Ap
Hmm. SIis käytös on samaa työpaikalla, no totta kai se aiheuttaa ilmapiiriongelmia!
Oikeastaan sulla on suorastaan velvollisuus myös työpaikkaa ajatellen pitää omat rajasi ja ottaa vapaa-aikasi haltuun. Voit huoletta olla niin töykeä kuin haluat. Minä jopa sanoisin, että olen nyt vapaalla, en kuuntele hölinöitä, niitä saan tarpeeksi kuunnella sinulta töissäkin. Pois pois nyt ja vikkelään.
Jos työkaveri tuo tämän töihin, niin sen parempi. Siinä on oiva tilaisuus nostaa kissa pöydälle ja sanoa, että mitenkä on, onko tällä yhdellä rajattomalla todellakin oikeus terrorisoida meitä puhetulvallaan paitsi töissä niin myös vapaa-ajalla?
Kyllä tämä on esimiehen ongelma silläkin tavalla, että eihän kukaan saa tehdä mitään häiritsevää toisille työkaveruuden nojalla, ts. ei esimies voi olettaa, että ihmiset kestävät häirintää, oli se mitä laatua hyvänsä, vapaa-ajallaan suojellakseen työpaikan ilmapiiriä.
Laitapa hölisijän paikalle seksuaalista häirintää harjoittava: odotettaisiinko, että siedät esim. seks. ahdistelua vapaa-ajalla, että ei työpaikalla päästäisi valittamaan sinusta?
Hyvä kommentti. Olet oikeassa. Ollaan kaikki siedetty jo liian monta vuotta yhtä huomionkipeää energiasyöppöä joka saa kaikki pahalle tuulelle ennen kuin työpäivä ehtii alkaakaan. Olisi ehkä peiliin katsomisen paikka, mutta tuntuu yllättävän vaikealta ottaa asia puheeksi joko maanvaivan itsensä tai esimiehen kanssa. "Pirkko puhuu liikaa ja se on häiritsevää".
Toisaalta nykyään yhä enenevissä määrin hölisijän työtehokin laskee. Hän keskittyy luennoimaan ja työt hoituvat joko tosi hitaasti tai sitten joku muu hoitaa ne. Onhan se tietysti myös esimiehen asia.
Ap
Juuri näin ja ymmärrän kyllä, että on vaikeaa. Niinhän tässäkin keskustelussa he, jotka eivät ole moista kokeneet, ehdottelevat, että sanot vaan reippaasti, että meillä on nyt muuta:-) aivan kuin se jotain auttaisi.
Teillä taitaa olla myös tilanne, että esimies ei ole paikalla usein tai ainakaan koko aikaa, joten ongelman mittakaava ei ole hänelle auennut. Ja ehkäpä pirkko osaakin pitää suunsa kiinni esimiehen aikaan kumminkin?
Nyt tilanne ratkesi (jos ratkesi) parhain päin, mutta tulevaisuushan on vielä edessä ja nämä samat tilanteet.
Ja tietysti sitä pirkkoakin vähän säälii, kun kaikki katoaa ympäriltä ja osoittavat kylmää kyynärpäätä, mutta voihan sitä sitten töissä yrittää jaksaa antaa mennä yhdestä sisään ja toisesta ulos ajatuksella, että mulle maksetaan tästäkin:-) Ja mietityttää kyllä, mikä on näissä ihmisissä, jotka eivät ymmärrä esim sitä, että pariskunta tai perhe haluaa viettää omaa aikaa. Jotain vallankäyttöä siinä on, tai siltä se usein tuntuu.
Esimies ei todellakaan ole ikinä paikalla, tai siis ainakaan ns. kentällä näkemässä mitä työntekijöiden keskuudessa oikeasti tapahtuu. Tosin vaikka näkisikin niin tuskin mitään tapahtuisi; on sen sortin lapamato meillä pomona.
Kieltämättä pieni säälinhäivähdys käy itselläkin välillä mielessä, mutta se menee nopeasti ohi. Onhan se surullista, että yksi haluaa puhua paapattaa pakonomaisesti kokoajan mutta kukaan ei halua kuunnella. Vallankäytöltähän tuo tosiaan tuntuu kuten sanoitkin, joten empatia-aalto ei kauaa kestä. Yksi ihminen ottaa oikeudekseen vallata koko tilan (ja ilmatilan) kunnioittamatta lainkaan toisten toiveita ja työrauhaa. Ja mielenterveyttä.
Ap
On toi hankala tilanne. Joku sanoi räjähtäneensä, mitä ymmärrän erinomaisen hyvin myös, mutta se vaatii tempperamentin, jota esimerkiksi minä en omaa. Siis vaikka haluaisi räjähtää, niin ei räjähdä:-)
Ja todella, todella ymmärrän sua, itsellä ollut vähän samantapainen kokemus, mutta ei noin pahana, mun pirkko vain loukkaantui verisesti, kun joku osoitti, että nyt oikeasti olisi kiire ja mä en vaan jouda kuuntelemaan loputonta monologia sun kotiasioista tai siitä, miten olet ainut täällä, joka tekee töitä (silmänpyöräykset kattoa kohden tässä). Ja loukkaannuttuaan siirtyi valittamaan loukkaantumistaan toisen työpöydän viereen. Näin me sitten kierrätettiin pirkkoa ja vahinkoa...
En oikein enää osaa neuvoa muuta kuin sen, että tosiaan vapaa-ajalla vain todella töykeästi sanot, että nyt menet siitä. Taitaa oikeasti myös olla tehokas jonkun neuvoma kädet ristissä edessä sanottu: nyt menet pois tms.
Ja kai se on vain töissäkin esim. siirryttävä muualle tekemään töitä, jos pystyy, sanoen: mun on nyt mentävä tästä pois, koska sinä et anna minun tehdä töitäni rauhassa.
Aiemman mainitsema räjähdys olisi kyllä varmasti tarpeen, mutta jotkut ihmeen käyttäytymissäännöt estävät sen silti. Sekä itseni että muiden kohdalla. Mutta tosiaan; eihän kälättäjäkään käyttäydy hyvin, miksi muiden pitäisi?
Naurahdin Pirkon kierrättämiselle. Näinhän siinä käy. Ihmiset katoavat ympäriltä kuin biljardipallot kun Pirkon askellus lähenee. Joku joutuu silti aina uhriksi, eivätkä karkuun päässeetkään voi koko päivää lymytä missään vessassa tms.
Ap
Sekin on kyllä ihan vähän kadehtimisen arvoinen taito, että vaikka pirkko loukkaantuu, niin eikö mitä, seuraavan kanssa sama uusiksi ja huomenna taas!
Tarkoitan, että jos oikeasti itselle joku antaisi ymmärtää, että ei halua puhua kanssani, niin ottaisin varmaan niin itseeni, etten enää menisi kuin todella välttämättömät esittämään. Mutta pirkkopa ei ole moksiskaan.
Tässä on mielestäni jotain samaa kuin niissä vieraissa, joista täällä on pari ketjua, jotka eivät suostu lähtemään kotiinsa ennen kuin isäntäväki räjähtää. Jotain...täysin toisen tunteista, haluista, tarpeista piittaamatonta. Oma tarve kälättää/istua sohvalla katsotaan olevan niin tärkeä, että ympäristöä ei ole edes tarpeen tarkkailla tai huomioida.
Juuri näin. En oikeasti ymmärrä mistä on kyse. Ennen ajattelin että kyseessä on höhlä ja hyväntahtoinen höperö, mutta vuosien mittaan olen alkanut aistia toiminnassa pahansuopia sävyjä. En jaksa uskoa että kukaan työkykyinen voi aidosti olla niin pölvästi, ettei ymmärrä jatkuvan yksipuolisen puheripulin syövän toisten hyvinvointia. Olen alkanut ajatella ettei hän yksinkertaisesti välitä, tärkeintä on pysyä äänessä.
Ja sama juttu itselläni. Jos heittäisin jotain small talkia ihmiselle joka ei reagoi mitenkään, vaikenisin iäksi. Hävettäisi niin paljon että mitä menin hölöttämään kun toista ei kiinnosta. Ja tähän riittäisi yksi tai kaksi huomiotta jätettyä lausetta.
Ap
ja sehän se, että mitä ihmeen tarvetta tuo pölinä tai väkisin kylässä istuminen sitten täyttää? Onko se niin yksinkertaista, että ihminen tuntee itsensä tärkeäksi, kun näkee, että toinen kiemurtelee ja yrittää paeta?
Ja tuo tunne on niin kiva, että väliäpä muusta?
Olen töissä yleisesti jutellut viettäväni aina juhannuksen paikassa X. Ei ole tullut mieleenkään että maanvaiva muuttaisikin omia perinteitään ja päättäisi tulla samaan paikkaan. Siksi tuntuikin käänteiseltä lottovoitolta että niin pas k a tuuri kävi (tai meinasi käydä).
Ei ole kyse massatapahtumasta. Mahdoton vältellä. Ja kuten joku jo osuvasti kirjoittikin: massatapahtumissakin törmää tuttuihin, halusi tai ei. Olisi aika ahdistavaa pyöriä siellä niska kyyryssä ja korvat höröllä jotain ihmistä hysteerisenä vältellen.
Ap