Vertaistukea, tuntuu että "elämä ohi" kun ikää 37v

Ymmärrän tuskasi enkä vähättele sitä, toivotan hyvää onnea sinulle.

Kysyn samalla, voisitko verrata tilannettasi maailmantilanteeseen? Asut yhdessä maailman vauraimmasta maista eli kuulut maailman etuoiketutuimpaan kansanosaan, olitpa sitten pieni- tai suurituloinen Suomessa.

Tarkoitukseni ei ole syyllistää vaan laittaa ihmissuhdepulmat oikeisiin mittasuhteisiin. Maailman mittakaavassa ajateltuna sinulla on valtaa. On ongelmallista ajatella, että naisen arvo määrittyy miesten kautta - ei määrity, olet arvokas myös ilman miestä, vaikka kaikki he haihtuisivat pois maailmasta, olet arvokas omana itsenäsi.

Voisitko ehkä keskittää voimasi miesten (tms. yksilösuhteiden) sijaan yhteiskunnalliseen toimintaan? Miten voisit käyttää etuoikeuttasi sen eteen, että maailmasta tulisi parempi paikka myös muille? Ihminen tuntee merkityksellisyyttä, kun voi toimia aktiivisesti paremman tulevaisuuden puolesta, siis auttaa omaa yhteisöään. Kaikista tuntemistani ihmisistä järjestöihmiset ovat onnellisimpia, ja tarkoitan tätä todella. He katkeroituvat muita harvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ilahduttaisit itseäsi vaikka kesämekolla

https://www.gudrunsjoden.com/fi-fi

Näitä voisi harmita 70-v kriisissä.

Vierailija kirjoitti:

Neljänkympin kriisi on hyvä asia. Sen jälkeen huomaat, että ei tarvitse elää niin voimakkaasti muiden odotusten mukaan vaan voi elää itsellei enemmän. Nuorena moni asia tuntuu uskomattoman hienolta, koska sen kokee ensimmäistä kertaa. Samaa voi jatkaa neljänkympin jälkeen eli ei haikailla baarielämästä tai kovasta urasta vaan voi aloittaa jonkin aivan uuden asian.

Sitten seitsämänkymppisenä hymyilet että 30 vuotta sitten oli ikäkriisi.

Baarit ja bilettäminen kiinnostaa, mutta ei se ole samaa, kun on naimisissa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään kriisi, vaan lapsellinen ihminen jolla on niin surkea kuva itsestään, että tarvitsee miehiä ja heidän hyväksymistään (flirttailua sun muuta) tunteakseen olonsa paremmaksi. Lopeta se oman navan ympärillä pyöriminen. Hanki elämääsi uusia mielenkiinnon kohteita- lenkkeily, uusi duuni, opiskelu. Niin ettet jatkuvasti suolla tuota "minä minä minä" - sontaa.

Eri ihmisillä on eri arvot.

Minulle tuo hyvää mieltä ja iloa miesten ihailu.

Sulle iloa tuo elämään joku muu asia.

Ap

Itse olen samanikäinen sinkku ja tottakai minuakin harmittaa jatkuva puhe siitä, että miehet haluaa mieluiten parikymppisen naisen. Koska kaikkea muuta voi tehdä ulkonäölleen ja muulle, mutta nuoremmaksi en voi tulla. Eikä kukaan halua olla miehen kanssa, joka on vain paremman puutteessa tyytynyt (kokemusta on, olin silloin itsekin nuori mutta muita vikoja oli..)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on kovin ahdas käsitys elämästä, jos se sisältää vain nämä kaksi asiaa. Laajenna maailmankuvaasi, innostu uusista asioista, kokeile uusia juttuja, rakastu elämään..

Lähinnä olen aina innostunut miehistä.

Mutta en halua ikäkriisin vuoksi erota. Eikä tässä iässä ole enää mahdollista saada hyvää miestä, kun oman ikäset poliitikotkin ihailee vaan 16v naiskauneutta :(

Ap

Mene Pertti nukkumaan, ei nämä tänään lähde

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tuskasi enkä vähättele sitä, toivotan hyvää onnea sinulle.

Kysyn samalla, voisitko verrata tilannettasi maailmantilanteeseen? Asut yhdessä maailman vauraimmasta maista eli kuulut maailman etuoiketutuimpaan kansanosaan, olitpa sitten pieni- tai suurituloinen Suomessa.

Tarkoitukseni ei ole syyllistää vaan laittaa ihmissuhdepulmat oikeisiin mittasuhteisiin. Maailman mittakaavassa ajateltuna sinulla on valtaa. On ongelmallista ajatella, että naisen arvo määrittyy miesten kautta - ei määrity, olet arvokas myös ilman miestä, vaikka kaikki he haihtuisivat pois maailmasta, olet arvokas omana itsenäsi.

Voisitko ehkä keskittää voimasi miesten (tms. yksilösuhteiden) sijaan yhteiskunnalliseen toimintaan? Miten voisit käyttää etuoikeuttasi sen eteen, että maailmasta tulisi parempi paikka myös muille? Ihminen tuntee merkityksellisyyttä, kun voi toimia aktiivisesti paremman tulevaisuuden puolesta, siis auttaa omaa yhteisöään. Kaikista tuntemistani ihmisistä järjestöihmiset ovat onnellisimpia, ja tarkoitan tätä todella. He katkeroituvat muita harvemmin.

 

Työskentelen jo hoitoalalla, siimä on auttamista kerrakseen, ilman kiitosta.

Vapaalla haluan auttaa itseäni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on kovin ahdas käsitys elämästä, jos se sisältää vain nämä kaksi asiaa. Laajenna maailmankuvaasi, innostu uusista asioista, kokeile uusia juttuja, rakastu elämään..

Lähinnä olen aina innostunut miehistä.

Mutta en halua ikäkriisin vuoksi erota. Eikä tässä iässä ole enää mahdollista saada hyvää miestä, kun oman ikäset poliitikotkin ihailee vaan 16v naiskauneutta :(

Ap

Mene Pertti nukkumaan, ei nämä tänään lähde

Olisinkin Pertti, niin olisi tässä iässä joku arvo.

Ap

Hei taas sinä "iäkäs 37v"!

Mites laihdutus on lähtenyt käyntiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on kovin ahdas käsitys elämästä, jos se sisältää vain nämä kaksi asiaa. Laajenna maailmankuvaasi, innostu uusista asioista, kokeile uusia juttuja, rakastu elämään..

Lähinnä olen aina innostunut miehistä.

Mutta en halua ikäkriisin vuoksi erota. Eikä tässä iässä ole enää mahdollista saada hyvää miestä, kun oman ikäset poliitikotkin ihailee vaan 16v naiskauneutta :(

Ap

Hyvä, että myönnät naisen elämän julmat realiteetit. Moni nainen yrittää nolosti änkyttää vastaan. Sinä olet jo ehtoopuolella mitä tulee miesten kiinnostuksen kohteena olemiseen.

En ole halunnut uusia vauvoja viimeiseen 15 vuoteen samanikäisenä enkä usko, että myöhemminkään. Sulla voi olla joku juttu, jos olet saanut lapsesi myöhemmin, että ahdistaa vain vaihtoehtojen väheneminen sen suhteen. Ovi sulkeutuu... mutta olisitko edes kulkenut sitä kohti, tuskin. Ja rakastuminenkin on sillälailla jännä asia, että jos olet aidosti rakastunut siihen lapsesi isään(?)/kumppaniisi, on aivoihisi koodautunut addiktio, mistä humaltuu ihan kivasti vielä tulevaisuudessa. Ellei teille ole muodostunut kuuluisaa kämppissuhdetta, mikä on vauvakuumeisille tyytyjäpareille tyypillistä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljänkympin kriisi on hyvä asia. Sen jälkeen huomaat, että ei tarvitse elää niin voimakkaasti muiden odotusten mukaan vaan voi elää itsellei enemmän. Nuorena moni asia tuntuu uskomattoman hienolta, koska sen kokee ensimmäistä kertaa. Samaa voi jatkaa neljänkympin jälkeen eli ei haikailla baarielämästä tai kovasta urasta vaan voi aloittaa jonkin aivan uuden asian.

Sitten seitsämänkymppisenä hymyilet että 30 vuotta sitten oli ikäkriisi.

Baarit ja bilettäminen kiinnostaa, mutta ei se ole samaa, kun on naimisissa. Ap

Ja kun painaa 101 kg. :(

Ohi se onkin.

Vähän töitä, Prisman kautta kotiin, viikonloppuisin sitten viinitonkka. Joku reissu kesälomalla. Eläkkeelle pääsy, konvehtirasia ja kukkapuska. Sitten vähän käsitöitä ja telkkarin katsomista.

Jos onni käy, niin saa aika terveenä olla ja kuolee äkillisesti. Naapurit soittavat pahasta hajusta jonkun kuukauden päästä. Vievät ruumiin pois. Vuokraloordi ostaa asunnon, pientä pintaremppaa ja uudet asukkaat. Lehdessä ristinilmoitus.

Koko omaisuus millä ei ole välitöntä rahallista arvoa, viedään kaatopaikalle. Kaikki ne mitä oli vuosikymmenet kerännyt.

Sitä se on.

N39

Epätoivoinen olo :(ap