Pahimmat isäpuoli/äitipuoli-kokemukset lapsuudessa?
Isäpuoleni oli todella raskas ja negatiivinen ihminen. Juuri koskaan hänellä ei ollut mitään positiivista sanottavaa mistään mutta jaksoi pauhata hallituksesta, sikainfluenssarokotteista ja salaliittoteorioista vuodesta toiseen. Minut otti uhrikseen 8-28v. ja avoimesti vähätteli, sanoi että mä oon luuseri. Hallitsi koko perhedynamiikkaa, pelasi perheen rahat ja aiheutti lopulta ihmisiä velkavankeuteen peliongelmansa vuoksi. Ryyppäsi joka päivä ja otti mua vuosien aikana kuristusotteeseen useamman kerran. Esim. mulla oli seuraavana päivänä ylioppilaskirjoitukset ja oli tosi kovaääniset bileet alakerrassa. Kävin ottamassa tietokoneen piuhat irti niin isäpuoli otti mut kuristusotteeseen eikä kukaan tullut väliin. Nykyäänkin nään painajaisia siitä tyypistä! Tää on vertaistukiketju, jos jollain on ollut yhtä karseita kokemuksia niin tähän saa avautua. Jos jotain oon itse oppinut isäpuolista niin itse olen etsinyt omalle lapselle parhaimman isäpuolen mitä löytyi, ja heillä on tosi hyvä suhde! Ei traumoja ilman oppimista. Isäpuoli/äitipuoli-suhde on kuitenkin hyvin merkittävä asia lapsen elämässä eikä hän voi sitä itse valita. Suosittelen kaikille äideille/isille että katsokaa että kaikki perheenjäsenet tulee oikeasti toimeen keskenään. Perhe on aina tiimi ja yksikkö ja isäpuolten/äitipuolten tulee tulla hyvin toimeen lasten kanssa! Älkää antako lastenne traumatisoitua oman kumppaninne vuoksi!
Ei minulla ollut isäpuolta, oli vain äidin mies. Onneksi minun ei tarvinnut asua heidän luonaan pitkään, sillä jo pienenä minut pelastettiin sieltä parempaan paikkaan, kun se mies oli uhannut tappaa minut.
Myöhemmin olin siellä pari vuotta ja järkytyin, kun minulle selvisi, millainen humalainen ihminen voi olla. Ei ollut kerta eikä kaksi, kun paettiin yöhön.
En tänäkään päivänä käsitä, miksi äitini sieti sitä koko ikänsä ja pakotti lapsensakin sietämään, minua lukuunottamatta, ja minulle on sentään karttunut vuosikymmeniä elämänkokemusta sen jälkeen.
On myönnettävä se katkera totuus, että se juoppo mies oli äidilleni paljon rakkaampi ja tärkeämpi kuin minä, hän oma (vahinko)lapsensa. Luulin aikanaan, että sen miehen vuoksi äitini ei halunnut minun käyvän eikä varsinkaan olevan yötä heillä silloin, kun asuin muualla omassa kodissa. Vasta miehen kuoltua minulle selvisi, että se olikin äiti, joka ei minua ja lapsiani sinne koskaan halunnut.