Pula-ajan keittokirja

No kyllä nälkä opettaa kokkaamaan siitä mitä on tarjolla jos on.

Vierailija kirjoitti:

Hyötykasviyhdistys myi ennen lipstikan siemeniä. Lipstikan avulla voi vähentää suolaa ruoasta ja osa korvasi sillä liemikuutiotkin.

Kyllä. Ja voikukan juuresta saa oikein hyvää kahvia. Katajanmarjojakin voi poimia mausteeksi, niin ei tarvitse osallistua ilmaston tuhoamiseen käyttämällä etelän maissa kasvatettua pippuria. Sen avulla voi luopua tarpeettomasta suolan ja tuontimausteiden käytöstä kokonaan.

Keväällä ennenkuin lehmät lasketaan nurmelle, lapset voivat kerätä ja imeskellä sitä ruohon valkoista osaa, ennenkuin lehmille annetaan loput.

Nykyajan modernisoidusta pula-ajan keittokirjasta jääkin kaikki uuniruuat pois. Harvassa ne asunnot, joissa omalla energialla lämpenee uuni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun eräs 1921 syntynyt nainen kertoi lanttutalvesta sodan aikana. Muuta ei yleensä ollut. Hän ei sen jälkeen elämässään laittanut lanttua suuhunsa ikinä missään muodossa.

Eli kokeilkaa valmistaa lanttulaatkkoa halvimpaan mahdolliseen margariiniin (ja sitäkin hyvin vähän), laittakaa mausteeksi vain suolaa ja maustepippuria. Eikä mitään muuta raaka-ainetta. Korppujauhoja vaan päälle ja uuniin.

Höyrytettyä lanttua kuutioiksi, rasvaa pannulle, ripaus suolaa ja fariinisokeria, nam!

Toki fariinisokeri oli harvinainen ylellisyystuote sota-aikana ja silloin tehtiin varmaan Itä-Suomessa läskitöntä lanttukukkoa.

Siihen on syy miksi lanttulaatikkoa syödään pääsääntöisesti vain kerran vuodessa. Siitä kun jättää muun kuin suolan pois niin kyllä on herkku riittoisaa muutaman viikon kun syö. Toisaalta jollei lanttuja ole, niin alkaa pikkuhiljaa ne naatitkin maittamaan. Niissä on runsaasti terveellistä kuitua, niin sopivat laihduttajallekin. Muistuttaa vaan perhettä että juovat runsaasti raikasta vettä. Eivät taida kaivata mäkkäriin, mitäs luulisimme?

Olin pikkulapsi noin vuosina 1968-1975 ja lapsille tarjottiin aina lanttulohkoja välipalaksi. Koulun kotitaloustunnilla saatiin Bamixilla lanttu vaahtoamaan ja sitä nimitettiin lanttupirtelöksi.

Minun lapsuudessani käytiin vielä huvikseen naurisvarkaissa. Minulle ja kavereilleni sattui erehdys ja menimme nostamaan salaa maasta joitain eläimille tarkoitettuja jättiturnipseja. Söimme sen sitten salaa metsässä. Ei mikään ihme, ettei ollut kotona ruoka-aikana nälkä kun naurisvarkaissa käyminen oli in maaseudulla. Kaikki olivat hoikkia ja korkeintaan normaalipainoisia.

Keski-ikäisillä alkoi olla elinatasorasvakerroksia. Ei lapsilla tai nuorilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyötykasviyhdistys myi ennen lipstikan siemeniä. Lipstikan avulla voi vähentää suolaa ruoasta ja osa korvasi sillä liemikuutiotkin.

Kyllä. Ja voikukan juuresta saa oikein hyvää kahvia. Katajanmarjojakin voi poimia mausteeksi, niin ei tarvitse osallistua ilmaston tuhoamiseen käyttämällä etelän maissa kasvatettua pippuria. Sen avulla voi luopua tarpeettomasta suolan ja tuontimausteiden käytöstä kokonaan.

Keväällä ennenkuin lehmät lasketaan nurmelle, lapset voivat kerätä ja imeskellä sitä ruohon valkoista osaa, ennenkuin lehmille annetaan loput.

Nykyajan modernisoidusta pula-ajan keittokirjasta jääkin kaikki uuniruuat pois. Harvassa ne asunnot, joissa omalla energialla lämpenee uuni.

Hullua, etteivät suomalaiset kerää täällä katajanmarjoja itse ja anna niiden kuivua vadilla. Jokainen voi tarkastaa niiden kilohinnan kaupassa. Voikukan lehdet korvaavat täysin rucola-salaatin. Käytän itsekin niitä.

Voikukan kukinnoista saa tehtyä kotiviiniä. Kerää ne ja laittaa vaikka kaupasta ilmaiseksi saatuun tyhjään irtokarkkirasiaan ja pakastimeen kunnes on riittävä määrä kukintoja viiniä varten.

Joo. mulla on kyllä tuo pula-ajan keittokirja, siitä on useampia painoksia.

Tuossa halvin netistä: 

https://www.antikvaari.fi/k/kirjailija/tuote/788939

Hyvä ketju silti.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä nälkä opettaa kokkaamaan siitä mitä on tarjolla jos on.

Nimenomaan. Se opettaa myös jonkun kustantamon väsäämään teema-aiheisen kirjan halvalle paperille. Kuten sanottu, otettiin vain yksi painos ja niitäkin löytyy vielä hyväkuntoisina. Sanoisin että kyllä on pula-ajan "Pula-ajan keittokirja".

Jaa että olenko katkera? Lähinnä siitä muistosta kuinka iloinen olinkaan kunnes totesin että se kiva keittokirja olikin lähinnä ahneen kustantamon kusetusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa horta reseptit, jokunen on varmaan pula-ajaltakin, mutta jos edullisuutta ajat takaa, niin ohjeita, missä voi hyödyntää ilmaisia aineksia

Puuttenperän reseptitkin voivat olla vielä netissä. Kauratoscapulla oli ehdoton hitti aikoinaan sukujuhlissa, koska oli monta manteleille ja pähkinöille allergista. Vaihtoi yksinkertaisesti mantelilastut kaurahiutaleisiin.

Ei löydy.

Nykyajan uuninlämmitys aiheuttaa paljon vähemmän päästöjä kuin puuhellan tai pirtinuuninlämmitys.

Vierailija kirjoitti:

Joo. mulla on kyllä tuo pula-ajan keittokirja, siitä on useampia painoksia.

Tuossa halvin netistä: 

https://www.antikvaari.fi/k/kirjailija/tuote/788939

Hyvä ketju silti.

Ihan jotta saisin kieriskellä katkeruudessani, laittaisitko sen pula-ajan kermavaahdon reseptin tänne? Olisihan se herkullinen itsenöyryytys jos tällä kertaa onnistuisin.... Menisi Juhannus peiliin katsoen :)

Puolukka-kurpitsahilloke

2 litraa puolukoita

1 litra kurpitsakuutioita

(Ripaus sakariinia tai nykyaikana nestemäistä Hermesetasta)

2-3 desiä vettä

(2 rkl sitruunahappoa)

Keitä ainekset pehmeäksi hillokkeeksi ja purkita uunissa tai xedessä keittäen desinfioituihin lasipurkkeihin, joissa ovat metallikannet tai lasikansi ja ehjä kumitiiviste. Anna jäähtyä ja säilytä kellarissa (eli nykyään jääkaapissa). Käytä pikaisesti mikäli et ole lisännyt sitruunahappoa. Sitruunahappoa sisältävä hilloke säilyy kylmässä kuukauden.

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan uuninlämmitys aiheuttaa paljon vähemmän päästöjä kuin puuhellan tai pirtinuuninlämmitys.

Aivan, sillä voikin sitten kerrostaloasukas itseänsä ilahduttaa sähkölietensä ääressä, kun sähkön hinta on monikertaistunut ja miettii että tekisköhän lapsille ruuaksi vaikka sen luminukon uunissa vai keittaiskö vellin.

Minulla on joku emännän keittokirjan tyyppinen jostain 50-luvulta. On paljon hyviä neuvoja vähän kaikkeen liittyen, aika mielenkiintoista luettavaa. Toki myös ajankuvalle tyypillisiä juttuja, osa ei pidä paikkaansa. 

Mieleen on jäänyt resepti, jota suositeltiin lasten juhliin, eli mustikkaleivät. Siinä viipaloidaan vaaleaa leipää ja viipaleiden päälle levitetään mustikka-sokeriseosta. Tuo seos on käytännössä vain mössättyä metsämustikkaa sokerin kera. En muista, tuliko leipien päälle ensin voita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyötykasviyhdistys myi ennen lipstikan siemeniä. Lipstikan avulla voi vähentää suolaa ruoasta ja osa korvasi sillä liemikuutiotkin.

Kyllä. Ja voikukan juuresta saa oikein hyvää kahvia. Katajanmarjojakin voi poimia mausteeksi, niin ei tarvitse osallistua ilmaston tuhoamiseen käyttämällä etelän maissa kasvatettua pippuria. Sen avulla voi luopua tarpeettomasta suolan ja tuontimausteiden käytöstä kokonaan.

Keväällä ennenkuin lehmät lasketaan nurmelle, lapset voivat kerätä ja imeskellä sitä ruohon valkoista osaa, ennenkuin lehmille annetaan loput.

Nykyajan modernisoidusta pula-ajan keittokirjasta jääkin kaikki uuniruuat pois. Harvassa ne asunnot, joissa omalla energialla lämpenee uuni.

Hullua, etteivät suomalaiset kerää täällä katajanmarjoja itse ja anna niiden kuivua vadilla. Jokainen voi tarkastaa niiden kilohinnan kaupassa. Voikukan lehdet korvaavat täysin rucola-salaatin. Käytän itsekin niitä.

Voikukan kukinnoista saa tehtyä kotiviiniä. Kerää ne ja laittaa vaikka kaupasta ilmaiseksi saatuun tyhjään irtokarkkirasiaan ja pakastimeen kunnes on riittävä määrä kukintoja viiniä varten.

Hulluja ovat, etenkin nuo pääkaupunkiseudulla asuvat vaikka katajanmarjoja tosiaan riittäisi runsaasti kaikille, vaikkei niistä rauhotetuista katajista poimisikaan. Ja sienet mätänee metsään, pcilosybiinejä myöten. Ulkomailta tuodaan kyllä laillisesti kaikenlaisia kalliita mömmöjä apteekkeihin ja kotimainen tehokas masennuslääke psilosybiini on sitten kovan rangaistuksen uhalla kielletty poimimasta.

Tuoresuolattu kala

Kilo lohta, lahnaa tai siikaa

2 rkl merisuolaa

1 rkl sokeria

Tilliä silputtuna

Poista pelatusta kalasta selkäruoto. Poista isot ruodot kalapinseteillä. Kalanpuoliskoille hierotaan suolan ja sokerin sekoitus, silputtu tilli laitetaan väliin. Kalanpuoliskot laitetaan vastakkain.

Kalat kääritään voipaperiin ja nykyaikana sen päälle voi laittaa pullapitkon pakastamista varten tarkoitetun pakastepussin. Kalan/kalojen päälle laitetaan paino. Annetaan maustua vuorokauden ajan.

Kalaa syödään valmiina leivän kanssa ja voidaan käyttää kalakiusaukseen. Kiusauksen kerma korvataan kalojen päistä ja selkäruodoista keitetyllä ja jäähdytetyllä kalaliemellä, joka säilyy kylmässä kellarissa pari päivää.

Kalalientä voi maustaa maustekaapissa olevien mausteiden avulla. Kalalientä voi käyttää myös kalapullien tekemiseen. Nykyaikana kalaliemi säilyy pakastimessa kuukauden ja sopii kalakeiton pohjaksi myös kaupan pakastekalalle jos pitää tehdä ruokaa nopeasti eikä kala syö.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on joku emännän keittokirjan tyyppinen jostain 50-luvulta. On paljon hyviä neuvoja vähän kaikkeen liittyen, aika mielenkiintoista luettavaa. Toki myös ajankuvalle tyypillisiä juttuja, osa ei pidä paikkaansa. 

Mieleen on jäänyt resepti, jota suositeltiin lasten juhliin, eli mustikkaleivät. Siinä viipaloidaan vaaleaa leipää ja viipaleiden päälle levitetään mustikka-sokeriseosta. Tuo seos on käytännössä vain mössättyä metsämustikkaa sokerin kera. En muista, tuliko leipien päälle ensin voita. 

Myös Emännän käsikirja on tullut divarissa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on joku emännän keittokirjan tyyppinen jostain 50-luvulta. On paljon hyviä neuvoja vähän kaikkeen liittyen, aika mielenkiintoista luettavaa. Toki myös ajankuvalle tyypillisiä juttuja, osa ei pidä paikkaansa. 

Mieleen on jäänyt resepti, jota suositeltiin lasten juhliin, eli mustikkaleivät. Siinä viipaloidaan vaaleaa leipää ja viipaleiden päälle levitetään mustikka-sokeriseosta. Tuo seos on käytännössä vain mössättyä metsämustikkaa sokerin kera. En muista, tuliko leipien päälle ensin voita. 

Sitä ravintorasvaa varmaankin. Että äiti ei olisi vahingossa laittanut isän saapasrasvaa. Sokeria voisi tietty vähentää tai korvata Hermesetaksella. Ja kun leikkaa ohuita viipaleita niin juhlat kestää kauemmin. Ja äidin ahdistukseen sopii vaikka sen ajan Hota-pulveri.

Vierailija kirjoitti:

Tuoresuolattu kala

Kilo lohta, lahnaa tai siikaa

2 rkl merisuolaa

1 rkl sokeria

Tilliä silputtuna

Poista pelatusta kalasta selkäruoto. Poista isot ruodot kalapinseteillä. Kalanpuoliskoille hierotaan suolan ja sokerin sekoitus, silputtu tilli laitetaan väliin. Kalanpuoliskot laitetaan vastakkain.

Kalat kääritään voipaperiin ja nykyaikana sen päälle voi laittaa pullapitkon pakastamista varten tarkoitetun pakastepussin. Kalan/kalojen päälle laitetaan paino. Annetaan maustua vuorokauden ajan.

Kalaa syödään valmiina leivän kanssa ja voidaan käyttää kalakiusaukseen. Kiusauksen kerma korvataan kalojen päistä ja selkäruodoista keitetyllä ja jäähdytetyllä kalaliemellä, joka säilyy kylmässä kellarissa pari päivää.

Kalalientä voi maustaa maustekaapissa olevien mausteiden avulla. Kalalientä voi käyttää myös kalapullien tekemiseen. Nykyaikana kalaliemi säilyy pakastimessa kuukauden ja sopii kalakeiton pohjaksi myös kaupan pakastekalalle jos pitää tehdä ruokaa nopeasti eikä kala syö.

Noinhan graavilohi tehdään. Suolana käy mikä tahansa natriumklorid, ei siis mineraalisuola. Ei tarvitse olla karkeata.

Graavilahnan tarjoajien kokemuksia mielellään kuulisin. Etenkin miten se ruotojen nyppiminen sujui. Lahnan syöjä tarvitsee muutenkin vähintään kohtalaisen ruokahalun, ei sillä helposti itseään ylipainoiseksi syö.

Yksinkertainen kalamureke

250 g kalaa

1-2 rkl vehnäjauhoja

2 dl kalalientä

1 muna

2 rkl perunajauhoja

Suolaa

Tilliä

Valkopippuria jauhettuna

Muita sopivia mausteita jos on

Korppujauhoja 2-3 rkl jos on

Ruodittu kalaliha jauhetaan jauhelihamyllyllä tai hakataan veitsellä pieneksi. Kananmuna vatkataan sekaisin ja kaikki murekkeen ainekset sekoitetaan tasaiseksi.

Uunivuoan voi vuorata kalannahoilla ulkopuoli vuoan pintaa vasten mikäli ei ole ravintorasvaa. Mureke laitetaan tasaisesti uunivuokaan. Sen päälle sirotellaan korppujauhoja jos on ja korppujauhojen päälle laitetaan pieniä ravintorasvanokareita tai juoksevaa ruokaöljyä korppujauhojen palamisen estämiseksi.

Mureke paistetaan kypsäksi 175 asteessa tunnin ajan ja päälle voi laittaa puolen tunnin jälkeen leivinpaperin jos pelkää murekkeen pinnan palavan.

Murekkeen kanssa voi keittää perunoita tai tehdä perunalunta perunaprässillä jauhoista perunoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuoresuolattu kala

Kilo lohta, lahnaa tai siikaa

2 rkl merisuolaa

1 rkl sokeria

Tilliä silputtuna

Poista pelatusta kalasta selkäruoto. Poista isot ruodot kalapinseteillä. Kalanpuoliskoille hierotaan suolan ja sokerin sekoitus, silputtu tilli laitetaan väliin. Kalanpuoliskot laitetaan vastakkain.

Kalat kääritään voipaperiin ja nykyaikana sen päälle voi laittaa pullapitkon pakastamista varten tarkoitetun pakastepussin. Kalan/kalojen päälle laitetaan paino. Annetaan maustua vuorokauden ajan.

Kalaa syödään valmiina leivän kanssa ja voidaan käyttää kalakiusaukseen. Kiusauksen kerma korvataan kalojen päistä ja selkäruodoista keitetyllä ja jäähdytetyllä kalaliemellä, joka säilyy kylmässä kellarissa pari päivää.

Kalalientä voi maustaa maustekaapissa olevien mausteiden avulla. Kalalientä voi käyttää myös kalapullien tekemiseen. Nykyaikana kalaliemi säilyy pakastimessa kuukauden ja sopii kalakeiton pohjaksi myös kaupan pakastekalalle jos pitää tehdä ruokaa nopeasti eikä kala syö.

Noinhan graavilohi tehdään. Suolana käy mikä tahansa natriumklorid, ei siis mineraalisuola. Ei tarvitse olla karkeata.

Graavilahnan tarjoajien kokemuksia mielellään kuulisin. Etenkin miten se ruotojen nyppiminen sujui. Lahnan syöjä tarvitsee muutenkin vähintään kohtalaisen ruokahalun, ei sillä helposti itseään ylipainoiseksi syö.

Lahna joutaa suoraan kaksi kertaa jauhettuna mureke- tai kalapullataikinaan.

Rasvattomasta maidosta saa vatkattua "kermavaahtoa", olen sitä Painonvartijoiden ohjeella tehnyt. Maidon pitää olla hyvin kylmää eli se pitää käyttää ensin pakastimessa. Sitä en muista, onnistuiko sähkövatkaimella vai pitikö käyttää sauvasekoitinta. Vaahti ei säily, joten pitää käyttää heti.