Onko teidän tuttava/ystäväpiirissä tätä? Muutetaan isoon taloon ehkä vielä jonnekin vaikean taipaleen taakse ja halutaan "kestittää"

Innoissaan pyydellään että tulkaa tulkaa! Meillä on täällä paljuja ja pelejä ja vehkeitä, isot tilat ja kaikkea hienoa. Yöksi vaan jne. Ja sitten kukaan ei oikeastaan ehdi eikä jaksa, mutta jokainen tekee saman ratkaisun vuorollaan. Sitten ihmetellään kun ollaan yksin siellä lapsien kanssa eikä "kukaan tuu käymään tai auta".

Kaikki kodinvaihto- ja remontointiohjelmatkin on sitä että "tässä sitten vieraat voi olla ja nukkua ja yhessä vietetään kivaa aikaa <3"

Tekisi mieli sanoa jokaiselle, että samalla tavalla kuin te viihdytte kodissanne, niin viihtyvät kaikki muutkin. Aikuiset ei jaksa ajella ja viettää yötään vieraissa paikoissa jatkuvasti tai monet ei juuri koskaan. Ja lapsien kanssa ei varsinkaan, oma koti niin paljon helpompi. Siksihän "tekin" siellä kodissanne haluatte olla.

On varmasti myös perheitä, joilla tällainen kyläily esim suvun kesken on jatkuvaa. Ja kaveripiirejä. Mutta tiedän nyt 4-5 tapausta jotka on siellä pellon/metsänreunan kodeissaan talvipimeät yksin isossa huushollissa. Ja muutaman vuoden jälkeen ollaan jo vähän realistisempia, että ei siellä kauheasti kukaan käy. Sellaiselle se on unelma, joka ei muita kaipaa.

Mutta nämä ihmiset ovat kyllä haaveilleet olevansa jotain sosiaalisen elämän keskuksia. Eräskin tutun tuttu on kuulemani mukaan podhiskellut että ystävät voivat tulla heille "harjoittelemaan" omakotiasumista :D ihan kuin ihmisen kehityskaareen kuuluisi muuttaa jonnekin susirajalle valmistaloon ja he ovat nyt ensimmäisenä vähempiosaisia tuttaviaan suopeasti johdattamassa tämän saavutuksen piiriin ja sitä tultaisiin oikein nöyrinä (ja ei vielä sellaisiin saavutuksiin kykenemättöminä) ihastelemaan.