Elämä ohi kolmekymppisenä

Mitä sitä on tässä tullut tehtyä. Suoritettua turhanpäiväinen amk-insinöörin tutkinto huonosti työllistävältä alalta. Olen tehnyt erilaisia paskatöitä vuokratyöfirmojen kautta. Nekin ovat nyt ilmeisesti loppuneet, koska en nykyään siedä minuun kohdistuvaa asiatonta kielenkäyttöä enkä esimerkiksi suostu tekemään töitä ilman asianmukaisia suojaimia. Noh, eipä se oikeastaan ole iso menetys. Työttömänä parempi.

Kuntakokeilussa eli sekundatyökkärissä pitävät ilmeisesti minua niin toivottomana tapauksena, ettei edes työllistymissuunnitelmaa kannata tehdä. Minulla piti olla joku työnhakuvalmennus, mutta kuntakokeilu poisti sen jostain syystä lyhyen työpätkän aikana, eikä pyynnöistä huolimatta sitä jatka.

Mitähän sitä nyt tekisi? Ehkä pitäisi ostaa joku halpa asunto jostain taantuvasta pikkukaupungista ja muuttaa sinne eläkepäiviä ja kuolemaa odottamaan. Ottaisi ehkä jonkun pienen asuntolainan, mitä voisi lyhentää työttömyys- ja asumistuilla. Parmpi kasvattaa veronmaksajien rahoilla omaa omaisuuttaan kuin jonkun rikkaan syöttöporsaan omaisuutta.

Olen opiskeluakin jollain tasolla miettinyt. Haaveillut jatkokouluttautumisesta vaikka jonkun järkevämmän alan dippainssiksi, tai sitten esimerkiksi fysiikkaa lukemaan. En kuitenkaan luultavasti pärjäisi yliopistossa, eikä minua oikeastaan kiinnosta mikään. Lisäksi en kuitenkaan saisi mitään työpaikkaa, koska minun verkostoitumistaidot ovat niin huonot.

Olen tehnyt netissä masennustestejä, ja niiden mukaan minulla olisi vakavia masennusoireita. Ei tämä kuitenkaan tunnu samalta kuin silloin nuorena, kun minulla oli masennusta. Ei tunnu samalla tavalla pahalta. Lähinnä mitäänsanomattomalta. Ei vain kiinnosta mikään.