Ma en kylla arvosta sellaista aitia joka laittaa lapsen hoitoon aivan vauvana jo. Tai oikeastaan jos laittaa alle 3-vuotiaan hoitoon..

Olet ensimmäinen henkilö joka on sanonut lastani epäsosiaaliseksi!



Kuten tekstissäni luonnehdin että lapseni joka on " aurinkoinen, iloinen ja sosiaalinen" on koskenut lastani muuallakin kuin kotona. Hän hakee heti kontaktia muihin aikuisiin ja lapsiin, ei vierasta, on omatoiminen, reipas ja rohkea.



MUTTA, MUTTA sen tunsin sydämessäni ja myöskin tulin huomaamaan, että lapseni viihtyy siltikin huomattavasti paremmin kotona. Ja ne 8kk (ed. tekstisäni kirjoitin n. reilu puoli vuotta) mitä hän tarhaili, ovat varmasti antaneet myös lapselleni ihan realistisen kuvan tarhailusta, jotta hän pystyy sanomaan kummassa on kivempaa, kotona vai tarhassa.



Ei voi muuta sanoa kuin ihme kommentteja täälläkin saa lukea!

Koin, että en jaksaisi olla enää kotona ja kaipaan muutakin elämää. No lapseni aloitti tarhan ja oli tosi reipas jne, jne kaikki sujui hyvin ja tarhan tädit kehuivat kilpaa kuinka reipas lapsi onkaan. Kuitenkaan useimmiten lapsi ei olisi halunnut aamulla lähteä sinne tarhaan, jäi kuitenkin aina ilman itkua ja vastustelua, reipas kun oli.

Sitten tulin raskaaksi uudelleen ja n. reilu puolen vuoden tarhailun jälkeen esikoinen palasi kotihoitoon, kun jäin äitiyslomalle ennen synnytystä.

Esikoisemme jäädessä pois tarhasta, sain mukaani hänen oman tarhakansion, missä oli piirustuksia, joitakin valokuvia ym.

Minun sydämeni meinasi särkyä, kun katselin niitä valokuvia. En ole ikinä nähnyt lastani niin surullisen ja vakavan näköisenä kuin niissä valokuvissa jotka oli otetu siellä tarhassa. Minun lapseni, joka on aina kuin aurinko, iloinen, onnellinen ja sosiaalinen. Silloin ymmärsin, miksi lapseni ei koskaan oikein halunnut kertoa esim. miten päivä oli mennyt tarhassa tai ketä kavereita ja tarhan tätejä siellä oli ollut. Ja kaiken lisäksi lapsi oli liikuttuvan onnellinen ja höpötti sitä kaikille, ettei hänen tarvitse enää ikinä mennä tarhaan.



Sen päätin, että tämän toisen lapseni kohdalla palaan työelämään takaisin aikaisintaan kun hän täyttää sen 3v. Sydämeni sanoo, että koti on lapselleni se paras paikka, vaikka minä aikuisena ja naisena kaipaisin tietysti paljon muutakin.

Uskomattoman paljon vastauksia tullut näin tyhmään aloitukseen. Miksi ihmeessä teitä kiinnostaa, arvostaako ap teitä vai ei? Mua ei kyllä kiinnosta pätkääkään jonkun toisen mielipide, koska jokainen tekee omat valintansa ja valintojen syitä kukaan muu ei voi tietää.

Minä arvostan kyllä kaikkia äitejä ja isejä, jotka pyrkivät hoitamaan oman lapsensa parhaan kykynsä mukaan.

Se, mikä on yhdelle perheelle hyvä, ei välttämättä taas sovi naapurille ja päinvastoin.

Itselläni on käynyt hyvä tuuri, ja lapset ovat viihtyneet päivähoidossa jo pienestä pitäen. Minä olen viihtynyt töissä ja sitten vapaa-ajalla täysillä perheen kanssa. Kaikilla on ollut mielekästä tekemistä ja omanikäistä seuraa.

Arvostan kovasti kotiäitejä/-isejä, jotka antavat aikansa pienille lapsilleen. Yhtä paljon arvostan niitä äitejä ja isejä, jotka pinnistelevät kodin ja työn " ristipaineessa" .

Mä jouduin viemään kuopuksen hoitoon 11kk iässä, koska ei ollut ihan oikeasti varaa olla kotona. Unelma maalla rintamamiestalosta on tullut toteutettua ja maksuja on sen mukaan. Jos tästä unelmasta olisi lasten vuoksi luovuttu, niin kuka meistä olisi nyt onnellinen kerrostalossa...

Mä olen muutenkin luopunut liki kaikesta omasta hyvästä. Varaa vaatteisiin, kauneushoitoihin ym humputteluun ei ole juuri lainkaan, ei edes nyt kun töissä käyn. Pienen tytön puolesta harmittaa joka päivä, mutta en usko tämän ratkaisun siltikään aiheuttavan suuria elinikäisiä traumoja.

Vierailija:

itse olen fm, ylempi toimihenkilö kunnalla ja palkka 2900 eur, lapset laitan päiväkotiin 1,5 vuoden ikäisinä

ajaksi. Tulot nyt hoitovapaan aikana vain muutaman satasen. Entä sitten? 3 vuotta on lyhyt aika elämästä. Lainat lyhennetään säästöillä. Eikö näin kaikki isopalkkaiset tee? Mun kaveripiirissä ihan yleistä.

Vierailija:

" Minä taas en arvosta sellaista naista, joka

elää miehensä siivellä vuosikaupalla vedoten " lasten parhaaseen" eikä viitsi mennä töihin."

Itse olen sitä mieltä, että suuri(n) osa täällä jeesustelevista äideistä on kotona lapsen kanssa pidempään ainoastaan siksi, ettei saa töitä tai viitsi lähteä töihin.

Omatunto kolkuttaa ja siksi pitää yrittää keksiä jotain perusteluita kotona ololle.

Mieheni palkka riittää mainiosti peruselämään. Säästöillä sitten ostetaan ylimääräistä kuten matkoja. Lainanhoito jo 1400 euroa kuussa. Ruoat saa lapsilisillä. Autoonkiin jää varaa.

Pelottaako teitä ottaa vastuu omista valinnoistanne, kun sitä pitää kirosanojen kera puolustella tuntemattomille virtuaali-ihmisille?



Minulla on lapset olleet sekä kotihoidossa että päivähoidossa. Suomalainen yhteiskunta mahdollistaa molemmat vaihtoehdot, siinäpä riittävästi syytä ulkopuolisille.

on mielestäni oikeasti sivistymätön moukka. Mutta eihän sellaista voi sanoa, vai voiko....?

mutta samaa mieltä näiden muutaman viimeisen kanssa. Mitä väliä sillä on arvostaako joku toinen sinua ja ratkaisujasi?



Enkä ymmärrä miksi omia arvostuksiaan pitää tulla toitottamaan tänne ellei nimenomainen tarkoitus ole provosoida, erityisesti tällaisessa mielipiteet jakavassa aiheessa. No, provosointi näytti onnistuneen hyvin.



Itse olen laittanut lapset hoitoon jo 1-v:na ja tehnyt normaalia 8 h päivää siitä lähtien. Osa kavereistani on pitkän linjan kotiäitejä. So what? Meille kellekään ei tulisi mieleenkään sanoa, ettei arvosta toista äitinä, vaikka itse on tehnyt eri tavalla.

Eri asia tietenkin nämä jotka oikeasti sairastuvta masennukseen, sehän on ihan luokiteltu sairaudeksi ja johtuu jostakin aivojen ****= jostakin, en tiedä mistä.

Ja onneksi hän pääsee pian takaisin 100% kotihoitoon ollessaan vajaa 2,5 v.



Mutta nyt olen suunnitellut uuden äitiysloman alettua oleskelevani kotona siihen asti kun nuorempi on lähes 3 v. Koen tästäkin ratkaisusta huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä, vain eri asioista. Lähipiirissäni tällainen miehen rahoilla oleskelu tuomitaan vielä paljon pahemmin. Minun lähipiirissäni ei kukaan ole ollut kovin kauaa " vain" kotona. Laiskana ja mukavuudenhaluisena minua pidetään, kun en töihin palaa. Eli teen niin tai näin, aina on huono omatunto ja syyllisyydentunne niskassa ja ihmiset kadehtivat sekä moittivat.



Nytkin olen jo saanut vähän laiskan leimaa niskaani, kun en ole jo siirtynyt täydelle viikolle takaisin, vaan laiskottelen tuolla lyhennetyllä viikolla, vaikka lapsi JO selvästi yli 2v. Työkaverit ja jopa omat vanhempani ym. ovat vihjailleet asiasta. Ihmisille on turha mennä sanomaan että se on lapsen parhaaksi, eivät he sitä usko. Tämä on minun kokemukseni.



Eli 3-vuotta kotona olevaa/lapsi pidetään minun kokemukseni mukaan laiskana luuserina. Paras aika viedä lapsi hoitoon on n. 1v, ja osa-aikatyötäkään ei saisi tehdä kunnes lapsi on 2 v. Muuten alkaa mennä laiskuuden puolelle.

haluaa lapsilleen parasta, mutta ongelmahan onkin siinä, mikä se paras on=) Lapsi voi olla tasapainoinen ja onnellinen, vaikka menisikin hoitoon alle 3-vuotiaana, äidin tilastahan tuo ap. kin " ymmärtämättömyys" johtuu. Hän on selvästi epävarma.

Elämää on muuallakin kuin siellä pikkuruisessa Suomessa. Ja jostain syystä siellä pikuruisessa Suomessa on valtavasti ongelmaisia lapsia. Olisiko niin, että aina se koti ei olekaan paras paikka lapselle.



Minä en arvota äitejä yksittäisten ratkaisujen mukaan. Parempi tapa on katsoa lasta/lapsia. Aika hyvin voi lapsesta/lapsista päätellä, millaiset vanhemmat ja kotiolot ovat. Onnellisella, hyvinkäyttäytyvällä, tasapainoisella lapsella on varmaankin hyvät vanhemmat, hyvä koti.

Itse hoidin myös melko pitkään lapsia kotona, mutta en ole lainkaan varma tekikö se heidät jotenkin autuaammiksi. Itselle lasten kotihoito toki oli helppo ratkaisu.

Mulla on tuttava joka aattelee tolleen. yli 30-vuotias, eikä juurikaan ole töitä tehnyt elämänsä aikana, eikä varmaan aiokaan tehdä. hakee sossusta rahansa.

Onneksi tiedät ja näet kaiken! Nyt kommenttisi jälkeen tiedän että oikeasti minulla olisi sitten kai ollut varaa jäädä kotiin, olen niin paha, paha...



Mutta selittäisitkö minulle millä matikalla se olisi hoitunut, kun kotihoidontuki, hoitolisä ja lapsilisä olivat yhteensä noin 420¿, ja pelkkä lainanhoito vei kuussa 500¿?

Ja kotona olen lapsen kanssa - eli ei kolahtanut ;) Oikeasti ei tuota samaa saagaa jaksa joka päivä, eihän.

Jokainen voisi harkita tätä tarkkaan ennen kuin alkaa vääntämään tenavaa.

Hävettää vähän myöntääkin mutta salaa arvostelen ystäviäni jotka ovat laittaneet lapsensa hoitoon alle tai hieman yli 1-vuotiaana. Ehkä olen kateellinen; hehän pääsevät hieman helpommalla. Ovat päivät töissä ja illat lapsen kanssa. Itse koen tämän hoitovapaalla olemisen joskus raskaaksi koska lapsi on ajoittain vaativa ja itse kaipaan välillä sitä omaa rauhaa ja työtä. Lapsi on kuitenkin vain hetken lapsi ja uskon, että koti on pienelle paras paikka. Toisaalta olemme säästyneet sairauksilta toisin kuin hoidossa olevat lapset.