Ma en kylla arvosta sellaista aitia joka laittaa lapsen hoitoon aivan vauvana jo. Tai oikeastaan jos laittaa alle 3-vuotiaan hoitoon..

Vierailija:

itse olen fm, ylempi toimihenkilö kunnalla ja palkka 2900 eur, lapset laitan päiväkotiin 1,5 vuoden ikäisinä

Tiedän että yrität päteä koulutuksellasi. Viimeisen pilkun jälkeen selviää kyllä syykin siihen.

Ja tiedoksi kaikille, mieheni myöskin rakastaa minua. :)

Ap

välttämättä kovin kaksista.

ja tiedoksesi, että maistereita on maailmalla pilvin pimein, se ei ole mikän pätemisen peruste, ainakaan minun mielestäni.

Vierailija:

Vierailija:

itse olen fm, ylempi toimihenkilö kunnalla ja palkka 2900 eur, lapset laitan päiväkotiin 1,5 vuoden ikäisinä

Tiedän että yrität päteä koulutuksellasi. Viimeisen pilkun jälkeen selviää kyllä syykin siihen.

Ja tiedoksi kaikille, mieheni myöskin rakastaa minua. :)

Ap

että vain kasvatustieteilijät olisivat hyviä äitejä:) Kerroin tutkinnostani vain siksi, että myös se on osaltaan vaikuttanut mielipiteisiini kotihoidon puolesta. Luonnollisesti alna tutkimukset kiinostavt minua jne. Kyllähän osa lääkäreistäkin tupakoi, vaikka se on haittallista terveydella. Hassu mielipde kerrassaan:)



Ja 30, toki vanhemmista liian aikainen vieraannuttaminen on haitallista lapselle kuin lapselle kulttuurista huolimatta. Kysymyksesi oli sikäli omituinen, ettet näytä oivaltavan, että myös meillä Suomessa lapset on viety pitkä' än verrattain aikaisin hoitoon. Itsekin olen " joutunut" hoitoon jo 8-kuisena.



Eihän pointti olekaan se, etteikö aikaisin hoitoon viedyistä lapsistakin voisi kasvaa eheitä ja onnellisia aikuisia. Eihän se ole pointti! Jo s joku niin käsittää niin ymmärrän hyvin nämä osittain moukkamaisetkin kommentit. Kyllähän suuri osa esim. perheväkivallan uhreist ja alkoholistiperhen lapsistakin on aikuisina ihan onnellisia ja kunnon kansalaisia. Pointti onkin se, että miksi tieten tahtoen uhmata faktaa siitä, että lapsi on onnellisempi (useimmiten) kotona kuin hoidossa? On kyse siitä, että lapsi ja lapsuus on arvokkaita juuri nyt, tällä hetkellä ja että juuri siksi lapsella tulisikin olla hyvä olo juuri nyt, eikä vasta aikuisena.



terv:12

Et ole puhunut ap viestissäsi vanhemmista ja vanhemmuudesta, vaan äitiydestä ja äideistä. Miksi juuri äidin pitää ottaa se vastuu? Äiti ja isä voivat hyvin olla tasavertaisia vanhempia sen jälkeen, kun lasta ei enää imetetä. Kuinka moni " kunnon äiti hoitaa lapsensa kotona ainakin 3-vuotiaaksi" -virren veisaajista imettää 3-vuotiaaksi?

Vierailija:

Vaan että jos niitä lapsia ' tehdään' , niistä pitäisi myös ottaa se vastuu. Ja siihen vastuuseen kuuluu hoitaa lapsi kotona. Jokainen voi itse miettiä onko valmis siihen (esim. jättämään työt muutamaksi vuodeksi) ennen kuin harkitsee lasta. Jos ei ole, niin jättää lapset siltä erää ' tekemättä' . Karua mutta todistetusti totta.

Mikä tässä on karua mutta totta?

Suomen lakien ja järjestelmien mukaan naisen on aivan hyväksyttyä ja mahdollista tehdä lapsia hoitamatta niitä kotona 3-vuotiaaksi. Sitä ei muuta mihinkään teikäläisten sovinistiset valitusvirret kunnon äitiydestä, sillä näistä asioista päättävät onneksi teitä valistuneemmat henkilöt. Mitä jää jäljelle? Loputon kaakatus Aihe Vapaalla.

Usein haaveilen töihin paluusta ja muistelen lämmöllä kuinka niin monta kertaa ovat töistä kaivanneet minua jo takaisin töihin.



Mutta. Olisi itsekästä lähteä töihin lapsen ollessa niin pieni. Maltan odottaa vielä hetken. Vuosi tai pari on pieni aika aikuisen elämässä mutta suuri ja merkityksellinen pienen lapsen elämässä, erityisesti jos ne vuodet ovat hänen ensimmäisiään.



Ja miksi tässä ketjussa ap:ta mollaavat käyttävät niin sopimatonta kieltä? Miksi ette osaa keskustella sivistyneesti?

kun nämä lapsensa hoitoon pieninä laittavat äidit selittävät suut vaahdossa, miten lapsille ei ole mitään haittaa siitä, että joutuvat sinne. Ja sitten mietitään, että miksi lasten pahoinvointi lisääntyy kaikkien tutkimusten mukaan jatkuvasti, miksi teinit syövät niin paljon masennuslääkkeitä, miksi aikuiset ihmiset eivät pysty sitoutumaan ja perheet hajoavat... Mistähän johtuisi? No ainakaan se ei voi mitenkään johtua siitä, että pienten lasten perusturvallisuutta horjutetaan tieten tahtoen, jotta voidaan pitää omistusasuntoa ja parempaa autoa.

Itse vein lapsen hoitoon noin yhden vuoden iässä ja se on minusta ok. Samoin tekee myös suurin osa työkavereistani eikä se ole heistä sen ihmeellisempää. Arvostan kotiäitiyttä, mutta rahaakin on tienattava.

-kasvatustyössä minäkin

Hoitopäivät kuuluvat meidän perheen vakiorutiiniin. Me emme jätä lapsia unohduksiin päiväkotiin vuosikausiksi. Lapset ovat lyhyen ajan pieniä, mutta ovat lapsia vielä päiväkotikaudenkin jälkeen. Missä vaiheessa lapsia sitten pitäisi päästää vähän pidemmälle talutushihnalle? Mikä on se ainoa oikea ikäkausi? Missä on sellainen tutkimus, jossa tämä sanotaan, kun kerta aina pitää elää tutkimustulosten kanssa.



Eihän kouluunkaan tarvitse lasta laittaa, kotonakin voi opettaa. Näin kai sitä pitäisi tehdä, kun on kerta mennyt lapsia " tekemään" . Hoitaa itse lapsensa aikuisikään asti. Ja sitten kun lapset ovat vihdoin ja viimein päässeet eroon takertuvasta äidistään, nämä marttyyri-äidit valittavat kun lapset eivät käy hänen luonaan. Ja hän kun uhrasi elämänsä parhaat vuoden lapsilleen...

Vierailija:

Vierailija:

itse olen fm, ylempi toimihenkilö kunnalla ja palkka 2900 eur, lapset laitan päiväkotiin 1,5 vuoden ikäisinä

Tiedän että yrität päteä koulutuksellasi. Viimeisen pilkun jälkeen selviää kyllä syykin siihen.

Ja tiedoksi kaikille, mieheni myöskin rakastaa minua. :)

Ap

Päivähoitolasten äidit eivät halua olla lastensa kanssa vaan käyvät töissä hankkiakseen rakennekynsiä ja muotivaatteita, nauttivat joka hetkestä työelämässä ja kärsivät jos joutuvat olemaan kotona omien lastensa kanssa. Niinkö?



Miksi sitten työssäkäyvät naiset ja miehetkin usein odottavat lomaa ja viikonloppua kuin kuuta nousevaa, tai eläkkeelle pääsyä jos se on edes kohtuullisen ajan kuluttua toteutettavissa.



Työssä käyntihän on ihanaa, työssä käyvät naiset ovat peräti itsekkäitä mennessään töihin sen sijaan että oleilisivat epäitsekkäästi ja uhrautuvasti kotosalla jälkikasvun kanssa?

Vierailija:

No heh heh, sittenpä tulet kahden kanssa näkemään mitä se arki on TODELLISUUDESSA....

Milloin ajattelit muuten ap mennä itse takaisin töihin, vai onko koulut kesken?

Vierailija:

Vierailija:

Kysymys ap:lle: kun olet noin kovasti naisten työssäkäyntiä vastaan, onko itselläsi työpaikka? Minkäikäisen lapsen kanssa olet kotona?

Vaan että jos niitä lapsia ' tehdään' , niistä pitäisi myös ottaa se vastuu. Ja siihen vastuuseen kuuluu hoitaa lapsi kotona. Jokainen voi itse miettiä onko valmis siihen (esim. jättämään työt muutamaksi vuodeksi) ennen kuin harkitsee lasta. Jos ei ole, niin jättää lapset siltä erää ' tekemättä' . Karua mutta todistetusti totta.

Kyllä, minulla on työpaikka. Lapseni on kahden vuoden ja toinen on tulossa. :)

Ja jos oikein tarkkaan luet niin näet kyllä että minulla on työ.

[/quote]

Ja jos oikein tarkkaan luet niin näet kyllä että minulla on työ.

[/quote]

ja ikäraja (jos sellainen opn pakko määrittää) on juuri tuo kolme vuotta. Siis useimmat kolme vuotto täyttäneet ovat kehittyneet henkisesti jo niin paljon, että pärjäävät hoidossa ilman vanhempiaan.



Ja miksi ihmeessä vedit kotiopetuksenkin tähän mukaan?? Kotiopetus voi tulla kyseeseen vain, jos vanhemmat ovat päteviä opettajia. Kuitenkin tulisi muistaa myös ryhmän ja vertaissuhteiden merkitys lapselle, joten itse en kannata kotikouluja missään määrin.



terv. 12

Vierailija:

Vierailija:

No heh heh, sittenpä tulet kahden kanssa näkemään mitä se arki on TODELLISUUDESSA....

Milloin ajattelit muuten ap mennä itse takaisin töihin, vai onko koulut kesken?

Vierailija:

Vierailija:

Kysymys ap:lle: kun olet noin kovasti naisten työssäkäyntiä vastaan, onko itselläsi työpaikka? Minkäikäisen lapsen kanssa olet kotona?

Vaan että jos niitä lapsia ' tehdään' , niistä pitäisi myös ottaa se vastuu. Ja siihen vastuuseen kuuluu hoitaa lapsi kotona. Jokainen voi itse miettiä onko valmis siihen (esim. jättämään työt muutamaksi vuodeksi) ennen kuin harkitsee lasta. Jos ei ole, niin jättää lapset siltä erää ' tekemättä' . Karua mutta todistetusti totta.

Kyllä, minulla on työpaikka. Lapseni on kahden vuoden ja toinen on tulossa. :)

Ja jos oikein tarkkaan luet niin näet kyllä että minulla on työ.

Vierailija:

aivan riittävästi palstalöaisten koulutustasosta. Olen itsekin ammattikasvattaja ja täytyy kyllä todeta että se, mihin 12 viittasi kirjoituksellaan on täyttä totta: eli tutkimustulokset ja faktat halutaan kiistää, ettei vanhemmilla ole paha mieli... Pienen lapsen paikka on kotona, siis ainoa oikea paikka.

Ja kyllä, kotihoidon tuella pärjää:) Lainaa ei ole pakko luhentää hoitovapaalla juuri yhtään, se on vain neuvottelukysymys. Mutta ihmiset ovat niin itsekkäitä, etteivät koskaan todella halua miettiä tekojensa seurauksia, on niin kurjaa huomata toimineensa itsekkäällä. Ja tottahan töissä helpommalla pääsee... Sen olen itse taas autuaasti huomannut kun hoitovapaani loppui.

Mikä helvetin ammattikasvattaja? Hah-hah!

Mitkä tutkimustulokset ja mitkä faktat? Missä viitteet kyseisiin tutkimuksiin? Kenen tekemä/teettämä tutkimus, milloin ja missä tehty, mikä oli otanta? Ei muuta kuin linkkiä pöytään, missä kerrotaan nuo tutkimustulokset ja muut lähteet, jonka perusteella väität jotain asiaa FAKTAKSI!

Jos et osaa mainita lähteitä niin on todella idioottimaista touhua väittää jotain asiaa faktaksi. Siinä tapauksessa kommenttisi on yhtä tyhjän kanssa.

Tästä(kin) ketjusta ilmenee jo aika helposti, kuinka aikaisin lapsensa hoitoon vieneet yrittävät selitellä valintaansa mitä kummallisimmin argumentein tai sitten puolustautuvat hyökkäämällä ap:ta kohtaan.





Mikä muu voisi olla siihen syynä kuin HUONO OMATUNTO?

Ikinä ennen Suomessa ei ole ollut mahdollista, että äidit olisivat tällä tavalla keskittyneet lastensa hoitoon ja tarpeisiin. Pari vuosikymmentä sitten lapset olivat pienestä pitäen lastentrarhoissa, sitä ennen enemmän tai vähemmän heitteillä vanhempien sisarusten (esim. vauva 5-vuotiaan) valvonnassa. Vasta viimiset 15-20 vuotta Suomessa on laajassa mittakaavassa ollut varsinaisia kotiäitejä. Voimme siis todeta, että kotiäitiys ja lasten hoitaminen kotona aiheuttaa lasten psyykkiset ongelmat, jos sinun logiikkaasi seurataan.

Vierailija:

Ja sitten mietitään, että miksi lasten pahoinvointi lisääntyy kaikkien tutkimusten mukaan jatkuvasti, miksi teinit syövät niin paljon masennuslääkkeitä, miksi aikuiset ihmiset eivät pysty sitoutumaan ja perheet hajoavat... Mistähän johtuisi? No ainakaan se ei voi mitenkään johtua siitä, että pienten lasten perusturvallisuutta horjutetaan tieten tahtoen, jotta voidaan pitää omistusasuntoa ja parempaa autoa.

Itse arvostan sinua ja muita kotiäitejä, mutta myös äitejä, jotka käyvät työssä ja hoitavat illan lapsia. Molempia tehneenä tiedän, että molemmat vaihtoehdot ovat rankkoja, joskin myös omalla tavallaan palkitsevia.



Ja itse olen jotenkin tuossa puolessa välissä, teen lyhyttä päivää, lapsi hoidossa ja arvostan vielä itseänikin niin paljon, etten kuole siihen, ettei ap ja ap:n kaltaiset ihmiset minua arvostaisi.

Vierailija:

Ikinä ennen Suomessa ei ole ollut mahdollista, että äidit olisivat tällä tavalla keskittyneet lastensa hoitoon ja tarpeisiin. Pari vuosikymmentä sitten lapset olivat pienestä pitäen lastentrarhoissa, sitä ennen enemmän tai vähemmän heitteillä vanhempien sisarusten (esim. vauva 5-vuotiaan) valvonnassa. Vasta viimiset 15-20 vuotta Suomessa on laajassa mittakaavassa ollut varsinaisia kotiäitejä. Voimme siis todeta, että kotiäitiys ja lasten hoitaminen kotona aiheuttaa lasten psyykkiset ongelmat, jos sinun logiikkaasi seurataan.

Vierailija:

Ja sitten mietitään, että miksi lasten pahoinvointi lisääntyy kaikkien tutkimusten mukaan jatkuvasti, miksi teinit syövät niin paljon masennuslääkkeitä, miksi aikuiset ihmiset eivät pysty sitoutumaan ja perheet hajoavat... Mistähän johtuisi? No ainakaan se ei voi mitenkään johtua siitä, että pienten lasten perusturvallisuutta horjutetaan tieten tahtoen, jotta voidaan pitää omistusasuntoa ja parempaa autoa.

Vierailija:

Hävettää vähän myöntääkin mutta salaa arvostelen ystäviäni jotka ovat laittaneet lapsensa hoitoon alle tai hieman yli 1-vuotiaana. Ehkä olen kateellinen; hehän pääsevät hieman helpommalla. Ovat päivät töissä ja illat lapsen kanssa. Itse koen tämän hoitovapaalla olemisen joskus raskaaksi koska lapsi on ajoittain vaativa ja itse kaipaan välillä sitä omaa rauhaa ja työtä. Lapsi on kuitenkin vain hetken lapsi ja uskon, että koti on pienelle paras paikka. Toisaalta olemme säästyneet sairauksilta toisin kuin hoidossa olevat lapset.

Mutta ymmärrän myös sen, ettei se ole kaikille mahdollista. Itsekin olen tilanteessa, että on ihan pakko olla töissä, mikäli aikoo ilman maksuhäiriöitä selvitä. Sinnittelimme siihen asti, että lapsi on 1v1kk. Sitten menin töihin.

Mistäs me tiesimme, etteivät palkkamme kehity samaan tahtiin kuin yleiset elämiskustannukset nousevat. Ihan vuoden tai kahden kotonaolon takia en halua/voi luopua talosta, jossa asumme, sillä meidän palkoilla ei sitten enää ostettaisikaan taloa. Ehkö jokin hikinen kolmio, mutta ei omaa rauhaa omassa kodissa.

Lapsi tarvii kodin myös niiden vauva- ja taaperovuosien jälkeen. Sellaisen, jossa vanhemmat ja lapset viihtyy. Ja mahtuu olemaan. Tunnustan olen sen verran materialisti, etten halua ahtautua kerrostalokolmioon, kun meillä nyt on ihan ok-kokoinen omakotitalo.

Emme myöskään voineet ennusta, että mieheni joutuu pitkälle sairaslomalle äitiyslomani alkumetreillä, ja palkka tietty putosi. Emme voineet ennustaa, että ajamme kolarin ja auto menee lunastukseen (siitä oli suurin osa pankin oma, joten jäimme melkein puille paljaille sen suhteen) ja jouduimme käyttään säästöjä seuraavan auton hankintaan (ei, emme ostaneet uutta).

Emmekä tienneet sitäkään, että talosta prakaa pari paikkaa ja siihen menevätkin sitten loput säästöt, joilla oli tarkoitus antaa miehen olla kotona edes muutama kuukausi sen jälkeen, kun minä palaan töihin.

Minä en ymmärrä, miten joku kadehtii meitä töissä käyviä. Aivan hirveää ja kamalaa rumbaa tämä. Tästä on rauha kaukana. Vaikka töissä saakin olla " omin nokkinensa" , niin silti on ihan kauheeta, ku pitää sitten iltaisin yrittää olla mahdollisimman paljon lasten kanssa.

Ja mitä tulee sairauksiin. Toiset lapset sairastaa, toiset ei. Meidän lapset ei, vaikka ovat hoidossa.