Mistä olet luopunut puolisosi takia?
Oliko sinulla jokin unelma tai tavoite, josta olet joutunut/päättänyt luopua siksi, että olet nykyisen puolisosi kanssa?
Kommentit (45)
Judon mustasta vyöstä. Ruskean sain, ja kun aloin tapailla tulevaa rouvaa, hän kielsi "pyjamahomostelun" kuten asian ilmaisi. Ja toki unelmien naisen vuoksi tehtiin vaikka mitä.
Eipä sen jälkeen sitten ole ollut itsekuria käydä edes "salaa", tuskinpa tuo enää välittäisi asiasta. Turhaan annoin periksi silloin joskus...
Kerron kun joskus seuraavassa elämässä ehkä sellaiseen törmään.
En ole vielä suhteessa, mutta sitten kun löydän itselleni kumppanin niin tästä palstasta luovun.
Lasten hankinnasta. Puolisoni ei voi sairautensa takia hankkia lapsia. Voi varmasti siis saada lapsia mutta riski sairauden pahenemisesta on liian suuri, ettei sitä kannata ottaa. En kuitenkaan ole ottamassa eroa ja lähde etsimään terveempää puolisoa. Toki voi miettiä kuinka kovasti lapsia halusin kun tähän ratkaisuun kykenin, mutta en en kuitenkaan ole koskaan luokitellut itseäni velaksi. Sairaus ilmeni pitkän parisuhteen aikana.
Huumeiden käytöstä ja epämääräisestä elämästä sekä seksistä kenen tahansa naisen kanssa.
Intohimoisesta ja kiihkeästä seksistä.
Vierailija kirjoitti:
Omasta ajasta. Ollaan molemmat työttömiä, eikä mies käy koskaan missään. En ole kuuteen vuoteen saanut olla yli tuntia yksin kotona. Olen kyllä itse käynyt esim. festareilla, mutta ei se ole sama asia kuin olla yksin kotona. Toki voin myös olla toisessa huoneessa yksin, mutta ei ole sama asia kuin yksin koko kämpässä.
On väärin sanoa omasta ajasta kun sinulla sitä kuitenkin on. En miehenä ymmärrä ollenkaan miksi se omaa aikaa ei voi viettää ollenkaan kodin ulkopuolella, esim mökillä.
Haaremista. Alkuun harmitti, mutta ei nyt enää vuosien jälkeen kun en oikeastaan halua omaakaan miestä enää. Joskus miettinyt että tulisiko halut takaisin jos saisin haaremini takaisin.
Vakipanosta luovuin. Vähän harmittaa, koska nykysihteessa ei ole tarpeeksi seksiä. Olisi kannattanut jatkaa sen panon kanssa. Uuuden hankkiminen tuntuu vaikealta
Vierailija kirjoitti:
Omasta ajasta. Ollaan molemmat työttömiä, eikä mies käy koskaan missään. En ole kuuteen vuoteen saanut olla yli tuntia yksin kotona. Olen kyllä itse käynyt esim. festareilla, mutta ei se ole sama asia kuin olla yksin kotona. Toki voin myös olla toisessa huoneessa yksin, mutta ei ole sama asia kuin yksin koko kämpässä.
Ehkä kannattais harkita töihin menoa?
Uuden koiran hankinnasta. Edellisen (yhdessä hankitun) koiran kuoleman jälkeen mies ilmotti yllättäin ettei uutta oteta. Nyt olen ilman koiraa ja siihen liittyviä harrastuksia ja ihmettelen mitä elämälläni tekisin. Miehellä on tietenkin oikeus tähän mielipiteeseen ja mitään lemmikkiä ei perheeseen oteta, ellei kaikki sitä halua, mutta harmittaa silti.
Ei tule mieleen mitään unelmaa, josta olisin jonkun miehen vuoksi luopunut. Unista ehkä, eli muutaman kerran olen joutunut luopumaan hyvistä yöunista kännisen miehen vuoksi.
Olenko vanhanaikainen, kun minun mielestäni parisuhteen pitäisi antaa enemmän kuin ottaa?
Hyvin pitkälti omista ammattihaaveista ja siitä, miten haluaisin viettää vapaa-aikani. Mitään kannustusta ei ole tullut, päinvastoin. Ollaan menty puolison ehdoilla. Hiljalleen hyvin moni yhteinenkin rasite on siirtynyt pelkästään minun harteilleni. Nyt on seksielämäkin ollut nollissa vuosia, elämme kuin kämppikset. Sitä ei sinkkuna arvannut, kuinka vähällä seksillä on tultava toimeen, kun toinen on ensin sitouttanut itseensä..
Vierailija kirjoitti:
Uuden koiran hankinnasta. Edellisen (yhdessä hankitun) koiran kuoleman jälkeen mies ilmotti yllättäin ettei uutta oteta. Nyt olen ilman koiraa ja siihen liittyviä harrastuksia ja ihmettelen mitä elämälläni tekisin. Miehellä on tietenkin oikeus tähän mielipiteeseen ja mitään lemmikkiä ei perheeseen oteta, ellei kaikki sitä halua, mutta harmittaa silti.
Meillä ei minulta kysytty mitään ja koirankin ulkoilutus on nyt 3/4 minun harteillani.
Enpä luovu mistään unelmistani minkään miehen takia. En ystävistäni, perheestäni, työstäni, opinnoistani, en mistään.
Olen oppinut luopumaan kodeista ja ystävistä. Lapset ovat oppineet luopumaan kouluista, kavereista ja harrastuksista:
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008851064.html
Muista naisista olen luopunut.
Ehkä myös jonkin verran vapaa ajasta.
Ja kaikista huonekaluista, pöytätietokoneesta, koska ne ei sovi kuulemma meidän sisustukseen.
Niin, alapeukku on oikeastaan ihan turha juttu koko palstalla, koska kukaan ei koskaan tiedä mitä se tarkoittaa, eiä mitä myöskään sen saaneen kommentin takana on.