Onko muita jotka ei osaa päättää koirarotua? Haluaisimme pienehkön seurakoiran mutta kaikki seurakoirarodut tuntuvat olevan järkyttävän sairaita :( On lyttykuonoja, tappijalkoja, selkäsairauksia, polvivikoja, sisäsiisteysongelmia, pahoja allergioita ....

Valitsemalla koirarodun käyttötarkoituksen mukaan estetään jo paljon ongelmia.

Sekarotuinen rescue koira.

Vierailija kirjoitti:

Ääni suomenlapinkoiralle ja kleinille/mittelille.

Suomenlapinkoira ei käy pienehköksi seurakoiraksi mitenkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen rodun päättämistä mieti kuitenkin, onko sinulla halua ja aikaa viedä koira ulos seuraavat noin 15 vuotta, säässä kuin säässä, kolme kertaa päivässä. Onko sinulla taloudellisia resursseja maksaa ikääntyvän koiran eläinlääkärilaskut, niitä tulee rodusta riippumatta lähes kaikille koirille.

Minkälaisena näet oman elämäsi tästä noin 15 vuotta eteenpäin? Tuleeko koirasta tarpeeton, kun perheeseen syntyy lapsia? Tai jos olet jo lähellä eläkeikää, niin osaatko kuvitella itseäsi 75-vuotiaana ulkoiluttamassa koiraasi?

Se, että lapset kinuavat koiraa, ei koskaan ole syy hankkia koiranpentua.

Mieti ensin kaikkea tätä, ja vasta sitten rotua.

Pienen koiran ulkoilutus on todellisuudessa enimmäkseen kevyt ja melko pikainen happihyppely, piipahdus raittiissa ilmassa, ei sen kamalampaa minusta. Itse koiraa ottaessa tämän jaksamista pelkäsin, mutta en huomaa oikeastaan huomaa piipahtaneeni pihalla päivittäin kolmesti koiran kanssa muutaman vuoden. Perheelliset voivat vielä jakaa vastuuta rekusta, joten pieni vaiva. Verrattuna vaikkapa kissanhiekan haisteluun ja vaihtamiseen minusta vähäistä ja kissaakin voisin joskus harkita.

Yleinen väärinymmärrys on, että pieni koira tarvii vähän lenkkiä. Mäyräkoirakin saattaa mennä metsässä yli 30 kilometriä päivässä. Vaikka ajatellaan, että voi kun se on niin pieni, ei se tarvi paljoa liikuntaa. VÄÄRIN. Tarvii paljon liikuntaa siinä missä muutkin koirat. 

Itsellä parin shih tzun verran kokemusta. Minimi ulkoilu 2h päivässä. Jaettuna esim. puoli aamulla, tunti päivällä ja puoli tuntia illalla. Useinmiten päivälenkki pidempi.

Ja tuosta terveydestä, hampaat ovat olleet ongelma, mutta sekin olisi ollut vähäisempi, jos alusta alkaen oltais se päivittäinen harjaus tehty. Kuten suositus on kaikille. Muuten terveinä eläneet aikuisiän. Vasta 14v. + sydänvaivaa, joka lääkityksellä saatiin hyvin kuriin. Näilläkin roduilla voi olla vaivoja, tai sitten ei. Rotu on vanha, hyvästä sukulinjasta saa hyviä koiria. Kannattaa siihen perehtyä. Meilläkin emo oli Ruotsista, niin ei liian läheistä sukua uroon kanssa

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi että terveemmän yksilön voi löytää kun käyttää vaivaa ja rahaa. Mitä tämä tarkoittaa konkreettisesti muuta kuin että tutkii koiranetistä pevisatulokset ja muut terveystiedot sekä yrittää kysellä kasvattajalta sukujen terveystiedoista mahdollisimman tarkasti?

Tämä on kokemukseni mukaan valitettavan hankalaa kun sairauksia salataan niin paljon.

Kaverini kasvattaa pieniä rotuja. Hän sanoi, et jos ilmoitetut pentueet ovat aina kovin pieniä, tarkoittaa se yleensä, että pentueissa on ollut sairaita pentuja, jotka salataan. Toisaalta meidän narttu sai vain kaksi, tervettä pentua. Mutta pennutettiin vain kerran.

Suomen pystykorva ei ole iso. Mutta se haukkua räksyttää, en tiedä voiko sitä edes kouluttaa hiljaiseksi. Ja on myös aktiivinen koira joka vaatii touhuamista. Mutta pienehkö ja terve rotu.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on jotkut ehdottaneet villakoiria. Eikös niillä ole valtavasti sisäsiisteysongelmia ja muutenkin kaikkia sairauksia? Ja osa pienimmistä ihan hermoheikkoja tärisijöitä ja salapurijoita? Trimmaajamme ja eläinlääkärimme mukaan pienet villakoirat ovat yksi roduista joitten kanssa pitää varoa käsiään. Tosin lisäsivät kumpikin että eivät ole varmoja onko kyse hermostosta vai huonosta kasvstuksesta ja koulutuksesta.

Ehkä vähän suurempi koko olisi tosiaan parempi. Lähes kaikilla kääpiöroduilla tuppaa vissiin olla sisäsiisteydenkin kanssa vähän niin ja näin.

Kahden villakoiran omistanut täällä hei! Toinen koirista oli luonteeltaan todella kiltti ja tasainen, ei koskaan näykkinyt tai iollut vihainen. Toinen taas on (samalla kasvatuksella) kiukkuinen kun piraija. On myös arka. Mutta silti aivan ihana koira. Ongelmia tästä koituu ainoastaan eläinlääkärissä (jos lääkärillä ei ole aikaa lähestyä koiraa hitaasti) tai jos joku silittäjä hyökkää äkkiä takavasemmalta, ilman lupaa kimppuun. Trimmaan itse ja varsinkin tassujen trimmaaminen on haastavaa mutta onnistuu kyllä kun on kärsivällinen.

Pikkuvillakoirat on toki aggressiivisten rotujen listassa, mikä osin johtuu siitä että jotkut ovat hyvin arkoja. Ja siihenkin pystyy vaikuttamaan jonkin verran kun sosiaalistaa koiraa ihan pienestä asti.

Sisäsiisteysongelmista puhutaan, ehkä siksi, että pikkukoirilla kestää monesti melkein vuoden oppia sisäsiistiksi. Omilla koirilla meni n. 10kk suurinpiirtein. Onneksi mahdolliset vahingotkin on hyvin pieniä :D

Vierailija kirjoitti:

Millainen koulutettavuus tiibetinterriereillä on? Onko keskimääräisestä tibestä kaveriksi rallytokoon tai tokoon? Entä soveltuuko rotu kaverikoiratoimintaan? Onko luonne enemmän itämaisen itsenäinen ja itsepäinen vaiko yhteistyöhaluinen ja miellyttämishaluinen?

Minkä verran rodussa esiintyy arkuutta, terävyyttä tai aggressiivisuutta? Onko tibbe keskimäärin avoin ja rento vai varautunut ja varppeillaan oleva, ehkä vähän säikkykin? Entä ovatko ne kovin vilkkaita tai sähliä paimenkoiramaiseen tyyliin?

Mitkä ovat terveyspuolen tyypillisimmät ja yleisimmät ongelmat?

Irtoaako tiibetinterrierin pohjavilla normaaliin tapaan kuten vaikka pystykorvilla vai onko se harjattava ja kammattava föönin kanssa irti ennen kuin se muodastaa takkuja ja huopalönttejä samalla tavalla kuten monissa ns. allergiaystävällisemmissä roduissa? Turkkia en koe ongelmaksi sillä olen omistanut turkkirotuja, mutta tiibetinterrierin luonne mietityttää kun en tunne rotua ollenkaan. Tämä on varmasti yksi roduista joihin tulen tutustumaan jatkossa perusteellisimmin.

Ap

Meidän trimmaaja ikänsä näitä kasvatti. On kertonut, että on erittäin älykäs ja vilkas rotu. Turkin kanssa nähtävä se vaiva sen pohjavillan kanssa. Vähän varautunut rotu taitaa olla, tiibetiläiseen tapaan, mutta omillensa on avoin ja uskollinen. Tuskin kuitenkaan perinteisen mielyttämisen haluinen. Riippunee yksilöstä ja mielialasta😁

Vierailija kirjoitti:

Villakoirat ovat yllättävän terve rotu, eikä niitä ole pakko trimmata höhlän näköisiksi. Ovat luonteeltaan kivoja ja rakenteeltaan aika peruskoiria.

Moni ei tiedä, että villakoira on ns. vedestä noutava lintukoira. Vähän kuin kultaisetnoutajatkin. Ihmisillä on vaan mielikuva siitä valkoisesta leijonanharjafifistä jolla on rusetti päässä.

Kaikki ajattelee tätä:

https://s3.amazonaws.com/cdn-origin-etr.akc.org/wp-content/uploads/2018…

vaikka totuus on monesti tämä: https://images.ctfassets.net/440y9b545yd9/2szGtiAz3nSR5R0mMQ3HwO/c5d1a2…

Plussaa muuten on se myös, että villakoirasta ei lähde karvaa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen rodun päättämistä mieti kuitenkin, onko sinulla halua ja aikaa viedä koira ulos seuraavat noin 15 vuotta, säässä kuin säässä, kolme kertaa päivässä. Onko sinulla taloudellisia resursseja maksaa ikääntyvän koiran eläinlääkärilaskut, niitä tulee rodusta riippumatta lähes kaikille koirille.

Minkälaisena näet oman elämäsi tästä noin 15 vuotta eteenpäin? Tuleeko koirasta tarpeeton, kun perheeseen syntyy lapsia? Tai jos olet jo lähellä eläkeikää, niin osaatko kuvitella itseäsi 75-vuotiaana ulkoiluttamassa koiraasi?

Se, että lapset kinuavat koiraa, ei koskaan ole syy hankkia koiranpentua.

Mieti ensin kaikkea tätä, ja vasta sitten rotua.

Juu, viekää kaikki koiranomistajat koirat piikille ja hankitaan me koirattomat koiraa haluavat pehmokoira oikean koiran sijaan. Eihän me kuitenkaan tiedetä, mitä kaikkea seuraavan 15v aikana tapahtuu. Kärsisi vain turhaan raukka. ;(

(sarkasmia)

En tiedä miksi tuommoisia itsestäänselvyylsiä pitää tulla joka koiraketjuun latelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen rodun päättämistä mieti kuitenkin, onko sinulla halua ja aikaa viedä koira ulos seuraavat noin 15 vuotta, säässä kuin säässä, kolme kertaa päivässä. Onko sinulla taloudellisia resursseja maksaa ikääntyvän koiran eläinlääkärilaskut, niitä tulee rodusta riippumatta lähes kaikille koirille.

Minkälaisena näet oman elämäsi tästä noin 15 vuotta eteenpäin? Tuleeko koirasta tarpeeton, kun perheeseen syntyy lapsia? Tai jos olet jo lähellä eläkeikää, niin osaatko kuvitella itseäsi 75-vuotiaana ulkoiluttamassa koiraasi?

Se, että lapset kinuavat koiraa, ei koskaan ole syy hankkia koiranpentua.

Mieti ensin kaikkea tätä, ja vasta sitten rotua.

Pienen koiran ulkoilutus on todellisuudessa enimmäkseen kevyt ja melko pikainen happihyppely, piipahdus raittiissa ilmassa, ei sen kamalampaa minusta. Itse koiraa ottaessa tämän jaksamista pelkäsin, mutta en huomaa oikeastaan huomaa piipahtaneeni pihalla päivittäin kolmesti koiran kanssa muutaman vuoden. Perheelliset voivat vielä jakaa vastuuta rekusta, joten pieni vaiva. Verrattuna vaikkapa kissanhiekan haisteluun ja vaihtamiseen minusta vähäistä ja kissaakin voisin joskus harkita.

Yleinen väärinymmärrys on, että pieni koira tarvii vähän lenkkiä. Mäyräkoirakin saattaa mennä metsässä yli 30 kilometriä päivässä. Vaikka ajatellaan, että voi kun se on niin pieni, ei se tarvi paljoa liikuntaa. VÄÄRIN. Tarvii paljon liikuntaa siinä missä muutkin koirat. 

Labbiksen omistajana mun kokemus on just näin. Pienet koirat tarvitsee enemmän liikuntaa ja aktiviteettia. Mitä olen muita koiria seurannut, pienet on usein innokkaimpia tuohuamaan.

Meidän pallero on tyytyväinen ja hyväkäytöksinen kaikissa olosuhteissa. Jos sattuu kiireisempi viikko ja huonoa säätä, ulkoillaan vähemmän ja koira nukkuu pidempiä päikkäreitä. Kesällä mökillä pyörii pihalla päivät pitkät, mutta usein vaan torkkuu varjossa. Retkeillessä ja uusissa maastoissa innostuu ja jaksaa kyllä mennä hyvää vauhtia pitkäänkin. 

Labbikset taitaa olla kyllä laiskuuteen (ja lihavuuteen) taipuvaisia usein. Ja ahneita. Toisaalta helppo kouluttaa kun ruoka maistuu, toisaalta saa olla tarkkana mitä uskaltaa jättää pöydille. Mutta kyllähän nekin nauttisi siitä että saavat liikuntaa ja aktiviteettiä, sillä tavoin ei myöskään pääsisi niin lihomaan. Rauhallisia ja hyväpäisiä labbikset toki usein on, ei niitä suotta pidetä opaskoirina.

Keskikokoinen villakoira. Ovat todella lempeitä ja rakastavia.

Vierailija kirjoitti:

Jack russelit on pikkukoirista kaikista terveimpiä, vielä parempi jos sekotettuna johonkin.

Meillä on Jackrusselin terrieri. Iloinen ja sosiaalinen rotu. Mitä enemmän ihmisiä ja koiria sekä puuhaa ympärillä niin tykkää. Todella kiltti, kun on otettu kunnolliselta kasvattajalta ja koulutettu pentuna. Vaatii paljon liikuntaa ja puuhastelu, mutta sopii hyvin perhekoiraksi omakotitaloon. Miksei kerrostaloonkin, kunhan keksii aktivointia ja harrastuksia. Tykkää olla mukana esim. pihahommissa. Voi olla voimakas metsästysvietti. Ihana rotu, tulee aina hyvä mieli, kun on niin iloinen.

Vierailija kirjoitti:

Suomen pystykorva ei ole iso. Mutta se haukkua räksyttää, en tiedä voiko sitä edes kouluttaa hiljaiseksi. Ja on myös aktiivinen koira joka vaatii touhuamista. Mutta pienehkö ja terve rotu.

Näillä on epilepsiaa ja kasvattajat vielä salailee sitä. Tutun koira kuoli epilepsiakohtaukseen, mutta kasvattaja ei välittänyt vaan teetti sen sisaruksilla pentuja vaikka kuinka (ja toki ei kertonut kenellekään että tämmöistä ongelmaa on suvussa).

Vierailija kirjoitti:

Villakoirat ovat yllättävän terve rotu, eikä niitä ole pakko trimmata höhlän näköisiksi. Ovat luonteeltaan kivoja ja rakenteeltaan aika peruskoiria.

Villakoirat ovat älykkäitä. Ja kokoja löytyy! Ne höhlännäköiset trimmaukset perustuvat niiden käyttötakoitukseen. Niitä on käytetty mm. vesikoirina, jolloin paksu eturuumiin karva on lämmittänyt keuhkoja ym. tärkeitä elimiä. Ylössidottu pääkarva taas pitänyt huolen, ettei vesi valu silmille. Paljaat takajalat, kevyempi vedessä polkea jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen koulutettavuus tiibetinterriereillä on? Onko keskimääräisestä tibestä kaveriksi rallytokoon tai tokoon? Entä soveltuuko rotu kaverikoiratoimintaan? Onko luonne enemmän itämaisen itsenäinen ja itsepäinen vaiko yhteistyöhaluinen ja miellyttämishaluinen?

Minkä verran rodussa esiintyy arkuutta, terävyyttä tai aggressiivisuutta? Onko tibbe keskimäärin avoin ja rento vai varautunut ja varppeillaan oleva, ehkä vähän säikkykin? Entä ovatko ne kovin vilkkaita tai sähliä paimenkoiramaiseen tyyliin?

Mitkä ovat terveyspuolen tyypillisimmät ja yleisimmät ongelmat?

Irtoaako tiibetinterrierin pohjavilla normaaliin tapaan kuten vaikka pystykorvilla vai onko se harjattava ja kammattava föönin kanssa irti ennen kuin se muodastaa takkuja ja huopalönttejä samalla tavalla kuten monissa ns. allergiaystävällisemmissä roduissa? Turkkia en koe ongelmaksi sillä olen omistanut turkkirotuja, mutta tiibetinterrierin luonne mietityttää kun en tunne rotua ollenkaan. Tämä on varmasti yksi roduista joihin tulen tutustumaan jatkossa perusteellisimmin.

Ap

Meidän trimmaaja ikänsä näitä kasvatti. On kertonut, että on erittäin älykäs ja vilkas rotu. Turkin kanssa nähtävä se vaiva sen pohjavillan kanssa. Vähän varautunut rotu taitaa olla, tiibetiläiseen tapaan, mutta omillensa on avoin ja uskollinen. Tuskin kuitenkaan perinteisen mielyttämisen haluinen. Riippunee yksilöstä ja mielialasta😁

Villakoiralla ei ole aluskarvaa.

Villakoirien kysyntä ja tehtailu on tällä hetkellä aivan älytöntä. Kaikki millä on neljä jalkaa kelpaa pennutukseen. Ja hinnathan ovat kohonneet pilviin, varsinkin rekisteröimättömien koirien pentutehtailijoilla.

Noissa rekisteröimättömissähän on se ongelma että kukaan ei pysty taata onko isä astunut tyttären tai veli siskon, tai mitä perinnöllisiä sairauksia koirilla ylipäänsä on. Emot pidetään jatkuvasti tiineenä. Ja ostajiin uppoaa söpöt tarinat koirien vahinkoastumisista ja "vain tämän kerran pennuttamisista" ...

Vierailija kirjoitti:

Pientä koiraa ei kannata ottaa ainakaan kerrostaloon tai rivitaloon. Vain omakotitaloon. Ne ovat kovia räksyttämään, ja sellaista eivät naapurit yleensä kuuntele suosiolla. Eikä tarvitsekaan.

Isot koirat ovat lempeämpiä ja rauhallisempia..

Meidän naapurissa asuu lapinkoira (kerrostalo), joka räksyttää koko ajan, jos naapuri avaa oven, posti tulee...naapuri sanoo että he harjoittelevat vasta, mutta en tiedä saako sitä edes harjoittelulla pois. Haukkuu myös pihalla aina, kun joku kävelee ohi. Lapinkoiraa ei kannata ottaa kerrostaloon, jos ei ole siihen pennusta asti tottunut. Todella kovaa vielä se haukkuminen.

Vierailija kirjoitti:

Villakoirien kysyntä ja tehtailu on tällä hetkellä aivan älytöntä. Kaikki millä on neljä jalkaa kelpaa pennutukseen. Ja hinnathan ovat kohonneet pilviin, varsinkin rekisteröimättömien koirien pentutehtailijoilla.

Noissa rekisteröimättömissähän on se ongelma että kukaan ei pysty taata onko isä astunut tyttären tai veli siskon, tai mitä perinnöllisiä sairauksia koirilla ylipäänsä on. Emot pidetään jatkuvasti tiineenä. Ja ostajiin uppoaa söpöt tarinat koirien vahinkoastumisista ja "vain tämän kerran pennuttamisista" ...

Kysyntä on kyllä huikeaa. Siksi kannattaa ottaa kasvattajasta tarkasti selvää. Ja ostaa vain rekisteröity pentu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen koulutettavuus tiibetinterriereillä on? Onko keskimääräisestä tibestä kaveriksi rallytokoon tai tokoon? Entä soveltuuko rotu kaverikoiratoimintaan? Onko luonne enemmän itämaisen itsenäinen ja itsepäinen vaiko yhteistyöhaluinen ja miellyttämishaluinen?

Minkä verran rodussa esiintyy arkuutta, terävyyttä tai aggressiivisuutta? Onko tibbe keskimäärin avoin ja rento vai varautunut ja varppeillaan oleva, ehkä vähän säikkykin? Entä ovatko ne kovin vilkkaita tai sähliä paimenkoiramaiseen tyyliin?

Mitkä ovat terveyspuolen tyypillisimmät ja yleisimmät ongelmat?

Irtoaako tiibetinterrierin pohjavilla normaaliin tapaan kuten vaikka pystykorvilla vai onko se harjattava ja kammattava föönin kanssa irti ennen kuin se muodastaa takkuja ja huopalönttejä samalla tavalla kuten monissa ns. allergiaystävällisemmissä roduissa? Turkkia en koe ongelmaksi sillä olen omistanut turkkirotuja, mutta tiibetinterrierin luonne mietityttää kun en tunne rotua ollenkaan. Tämä on varmasti yksi roduista joihin tulen tutustumaan jatkossa perusteellisimmin.

Ap

Meidän trimmaaja ikänsä näitä kasvatti. On kertonut, että on erittäin älykäs ja vilkas rotu. Turkin kanssa nähtävä se vaiva sen pohjavillan kanssa. Vähän varautunut rotu taitaa olla, tiibetiläiseen tapaan, mutta omillensa on avoin ja uskollinen. Tuskin kuitenkaan perinteisen mielyttämisen haluinen. Riippunee yksilöstä ja mielialasta😁

Villakoiralla ei ole aluskarvaa.

Juu, kuten Bichoneilla. Bichon Frise on ihana kanssa, mutta vähän pienempi kuin keskikokoinen villakoira. Toyvillakoira on pikkuruinen. Isovillakoira on iso koira, jos isoa kaipaa. Kaikki ovat lempeitä. Bichon ehkä leikkisin ("sirkus"koira)