Selittäisikö joku minulle tällaisen parisuhde"markkinoilla" käytetyn sanonnan merkityksen: "hän ei ole minun tyyppiäni".

Useasti näkee kuuman kissan jonka käsipuolessa on melko ruma mies.

Eli siis tästä voi päätellä, että rumat miehet onkin kuumien kissojen tyyppiä.

Vierailija kirjoitti:

Varmaaan pornoteolllisuus tekee ihmisistä pinnallisia.

Rakkaudessa on kaksi erii tasoa: on se rakkaus vaihe ja sitten on älylllinen rakkaus.

Jos sanoo ulkonäön perusteella, niin ei viehäty sen ulkonäöstä. Yleensä kannattaa valita kumppaniksi joku jota pitää edes vähän hyvännäköisenä. Ei se kuitenkaan tarkoita, että olisit ruma. Ihmisillä on eri mieltymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaaan pornoteolllisuus tekee ihmisistä pinnallisia.

Rakkaudessa on kaksi erii tasoa: on se rakkaus vaihe ja sitten on älylllinen rakkaus.

Mulla on niiin vähän kokemusta ja en ole lukenut aiheeseen liittyvää kirjallisuutta että kykenisin tätät selittämään mutta ensin tulee se rakastumisen vaihe ja sitten se että mitä tehdä etttä suhteeesta tulee hyvä.

Kyllä se nyt on 90% ulkonäkö sekä olemus, vaikka muuta väitettäisiin. Tuo on korrekti tapa kommentoida toisen kiinnostavuutta ulkoisesti. Kaikkea voidaan jeesustella kemioista, mutta ihminen näkee sekunneissa, onko toinen ulkonäöllisesti sen näköinen, että jotain kipinää saattaisi syntyä. Joissain tapauksissa ollaan siinä rajalla, että otollisissa olosuhteissa voi homma alkaa toimimaan.

Minulle se tarkoittaa nimenomaan sitä että henkilö ei ole millään tavalla ruma, enkä keksi hänen ulkonäöstään mitään vikaa, mutta ei vaan säväytä. En tunne kipinää. Joissain ihmisissä on vaan sitä jotakin joka vetää puoleensa, ja näillä ei sitä ole.

Joku toinen sitten voi olla täysin samaan ihmiseen ihan lääpällään ja olla sitä mieltä, että tyyppi on kuuminta hottia mitä on ikinä nähty.

Vierailija kirjoitti:

Minulle se tarkoittaa nimenomaan sitä että henkilö ei ole millään tavalla ruma, enkä keksi hänen ulkonäöstään mitään vikaa, mutta ei vaan säväytä. En tunne kipinää. Joissain ihmisissä on vaan sitä jotakin joka vetää puoleensa, ja näillä ei sitä ole.

Joku toinen sitten voi olla täysin samaan ihmiseen ihan lääpällään ja olla sitä mieltä, että tyyppi on kuuminta hottia mitä on ikinä nähty.

Lisään vielä, että omat ihastukseni ovat usein juuri sellaisia että kaverit ihmettelevät että mitä, tuostako sä tykkäät. Eivät siis ole ollenkaan heidän tyyppiään, mutta minun tyyppiäni ovat.

On se pääosin ulkonäkö- ja tyylijuttu, mutta ei niin että pitäisi toista rumana. Ei vaan ole sitä tyyppiä johon yleensä ihastuu. Esim. minua ei viehätä ollenkaan pitkät, lihaksikkaat miehet. En missään nimessä silti pidä vaikka Henry Cavillia tai Jason Momoaa rumina - he eivät ole vaan minun tyyppiä. Mulle kelpaisi mieluummin joku 170 cm pitkä hintelä nörtti.

Mulla on hassu tilanne. Kaikki ne miehet, jotka olisivat minun mielestäni "mun tyyppiäni" eivät sitten ole minusta yhtään kiinnostuneita. Jokin ristiriita kai siinä on. 

Voi liittyä myös muihin asioihin kuin ulkonäköön. Esim. jos joku on persu tai turkistarhaaja tai harrastaa metsästystä tai ei halua perustaa perhettä, niin sellainen henkilö ei ole mun tyyppiä vaikka olisi miten komea tahansa.

Toinen ei tee tei ei ole semmoinen kun itse täydellisenä haluaa. Vähän niin kuin työnantajat vain täydellinen kelpaa joka naamioidaan korulausein

Ei ole minun tyyppiä = ei tunnu omalta, ei herätä kiinnostusta. Voi olla hyvännäköinen ja älykäs ja menestynyt ja hauska ja kohtelias ja vaikka mitä olematta minun tyyppiä.

Tuota jos kysyy, niin ei ole tyyppiäni

Oma tyyppi on mies, josta tietää viehättyvänsä. Itselläni oma tyyppi on pitkä, sosiaalisesti ujo tiedemies. En ole kiinnostunut muunlaisista miehistä seksuaalisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minun tyyppiä = ei tunnu omalta, ei herätä kiinnostusta. Voi olla hyvännäköinen ja älykäs ja menestynyt ja hauska ja kohtelias ja vaikka mitä olematta minun tyyppiä.

Mutta tuollainen tyyppi on sata kertaa todennäköisemmin sinun ja ylipäätään naisten mielestä tyyppiänne kuin mies, joka on epämiellyttävän näköinen, tyhmä, sossupummi, tylsä ja epäkohtelias.

Jotkut naiset rakastuvat jatkuvasti renttuihin. Siis renttumiehet ovat näiden naisten tyyppiä.

Katso kaupassa olevia takkeja ensi kerralla kun menet sinne. Kuinka moni niistä on todella tyyppiäsi? Kuinka montaa olet valmis harkitsemaan? Moniko takki yltää siihen että ostaisit ne just nyt? Entä harkinnan jälkeen? Mikä vaikuttaa takkivalintaansi?

Jokuhan niistä vois olla hyvä tai täynnä hyviä ominaisuuksia (esim. lämmin) kun kävisit sovittamassa, mutta silti se takki ei sytytä ja tietäisit tekeväsi virheen sijoittaessasi siihen. Se ei ole sinun takkisi, mutta se voi olla jollekin muulle just "se" takki.

Ja juu ihmiset eivät ole tavaroita, mutta ehkä tää esimerkki saa ymmärtämään sen tunteen siitä, mikä on "mun tyyppiä". Mun tyyppiä on se, joka saa mut innostumaan ja haaveilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut naiset rakastuvat jatkuvasti renttuihin. Siis renttumiehet ovat näiden naisten tyyppiä.

Muuten on liian tylsää. Pitää saada actionia elämään. Paitsi sitten, kun on tehty lapsi ja tajuttu erota rentusta. Sitten alkaa muutkin miehet kiinnostaa.

Esim. Innostumaan ja haaveilemaan siten, että "voit vitsi, oispa tuo mun".

T. 41

Tuo tyyli on myös hyvin tärkeä pointti. Mä en kokisi esim. seuraavia omaa tyyppiäni oleviksi, vaikka olisivat fyysisesti muuten makuuni sopivia:

- hevarityyppi pitkällä tukalla, musta bändipaita

- hippi tai hipsteri

- suomileijona korujen ja paitojen käyttäjä

- androgyynit tyylit

Mun juttuja taas on:

- pukumiehet

- siiistit hillityt perusvaatteet ja hiukset

- nörtit farkkuineen ja huppareineen