Kannattaako kertoa avovaimolle, että seurustelun/suhteemme alussa hän oli minulle vain lohdutusp*no?

No kerro vaan, niin hän voi sitten miettiä mitä tekee. Ehkä lopettaa suhteen. 

Kerro jos haluat hengelläsi leikkiä. Itse nostin 20 vuoden jälkeen asian tapetille että onkohan mun mies mun kanssa vain seksin takia ja sen takia kun ei muita saanut. No asia on selvitetty ja yhdessä on oltu 25 vuotta. Tiedä sitten mikä oli totuus mutta mitä sitä vanhoja märehtimään

Kun ilmeisesti podet asiasta syyllisyyttä, sinulla on kaksi vaihtoehtoa tai oikeastaan tapaa käsitellä asia. Voit valita niistä sen tavan, jolla tietoisesti kohtelet kumppaniasi.

Voit kertoa hänelle tuolla mainitsemallasi tavalla, joka kuulostaa lähinnä ivalliselta ja tarkoituksenmukaiselta loukkaukselta.

Tai sitten voit todeta hänelle, että haluat kertoa jotain. Silloin kuin tapasitte, et osannut odottaa että tämä suhde kantaisikin näin pitkälle ja mukaan tulee syvät tunteet. Olit odottanut, että vakava suhde ei löytyisi pitkään aikaan, ja lähditkin mukaan hieman leikkimielisesti, mutta huomasitkin olevasi korvia myöten rakastunut. Sitten tämän kauniskielisen tosin todenperäisen rakkaudenosoituksen jälkeen voit heittää loppuun vaikka härskiä huumoriasi.

Eiköhän jokainen mies ole vähän samassa tilanteessa. Aluksi mielessä oli vain naisen siitepölyttäminen, sitten jäikin lihansyöjäkasvin ansaan..;)

Tapani

Miksi tämä asia pitäisi kertoa. Mitä hyötyä siitä on AP:lle?

Näin miehenä tiedän, että kertominen on vain veren kaivamista omasta nenästään. Ja oikeastaan todella tyhmää.

Itse en kertoisi. En minäkään naiselta vaadi esim jonkun baarisekoilun yksityiskohtaista kuvailemista.

Jos naisellani tilanne olisi ollut tuo, en haluaisi kuulla. Whats some is done. Se mitä merkitsee on että mitä on nyt.

Itse asiassa tiedän parisuhdetta jotka ovat loppuneet juuri tuon tunnustamiseen kun oikein rehellisyyspuuska alkaa jylläämään.

Kerro ihmeessä. Kerro samalla että laiskuus sai sinut tyytymään häneen, ja että nyt takerrut höneen koska pelkäät ettet enää kelpaisi muille, ja että joa kuitenkin löydöt vähän nuoremman ja nätimmän joka suostuu kansssasi nqimisiin niin siþen voisit erota hänestä.

Todella monen osalta joku näistä pitää paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä asia pitäisi kertoa. Mitä hyötyä siitä on AP:lle?

Näin miehenä tiedän, että kertominen on vain veren kaivamista omasta nenästään. Ja oikeastaan todella tyhmää.

Suhteen ei myöskään pitäisi perustua valheelle. On parempi kertoa totuus, se tulee joskus kuiitenkin ilmi.

Riippuu mitä haluat sillä totuudellasi saavuttaa, riitojako tai että toinen häipyy tai jotain muuta. Tuollaisilla aluilla ei ole mitään merkitystä muuta kuin nyky tilanteella. Puolisollakin on alussa voinut olla sääliä alussa mutta fiksuna kehuu alkua rakkautta ensi silmäyksellä. 

Se olisi pitänyt kertoa heti, eikä nyt vuosien kuluttua.

Hämmentävää, miten moni täällä kannattaa valehtelua. Siinä valossa en enää ihmettele miksi nykyään parisuhteissa koetaan niin paljon yksinäisyyttä, miksi ei ole läheisyyttä ja sekä enkä valtavaa erojen määrääkään. Ihmiset ei tunnu tajuavan, että salaisuudet ja valehtelu vaikuttaa aina kumppanien väliseen vuorovaikutussuhteeseen. Se lisää emotionaalista etäisyyttä ja se taas aiheuttaa nipun uusia ongelmia.

Ap, osoitat jotain hyvää sillä, että asia vaivaa sinua. Mielestäni kannattaa ottaa asia puheeksi juuri noista omista tunteistasi käsin; "mua mietityttää tällainen asia...koen epävarmuutta/huonoa omatuntoa" tmv. mahdollisimman hienotunteisesti omista tunteista puhuen kertoisit. Korostaisit myös rakkauden syttymistä tarvittaessa, että vaimo saa sitäkin kokea. Tsemppiä! Jutelkaa paljon ja nimenomaan omista tunteista käsin, niin kauan kuin tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää, miten moni täällä kannattaa valehtelua. Siinä valossa en enää ihmettele miksi nykyään parisuhteissa koetaan niin paljon yksinäisyyttä, miksi ei ole läheisyyttä ja sekä enkä valtavaa erojen määrääkään. Ihmiset ei tunnu tajuavan, että salaisuudet ja valehtelu vaikuttaa aina kumppanien väliseen vuorovaikutussuhteeseen. Se lisää emotionaalista etäisyyttä ja se taas aiheuttaa nipun uusia ongelmia.

Ap, osoitat jotain hyvää sillä, että asia vaivaa sinua. Mielestäni kannattaa ottaa asia puheeksi juuri noista omista tunteistasi käsin; "mua mietityttää tällainen asia...koen epävarmuutta/huonoa omatuntoa" tmv. mahdollisimman hienotunteisesti omista tunteista puhuen kertoisit. Korostaisit myös rakkauden syttymistä tarvittaessa, että vaimo saa sitäkin kokea. Tsemppiä! Jutelkaa paljon ja nimenomaan omista tunteista käsin, niin kauan kuin tarvitsee.

Argh, autocorrect 🤦 piti lukea "läheisyyttä ja seksiä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä asia pitäisi kertoa. Mitä hyötyä siitä on AP:lle?

Näin miehenä tiedän, että kertominen on vain veren kaivamista omasta nenästään. Ja oikeastaan todella tyhmää.

Suhteen ei myöskään pitäisi perustua valheelle. On parempi kertoa totuus, se tulee joskus kuiitenkin ilmi.

Eihän tämä suhde perustu valheelle. Ymmärsin, että ihan rakkaussuhde on. Jos tunteet ovatkin heränneet myöhemmin eikä ensisilmäyksellä, ei sillä nykyhetkessä ole merkitystä.

Tottakai! Suhteen täytyy perustua rehellisyyteen.

En suosittele, koska ei tosta hyvä seuraa, jos kerrot. Mitä haluat saavuttaa kertomalla? Todennäköisesti loukkaat vain ja voi tulla ero. Jos haluat erota, kannattaa sekin hoitaa eri tavalla.

Se kannattaako kertoa riippuu ihan siitä, miten toimit suhteen alussa. Lepertelitkö suhteen olevan elämäsi rakkaus tai olit kuin ihastuksesta päähän lyöty alussa? Vai olitko enemmänkin semmonen etäinen ja teit selväksi, että ei tässä heti ole suuria tunteita? Jos edellinen, niin puolisosi kyllä kokee itsensä pahemman kerran petetyksi, jos/kun paljastuu, että ei merkinnytkään mitään.

Rehellisyys on hyvä juttu, mutta kannattaa käyttää järkeä. Kaikkea ei tarvi tai ei kannata kertoa. Suhteen alussa pitää olla rehellinen omista motiiveista ja toiveista. Suhteen aikana ei pidä pettää. Suhteen aikana pitää myös olla rehellinen, jos ei halua jatkaa suhdetta tai kokee, että on ongelmia. Ihan kaikkea ei kuitenkaan tarvi kertoa.

Mä en ymmärrä miksi tuota pitäisi kertoa, se vain satuttaa toista ihan turhaan. Eihän nyt ole kyse pettämisestä tms. vaan suhteen lähtökohdista. Anna toisen pitää luulonsa. Mitä hyötyä tuosta on hänelle? Jos toinen on onnellinen, miksi pitää itkettää? 

En minäkään kertonut sukulaiselle, joka kertoi isänsä sotaretkistä, että sain tutkimusten kautta selville, ettei kyseinen isä ollut sodassa näitä retkiä tehnyt, vaan valehdellut lapselleen näistäkin ja istunut vankilassa sotilaskarkuruudesta. Hän sai muistaa muuten paskan isänsä edes sotasankarina...Miksi pitäisi aina ankeuttaa kun siitä ei ole mitään hyötyä? 

Usein naiset ovat ikionnessaan ukosta ja useimmiten totuus on juuri tuo :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelit asian kertomisella saavuttaa? Avovaimosi satuttamisen?

Eikö totuus kannata kertoa?

AP

Taidat haluta pois suhteesta. Tiedät kyllä satuttavasi avovaimoasi asian kertomisella.

Oletko siis sitä mieltä, että esim. pettämisestä ei tulisi kertoa vaan pitää asia salassa?

Todellakin! Jos puolisoni pettäisi minua enkä saisi sitä mistään koskaan kuulla, niin en todellakaan haluaisi hänen kertovan.

eri

Kerro ihmeessä. Niin naisesikin huomaa vihdoin mikä olet oikeasti miehiäsi: valehteleva ja lapsellinen p...ska

Vierailija kirjoitti:

Siis 4 vuoden jälkeen pitäisi yhtäkkiä oikaista hänen ajatuksensa ja tuntemuksensa teidän seurustelun ensiajoista sanomalla 'Et sinä mitenkään tärkeä minulle ollut, tarvitsin vain jonkun ketä panna,,' Kai sinulla on tiedossa koska hänestä sitten tuli 'se tärkeä' ? Parasta sanoa sekin jos se siinä enää mitenkään auttaisi. Tai sitten vain voit hymyillä mukana kun naisystäväsi keroo niistä alkuajoista ja ajatella että kyllähän minäkin sen aika äkkiä sitten huomasin että yhteen kuulutaan,,

Tämän kirjoittajan tunnistaa tuplapilkuista. Mitä ihmettä pilkkuja tuplaamalla yritetään viestiä?