Kannattaako kertoa avovaimolle, että seurustelun/suhteemme alussa hän oli minulle vain lohdutusp*no?
Olin juuri eronnut exästäni ja olisin ottanut kenet vain naisen seuraksi. Myöhemmin sitten aloin välittää aidosti hänestä toki ehkä joskus puolen vuoden jälkeen. Ollaan seurusteltu 4v ja asuttu yhdessä pari vuotta.Mietin pitäisikö kertoa tuo? Hän itse aina puhuu tutuille ja ystäville, miten meidän meillä oli "rakkautta ensi silmäyksellä" ja tiesimme muka heti, että nyt on löytynyt se oikea. Itse aina kiusallisena hymyilen ja nyökkäilen mukana.
Kannattaako kertoa?
M31
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelit asian kertomisella saavuttaa? Avovaimosi satuttamisen?
Eikö totuus kannata kertoa?
AP
Taidat haluta pois suhteesta. Tiedät kyllä satuttavasi avovaimoasi asian kertomisella.
Oletko siis sitä mieltä, että esim. pettämisestä ei tulisi kertoa vaan pitää asia salassa?
Olen eri, mutta ei tietenkään kannata kertoa. Eikö tämä nyt ole itsestään selvää?
No minua tuo ei ainakaan loukkaisi, olettaen tietysti että et ole alkuun valehdellut ja leperrellyt mitään rakkausjuttuja ja johdattanut toista siten harhaan.
Ihmiset tapaavat eri elämäntilanteissa, ja on täysin ymmärrettävää että eron jälkeen ihminen on vielä kiinni erossa. Ikävämpää tarinaa minusta kertoo se, jos ihminen heti eron jälkeen on valmis rakastumaan toiseen.
Eli jos minun mieheni olisi alkuun pitänyt minua vain laastarina, mutta rakastunut minuun ajan myötä aidosti, en näkisi mitään syytä syyttää häntä suhteen alun tuntemuksistaan.
Kerro ihmeessä, niin selviää loputkin todelliset motiivisi olla hänen kanssaan ja saa tehdä omat johtopäätöksensä sekä valintansa tosiasioiden pohjalta.
Jossain vaiheessa tuokin asia mitä todennäköisemmin tulee ilmi.
Sen, minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Kerro niin avokkisi voi löytää paremman miehen
No ei. Hänen roolinsa sinun elämääsi onnistui kuitenkin paremmin, kun odotuksesi eivät ollee lohdutuspanoa korkeammalla. Mutta ei tuollaisia sanota ääneen, jos et halua pilata kesää ja loppuelämää.
Ihan hyvin voi olla, että avovaimollasi oli toinen mies ekan vuoden ajan, eikä osannut vielä alussa päättää, kumman valitsee mieluummin.
Ap ilmeisesti uskoo sinisilmäisesti kaikki naisten rakkaudentunnustukset. Oi kyllä rakas, sinä olet paras/ainoa/taitavin/ihanin/ei ole ketään veroistasi/se olo rakkautta ensisilmäyksellä.
Tirsk.
Valmistaudu siihen, että vaimo kertoo miten epätyydyttävää seksi on, kun kerran kaikesta pitää olla rehellinen.
Et voi enää tässä vaiheessa sanoa kun puoliso on jo toitottanut rakkaudesta ensi silmäyksellä. Nolaisit hänet ikävästi.
Moni pitkä suhde alkaa tuollaisesta, eikä sillä ole tässä vaiheessa enää mitään merkitystä. Mutta silti ei kannata kertoa, koska naisen aivot eivät osaa käsitellä sitä järkevästi.
Suurimmalla osalla parisuhteissa olevista miestutuistani suhde on alkanut nimenomaan noin. Ne naiset kyllä tajuavat yleensä sen, ettei se mies ollut alussa yhtä rakastunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelit asian kertomisella saavuttaa? Avovaimosi satuttamisen?
Eikö totuus kannata kertoa?
AP
Autisti.
Näin sitä saadaan autistit näyttämään hassuilta totuuden torvilta. Kannattaisi vähän pysähtyä miettimään ennen kuin kirjoittelee.
Vierailija kirjoitti:
Valmistaudu siihen, että vaimo kertoo miten epätyydyttävää seksi on, kun kerran kaikesta pitää olla rehellinen.
Kannattaa valmistautua siihenkin, että avovaimo on alusta pitäen kertonut kavereilleen vähän muunlaista juttua ap:sta yksityisesti. Se voi olla aika erilainen tarina kuin se, mitä avokki puhuu silloin, kun ap on kuuntelemassa.
Olet kyllä hiton hyvä näyttelijä, jos nainen ei suhteen alun suhtautumistasi huomannut. Nimittäin yleensä ei ole mitenkään vaikeaa huomata, jos on miehelle vaan joku.
Miksi ihmeessä olet vain nyökytellyt kun hän on kertonut käsityksistään? Tietenkin nyt on sitten vaikeampi kertoa, kun on ensin mennyt antamaan ymmärtää että toisen käsitykset ovat oikeita.
Ei kai tuossa mitään muuta ongelmaa ole kuin oma munattomuutesi sanoa omia käsityksiäsi ääneen ajoissa. Todennäköisesti kuitenkin kertominen ei aiheuta avovaimon puolelta muuta kuin ihmetystä siitä miksi et heti ole uskaltanut sanoa totuutta.
Mun mies oli mulle alussa sekä kosto-, että lohdutus-pano, kun jätin exän, sen holtittoman käytöksen takia. Mun mies rakastui muhun salaman nopeasti ja itse keikuin vielä jonkin aikaa exän ja nyxän välillä. Pikkuhiljaa pääsin kuitenkin exästä yli ja rakastuin nyxääni. En ole nyxälle totuutta omista tunteistani kertonut, koska tiedän että se loukkaisi sitä. Ollaan jo vuosia oltu yhdessä, joten jo senkin takia pitäisin turhana ottaa asiaa enää esille.
Siis 4 vuoden jälkeen pitäisi yhtäkkiä oikaista hänen ajatuksensa ja tuntemuksensa teidän seurustelun ensiajoista sanomalla 'Et sinä mitenkään tärkeä minulle ollut, tarvitsin vain jonkun ketä panna,,' Kai sinulla on tiedossa koska hänestä sitten tuli 'se tärkeä' ? Parasta sanoa sekin jos se siinä enää mitenkään auttaisi. Tai sitten vain voit hymyillä mukana kun naisystäväsi keroo niistä alkuajoista ja ajatella että kyllähän minäkin sen aika äkkiä sitten huomasin että yhteen kuulutaan,,
Ap, voitko oikeasti olla noin tyhmä? Haluat siis vängällä tuhota suhteenne, vai kuvitteletko, että onni ja luottamus kukoistavat tuollaisen möläytyksen jälkeen(kin), jos nyt ovat ikinä edes kukoistaneet? Jotain menee peruuttamattomasti rikki, mutta jos sitä haluat, niin kerro ihmeessä, saamarin itsekäs tomppeli.
Eli naisesta saa ajatella mitä huvittaa kunhan ei kerro? Monet miehet ovat tämän kyllä ymmärtäneet eli näyttelevät todella paljon parisuhteessa, koska nainen ei halua tietää totuutta ja suuttuisi, lähtisi.
Kuten tälläkin palstalla. Mitä enemmän alanuolta pukkaa, sitä lähempänä viesti on totuutta.
Vastaavassa tilanteessa en kertonut, vaikka muuten en hirveästi sanomisiani varonutkaan.