Lue keskustelun säännöt.
Suomen oppimistulosten romahdus hakee vertaistaan maailmassa mikä meni vikaan?
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki opettajat tietävät sen: älypuhelimen tulo kouluun mursi monien oppilaiden keskittymisen kyvyn. Myös lähimuistille on tapahtunut jotain, se ei toimi entiseen tapaan, ja se vaikeuttaa aika lailla esimerkiksi lukemisen avulla oppimista.
Älypuhelin yhdistettynä someen tai pelaamiseen on tappava yhdistelmä aivojen toiminnan ja itseohjautuvuuden kannalta. Mullakin seiskaluokan pojat pelaa hullun lailla Among usia penkillä ennen tuntia, tulevat nenä kiinni kännykässä luokkaan, sitten vastahakoisesti luopuvat pelistä, pikkuhiljaa tarkkaavaisuus alkaa suuntautua luokan tapahtumisiin, mutta hitaasti. Ja kun vihdoin riittävä tarkkaavaisuus ja keskittyneisyys on saavutettu, tulee välkkä ja pojat ovat taas nenä kännykässä. Ei tuollaisissa sykleissä voi kukaan oppia mitään, se on ihan näennäistä opiskelua!
Esim. kirjoittamisen käynnistäminen kestää nykyään tuhat vuotta verrattuna entiseen, samoin kirjoitelmat valmistuvat etanan vauhdilla. Aikaa menee ihan tuhottomasti siihen verrattuna entiseen
Naureskelin kun huomasin, että Kiina laittoi valtiolliset rajat nuorten älylaitteiden käytölle. Se takaa sen, että Kiina tulee kymmenen vuoden päästä olemaan planeetan johtava valtio.
Ranskassa nuoret eivät saa käyttää puhelinta koulupäivän aikana. Se kuulostaisi järkevältä. Mutta meidän maassa nuoret päättää.
t. äidinkielen ope
On siellä älyllisesti stimuloivaakin sisältöäkin. Riiippuu mitä kuluttaa.
Varmaan ennnenvanhaa vaikka häpeän tunne oli enemmän läsnä kun oli suo, kuokka ja jusssi.
Taii kyllä häpeäkin on tänäpäivänäkin läsnä muttta se on väärällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki opettajat tietävät sen: älypuhelimen tulo kouluun mursi monien oppilaiden keskittymisen kyvyn. Myös lähimuistille on tapahtunut jotain, se ei toimi entiseen tapaan, ja se vaikeuttaa aika lailla esimerkiksi lukemisen avulla oppimista.
Älypuhelin yhdistettynä someen tai pelaamiseen on tappava yhdistelmä aivojen toiminnan ja itseohjautuvuuden kannalta. Mullakin seiskaluokan pojat pelaa hullun lailla Among usia penkillä ennen tuntia, tulevat nenä kiinni kännykässä luokkaan, sitten vastahakoisesti luopuvat pelistä, pikkuhiljaa tarkkaavaisuus alkaa suuntautua luokan tapahtumisiin, mutta hitaasti. Ja kun vihdoin riittävä tarkkaavaisuus ja keskittyneisyys on saavutettu, tulee välkkä ja pojat ovat taas nenä kännykässä. Ei tuollaisissa sykleissä voi kukaan oppia mitään, se on ihan näennäistä opiskelua!
Esim. kirjoittamisen käynnistäminen kestää nykyään tuhat vuotta verrattuna entiseen, samoin kirjoitelmat valmistuvat etanan vauhdilla. Aikaa menee ihan tuhottomasti siihen verrattuna entiseen
Naureskelin kun huomasin, että Kiina laittoi valtiolliset rajat nuorten älylaitteiden käytölle. Se takaa sen, että Kiina tulee kymmenen vuoden päästä olemaan planeetan johtava valtio.
Ranskassa nuoret eivät saa käyttää puhelinta koulupäivän aikana. Se kuulostaisi järkevältä. Mutta meidän maassa nuoret päättää.
t. äidinkielen ope
Se on juuri noin. Prikulleen. Suomessa sekä lapset, nuoret että vanhemmat kärsivät vaikeasta kännykkäriippuvuudesta ja sen seuraamuksista.
Tuohon ei tarvita edes sitä kännykkää. Olen tietokoneriippuvainen enkä pysty enää keskittymään mihinkään. N44
Vierailija kirjoitti:
No kun koulu ei voi olla enää koulu. Pitää olla avoinmonimuotoilmiömikälietä. Ei luokkia ei kirjoja, ei ulkoa opettelua, ei vaivannäköä. Pelkkää googlailua ja mitä lienee piirileikkejä.
Kurin puute. Opettaja ei saa komentaa, ei saa poistaa luokasta, ei saa koskea. Pitää vaan hymistellä kun pikkuapinat kiipeilevät seinillä tai heittelevät ipadeja ikkunasta.
Kotien asenne. Koulua ja opettajia ei kunnioiteta, opettajaa pidetään jonain asiakaspalvelijana auktoriteetin sijaan.
Jossain istuu huoneellinen ihmisiä "suunnittelemassa" ja "uudistamassa" vuodesta toiseen, oli tarvetta tai ei. Ilman käytännön kosketusta siihen varsinaiseen opetustyöhön. Koulu on heille kuin jokin rottalaboratorio, jossa saa toteuttaa milloin mitäkin "ideoita", joita joissain palavereissa tuli pyöriteltyä.
Opettaja ei ole auktoriteetti vanhemmille, vaan parhaimmillaan yhteistyötaho ja todellakin, kuten sen viimein olet ymmärtänyt, asiakaspalvelija jonka tehtävänä on opettaa lapsille tarvittavat asia.
Tällä hetkellä tämä ei tunnu oikein opettajilta sujuvan ja tällöin on asianmukainen palaute paikallaan.
Molemmat edelliset tuntuvat harmittavan opettajia.
Vierailija kirjoitti:
Eikö peruskoulussa muka enää ole
A) Tasokursseja?
B) Tarkkailuluokkia?
Vastaus
A: Ei
B: Ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki opettajat tietävät sen: älypuhelimen tulo kouluun mursi monien oppilaiden keskittymisen kyvyn. Myös lähimuistille on tapahtunut jotain, se ei toimi entiseen tapaan, ja se vaikeuttaa aika lailla esimerkiksi lukemisen avulla oppimista.
Älypuhelin yhdistettynä someen tai pelaamiseen on tappava yhdistelmä aivojen toiminnan ja itseohjautuvuuden kannalta. Mullakin seiskaluokan pojat pelaa hullun lailla Among usia penkillä ennen tuntia, tulevat nenä kiinni kännykässä luokkaan, sitten vastahakoisesti luopuvat pelistä, pikkuhiljaa tarkkaavaisuus alkaa suuntautua luokan tapahtumisiin, mutta hitaasti. Ja kun vihdoin riittävä tarkkaavaisuus ja keskittyneisyys on saavutettu, tulee välkkä ja pojat ovat taas nenä kännykässä. Ei tuollaisissa sykleissä voi kukaan oppia mitään, se on ihan näennäistä opiskelua!
Esim. kirjoittamisen käynnistäminen kestää nykyään tuhat vuotta verrattuna entiseen, samoin kirjoitelmat valmistuvat etanan vauhdilla. Aikaa menee ihan tuhottomasti siihen verrattuna entiseen
Naureskelin kun huomasin, että Kiina laittoi valtiolliset rajat nuorten älylaitteiden käytölle. Se takaa sen, että Kiina tulee kymmenen vuoden päästä olemaan planeetan johtava valtio.
Ranskassa nuoret eivät saa käyttää puhelinta koulupäivän aikana. Se kuulostaisi järkevältä. Mutta meidän maassa nuoret päättää.
t. äidinkielen ope
Se on juuri noin. Prikulleen. Suomessa sekä lapset, nuoret että vanhemmat kärsivät vaikeasta kännykkäriippuvuudesta ja sen seuraamuksista.
Wilmassa viesti: Kallepetteri ei pysty olemaan ilman kännykkää oppitunnilla. Puhuisitteko kotona asiasta? Mutta eihän meidän Kallepetteri! Ja Kallepetteri revitään aamulla sängystä ylös..
- Kalle, miksi sinulla on ruutuajan mukaan 19h eilen ollut some päällä? Nukuitko lainkaan ja seurasitko tunteja koulussa?
Vastaus Wilmaviestiin: Hei! Puhuimme Kallepetterin kanssa eilen illalla pitkään ja Kallepetteri kertoi vain katsoneensa kelloa puhelimestaan, koska ei tiennyt, että luokassakin on kello. Ei hän muuten koulussa puhelinta käytä ja vapaa-ajallakin vain satunnaisesti. Y.T. Kallenpetterin vanhemmatEt ole oikeasti opettaja, sillä Kallepetterin vanhemmat lähettäisivät oikeasti haistatteluviestin opettajalle, ottaisivat yhteyttä rehtoriin ja haukkuisivat opettajan ja lisäksi tekevät ilmoituksen AVIin. Fakta on, että vanhemmat ovat hirviöitä nykyään. Oma lapsi on enkeli, vaikka hakkasi välitunnilla kolme oppilasta. Muissa (eli opettajassa) vika, ei omassa lapsessa.
Kaikki kuvataan ja jaetaan kuitenkin,
Miksei luokissa ja koulujen alueella voisi olla kameroita? Voisi sille Kalleperan äiskälle näyttää, miten kullannuppunsa käyttäytyy oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki opettajat tietävät sen: älypuhelimen tulo kouluun mursi monien oppilaiden keskittymisen kyvyn. Myös lähimuistille on tapahtunut jotain, se ei toimi entiseen tapaan, ja se vaikeuttaa aika lailla esimerkiksi lukemisen avulla oppimista.
Älypuhelin yhdistettynä someen tai pelaamiseen on tappava yhdistelmä aivojen toiminnan ja itseohjautuvuuden kannalta. Mullakin seiskaluokan pojat pelaa hullun lailla Among usia penkillä ennen tuntia, tulevat nenä kiinni kännykässä luokkaan, sitten vastahakoisesti luopuvat pelistä, pikkuhiljaa tarkkaavaisuus alkaa suuntautua luokan tapahtumisiin, mutta hitaasti. Ja kun vihdoin riittävä tarkkaavaisuus ja keskittyneisyys on saavutettu, tulee välkkä ja pojat ovat taas nenä kännykässä. Ei tuollaisissa sykleissä voi kukaan oppia mitään, se on ihan näennäistä opiskelua!
Esim. kirjoittamisen käynnistäminen kestää nykyään tuhat vuotta verrattuna entiseen, samoin kirjoitelmat valmistuvat etanan vauhdilla. Aikaa menee ihan tuhottomasti siihen verrattuna entiseen
Naureskelin kun huomasin, että Kiina laittoi valtiolliset rajat nuorten älylaitteiden käytölle. Se takaa sen, että Kiina tulee kymmenen vuoden päästä olemaan planeetan johtava valtio.
Ranskassa nuoret eivät saa käyttää puhelinta koulupäivän aikana. Se kuulostaisi järkevältä. Mutta meidän maassa nuoret päättää.
t. äidinkielen ope
On siellä älyllisesti stimuloivaakin sisältöäkin. Riiippuu mitä kuluttaa.
Varmaan ennnenvanhaa vaikka häpeän tunne oli enemmän läsnä kun oli suo, kuokka ja jusssi.
Taii kyllä häpeäkin on tänäpäivänäkin läsnä muttta se on väärällä tavalla.
Eli jos luodaaan määritelmä: tyhmät ihmiset puhuu ihmisistä, keskiverto fiksut tapahtumista ja fiksuimmat ideoiista niin pyrkiä saamaan työrauha ja ajattelua keskittymään sinne ideatasollle.
Viiden lapsen isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun koulu ei voi olla enää koulu. Pitää olla avoinmonimuotoilmiömikälietä. Ei luokkia ei kirjoja, ei ulkoa opettelua, ei vaivannäköä. Pelkkää googlailua ja mitä lienee piirileikkejä.
Kurin puute. Opettaja ei saa komentaa, ei saa poistaa luokasta, ei saa koskea. Pitää vaan hymistellä kun pikkuapinat kiipeilevät seinillä tai heittelevät ipadeja ikkunasta.
Kotien asenne. Koulua ja opettajia ei kunnioiteta, opettajaa pidetään jonain asiakaspalvelijana auktoriteetin sijaan.
Jossain istuu huoneellinen ihmisiä "suunnittelemassa" ja "uudistamassa" vuodesta toiseen, oli tarvetta tai ei. Ilman käytännön kosketusta siihen varsinaiseen opetustyöhön. Koulu on heille kuin jokin rottalaboratorio, jossa saa toteuttaa milloin mitäkin "ideoita", joita joissain palavereissa tuli pyöriteltyä.
Opettaja ei ole auktoriteetti vanhemmille, vaan parhaimmillaan yhteistyötaho ja todellakin, kuten sen viimein olet ymmärtänyt, asiakaspalvelija jonka tehtävänä on opettaa lapsille tarvittavat asia.
Tällä hetkellä tämä ei tunnu oikein opettajilta sujuvan ja tällöin on asianmukainen palaute paikallaan.
Molemmat edelliset tuntuvat harmittavan opettajia.
Eikö opettajilla ole enää velvollisuutta kasvattajana?
Onko koululaiset jo niin kypsiä että käyvät aikuisesta palveluiden kuluttajasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokoomus ja keskusta leikkas koulutuksesta, Grahn Laasonen teki vähän uudistuksia. Integroidaan häiriköt ja kukaan ei saa oppia rauhassa. Koulunkäynti on pelkkää koneella leikkimistä. Kivaa pitää olla koko ajan, mitään ei saa vaatia.
Siinä muutama. Kun kokkarot tulee valtaan, leikkaavat lisää koulutuksesta ja kurjistaa elämää muutenkin, eli huonoa vaan tiedossa lisää.
Kuule, ei ole pelkästään kokoomuksen vika. Gustafssonin jälkeen opetusministerinä ei ole ollut pedagogia, vaan valtiotieteiden maisteri x 2, valtiotieteiden kandi ja datanomi. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti osin tämä mikä täällä on mainittu, mutta myös nykyisen opetustavan ja opsin järjettömyys. Kaikenmaailman ilmiöoppiminen ja muut hömpötykset, jotka johtaa siihen, että lapset vähän googlettaa, kopioi sieltä johonkin sähköiseen esitykseen jutut ja lojuu säkkituoleissa tunnit. Ja en huutele ulkopuolelta vaan läheltä. Lisäksi yhdistetään ryhmiä isoiksi opetusryhmiksi, joissa on 40-50 oppilasta samassa avotilassa ja pari opea sitten "ilmiöopettaa" näitä siellä.
Onneksi on vielä ns. vanhanaikaisia opeja, joiden oppilaat vielä saavat kunnollista opetusta suurimman osan ajasta, valitettavasti tämä ei pelasta niitä, joille ei nämä opet satu.
Mikä Vattu on ilmiöoppiminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekin taso, jota pidettiin hyvänä, oli lähinnä säälittävä. Vanhempi oppikoulu-sukupolvi tietää tämän mutta nykyisessä sosialismissa sitä ei saa ääneen sanoa.
Oppikoulu-sukupolvi se osasi. Olipa pitkänä kielenä englanti tai saksa, ei ylioppilaskirjoituksien jälkeenkään tullut suusta sanaakaan käytännön tilanteessa. Vaatii kieltämättä jo jonkinlaisia lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni keskustelupalstoilla on havaittavissa, että 2010-luvulla alkoi joku ihmeellinen tyhmistyminen. Siis ihminen vaikuttavat yksinkertaisilta, eivätkä pysty eivätkä jaksa lukea pidempiä tekstejä. Asioita ei perustella lainkaan ja jotenkin puuttuu semmoinen oppimisen ja ymmärtämisen halu kokonaan. Toisen asemaan ei pystytä asettumaan, koska se vaatii mielikuvitusta. Mielikuvitus ei kehity, ellei lue ja ota selvää asioista.
Informaatiota tulee nykyään hirveästi, mutta kaikki viestintä on lyhyttä: kuvia ja parin rivin tekstejä. Näillä sitten pitäisi maailma hahmottua. Meillä on jo aikuisia, jotka eivät ole elämässään muuta kokeneet.
Olen tinderissä keskustellut 35-40v naisten kanssa. Moni mainitsee lukemisen harrastuksekseen mutta kun asiasta kysyy tarkemmin nainen kertookin kuuntelevansa äänikirjoja. Osan "luku"harrastus on ollut äänikirjojen muodossa aivan alakoulu ajoista lähtien. En voi suhtautua oikein vakavasti aikuiseen joka kuuntelee äänikirjoja. Ei ihme että kansa tyhmistyy kun lukeminen on korvautunut käytännössä kuunnelmilla. Lukiessa aivot työskentelevät aivan toisella tavalla kuin kuunnellessa.
Jos haluan nukahtaa nopeasti, kuuntelen äänikirjaa. 😴
Varmasti toimii. Luetaanhan lapsillekin iltasatuja. Mutta tuo on kuuntelua, ei lukemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö peruskoulussa muka enää ole
A) Tasokursseja?
B) Tarkkailuluokkia?
Vastaus
A: Ei
B: Ei
No jos tasokursseja ei ole niin mitä tekee matemaattisesti lahjakas oppilas kun Ahmed tankkaa pluslaskua? Saako hän vapaatunnin? Vai miten hän saa koulutunnit kulumaan toisten oppimista odottaessa?
Mihin riehujat laitetaan. Ei kait kukaan saa oppimisrauhaa jos Ahmed vetää kaikki koulupäivät omaa showta jos nyt sattuu kouluun eksymään.
Vierailija kirjoitti:
Eikö peruskoulussa muka enää ole
A) Tasokursseja?
B) Tarkkailuluokkia?
No ei ole ollut aikoihin. Taisin olla viimeinen ikäluokka jolla oli tasokurssit ja pääsin ylioppilaaksi yli 30 vuotta sitten. Tarkkiksia taisi silloin vielä olla mutta niihin joutui muutama ihan kriminaalein tapaus koko koulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö peruskoulussa muka enää ole
A) Tasokursseja?
B) Tarkkailuluokkia?
Vastaus
A: Ei
B: EiNo jos tasokursseja ei ole niin mitä tekee matemaattisesti lahjakas oppilas kun Ahmed tankkaa pluslaskua? Saako hän vapaatunnin? Vai miten hän saa koulutunnit kulumaan toisten oppimista odottaessa?
Mihin riehujat laitetaan. Ei kait kukaan saa oppimisrauhaa jos Ahmed vetää kaikki koulupäivät omaa showta jos nyt sattuu kouluun eksymään.
No kyllä se lahjakas käy läpi vuoden aikana sen vuoden opetussuunnitelman mukaisen matematiikan opin ihan kuten ennenkin. Ei siihen vaikuta se että joku muu ei opi niin paljon tai oppii hitaammin.
Vierailija kirjoitti:
Kommenttisi julkaistaan hyväksynnän jälkeen. Siis ei julkaista. Sisälsi totuuksia.
poista kirosanat ja holvi-kaari, niin julkaistaan heti
Vierailija kirjoitti:
Viiden lapsen isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun koulu ei voi olla enää koulu. Pitää olla avoinmonimuotoilmiömikälietä. Ei luokkia ei kirjoja, ei ulkoa opettelua, ei vaivannäköä. Pelkkää googlailua ja mitä lienee piirileikkejä.
Kurin puute. Opettaja ei saa komentaa, ei saa poistaa luokasta, ei saa koskea. Pitää vaan hymistellä kun pikkuapinat kiipeilevät seinillä tai heittelevät ipadeja ikkunasta.
Kotien asenne. Koulua ja opettajia ei kunnioiteta, opettajaa pidetään jonain asiakaspalvelijana auktoriteetin sijaan.
Jossain istuu huoneellinen ihmisiä "suunnittelemassa" ja "uudistamassa" vuodesta toiseen, oli tarvetta tai ei. Ilman käytännön kosketusta siihen varsinaiseen opetustyöhön. Koulu on heille kuin jokin rottalaboratorio, jossa saa toteuttaa milloin mitäkin "ideoita", joita joissain palavereissa tuli pyöriteltyä.
Opettaja ei ole auktoriteetti vanhemmille, vaan parhaimmillaan yhteistyötaho ja todellakin, kuten sen viimein olet ymmärtänyt, asiakaspalvelija jonka tehtävänä on opettaa lapsille tarvittavat asia.
Tällä hetkellä tämä ei tunnu oikein opettajilta sujuvan ja tällöin on asianmukainen palaute paikallaan.
Molemmat edelliset tuntuvat harmittavan opettajia.
Eikö opettajilla ole enää velvollisuutta kasvattajana?
Onko koululaiset jo niin kypsiä että käyvät aikuisesta palveluiden kuluttajasta?
Ei ole vaan enemmän on raportointivelvollisuutta. Juuri tässä muuan opettaja on valittanut, että enemmän menee aikaa kaikenlaiseen kirjaamiseen kuin opettamiseen. Vähän sama homma kuin sairaanhoidossa, eli kirjaaminen on tärkeämpää kuin se varsinainen työ.
Miten siinä kasvatat, kun täysi työ siinä, että pitää joten kuten rauhan ja järjestyksen luokassa, ja siinä sivussa yrität vähän opettaa?
Harhaa se on, että koululaiset olisivat pienestä pitäen itseohjautuvia oppijoita. Miten voisivat olla, kun edes parhaiden pisa-vuosien oppilaat eivät olleet sitä edes yliopistossa?
En ymmärrä, miksi hyvä tai eräissä suhteissa maailman paras piti mennä pilaamaan? Eikö poliitikot kestäneet hyvää mainetta vai mikä sai menemään tähän nykyiseen malliin?
Viiden lapsen isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun koulu ei voi olla enää koulu. Pitää olla avoinmonimuotoilmiömikälietä. Ei luokkia ei kirjoja, ei ulkoa opettelua, ei vaivannäköä. Pelkkää googlailua ja mitä lienee piirileikkejä.
Kurin puute. Opettaja ei saa komentaa, ei saa poistaa luokasta, ei saa koskea. Pitää vaan hymistellä kun pikkuapinat kiipeilevät seinillä tai heittelevät ipadeja ikkunasta.
Kotien asenne. Koulua ja opettajia ei kunnioiteta, opettajaa pidetään jonain asiakaspalvelijana auktoriteetin sijaan.
Jossain istuu huoneellinen ihmisiä "suunnittelemassa" ja "uudistamassa" vuodesta toiseen, oli tarvetta tai ei. Ilman käytännön kosketusta siihen varsinaiseen opetustyöhön. Koulu on heille kuin jokin rottalaboratorio, jossa saa toteuttaa milloin mitäkin "ideoita", joita joissain palavereissa tuli pyöriteltyä.
Opettaja ei ole auktoriteetti vanhemmille, vaan parhaimmillaan yhteistyötaho ja todellakin, kuten sen viimein olet ymmärtänyt, asiakaspalvelija jonka tehtävänä on opettaa lapsille tarvittavat asia.
Tällä hetkellä tämä ei tunnu oikein opettajilta sujuvan ja tällöin on asianmukainen palaute paikallaan.
Molemmat edelliset tuntuvat harmittavan opettajia.
Jos tarkkoja ollaan, opettajan ammatti ei kyllä ole asiakaspalveluammatti. Opettaja on viranomainen, jolla on tiettyjä lakisääteisiä velvollisuuksia. Asiakaspalveluammateissa periaate on "asiakas on aina oikeassa", myös silloin, kun asiakas on asiakaspalvelijan näkökulmasta väärässä. Viranomaistyötä ei vastaava periaate koske. Viranomaisella on oikeus tehdä myös "asiakkaan" toiveiden vastaisia päätöksiä. Tässä mielessä opettaja siis on auktoriteetti. Esimerkiksi arvioinnista päättää opettaja, ei oppilas tai tämän huoltaja, ja jos huoltaja haluaa muutoksen arviointiin, on tehtävä virallinen oikaisupyyntö. Prosessi eroaa aika paljon vaikkapa väärin paistetun pihvin lähettämisestä takaisin keittiöön, vertausta asiakaspalvelutyöhön käyttääkseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö peruskoulussa muka enää ole
A) Tasokursseja?
B) Tarkkailuluokkia?
Vastaus
A: Ei
B: EiNo jos tasokursseja ei ole niin mitä tekee matemaattisesti lahjakas oppilas kun Ahmed tankkaa pluslaskua? Saako hän vapaatunnin? Vai miten hän saa koulutunnit kulumaan toisten oppimista odottaessa?
Mihin riehujat laitetaan. Ei kait kukaan saa oppimisrauhaa jos Ahmed vetää kaikki koulupäivät omaa showta jos nyt sattuu kouluun eksymään.
No kyllä se lahjakas käy läpi vuoden aikana sen vuoden opetussuunnitelman mukaisen matematiikan opin ihan kuten ennenkin. Ei siihen vaikuta se että joku muu ei opi niin paljon tai oppii hitaammin.
Eikä se vika ole siinä Ahmedissa, vaan kantasuomalaisissa
Varmaan ennnenvanhaa vaikka häpeän tunne oli enemmän läsnä kun oli suo, kuokka ja jusssi.