Lue keskustelun säännöt.
Lupauduin auttamaan hyvänpäiväntuttua jolla vaikeuksia. Nyt kaduttaa, koska näen varoitusmerkkejä. Neuvoja?
15.06.2022 |
Lupauduin lenkittämään perheen koiraa kerran päivässä samalla kun omaani, koska heillä on niin raskas elämäntilanne, että eivät koe selviävänsä koiranhoidosta. Olemme siis muutamia kertoja tavanneet koirapuistossa ja koirat tulevat hyvin juttuun.
Tarjouduin vähän harkitsematta auttamaan, koska heidän koiransa on mainio tapaus, oma koirani pitää siitä kovasti ja minulla alkoi juuri loma. Lisäksi asumme melko lähekkäin, joten ajattelin että sama se on koukata toinen koira mukaan.
Mutta sitten on alkanut tulla viestejä, joissa kiitellään "siivetöntä enkeliä" avusta ja kerrotaan, miten ihanaa kun elämä nyt jatkuu heidän koiralleenkin, koska "mielessä olivat jo muut vaihtoehdot".
Minä olen muutamia kertoja elämässäni ollut tilanteessa, jossa olen kirjaimellisesti uupunut toisten ihmisten ongelmien takia. Ihmiset jostain syystä mielellään avautuvat minulle ongelmistaan, luoja yksin tietää miksi, koska en ole mitenkään myötätuntoinen. Olen vaan hiljaa kun en keksi mitään sanottavaa ja sitten se avautuminen vaan jatkuu ja jatkuu, ihmiset päättävät yksipuolisesti että olen heidän rakkain ystävänsä, alkavat soitella alvariinsa, minä uuvun ja joudun vetämään rajat aika rajulla kädellä mikä yleensä (onneksi) päättää ihmissuhteen.
Pelkään siis nyt, että tuo toistuu. Minua ei kiinnosta tuon perheen ihmiset vähääkään, vain ja ainoastaan koira. Perheen rouva on kuitenkin erittäin uskoutumiseen ja avautumiseen taipuvainen, heti kun tervehdin ja kysyn KOIRALTA "oletkos ollut kiltisti?", rouva alkaa selittää miten hän ei pärjää koiran kanssa ja kaikki on niin vaikeaa. Siis jo ennen heidän tämänhetkisiä ongelmiaan.
Mitä mieltä olette, olisiko pienimmän riesan tie kaikille sanoa, että en pysykään auttamaan? Itse en millään keksi, miten voisin vaan hakea ja palauttaa koiran vuorovaikuttamatta ihmisten kanssa tervehdystä enempää, mutta olenkin sosiaalisesti aika kömpelö -muutenhan en edes olisi tässä tilanteessa.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittää koukuttaa sinut pohjattomaksi auttajaksi kehumalla enkeliksi. Ylilipevää ja draamaqueen, kun vihjaili koiran kohtalosta.
Juokse!
Onko tämä tavallistakin? Itsekin olen törmännyt tällaiseen kehujaan. Sillä todella voi saada koukutettua. Jossain vaiheessa tajusin että meitä enkeleitä taitaakin olla aika paljon hänellä, etten ole suinkaan ainut niinkuin aluksi väitettiin 😅 Sillä saa kummasti ihmisey pomppimaan oman pillinsä mukaan.
Onko muilla kokemuksia vastaavasta?
Minusta tuo ei kyllä ollut yhtään koukuttavaa vaan karmivaa. Ensin hän sanoi, että "mikä enkeli se sinut toimitti minun tielleni" ja sitten myöhemmin tuli tuo siivetön enkeli...
Luulen kyllä rouva oleman hieman uskonnollinen, että siitä tämä retoriikka.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa auttaa lähimmäisiään.
Sitähän meinasin tehdä, mutta alkoi tulla flashbackejä siitä, että se auttaminen vie minut melkein hautaan. (Loputon kuuntelukin on auttamista.)
Pitäisi näköjään ymmärtää, että "auttamissopimukset" olisi parasta tehdä kertaluontoisina ja selvästi rajattuina.
Olen ollut tavattoman tyhmä ja minua hävettää jos nyt teen oharit, mutta mitä enemmän tilannetta pyörittelen, sitä varmemmalta näyttää että ennemmin tai myöhemmin on kova rajankäynti edessä. Lienee vastapuolellekin parempi, että ennemmin. Ts. etteivät totu luottamaan minun apuuni, kun ovat nyt jo alkaneet kuvitella sen suuremmaksi kuin mitä itse asiassa tarkoitin. Oma vikani tietysti, kun en viestinyt riittävän selkeästi. Yritin korostaa, miten mielelläni lenkittäisin koiraa (ettei heistä olisi ollut noloa ottaa apua vastaan), ja he ymmärsivät mielellään=paljon.
-ap-
Oot oikein korostanut miten mielellään lenkität ja nyt haluutkin lopettaa joidenkin menneiden kokemuksien vuoksi jotka ei liity näihin ihmisiin mitenkään. Aika noloa.
Sano, että lenkität koiraa vain silloin, kun se sopii aikatauluihisi. Nyt sinulla on hyvä tilaisuus opetella jämäkkänä olemista, kun oikeasti sitä koiran omistajaa ei tarvitse sinun miellyttää. Kyseessähän on ihan vain koirapuistotuttu. Ja jos hakiessa alkaa selittää, niin heti sanot, että meidän pitää nyt lähteä sinne kävelylle tai palauttaessa kotiin. Ihan sama, vaikka omistaja siitä loukkaantuisi, sinähän teet jo palveluksen ulkoiluttamalla sitä koiraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa auttaa lähimmäisiään.
Sitähän meinasin tehdä, mutta alkoi tulla flashbackejä siitä, että se auttaminen vie minut melkein hautaan. (Loputon kuuntelukin on auttamista.)
Pitäisi näköjään ymmärtää, että "auttamissopimukset" olisi parasta tehdä kertaluontoisina ja selvästi rajattuina.
Olen ollut tavattoman tyhmä ja minua hävettää jos nyt teen oharit, mutta mitä enemmän tilannetta pyörittelen, sitä varmemmalta näyttää että ennemmin tai myöhemmin on kova rajankäynti edessä. Lienee vastapuolellekin parempi, että ennemmin. Ts. etteivät totu luottamaan minun apuuni, kun ovat nyt jo alkaneet kuvitella sen suuremmaksi kuin mitä itse asiassa tarkoitin. Oma vikani tietysti, kun en viestinyt riittävän selkeästi. Yritin korostaa, miten mielelläni lenkittäisin koiraa (ettei heistä olisi ollut noloa ottaa apua vastaan), ja he ymmärsivät mielellään=paljon.
-ap-
Etkö itse tarvitse koskaan mitään apua ja kuuntelevaa korvaa? Jos ei ole valmis antamaan sitä muille, ei välttämätön saa sitten itse kun tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot suoraan kun koiran haet, että me mennäänkin tästä nyt ja lähdet. Ja heti ekalla kerralla näytä pelisäännöt, ettet halua jäädä keskustelemaan. Keksi syyksi esim että sun pitää illalla ehtiä vielä suihkuun ja laittamaan itseäsi yökuntoon. Samalla opit laittamaan rajoja ja siitä tulee pikkuhiljaa helpompaa. Mulla vähän samaa vikaa, just tällä viikolla jo kolme työkaveria avautunut ongelmistaan ja olen aika poikki...
Toimiiko tuo oikeasti? Kun pakkohan on jotenkin selvittää, että koska olen tulossa. Minulla on omakin elämä, joten emme voi sopia että joka päivä kello kahdeksan. Saatan mennä pariksi päiväksi mökille tai johonkin tapahtumaan, en siis tietenkään ole koko lomaa kotona.
Minulle tuli nimittäin sellainen kutina, että kun sanoin voivani lenkittää heidän koiraansa, se tulkittiin niin että joka päivä, ikuisesti. Laitoin nimittäin viestiä minulle sopivista päivistä, ja niihin sain vastauksen "no, ehkä selviämme viikonlopusta, kun naapurikin on lupautunut auttamaan". Eli kun olimme alustavasti sopineet että tulen koiraa joskus lenkittämään, oli jo vedetty johtopäätöksiä viikonloppuja myöden.
Vanhan kokemukseni perusteella näin tarvitsevien ihmisten kanssa on tosi vaikea vetää rajoja. Vähän kuin pelastaisi hukkuvaa: ne vaan takertuu sinuun eivätkä tajua että vetävät sillä molemmat syvyyksiin.
Tietysti voin olla väärässä, olen varmasti yliherkkä kokemusteni takia. Mutta on tässä sekin näkökohta, että kannattaako vuorovaikuttaa mitenkään ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnosta minua yhtään, vain heidän koiransa?
-ap-
Miksi joku random koira kiinnostaa sua?
Se on hurjan kiltti ja hieno koira. Lisäksi se hakee "turvaa" minusta, koirasta näkee selvästi että sitä stressaa kun emäntänsä on niin avuton ja epävarma. Tämä tietysti vetoaa suojeluvaistooni ja imartelee minua.
-ap-
Haluaisitko koiran itsellesi? Kuulostaa siltä että voisit ehkä saadakin.
Vade retro, satana.
Luulen että saisin tuon koiran kyllä ja se on oikein hyvä koira, mutta oma koirani on sellainen "perheen ainoa koira". Hyvä koira sekin, mutta kodinvaihtaja, ollut ennen pihakoirana toisen koiran kanssa, joka ilmeisesti höykytti sitä. Joten vaikka sietää muita lenkillä ja puistossa ja pitääkin kavereistaan, ei siedä sitä että meille kotiin tulee muita koiria. Ja vaatii hyvin paljon myös yksinään lenkitystä. Senkään takia en voi tätä autettavaa koiraa lenkittää koko ajan, koska omani tarvitsee tosi paljon sitä, että ollaan vaan kahdestaan metsässä.
Eikä autoon mahdu kahta koiraa.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi nämä ihmiset pitävät tätä koiraa jos eivät jaksa hoitaa sitä? Oisko parempi antaa johonkin toiseen kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa auttaa lähimmäisiään.
Sitähän meinasin tehdä, mutta alkoi tulla flashbackejä siitä, että se auttaminen vie minut melkein hautaan. (Loputon kuuntelukin on auttamista.)
Pitäisi näköjään ymmärtää, että "auttamissopimukset" olisi parasta tehdä kertaluontoisina ja selvästi rajattuina.
Olen ollut tavattoman tyhmä ja minua hävettää jos nyt teen oharit, mutta mitä enemmän tilannetta pyörittelen, sitä varmemmalta näyttää että ennemmin tai myöhemmin on kova rajankäynti edessä. Lienee vastapuolellekin parempi, että ennemmin. Ts. etteivät totu luottamaan minun apuuni, kun ovat nyt jo alkaneet kuvitella sen suuremmaksi kuin mitä itse asiassa tarkoitin. Oma vikani tietysti, kun en viestinyt riittävän selkeästi. Yritin korostaa, miten mielelläni lenkittäisin koiraa (ettei heistä olisi ollut noloa ottaa apua vastaan), ja he ymmärsivät mielellään=paljon.
-ap-
Etkö itse tarvitse koskaan mitään apua ja kuuntelevaa korvaa? Jos ei ole valmis antamaan sitä muille, ei välttämätön saa sitten itse kun tarvitsee.
Sisälukutaito hoi? Kerroin aloituksessa, että olen kuunnellut ihmisiä niin, että olen toistuvasti uupunut. Ei ole kiva juttu jos kuuntelee niin että työkykykin kärsii, kun meidän kumminkin pitäisi ensisijaisesti itsemme elättää.
Kukaan noista uuvuttajista ei kyllä koskaan kuunnellut takaisin. Eikä ollut siinä asemassa, että olisi pystynyt auttamaan minua.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittää koukuttaa sinut pohjattomaksi auttajaksi kehumalla enkeliksi. Ylilipevää ja draamaqueen, kun vihjaili koiran kohtalosta.
Juokse!
Onko tämä tavallistakin? Itsekin olen törmännyt tällaiseen kehujaan. Sillä todella voi saada koukutettua. Jossain vaiheessa tajusin että meitä enkeleitä taitaakin olla aika paljon hänellä, etten ole suinkaan ainut niinkuin aluksi väitettiin 😅 Sillä saa kummasti ihmisey pomppimaan oman pillinsä mukaan.
Onko muilla kokemuksia vastaavasta?
On kokemusta. Ylilipevä uusi naapuri aluksi oli. Vähitellen alkoivat pyydellä sitä ja tätä.
Kohta ne jo puoliväkisin ajoivat pyyntönsä läpi. Selitykset ei auttaneet, miksi jokin heidän pyytämänsä asia ei käy.
Lopuksi suuttuivat, kun palvelut ja lainaamiset loppui, koska mitään emme saaneet takaisin.
Sitten ne puhkoi meidän auton renkaat kiitokseksi 2 vuoden avuista.
Varoittava esimerkki. Joillakin se hyväksikäyttö on suunniteltua, ja menee tuon kaavan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävän usein ongelmien syy löytyy omien korvien välistä.
Kirjoituksesi tuntuu siltä, että mietit ja mietit tuota asiaa, ja joka kierroksella olet entistä varmempi, että näin se on, ankeaa tulee olemaan.
Eli omat ajatuksesi ahdistavat sinua, ei niinkään tuttusi käytös. Ja lopulta myös oma reaktiosi muiden käytökseen on se, mikä luo ahdistuneisuutta, ei muiden käytös.
Tee itsellesi selväksi mitä haluat, ja ala toimia sen mukaan. Sen sijaan, että mietit mitä saattaakaan tapahtua. Muiden käytöstä et voi muuttaa, omaasi voit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa auttaa lähimmäisiään.
Sitähän meinasin tehdä, mutta alkoi tulla flashbackejä siitä, että se auttaminen vie minut melkein hautaan. (Loputon kuuntelukin on auttamista.)
Pitäisi näköjään ymmärtää, että "auttamissopimukset" olisi parasta tehdä kertaluontoisina ja selvästi rajattuina.
Olen ollut tavattoman tyhmä ja minua hävettää jos nyt teen oharit, mutta mitä enemmän tilannetta pyörittelen, sitä varmemmalta näyttää että ennemmin tai myöhemmin on kova rajankäynti edessä. Lienee vastapuolellekin parempi, että ennemmin. Ts. etteivät totu luottamaan minun apuuni, kun ovat nyt jo alkaneet kuvitella sen suuremmaksi kuin mitä itse asiassa tarkoitin. Oma vikani tietysti, kun en viestinyt riittävän selkeästi. Yritin korostaa, miten mielelläni lenkittäisin koiraa (ettei heistä olisi ollut noloa ottaa apua vastaan), ja he ymmärsivät mielellään=paljon.
-ap-
Etkö itse tarvitse koskaan mitään apua ja kuuntelevaa korvaa? Jos ei ole valmis antamaan sitä muille, ei välttämätön saa sitten itse kun tarvitsee.
Vaaditko ap:tä ryhtymään terapeutiksi?
Typerä ehdotus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot suoraan kun koiran haet, että me mennäänkin tästä nyt ja lähdet. Ja heti ekalla kerralla näytä pelisäännöt, ettet halua jäädä keskustelemaan. Keksi syyksi esim että sun pitää illalla ehtiä vielä suihkuun ja laittamaan itseäsi yökuntoon. Samalla opit laittamaan rajoja ja siitä tulee pikkuhiljaa helpompaa. Mulla vähän samaa vikaa, just tällä viikolla jo kolme työkaveria avautunut ongelmistaan ja olen aika poikki...
Toimiiko tuo oikeasti? Kun pakkohan on jotenkin selvittää, että koska olen tulossa. Minulla on omakin elämä, joten emme voi sopia että joka päivä kello kahdeksan. Saatan mennä pariksi päiväksi mökille tai johonkin tapahtumaan, en siis tietenkään ole koko lomaa kotona.
Minulle tuli nimittäin sellainen kutina, että kun sanoin voivani lenkittää heidän koiraansa, se tulkittiin niin että joka päivä, ikuisesti. Laitoin nimittäin viestiä minulle sopivista päivistä, ja niihin sain vastauksen "no, ehkä selviämme viikonlopusta, kun naapurikin on lupautunut auttamaan". Eli kun olimme alustavasti sopineet että tulen koiraa joskus lenkittämään, oli jo vedetty johtopäätöksiä viikonloppuja myöden.
Vanhan kokemukseni perusteella näin tarvitsevien ihmisten kanssa on tosi vaikea vetää rajoja. Vähän kuin pelastaisi hukkuvaa: ne vaan takertuu sinuun eivätkä tajua että vetävät sillä molemmat syvyyksiin.
Tietysti voin olla väärässä, olen varmasti yliherkkä kokemusteni takia. Mutta on tässä sekin näkökohta, että kannattaako vuorovaikuttaa mitenkään ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnosta minua yhtään, vain heidän koiransa?
-ap-
Miksi joku random koira kiinnostaa sua?
Se on hurjan kiltti ja hieno koira. Lisäksi se hakee "turvaa" minusta, koirasta näkee selvästi että sitä stressaa kun emäntänsä on niin avuton ja epävarma. Tämä tietysti vetoaa suojeluvaistooni ja imartelee minua.
-ap-
Mikset voisi ottaa sitä koiraa? Jos tulee sun koiran kans hyvin toimeen. Ajattele miten ihanaa se olisi sille koirallekin
Hätätilassa sano että sun koiralla on kirppuja, tarvittaessa kroonisia kirppuja 😀
Ei kun oikeasti, haluaisitko ottaa koiran omaksesi? Tai etsiä sille uuden kodin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee niinkuin vaistosi sanoo.
Omaan vaistoon on syytä luottaa.
Puhu sille rouvalle, että voisivat luovuttaa koiran johonkin muualle. Voitte vaikka yhdessä ottaa yhteyttä eläinsuojeluun ja kysyä sieltä neuvoja. Sääliksi käy tuo koiraparka. Mutta jos se on kiltti ja kiva koira, saa varmasti esyn kautta uuden, hyvän kodin nopeasti.
Itse kysyisin koiran omistajalta, voinko auttaa etsimään koiralle uuden kodin (koira on täysin syytön vastuuttomiin omistajiin). Ja mikäli tämä ei onnistu, tekisin suoraan eläinsuojeluilmoituksen.
Ei sun tartte tehdä sellasta, mikä tuntuu vastenmieliseltä nyt.
Toimi tämänhetkisten tuntemustesi mukaan.
Unohda nuo omantunnonkolkuttelijoittesi tunteisiin vetoamiset.
Ei terapiapalveluja enää, kun se siihen meni, vaikka halusit vain koiraa ulkoiluttaa.
Vihellä homma poikki nyt.
Vierailija kirjoitti:
Itse kysyisin koiran omistajalta, voinko auttaa etsimään koiralle uuden kodin (koira on täysin syytön vastuuttomiin omistajiin). Ja mikäli tämä ei onnistu, tekisin suoraan eläinsuojeluilmoituksen.
Noin toimimalla ap saakin vihat niskaansa siltä enkelihöpöttäjältä.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän usein ongelmien syy löytyy omien korvien välistä.
Kirjoituksesi tuntuu siltä, että mietit ja mietit tuota asiaa, ja joka kierroksella olet entistä varmempi, että näin se on, ankeaa tulee olemaan.
Eli omat ajatuksesi ahdistavat sinua, ei niinkään tuttusi käytös. Ja lopulta myös oma reaktiosi muiden käytökseen on se, mikä luo ahdistuneisuutta, ei muiden käytös.
Tee itsellesi selväksi mitä haluat, ja ala toimia sen mukaan. Sen sijaan, että mietit mitä saattaakaan tapahtua. Muiden käytöstä et voi muuttaa, omaasi voit.
Ongelma on minun korvieni välissä siinä mielessä, että lupaamishetkellä en ajatellut näitä ihmisiä ollenkaan. Olin keskittynyt siihen, että Sesse tarvitsee lenkkiä ja minulle sopii.
Vasta enkelijutut saivat minut tajuamaan, että koira ei osaa itse avata ovea ja ottaa remmiään naulasta. Minä ihan aidosti suhtauduin tuohon rouvaan alkuun vaan remmin toisessa päässä olevana kuolleena painona.
Tämä on ollut minun ongelmani noissa aiemmissakin ihmissuhteissa: en tavallaan kiinnitä huomiota ihmisiin kovin paljoa, ja jollain mystisellä logiikalla ongelmikot kokevat sen kai turvallisena. Tulee joku terapeuttiefekti. Minä olen hiljaa ja odotan että pääsen tekemään omia juttujani. Olen siis liian passiivinen lähinnä välinpitämättömyyttäni, ja koska täytyyhän sitä murheissa olijaa kuunnella! Ja sitten kaikki se niskaani kaadettu myrkky alkaa kuitenkin syövyttää minua sisältä. Tämä on jonkinlaista kosmista ironiaa, jos oikein ajattelee.
Mutta luulen, että luovun tästä kuviosta. Ilmoitan, että en pystykään lenkittämään. En tahdo olla missään tekemisissä ihmisten kanssa, jotka puhuvat enkeleistä tai ovat koko ajan puheissaan viemässä koiraansa piikille. Sellaista on niin raskasta kuunnella.
Sitäpaitsi minusta oli kiristyksen makua siinä, että "Mustikin saa nyt elää kun alat lenkittää sitä" -henkisessä viestinnässä.
-ap-
Toiset ihmiset vain välittävät elävistä, tuntevista ja avuttomista olennoista.