Lue keskustelun säännöt.
Lupauduin auttamaan hyvänpäiväntuttua jolla vaikeuksia. Nyt kaduttaa, koska näen varoitusmerkkejä. Neuvoja?
15.06.2022 |
Lupauduin lenkittämään perheen koiraa kerran päivässä samalla kun omaani, koska heillä on niin raskas elämäntilanne, että eivät koe selviävänsä koiranhoidosta. Olemme siis muutamia kertoja tavanneet koirapuistossa ja koirat tulevat hyvin juttuun.
Tarjouduin vähän harkitsematta auttamaan, koska heidän koiransa on mainio tapaus, oma koirani pitää siitä kovasti ja minulla alkoi juuri loma. Lisäksi asumme melko lähekkäin, joten ajattelin että sama se on koukata toinen koira mukaan.
Mutta sitten on alkanut tulla viestejä, joissa kiitellään "siivetöntä enkeliä" avusta ja kerrotaan, miten ihanaa kun elämä nyt jatkuu heidän koiralleenkin, koska "mielessä olivat jo muut vaihtoehdot".
Minä olen muutamia kertoja elämässäni ollut tilanteessa, jossa olen kirjaimellisesti uupunut toisten ihmisten ongelmien takia. Ihmiset jostain syystä mielellään avautuvat minulle ongelmistaan, luoja yksin tietää miksi, koska en ole mitenkään myötätuntoinen. Olen vaan hiljaa kun en keksi mitään sanottavaa ja sitten se avautuminen vaan jatkuu ja jatkuu, ihmiset päättävät yksipuolisesti että olen heidän rakkain ystävänsä, alkavat soitella alvariinsa, minä uuvun ja joudun vetämään rajat aika rajulla kädellä mikä yleensä (onneksi) päättää ihmissuhteen.
Pelkään siis nyt, että tuo toistuu. Minua ei kiinnosta tuon perheen ihmiset vähääkään, vain ja ainoastaan koira. Perheen rouva on kuitenkin erittäin uskoutumiseen ja avautumiseen taipuvainen, heti kun tervehdin ja kysyn KOIRALTA "oletkos ollut kiltisti?", rouva alkaa selittää miten hän ei pärjää koiran kanssa ja kaikki on niin vaikeaa. Siis jo ennen heidän tämänhetkisiä ongelmiaan.
Mitä mieltä olette, olisiko pienimmän riesan tie kaikille sanoa, että en pysykään auttamaan? Itse en millään keksi, miten voisin vaan hakea ja palauttaa koiran vuorovaikuttamatta ihmisten kanssa tervehdystä enempää, mutta olenkin sosiaalisesti aika kömpelö -muutenhan en edes olisi tässä tilanteessa.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
AP tunnistettu T
Niin? Entä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ihmiset jostain syystä mielellään avautuvat minulle ongelmistaan, luoja yksin tietää miksi, koska en ole mitenkään myötätuntoinen. Olen vaan hiljaa kun en keksi mitään sanottavaa ja sitten se avautuminen vaan jatkuu ja jatkuu, ihmiset päättävät yksipuolisesti että olen heidän rakkain ystävänsä, alkavat soitella alvariinsa, minä uuvun ja joudun vetämään rajat aika rajulla kädellä mikä yleensä (onneksi) päättää ihmissuhteen."
Voi että samaistun tähän! Viimeisimpänä kollega, jonka kanssa erehdyin kerran lenkille ja sen jälkeen Teams alkoi tulvia päivittäin suruja ja murheita, vaikken todellakaan ole ollut mitenkään myötätuntoinen tai tarkoituksella kiinnostunut. Lahja ja kirous...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee asiasta liian monimutkaista.
Minullakin oli samanlainen koira lainakoirana, kun sen isäntä oli joutunut leikkaukseen.
Isäntä pystyi vain raahustamaan ulko-ovelle ja päästämään koiran flexissä pissalle tien toiselle puolelle.
Yhtenä päivänä kysyin, saanko ottaa koiran lenkille ja lupasin palata tunnin kuluttua takaisin.
Käytiin lenkillä. Monestikin sen jälkeen.
Ei se isäntä osannut kuin kiitellä, kutsua enkeliksi ja kertoa kuinka uskomattoman kipeänä hän oli.
Ihan normaalin rajoissa mennään.
Olet hyväsydäminen, kun autat.
Leikkauksesta toipuu, joten tilanne on aivan toinen kuin aloittajalla. Hänelle on kertottu, miten koiran kanssa ei pärjätä, eikä olla pärjätty aiemminkaan, joten tuohan tulee vain jatkumaan ja jatkumaan
Niin siis on tässäkin taustalla se, että isäntä on ollut leikkauksessa. Hänellä vaan ei ole toipuminen edennyt odotetusti. En tunne isäntää, mitä olen joskus kaukaa nähnyt, mutta olen siinä käsityksessä että hän kyllä pärjää koiran kanssa normaalioloissa. Eli jos isäntä tulisi kuntoon, kaikki olisi kutakuinkin ok.
-ap-
Kuvio on siis ollut se, että rouva on hoitanut oman osansa tulemalla koiran kanssa puistoon autolla silloin tällöin ja mies on kai lenkittänyt. Mutta nyt kun rouva joutuu lenkittämäänkin, hän ei koe pärjäävänsä. Hän siis ei yhtään luota itseensä remmin toisessa päässä, tai koiraan, tai ties mihin.
Se on kyllä vähän hassua, koska minusta puistoilu on merkittävästi haastavampaa kuin remmilenkki kahdestaan.
-ap-
Oisko rouvallakin joku jalkaongelma, minkä vuoksi justiin kulkeminen/ kävely tuottaa kipuja?
Vierailija kirjoitti:
Koiran ulkoiluttaminen on varmaan jees mutta, tosiaan sen ilmaisen terapeutin hakeminen laittaa hälytyskellot soimaan. Monesti näistä uskoutujista ei sitten pääse eroon( eri tilanne olla joskus korvana jollekin akuuttikriisissa, mut vieraiden osalta sekään ei aina kannata). Sellaiset uhriutujat elävät muiden hapen viemisestä ja me kiltit sitten uuvutaan kun ei kehdata sanoa napakasti että hei en nyt jaksa eikä mun tarvii. Osalla näistä on vielä omia kavereitakin, mutta haluavat esittää heille paremmin pärjäävää, joten se syvempi osuus vuodatetaan sille ihanalle enkelille, joka kuuntelee ja auttaa ja se alkaa todellakin uuvuttamaan sillä he eivät tunne sitä filtteriä että kaikki eivät jaksa koko ajan heidän murheitaan.
Mut joo ap:n kannattaa viimeistään loman loppuessa vedota siihen että oma koira alkanut stressaantua lenkkiseurasta ja käyttäytyy huonommin = joudut keskittymään nyt siihen.
Onko välttämätöntä selitellä mitään? Ei ap ole tilivelvollinen hyvänpäiväntutulle.
Käviskö näin, että lähettää viestin, jossa toteaa; En voi ulkoiluttaa koiraanne enää.
Ja sitten kyselyitä satelee perään tältä hihhulilta, että mikä on? Siihen vastaus yhden kerran; asia on henkilökohtainen.
Jatkossa et vastaa yhteydenottoihin.
Itse alkaisin ehdotella, että etsivät koiralle uuden kodin. Mielestäni jo ekassa viestissä käy ilmi, että ovat lopettamassa koiran joidenkin ongelmiensa vuoksi. Sano suoraan että tekevät noin.
Käy vielä niin, että jos yrität livistää hommasta, alkavat kiristää sinua sillä että nyt on pakko "tehdä päätöksiä".
Älä ole ap liian kiltti. Torppaa keskustelut ja sano suoraan, että sinua kiinnostaa vain koiran lenkitys. Jos ei tajua sitä, LOPETA koiran lenkitys ja blokkaa numero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrettävää että olet omasta jaksamisestasi huolissasi, jos olet aiemmin päässyt uupumaan ollessasi ystävällinen.
Sanot, ettet ole oikeastaan myötätunoinen etkä erityisesti välitä ihmisistä. Ilmeisesti et ole myöskään sosiaalisessa viestinnässä kovin taitava, pikemminkin kömpelö? Et haluaisi loukata toisia, olet siis ns kiltiksi kasvatettu?
Toisen ylenpalttisiin kiittelyihin voit suoraan vastata, että kiva kun tykkäätte, mutta teen tätä nyt vaan ihan omaksi ja koirani iloksi, kun teillä on mukava koira, ja mulla sattuu nyt olemaan loma ja olen täällä. Voit myös kysyä, ovatko he nyt jo ajatelleet niitä vaihtoehtoja, esimerkiksi uuden kodin etsimistä koiralle, siinä vaiheessa kun lomasi loppuu, vai meinaavatko pärjätä.
Älä ota sitä enkeliyttä päällesi. Ole ihan oma itsesi ja viesti se toisille. Jopa senkin voi höpistä, että voi voi kun koira on niin kiva, harmi kun en itse voi sitä ottaa kun tuo oma koira on semmonen ja tämmönen kotona, mutta varmaan JOKU saisi tästä mukava, tavoille oppineen koiran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot suoraan kun koiran haet, että me mennäänkin tästä nyt ja lähdet. Ja heti ekalla kerralla näytä pelisäännöt, ettet halua jäädä keskustelemaan. Keksi syyksi esim että sun pitää illalla ehtiä vielä suihkuun ja laittamaan itseäsi yökuntoon. Samalla opit laittamaan rajoja ja siitä tulee pikkuhiljaa helpompaa. Mulla vähän samaa vikaa, just tällä viikolla jo kolme työkaveria avautunut ongelmistaan ja olen aika poikki...
Toimiiko tuo oikeasti? Kun pakkohan on jotenkin selvittää, että koska olen tulossa. Minulla on omakin elämä, joten emme voi sopia että joka päivä kello kahdeksan. Saatan mennä pariksi päiväksi mökille tai johonkin tapahtumaan, en siis tietenkään ole koko lomaa kotona.
Minulle tuli nimittäin sellainen kutina, että kun sanoin voivani lenkittää heidän koiraansa, se tulkittiin niin että joka päivä, ikuisesti. Laitoin nimittäin viestiä minulle sopivista päivistä, ja niihin sain vastauksen "no, ehkä selviämme viikonlopusta, kun naapurikin on lupautunut auttamaan". Eli kun olimme alustavasti sopineet että tulen koiraa joskus lenkittämään, oli jo vedetty johtopäätöksiä viikonloppuja myöden.
Vanhan kokemukseni perusteella näin tarvitsevien ihmisten kanssa on tosi vaikea vetää rajoja. Vähän kuin pelastaisi hukkuvaa: ne vaan takertuu sinuun eivätkä tajua että vetävät sillä molemmat syvyyksiin.
Tietysti voin olla väärässä, olen varmasti yliherkkä kokemusteni takia. Mutta on tässä sekin näkökohta, että kannattaako vuorovaikuttaa mitenkään ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnosta minua yhtään, vain heidän koiransa?
-ap-
Miksi joku random koira kiinnostaa sua?
Ei ole sen koiran syy että omistaja on mäntti. Sinäkin olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot suoraan kun koiran haet, että me mennäänkin tästä nyt ja lähdet. Ja heti ekalla kerralla näytä pelisäännöt, ettet halua jäädä keskustelemaan. Keksi syyksi esim että sun pitää illalla ehtiä vielä suihkuun ja laittamaan itseäsi yökuntoon. Samalla opit laittamaan rajoja ja siitä tulee pikkuhiljaa helpompaa. Mulla vähän samaa vikaa, just tällä viikolla jo kolme työkaveria avautunut ongelmistaan ja olen aika poikki...
Toimiiko tuo oikeasti? Kun pakkohan on jotenkin selvittää, että koska olen tulossa. Minulla on omakin elämä, joten emme voi sopia että joka päivä kello kahdeksan. Saatan mennä pariksi päiväksi mökille tai johonkin tapahtumaan, en siis tietenkään ole koko lomaa kotona.
Minulle tuli nimittäin sellainen kutina, että kun sanoin voivani lenkittää heidän koiraansa, se tulkittiin niin että joka päivä, ikuisesti. Laitoin nimittäin viestiä minulle sopivista päivistä, ja niihin sain vastauksen "no, ehkä selviämme viikonlopusta, kun naapurikin on lupautunut auttamaan". Eli kun olimme alustavasti sopineet että tulen koiraa joskus lenkittämään, oli jo vedetty johtopäätöksiä viikonloppuja myöden.
Vanhan kokemukseni perusteella näin tarvitsevien ihmisten kanssa on tosi vaikea vetää rajoja. Vähän kuin pelastaisi hukkuvaa: ne vaan takertuu sinuun eivätkä tajua että vetävät sillä molemmat syvyyksiin.
Tietysti voin olla väärässä, olen varmasti yliherkkä kokemusteni takia. Mutta on tässä sekin näkökohta, että kannattaako vuorovaikuttaa mitenkään ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnosta minua yhtään, vain heidän koiransa?
-ap-
Miksi joku random koira kiinnostaa sua?
Pitää tähän sivusta vastata, että voisin itsekin ajautua samaan tilanteeseen. Oma koirani on kuollut jo mutta helposti voisin lenkittää muiden koiraa. Voin jo kuvitella sen kuinka säälisin jotain koiraa ja haluasin sen pääsevän lenkille. Tulee lapsuus miekeen, kun lenkitin yhtä koiraa paljon. Se ei juuri muuten lenkille päässyt. Oli hyvin kiltti koira. Myöhemmin muutimme ja kaipasin tuota ja silloin vanhaa koiraa. Joskus antoivat sen meille hoitoon. Lopulta, kun olin jo nuori ja yläkoulussa niin kysyimme koiraa omaksi. Eivät antaneet, koska "lapsille niin tärkeä" ja nuo heidän lapsensa jotka jo silloin nuoria eivät välittäneet yhtään koirasta. Piikille veivät ennenkuin antoivat meille. Koira sai liian vähän ruokaakin. Surullista muistella sitä. Koira piti minusta niin paljon.
Kerrothan ap meille kommentoijille, miten tässä kävi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt kerran viestittelette niin jatka sillä linjalla. Kirjoitat selvästi että tänään ja huomenna ulkoilutat. Päivänä x lähdette mökille juhannukseksi ja olette siellä viikon/ kaksi...
Kun olet tarjoutunut auttamaan, voisit loman aikana autella ja työn jatkuessa ilmoitat, ettet enää ehdi lenkittää.
No et todellakaan raportoi menemisistäsi. Kerrot jos voit lenkittää esim huomenna tai sitten kun ei enää sovi.
"Mutta sitten on alkanut tulla viestejä, joissa kiitellään "siivetöntä enkeliä" avusta ja kerrotaan, miten ihanaa kun elämä nyt jatkuu heidän koiralleenkin, koska "mielessä olivat jo muut vaihtoehdot"."
Ohis.. Mutta. Luin tuon sanan kolme kertaa muodossa "siveetön", siis siveetön enkeli ja mietin että menipä oudoksi 😂
Koiran ulkoiluttaminen on varmaan jees mutta, tosiaan sen ilmaisen terapeutin hakeminen laittaa hälytyskellot soimaan. Monesti näistä uskoutujista ei sitten pääse eroon( eri tilanne olla joskus korvana jollekin akuuttikriisissa, mut vieraiden osalta sekään ei aina kannata). Sellaiset uhriutujat elävät muiden hapen viemisestä ja me kiltit sitten uuvutaan kun ei kehdata sanoa napakasti että hei en nyt jaksa eikä mun tarvii. Osalla näistä on vielä omia kavereitakin, mutta haluavat esittää heille paremmin pärjäävää, joten se syvempi osuus vuodatetaan sille ihanalle enkelille, joka kuuntelee ja auttaa ja se alkaa todellakin uuvuttamaan sillä he eivät tunne sitä filtteriä että kaikki eivät jaksa koko ajan heidän murheitaan.
Mut joo ap:n kannattaa viimeistään loman loppuessa vedota siihen että oma koira alkanut stressaantua lenkkiseurasta ja käyttäytyy huonommin = joudut keskittymään nyt siihen.