Lue keskustelun säännöt.
Lupauduin auttamaan hyvänpäiväntuttua jolla vaikeuksia. Nyt kaduttaa, koska näen varoitusmerkkejä. Neuvoja?
15.06.2022 |
Lupauduin lenkittämään perheen koiraa kerran päivässä samalla kun omaani, koska heillä on niin raskas elämäntilanne, että eivät koe selviävänsä koiranhoidosta. Olemme siis muutamia kertoja tavanneet koirapuistossa ja koirat tulevat hyvin juttuun.
Tarjouduin vähän harkitsematta auttamaan, koska heidän koiransa on mainio tapaus, oma koirani pitää siitä kovasti ja minulla alkoi juuri loma. Lisäksi asumme melko lähekkäin, joten ajattelin että sama se on koukata toinen koira mukaan.
Mutta sitten on alkanut tulla viestejä, joissa kiitellään "siivetöntä enkeliä" avusta ja kerrotaan, miten ihanaa kun elämä nyt jatkuu heidän koiralleenkin, koska "mielessä olivat jo muut vaihtoehdot".
Minä olen muutamia kertoja elämässäni ollut tilanteessa, jossa olen kirjaimellisesti uupunut toisten ihmisten ongelmien takia. Ihmiset jostain syystä mielellään avautuvat minulle ongelmistaan, luoja yksin tietää miksi, koska en ole mitenkään myötätuntoinen. Olen vaan hiljaa kun en keksi mitään sanottavaa ja sitten se avautuminen vaan jatkuu ja jatkuu, ihmiset päättävät yksipuolisesti että olen heidän rakkain ystävänsä, alkavat soitella alvariinsa, minä uuvun ja joudun vetämään rajat aika rajulla kädellä mikä yleensä (onneksi) päättää ihmissuhteen.
Pelkään siis nyt, että tuo toistuu. Minua ei kiinnosta tuon perheen ihmiset vähääkään, vain ja ainoastaan koira. Perheen rouva on kuitenkin erittäin uskoutumiseen ja avautumiseen taipuvainen, heti kun tervehdin ja kysyn KOIRALTA "oletkos ollut kiltisti?", rouva alkaa selittää miten hän ei pärjää koiran kanssa ja kaikki on niin vaikeaa. Siis jo ennen heidän tämänhetkisiä ongelmiaan.
Mitä mieltä olette, olisiko pienimmän riesan tie kaikille sanoa, että en pysykään auttamaan? Itse en millään keksi, miten voisin vaan hakea ja palauttaa koiran vuorovaikuttamatta ihmisten kanssa tervehdystä enempää, mutta olenkin sosiaalisesti aika kömpelö -muutenhan en edes olisi tässä tilanteessa.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa auttaa lähimmäisiään.
Sitähän meinasin tehdä, mutta alkoi tulla flashbackejä siitä, että se auttaminen vie minut melkein hautaan. (Loputon kuuntelukin on auttamista.)
Pitäisi näköjään ymmärtää, että "auttamissopimukset" olisi parasta tehdä kertaluontoisina ja selvästi rajattuina.
Olen ollut tavattoman tyhmä ja minua hävettää jos nyt teen oharit, mutta mitä enemmän tilannetta pyörittelen, sitä varmemmalta näyttää että ennemmin tai myöhemmin on kova rajankäynti edessä. Lienee vastapuolellekin parempi, että ennemmin. Ts. etteivät totu luottamaan minun apuuni, kun ovat nyt jo alkaneet kuvitella sen suuremmaksi kuin mitä itse asiassa tarkoitin. Oma vikani tietysti, kun en viestinyt riittävän selkeästi. Yritin korostaa, miten mielelläni lenkittäisin koiraa (ettei heistä olisi ollut noloa ottaa apua vastaan), ja he ymmärsivät mielellään=paljon.
-ap-
Kannattaa laittaa viesti kirjallisessa muodossa, ja kertoa omat ehtosi ja mahdollisuutesi auttaa juuri koiran hoidossa. Sanoa tarkat päivät, tai sitten sanoa, ettet voi enää auttaa. Ei tarvitse selitellä. Jos sanot suullisesti, sanomaasi voi vääristellä ja "muistaa väärin". Oon itse vastaavanlainen kuuntelija ja auttaja, eikä rajanveto tunnu aina kivalta. Varjele silti itseäsi. Koiran voi myös toimittaa eläinsuojaan. Sellaisiin päätyy lemmikkejä, joiden omistajat ovat kuolleet jne, yhtä lailla tuossakin tilanteessa voi koiran viedä sinne. Et ole syypää tilanteeseen, vaan hyväksikäyttäjiä löytyy, ja he vaistoavat pian, jos joku on luonteeltaan auttavainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot suoraan kun koiran haet, että me mennäänkin tästä nyt ja lähdet. Ja heti ekalla kerralla näytä pelisäännöt, ettet halua jäädä keskustelemaan. Keksi syyksi esim että sun pitää illalla ehtiä vielä suihkuun ja laittamaan itseäsi yökuntoon. Samalla opit laittamaan rajoja ja siitä tulee pikkuhiljaa helpompaa. Mulla vähän samaa vikaa, just tällä viikolla jo kolme työkaveria avautunut ongelmistaan ja olen aika poikki...
Toimiiko tuo oikeasti? Kun pakkohan on jotenkin selvittää, että koska olen tulossa. Minulla on omakin elämä, joten emme voi sopia että joka päivä kello kahdeksan. Saatan mennä pariksi päiväksi mökille tai johonkin tapahtumaan, en siis tietenkään ole koko lomaa kotona.
Minulle tuli nimittäin sellainen kutina, että kun sanoin voivani lenkittää heidän koiraansa, se tulkittiin niin että joka päivä, ikuisesti. Laitoin nimittäin viestiä minulle sopivista päivistä, ja niihin sain vastauksen "no, ehkä selviämme viikonlopusta, kun naapurikin on lupautunut auttamaan". Eli kun olimme alustavasti sopineet että tulen koiraa joskus lenkittämään, oli jo vedetty johtopäätöksiä viikonloppuja myöden.
Vanhan kokemukseni perusteella näin tarvitsevien ihmisten kanssa on tosi vaikea vetää rajoja. Vähän kuin pelastaisi hukkuvaa: ne vaan takertuu sinuun eivätkä tajua että vetävät sillä molemmat syvyyksiin.
Tietysti voin olla väärässä, olen varmasti yliherkkä kokemusteni takia. Mutta on tässä sekin näkökohta, että kannattaako vuorovaikuttaa mitenkään ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnosta minua yhtään, vain heidän koiransa?
-ap-
Ilmoita teksitviestillä ajat milloin sinulle sopii hakea koira.
Älä anna omaa numeroasi. Osta Prepait -littymä minkä voi tarvittaessa leikata saksilla kahtia.
Jos haluata/pystyt lenkittämään koiraa niin koira varmasti kiittää sinua. Tätähän sinä halusit, auttaa koiraa ja pidät koirasta.
Yritä ulkoistaa kaikki muu pois.
Sinun suhteesi tähän perheeseen on ikään kuin sinun ja koiran suhde, ei sinun ja tämän perheen suhde.
Vain koira + lenkitys on sinun fokus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot suoraan kun koiran haet, että me mennäänkin tästä nyt ja lähdet. Ja heti ekalla kerralla näytä pelisäännöt, ettet halua jäädä keskustelemaan. Keksi syyksi esim että sun pitää illalla ehtiä vielä suihkuun ja laittamaan itseäsi yökuntoon. Samalla opit laittamaan rajoja ja siitä tulee pikkuhiljaa helpompaa. Mulla vähän samaa vikaa, just tällä viikolla jo kolme työkaveria avautunut ongelmistaan ja olen aika poikki...
Toimiiko tuo oikeasti? Kun pakkohan on jotenkin selvittää, että koska olen tulossa. Minulla on omakin elämä, joten emme voi sopia että joka päivä kello kahdeksan. Saatan mennä pariksi päiväksi mökille tai johonkin tapahtumaan, en siis tietenkään ole koko lomaa kotona.
Minulle tuli nimittäin sellainen kutina, että kun sanoin voivani lenkittää heidän koiraansa, se tulkittiin niin että joka päivä, ikuisesti. Laitoin nimittäin viestiä minulle sopivista päivistä, ja niihin sain vastauksen "no, ehkä selviämme viikonlopusta, kun naapurikin on lupautunut auttamaan". Eli kun olimme alustavasti sopineet että tulen koiraa joskus lenkittämään, oli jo vedetty johtopäätöksiä viikonloppuja myöden.
Vanhan kokemukseni perusteella näin tarvitsevien ihmisten kanssa on tosi vaikea vetää rajoja. Vähän kuin pelastaisi hukkuvaa: ne vaan takertuu sinuun eivätkä tajua että vetävät sillä molemmat syvyyksiin.
Tietysti voin olla väärässä, olen varmasti yliherkkä kokemusteni takia. Mutta on tässä sekin näkökohta, että kannattaako vuorovaikuttaa mitenkään ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnosta minua yhtään, vain heidän koiransa?
-ap-
Miksi joku random koira kiinnostaa sua?
Halu auttaa koiraa.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt kerran viestittelette niin jatka sillä linjalla. Kirjoitat selvästi että tänään ja huomenna ulkoilutat. Päivänä x lähdette mökille juhannukseksi ja olette siellä viikon/ kaksi...
Kun olet tarjoutunut auttamaan, voisit loman aikana autella ja työn jatkuessa ilmoitat, ettet enää ehdi lenkittää.
Ei tarvii selitellä mitään.
Ilmoita viesteillä vain ne päivät/kello mitkä sopivat sinulle. Et ole tilivelvolinen heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän usein ongelmien syy löytyy omien korvien välistä.
Kirjoituksesi tuntuu siltä, että mietit ja mietit tuota asiaa, ja joka kierroksella olet entistä varmempi, että näin se on, ankeaa tulee olemaan.
Eli omat ajatuksesi ahdistavat sinua, ei niinkään tuttusi käytös. Ja lopulta myös oma reaktiosi muiden käytökseen on se, mikä luo ahdistuneisuutta, ei muiden käytös.
Tee itsellesi selväksi mitä haluat, ja ala toimia sen mukaan. Sen sijaan, että mietit mitä saattaakaan tapahtua. Muiden käytöstä et voi muuttaa, omaasi voit.
Ongelma on minun korvieni välissä siinä mielessä, että lupaamishetkellä en ajatellut näitä ihmisiä ollenkaan. Olin keskittynyt siihen, että Sesse tarvitsee lenkkiä ja minulle sopii.
Vasta enkelijutut saivat minut tajuamaan, että koira ei osaa itse avata ovea ja ottaa remmiään naulasta. Minä ihan aidosti suhtauduin tuohon rouvaan alkuun vaan remmin toisessa päässä olevana kuolleena painona.
Tämä on ollut minun ongelmani noissa aiemmissakin ihmissuhteissa: en tavallaan kiinnitä huomiota ihmisiin kovin paljoa, ja jollain mystisellä logiikalla ongelmikot kokevat sen kai turvallisena. Tulee joku terapeuttiefekti. Minä olen hiljaa ja odotan että pääsen tekemään omia juttujani. Olen siis liian passiivinen lähinnä välinpitämättömyyttäni, ja koska täytyyhän sitä murheissa olijaa kuunnella! Ja sitten kaikki se niskaani kaadettu myrkky alkaa kuitenkin syövyttää minua sisältä. Tämä on jonkinlaista kosmista ironiaa, jos oikein ajattelee.
Mutta luulen, että luovun tästä kuviosta. Ilmoitan, että en pystykään lenkittämään. En tahdo olla missään tekemisissä ihmisten kanssa, jotka puhuvat enkeleistä tai ovat koko ajan puheissaan viemässä koiraansa piikille. Sellaista on niin raskasta kuunnella.
Sitäpaitsi minusta oli kiristyksen makua siinä, että "Mustikin saa nyt elää kun alat lenkittää sitä" -henkisessä viestinnässä.
-ap-
Olen samaa mieltä.
Luota vaistoosi.
Kiristyksen makua siten, että sinut on nyt nakitettu hommaan pysyvästi. Se olisi jopa velvollisuutesi....
Sitäpaitti enkelihihhulihan jo kertoi, että toinenkin naapuri ulkoiluttaa mustia.
Sepä hyvä. Sun palveluita ei niin välttis tarvitakaan. Jesss...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot suoraan kun koiran haet, että me mennäänkin tästä nyt ja lähdet. Ja heti ekalla kerralla näytä pelisäännöt, ettet halua jäädä keskustelemaan. Keksi syyksi esim että sun pitää illalla ehtiä vielä suihkuun ja laittamaan itseäsi yökuntoon. Samalla opit laittamaan rajoja ja siitä tulee pikkuhiljaa helpompaa. Mulla vähän samaa vikaa, just tällä viikolla jo kolme työkaveria avautunut ongelmistaan ja olen aika poikki...
Toimiiko tuo oikeasti? Kun pakkohan on jotenkin selvittää, että koska olen tulossa. Minulla on omakin elämä, joten emme voi sopia että joka päivä kello kahdeksan. Saatan mennä pariksi päiväksi mökille tai johonkin tapahtumaan, en siis tietenkään ole koko lomaa kotona.
Minulle tuli nimittäin sellainen kutina, että kun sanoin voivani lenkittää heidän koiraansa, se tulkittiin niin että joka päivä, ikuisesti. Laitoin nimittäin viestiä minulle sopivista päivistä, ja niihin sain vastauksen "no, ehkä selviämme viikonlopusta, kun naapurikin on lupautunut auttamaan". Eli kun olimme alustavasti sopineet että tulen koiraa joskus lenkittämään, oli jo vedetty johtopäätöksiä viikonloppuja myöden.
Vanhan kokemukseni perusteella näin tarvitsevien ihmisten kanssa on tosi vaikea vetää rajoja. Vähän kuin pelastaisi hukkuvaa: ne vaan takertuu sinuun eivätkä tajua että vetävät sillä molemmat syvyyksiin.
Tietysti voin olla väärässä, olen varmasti yliherkkä kokemusteni takia. Mutta on tässä sekin näkökohta, että kannattaako vuorovaikuttaa mitenkään ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnosta minua yhtään, vain heidän koiransa?
-ap-
Siis hehän yrittävät nakittaa sulle ekana sen koiranhoidon. Sen jälkeen saat vastuullesi pikku-Aadan leikittämisen pariskunnan iltamenojen ajaksi ja lopulta lapsi puolittain asuu sun luona. Kun heidän autonsa hajoaa, he lainaavat sitä sulta, koska olet heidän bestis. Ja mikäli he sairastuvat vaikkapa koronaan, joudut pian pyörittämään heidän koko talouttaan. Sua on varoitettu Ap:D
Koiralle tulisi etsiä uusi hyvä koti. Jos tämä nainen ei pärjää, eikä ole aiemminkaan pärjännyt koiran kanssa, niin heillä ei edes tulisi olla koiraa.
Olet toki kiltti kun lenkität koiraa, mutta se ei poista ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee asiasta liian monimutkaista.
Minullakin oli samanlainen koira lainakoirana, kun sen isäntä oli joutunut leikkaukseen.
Isäntä pystyi vain raahustamaan ulko-ovelle ja päästämään koiran flexissä pissalle tien toiselle puolelle.
Yhtenä päivänä kysyin, saanko ottaa koiran lenkille ja lupasin palata tunnin kuluttua takaisin.
Käytiin lenkillä. Monestikin sen jälkeen.
Ei se isäntä osannut kuin kiitellä, kutsua enkeliksi ja kertoa kuinka uskomattoman kipeänä hän oli.
Ihan normaalin rajoissa mennään.
Olet hyväsydäminen, kun autat.
Peräänny!
Tiiät jo että tulee olee raskasta, muttet voi arvatakaan mihin vielä tossa joudut. Sun loma menee noiden kanssa taistellessa jos et pistä stoppia heti.
Ja vastedes kierrä valittajat kaukaa. Sä et auta niitä auttamalla niitä. Oikeesti apua tarvitsevat on ihan eri juttu kuin nää oman elämänsä uhrit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haiskahtaa siltä, että nainen haluaa luopua koirasta piakkoin. Laskelmoinut, että tällä tavalla sinä kiinnyt koiraan ja otat huomaasi ja hoitoosi.
Vierailija kirjoitti:
Älä tee asiasta liian monimutkaista.
Minullakin oli samanlainen koira lainakoirana, kun sen isäntä oli joutunut leikkaukseen.
Isäntä pystyi vain raahustamaan ulko-ovelle ja päästämään koiran flexissä pissalle tien toiselle puolelle.
Yhtenä päivänä kysyin, saanko ottaa koiran lenkille ja lupasin palata tunnin kuluttua takaisin.
Käytiin lenkillä. Monestikin sen jälkeen.
Ei se isäntä osannut kuin kiitellä, kutsua enkeliksi ja kertoa kuinka uskomattoman kipeänä hän oli.
Ihan normaalin rajoissa mennään.
Olet hyväsydäminen, kun autat.
Leikkauksesta toipuu, joten tilanne on aivan toinen kuin aloittajalla. Hänelle on kertottu, miten koiran kanssa ei pärjätä, eikä olla pärjätty aiemminkaan, joten tuohan tulee vain jatkumaan ja jatkumaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot suoraan kun koiran haet, että me mennäänkin tästä nyt ja lähdet. Ja heti ekalla kerralla näytä pelisäännöt, ettet halua jäädä keskustelemaan. Keksi syyksi esim että sun pitää illalla ehtiä vielä suihkuun ja laittamaan itseäsi yökuntoon. Samalla opit laittamaan rajoja ja siitä tulee pikkuhiljaa helpompaa. Mulla vähän samaa vikaa, just tällä viikolla jo kolme työkaveria avautunut ongelmistaan ja olen aika poikki...
Toimiiko tuo oikeasti? Kun pakkohan on jotenkin selvittää, että koska olen tulossa. Minulla on omakin elämä, joten emme voi sopia että joka päivä kello kahdeksan. Saatan mennä pariksi päiväksi mökille tai johonkin tapahtumaan, en siis tietenkään ole koko lomaa kotona.
Minulle tuli nimittäin sellainen kutina, että kun sanoin voivani lenkittää heidän koiraansa, se tulkittiin niin että joka päivä, ikuisesti. Laitoin nimittäin viestiä minulle sopivista päivistä, ja niihin sain vastauksen "no, ehkä selviämme viikonlopusta, kun naapurikin on lupautunut auttamaan". Eli kun olimme alustavasti sopineet että tulen koiraa joskus lenkittämään, oli jo vedetty johtopäätöksiä viikonloppuja myöden.
Vanhan kokemukseni perusteella näin tarvitsevien ihmisten kanssa on tosi vaikea vetää rajoja. Vähän kuin pelastaisi hukkuvaa: ne vaan takertuu sinuun eivätkä tajua että vetävät sillä molemmat syvyyksiin.
Tietysti voin olla väärässä, olen varmasti yliherkkä kokemusteni takia. Mutta on tässä sekin näkökohta, että kannattaako vuorovaikuttaa mitenkään ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnosta minua yhtään, vain heidän koiransa?
-ap-
Siis hehän yrittävät nakittaa sulle ekana sen koiranhoidon. Sen jälkeen saat vastuullesi pikku-Aadan leikittämisen pariskunnan iltamenojen ajaksi ja lopulta lapsi puolittain asuu sun luona. Kun heidän autonsa hajoaa, he lainaavat sitä sulta, koska olet heidän bestis. Ja mikäli he sairastuvat vaikkapa koronaan, joudut pian pyörittämään heidän koko talouttaan. Sua on varoitettu Ap:D
Tää on niin totta!
Sait jo ensimmäisen varootuksen.
Ja täsä sulle tulee TOINEN varootus!
Peruuta takavasemmalle huomaamattomasti. Ei elsuja, ei vihamiestä, ei kostoa......
Vierailija kirjoitti:
Haiskahtaa siltä, että nainen haluaa luopua koirasta piakkoin. Laskelmoinut, että tällä tavalla sinä kiinnyt koiraan ja otat huomaasi ja hoitoosi.
Mitä sitten jos se käy AP:lle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä tee asiasta liian monimutkaista.
Minullakin oli samanlainen koira lainakoirana, kun sen isäntä oli joutunut leikkaukseen.
Isäntä pystyi vain raahustamaan ulko-ovelle ja päästämään koiran flexissä pissalle tien toiselle puolelle.
Yhtenä päivänä kysyin, saanko ottaa koiran lenkille ja lupasin palata tunnin kuluttua takaisin.
Käytiin lenkillä. Monestikin sen jälkeen.
Ei se isäntä osannut kuin kiitellä, kutsua enkeliksi ja kertoa kuinka uskomattoman kipeänä hän oli.
Ihan normaalin rajoissa mennään.
Olet hyväsydäminen, kun autat.
Ja sillä koiralla oli monta ulkoiluttajaa vuosien ajan. Niin kauan, kunnes isännän selkä tuli kuntoon. Minä kävin, isännän muutaman km päässä asuneet lapset kävivät, yksi naapurin mummo ja jopa yksi tyttökaksikkokin kävi ulkoiluttamassa sitä koiraa.
Ei oltu pienellä paikkakunnalla eikä tästä ole edes 10 vuotta aikaa. Se oli vaan sellainen sympaattinen yhteinen projekti, jolla välitämme lähimmäisestä siten kun voimme.
Vierailija kirjoitti:
Koiralle tulisi etsiä uusi hyvä koti. Jos tämä nainen ei pärjää, eikä ole aiemminkaan pärjännyt koiran kanssa, niin heillä ei edes tulisi olla koiraa.
Olet toki kiltti kun lenkität koiraa, mutta se ei poista ongelmaa.
Niin, tässä on sekin näkökohta, että auttajasta tulee helposti mahdollistaja.
Tämä tarina on muuten varoittava esimerkki siitä, miten käy jos vain toinen pariskunnasta tahtoo lemmikin. Olen ainakin saanut sen vaikutelman, että koira tosiaan on enemmän isännän koira, mutta nyt kun isäntä ei ole kunnossa, rouva joutuu vastentahtoisesti sitä hoitamaan. Ja on päättänyt, että "ei pärjää", ja koira on lopetettava.
Tarkoitan, että molempien on tahdottava sitä, koska ikinä ei tiedä jos joutuukin täyteen vetovastuuseen eläimestä.
Meillä minä olen enemmän koiraihminen kuin mieheni, joten kun puhuimme yhteisen koiran ottamisesta, kysyin mieheltä: "Mitä tapahtuu, jos en pysty hoitamaan sitä?" Mihin mies vastasi: "Minä hoidan." Ja on hyvin hoitanutkin. Mutta oli tärkeää että oli etukäteen selvää, että koira on molempien vastuulla.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee asiasta liian monimutkaista.
Minullakin oli samanlainen koira lainakoirana, kun sen isäntä oli joutunut leikkaukseen.
Isäntä pystyi vain raahustamaan ulko-ovelle ja päästämään koiran flexissä pissalle tien toiselle puolelle.
Yhtenä päivänä kysyin, saanko ottaa koiran lenkille ja lupasin palata tunnin kuluttua takaisin.
Käytiin lenkillä. Monestikin sen jälkeen.
Ei se isäntä osannut kuin kiitellä, kutsua enkeliksi ja kertoa kuinka uskomattoman kipeänä hän oli.
Ihan normaalin rajoissa mennään.
Olet hyväsydäminen, kun autat.
Leikkauksesta toipuu, joten tilanne on aivan toinen kuin aloittajalla. Hänelle on kertottu, miten koiran kanssa ei pärjätä, eikä olla pärjätty aiemminkaan, joten tuohan tulee vain jatkumaan ja jatkumaan
Niinhän minullekin aikanaan kerrottiin. Sillä tarkoitettiin, että ei juuri sillä hetkellä pärjätty. Ei sitä, että koira menee eläinsuojaan tai piikille jos sitä ei "pelasteta".
Kahden vuoden kohdalla yritin todellakin ostaa lainakoirani, mutta ei sitä myyty. Kiitokset olivat kiitos avusta ja valitus vilpitöntä avautumista, tuskinpa AP:n tapauskaan mikään mestarimanipulaattori on... Vähän luottamusta kanssaihmisiin hei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee asiasta liian monimutkaista.
Minullakin oli samanlainen koira lainakoirana, kun sen isäntä oli joutunut leikkaukseen.
Isäntä pystyi vain raahustamaan ulko-ovelle ja päästämään koiran flexissä pissalle tien toiselle puolelle.
Yhtenä päivänä kysyin, saanko ottaa koiran lenkille ja lupasin palata tunnin kuluttua takaisin.
Käytiin lenkillä. Monestikin sen jälkeen.
Ei se isäntä osannut kuin kiitellä, kutsua enkeliksi ja kertoa kuinka uskomattoman kipeänä hän oli.
Ihan normaalin rajoissa mennään.
Olet hyväsydäminen, kun autat.
Leikkauksesta toipuu, joten tilanne on aivan toinen kuin aloittajalla. Hänelle on kertottu, miten koiran kanssa ei pärjätä, eikä olla pärjätty aiemminkaan, joten tuohan tulee vain jatkumaan ja jatkumaan
Niin siis on tässäkin taustalla se, että isäntä on ollut leikkauksessa. Hänellä vaan ei ole toipuminen edennyt odotetusti. En tunne isäntää, mitä olen joskus kaukaa nähnyt, mutta olen siinä käsityksessä että hän kyllä pärjää koiran kanssa normaalioloissa. Eli jos isäntä tulisi kuntoon, kaikki olisi kutakuinkin ok.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee asiasta liian monimutkaista.
Minullakin oli samanlainen koira lainakoirana, kun sen isäntä oli joutunut leikkaukseen.
Isäntä pystyi vain raahustamaan ulko-ovelle ja päästämään koiran flexissä pissalle tien toiselle puolelle.
Yhtenä päivänä kysyin, saanko ottaa koiran lenkille ja lupasin palata tunnin kuluttua takaisin.
Käytiin lenkillä. Monestikin sen jälkeen.
Ei se isäntä osannut kuin kiitellä, kutsua enkeliksi ja kertoa kuinka uskomattoman kipeänä hän oli.
Ihan normaalin rajoissa mennään.
Olet hyväsydäminen, kun autat.
Leikkauksesta toipuu, joten tilanne on aivan toinen kuin aloittajalla. Hänelle on kertottu, miten koiran kanssa ei pärjätä, eikä olla pärjätty aiemminkaan, joten tuohan tulee vain jatkumaan ja jatkumaan
Niin siis on tässäkin taustalla se, että isäntä on ollut leikkauksessa. Hänellä vaan ei ole toipuminen edennyt odotetusti. En tunne isäntää, mitä olen joskus kaukaa nähnyt, mutta olen siinä käsityksessä että hän kyllä pärjää koiran kanssa normaalioloissa. Eli jos isäntä tulisi kuntoon, kaikki olisi kutakuinkin ok.
-ap-
Kuvio on siis ollut se, että rouva on hoitanut oman osansa tulemalla koiran kanssa puistoon autolla silloin tällöin ja mies on kai lenkittänyt. Mutta nyt kun rouva joutuu lenkittämäänkin, hän ei koe pärjäävänsä. Hän siis ei yhtään luota itseensä remmin toisessa päässä, tai koiraan, tai ties mihin.
Se on kyllä vähän hassua, koska minusta puistoilu on merkittävästi haastavampaa kuin remmilenkki kahdestaan.
-ap-
Joku ehdotti elsun tekemistä. Siitä se alkaa. Vihanpito.
Enkelihöpöttäjä tekee kostoksi elsun ap:n koirasta. Uskokaa minun sanoneen.