Pitääkö se mielestänne paikkansa, että amikseen menevät lähinnä koulussa huonommin pärjäävät?
Siis omien kokemustenne perusteella? Usein sanotaan sen menevän noin, mutta toisaalta olen kuullut myös monista, jotka ovat joutuneet menemään lukioon, koska arvosanat eivät ole riittäneet amikseen.
Kommentit (83)
Ei, vaan sellaiset jotka tietävät haluavansa sellaiseen ammattiin, johon valmistutaan amiksesta. Huonosti pärjäävät menevät lähinnä kymppiluokille ja muihin vastaaviin paikkoihin.
Nykyään lukioon tulee todella paljon porukkaa, joista tulisi varmasti hyviä myyjiä, siivoojia ja lastenhoitajia, mutta opiskelu ei voisi vähempää kiinnostaa. Ja kirjoitusten tulokset on sitten sen mukaiset. Toivottavasti amiksessa on edes motivoituneita nuoria.
Tällä paikkakunnalla amikseen ei ole mitään asiaa alle 7,5:n keskiarvolla. Lukioon puolestaan pääsevät käytännössä kaikki halukkaat.
Ei kannata yleistää. Amikseen menee hyvin erilaisia ihmisiä. Ikähaarukka 15-60, koulutustaustaa peruskoulusta tohtorintutkintoon.
t. Amiksessa opiskeleva maisteri
Menin eka lukioon 7,5 keskiarvolla ja tajusin, että lukio on perseestä ja valmistuin ajat sitten jo ammattikoulusta. Käytännöllisyys kiinnosti enemmän kuin lukeminen.
Voihan sen keskiarvorahoista katsoa, että keskimäärin se menee juuri noin. Toki amiksissa on linoja, joille on korkeat sisäänpääsyrajat.
Esim. itse asun Espoossa ja kun lasten kaveripiiriä katsoo, niin kyllähän se lopulta keskiarvot määrittää monella, minne he voivat hakea. Mutta samalla vaikeimmille amislinjoile on vaikeampi päästä kuin mikä on matalin lukion sisäänottoraja.
Vierailija kirjoitti:
Ei, vaan sellaiset jotka tietävät haluavansa sellaiseen ammattiin, johon valmistutaan amiksesta. Huonosti pärjäävät menevät lähinnä kymppiluokille ja muihin vastaaviin paikkoihin.
Mihin sä vedät huonosti pärjäävän rajan? Ja mihin nämä tyypit sitten menee sieltä kymppiluokalta tai "vastaavasta paikasta"?
Lukioon katsotaan vain lukuaineiden keskiarvo. Amikseen vaikuuttaa ns. taitoaineet. Nykyään järkevintä olisi tehdä kaksoistutkinto, mutta meillä päin se on valitettavan monimutkaista.
Vierailija kirjoitti:
Menin eka lukioon 7,5 keskiarvolla ja tajusin, että lukio on perseestä ja valmistuin ajat sitten jo ammattikoulusta. Käytännöllisyys kiinnosti enemmän kuin lukeminen.
On selvää, että jos lukeminen on perseestä, lukio ei ole oikea paikka.
Ja koska peruskoulussa koulumenestys on seurausta lukuhaluista ja -kyvystä, amikseen tuppaa päätyvän juuri he, joiden mielestä lukeminen on perseestä.
Ei, tuttuni kävi ylioppilaaksi ja meni amikseen. Töitä riittää ja edennyt esimiestehtäviin.
En tiedä, menisinkö lukioon, jos nyt olisin valitsemassa. Ehkä johonkin, jossa suoritetaan samalla kaksoistutkinto.
T. Nykyinen maisteri
Ei voi yleistää. Siihen vaikuttavat niin monet asiat, mm. perhetausta, tietääkö jo 15-16-vuotiaana millaista työtä haluaa tehdä ja jos tietää, niin mitä kautta kyseiseen työhön pääsee helpoiten jne.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lukioon tulee todella paljon porukkaa, joista tulisi varmasti hyviä myyjiä, siivoojia ja lastenhoitajia, mutta opiskelu ei voisi vähempää kiinnostaa. Ja kirjoitusten tulokset on sitten sen mukaiset. Toivottavasti amiksessa on edes motivoituneita nuoria.
Tämänkin takia on naurettavaa se ylioppilastutkinnon nauttima arvostus ja juhliminen verrattuna ammattikoulusta valmistumiseen.
Mikä siinä on niin huikeaa ja arvostettavaa pakertaa kykyjensä äärirajoilla lukiossa ja kirjoittaa (kenties pari krt uusien) keskinkertainen todistus joka ei ehkä auta mitenkään elämässä eteenpäin?
Vierailija kirjoitti:
Amis on erityisnuorille. Normaalit lukioon.
Miksi sitten on olemassa erityisamiksiakin, jos kerran kaikkien erityisnuorten oletetaan pärjäävän tavallisessa amiksessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lukioon tulee todella paljon porukkaa, joista tulisi varmasti hyviä myyjiä, siivoojia ja lastenhoitajia, mutta opiskelu ei voisi vähempää kiinnostaa. Ja kirjoitusten tulokset on sitten sen mukaiset. Toivottavasti amiksessa on edes motivoituneita nuoria.
Tämänkin takia on naurettavaa se ylioppilastutkinnon nauttima arvostus ja juhliminen verrattuna ammattikoulusta valmistumiseen.
Mikä siinä on niin huikeaa ja arvostettavaa pakertaa kykyjensä äärirajoilla lukiossa ja kirjoittaa (kenties pari krt uusien) keskinkertainen todistus joka ei ehkä auta mitenkään elämässä eteenpäin?
Verrattuna siihen että joku on sen alansa huippuosaaja ja luonnonlahjakkuus, mitä opiskelee ammattikoulussa ja työllistyy/työllistää itsensä kenties heti valmistuttuaan?
Miten sitten lukion puolella: menevätkö AMK:hon lähinnä he, joiden kyvyt tai arvosanat eivät riitä yliopistoon? Eiköhän ihmiset valitse opiskelupaikkansa ensisijaisesti sen perusteella, mikä heitä kiinnostaa ja millaista työtä he haluaisivat tehdä tulevaisuudessa.
Älä sure, amikseen menevät huippulahjakkaat jotka tietävät mitä elämässään halauavat tehdä. Osa jää yliopistojen oville ruikuttamaan ja yhä isoopi osa menee tositoosaan.
Nuorilla on niin erilaisia perusteita valita opiskelupaikkansa. Voihan joku mennä amikseen esim. siksi, että hän on halunnut koko ikänsä vaikka sähköasentajaksi tai puusepäksi (mahdollisesti isän ja/tai isoisän ammatti, joka on vaikuttanut kiinnostavalta). Tai jos hän haluaa vaikka jatkaa tulevaisuudessa perheyritystä, mihin alan amistutkinto on luonnollisesti paras pohja. Ja joku voi mennä lukioon siksi, että hän ei tiedä vielä 15-16-vuotiaana, millaista työtä haluaisi tehdä, jolloin lukio antaa lisää miettimisaikaa.
Täällä lukioon pääsee n. 7:n keskiarvolla, kun monille amislinjoille pitää puolestaan olla 8 tai enemmän.
Keskimäärin menee just noin. Poikkeuksia voi toki olla. Tuo aloituksessa kuvattu tilanne tulee esiin varmaan jos on hakenut johonkin erityisen suositulle alalle amikseen ja kyseinen lukio on jonkun pikkupaikkakunnan olemassaolostaan taisteleva pieni lukio.