Lue keskustelun säännöt.
Uusioperhe, aikuinen lapsi
14.06.2022 |
Miehelläni edellisestä liitosta kaksi aikuista lasta ja nyt meillä yksi alle kouluikäinen yhteinen. Miehen aikuiset lapset asuvat omillaan ja nuorempi suhtautuu normaalisti tilanteeseemme, käy luonamme ja haluaa viettää aikaa pikkusisaruksen kanssa. Tämä toinen lapsi(21 v) on alusta asti suhtautunut minuun ylimielisesti ja yrittänyt saada minun ulos isänsä elämästä. Hän on suoraan sanonut, että hänelle oli ok, kun tapailimme harvakseltaan, mutta kun tilanteemme muuttui vakavaksi(naimisiinmeno ja lapsi) hän ei enää hyväksy tilannetta. Isänsä on tehnyt selväksi lapselleen, että haluaa olla kanssani ja tämän nuoren aikuisen on nyt vaan hyväksyttävä uusi tilanne. Nyt tilanne on mennyt siihen pisteeseen, ettei tämä lapsi enää tule käymään luonamme. Hän ei suostu olemaan paikalla jos minä olen kotona. Isänsä tietysti kärsii kovasti, kun ei aikuista tytärtään näe, minä kärsin, kun koen tästä syyllisyyttä ja koko perhe kärsii kun ei voi viettää aikaa yhdessä. Minä näen tämän viimeisenä keinona hallita meitä ja kokeiluna, josko näin saisi minut häädettyä isänsä elämästä. Mikä avuksi? Onko ainut apu aika?
Kommentit (99)
Eipä se ole sinun päätettävissäsi, että mitä toinen aikuinen tekee. Saa olla näkemättä isäänsä vaikka koko loppuelämänsä, jos on noin typerä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä on tullut käsitys, että isän/äidin uusi onni on lapsen onni?
Miksi yrität väkisin luoda jotain suhdetta? Elä omaa elämääsi, ei miehesi lapsi ole sinulle mitään velkaa, edes mielenrauhaa. Sinä olet tehnyt omat valintasi ja elät niiden kanssa, ja samoin miehesi tytär.
Ap yrittää täältä nyt saada synninpäästöä. Olet vieras ihminen tytön elämässä ja tunkeutunut hänen elämään. Itse kirjoitat, että olette pakottaneet tytön leikkimään perhe-elämää. Hänellä on kuitenkin omat toiveet, tahto ja elämä.
Särähti korvaan tuo pakotettu mukaan, ettei kokisi ulkopuolisuutta. Jäänyt ilmeisesti jotain traumoja tästä. Pakottamalla harvoin mitään hyvää tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä on tullut käsitys, että isän/äidin uusi onni on lapsen onni?
Tuulesta temmattua. Palstan kiertopalkinnot sitä viljelee vaimentaakseen huonoa omatuntoa.
Mä ihmettelen niitä ihmisiä, jotka hankkivat lisää lapsia silloin, kun omat lapset ovat jo isoja, esim. teini-ikäisiä, kun usein vamhemmat ovat silloin jo nelikymppisiä vähintään. Mutta olenkin huomannut, miehille on tyypillistä se, että 40-50-vuotiaana tulee uudelleen vauvakuume, kun omat lapset ovat jo isoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen niitä ihmisiä, jotka hankkivat lisää lapsia silloin, kun omat lapset ovat jo isoja, esim. teini-ikäisiä, kun usein vamhemmat ovat silloin jo nelikymppisiä vähintään. Mutta olenkin huomannut, miehille on tyypillistä se, että 40-50-vuotiaana tulee uudelleen vauvakuume, kun omat lapset ovat jo isoja.
Fiksuille miehille ei tule. Tauski-tyyppisille tulee.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tämä väkisinkin vaikuttaa parisuhteeseen. Minua säälittää mieheni, joka ei tapaa lastaan ja toisaalta tunnen katkeruutta kaikesta siitä mitä olen joutunut kokemaan tämän keskenkasvuisen määräilijän toimesta. En pysty unohtamaan joitakin asioita mitä hän on tehnyt ja sanonut minulle ja meille, nämä asiat kummittelevat suhteessamme ja varsinkin minun mielessäni yllättävän paljon. Samoin säälittää pieni sisar joka ei saa tutustua isosiskonsa ja joka ihmettelee, miksi hänen vanhempi sisarensa suhtautuu niin oudosti äitiin.
Nämä on näitä omia valintojasi. Luulit että pystyt kontrolloimaan aikuisia(kin) ihmisiä, mutta eihän se onnistu kuin omassa päässä se sellainen. Sinä olet itse valinnut tilanteesi, ja on ihan oikein että syytät itseäsi noista asioista, koska ne on sinun syytäsi. Sinusta johtuen pieni sisar siellä nyt ihmettelee sitä sun tätä. Otahan vastuu omista teoistasi, äläkä syyttele muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten muutkin ovat jo todenneet, ette voi määräillä täysi-ikäistä ihmistä. Miehesi teki oman valintansa ja hänen lapsensa teki omansa. Miehesi on tehnyt 21-vuotiaalle selväksi, että tämän on hyväksyttävä, että isänsä on nyt uuden perheensä kanssa. Tämä on ihan ok. Mutta vastaavasti miehesi on hyväksyttävä, ettei hänen aikuinen lapsensa halua olla tekemisissä isänsä uusperheen kanssa. Jos miehesi haluaa tavata lastaan, sitten miehesi hyväksyy kompromissin eli sen , että tapaa lastaan ilman sinua. Vaihtoehtoisesti hyväksyy sen, ettei tapaa tätä 21-vuotiasta lainkaan.
Minulla on aikuinen lapsi, joka on katkaissut välit isäänsä ja isänsä uusperheeseen. Hän alkoi pohtimaan välien katkaisua jo 10-vuotiaana, mutta ei silloin vielä uskaltanut sitä tehdä. Ihan tarkkaan en tiedä perimmäistä syytä, todennäköisesti se on monen syyn summa, mutta kyllä se jotenkin kulminoituu siihen, että uuden naisen myötä perhe-elämästä tuli vierasta. Koti ei enää tuntunut kodilta. Heidän piti leikkiä perhettä ja se tuntui keinotekoiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aikuinen ihminen päättää näin niin asialle ei voi mitään. Olen pyrkinyt itse pitämään hyvät välit puolison lapsiin, en osallistu kurinpitoon tai kasvatukseen, mutta olen kuitenkin tasapuolinen. Joskus hemmottelen, ja ehkä siksi nämä miehen lapset hyväksyvät minut "äitipuoleksi". Asiaa toki auttaa hyvät välit exään eli lasten äiti ei mustamaalaa minua.
Et voi vaikuttaa kuin itseesi ja omaan käytökseesi. Oletko sanonut tai tehnyt jotain mistä puolisosi lapsi on saanut kimmokkeen?
Isäni löysi uuden naisystävän ollessani varhaisaikuinen, ja meillä meni niinpäin että tämä nainen ilmoitti ettei halua koskaan nähdä meitä lapsia. Omat lapsensa vei kyllä isäni luokse käymään. Hylkiminen tuntuu tosi pahalta.
Se ei ol enää lapsi vaaan aikuinen ihminen. Jos ei hyväksy, niin antakaa olla. Pikkasen on lapsellinen hän.
Eikä ihan vähän..
Ei hänellä ole mitään oikeutta marista mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni en ole tehnyt mitään mikä oikeuttaisi käytöksen. Olen pitänyt silloin alkuun kuin omana tyttärenä, hemmotellut, ostellut asioita ja vienyt ulos yms. Minä en vaan ole äiti ja sitä en koskaan ole yrittänytkään hänelle olla. Hän on silloin aluksi sanonut, ettei halua asioiden muuttuvan. Ei halua minun muuttavan kokonaan isänsä kanssa yhteen ja kun tuli tieto, että saamme yhteisen lapsen, menivät välimme lopullisesti rikki. Hän ei halua muutoksia. Minusta taas isällään on oikeus myös omaan elämään, vaikka ero tulisikin. Ja kyllä, se on totta, että aikuisella ihmisellä siis tällä lapsella on oikeus omiin päätöksiin ja elämään myös. Olisi vaan mukavaa ymmärtää jotenkin tätä. Onko kyse vain itsekkyydestä ja lapsellisuudesta vai mistä on kyse?
Taitaa suurin syy olla se, että hankitte yhteisen lapsen. Aikuisuuteen kasvanut puolisisarus ei kykene sitä käsittelemään ja hyväksymään.
Kumpi mahtoi olla eron takana miehen avioliiton purkautuessa aikoinaan? Silläkin voi olla omat heijasteensa. Lopulta toistemme kemiat eivät vaan sovi yhteen ja siihen ei voi vaikuttaa millään tavoin. Pakottaminen yhteydenpitoihin on huono yritys, eikä tee muuta kuin pahentaa tilannetta.
Kun tämä eriytynyt tytär perustaa oman perheen voi vain kuvitella miten asiat vaikeutuvat entisestään.
Jos erehtyy väärän ihmisen kanssa perustamaan liiton, niin ei kai se vankila voi olla loppuiän, eli on oikeus oikaista elämänsä polkuja se vaan pitää lasten ja exienkin hyväksyä.
Täällä palstalla monet juuri kotoa muuttaneiden vanhemmat valittaa että nuoresta ei kauheasti kuulu. Se on joskus irtioton aika muutenkin.Mies voisi tavata tyttöä kaksistaan, painostamatta isosiskorooliin joka ei ole luontevaa kun kyseessä on jo omaa elämää viettävä aikuinen. Sisarukseen voi alkaa tutustua kun isäsuhde on seestynyt taas.
Kun yhden kanssa on lisäännytty, sen pitäisi olla siinä. Tälläinen jokaisen kulkumiehen kanssa lapsitehtailu tuottaa surullisia tarinoita, mielenterveysongelmia, taloudellisia ongelmia.
Jokaisen kulkumiehen kanssa lisääntyminen? Tauskin kaltaiset miehet?
Mieheni meni nuorena naimisiin, sai kaksi lasta, kävi samalla koulut ja meni töihin. On elämänsä elänyt melko perinteisellä kaavalla. Hyvä isä on aina ollut ja kotinsa on ollut turvallinen, samoin uskon myös hänen exänsä olevan oikein hyvä ja turvallinen äiti, he eivät vaan onnistuneet olemaan yhdessä onnellisia. He tajusivat tämän ja vaikka kuinka yrittivät liitto ei toiminut, osasivat erota. Mies eli tahollaan yksin ja kasvatti lapsiaan kun tapasimme sattuman oikusta. Myös minä olen elämässäni ollut yhdessä liitossa ennen mieheni tapaamista, se liitto oli lapseton. Emme koskaan saaneet lapsia ja nyt ymmärrän, että joskus onnettomuus voi olla onni. Voi mikä onni etten saanut exäni kanssa lapsia, mekin sitten erosimme, emme enää olleet onnellisia. Nyt elän liitossa jossa rakastetaan ja ollaan onnellisia, halutaan olla yhdessä. Olimme sopineet, että lapsi saa tulla jos tulee ja niin vain kävi, että saimme ihanan ihmeen perheemme jatkoksi.
Ja nyt sitten minulle näytetään ja sanotaan, että tämä on väärin ja sopimatonta. MITEN???? Kuka voi väittää, että tekisimme jotain väärää. Onko vanhemman siis koko loppuelämänsä ajan oltava sidottu avioliittoon lastensa toisen vanhemman kanssa vaikka liitto olisi kuinka huono, jos lapset niin määräävät ja onko se hyväksi edes niille lapsille. Ja nythän kyse on aikuisesta ihmisestä, ei pienestä lapsesta!
Aikuinen tekee omat päätöksensä itse, minä antaisin olla. Isä voi tavata tytärtään jossain muualla etteivät välit kokonaan katkeaisi, aika voi auttaa tai sitten ei. Kurja tilanne kyllä teidän kaikkien kannalta. Onneksi toinen lapsista hyväksyy teidät ja pikkusisaruksen.