Uusioperhe, aikuinen lapsi

Minun isäni meni uusiin naimisiin ja hankki lapsen kun olin jo täysi-ikäinen. Ei minulla ollut mitään sitä vastaan, mutta en jaksanut alkaa leikkimään mitään uusperhettä heidän kanssaan. Se perhe ei vain tuntunut omalta yhtään. En kylläkään puhunut pahaa selän takana enkä yrittänyt sabotoida suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni en ole tehnyt mitään mikä oikeuttaisi käytöksen. Olen pitänyt silloin alkuun kuin omana tyttärenä, hemmotellut, ostellut asioita ja vienyt ulos yms. Minä en vaan ole äiti ja sitä en koskaan ole yrittänytkään hänelle olla. Hän on silloin aluksi sanonut, ettei halua asioiden muuttuvan. Ei halua minun muuttavan kokonaan isänsä kanssa yhteen ja kun tuli tieto, että saamme yhteisen lapsen, menivät välimme lopullisesti rikki. Hän ei halua muutoksia. Minusta taas isällään on oikeus myös omaan elämään, vaikka ero tulisikin. Ja kyllä, se on totta, että aikuisella ihmisellä siis tällä lapsella on oikeus omiin päätöksiin ja elämään myös. Olisi vaan mukavaa ymmärtää jotenkin tätä. Onko kyse vain itsekkyydestä ja lapsellisuudesta vai mistä on kyse?

Tuossahan on oikein mainio syy, hän ei halua sinua isänsä kotiin, eikä varsinkaan puolisisarusta jakamaan isää. Puolisissarusta, jonka kanssa ei koskaan tule olemaan samaa perhettä ikäeron takia. Kukapa meistä haluaisi väkisin kuulua puolituntemattomien kanssa samaan perheeseen. 

Minusta lapsi on suorastaan kypsä, kun ilmaisee tunteensa näin selkeästi. Hän ei pyytänyt tätä perhettä, hän ei halua olla teidän kanssa tekemisissä.

Tämä on mielestäni varsin outo ja vääristynyt ajatus: lapsella olisi oikeus päättää esimerkiksi lapsien lukumäärästä. Ei lapsilta ydinperheessäkään kysytä, että hyväksytkö ja haluatko uuden sisaruksen, vaan vanhemmat päättävät asian. Tilanne ei ole yhtään sen kummoisempi uusperheessä. Aikuiset päättävät keskenään lapsiluvusta, sellaista valtaa ja kontrollia ei saa eikä voi lapsille antaa. Ja eihän lapset aina ydinperheissäkään tule toimeen keskenään, ei sille mitään voi. Kyse ei myöskään ole mistään isän kodista, vaan ap:n JA miehen yhteisestä kodista.

Lapsille ei saa antaa liikaa kontrollia ja liikaa valtaa aikuisten asioista. Vanhempien avioliitto ja ero ei ole lasten päätettävissä olevia asioita, vanhempien uudet suhteet eivät ole lasten päätettävissä olevia asioita eikä sisarusten lukumäärä. Toki jokainen järkevä ja lapsiaan rakastava aikuinen punnitsee erot, uudet suhteet ja muut kokonaisuuden kannalta ottaen huomioon myös lastenkin tilanteen, mutta ap ei esimerkiksi kuulosta miltään hirviöltä, jolta olisi pitänyt lapsia suojella. Oma äitipuoleni oli sellainen. Täällä moni vastailee selvästi omien traumojensa pohjalta, on äärimmäisen tärkeää myöskin aikuisena lapsena osata erottaa, että oma lapsuuden kokemus ei ole yhtä kuin kollektiivinen totuus kaikista uusperheistä. Esimerkiksi niin että kaikki äitipuolet ovat pahoja. Eivät ole.

Ap, et voi asialle mitään, joten turhaan ahdistut ja vaivaat päätäsi. Yritä päästä ajatuksesta eroon, että sinun täytyisi korjata asia. Ei täydy, se ei ole sinun vastuulla. Aikuinen tytär on myös itse vastuussa omista päätöksistään ja joskus tilanteeseen auttaa vain aika ja elämänkokemus.

Ap voisi hetken aikaa miettiä, mihin hän oikeasti edes tarvitsee miehensä esikoista. Ap on jo saanut miehen, lapsen hänen kanssaan (kenties jossain vaiheessa lisääkin lapsia) sekä miehensä toinen lapsi on kuitenkin teidän kanssanne tekemisissä tavalla, jolla te haluatte hänen olevan tekemisissä. Miehesi esikoinen on jo aikuinen ja miehesi on nyt vaan hyväksyttävä, ettei voi enää määräillä aikuista tytärtään. Mutta hän voi määräillä vielä yli 10 vuotta teidän yhteistä lastanne, joten ei pitäisi olla miehellekään ongelmaa asiassa. Miehesi kuitenkin jo suhteenne alussa tiesi tyttärensä mielipiteen ja toiveen, mutta sinä ja yhteinen lapsenne olitte miehellesi tärkeämpi kuin hänen esikoistyttärensä. Se on ihan ok, mutta silloin pitää  olla valmis elämään ilman esikoistytärtään. Varsinkin, jos on niin itsepäinen, ettei suostu kompromissiin  eli tapaamaan tytärtään ilman sinua ja yhteistä lastanne. 

Te pärjäätte oikein hyvin ilman tätä tytärtä ja tytär pärjää varmasti oikein hyvin ilman teitä. 

- Nro 53 - 

Vierailija kirjoitti:

Mistä on tullut käsitys, että isän/äidin uusi onni on lapsen onni?

Ja ennen kaikkea se lapsi ei ole pyytänyt, että hänet synnytetään. Lapsen teko on aina aikuisen päätös. Samoin se, että lapsen kunnioitus aikuista kohtaan ansaitaan. Ei niin, että kun olet päättänyt muutaman kersan tekaista, niin automaattisesti he kunnioittavat sinua ja päätöksiäsi. Aikuisella lapsella on myös oikeus omiin ratkaisuihin.

Se, että AP.n mies on ruoskaissut siemenet, ei edellytä, että tämä siementen tulos on kiitollinen isänsä ratkaisuista loppu elämänsä.

Lapset kasvaa aikuisiksi ja heillä on oikeus omiin tunteisiin, kuten kaikilla muillakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni en ole tehnyt mitään mikä oikeuttaisi käytöksen. Olen pitänyt silloin alkuun kuin omana tyttärenä, hemmotellut, ostellut asioita ja vienyt ulos yms. Minä en vaan ole äiti ja sitä en koskaan ole yrittänytkään hänelle olla. Hän on silloin aluksi sanonut, ettei halua asioiden muuttuvan. Ei halua minun muuttavan kokonaan isänsä kanssa yhteen ja kun tuli tieto, että saamme yhteisen lapsen, menivät välimme lopullisesti rikki. Hän ei halua muutoksia. Minusta taas isällään on oikeus myös omaan elämään, vaikka ero tulisikin. Ja kyllä, se on totta, että aikuisella ihmisellä siis tällä lapsella on oikeus omiin päätöksiin ja elämään myös. Olisi vaan mukavaa ymmärtää jotenkin tätä. Onko kyse vain itsekkyydestä ja lapsellisuudesta vai mistä on kyse?

Tuossahan on oikein mainio syy, hän ei halua sinua isänsä kotiin, eikä varsinkaan puolisisarusta jakamaan isää. Puolisissarusta, jonka kanssa ei koskaan tule olemaan samaa perhettä ikäeron takia. Kukapa meistä haluaisi väkisin kuulua puolituntemattomien kanssa samaan perheeseen. 

Minusta lapsi on suorastaan kypsä, kun ilmaisee tunteensa näin selkeästi. Hän ei pyytänyt tätä perhettä, hän ei halua olla teidän kanssa tekemisissä.

Tämä on mielestäni varsin outo ja vääristynyt ajatus: lapsella olisi oikeus päättää esimerkiksi lapsien lukumäärästä. Ei lapsilta ydinperheessäkään kysytä, että hyväksytkö ja haluatko uuden sisaruksen, vaan vanhemmat päättävät asian. Tilanne ei ole yhtään sen kummoisempi uusperheessä. Aikuiset päättävät keskenään lapsiluvusta, sellaista valtaa ja kontrollia ei saa eikä voi lapsille antaa. Ja eihän lapset aina ydinperheissäkään tule toimeen keskenään, ei sille mitään voi. Kyse ei myöskään ole mistään isän kodista, vaan ap:n JA miehen yhteisestä kodista.

Lapsille ei saa antaa liikaa kontrollia ja liikaa valtaa aikuisten asioista. Vanhempien avioliitto ja ero ei ole lasten päätettävissä olevia asioita, vanhempien uudet suhteet eivät ole lasten päätettävissä olevia asioita eikä sisarusten lukumäärä. Toki jokainen järkevä ja lapsiaan rakastava aikuinen punnitsee erot, uudet suhteet ja muut kokonaisuuden kannalta ottaen huomioon myös lastenkin tilanteen, mutta ap ei esimerkiksi kuulosta miltään hirviöltä, jolta olisi pitänyt lapsia suojella. Oma äitipuoleni oli sellainen. Täällä moni vastailee selvästi omien traumojensa pohjalta, on äärimmäisen tärkeää myöskin aikuisena lapsena osata erottaa, että oma lapsuuden kokemus ei ole yhtä kuin kollektiivinen totuus kaikista uusperheistä. Esimerkiksi niin että kaikki äitipuolet ovat pahoja. Eivät ole.

Ap, et voi asialle mitään, joten turhaan ahdistut ja vaivaat päätäsi. Yritä päästä ajatuksesta eroon, että sinun täytyisi korjata asia. Ei täydy, se ei ole sinun vastuulla. Aikuinen tytär on myös itse vastuussa omista päätöksistään ja joskus tilanteeseen auttaa vain aika ja elämänkokemus.

Olen sun kanssasi samaa mieltä siitä, ettei lapsi voi päättää aikuisten asioista. Mutta tuon edellisen kirjoittajan kanssa myös samaa mieltä siitä, ettei täysi-ikäiseksi tultuaan tarvitse enää hyppiä vanhempansa pillin mukaan. Ja myös se "niin kauan, kun asut minun kattoni alla...." meni jo. 

Jotkut ihmiset ovat hankalia. Miehesi tytär on sellainen. On aikuisia lapsia, jotka pomputtavat vanhempiaan ihan miten sattuu ja käyttäytyvät epäkunnioittavasti, joten tytär on luultavasti tämän tyyppinen. Vaikka vanhemmat eivät olisi ikinä eronneet, niin saattaisi olla aivan hankala, mutta syyt vain vähän eri. Ota etäisyyttä häneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni en ole tehnyt mitään mikä oikeuttaisi käytöksen. Olen pitänyt silloin alkuun kuin omana tyttärenä, hemmotellut, ostellut asioita ja vienyt ulos yms. Minä en vaan ole äiti ja sitä en koskaan ole yrittänytkään hänelle olla. Hän on silloin aluksi sanonut, ettei halua asioiden muuttuvan. Ei halua minun muuttavan kokonaan isänsä kanssa yhteen ja kun tuli tieto, että saamme yhteisen lapsen, menivät välimme lopullisesti rikki. Hän ei halua muutoksia. Minusta taas isällään on oikeus myös omaan elämään, vaikka ero tulisikin. Ja kyllä, se on totta, että aikuisella ihmisellä siis tällä lapsella on oikeus omiin päätöksiin ja elämään myös. Olisi vaan mukavaa ymmärtää jotenkin tätä. Onko kyse vain itsekkyydestä ja lapsellisuudesta vai mistä on kyse?

Tuossahan on oikein mainio syy, hän ei halua sinua isänsä kotiin, eikä varsinkaan puolisisarusta jakamaan isää. Puolisissarusta, jonka kanssa ei koskaan tule olemaan samaa perhettä ikäeron takia. Kukapa meistä haluaisi väkisin kuulua puolituntemattomien kanssa samaan perheeseen. 

Minusta lapsi on suorastaan kypsä, kun ilmaisee tunteensa näin selkeästi. Hän ei pyytänyt tätä perhettä, hän ei halua olla teidän kanssa tekemisissä.

Tämä on mielestäni varsin outo ja vääristynyt ajatus: lapsella olisi oikeus päättää esimerkiksi lapsien lukumäärästä. Ei lapsilta ydinperheessäkään kysytä, että hyväksytkö ja haluatko uuden sisaruksen, vaan vanhemmat päättävät asian. Tilanne ei ole yhtään sen kummoisempi uusperheessä. Aikuiset päättävät keskenään lapsiluvusta, sellaista valtaa ja kontrollia ei saa eikä voi lapsille antaa. Ja eihän lapset aina ydinperheissäkään tule toimeen keskenään, ei sille mitään voi. Kyse ei myöskään ole mistään isän kodista, vaan ap:n JA miehen yhteisestä kodista.

Lapsille ei saa antaa liikaa kontrollia ja liikaa valtaa aikuisten asioista. Vanhempien avioliitto ja ero ei ole lasten päätettävissä olevia asioita, vanhempien uudet suhteet eivät ole lasten päätettävissä olevia asioita eikä sisarusten lukumäärä. Toki jokainen järkevä ja lapsiaan rakastava aikuinen punnitsee erot, uudet suhteet ja muut kokonaisuuden kannalta ottaen huomioon myös lastenkin tilanteen, mutta ap ei esimerkiksi kuulosta miltään hirviöltä, jolta olisi pitänyt lapsia suojella. Oma äitipuoleni oli sellainen. Täällä moni vastailee selvästi omien traumojensa pohjalta, on äärimmäisen tärkeää myöskin aikuisena lapsena osata erottaa, että oma lapsuuden kokemus ei ole yhtä kuin kollektiivinen totuus kaikista uusperheistä. Esimerkiksi niin että kaikki äitipuolet ovat pahoja. Eivät ole.

Ap, et voi asialle mitään, joten turhaan ahdistut ja vaivaat päätäsi. Yritä päästä ajatuksesta eroon, että sinun täytyisi korjata asia. Ei täydy, se ei ole sinun vastuulla. Aikuinen tytär on myös itse vastuussa omista päätöksistään ja joskus tilanteeseen auttaa vain aika ja elämänkokemus.

Olen sun kanssasi samaa mieltä siitä, ettei lapsi voi päättää aikuisten asioista. Mutta tuon edellisen kirjoittajan kanssa myös samaa mieltä siitä, ettei täysi-ikäiseksi tultuaan tarvitse enää hyppiä vanhempansa pillin mukaan. Ja myös se "niin kauan, kun asut minun kattoni alla...." meni jo. 

Tottakai ja jokainen aikuinen saa tehdä omat ratkaisunsa, ei siihen voi kukaan vaikuttaa. Vaikka ne ratkaisut olisi muiden mielestä vääriä ja vaikka ne ratkaisut voivat loukata muita, niin silti siihen on jokaisella aikuisella oikeus ja se pitää vain hyväksyä. Aikuista lasta ei voi kontrolloida ja samalla tavalla lapsi ei voi kontrolloida vanhempiaan.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset ovat hankalia. Miehesi tytär on sellainen. On aikuisia lapsia, jotka pomputtavat vanhempiaan ihan miten sattuu ja käyttäytyvät epäkunnioittavasti, joten tytär on luultavasti tämän tyyppinen. Vaikka vanhemmat eivät olisi ikinä eronneet, niin saattaisi olla aivan hankala, mutta syyt vain vähän eri. Ota etäisyyttä häneen.

Jotkut vanhemmatkin ovat hankalia. Kuvittelevat, että aikuista lastaan voi hyppyyttää miten huvittaa. Aloittajan tapauksessa hänen miehensä esikoistytär on jo ottanut etäisyyttä, nyt pitäisi aloittajankin ymmärtää, että tämä nuori nainen ei aio osallistua aloittajan perheleikkiin. Ja ottaa etäisyyttä. Jos aloittajan mies kärsii tilanteesta, jonka on ihan itse aiheuttanut, se on voi voi. Miehen nyt pitää vaan muistella, miksi halusi toimia kuten toimi. Enkä tarkoita, ettei hän olisi saanut tehdä niin. Jokaisella meillä on oma elämämme, mutta emme voi velvoittaa ketään - edes omia lapsiamme - olemaan mukana elämässämme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni en ole tehnyt mitään mikä oikeuttaisi käytöksen. Olen pitänyt silloin alkuun kuin omana tyttärenä, hemmotellut, ostellut asioita ja vienyt ulos yms. Minä en vaan ole äiti ja sitä en koskaan ole yrittänytkään hänelle olla. Hän on silloin aluksi sanonut, ettei halua asioiden muuttuvan. Ei halua minun muuttavan kokonaan isänsä kanssa yhteen ja kun tuli tieto, että saamme yhteisen lapsen, menivät välimme lopullisesti rikki. Hän ei halua muutoksia. Minusta taas isällään on oikeus myös omaan elämään, vaikka ero tulisikin. Ja kyllä, se on totta, että aikuisella ihmisellä siis tällä lapsella on oikeus omiin päätöksiin ja elämään myös. Olisi vaan mukavaa ymmärtää jotenkin tätä. Onko kyse vain itsekkyydestä ja lapsellisuudesta vai mistä on kyse?

Tuossahan on oikein mainio syy, hän ei halua sinua isänsä kotiin, eikä varsinkaan puolisisarusta jakamaan isää. Puolisissarusta, jonka kanssa ei koskaan tule olemaan samaa perhettä ikäeron takia. Kukapa meistä haluaisi väkisin kuulua puolituntemattomien kanssa samaan perheeseen. 

Minusta lapsi on suorastaan kypsä, kun ilmaisee tunteensa näin selkeästi. Hän ei pyytänyt tätä perhettä, hän ei halua olla teidän kanssa tekemisissä.

Tämä on mielestäni varsin outo ja vääristynyt ajatus: lapsella olisi oikeus päättää esimerkiksi lapsien lukumäärästä. Ei lapsilta ydinperheessäkään kysytä, että hyväksytkö ja haluatko uuden sisaruksen, vaan vanhemmat päättävät asian. Tilanne ei ole yhtään sen kummoisempi uusperheessä. Aikuiset päättävät keskenään lapsiluvusta, sellaista valtaa ja kontrollia ei saa eikä voi lapsille antaa. Ja eihän lapset aina ydinperheissäkään tule toimeen keskenään, ei sille mitään voi. Kyse ei myöskään ole mistään isän kodista, vaan ap:n JA miehen yhteisestä kodista.

Lapsille ei saa antaa liikaa kontrollia ja liikaa valtaa aikuisten asioista. Vanhempien avioliitto ja ero ei ole lasten päätettävissä olevia asioita, vanhempien uudet suhteet eivät ole lasten päätettävissä olevia asioita eikä sisarusten lukumäärä. Toki jokainen järkevä ja lapsiaan rakastava aikuinen punnitsee erot, uudet suhteet ja muut kokonaisuuden kannalta ottaen huomioon myös lastenkin tilanteen, mutta ap ei esimerkiksi kuulosta miltään hirviöltä, jolta olisi pitänyt lapsia suojella. Oma äitipuoleni oli sellainen. Täällä moni vastailee selvästi omien traumojensa pohjalta, on äärimmäisen tärkeää myöskin aikuisena lapsena osata erottaa, että oma lapsuuden kokemus ei ole yhtä kuin kollektiivinen totuus kaikista uusperheistä. Esimerkiksi niin että kaikki äitipuolet ovat pahoja. Eivät ole.

Ap, et voi asialle mitään, joten turhaan ahdistut ja vaivaat päätäsi. Yritä päästä ajatuksesta eroon, että sinun täytyisi korjata asia. Ei täydy, se ei ole sinun vastuulla. Aikuinen tytär on myös itse vastuussa omista päätöksistään ja joskus tilanteeseen auttaa vain aika ja elämänkokemus.

Olen sun kanssasi samaa mieltä siitä, ettei lapsi voi päättää aikuisten asioista. Mutta tuon edellisen kirjoittajan kanssa myös samaa mieltä siitä, ettei täysi-ikäiseksi tultuaan tarvitse enää hyppiä vanhempansa pillin mukaan. Ja myös se "niin kauan, kun asut minun kattoni alla...." meni jo. 

Tottakai ja jokainen aikuinen saa tehdä omat ratkaisunsa, ei siihen voi kukaan vaikuttaa. Vaikka ne ratkaisut olisi muiden mielestä vääriä ja vaikka ne ratkaisut voivat loukata muita, niin silti siihen on jokaisella aikuisella oikeus ja se pitää vain hyväksyä. Aikuista lasta ei voi kontrolloida ja samalla tavalla lapsi ei voi kontrolloida vanhempiaan.

Juuri näin. Tässä casessa miehen tytär on tarjonnut kompromissia eli on valmis tapaamaan isäänsä ilman isän uusperhettä. Jos isä ei ota tarjousta vastaan, se on yksinomaan isän oma asia ja isä myös kantaa sitten asiasta seuraukset.

Mä en henkilökohtaisesti edes ymmärrä, miksei voisi tavata tytärtään ihan vaan kahdestaan tai tyttären täyssisaruksen kanssa. Suurin osa tapaa ystäviäänkin ilman, että on pakko raahata puoliso ja lapset mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Särähti korvaan tuo pakotettu mukaan, ettei kokisi ulkopuolisuutta. Jäänyt ilmeisesti jotain traumoja tästä. Pakottamalla harvoin mitään hyvää tulee.

Omituinen mielipide. Aikuiset päättää niin ydinperheissä kuin uusioperheissä mitä ajalla tehdään eikä esim. 12-vuotiasta jätetä kotiin mökkireissulta vaikkei "vittuakaan kiinnostaisi". Kummallista yritystä leimata ap joksikin Tuhkimo-sadun julmaksi äitipuoleksi :D

Mä olen 45v kahden teinin äiti ja edelleen isäni yrittää käskyttää ja komentaa mua Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pitää etäisyyttä.

Miksi pitää alkaa vääntää niitä mukuloita, kun perustaa uusioperheen, jos toisen/molempien lapset ovat jo teinejä/aikuisia?!

Miksi he eivät riitä ja heistä nauttiminen yhteisesti?

Mitä te kuvittelette siitä seuraavan?

Siitä seuraa 4 eri perhettä. Vaikka ex:ät ovat exiä, kuuluvat he kuitenkin

kiinteästi kummankin lapsien elämään ja tätä kautta kummankin uusioperhe vanhemman elämään.

On siis sinun perheesi, minun perheeni, meidän perhe ja sitten vielä meidän kaikkien perhe!

Sitten ihmettelette, kun lapset/ nuoret aikuiset kapinoivat/ahdistuvat eivätkä voi sietää uutta puolisoa.

Jos on teiniyteen/aikuisuuteen asti kasvanut tietyssä kiinteässä perheessä, niin tietenkin

se "teidän perhe" tuhoaa nuorta ihmistä, jolta viette pohjan kaikelta, kun isä tai äiti jakaakin huomionsa sitten siihen "teidän perheeseenne" ja luultavasti "vanhat lapset" ovat sitten välttämätön paha.

Ihan niinkun ap:n tekstissä kerrotaan, isän pitää valita ja ilmeisesti hän on nyt teidät valinnut. Niin kuka siinä on "häviäjä" ? Niin se vanha lapsi, joka kokee, ettei hän enää ole isälleen yhtään mitään, että ennemmin hän valitsee uuden perheensä kuin hänet. Olisiko valinnut ilman, että teillä on uusi mukula?

Joten turha tulla sanomaan, että samalla lailla käyttäydytään heitä kohtaan, kuin muitakin. Paskanmarjat ei pidä paikkaansa, vaikka kuinka itsellenne noin uskottelisitte.

Sinä ja uusi muksunne viette isä/äidin huomion jonka lapsi on ennen saanut.

Ymmärrän täysin tämän nuoren aikuisen ajatusmaailman.

Ja en, en onneksi ole joutunut kokemaan sitä, että äitini olisi lisääntynyt uuden miehensä kanssa isäni kuoltua. En olisi ikinä antanut sitä äidilleni anteeksi. " Uusio sisarissa" oli tarpeeksi kestämistä ja tottumista.

Uskon, että uusi puoliso on suurimmalle osalle erolapsista ok, mutta se, että tosiaan penikoidaan

heti perään niin sitä tuskin kukaan hyväksyy, kuin pakosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Särähti korvaan tuo pakotettu mukaan, ettei kokisi ulkopuolisuutta. Jäänyt ilmeisesti jotain traumoja tästä. Pakottamalla harvoin mitään hyvää tulee.

Omituinen mielipide. Aikuiset päättää niin ydinperheissä kuin uusioperheissä mitä ajalla tehdään eikä esim. 12-vuotiasta jätetä kotiin mökkireissulta vaikkei "vittuakaan kiinnostaisi". Kummallista yritystä leimata ap joksikin Tuhkimo-sadun julmaksi äitipuoleksi :D

Ohis...jos 12-vuotiaan olisi ollut mahdollista olla mökkireissun ajan toisella vanhemmallaan  eli tässä tapauksessa äidillään (tai vaikka isovanehmmillaan), miksi piti pakottaa? Pakottamalla todennäköisesti aiheutettiin vain haittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kun yhden kanssa on lisäännytty, sen pitäisi olla siinä. Tälläinen jokaisen kulkumiehen kanssa lapsitehtailu tuottaa surullisia tarinoita, mielenterveysongelmia, taloudellisia ongelmia.

Niinkö sinulle kävi?

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää alkaa vääntää niitä mukuloita, kun perustaa uusioperheen, jos toisen/molempien lapset ovat jo teinejä/aikuisia?!

Miksi he eivät riitä ja heistä nauttiminen yhteisesti?

Mitä te kuvittelette siitä seuraavan?

Siitä seuraa 4 eri perhettä. Vaikka ex:ät ovat exiä, kuuluvat he kuitenkin

kiinteästi kummankin lapsien elämään ja tätä kautta kummankin uusioperhe vanhemman elämään.

On siis sinun perheesi, minun perheeni, meidän perhe ja sitten vielä meidän kaikkien perhe!

Sitten ihmettelette, kun lapset/ nuoret aikuiset kapinoivat/ahdistuvat eivätkä voi sietää uutta puolisoa.

Jos on teiniyteen/aikuisuuteen asti kasvanut tietyssä kiinteässä perheessä, niin tietenkin

se "teidän perhe" tuhoaa nuorta ihmistä, jolta viette pohjan kaikelta, kun isä tai äiti jakaakin huomionsa sitten siihen "teidän perheeseenne" ja luultavasti "vanhat lapset" ovat sitten välttämätön paha.

Ihan niinkun ap:n tekstissä kerrotaan, isän pitää valita ja ilmeisesti hän on nyt teidät valinnut. Niin kuka siinä on "häviäjä" ? Niin se vanha lapsi, joka kokee, ettei hän enää ole isälleen yhtään mitään, että ennemmin hän valitsee uuden perheensä kuin hänet. Olisiko valinnut ilman, että teillä on uusi mukula?

Joten turha tulla sanomaan, että samalla lailla käyttäydytään heitä kohtaan, kuin muitakin. Paskanmarjat ei pidä paikkaansa, vaikka kuinka itsellenne noin uskottelisitte.

Sinä ja uusi muksunne viette isä/äidin huomion jonka lapsi on ennen saanut.

Ymmärrän täysin tämän nuoren aikuisen ajatusmaailman.

Ja en, en onneksi ole joutunut kokemaan sitä, että äitini olisi lisääntynyt uuden miehensä kanssa isäni kuoltua. En olisi ikinä antanut sitä äidilleni anteeksi. " Uusio sisarissa" oli tarpeeksi kestämistä ja tottumista.

Uskon, että uusi puoliso on suurimmalle osalle erolapsista ok, mutta se, että tosiaan penikoidaan

heti perään niin sitä tuskin kukaan hyväksyy, kuin pakosta.

 

Sinulla ei ole lapsena oikeutta päättää aikuisten lapsiluvuista. Saathan sinä tulkita asiat kuten haluat, mutta ei ydinperheessäkään uudet lapset tule kenenkään tielle. Eikä ydinperheessä todellakaan kysellä lapsilta, että saadaanko tehdä sisaruksia. Tottakai uusperheessä on oikeus tehdä lapsia, jos aikuiset niin haluavat. Jos toinen uusperheen vanhemmista on lapseton, niin luuletko sinä, että ne toisen lapset riittävät? Jotka tulevat kyllä sanomaan sen lukuisia kertoja ääneen, että sinähän et ole minun vanhempi. Ei se lapsia haluavalle ihmiselle riitä, että saa olla osa jonkun toisen lapsien elämää. Ei lapsettomalle riitä sekään, että sisaruksilla ja kavereilla on lapsia. Lähestulkoon sama asia.

Olisin voinut varsin hyvästä syystä vihata ja halveksia omia puolisisaruksiani, jos olisin tehnyt sen valinnan. Onneksi en tehnyt. Voisin vihata omia biologisia sisaruksianikin, koska heidänkään olemassa oloon ei minulta kysytty lupaa ollenkaan :D. Luojan kiitos en kuvittele, että olisi ollut minun päätettävissäni moiset asiat, olisin muutoin jopa narsistinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Särähti korvaan tuo pakotettu mukaan, ettei kokisi ulkopuolisuutta. Jäänyt ilmeisesti jotain traumoja tästä. Pakottamalla harvoin mitään hyvää tulee.

Omituinen mielipide. Aikuiset päättää niin ydinperheissä kuin uusioperheissä mitä ajalla tehdään eikä esim. 12-vuotiasta jätetä kotiin mökkireissulta vaikkei "vittuakaan kiinnostaisi". Kummallista yritystä leimata ap joksikin Tuhkimo-sadun julmaksi äitipuoleksi :D

Jep, ei ne teinit ydinperheissäkään välttämättä halua reissata perheen kanssa, mutta jätetäänkö teini sen takia kotiin, koska se ei vaan halua tulla mukaan? No ei. Ihan yhtä kamalalla tavalla lapsia kidutetaan ydinperheessä, aikuiset pakottavat, sanelevat säännöt, pitää siivota ja osallistua, ei voi elää vapaamatkustajana perheessätai näin se pitäisi olla. Jos lapset ja teinit saavat vapaasti päättää, niin ovat aika nopsaan lastensuojelun asiakkaina viimeistään siinä teini-iässä, koska rajat ja vastuu omasta käytöksestä ovat täysin vieraita käsitteitä, eikä teini kykene toimimaan lakien ja yhteisten pelisääntöjen mukaan ja tekee vahingollisia päätöksiä ja tekoja elämänsä suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Särähti korvaan tuo pakotettu mukaan, ettei kokisi ulkopuolisuutta. Jäänyt ilmeisesti jotain traumoja tästä. Pakottamalla harvoin mitään hyvää tulee.

Omituinen mielipide. Aikuiset päättää niin ydinperheissä kuin uusioperheissä mitä ajalla tehdään eikä esim. 12-vuotiasta jätetä kotiin mökkireissulta vaikkei "vittuakaan kiinnostaisi". Kummallista yritystä leimata ap joksikin Tuhkimo-sadun julmaksi äitipuoleksi :D

Ohis...jos 12-vuotiaan olisi ollut mahdollista olla mökkireissun ajan toisella vanhemmallaan  eli tässä tapauksessa äidillään (tai vaikka isovanehmmillaan), miksi piti pakottaa? Pakottamalla todennäköisesti aiheutettiin vain haittaa. 

No voihan sitä 12-vuotiaana olla vaikka isovanhemmillakin, tai muilla sukulaisilla. Mutta silti ydinperheissäkin pakotetaan mukaan, vaikka teinit ei haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vähän tietoa tilanteestamme. Eli mies oli eronnut edellisestä avioliitosta, aikuisten lastensa äidistä 6 vuotta ennen tapaamistamme. En siis liittynyt millään lailla eroon ja heidän eronsa aikanaan oli toki ikävä ja elämää mullistava tapahtuma, mutta siihen ei minun tietojeni mukaan liittynyt senkummempia draamoja. Lapset olivat tuolloin teini ja esiteini ikäisiä ja ovat näköjään eron kokeneet hyvin ero tavoin. Vaikka tämä nuorempi on kuulemma aikanaan siihen reagoinut enemmän, on hän minut nyt täysin normaalisti ottanut vastaan. Ja tämä vanhempi lapsi taas on reagoinut ristiriitaisesti, ei ole aikanaan suostunut lähtemään lapsuudenkodistaan tai ole suostunut puhumaan erosta yms. Kuitenkin nyt aikuisena on sanonut, että oli hyvä asia, kun vanhemmat erosivat. Kuitenkin minä olen täysin punainen vaate. Aina kaikki muutokset on täysin ei ei.

Ja mitä tulee ulosjättämiseen perheessä. Olen tietysti jäävi asiasta sanomaan mitään, mutta mielestäni tein ja teimme kaikkemme ollaksemme yhtenäinen perhe. Alussa lapset oli mukana kaikessa, vaikka sitten 'pakotettiin' mukaan matkoille yms. Yritettiin varmistaa, ettei tule tunne, että jäävät ulkoouolisiksi. Varmistin myös, että touhuilevat keskenään isänsä kanssa kaikenlaista, enkä tuppautunut mukaan väkisin. Nyt on vaan itsellä tullut jonkinlainen raja vastaan. Tämä lapsi on jo aikuinen ihminen ja on koko ajan käyttäytynyt minua kohtaan ynseästi ja tehnyt selväksi, että olen vain vieras ja ohimenevä vaihe. Olen jotenkin niellyt kaiken ja myönnytellyt, että hänellä on varmasti vaikea vaihe. Nyt on vaan tullut mitta ihan täyteen ja tietysti tästäkin koen hirveää syyllisyyttä.

Miehen exä on tekemisissä yhteisten tuttujemme kanssa ja olen kuullut, että hän on arvostellut illanistujaisissa joskus minua ja suhdettamme. En tiedä miksi, koska suhteemme on täysin 'perinteinen' ja mennyt melko kaavan mukaan. En tiedä miksi hän tuntematta minua lainkaan vuosien jälkeen erosta, kokee tarvetta ja oikeudekseen kommentoida asioitamme, varsinkin kun olen käsittänyt heidän eronsa olleen aikanaan yhteinen tai jopa enemmän tämän naisen päätös. Ehkäpä myös tämän äidin asenne näkyy tässä aikuisessa lapsessa?

Jos mä tässä nyt lasken oikein, niin olette olleet vasta muutaman vuoden yhdessä ja jo nyt yksi yhteinen lapsi kuviossa mukana. Nopeaa toimintaa, joten ei ihmekään ettei joku suvaitse teidän suhdetta. Olet myös ilmeisesti miestä aika paljon nuorempi, eikös? Mies on yli 40- vuotias ja sinä joku 3- kympin tienoilla oleva. En nyt kutsuisi kovin perinteiseksi kuvioksi salamasuhdetta, tai noh aika perinteistähän taitaa nykyään olla se, että vanhempi mies etsii nuoren toisen vaimon itselleen, kun haluaa lisää jälkikasvua.

Ero 6 vuotta ennen teidän tapaamista ja lapset eron tullessa esiteini (10-12v.?) ja teini (13v.?), koska nyt ovat aikuisia, joista toinen, vanhempi, 21v. ja nuoremman aikuisen täytyy olla ainakin 18v.

21 - 13 = 8, joten teidän suhdetta kestänyt joku 2-2,5 vuotta ja yhteinen lapsi max 2v., jos on saanut alkunsa heti suhteen alkaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä on tullut käsitys, että isän/äidin uusi onni on lapsen onni?

Ja ennen kaikkea se lapsi ei ole pyytänyt, että hänet synnytetään. Lapsen teko on aina aikuisen päätös. Samoin se, että lapsen kunnioitus aikuista kohtaan ansaitaan. Ei niin, että kun olet päättänyt muutaman kersan tekaista, niin automaattisesti he kunnioittavat sinua ja päätöksiäsi. Aikuisella lapsella on myös oikeus omiin ratkaisuihin.

Se, että AP.n mies on ruoskaissut siemenet, ei edellytä, että tämä siementen tulos on kiitollinen isänsä ratkaisuista loppu elämänsä.

Lapset kasvaa aikuisiksi ja heillä on oikeus omiin tunteisiin, kuten kaikilla muillakin

Roiskaisu se olet sinäkin.

Kyllä se elämä vielä sinuakin kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää alkaa vääntää niitä mukuloita, kun perustaa uusioperheen, jos toisen/molempien lapset ovat jo teinejä/aikuisia?!

Miksi he eivät riitä ja heistä nauttiminen yhteisesti?

Mitä te kuvittelette siitä seuraavan?

Siitä seuraa 4 eri perhettä. Vaikka ex:ät ovat exiä, kuuluvat he kuitenkin

kiinteästi kummankin lapsien elämään ja tätä kautta kummankin uusioperhe vanhemman elämään.

On siis sinun perheesi, minun perheeni, meidän perhe ja sitten vielä meidän kaikkien perhe!

Sitten ihmettelette, kun lapset/ nuoret aikuiset kapinoivat/ahdistuvat eivätkä voi sietää uutta puolisoa.

Jos on teiniyteen/aikuisuuteen asti kasvanut tietyssä kiinteässä perheessä, niin tietenkin

se "teidän perhe" tuhoaa nuorta ihmistä, jolta viette pohjan kaikelta, kun isä tai äiti jakaakin huomionsa sitten siihen "teidän perheeseenne" ja luultavasti "vanhat lapset" ovat sitten välttämätön paha.

Ihan niinkun ap:n tekstissä kerrotaan, isän pitää valita ja ilmeisesti hän on nyt teidät valinnut. Niin kuka siinä on "häviäjä" ? Niin se vanha lapsi, joka kokee, ettei hän enää ole isälleen yhtään mitään, että ennemmin hän valitsee uuden perheensä kuin hänet. Olisiko valinnut ilman, että teillä on uusi mukula?

Joten turha tulla sanomaan, että samalla lailla käyttäydytään heitä kohtaan, kuin muitakin. Paskanmarjat ei pidä paikkaansa, vaikka kuinka itsellenne noin uskottelisitte.

Sinä ja uusi muksunne viette isä/äidin huomion jonka lapsi on ennen saanut.

Ymmärrän täysin tämän nuoren aikuisen ajatusmaailman.

Ja en, en onneksi ole joutunut kokemaan sitä, että äitini olisi lisääntynyt uuden miehensä kanssa isäni kuoltua. En olisi ikinä antanut sitä äidilleni anteeksi. " Uusio sisarissa" oli tarpeeksi kestämistä ja tottumista.

Uskon, että uusi puoliso on suurimmalle osalle erolapsista ok, mutta se, että tosiaan penikoidaan

heti perään niin sitä tuskin kukaan hyväksyy, kuin pakosta.

 

Sinulla ei ole lapsena oikeutta päättää aikuisten lapsiluvuista. Saathan sinä tulkita asiat kuten haluat, mutta ei ydinperheessäkään uudet lapset tule kenenkään tielle. Eikä ydinperheessä todellakaan kysellä lapsilta, että saadaanko tehdä sisaruksia. Tottakai uusperheessä on oikeus tehdä lapsia, jos aikuiset niin haluavat. Jos toinen uusperheen vanhemmista on lapseton, niin luuletko sinä, että ne toisen lapset riittävät? Jotka tulevat kyllä sanomaan sen lukuisia kertoja ääneen, että sinähän et ole minun vanhempi. Ei se lapsia haluavalle ihmiselle riitä, että saa olla osa jonkun toisen lapsien elämää. Ei lapsettomalle riitä sekään, että sisaruksilla ja kavereilla on lapsia. Lähestulkoon sama asia.

Olisin voinut varsin hyvästä syystä vihata ja halveksia omia puolisisaruksiani, jos olisin tehnyt sen valinnan. Onneksi en tehnyt. Voisin vihata omia biologisia sisaruksianikin, koska heidänkään olemassa oloon ei minulta kysytty lupaa ollenkaan :D. Luojan kiitos en kuvittele, että olisi ollut minun päätettävissäni moiset asiat, olisin muutoin jopa narsistinen ihminen.

Ydinperhe on aivan eriasia, kuin uusioperhe!

Jos olisit ymmärtänyt lukemasi olisi se kyllä tekstistä käynyt ilmi.

Biologiset sisarukset ovat täysin eriasia, koska perheen isä ja äiti pysyvät muuttumattomina.

Eikä siihen tunge vieraita aikuisia (usein omine lapsineen).

Joten uusioperheen ja ydinperheen vertaaminen keskenään, on huono yritys oikeuttaa se,

mitä  se "vanhoille lapsille"  aiheuttaa.

Itse lapsettomana naisena,  "lapsellisten" miesten kanssa seurustelleena, olen ihmetellyt heidän haluaan alkaa lisääntymään kanssani heti.  En ole suostunut, en halua aiheuttaa tuskaa yhdellekään lapselle, oli heidän ikänsä mikä tahansa, on ihan tarpeeksi, että heidän isällään on uusi kumppani. En ole halunnut viedä mitään vaan tuoda.

Lisäksi on mielestäni sairasta ja luonnotonta alkaa lisääntymään, jos miehen lapset ovat aikuisia ja lapsenlapsiakin jo on. Vaikka itse olisin hedelmällinen. Sen olen tiennyt kun miehen kanssa olen seurustelemaan alkanut.

Joten nainen joka väkisin haluaa lisääntyä, löytää varmasti myös lapsettomia miehiä.