Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää onko parisuhde oikea/menossa mihinkään?
Sillä riskillä että kuulostan teiniltä kysyn mikä tekee parisuhteesta parisuhteen?
Ollaan nyt oltu ns.yhdessä puolitoista vuotta miehen kanssa, mutta en tiedä onko tässä nyt mitään oikeastaan.
Vietetään vain aikaa yhdessä, kokataan, mies haluaa seksiä, olemme tavanneet toistemme lähipiiriä, puhuttu tulevasta (yhteenmuutto, kumpikaan ei halua lapsia), käydään tapahtumissa jne.
Mutta tämä tuntuu jotenkin ontolta.
En nuorempana seurustellut ollenkaan, joten tämä on ensimmäinen parisuhteeni.
Tätäkö se nyt vain sitten on?
Ehkä ikisinkku aivoni rakensivat suhteet vähän mielekkäämmiksi, mutta olen oikeasti vähän pettynyt.
Kommentit (119)
En ole vieläkään hahmottanut, mitä ap oikein haluaa lisää. Pitäisikö olla enemmän seksiä, enemmän tunteita puhumista, kynttiläillallisia, jalkahierontaa, yhteisiä harrastuksia vai mitä ihmettä? Epämääräinen "jotain enemmän" ei oikein auta, kun sen perusteella ei tiedä, mitä pitäisi tehdä, jotta ap olisi tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt hyvä haltiatar ja sinulla ap on 3 toivetta tälle viikolle parisuhteeseesi liittyen. Mitkä 3 asiaa haluat? Haltiattarena tarvitsen konkreettisia asioita, koska en voi tietää, mitä "enemmän romanssia" tms. tarkoittaa juuri sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisi paljon, jos ap osaisi vasta yksinkertaisesti kysymykseen: Minne sen parisuhteen pitäisi mennä? Kysytty useampaan kertaa, mutta vastausta ei ole tullut.
Että olisi enemmän kuin tätä samaa mitä oli kun olin yksinkin.
Enemmän mitä? Tarvitaan konkretiaa. Oikeastihan homma on niin, että parisuhteessa ainut, mitä on enemmän yksinasumiseen verrattuna on läheisyys. Muuten se arki on ihan samaa oli sitä pyörittämässä yksi, kaksi tai vaikka viisi ihmistä. Tiskit on tiskattava, ruokaa on laitettava, vessa on pestävä ja töissäkin on käytävä.
Kirjoitin jo aiemmin, romanssia, kohteliaita tekoja.
Siis myös mieheltä. Itse teen jo.
Jos läheisyydellä tarkoitat fyysistä, se ei ole minulle niin tärkeää, mutta miehen mieliksi olen/teen.Tuntuu ettei tästä suhteesta ehkä oikein saa mitään.
Viimeaikoina tuntunut wttä ottaa enemmän kuin antaa.Ap
Sinun mielestäsi tunnepuolessa ei ole vikaa, mutta haluat kuitenkin romanssia. Alkaa kuulostaa siltä, että et itsekään tiedä mitä haluat. Tai sitten olet lukenut liikaa romanttista kirjallisuutta ja sinulla on epärealistiset odotukset parisuhteelle. Parisuhteessa tarvitaan myös työtä sen eteen, että homma toimii. Ei voi koko aikaa olla se saava osapuoli.
Mutta kun en tunne saavani mitään.
Ja teen töitä suhteen eteen, ja nyt siinä pisteessä että teen enemmän kuin yksin ollessani, enkä saa sen enempää takaisin, vaikka on raskaampaa olla.
Ja kaikki on silti pelkästään arkea.
Mikä järki tässä on? Miksi kaikilla on niin hätä tälläiseen?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt hyvä haltiatar ja sinulla ap on 3 toivetta tälle viikolle parisuhteeseesi liittyen. Mitkä 3 asiaa haluat? Haltiattarena tarvitsen konkreettisia asioita, koska en voi tietää, mitä "enemmän romanssia" tms. tarkoittaa juuri sinulle.
Ohis, mutta lue ketju.
Hei ap,
Täällä on nyt miehet trollailemassa ja esittävät etteivät simppeliä tekstiä ymmärrä.
Pyörittävät sen takia tätä ympyrää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt hyvä haltiatar ja sinulla ap on 3 toivetta tälle viikolle parisuhteeseesi liittyen. Mitkä 3 asiaa haluat? Haltiattarena tarvitsen konkreettisia asioita, koska en voi tietää, mitä "enemmän romanssia" tms. tarkoittaa juuri sinulle.
Ohis, mutta lue ketju.
Luettu. Yhtään konkreettista asiaa ei ole vielä tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisi paljon, jos ap osaisi vasta yksinkertaisesti kysymykseen: Minne sen parisuhteen pitäisi mennä? Kysytty useampaan kertaa, mutta vastausta ei ole tullut.
Että olisi enemmän kuin tätä samaa mitä oli kun olin yksinkin.
Enemmän mitä? Tarvitaan konkretiaa. Oikeastihan homma on niin, että parisuhteessa ainut, mitä on enemmän yksinasumiseen verrattuna on läheisyys. Muuten se arki on ihan samaa oli sitä pyörittämässä yksi, kaksi tai vaikka viisi ihmistä. Tiskit on tiskattava, ruokaa on laitettava, vessa on pestävä ja töissäkin on käytävä.
Kirjoitin jo aiemmin, romanssia, kohteliaita tekoja.
Siis myös mieheltä. Itse teen jo.
Jos läheisyydellä tarkoitat fyysistä, se ei ole minulle niin tärkeää, mutta miehen mieliksi olen/teen.Tuntuu ettei tästä suhteesta ehkä oikein saa mitään.
Viimeaikoina tuntunut wttä ottaa enemmän kuin antaa.Ap
Sinun mielestäsi tunnepuolessa ei ole vikaa, mutta haluat kuitenkin romanssia. Alkaa kuulostaa siltä, että et itsekään tiedä mitä haluat. Tai sitten olet lukenut liikaa romanttista kirjallisuutta ja sinulla on epärealistiset odotukset parisuhteelle. Parisuhteessa tarvitaan myös työtä sen eteen, että homma toimii. Ei voi koko aikaa olla se saava osapuoli.
Mutta kun en tunne saavani mitään.
Ja teen töitä suhteen eteen, ja nyt siinä pisteessä että teen enemmän kuin yksin ollessani, enkä saa sen enempää takaisin, vaikka on raskaampaa olla.
Ja kaikki on silti pelkästään arkea.Mikä järki tässä on? Miksi kaikilla on niin hätä tälläiseen?
Ap
Mikä hätä? Terve parisuhde ei ole tuollainen. As simple as that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelma on huono itsetunto ja riittämätön arvostus itseäsi kohtaan. Hae niihin ensin apua/kohennusta. Sen jälkeen on todennäköisempää löytää parempi parisuhdekin (tai ehkä jopa parantaa nykyistä).
Vai oletko trolli?
En ymmärrä miten tämä nyt menee yhteen itsetunnon kanssa, oli se hyvä tai huono.
En myöskään ole trolli.
Ap
Sinähän kerroit tuolla aiemmin, että olet sellainen nainen, jolle ei ole tarjolla upeita henkisiä yhteyksiä. Kertooko tuo hyvästä itsetunnosta? Ja ujous ja varautuneisuus ei sitten liity tähän asiaan mitenkään.
Myöhemmin kerrot, että et koe elämääsi merkitykselliseksi eikä sillä ole niin väliäkään. Miksi merkityksellisellä parisuhteellakaan sitten olisi?
Voihan sitä noinkin elää, mutta jos haluat parisuhteen, joka ei tunnu laimealta, niin sinun on varmaan aihetta alkaa tekemään töitä itsesi kanssa.
Sanoin vain etten ole sellainen elämällä täytyy olla jokin suuri merkitys.
Eihän se kerro itsetunnosta mitään.Me ollaan sattumanvaraisia ihmisolentoja, tälläisessä järjettömässä paikassa, keskellä valtavaa tyhjiötä.
Se itsessään on jo niin merkittävää ettei yksittäisen ihmisen elämä niin kauhean merkittävä ole siihen verrattuna.
En tarkoittanut sitä nyt millään masennus/huono itsetunto tavalla.Ok. Jos kysyt parisuhdeasiaa hyvin käytännönläheisestä näkökulmasta, niin noin filosofinen/metafyysinen näkökulma vastauksissa ei ole kovin tarkoituksenmukaista, saattaa olla jopa harhaanjohtavaa.
Ja ristiriitaista viestintää joka tapauksessa.
Täh?
Aloitin kysymällä mistä tietää onko parisuhde menossa mihinkään?
Ja toiset kysyivät elämän merkityksellisyydestä yhtäkkiä, vastasin vain mitä kysyttiin.Ap
Ihmiset varmaan kysyvät siksi, koska parisuhde on (tai ainakin voi olla) yksi elämään eniten merkitystä tuova asia. Sinulla on ihminen, jota rakastat ja jolta saat vastarakkautta. Ihminen, jonka kanssa jaat elämäsi. Jotkut haluavat hyvin syvällisen suhteen, toisille riittää käytännöllisempi, toiset haluavat paljon intohimoa, toisille riittää vähempi jne.
Ylipäätään ihmiset kaipaavat elämäänsä merkityksellisyyttä, tavalla tai toisella. Haluavat olla osa jotain yhteisöä, on se sitten perhe, kansakunta, maailma tai universumi tai mikä tahansa. Yleensä myös halutaan tehdä asioita, joilla on jotain merkitystä. Ilman merkityksellisyyden tunnetta ihminen yleensa masentuu tai kokee jonkinlaista (eksistentiaalista) ahdistusta.
Oletko sinä poikkeus? Jos olet, niin miksi sinua häiritsee parisuhteesi tila? Sillähän ei pitäisi olla sinulle mitään merkitystä, millainen se on.
Ja edelleen, kun sinä kysyt ihan arkista, maanläheistä asiaa, ja kun muut alkavat kyselemään tarkemmin, niin alat puhumaan omasta mitättömästä asemastasi osana maailmankaikkeutta, niin etkö sinä itse näe siinä mitään outoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisi paljon, jos ap osaisi vasta yksinkertaisesti kysymykseen: Minne sen parisuhteen pitäisi mennä? Kysytty useampaan kertaa, mutta vastausta ei ole tullut.
Että olisi enemmän kuin tätä samaa mitä oli kun olin yksinkin.
Enemmän mitä? Tarvitaan konkretiaa. Oikeastihan homma on niin, että parisuhteessa ainut, mitä on enemmän yksinasumiseen verrattuna on läheisyys. Muuten se arki on ihan samaa oli sitä pyörittämässä yksi, kaksi tai vaikka viisi ihmistä. Tiskit on tiskattava, ruokaa on laitettava, vessa on pestävä ja töissäkin on käytävä.
Kirjoitin jo aiemmin, romanssia, kohteliaita tekoja.
Siis myös mieheltä. Itse teen jo.
Jos läheisyydellä tarkoitat fyysistä, se ei ole minulle niin tärkeää, mutta miehen mieliksi olen/teen.Tuntuu ettei tästä suhteesta ehkä oikein saa mitään.
Viimeaikoina tuntunut wttä ottaa enemmän kuin antaa.Ap
Sinun mielestäsi tunnepuolessa ei ole vikaa, mutta haluat kuitenkin romanssia. Alkaa kuulostaa siltä, että et itsekään tiedä mitä haluat. Tai sitten olet lukenut liikaa romanttista kirjallisuutta ja sinulla on epärealistiset odotukset parisuhteelle. Parisuhteessa tarvitaan myös työtä sen eteen, että homma toimii. Ei voi koko aikaa olla se saava osapuoli.
Mutta kun en tunne saavani mitään.
Ja teen töitä suhteen eteen, ja nyt siinä pisteessä että teen enemmän kuin yksin ollessani, enkä saa sen enempää takaisin, vaikka on raskaampaa olla.
Ja kaikki on silti pelkästään arkea.Mikä järki tässä on? Miksi kaikilla on niin hätä tälläiseen?
Ap
Järjestä juhlat niin ei ole pelkkää arkea :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ehkä ole parisuhdeihminen, eikä varmaan mieskään ole, ja siksi romanttinen suhde tuntuu perus hengailulta, mitä se suurimmassa osassa parisuhteita onkin: Harvalla on parin ensimmäisen kuukauden jälkeen kauhean ihmeellistä seurustelusuhdetta riipaisevine romansseineen ja intohimoisine rakkaudentunnustuksineen. Kuuma ja tulinen seksi ja lukemattomat unelmatreffitkin kuuluu samaan kategoriaan harvinaisuudessaan.
Suuri osa ihmisistä nyt vain sattuu olemaan parisuhdeihmisiä ja he ovat suhteessa seurustelun vuoksi. Eivät hekään mitään ihmeellistä kumppaniensa kanssa tee, mutta heidän oma romanttisuutensa saa paskankin yhteisolon kukoistamaan ajatuksen tasolla ilman, että mitään konkreettista edes tapahtuu. Sinä ja miehesi sen sijaan ette saa romantiikan kipinää ilmoille, koska seurustelu ei ole teille elinehto
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö sitten rakasta sitä miestä, vai mitä suhteesta puuttuu?
No sitä kysyin.
Mistä tietää?Tuntuu, kuten jossain vaiheessa kirjoitin, että koska meni niin myöhään ikään että olen prisuhteessa, niin en ymmärrä mikä juju tässä nyt on.
Ap
Kyllä ihminen tietää, jos jotakuta rakastaa. Ei sitä tarvitse mistään kysyä, että miten sen tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian pitkään kun on sinkkuna, tulee kohtuuttomia oletuksia siitä mitä parisuhde on. Niin kuin ap:lla nyt. Parisuhdehan ei vaadi mitään taikatemppuja, vaan se on ihan vain arjen elämistä yhdessä. Ei sen mutkikkaampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisi paljon, jos ap osaisi vasta yksinkertaisesti kysymykseen: Minne sen parisuhteen pitäisi mennä? Kysytty useampaan kertaa, mutta vastausta ei ole tullut.
Että olisi enemmän kuin tätä samaa mitä oli kun olin yksinkin.
Enemmän mitä? Tarvitaan konkretiaa. Oikeastihan homma on niin, että parisuhteessa ainut, mitä on enemmän yksinasumiseen verrattuna on läheisyys. Muuten se arki on ihan samaa oli sitä pyörittämässä yksi, kaksi tai vaikka viisi ihmistä. Tiskit on tiskattava, ruokaa on laitettava, vessa on pestävä ja töissäkin on käytävä.
Kirjoitin jo aiemmin, romanssia, kohteliaita tekoja.
Siis myös mieheltä. Itse teen jo.
Jos läheisyydellä tarkoitat fyysistä, se ei ole minulle niin tärkeää, mutta miehen mieliksi olen/teen.Tuntuu ettei tästä suhteesta ehkä oikein saa mitään.
Viimeaikoina tuntunut wttä ottaa enemmän kuin antaa.Ap
Sinun mielestäsi tunnepuolessa ei ole vikaa, mutta haluat kuitenkin romanssia. Alkaa kuulostaa siltä, että et itsekään tiedä mitä haluat. Tai sitten olet lukenut liikaa romanttista kirjallisuutta ja sinulla on epärealistiset odotukset parisuhteelle. Parisuhteessa tarvitaan myös työtä sen eteen, että homma toimii. Ei voi koko aikaa olla se saava osapuoli.
Mutta kun en tunne saavani mitään.
Ja teen töitä suhteen eteen, ja nyt siinä pisteessä että teen enemmän kuin yksin ollessani, enkä saa sen enempää takaisin, vaikka on raskaampaa olla.
Ja kaikki on silti pelkästään arkea.Mikä järki tässä on? Miksi kaikilla on niin hätä tälläiseen?
Ap
Ei tuossa järkeä olekaan. Hyvä suhde on vastavuoroinen, ja antaa enemmän kuin ottaa molemmin puolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä mä ap:na eroaisin, ei parisuhteen kuulu olla ahdistava heti alkuvaiheessa. 1,5 vuotta on kuitenkin vielä aika lyhyt suhde.
Itse olen introvertti enkä edes alkaisi suhteeseen sellaisen kanssa, joka on ihan mukava. Kyllä sen toisen kanssa on aidosti oltava hyvä olla. Olen ollut aviomieheni kanssa yli 20 vuotta ja edelleen olen onnellinen. Muistan miten nuorena oli ihana ajatus, että saan vanheta juuri tämän ihmisen kanssa. Mitään kynttiläillallisia en kaipaa, mutta haluan että toisen seurassa on helppo ja hyvä olla.
Ihana, Ap! Rakastin kuvailua "olen ollut aina henkisesti tasapaksu ihminen".
Mitä odotit ja toivoit parisuhteelta niinä yksinäisinä vuosinasi? Millaisen kuvan maalasit siitä mieleesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisi paljon, jos ap osaisi vasta yksinkertaisesti kysymykseen: Minne sen parisuhteen pitäisi mennä? Kysytty useampaan kertaa, mutta vastausta ei ole tullut.
Että olisi enemmän kuin tätä samaa mitä oli kun olin yksinkin.
Enemmän mitä? Tarvitaan konkretiaa. Oikeastihan homma on niin, että parisuhteessa ainut, mitä on enemmän yksinasumiseen verrattuna on läheisyys. Muuten se arki on ihan samaa oli sitä pyörittämässä yksi, kaksi tai vaikka viisi ihmistä. Tiskit on tiskattava, ruokaa on laitettava, vessa on pestävä ja töissäkin on käytävä.
Kirjoitin jo aiemmin, romanssia, kohteliaita tekoja.
Siis myös mieheltä. Itse teen jo.
Jos läheisyydellä tarkoitat fyysistä, se ei ole minulle niin tärkeää, mutta miehen mieliksi olen/teen.Tuntuu ettei tästä suhteesta ehkä oikein saa mitään.
Viimeaikoina tuntunut wttä ottaa enemmän kuin antaa.Ap
Kerron miltä minun 1,5 vuotta kestänyt suhteeni tuntuu Pärjään ihan loistavasti yksinkin, mutta kun rakastettuni on lähelläni kaikki ikäänkuin kirkastuu, olen iloisempi ja pirteämpi, vastoinkäymiset tuntuvat huomattavasti pienemmiltä, haluaisin jatkuvasti kosketella häntä ja nuuhkia hänen tuoksuaan, tuntea hänen käsivartensa ympärilläni Meistä on muodostumassa loistava yksikkö, yhdessä tekeminen sujuu ja on täynnä iloa. Kuulostaa varmaan imelältä, mutta meinaan pakahtua onnesta kun näen kuinka hän katsoo minuun. Kun olemme erossa kaipaamme, kun olemme yhdessä olemme enemmän kuin 1+1. Seksi on oikeasti tajunnan räjäyttävää emmekä meinaa saada tarpeeksi toisistamme. Hyväksymme toisemme kokonaan, viallisina, mutta ihanina ihmisinä.
Olen jo pari parisuhdetta saanut kokea, ja tiedostan ettei aina ole näin huikeaa, mutta jopa ne edelliset suhteet tuntuivat koskettavimmilta kuin miten sinä, ap, kuvailet nykyistä suhdettasi. Onko teillä hyvä ja avoin keskusteluyhteys? Pystyttekö puhumaan ihan kaikesta? Kokeile, jos luottamus vain on kunnossa. Kun uskaltaa olla haavoittuvimmillaan pystyy lähentymään vasta ihan oikeasti.
N49
En tyytyisi tuohon suhteeseen. Ehkä aloitit sen kokemattomuuttasi. Jokainen suhde opettaa, mitä ei ainakaan halua.
Harvassa on helmet jos otanta on miehet. Useimmat ovat tylsiä, epäromanttisia, ja toteuttavat elämää juuri tyytymisen kautta.
Nämä ovat niitä syitä, miksi niin moni viihtyy sinkkuna. Miehet eivät ole hauskoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelma on huono itsetunto ja riittämätön arvostus itseäsi kohtaan. Hae niihin ensin apua/kohennusta. Sen jälkeen on todennäköisempää löytää parempi parisuhdekin (tai ehkä jopa parantaa nykyistä).
Vai oletko trolli?
En ymmärrä miten tämä nyt menee yhteen itsetunnon kanssa, oli se hyvä tai huono.
En myöskään ole trolli.
Ap
Sinähän kerroit tuolla aiemmin, että olet sellainen nainen, jolle ei ole tarjolla upeita henkisiä yhteyksiä. Kertooko tuo hyvästä itsetunnosta? Ja ujous ja varautuneisuus ei sitten liity tähän asiaan mitenkään.
Myöhemmin kerrot, että et koe elämääsi merkitykselliseksi eikä sillä ole niin väliäkään. Miksi merkityksellisellä parisuhteellakaan sitten olisi?
Voihan sitä noinkin elää, mutta jos haluat parisuhteen, joka ei tunnu laimealta, niin sinun on varmaan aihetta alkaa tekemään töitä itsesi kanssa.
Sanoin vain etten ole sellainen elämällä täytyy olla jokin suuri merkitys.
Eihän se kerro itsetunnosta mitään.Me ollaan sattumanvaraisia ihmisolentoja, tälläisessä järjettömässä paikassa, keskellä valtavaa tyhjiötä.
Se itsessään on jo niin merkittävää ettei yksittäisen ihmisen elämä niin kauhean merkittävä ole siihen verrattuna.
En tarkoittanut sitä nyt millään masennus/huono itsetunto tavalla.Ok. Jos kysyt parisuhdeasiaa hyvin käytännönläheisestä näkökulmasta, niin noin filosofinen/metafyysinen näkökulma vastauksissa ei ole kovin tarkoituksenmukaista, saattaa olla jopa harhaanjohtavaa.
Ja ristiriitaista viestintää joka tapauksessa.
Täh?
Aloitin kysymällä mistä tietää onko parisuhde menossa mihinkään?
Ja toiset kysyivät elämän merkityksellisyydestä yhtäkkiä, vastasin vain mitä kysyttiin.Ap
Ihmiset varmaan kysyvät siksi, koska parisuhde on (tai ainakin voi olla) yksi elämään eniten merkitystä tuova asia. Sinulla on ihminen, jota rakastat ja jolta saat vastarakkautta. Ihminen, jonka kanssa jaat elämäsi. Jotkut haluavat hyvin syvällisen suhteen, toisille riittää käytännöllisempi, toiset haluavat paljon intohimoa, toisille riittää vähempi jne.
Ylipäätään ihmiset kaipaavat elämäänsä merkityksellisyyttä, tavalla tai toisella. Haluavat olla osa jotain yhteisöä, on se sitten perhe, kansakunta, maailma tai universumi tai mikä tahansa. Yleensä myös halutaan tehdä asioita, joilla on jotain merkitystä. Ilman merkityksellisyyden tunnetta ihminen yleensa masentuu tai kokee jonkinlaista (eksistentiaalista) ahdistusta.
Oletko sinä poikkeus? Jos olet, niin miksi sinua häiritsee parisuhteesi tila? Sillähän ei pitäisi olla sinulle mitään merkitystä, millainen se on.
Ja edelleen, kun sinä kysyt ihan arkista, maanläheistä asiaa, ja kun muut alkavat kyselemään tarkemmin, niin alat puhumaan omasta mitättömästä asemastasi osana maailmankaikkeutta, niin etkö sinä itse näe siinä mitään outoa?
Kiitos viestistä, se oli auttavaisin mitä tullut vastaan.
Ja juuri tuota syvällistä yhteyttä haluan.
Että on juuri ytimessä tunne että hän on valinnut juuri minut. Niin kuin ennen tunsin häntä kohtaan.
Taisin aluksi olla niin rakkuden sokea, etten nähnyt totuutta.
Nyt kun on vain samantekevää arkea, niin taitaa tuntua että voisin olla kuka vaan.
Tämä nykyinen tuntuu niin pinnalliselta.
Ja tosiaan ontolta.
Että kuunnellaan ja muistetaan mitä sanon.
Ja pieniä huomaavaisuuksia, kuten kirjoitin - mutta moni ei sanojensa mukaan osaa lukea.
Jos sanon että ruusut on ihania, niin hän toisi niitä minulle joku kerta, koska tietää sillä olevan merkitystä minulle.
Samaa mitä teen hänelle.
En missään nimessä halua käytännön suhdetta ja intohimo ei ole minulle kovin tärkeää.
Enemmän se me - yhdessä, olotila mitä kaipaan.
Jännä kun kirjoitin noita tärkeitä asioita ja mainitsit universumin, ehkä se ja luonto ja eläimet on ne minun tarkoitus ja merkitystä tuovia asioita.
Kiitos viestistä, se sai minut ajattelemaan.
Viimeiseen kysymykseen: en näe, minusta kysymykset ja jatko kysymykset johdattivat vastaukseeni.
Ap
Aloitustekstin kuvaus parisuhteen sisällöstä on ihan normaali mielestäni, sellaista se juuri on. Mutta se, kun mahdollinen yhteenmuuttoajatus aiheuttaa huonoa oloa, on kyllä merkki siitä, että on yhdessä väärän ihmisen kanssa. Jos kyse olisi Siitä Oikeasta, hyppisi innosta, että on muuttamassa yhteen. Luulen siis, että kannattaa etsiä itselle oikeampi mies, tuosta suhteesta ei taida tulla hyvää.
Jos ystävälliset luet ketjun, kirjoitin että minä järjestän - miehellekin, mutta alkaa olla yksipuolista tässä vaiheessa.
Ehkä hän ei sitten ole oikea, en tosin usko sellaiseen.
Sen verran nyt selvitin etten halua olla ainoa joka pitää romanssia yllä ja tuntea että minua pidetään itsestään selvyytenä.
Ap