Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää onko parisuhde oikea/menossa mihinkään?
Sillä riskillä että kuulostan teiniltä kysyn mikä tekee parisuhteesta parisuhteen?
Ollaan nyt oltu ns.yhdessä puolitoista vuotta miehen kanssa, mutta en tiedä onko tässä nyt mitään oikeastaan.
Vietetään vain aikaa yhdessä, kokataan, mies haluaa seksiä, olemme tavanneet toistemme lähipiiriä, puhuttu tulevasta (yhteenmuutto, kumpikaan ei halua lapsia), käydään tapahtumissa jne.
Mutta tämä tuntuu jotenkin ontolta.
En nuorempana seurustellut ollenkaan, joten tämä on ensimmäinen parisuhteeni.
Tätäkö se nyt vain sitten on?
Ehkä ikisinkku aivoni rakensivat suhteet vähän mielekkäämmiksi, mutta olen oikeasti vähän pettynyt.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelma on huono itsetunto ja riittämätön arvostus itseäsi kohtaan. Hae niihin ensin apua/kohennusta. Sen jälkeen on todennäköisempää löytää parempi parisuhdekin (tai ehkä jopa parantaa nykyistä).
Vai oletko trolli?
En ymmärrä miten tämä nyt menee yhteen itsetunnon kanssa, oli se hyvä tai huono.
En myöskään ole trolli.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei parisuhde olekaan mitään elokuvien ilotulituksia ja vaalenpunaista hattaraa. Se on tavallista arkea, kotitöitä, mahdollisten lasten hoitamista jne. jne. Ihan sitä tavallista elämää.
Jos ei joka asia mene niin kuin sinä vaadit tai haluat tai sinulta vaaditaan joustamista niin jätä se sika. Parisuhteen kuuluu mennä niin kuin nainen määrittelee eikä niin että miestä kuunnellaan
Minne sen parisuhteen pitäisi mennä?
t. 25v avioliitossa
Vierailija kirjoitti:
E tiedä onko vika laimeassa suhteessa vai sinussa, eli olisiko sinulle toista sopivampaa? Parisuhteen ei kuitenkaan kuulu tuntua noin alussa jo laimealta ja siltä että yhteenmuutto ahdistaa. Kerroit olevasi arka ja ujo? Myönteletkö miestä liikaa? Tämä selittäisi yhteenmuutto-ahdistuksen, koska jos nyt joustat rajoistasi, pääset kuitenkin omaan kotiin lepämään.
Jos vika on sinussa, tai vika on väärä sana, mutta toisena vaihtoehtona mietin että Ootko ehkä hieman masentunut tms? Elämä ei tunnu miltään jne. Parisuhde ei ole se joka saa tuntumaan elämän onnelliselta, vaan onnea pitää tuntea yksinkin/ilman muita. Mutta silti sanon että oikeanlainen parisuhde ei tunnu noin laimealla vaan siitä on kyllä varma. Klisee tai ei, mutta kyllä sen tietää kun oikea tulee vastaan.
Saatan ehkä vähän myötäillä (liikaa) miestä, mutta sen tiedän johtuvan siitä että tämä tosiaan on eka suhteeni, niin en ihan tiedä miten tässä pitäisi olla niin sanotusti.
En koe olevani masentunut, olen aina ollut vain aika tasapaksu henkisesti.
En myöskään käyttäisi sanaa laimea.
Enemmän olin kysymässä mitä parisuhteessa oikein tehdään.
Odotin sen olevan enemmän kuin arkista kokkaamista ja sohvalla kyhjöttämistä ja välillä jossain käymistä.
Eli kysyn enemmän että tälläistäkö se nyt sitten oikeasti on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
E tiedä onko vika laimeassa suhteessa vai sinussa, eli olisiko sinulle toista sopivampaa? Parisuhteen ei kuitenkaan kuulu tuntua noin alussa jo laimealta ja siltä että yhteenmuutto ahdistaa. Kerroit olevasi arka ja ujo? Myönteletkö miestä liikaa? Tämä selittäisi yhteenmuutto-ahdistuksen, koska jos nyt joustat rajoistasi, pääset kuitenkin omaan kotiin lepämään.
Jos vika on sinussa, tai vika on väärä sana, mutta toisena vaihtoehtona mietin että Ootko ehkä hieman masentunut tms? Elämä ei tunnu miltään jne. Parisuhde ei ole se joka saa tuntumaan elämän onnelliselta, vaan onnea pitää tuntea yksinkin/ilman muita. Mutta silti sanon että oikeanlainen parisuhde ei tunnu noin laimealla vaan siitä on kyllä varma. Klisee tai ei, mutta kyllä sen tietää kun oikea tulee vastaan.
Saatan ehkä vähän myötäillä (liikaa) miestä, mutta sen tiedän johtuvan siitä että tämä tosiaan on eka suhteeni, niin en ihan tiedä miten tässä pitäisi olla niin sanotusti.
En koe olevani masentunut, olen aina ollut vain aika tasapaksu henkisesti.
En myöskään käyttäisi sanaa laimea.
Enemmän olin kysymässä mitä parisuhteessa oikein tehdään.
Odotin sen olevan enemmän kuin arkista kokkaamista ja sohvalla kyhjöttämistä ja välillä jossain käymistä.
Eli kysyn enemmän että tälläistäkö se nyt sitten oikeasti on?
No, elämä on suurimmaksi osaksi arkea, eikä parisuhde sitä asiaa muuta miksikään. Ajattelisin että parisuhteen pitäisi kuitenkin tuoda perus arkeen sellaista kivaa lisää, kun vierellä on koko ajan ihminen, jonka seurasta nauttii. Sinulla ilmeisesti ei ole tuonut?
Voittehan keksiä jotain erilaista tekemistä, jos tavallinen oleminen kyllästyttää?
Kyllähän se huomaa siitä, miltä itsestä tuntuu, kun mies tulee kotiin. Tai kun itse tulee kotiin ja siellä joko on mies tai ei ole. Kumpi ilahduttaa enemmän, miehen läsnäolo vai poissaolo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuossa viestissähän se jo ilmenee että tuntuu sinusta ontolta... kyllä niitä upeita henkisiä yhteyksiä on olemassa mutta ne on harvassa.
Mutta kesti vuosikymmeniä, kirjaimellisesti, päästä edes tähän pisteeseen.
En ole sellainen nainen jolle on tarjolla upeita henkisiä yhteyksiä.Ap
Eli huolit miehen kun ei parempaakaan ollut tarjolla?
Ei, ei.
Eikä minun mielestä miehessä edes ole mitään vikaa, mukava tyyppi hän on.
Olen vain todella ujo ja varautunut ja hän oli kärsivällinen ja antoi minulle aikaa ja tilaa, niin päästiin näin pitkälle.
Oletko edes hetero? Kuulostat ongelmakimpulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelma on huono itsetunto ja riittämätön arvostus itseäsi kohtaan. Hae niihin ensin apua/kohennusta. Sen jälkeen on todennäköisempää löytää parempi parisuhdekin (tai ehkä jopa parantaa nykyistä).
Vai oletko trolli?
En ymmärrä miten tämä nyt menee yhteen itsetunnon kanssa, oli se hyvä tai huono.
En myöskään ole trolli.
Ap
Sinähän kerroit tuolla aiemmin, että olet sellainen nainen, jolle ei ole tarjolla upeita henkisiä yhteyksiä. Kertooko tuo hyvästä itsetunnosta? Ja ujous ja varautuneisuus ei sitten liity tähän asiaan mitenkään.
Myöhemmin kerrot, että et koe elämääsi merkitykselliseksi eikä sillä ole niin väliäkään. Miksi merkityksellisellä parisuhteellakaan sitten olisi?
Voihan sitä noinkin elää, mutta jos haluat parisuhteen, joka ei tunnu laimealta, niin sinun on varmaan aihetta alkaa tekemään töitä itsesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos joutuu vauvapalstalta kyselemään, minne oma suhde on menossa, niin kyllähän se on jo aika selvä tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
E tiedä onko vika laimeassa suhteessa vai sinussa, eli olisiko sinulle toista sopivampaa? Parisuhteen ei kuitenkaan kuulu tuntua noin alussa jo laimealta ja siltä että yhteenmuutto ahdistaa. Kerroit olevasi arka ja ujo? Myönteletkö miestä liikaa? Tämä selittäisi yhteenmuutto-ahdistuksen, koska jos nyt joustat rajoistasi, pääset kuitenkin omaan kotiin lepämään.
Jos vika on sinussa, tai vika on väärä sana, mutta toisena vaihtoehtona mietin että Ootko ehkä hieman masentunut tms? Elämä ei tunnu miltään jne. Parisuhde ei ole se joka saa tuntumaan elämän onnelliselta, vaan onnea pitää tuntea yksinkin/ilman muita. Mutta silti sanon että oikeanlainen parisuhde ei tunnu noin laimealla vaan siitä on kyllä varma. Klisee tai ei, mutta kyllä sen tietää kun oikea tulee vastaan.
Saatan ehkä vähän myötäillä (liikaa) miestä, mutta sen tiedän johtuvan siitä että tämä tosiaan on eka suhteeni, niin en ihan tiedä miten tässä pitäisi olla niin sanotusti.
En koe olevani masentunut, olen aina ollut vain aika tasapaksu henkisesti.
En myöskään käyttäisi sanaa laimea.
Enemmän olin kysymässä mitä parisuhteessa oikein tehdään.
Odotin sen olevan enemmän kuin arkista kokkaamista ja sohvalla kyhjöttämistä ja välillä jossain käymistä.
Eli kysyn enemmän että tälläistäkö se nyt sitten oikeasti on?No, elämä on suurimmaksi osaksi arkea, eikä parisuhde sitä asiaa muuta miksikään. Ajattelisin että parisuhteen pitäisi kuitenkin tuoda perus arkeen sellaista kivaa lisää, kun vierellä on koko ajan ihminen, jonka seurasta nauttii. Sinulla ilmeisesti ei ole tuonut?
Voittehan keksiä jotain erilaista tekemistä, jos tavallinen oleminen kyllästyttää?
Tuntuu että tässä minun ongelman ydin on, että kaiken tämän jälkeen se onkin vain arkea ja sen lisäksi myös tietenkin se että yhtäkkiä elämässäni on niin läheinen ihminen - sekin kesti aluksi tottua että on niin intensiivinen suhde yllättäen siinä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelma on huono itsetunto ja riittämätön arvostus itseäsi kohtaan. Hae niihin ensin apua/kohennusta. Sen jälkeen on todennäköisempää löytää parempi parisuhdekin (tai ehkä jopa parantaa nykyistä).
Vai oletko trolli?
En ymmärrä miten tämä nyt menee yhteen itsetunnon kanssa, oli se hyvä tai huono.
En myöskään ole trolli.
Ap
Sinähän kerroit tuolla aiemmin, että olet sellainen nainen, jolle ei ole tarjolla upeita henkisiä yhteyksiä. Kertooko tuo hyvästä itsetunnosta? Ja ujous ja varautuneisuus ei sitten liity tähän asiaan mitenkään.
Myöhemmin kerrot, että et koe elämääsi merkitykselliseksi eikä sillä ole niin väliäkään. Miksi merkityksellisellä parisuhteellakaan sitten olisi?
Voihan sitä noinkin elää, mutta jos haluat parisuhteen, joka ei tunnu laimealta, niin sinun on varmaan aihetta alkaa tekemään töitä itsesi kanssa.
Sanoin vain etten ole sellainen elämällä täytyy olla jokin suuri merkitys.
Eihän se kerro itsetunnosta mitään.
Me ollaan sattumanvaraisia ihmisolentoja, tälläisessä järjettömässä paikassa, keskellä valtavaa tyhjiötä.
Se itsessään on jo niin merkittävää ettei yksittäisen ihmisen elämä niin kauhean merkittävä ole siihen verrattuna.
En tarkoittanut sitä nyt millään masennus/huono itsetunto tavalla.
Koetko kiitollisuuden ja turvallisuuden tunnetta parisuhteessasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelma on huono itsetunto ja riittämätön arvostus itseäsi kohtaan. Hae niihin ensin apua/kohennusta. Sen jälkeen on todennäköisempää löytää parempi parisuhdekin (tai ehkä jopa parantaa nykyistä).
Vai oletko trolli?
En ymmärrä miten tämä nyt menee yhteen itsetunnon kanssa, oli se hyvä tai huono.
En myöskään ole trolli.
Ap
Sinähän kerroit tuolla aiemmin, että olet sellainen nainen, jolle ei ole tarjolla upeita henkisiä yhteyksiä. Kertooko tuo hyvästä itsetunnosta? Ja ujous ja varautuneisuus ei sitten liity tähän asiaan mitenkään.
Myöhemmin kerrot, että et koe elämääsi merkitykselliseksi eikä sillä ole niin väliäkään. Miksi merkityksellisellä parisuhteellakaan sitten olisi?
Voihan sitä noinkin elää, mutta jos haluat parisuhteen, joka ei tunnu laimealta, niin sinun on varmaan aihetta alkaa tekemään töitä itsesi kanssa.
Sanoin vain etten ole sellainen elämällä täytyy olla jokin suuri merkitys.
Eihän se kerro itsetunnosta mitään.Me ollaan sattumanvaraisia ihmisolentoja, tälläisessä järjettömässä paikassa, keskellä valtavaa tyhjiötä.
Se itsessään on jo niin merkittävää ettei yksittäisen ihmisen elämä niin kauhean merkittävä ole siihen verrattuna.
En tarkoittanut sitä nyt millään masennus/huono itsetunto tavalla.
Ok. Jos kysyt parisuhdeasiaa hyvin käytännönläheisestä näkökulmasta, niin noin filosofinen/metafyysinen näkökulma vastauksissa ei ole kovin tarkoituksenmukaista, saattaa olla jopa harhaanjohtavaa.
Ja ristiriitaista viestintää joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelma on huono itsetunto ja riittämätön arvostus itseäsi kohtaan. Hae niihin ensin apua/kohennusta. Sen jälkeen on todennäköisempää löytää parempi parisuhdekin (tai ehkä jopa parantaa nykyistä).
Vai oletko trolli?
En ymmärrä miten tämä nyt menee yhteen itsetunnon kanssa, oli se hyvä tai huono.
En myöskään ole trolli.
Ap
Sinähän kerroit tuolla aiemmin, että olet sellainen nainen, jolle ei ole tarjolla upeita henkisiä yhteyksiä. Kertooko tuo hyvästä itsetunnosta? Ja ujous ja varautuneisuus ei sitten liity tähän asiaan mitenkään.
Myöhemmin kerrot, että et koe elämääsi merkitykselliseksi eikä sillä ole niin väliäkään. Miksi merkityksellisellä parisuhteellakaan sitten olisi?
Voihan sitä noinkin elää, mutta jos haluat parisuhteen, joka ei tunnu laimealta, niin sinun on varmaan aihetta alkaa tekemään töitä itsesi kanssa.
Sanoin vain etten ole sellainen elämällä täytyy olla jokin suuri merkitys.
Eihän se kerro itsetunnosta mitään.Me ollaan sattumanvaraisia ihmisolentoja, tälläisessä järjettömässä paikassa, keskellä valtavaa tyhjiötä.
Se itsessään on jo niin merkittävää ettei yksittäisen ihmisen elämä niin kauhean merkittävä ole siihen verrattuna.
En tarkoittanut sitä nyt millään masennus/huono itsetunto tavalla.Ok. Jos kysyt parisuhdeasiaa hyvin käytännönläheisestä näkökulmasta, niin noin filosofinen/metafyysinen näkökulma vastauksissa ei ole kovin tarkoituksenmukaista, saattaa olla jopa harhaanjohtavaa.
Ja ristiriitaista viestintää joka tapauksessa.
Täh?
Aloitin kysymällä mistä tietää onko parisuhde menossa mihinkään?
Ja toiset kysyivät elämän merkityksellisyydestä yhtäkkiä, vastasin vain mitä kysyttiin.
Ap
No mihin sen parisuhteen pitäisi mennä?
Aaa, arki. Sitähän ei saa olla. No jos arkea ei saa olla niin mies vaihtoon aina kolmen kuukauden välein. Pysyy jatkuva huuma päällä ja pää pyörällä, sehän on sitä kaikkein parasta ikinä.
En pääse oikein ajatusmaailmaasi kiinni. Parisuhde eroaa tekemisen mielessä muista suhteista lähinnä fyysisen läheisyyden kautta. Minä ja kumppanini olemme romantikkoja, joten välillä saatamme laittaa kynttiläillallista tai tanssia hitaita olohuoneessa, mutta noin yleisesti samaa arkea mekin eletään.
Mikä se jokin on mitä nimenomaan kaipaat? Edelleenkin kuulostaa siltä, että et ole kovinkaan rakastunut, koska mietit suhdetta asiana jota/jossa tehdään sen sijaan että sinulla on vierellä ihana ihminen ja muu elämä ikäänkuin kasautuu siihen ympärille.
En tarkoita loukkauksena, mutta onko todettu epätyypillisyyttä tunnepuolella? Vai johtuuko vierauden tunne suhteessa vain siitä että kumppani on väärä.
Meiltä taitaa se romanssi puuttua.
En tosin mistään tanssimisesta välitä.
Mies ei ikinä järjestä mitään menoa, ei koskaan osta kukkia tai esim. muista jos olen sanonut että pidän jostain ja sitten tuo sellaista yllätyksenä.
Tuntuu että se on vain minä joka tekee tätä.
Kovin yksipuoliselta tuntuu pitää romanssia yllä.
Ajatteletko siis että koska olet ujo ja varautunut, sinun ei ole mahdollista kokea henkistä yhteyttä kenenkään kanssa?