Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää onko parisuhde oikea/menossa mihinkään?
Sillä riskillä että kuulostan teiniltä kysyn mikä tekee parisuhteesta parisuhteen?
Ollaan nyt oltu ns.yhdessä puolitoista vuotta miehen kanssa, mutta en tiedä onko tässä nyt mitään oikeastaan.
Vietetään vain aikaa yhdessä, kokataan, mies haluaa seksiä, olemme tavanneet toistemme lähipiiriä, puhuttu tulevasta (yhteenmuutto, kumpikaan ei halua lapsia), käydään tapahtumissa jne.
Mutta tämä tuntuu jotenkin ontolta.
En nuorempana seurustellut ollenkaan, joten tämä on ensimmäinen parisuhteeni.
Tätäkö se nyt vain sitten on?
Ehkä ikisinkku aivoni rakensivat suhteet vähän mielekkäämmiksi, mutta olen oikeasti vähän pettynyt.
Kommentit (119)
Kuullostaa tosiaan siltä, ettei tuo juttu ole menossa mihinkään. Jos kerran olet kertonut toiveistasi, eikä niitä kuunnella, niin eipä tuo paremmaksi voi muuttua. Nyt varmaan vielä tarvitaan yksi vakava ja rehellinen keskustelu miehen kanssa, jossa kerrot miltä sinusta tuntuu, mitä olisit mieheltä toivonut ja miksi yhteenmuutto ei tunnu hyvältä ajatukselta. Riippuen vastauksesta joko eroatte tai yritätte vielä jatkaa. Jos olet miehelle tärkeä niin hän tajuaa ettei enää pidä sinua enää itsestäänselvyytenä ja muuttaa tapansa. Joskus miehet ei meinaa tajuta ennenkuin rautalangasta vääntää. 1,5 vuotta ei tosiaan ole kovin pitkä aika ja jos siinä vaiheessa tuntuu jo tuolta niin ei hyvältä vaikuta. Älä missään nimessä muuta yhteen, jos se tuntuu pahalta! Silloin pois pääsy on vielä vaikeampaa ja pian huomaat hukanneesi vuosikymmenen tyhjyyteen.
Toivon sulle kaikkea parasta ja uskon että löydät paremmankin miehen halutessasi! Ja yksinkin on aina parempi kuin huonossa suhteessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelma on huono itsetunto ja riittämätön arvostus itseäsi kohtaan. Hae niihin ensin apua/kohennusta. Sen jälkeen on todennäköisempää löytää parempi parisuhdekin (tai ehkä jopa parantaa nykyistä).
Vai oletko trolli?
En ymmärrä miten tämä nyt menee yhteen itsetunnon kanssa, oli se hyvä tai huono.
En myöskään ole trolli.
Ap
Sinähän kerroit tuolla aiemmin, että olet sellainen nainen, jolle ei ole tarjolla upeita henkisiä yhteyksiä. Kertooko tuo hyvästä itsetunnosta? Ja ujous ja varautuneisuus ei sitten liity tähän asiaan mitenkään.
Myöhemmin kerrot, että et koe elämääsi merkitykselliseksi eikä sillä ole niin väliäkään. Miksi merkityksellisellä parisuhteellakaan sitten olisi?
Voihan sitä noinkin elää, mutta jos haluat parisuhteen, joka ei tunnu laimealta, niin sinun on varmaan aihetta alkaa tekemään töitä itsesi kanssa.
Sanoin vain etten ole sellainen elämällä täytyy olla jokin suuri merkitys.
Eihän se kerro itsetunnosta mitään.Me ollaan sattumanvaraisia ihmisolentoja, tälläisessä järjettömässä paikassa, keskellä valtavaa tyhjiötä.
Se itsessään on jo niin merkittävää ettei yksittäisen ihmisen elämä niin kauhean merkittävä ole siihen verrattuna.
En tarkoittanut sitä nyt millään masennus/huono itsetunto tavalla.Ok. Jos kysyt parisuhdeasiaa hyvin käytännönläheisestä näkökulmasta, niin noin filosofinen/metafyysinen näkökulma vastauksissa ei ole kovin tarkoituksenmukaista, saattaa olla jopa harhaanjohtavaa.
Ja ristiriitaista viestintää joka tapauksessa.
Täh?
Aloitin kysymällä mistä tietää onko parisuhde menossa mihinkään?
Ja toiset kysyivät elämän merkityksellisyydestä yhtäkkiä, vastasin vain mitä kysyttiin.Ap
Ihmiset varmaan kysyvät siksi, koska parisuhde on (tai ainakin voi olla) yksi elämään eniten merkitystä tuova asia. Sinulla on ihminen, jota rakastat ja jolta saat vastarakkautta. Ihminen, jonka kanssa jaat elämäsi. Jotkut haluavat hyvin syvällisen suhteen, toisille riittää käytännöllisempi, toiset haluavat paljon intohimoa, toisille riittää vähempi jne.
Ylipäätään ihmiset kaipaavat elämäänsä merkityksellisyyttä, tavalla tai toisella. Haluavat olla osa jotain yhteisöä, on se sitten perhe, kansakunta, maailma tai universumi tai mikä tahansa. Yleensä myös halutaan tehdä asioita, joilla on jotain merkitystä. Ilman merkityksellisyyden tunnetta ihminen yleensa masentuu tai kokee jonkinlaista (eksistentiaalista) ahdistusta.
Oletko sinä poikkeus? Jos olet, niin miksi sinua häiritsee parisuhteesi tila? Sillähän ei pitäisi olla sinulle mitään merkitystä, millainen se on.
Ja edelleen, kun sinä kysyt ihan arkista, maanläheistä asiaa, ja kun muut alkavat kyselemään tarkemmin, niin alat puhumaan omasta mitättömästä asemastasi osana maailmankaikkeutta, niin etkö sinä itse näe siinä mitään outoa?
Kiitos viestistä, se oli auttavaisin mitä tullut vastaan.
Ja juuri tuota syvällistä yhteyttä haluan.
Että on juuri ytimessä tunne että hän on valinnut juuri minut. Niin kuin ennen tunsin häntä kohtaan.
Taisin aluksi olla niin rakkuden sokea, etten nähnyt totuutta.
Nyt kun on vain samantekevää arkea, niin taitaa tuntua että voisin olla kuka vaan.
Tämä nykyinen tuntuu niin pinnalliselta.
Ja tosiaan ontolta.Että kuunnellaan ja muistetaan mitä sanon.
Ja pieniä huomaavaisuuksia, kuten kirjoitin - mutta moni ei sanojensa mukaan osaa lukea.
Jos sanon että ruusut on ihania, niin hän toisi niitä minulle joku kerta, koska tietää sillä olevan merkitystä minulle.
Samaa mitä teen hänelle.En missään nimessä halua käytännön suhdetta ja intohimo ei ole minulle kovin tärkeää.
Enemmän se me - yhdessä, olotila mitä kaipaan.
Jännä kun kirjoitin noita tärkeitä asioita ja mainitsit universumin, ehkä se ja luonto ja eläimet on ne minun tarkoitus ja merkitystä tuovia asioita.
Kiitos viestistä, se sai minut ajattelemaan.
Viimeiseen kysymykseen: en näe, minusta kysymykset ja jatko kysymykset johdattivat vastaukseeni.
Ap
Hienoa, että viestistäni oli sinulle hyötyä. Toivon, että löydät elämääsi runsaasti merkitystä ja onnea ja että saat kokea olevasi huomioitu ja rakastettu - päädyt sitten tämän suhteen kanssa mihin tahansa ratkaisuun. Ja oikein mukavaa kesää sinulle. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisi paljon, jos ap osaisi vasta yksinkertaisesti kysymykseen: Minne sen parisuhteen pitäisi mennä? Kysytty useampaan kertaa, mutta vastausta ei ole tullut.
Että olisi enemmän kuin tätä samaa mitä oli kun olin yksinkin.
Enemmän mitä? Tarvitaan konkretiaa. Oikeastihan homma on niin, että parisuhteessa ainut, mitä on enemmän yksinasumiseen verrattuna on läheisyys. Muuten se arki on ihan samaa oli sitä pyörittämässä yksi, kaksi tai vaikka viisi ihmistä. Tiskit on tiskattava, ruokaa on laitettava, vessa on pestävä ja töissäkin on käytävä.
Kirjoitin jo aiemmin, romanssia, kohteliaita tekoja.
Siis myös mieheltä. Itse teen jo.
Jos läheisyydellä tarkoitat fyysistä, se ei ole minulle niin tärkeää, mutta miehen mieliksi olen/teen.Tuntuu ettei tästä suhteesta ehkä oikein saa mitään.
Viimeaikoina tuntunut wttä ottaa enemmän kuin antaa.Ap
Kerron miltä minun 1,5 vuotta kestänyt suhteeni tuntuu Pärjään ihan loistavasti yksinkin, mutta kun rakastettuni on lähelläni kaikki ikäänkuin kirkastuu, olen iloisempi ja pirteämpi, vastoinkäymiset tuntuvat huomattavasti pienemmiltä, haluaisin jatkuvasti kosketella häntä ja nuuhkia hänen tuoksuaan, tuntea hänen käsivartensa ympärilläni Meistä on muodostumassa loistava yksikkö, yhdessä tekeminen sujuu ja on täynnä iloa. Kuulostaa varmaan imelältä, mutta meinaan pakahtua onnesta kun näen kuinka hän katsoo minuun. Kun olemme erossa kaipaamme, kun olemme yhdessä olemme enemmän kuin 1+1. Seksi on oikeasti tajunnan räjäyttävää emmekä meinaa saada tarpeeksi toisistamme. Hyväksymme toisemme kokonaan, viallisina, mutta ihanina ihmisinä.
Olen jo pari parisuhdetta saanut kokea, ja tiedostan ettei aina ole näin huikeaa, mutta jopa ne edelliset suhteet tuntuivat koskettavimmilta kuin miten sinä, ap, kuvailet nykyistä suhdettasi. Onko teillä hyvä ja avoin keskusteluyhteys? Pystyttekö puhumaan ihan kaikesta? Kokeile, jos luottamus vain on kunnossa. Kun uskaltaa olla haavoittuvimmillaan pystyy lähentymään vasta ihan oikeasti.N49
Hei, kiitos kirjoituksestasi.
Olen selvästi hyvin erilainen kuin sinä, koska en mitenkään kummemmin miehen kehoa ajattele, eikä seksi ole minulle tärkeää.
Mutta tuo toisen hyväksyminen - sellaisena kuin on kuulostaa todella ihanalta.
Ja toiseen kommenttiin jo kirjoitin että taisin olla alku huumassa aika sokea, koska mielestäni minä annan tuota miehelle, mutta en taida kokevani saavani samaa.Tämä voi kuulostaa todella oudolta, mutta ihan kuin olisin suhteessa vanhempieni kanssa.
He olivat aika paljon samanlaisia, puhuivat minulle - mutta ei minun kanssani.
Minä kuuntelen, olen läsnä, yritän auttaa jos tilanne vaatii, toinen ottaa sen, mutta ei anna samaa energiaa takaisin.
Onko tämä aivan hullu selitys?Ap
Kuulostaa ainakin siltä, ettei sinua kiinnosta fyysinen läheisyys. Toisaalta se kuuluu osana kokonaisvaltaiseen läheisyyteen. Ja fyysinen ja seksuaalinen läheisyys lisäävät puolestaan emotionaalista läheisyyttä. Ja sitä henkistä läheisyyttä. Että ne kaikki ovat ainakin itselleni perustarpeita suhteessa. Siis sen lisäksi, että tunnemme yhteenkuuluvuutta myös arvojen tasolla. Ne on kaikki yhteydessä toisiinsa. Monet kertovat kärsivänsä kovasti, jos esim. fyysinen ja seksuaalinen läheisyys puuttuvat suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisi paljon, jos ap osaisi vasta yksinkertaisesti kysymykseen: Minne sen parisuhteen pitäisi mennä? Kysytty useampaan kertaa, mutta vastausta ei ole tullut.
Että olisi enemmän kuin tätä samaa mitä oli kun olin yksinkin.
Enemmän mitä? Tarvitaan konkretiaa. Oikeastihan homma on niin, että parisuhteessa ainut, mitä on enemmän yksinasumiseen verrattuna on läheisyys. Muuten se arki on ihan samaa oli sitä pyörittämässä yksi, kaksi tai vaikka viisi ihmistä. Tiskit on tiskattava, ruokaa on laitettava, vessa on pestävä ja töissäkin on käytävä.
Kirjoitin jo aiemmin, romanssia, kohteliaita tekoja.
Siis myös mieheltä. Itse teen jo.
Jos läheisyydellä tarkoitat fyysistä, se ei ole minulle niin tärkeää, mutta miehen mieliksi olen/teen.Tuntuu ettei tästä suhteesta ehkä oikein saa mitään.
Viimeaikoina tuntunut wttä ottaa enemmän kuin antaa.Ap
Kerron miltä minun 1,5 vuotta kestänyt suhteeni tuntuu Pärjään ihan loistavasti yksinkin, mutta kun rakastettuni on lähelläni kaikki ikäänkuin kirkastuu, olen iloisempi ja pirteämpi, vastoinkäymiset tuntuvat huomattavasti pienemmiltä, haluaisin jatkuvasti kosketella häntä ja nuuhkia hänen tuoksuaan, tuntea hänen käsivartensa ympärilläni Meistä on muodostumassa loistava yksikkö, yhdessä tekeminen sujuu ja on täynnä iloa. Kuulostaa varmaan imelältä, mutta meinaan pakahtua onnesta kun näen kuinka hän katsoo minuun. Kun olemme erossa kaipaamme, kun olemme yhdessä olemme enemmän kuin 1+1. Seksi on oikeasti tajunnan räjäyttävää emmekä meinaa saada tarpeeksi toisistamme. Hyväksymme toisemme kokonaan, viallisina, mutta ihanina ihmisinä.
Olen jo pari parisuhdetta saanut kokea, ja tiedostan ettei aina ole näin huikeaa, mutta jopa ne edelliset suhteet tuntuivat koskettavimmilta kuin miten sinä, ap, kuvailet nykyistä suhdettasi. Onko teillä hyvä ja avoin keskusteluyhteys? Pystyttekö puhumaan ihan kaikesta? Kokeile, jos luottamus vain on kunnossa. Kun uskaltaa olla haavoittuvimmillaan pystyy lähentymään vasta ihan oikeasti.N49
Hei, kiitos kirjoituksestasi.
Olen selvästi hyvin erilainen kuin sinä, koska en mitenkään kummemmin miehen kehoa ajattele, eikä seksi ole minulle tärkeää.
Mutta tuo toisen hyväksyminen - sellaisena kuin on kuulostaa todella ihanalta.
Ja toiseen kommenttiin jo kirjoitin että taisin olla alku huumassa aika sokea, koska mielestäni minä annan tuota miehelle, mutta en taida kokevani saavani samaa.Tämä voi kuulostaa todella oudolta, mutta ihan kuin olisin suhteessa vanhempieni kanssa.
He olivat aika paljon samanlaisia, puhuivat minulle - mutta ei minun kanssani.
Minä kuuntelen, olen läsnä, yritän auttaa jos tilanne vaatii, toinen ottaa sen, mutta ei anna samaa energiaa takaisin.
Onko tämä aivan hullu selitys?Ap
Kuulostaa ainakin siltä, ettei sinua kiinnosta fyysinen läheisyys. Toisaalta se kuuluu osana kokonaisvaltaiseen läheisyyteen. Ja fyysinen ja seksuaalinen läheisyys lisäävät puolestaan emotionaalista läheisyyttä. Ja sitä henkistä läheisyyttä. Että ne kaikki ovat ainakin itselleni perustarpeita suhteessa. Siis sen lisäksi, että tunnemme yhteenkuuluvuutta myös arvojen tasolla. Ne on kaikki yhteydessä toisiinsa. Monet kertovat kärsivänsä kovasti, jos esim. fyysinen ja seksuaalinen läheisyys puuttuvat suhteesta.
Minä olen niin päin että se emotionaalinen puoli on se tärkein, silloin nousee kiinnostus myös fyysiseen, mutta ei se tosiaan koskaan ole noussut sinne tärkeimmän joukkoon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelma on huono itsetunto ja riittämätön arvostus itseäsi kohtaan. Hae niihin ensin apua/kohennusta. Sen jälkeen on todennäköisempää löytää parempi parisuhdekin (tai ehkä jopa parantaa nykyistä).
Vai oletko trolli?
En ymmärrä miten tämä nyt menee yhteen itsetunnon kanssa, oli se hyvä tai huono.
En myöskään ole trolli.
Ap
Sinähän kerroit tuolla aiemmin, että olet sellainen nainen, jolle ei ole tarjolla upeita henkisiä yhteyksiä. Kertooko tuo hyvästä itsetunnosta? Ja ujous ja varautuneisuus ei sitten liity tähän asiaan mitenkään.
Myöhemmin kerrot, että et koe elämääsi merkitykselliseksi eikä sillä ole niin väliäkään. Miksi merkityksellisellä parisuhteellakaan sitten olisi?
Voihan sitä noinkin elää, mutta jos haluat parisuhteen, joka ei tunnu laimealta, niin sinun on varmaan aihetta alkaa tekemään töitä itsesi kanssa.
Sanoin vain etten ole sellainen elämällä täytyy olla jokin suuri merkitys.
Eihän se kerro itsetunnosta mitään.Me ollaan sattumanvaraisia ihmisolentoja, tälläisessä järjettömässä paikassa, keskellä valtavaa tyhjiötä.
Se itsessään on jo niin merkittävää ettei yksittäisen ihmisen elämä niin kauhean merkittävä ole siihen verrattuna.
En tarkoittanut sitä nyt millään masennus/huono itsetunto tavalla.Ok. Jos kysyt parisuhdeasiaa hyvin käytännönläheisestä näkökulmasta, niin noin filosofinen/metafyysinen näkökulma vastauksissa ei ole kovin tarkoituksenmukaista, saattaa olla jopa harhaanjohtavaa.
Ja ristiriitaista viestintää joka tapauksessa.
Täh?
Aloitin kysymällä mistä tietää onko parisuhde menossa mihinkään?
Ja toiset kysyivät elämän merkityksellisyydestä yhtäkkiä, vastasin vain mitä kysyttiin.Ap
Ihmiset varmaan kysyvät siksi, koska parisuhde on (tai ainakin voi olla) yksi elämään eniten merkitystä tuova asia. Sinulla on ihminen, jota rakastat ja jolta saat vastarakkautta. Ihminen, jonka kanssa jaat elämäsi. Jotkut haluavat hyvin syvällisen suhteen, toisille riittää käytännöllisempi, toiset haluavat paljon intohimoa, toisille riittää vähempi jne.
Ylipäätään ihmiset kaipaavat elämäänsä merkityksellisyyttä, tavalla tai toisella. Haluavat olla osa jotain yhteisöä, on se sitten perhe, kansakunta, maailma tai universumi tai mikä tahansa. Yleensä myös halutaan tehdä asioita, joilla on jotain merkitystä. Ilman merkityksellisyyden tunnetta ihminen yleensa masentuu tai kokee jonkinlaista (eksistentiaalista) ahdistusta.
Oletko sinä poikkeus? Jos olet, niin miksi sinua häiritsee parisuhteesi tila? Sillähän ei pitäisi olla sinulle mitään merkitystä, millainen se on.
Ja edelleen, kun sinä kysyt ihan arkista, maanläheistä asiaa, ja kun muut alkavat kyselemään tarkemmin, niin alat puhumaan omasta mitättömästä asemastasi osana maailmankaikkeutta, niin etkö sinä itse näe siinä mitään outoa?
Kiitos viestistä, se oli auttavaisin mitä tullut vastaan.
Ja juuri tuota syvällistä yhteyttä haluan.
Että on juuri ytimessä tunne että hän on valinnut juuri minut. Niin kuin ennen tunsin häntä kohtaan.
Taisin aluksi olla niin rakkuden sokea, etten nähnyt totuutta.
Nyt kun on vain samantekevää arkea, niin taitaa tuntua että voisin olla kuka vaan.
Tämä nykyinen tuntuu niin pinnalliselta.
Ja tosiaan ontolta.Että kuunnellaan ja muistetaan mitä sanon.
Ja pieniä huomaavaisuuksia, kuten kirjoitin - mutta moni ei sanojensa mukaan osaa lukea.
Jos sanon että ruusut on ihania, niin hän toisi niitä minulle joku kerta, koska tietää sillä olevan merkitystä minulle.
Samaa mitä teen hänelle.En missään nimessä halua käytännön suhdetta ja intohimo ei ole minulle kovin tärkeää.
Enemmän se me - yhdessä, olotila mitä kaipaan.
Jännä kun kirjoitin noita tärkeitä asioita ja mainitsit universumin, ehkä se ja luonto ja eläimet on ne minun tarkoitus ja merkitystä tuovia asioita.
Kiitos viestistä, se sai minut ajattelemaan.
Viimeiseen kysymykseen: en näe, minusta kysymykset ja jatko kysymykset johdattivat vastaukseeni.
Ap
Hienoa, että viestistäni oli sinulle hyötyä. Toivon, että löydät elämääsi runsaasti merkitystä ja onnea ja että saat kokea olevasi huomioitu ja rakastettu - päädyt sitten tämän suhteen kanssa mihin tahansa ratkaisuun. Ja oikein mukavaa kesää sinulle. :)
🙂
Kiitos ja hyvää kesää sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisi paljon, jos ap osaisi vasta yksinkertaisesti kysymykseen: Minne sen parisuhteen pitäisi mennä? Kysytty useampaan kertaa, mutta vastausta ei ole tullut.
Että olisi enemmän kuin tätä samaa mitä oli kun olin yksinkin.
Enemmän mitä? Tarvitaan konkretiaa. Oikeastihan homma on niin, että parisuhteessa ainut, mitä on enemmän yksinasumiseen verrattuna on läheisyys. Muuten se arki on ihan samaa oli sitä pyörittämässä yksi, kaksi tai vaikka viisi ihmistä. Tiskit on tiskattava, ruokaa on laitettava, vessa on pestävä ja töissäkin on käytävä.
Kirjoitin jo aiemmin, romanssia, kohteliaita tekoja.
Siis myös mieheltä. Itse teen jo.
Jos läheisyydellä tarkoitat fyysistä, se ei ole minulle niin tärkeää, mutta miehen mieliksi olen/teen.Tuntuu ettei tästä suhteesta ehkä oikein saa mitään.
Viimeaikoina tuntunut wttä ottaa enemmän kuin antaa.Ap
Kerron miltä minun 1,5 vuotta kestänyt suhteeni tuntuu Pärjään ihan loistavasti yksinkin, mutta kun rakastettuni on lähelläni kaikki ikäänkuin kirkastuu, olen iloisempi ja pirteämpi, vastoinkäymiset tuntuvat huomattavasti pienemmiltä, haluaisin jatkuvasti kosketella häntä ja nuuhkia hänen tuoksuaan, tuntea hänen käsivartensa ympärilläni Meistä on muodostumassa loistava yksikkö, yhdessä tekeminen sujuu ja on täynnä iloa. Kuulostaa varmaan imelältä, mutta meinaan pakahtua onnesta kun näen kuinka hän katsoo minuun. Kun olemme erossa kaipaamme, kun olemme yhdessä olemme enemmän kuin 1+1. Seksi on oikeasti tajunnan räjäyttävää emmekä meinaa saada tarpeeksi toisistamme. Hyväksymme toisemme kokonaan, viallisina, mutta ihanina ihmisinä.
Olen jo pari parisuhdetta saanut kokea, ja tiedostan ettei aina ole näin huikeaa, mutta jopa ne edelliset suhteet tuntuivat koskettavimmilta kuin miten sinä, ap, kuvailet nykyistä suhdettasi. Onko teillä hyvä ja avoin keskusteluyhteys? Pystyttekö puhumaan ihan kaikesta? Kokeile, jos luottamus vain on kunnossa. Kun uskaltaa olla haavoittuvimmillaan pystyy lähentymään vasta ihan oikeasti.N49
Hei, kiitos kirjoituksestasi.
Olen selvästi hyvin erilainen kuin sinä, koska en mitenkään kummemmin miehen kehoa ajattele, eikä seksi ole minulle tärkeää.
Mutta tuo toisen hyväksyminen - sellaisena kuin on kuulostaa todella ihanalta.
Ja toiseen kommenttiin jo kirjoitin että taisin olla alku huumassa aika sokea, koska mielestäni minä annan tuota miehelle, mutta en taida kokevani saavani samaa.Tämä voi kuulostaa todella oudolta, mutta ihan kuin olisin suhteessa vanhempieni kanssa.
He olivat aika paljon samanlaisia, puhuivat minulle - mutta ei minun kanssani.
Minä kuuntelen, olen läsnä, yritän auttaa jos tilanne vaatii, toinen ottaa sen, mutta ei anna samaa energiaa takaisin.
Onko tämä aivan hullu selitys?Ap
Ei kuulosta hullulta. Mutta jos noin on, niin et ole romanttisessa suhteessa, et ainakaan molemminpuolisessa. Kuulostaa, että saat vähemmän suhteesta kuin mitä siihen annat. Ei hyvä. Älä tyydy, se ei ole reilua sille toisellekaan joka jollain tasolla varmaan kokee riittämättömyyttä. Ette tunnu kohtaavan juuri sillä kaikkein intiimimmillä tasolla. Eikä sen tarvitse olla seksuaalista (minulle ehdottomasti on, koska seksuaalisuus on minulle myös henkistä). Oletko muuten ajatellut josko olisit aseksuaali? Jos olet, niin ehkä löytäisit toisesta aseksuaalista enemmän sellaista romanttista kumppanuutta mitä kaipaat? Onnea oikean onnen etsintään ja löytämiseen!
N49
Kannattaa opetella kommunikoimaan siitä mitä kumpikin oikeasti haluaa. Kerro miehellesi suoraan, että toivot hänen tuovan sinulle ruusuja. Ovatko ne omasta mielestäsi rakkauden teot sellaisia, joita mies oikeasti toivoo ja jotka ovat hänelle tärkeitä? Vai teetkö niitä tekoja jopa turhaan? Tästä on hyvä lähteä.
En osaa samaistua tuohon, että uskot kaiken olevan sattumanvaraista. Ehkä siitä kumpuaa syvempi tyhjyyden ja merkityksettömyydentunteesi, jota ei pikkukonsteilla poisteta? Itse uskon vahvasti Jumalaan, Jeesukseen ja Jumalan johdatukseen ym., etten voisi olla muuta kuin samalla tavalla uskovan kanssa. Tärkeää on myös henkinen yhteys ja jatkuva keskusteleminen. Ilman näitä ei olisi mitään, en haluaisi olla suhteessa. Mielestäni syvä henkinen yhteys ja yhteinen huumori elävöittävät suhteen ja arjen. Muuten olisi aivan kuollutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ap,
Täällä on nyt miehet trollailemassa ja esittävät etteivät simppeliä tekstiä ymmärrä.
Pyörittävät sen takia tätä ympyrää
Höpö höpö. Olen keski-ikäinen romantikkonainen onnellisessa parisuhteessa, ja en ymmärrä ap:ta ollenkaan. Voi olla että olen siksi vaikuttanut tarpeettoman tylyltä, mutta ap:n "tunnepuolella ei vikaa"ja "en saa suhteesta mitään" aiheuttavat niin ison kognitiivisen ristiriidan, että ymmärrän jos esim ap:n mies on kujalla.
Ehkä tilanne on sama kun aiemmassa onnettomassa suhteessani? Mies oli tosi hyvä muuten muttei niin yhtään romanttinen, ja kun yritin saada yksin romantiikkaa taloon niin eihän siitä mitään tullut. Molemmat kaivattiin auringonlaskuun, minä istuksimaan rannalle katseet horisontissa, mies kalastamaan. Lopulta tajusin että molemmat on ihan ok mutta eivät tule tapahtumaan yhtä aikaa, erottiin ja eksäkin taitaa olla onnelllsempi nyt.
Romantikkonakin sitä paitsi tunnistan, että aidon rakkauden merkki on se kun tylsätkin jutut muuttuu kivoiksi yhdessä tehden. Voi vaikka siivota ja on kuitenkin rentoa ja mukavaa. Parempaa kuin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelma on huono itsetunto ja riittämätön arvostus itseäsi kohtaan. Hae niihin ensin apua/kohennusta. Sen jälkeen on todennäköisempää löytää parempi parisuhdekin (tai ehkä jopa parantaa nykyistä).
Vai oletko trolli?
En ymmärrä miten tämä nyt menee yhteen itsetunnon kanssa, oli se hyvä tai huono.
En myöskään ole trolli.
Ap
Sinähän kerroit tuolla aiemmin, että olet sellainen nainen, jolle ei ole tarjolla upeita henkisiä yhteyksiä. Kertooko tuo hyvästä itsetunnosta? Ja ujous ja varautuneisuus ei sitten liity tähän asiaan mitenkään.
Myöhemmin kerrot, että et koe elämääsi merkitykselliseksi eikä sillä ole niin väliäkään. Miksi merkityksellisellä parisuhteellakaan sitten olisi?
Voihan sitä noinkin elää, mutta jos haluat parisuhteen, joka ei tunnu laimealta, niin sinun on varmaan aihetta alkaa tekemään töitä itsesi kanssa.
Sanoin vain etten ole sellainen elämällä täytyy olla jokin suuri merkitys.
Eihän se kerro itsetunnosta mitään.Me ollaan sattumanvaraisia ihmisolentoja, tälläisessä järjettömässä paikassa, keskellä valtavaa tyhjiötä.
Se itsessään on jo niin merkittävää ettei yksittäisen ihmisen elämä niin kauhean merkittävä ole siihen verrattuna.
En tarkoittanut sitä nyt millään masennus/huono itsetunto tavalla.Ok. Jos kysyt parisuhdeasiaa hyvin käytännönläheisestä näkökulmasta, niin noin filosofinen/metafyysinen näkökulma vastauksissa ei ole kovin tarkoituksenmukaista, saattaa olla jopa harhaanjohtavaa.
Ja ristiriitaista viestintää joka tapauksessa.
Täh?
Aloitin kysymällä mistä tietää onko parisuhde menossa mihinkään?
Ja toiset kysyivät elämän merkityksellisyydestä yhtäkkiä, vastasin vain mitä kysyttiin.Ap
Ihmiset varmaan kysyvät siksi, koska parisuhde on (tai ainakin voi olla) yksi elämään eniten merkitystä tuova asia. Sinulla on ihminen, jota rakastat ja jolta saat vastarakkautta. Ihminen, jonka kanssa jaat elämäsi. Jotkut haluavat hyvin syvällisen suhteen, toisille riittää käytännöllisempi, toiset haluavat paljon intohimoa, toisille riittää vähempi jne.
Ylipäätään ihmiset kaipaavat elämäänsä merkityksellisyyttä, tavalla tai toisella. Haluavat olla osa jotain yhteisöä, on se sitten perhe, kansakunta, maailma tai universumi tai mikä tahansa. Yleensä myös halutaan tehdä asioita, joilla on jotain merkitystä. Ilman merkityksellisyyden tunnetta ihminen yleensa masentuu tai kokee jonkinlaista (eksistentiaalista) ahdistusta.
Oletko sinä poikkeus? Jos olet, niin miksi sinua häiritsee parisuhteesi tila? Sillähän ei pitäisi olla sinulle mitään merkitystä, millainen se on.
Ja edelleen, kun sinä kysyt ihan arkista, maanläheistä asiaa, ja kun muut alkavat kyselemään tarkemmin, niin alat puhumaan omasta mitättömästä asemastasi osana maailmankaikkeutta, niin etkö sinä itse näe siinä mitään outoa?
Kiitos viestistä, se oli auttavaisin mitä tullut vastaan.
Ja juuri tuota syvällistä yhteyttä haluan.
Että on juuri ytimessä tunne että hän on valinnut juuri minut. Niin kuin ennen tunsin häntä kohtaan.
Taisin aluksi olla niin rakkuden sokea, etten nähnyt totuutta.
Nyt kun on vain samantekevää arkea, niin taitaa tuntua että voisin olla kuka vaan.
Tämä nykyinen tuntuu niin pinnalliselta.
Ja tosiaan ontolta.Että kuunnellaan ja muistetaan mitä sanon.
Ja pieniä huomaavaisuuksia, kuten kirjoitin - mutta moni ei sanojensa mukaan osaa lukea.
Jos sanon että ruusut on ihania, niin hän toisi niitä minulle joku kerta, koska tietää sillä olevan merkitystä minulle.
Samaa mitä teen hänelle.En missään nimessä halua käytännön suhdetta ja intohimo ei ole minulle kovin tärkeää.
Enemmän se me - yhdessä, olotila mitä kaipaan.
Jännä kun kirjoitin noita tärkeitä asioita ja mainitsit universumin, ehkä se ja luonto ja eläimet on ne minun tarkoitus ja merkitystä tuovia asioita.
Kiitos viestistä, se sai minut ajattelemaan.
Viimeiseen kysymykseen: en näe, minusta kysymykset ja jatko kysymykset johdattivat vastaukseeni.
Ap
Hienoa, että viestistäni oli sinulle hyötyä. Toivon, että löydät elämääsi runsaasti merkitystä ja onnea ja että saat kokea olevasi huomioitu ja rakastettu - päädyt sitten tämän suhteen kanssa mihin tahansa ratkaisuun. Ja oikein mukavaa kesää sinulle. :)
🙂
Kiitos ja hyvää kesää sinulle!
Kiitos. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko elämäsi muuten merkityksellistä? Parisuhde ei kuitenkaan ole kuin yksi osanen kokonaisuudessa, ei koko rlämän sisältö.
Tämä on ollut itselleni vaikea asia sisältää. Kipuilen tyhjyyden tunteen kanssa, mutta se ei johdu parisuhteesta vaan mm. omasta masennuksestani.
No en kyllä elämää koe kauhean merkitykselliseksi, mutta olen sitä persoonaa jolle se nyt ei ole kovinkaan tärkeää.
Sattumanvaraisia ihmisiä tässä oudossa universumissa jne.Ap
Olet toivoton romantikko oikeasti 😍
Rakastatko miestä? Oletko onnellinen hänen kanssaan ja hänen seurassaan? Kaipaatko häntä silloin, kun olette erossa?
Siitä parisuhteessa on kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhde olekaan mitään elokuvien ilotulituksia ja vaalenpunaista hattaraa. Se on tavallista arkea, kotitöitä, mahdollisten lasten hoitamista jne. jne. Ihan sitä tavallista elämää.
Kyllä sen puolentoista vuoden kohdalla pitäisi edelleen olla sitä, että odottaa malttamattomana, että tapaa kumppanin tai ainakin pääsee taas puhumaan hänen kanssaan puhelimessa ja jakamaan kuulumisia. Ja että haaveilee tulevaisuudesta, kun ollaan vielä tiiviimmin sitouduttu toisiinsa (avo- tai avioliitto); jaetaan yhdessä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhde olekaan mitään elokuvien ilotulituksia ja vaalenpunaista hattaraa. Se on tavallista arkea, kotitöitä, mahdollisten lasten hoitamista jne. jne. Ihan sitä tavallista elämää.
Kyllä sen puolentoista vuoden kohdalla pitäisi edelleen olla sitä, että odottaa malttamattomana, että tapaa kumppanin tai ainakin pääsee taas puhumaan hänen kanssaan puhelimessa ja jakamaan kuulumisia. Ja että haaveilee tulevaisuudesta, kun ollaan vielä tiiviimmin sitouduttu toisiinsa (avo- tai avioliitto); jaetaan yhdessä asioita.
Ei mulla ole koskaan noin pitkään kestänyt
Vaikka olisin yrittänyt pitää romanssia yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et taida tosiaan tietää itsekään mitä haluat. Ota aikalisä ja mieti. Mutta älä roikota miestä liian pitkään. Hän löytää nopeasti paremman.
Suhteen vakiintuessa tulee niitä tyhjäkäymishetkiä. Useita. Intohimo-rakastumisen mennessä tulee plääh olo. Odota on minun neuvoni. Voisit vähän potkia ukkoosi perseeseen romantiikan puuteesta. Sanoin HIUKAN! VÄHÄN! INAN! Se voi olla hoo moilas asenossa ajatuksellisesti.
Kaikkien kipinäsuhteiden kohellusten jälkeen olisi ihanaa, kun olisi tasainen hyvä suhde.
Kuka tämänkin vanhan ketjun on kaivanut esiin. Pari oli juuri siinä vuoden kohdalla, jossa alkuhuuman jälkeen ratkeaa, mihin suuntaan mennään. Ei ole mitään "oikeata" mallia. Jokainen pari joutuu itse tekemään päätöksensä. Kyllähän ennuste tuolle suhteella ap:n puheiden perusteella vaan oli aika huono. Liekö eronneet.
jos joudut miettiä tuollasta niin ei suhde ole se oikea
Mun yks sukulainen ei vaan kyennyt tuntemaan normaaleja asioita sellaisella innokkuudella kuin me muut tunnetaan ja sen takia kaikki parisuhteet lässähti. Hän ei kyennyt rakastamaan, siis tuntemaan sitä huumaa ja niitä vuoristoradan mutkia. Ei edes silloin, kun sai lapsen. Hän kasvatti lapsensa kyllä erinomaisen hyvin yksin, mutta lapsikin sen aina tiesi, etttä kaikesta huolehtivaisuudestaan huolimatta äitinsä tunnemaailma on vajavainen. Ja aivan tosi vaikea uskoa sitä, niin sydämellisen välittävältä ihmiseltä
hän myös minun silmiin näytti. Niin mietin, että voisko myös ap:n tunnemaailma olla sen verran rajoittunut, että mikään ei tunnu miltään?
Hei, kiitos kirjoituksestasi.
Olen selvästi hyvin erilainen kuin sinä, koska en mitenkään kummemmin miehen kehoa ajattele, eikä seksi ole minulle tärkeää.
Mutta tuo toisen hyväksyminen - sellaisena kuin on kuulostaa todella ihanalta.
Ja toiseen kommenttiin jo kirjoitin että taisin olla alku huumassa aika sokea, koska mielestäni minä annan tuota miehelle, mutta en taida kokevani saavani samaa.
Tämä voi kuulostaa todella oudolta, mutta ihan kuin olisin suhteessa vanhempieni kanssa.
He olivat aika paljon samanlaisia, puhuivat minulle - mutta ei minun kanssani.
Minä kuuntelen, olen läsnä, yritän auttaa jos tilanne vaatii, toinen ottaa sen, mutta ei anna samaa energiaa takaisin.
Onko tämä aivan hullu selitys?
Ap