Positiivinen kadehtiminen, kerro mitä kadehdit

Toivoisin osaavani soittaa kuten ne, joilla on hyvä soittotaito (esim. piano, kitara, saksofoni). Ehkä tässä on mukana vähän sitä positiivista kateuttakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadehtiminen ei ole koskaan positiivista, joten aloituksesi on ristiriitainen - kuten niin usein tällä foorumilla. Kateus, johon kadehtiminen perustuu on yksi negatiivisimmista tunteista, mitä ihmisellä voi olla. Kateus syö tai kuluttaa kadehtijaa sisäisesti, mustaa mielen ja aiheuttaa psykosomaattisia sairauksia, joten se on itse asiassa itsetuhoinen tunne. Pitkään jatkunut kateus jotain ihmistä kohtaan synnyttää lopulta vihan tätä ihmistä kohtaan. Aika ajoihan saamme lukea, kuinka jonkin maailmantähden innokas fani on muuttunut idoliaan kohtaan murhanhimoiseksi. 

Jopas lähti mopo käsistä jollain.

Nimenomaan tällainen positiivinen, viaton kadehdinta (johon otsikko viittaa) ei nyt liene kenenkään muun mielestä yksi negatiivisimmista tunteista kuten sinä kirjoitat. Sallikaa mun nauraa.

Vedit tuohon jopa murhanhimon. Voi pyhä sylvi!

Kyseessä on ketju jossa voi kertoa esim kadehtivansa heitä joilla on järvenrantamökki, koska itsellä ei ole mutta sellaisen haluaisi.

Tätä positiivista kadehdintaa ei voi kääntää ihailuksi niitä kohtaan joilla tuommonen mökki on. Ei tässä ihailla ketään ihmistä.

Ja muuttuisimmeko vihaisiksi ja ilkeiksi heitä kohtaan jotka omistaa tommosen mökin. 😆.... no ei tietenkään.

Hannu Lauerma sanoi kerran jossain haastettelussa, että on suorastaan sankarillista pystyä myöntämään, että on kateellinen. Silloin sen kuulemma saa pysymään helpommin aisoissa. Tuon kuuleminen lohdutti itseäni siinä ja silloin todella paljon, koska oma elämäni ei ollut silloin kovin hohdokasta. Kadehdin hiljaa mielessäni ihmisiä, joilla oli esim. hyvä työ ja parisuhde, ja häpesin kaiken muun vaikean lisäksi sitä, että kadehdin, vaikken tietenkään millään tavalla pyrkinyt sabotoimaan kenkään hyvää elämää. Ennemminkin käperryin itseeni.

Hän sanoi myös, että kateudella sinänsä on turhan huono maine, vaikka sen varjolla tietysti tapahtuu paljon kauheita. Eiköhän kokenut oikeuspsykiatri tiedä.

Minäkin kadehdin kissojani. Kun lähtee itse aamulla polkemaan syyssateeseen ja kisut jää raukeasti köllöttelemään sohvalle niin kateushan siinä iskee. Muutenkin kissa on mestarillinen rentoutuja ja nautiskelija - ja niin helkkarin söpöjä! Olisipa itsekin :).

Ja ei, positiiviseen kateuteen ei liity toksista negatiivisuutta tai murhanhimoa niin kuin tuolla joku väitti.

Katselin Unelmakoti Sisiliassa ohjelmaa ja pitkästä aikaa kävi mielessä, että olishan se ihanaa, kun olis paljon rahaa!

Olis ihana just ostaa joku sellainen vanha, karsimaattinen asunto vaikkapa juuri Italiasta tai Ranskasta ja kunnostaa siitä juuri oman maun mukainen puutarhaa myöten!

Antaisi se varakkuus kuitenkin eri tavalla mahdollisuuksia elämässä!

Valitettavan usein kuitenkin varakkaat ihmiset keskittyvät kovasti siihen, että sitä rahaa tulisi vain lisää. Tulisiko sitä itsestäkin samanlainen?

Mutta niille, jotka osaavat käyttää rahojaan itsensä ja ehdottomasti myös muiden ihmisten hyväksi, olen positiivisesti kateellinen =)

Kadehdin positiivisesti ihmisten kädentaitoja - ompelijoiden ja puuseppien aivan erityisesti.

Olen tavallaan kateellinen kahdelle kaverilleni, joille tulee koiranpentu.  

Rakastan koiria, mutta olemme päätyneet siihen, että elämäntilanteemme johdosta sellaisen hankkiminen ei ole nyt mahdollista.

Mutta kaikkea hyvää ja ihanaa toivotan heille, jotka koiran ottavat hyvin hoidettavaksi ja rakastettavaksi.

Huomaan että vuosien (kymmenien) jälkeen minulle on pitkästä aikaa iskenyt taas pieni tissikateus! Olen siro ja todella hoikka, ja saan usein kehuja ja huomiota ulkonäöstäni. Mutta rinnat eivät koskaan ole olleet järin suuret, ja nyt kahden lapsen imetyksen jälkeen ne on kutistuneet olemattomiin. Mieluummin olen hoikka ja rinnaton kun lihava ja isorintainen, mutta kadehdin niitä jotka ovat yhtä hoikkia ja silti on kauniit, pyöreät rinnat. Isoja en kaipaa, mutta sellaiset pyöreät olisi mukavat.

Kielitaitoa, korkeaa koulutusta, esimerkiksi kitaran soittotaitoa, laulutaitoa, ylipäänsä taiteellisuutta, isoa meisseliä, nuoruutta.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadehtiminen ei ole koskaan positiivista, joten aloituksesi on ristiriitainen - kuten niin usein tällä foorumilla. Kateus, johon kadehtiminen perustuu on yksi negatiivisimmista tunteista, mitä ihmisellä voi olla. Kateus syö tai kuluttaa kadehtijaa sisäisesti, mustaa mielen ja aiheuttaa psykosomaattisia sairauksia, joten se on itse asiassa itsetuhoinen tunne. Pitkään jatkunut kateus jotain ihmistä kohtaan synnyttää lopulta vihan tätä ihmistä kohtaan. Aika ajoihan saamme lukea, kuinka jonkin maailmantähden innokas fani on muuttunut idoliaan kohtaan murhanhimoiseksi. 

Jopas lähti mopo käsistä jollain.

Nimenomaan tällainen positiivinen, viaton kadehdinta (johon otsikko viittaa) ei nyt liene kenenkään muun mielestä yksi negatiivisimmista tunteista kuten sinä kirjoitat. Sallikaa mun nauraa.

Vedit tuohon jopa murhanhimon. Voi pyhä sylvi!

Kyseessä on ketju jossa voi kertoa esim kadehtivansa heitä joilla on järvenrantamökki, koska itsellä ei ole mutta sellaisen haluaisi.

Tätä positiivista kadehdintaa ei voi kääntää ihailuksi niitä kohtaan joilla tuommonen mökki on. Ei tässä ihailla ketään ihmistä.

Ja muuttuisimmeko vihaisiksi ja ilkeiksi heitä kohtaan jotka omistaa tommosen mökin. 😆.... no ei tietenkään.

Hannu Lauerma sanoi kerran jossain haastettelussa, että on suorastaan sankarillista pystyä myöntämään, että on kateellinen. Silloin sen kuulemma saa pysymään helpommin aisoissa. Tuon kuuleminen lohdutti itseäni siinä ja silloin todella paljon, koska oma elämäni ei ollut silloin kovin hohdokasta. Kadehdin hiljaa mielessäni ihmisiä, joilla oli esim. hyvä työ ja parisuhde, ja häpesin kaiken muun vaikean lisäksi sitä, että kadehdin, vaikken tietenkään millään tavalla pyrkinyt sabotoimaan kenkään hyvää elämää. Ennemminkin käperryin itseeni.

Hän sanoi myös, että kateudella sinänsä on turhan huono maine, vaikka sen varjolla tietysti tapahtuu paljon kauheita. Eiköhän kokenut oikeuspsykiatri tiedä.

Olen oivaltanut, että kateus voi olla sitä negatiivista, missä on vaikea kestää sitä, et jollakin on jotain mitä itse haluaisi.

Tai sitten ns. positiivista, et ihailee sitä, mitä toisella on. Negassa haluaa, että toisellakaan ei olis, pos. haluisi saada tai saavuttaa saman, kuin toisella.

Minusta on omituinen asia tuomita joku tunne (tunnehan tuokin on) ja yrittää sit olla, kuin ei oliskaan. Sehän se tuhoisaa on. Terveempää on tunnistaa pahatkin tunteet ja käsitellä ne.

                                                                    Kun paha ei saa palkkaansa.

kadehdin terveitä ihmisiä

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kadehdin kissojani. Kun lähtee itse aamulla polkemaan syyssateeseen ja kisut jää raukeasti köllöttelemään sohvalle niin kateushan siinä iskee. Muutenkin kissa on mestarillinen rentoutuja ja nautiskelija - ja niin helkkarin söpöjä! Olisipa itsekin :).

Ja ei, positiiviseen kateuteen ei liity toksista negatiivisuutta tai murhanhimoa niin kuin tuolla joku väitti.

Kissa on kova saalistaja ja tappaa myös huvikseen.  Tulee eräs orxx mieleen..

Kadehdin ihmisiä jotka puhuvat paljon, aina, kaikkialla ja monista aiheista. Heidän elämänsä on varmasti helppoa koska he saavat kavereita ja verkostoituvat. He uskaltavat esiintyä. He saavat kaikenlaista hyvää ilmaiseksi. Ihmiset pitävät heistä.

Niitä, joilla on lämpimät ja välittävät vanhemmat.

Ehkä muutenkin välillä kateutta aiheuttaa sellaiset, joilla tosi onnistunut elämä ja jossa kaikki tuntuu aina vaan menevän putkeen.

Mutta toisaalta en tiedä millainen olisin, jos en olisi kokenut näitä kokemuksia. Joskus ne pahat kokemukset kasvattaa ihmistä ihan eri tavalla ja tiedän elämästä ja ihmissuhteista aika paljon sellaista, mitä moni ei tiedä tai arvaa.

Vierailija kirjoitti:

Huomaan että vuosien (kymmenien) jälkeen minulle on pitkästä aikaa iskenyt taas pieni tissikateus! Olen siro ja todella hoikka, ja saan usein kehuja ja huomiota ulkonäöstäni. Mutta rinnat eivät koskaan ole olleet järin suuret, ja nyt kahden lapsen imetyksen jälkeen ne on kutistuneet olemattomiin. Mieluummin olen hoikka ja rinnaton kun lihava ja isorintainen, mutta kadehdin niitä jotka ovat yhtä hoikkia ja silti on kauniit, pyöreät rinnat. Isoja en kaipaa, mutta sellaiset pyöreät olisi mukavat.

Jaa, itse olisin kyllä mieluummin vaikka lihava ja isorintainen, kuin rinnaton!!!!!! Näyttää kuitenkin naiselta!!!!

-Viera- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kadehdin kissojani. Kun lähtee itse aamulla polkemaan syyssateeseen ja kisut jää raukeasti köllöttelemään sohvalle niin kateushan siinä iskee. Muutenkin kissa on mestarillinen rentoutuja ja nautiskelija - ja niin helkkarin söpöjä! Olisipa itsekin :).

Ja ei, positiiviseen kateuteen ei liity toksista negatiivisuutta tai murhanhimoa niin kuin tuolla joku väitti.

Kissa on kova saalistaja ja tappaa myös huvikseen.  Tulee eräs orxx mieleen..

Inceliltä ei kysytty. Vai mitä se kissa olohuoneessa tappaa? Kun ei ole kärpäsiäkään. 

Kdehdin ihmisiä, joiden ei tarvitse jatkuvasti häveta omaa naamaansa.

Ihmisiä, joilla on kaunis lauluääni ja osaavat tanssia. Ilmaisen iloani kotona antaumuksellisella hoilotuksella ja omilla revityksillä, mutta ne eivät ole muiden korvien tai katseiden kestäviä. Joudun muiden seurassa himmailemaan omaa heittäytymistä pitäessäni kivaa.

Kadehdin ihmisiä, joille matematiikka ja filosofia ovat ymmärrettäviä ja helppoja.

Kateuden piston ja surun aiheuttaa se, että joillakin ihmisillä on läheiset ja mutkattomat välit omien vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Tai ylipäätään sellainen "ihana iso perhe ja suku" -meininki. 

Haluaisin itsekin kokoontua viikonloppuna suvun ja perheen kanssa syömään tms. Itselläni on sisaruksia ja vanhemmat, mutta suhteemme ei koskaan ole ollut läheinen ja välitön, emmekä juuri pidä yhteyttä, jotakin pakollisia tekstareita vaihdellaan.