Lue keskustelun säännöt.
Mies perui kutsuni juhannuksen viettoon
13.06.2022 |
Kolmikymppinen pariskunta, asumme yhdessä, yhteistä elämää takana 1,5 v ja viime juhannuksena samaa ongelmaa ei ollut kun olin itse töissä
Mies on suunnilleen viime juhannuksesta asti puhunut kaveriporukkansa juhannuksesta, kuinka mennään sitten sinne samalle mökille missä he ovat olleet aina ties kuinka monta vuotta, mitä kaikkea siellä yleensä tehdään ja kuinka minäkin varmasti pidän kaikesta. Siis oikeasti koko ajan puheissansa ollut että yhdessä mennään. Mökki on siis jonkun sellaisen kaverin, jota minä en ole tavannut eikä virallista kutsua ole tullut (siis miehini kautta) vaan sellaista epämääräistä että sinne mennään ja siellä ollaan.
Muutama kuukausi sitten alkoi miehen vatsappiin ilmestyä Jussi22 ryhmään kauheasti viestejä mutta minulle ei oikein puhunut enää mitään. Olimme noin kuukausi sitten miehen erään kaveripariskunnan luona käymässä ja he siinä kaikki kolme puhuivat innoissaan tästä juhannuksesta ja en itse ollut yhtään varma että koskiko suunnitelmat minua vai ei. Kun puhuivat vieraslistasta, tämä mieheni kaveri (mies myöskin) selitti kuinka nukkumapaikkoja on rajoitetusti ja bileet uhkaa paisua. Sivulauseessa ymmärsin tämän miehen kaverin puheista että hän toivoo myös minua paikalle ja kiva kun mieheni on löytänyt jonkun.
No jäin sitten odottelemaan että kertooko mieheni minulle mitään suunnitelmien yksityiskohtia, kuten päiviä, mökin sijaintia tai mitään. Ei ole kertonut. Viime viikolle kyllä mainosti kuinka paljon hänelle on jo joku ostanut juomia juhannusta varten, minusta ei puhunut mitään.
Nyt sitten kertoi kun näki että näin vatsappinsa laulavan että ajatteli mennä juhannuksena ilman minua. Ei myöntänyt edes että ei ollut missään vaiheessa kutsunut minua.
Suoraan sanottuna ei minua edes kiinnosta mökkeily vieraiden ihmisjoukkojen keskellä, mutta jotenkin ärsytti tämä tapa. Ensin ollaan niin innoissaan menossa priskuntana ja sitten ei ollakaan. Tulee vain olo että häpeääkö minua, enkö sopisi joukkoon hänen mielestään vai onko siellä kavereiden seassa jotakin mitä minä en saisi nähdä.
Ei sisältänyt edes mitään kysymystä, teki vain mieli avautua.
Kommentit (868)
Sitten tulee uusivuosi, ja vappu ja pääsiäinen, pitää päästä poikaporukalla jonnekin ryyppäämään.
Mitä ihmettä kukaan tekee tollasella pojalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minusta ole vähän aikaa yhdessä, jos ovat olleet 1,5 vuotta kimpassa ja asuvatkin yhdessä. Ovat avoliitossa.
1,5 vuotta on lyhyt aika. Sanotaan, että ns. honeymoon- vaihe kestää pari vuotta, sitten alkaa tulla arki suhteeseen ja ennen sitä ei kannattaisi pohtia sitoutumista avo- tai avioliittoon. Itselleni on pariin otteeseen tuo puolentoista vuoden rajapyykki ollut juuri se, jossa suhde on päättynyt. Kummassakaan tapauksessa ei todellakaan oltu vielä muutettu yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei nyt täältä töistä ehdi kommentoimaan yksittäisiä kommentteja, mutta lukee tauolla ketjua.
Tuli jotenkin entistä phempi olo näistä kommenteista. Ei kommentoijien takia vaan miehen takia. Jotenkin ajattelin että ylireagoin kun ärsytti tuo ja minä olin se ongelma, ja odotin jopa saavani kuraa niskaa. Mutta onhan tuo miehen käytös ongelmallista.
Itseänikään ei haittaa niinkään erillisesti juhannuksen vietto, vaan tämä kommunikointi tai sen puute. Jäi kyllä ikävä maku..
Aiemmin mies on ollut erittäin huomaavainen niin arjessa kuin juhlassa. Syntymäpäivänä tulee aamiaiset sänkyyn, jouluna saan lahjoja ja hän halusi sen viettää kanssani. Muun muassa tällaista. Mutta en nyt tiedä enää. Ehkä otan pari päivää vähän enemmän omaa aikaa ja mietin mikä tässä hiertää. Kesäviikonloppujakaan meillä ei ylenmäärin ole kun lomat vähän eri aikoihin.
Ihan aiheesta olet paihoittanut mielesi, kuten tässä ketjussa on monet jo todenneet. Miehen tempun tympeyttä lisää se, että peruu näin viime tipassa. Vaikea tehdä lennosta uudet suunnitelmat, kun varmasti kaikilla sinunkin kavereilla ja läheisillä on jo omat suunnitelmat lyöty lukkoon.
Sitten kun keskustelette miehen kanssa asiasta, mielenkiintoista tietää jääkö mies jumittamaan harhaluuloon, että sinua loukkasi se ettet päässyt mukaan? Vai tajuaako hän, että tapa millä peruutus tuli on tässä se todellinen ongelma.
Mulla tuollainen toisen ajan epäkunnioittaminen olisi niin iso juttu, että löisi aika ison leiman parisuhteeseen ja sen tulevaisuudelle.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjun kaikkia kommentteja, mutta laitan nyt silti ajatuksiani.
Ensinnäkin ei kai ap:n mies voi luvata että ap pääsee hänen kaverinsa mökille, ellei siltä kaverilta ole kysytty? Jos tämä mökin omistaja ei huolinut ap:ta mukaan, koska kuten sanottua, nukkumatilaa on vähän ja ap ja mies ovat olleet aika vähän aikaa yhdessä. Ehkä ap ei kuulu samalla tavalla porukkaan vielä kuin niiden muiden puolisot? Jotain sellaista tuli mieleen.
Se on kyllä totta, että ap:n mies hoiti asian aika tökerösti. Ensin antoi olettaa että yhdessä mennään mutta sitten ei kuitenkaan, eikä edes kysynyt mitä mieltä ap on asiasta. Onhan se lapsellisesti toimittu, mutta ei kai nyt eron paikka sentään. Asiasta voi keskustella ja ap voi kertoa miehelleen, miltä tämän käytös tuntuu. Ymmärrän ap:n harmituksen mutta ymmärrän myös miestä. Mies on tuntenut nämä ystävänsä varmaan paljon kauemmin kuin ap:n, ja jos tällainen kaveriporukkajuhannus on tullut jo tavaksi, se on miehelle tärkeää. Eli jos ap ei pääse mukaan mökille, mies on kahden tulen välissä tavallaan ja valitsee mieluummin sen mökin kuin ap:n kanssa olon kahdestaan jossain.
Kait ap ja mies voisivat vielä sopia asiasta, että saisiko ap nyt kuitenkin tulla mukaan, mikäli se mökin omistajalle sopii?
Noi kommentit joissa sanotaan että "en ikinä viettäisi juhlia erikseen", niin niistä ei kannata välittää. Jokainen tavallaan. Itseäni ahdistaisi sellainen kahlinta, että joka ikinen juhla pitäisi viettää samassa paikassa kuin mieheni. Joskus vietämme, joskus emme. Ja muutenkin joku juhannus, päivä muiden joukossa... Tuntuu hassulta että sen viettoa suunnitellaan kuukausia etukäteen jossain sille varatussa whatsapp-ryhmässä. :D Itse mietin ehkä juhannusviikolla vasta että mitähän sitä tänä vuonna hommais, onko omilla ystävillä jotain menoa johon vois osallistua vai oisko miehen kanssa vai molempien. Mutta kukin tavallaan!
Ap tässä
Tätä minäkin ihmettelen. Ja ihmettelin jo alunperin miten pystyi olettamaan että minut on kutsuttu johonkin, mutta niin vain puhui siitä kuinka pariskunnat saavat sitten premmat huoneet ja vaikka mitä. Ei tarvinnut kysyä, olenko kutsuttu kun mies aivan selkeästi puhui että yhdessä mennään eli odotti ehkä itsekin että kutsu koskee molempia ja ehkä ei nyt sitten koskenutkaan.
Sen verran tunnekuohussa olen että en nyt viitsi alkaa tivaamaan että oliko kyse siitä että mies itse sai kaveriltaan valinnan että joko minä tai he, vai oliko tämä miehen päätös että ei edes halua minua sinne.
Olisin tietysti ymmärtäväinen että joku joka ei minua ole tavannutkaan ei halua kutsua minua juhannuksen viettoon, jonka vuoksi ihmettelen että tämmöistä ei voisi sanoa. Luulisi että miehellekin olisi helpompi ulkoistaa tämä ja ohjata ärtymykseni sinne kaverinsa suuntaan. En tiedä. Ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni ei tulisi mieleenkään viettää mitään jouluja tai juhannuksia kaveriporukassa ilman miestäni, eikä vastaavasti hänelläkään. Oudon tästä ap:n juhannuksesta tekee se, että kyseessä ei edes ole mikään miesten kännäysreissu, vaan siellä on kuitenkin osalla ainakin kumppanit ilmeisesti mukana.
Minusta monenkin kommentista unohtuu sellainen pääpointti, että vietetään niitä pyhiä sitten yhdessä tai erikseen, niin asioista sovitaan yhdessä, ratkaisun täytyy olla molemmille ok, ei vain toiselle. Parisuhteessa joutuu tekemään kompromissejä, ei voi elää kuten sinkkuna.
Miksi mies edes on suhteessa jos haluaa viettää kaikki merkittävät juhlapyhät ilman vaimoaan. Ei muuta kuin ilmaisen kotipiian ja seksipalvelujen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minusta ole vähän aikaa yhdessä, jos ovat olleet 1,5 vuotta kimpassa ja asuvatkin yhdessä. Ovat avoliitossa.
1,5 vuotta on lyhyt aika. Sanotaan, että ns. honeymoon- vaihe kestää pari vuotta, sitten alkaa tulla arki suhteeseen ja ennen sitä ei kannattaisi pohtia sitoutumista avo- tai avioliittoon. Itselleni on pariin otteeseen tuo puolentoista vuoden rajapyykki ollut juuri se, jossa suhde on päättynyt. Kummassakaan tapauksessa ei todellakaan oltu vielä muutettu yhteen.
Se on ihan sama onko 1,5 vuotta kenenkäkin mielestä lyhyt vai pitkä aika. Se on joka tapauksessa ihan riittävä aika siihen, että osaa ottaa toisen huomioon.
Lähtisin itse johonkin festareille. Yksin tai kaverin kanssa. Oiskohan ok ukolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillähän on toinen, ehkä vanhempi tapaus, jota pa nee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjun kaikkia kommentteja, mutta laitan nyt silti ajatuksiani.
Ensinnäkin ei kai ap:n mies voi luvata että ap pääsee hänen kaverinsa mökille, ellei siltä kaverilta ole kysytty? Jos tämä mökin omistaja ei huolinut ap:ta mukaan, koska kuten sanottua, nukkumatilaa on vähän ja ap ja mies ovat olleet aika vähän aikaa yhdessä. Ehkä ap ei kuulu samalla tavalla porukkaan vielä kuin niiden muiden puolisot? Jotain sellaista tuli mieleen.
Se on kyllä totta, että ap:n mies hoiti asian aika tökerösti. Ensin antoi olettaa että yhdessä mennään mutta sitten ei kuitenkaan, eikä edes kysynyt mitä mieltä ap on asiasta. Onhan se lapsellisesti toimittu, mutta ei kai nyt eron paikka sentään. Asiasta voi keskustella ja ap voi kertoa miehelleen, miltä tämän käytös tuntuu. Ymmärrän ap:n harmituksen mutta ymmärrän myös miestä. Mies on tuntenut nämä ystävänsä varmaan paljon kauemmin kuin ap:n, ja jos tällainen kaveriporukkajuhannus on tullut jo tavaksi, se on miehelle tärkeää. Eli jos ap ei pääse mukaan mökille, mies on kahden tulen välissä tavallaan ja valitsee mieluummin sen mökin kuin ap:n kanssa olon kahdestaan jossain.
Kait ap ja mies voisivat vielä sopia asiasta, että saisiko ap nyt kuitenkin tulla mukaan, mikäli se mökin omistajalle sopii?
Noi kommentit joissa sanotaan että "en ikinä viettäisi juhlia erikseen", niin niistä ei kannata välittää. Jokainen tavallaan. Itseäni ahdistaisi sellainen kahlinta, että joka ikinen juhla pitäisi viettää samassa paikassa kuin mieheni. Joskus vietämme, joskus emme. Ja muutenkin joku juhannus, päivä muiden joukossa... Tuntuu hassulta että sen viettoa suunnitellaan kuukausia etukäteen jossain sille varatussa whatsapp-ryhmässä. :D Itse mietin ehkä juhannusviikolla vasta että mitähän sitä tänä vuonna hommais, onko omilla ystävillä jotain menoa johon vois osallistua vai oisko miehen kanssa vai molempien. Mutta kukin tavallaan!
Ap tässä
Tätä minäkin ihmettelen. Ja ihmettelin jo alunperin miten pystyi olettamaan että minut on kutsuttu johonkin, mutta niin vain puhui siitä kuinka pariskunnat saavat sitten premmat huoneet ja vaikka mitä. Ei tarvinnut kysyä, olenko kutsuttu kun mies aivan selkeästi puhui että yhdessä mennään eli odotti ehkä itsekin että kutsu koskee molempia ja ehkä ei nyt sitten koskenutkaan.
Sen verran tunnekuohussa olen että en nyt viitsi alkaa tivaamaan että oliko kyse siitä että mies itse sai kaveriltaan valinnan että joko minä tai he, vai oliko tämä miehen päätös että ei edes halua minua sinne.
Olisin tietysti ymmärtäväinen että joku joka ei minua ole tavannutkaan ei halua kutsua minua juhannuksen viettoon, jonka vuoksi ihmettelen että tämmöistä ei voisi sanoa. Luulisi että miehellekin olisi helpompi ulkoistaa tämä ja ohjata ärtymykseni sinne kaverinsa suuntaan. En tiedä. Ärsyttää.
Tuokin kuulostaisi minusta oudolta jos kerta on sellainen tiivis porukka missä myös puolisot on mukana. Tuollaiset tapahtumathan ovat juuri niitä missä uusi henkilö ikään kuin toivotetaan tervetulleeksi porukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Nyt sitten kertoi kun näki että näin vatsappinsa laulavan että ajatteli mennä juhannuksena ilman minua. Ei myöntänyt edes että ei ollut missään vaiheessa kutsunut minua."
Mökin omistaja kaiketi päättää ketä kutsuu. Ei ole miehesi asia kutsua väkeä muiden mökille.
Noin muuten, mies ei vaikuta arvostavan sinua ja tunteitasi. On ihan ok mennä juhlimaan eri paikkoihin, mutta miehesi ei arvosta sinua sitä vertaa, että vaivautuisi kertomaan ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjun kaikkia kommentteja, mutta laitan nyt silti ajatuksiani.
Ensinnäkin ei kai ap:n mies voi luvata että ap pääsee hänen kaverinsa mökille, ellei siltä kaverilta ole kysytty? Jos tämä mökin omistaja ei huolinut ap:ta mukaan, koska kuten sanottua, nukkumatilaa on vähän ja ap ja mies ovat olleet aika vähän aikaa yhdessä. Ehkä ap ei kuulu samalla tavalla porukkaan vielä kuin niiden muiden puolisot? Jotain sellaista tuli mieleen.
Se on kyllä totta, että ap:n mies hoiti asian aika tökerösti. Ensin antoi olettaa että yhdessä mennään mutta sitten ei kuitenkaan, eikä edes kysynyt mitä mieltä ap on asiasta. Onhan se lapsellisesti toimittu, mutta ei kai nyt eron paikka sentään. Asiasta voi keskustella ja ap voi kertoa miehelleen, miltä tämän käytös tuntuu. Ymmärrän ap:n harmituksen mutta ymmärrän myös miestä. Mies on tuntenut nämä ystävänsä varmaan paljon kauemmin kuin ap:n, ja jos tällainen kaveriporukkajuhannus on tullut jo tavaksi, se on miehelle tärkeää. Eli jos ap ei pääse mukaan mökille, mies on kahden tulen välissä tavallaan ja valitsee mieluummin sen mökin kuin ap:n kanssa olon kahdestaan jossain.
Kait ap ja mies voisivat vielä sopia asiasta, että saisiko ap nyt kuitenkin tulla mukaan, mikäli se mökin omistajalle sopii?
Noi kommentit joissa sanotaan että "en ikinä viettäisi juhlia erikseen", niin niistä ei kannata välittää. Jokainen tavallaan. Itseäni ahdistaisi sellainen kahlinta, että joka ikinen juhla pitäisi viettää samassa paikassa kuin mieheni. Joskus vietämme, joskus emme. Ja muutenkin joku juhannus, päivä muiden joukossa... Tuntuu hassulta että sen viettoa suunnitellaan kuukausia etukäteen jossain sille varatussa whatsapp-ryhmässä. :D Itse mietin ehkä juhannusviikolla vasta että mitähän sitä tänä vuonna hommais, onko omilla ystävillä jotain menoa johon vois osallistua vai oisko miehen kanssa vai molempien. Mutta kukin tavallaan!
Ap tässä
Tätä minäkin ihmettelen. Ja ihmettelin jo alunperin miten pystyi olettamaan että minut on kutsuttu johonkin, mutta niin vain puhui siitä kuinka pariskunnat saavat sitten premmat huoneet ja vaikka mitä. Ei tarvinnut kysyä, olenko kutsuttu kun mies aivan selkeästi puhui että yhdessä mennään eli odotti ehkä itsekin että kutsu koskee molempia ja ehkä ei nyt sitten koskenutkaan.
Sen verran tunnekuohussa olen että en nyt viitsi alkaa tivaamaan että oliko kyse siitä että mies itse sai kaveriltaan valinnan että joko minä tai he, vai oliko tämä miehen päätös että ei edes halua minua sinne.
Olisin tietysti ymmärtäväinen että joku joka ei minua ole tavannutkaan ei halua kutsua minua juhannuksen viettoon, jonka vuoksi ihmettelen että tämmöistä ei voisi sanoa. Luulisi että miehellekin olisi helpompi ulkoistaa tämä ja ohjata ärtymykseni sinne kaverinsa suuntaan. En tiedä. Ärsyttää.
Entäs sitten jos "miehesi" (=keskenkasvuinen juoppo) joutuu tekemään valinnan sinun ja kavereidensa välillä, ja valitsee kaverit! Eikö se yhtään harmita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjun kaikkia kommentteja, mutta laitan nyt silti ajatuksiani.
Ensinnäkin ei kai ap:n mies voi luvata että ap pääsee hänen kaverinsa mökille, ellei siltä kaverilta ole kysytty? Jos tämä mökin omistaja ei huolinut ap:ta mukaan, koska kuten sanottua, nukkumatilaa on vähän ja ap ja mies ovat olleet aika vähän aikaa yhdessä. Ehkä ap ei kuulu samalla tavalla porukkaan vielä kuin niiden muiden puolisot? Jotain sellaista tuli mieleen.
Se on kyllä totta, että ap:n mies hoiti asian aika tökerösti. Ensin antoi olettaa että yhdessä mennään mutta sitten ei kuitenkaan, eikä edes kysynyt mitä mieltä ap on asiasta. Onhan se lapsellisesti toimittu, mutta ei kai nyt eron paikka sentään. Asiasta voi keskustella ja ap voi kertoa miehelleen, miltä tämän käytös tuntuu. Ymmärrän ap:n harmituksen mutta ymmärrän myös miestä. Mies on tuntenut nämä ystävänsä varmaan paljon kauemmin kuin ap:n, ja jos tällainen kaveriporukkajuhannus on tullut jo tavaksi, se on miehelle tärkeää. Eli jos ap ei pääse mukaan mökille, mies on kahden tulen välissä tavallaan ja valitsee mieluummin sen mökin kuin ap:n kanssa olon kahdestaan jossain.
Kait ap ja mies voisivat vielä sopia asiasta, että saisiko ap nyt kuitenkin tulla mukaan, mikäli se mökin omistajalle sopii?
Noi kommentit joissa sanotaan että "en ikinä viettäisi juhlia erikseen", niin niistä ei kannata välittää. Jokainen tavallaan. Itseäni ahdistaisi sellainen kahlinta, että joka ikinen juhla pitäisi viettää samassa paikassa kuin mieheni. Joskus vietämme, joskus emme. Ja muutenkin joku juhannus, päivä muiden joukossa... Tuntuu hassulta että sen viettoa suunnitellaan kuukausia etukäteen jossain sille varatussa whatsapp-ryhmässä. :D Itse mietin ehkä juhannusviikolla vasta että mitähän sitä tänä vuonna hommais, onko omilla ystävillä jotain menoa johon vois osallistua vai oisko miehen kanssa vai molempien. Mutta kukin tavallaan!
Ap tässä
Tätä minäkin ihmettelen. Ja ihmettelin jo alunperin miten pystyi olettamaan että minut on kutsuttu johonkin, mutta niin vain puhui siitä kuinka pariskunnat saavat sitten premmat huoneet ja vaikka mitä. Ei tarvinnut kysyä, olenko kutsuttu kun mies aivan selkeästi puhui että yhdessä mennään eli odotti ehkä itsekin että kutsu koskee molempia ja ehkä ei nyt sitten koskenutkaan.
Sen verran tunnekuohussa olen että en nyt viitsi alkaa tivaamaan että oliko kyse siitä että mies itse sai kaveriltaan valinnan että joko minä tai he, vai oliko tämä miehen päätös että ei edes halua minua sinne.
Olisin tietysti ymmärtäväinen että joku joka ei minua ole tavannutkaan ei halua kutsua minua juhannuksen viettoon, jonka vuoksi ihmettelen että tämmöistä ei voisi sanoa. Luulisi että miehellekin olisi helpompi ulkoistaa tämä ja ohjata ärtymykseni sinne kaverinsa suuntaan. En tiedä. Ärsyttää.
Paremmat huoneet? Nyt kuulostaa jännälle. Seurusteleeko porukasta vain 1-2 paria vai onko mökki joku linna? Tyypillinen suomalainen mökki on tönö, jossa on max 1-2 makuuhuonetta. Meilläkin nukuttiin tupakeittiössä useampi pariskunta ja osa pihalla teltoissa.
Tuota menoa jaksoi joskus nuorena aikuisena. Nykyään viettää ihan mieluusti juhannusta oman perheen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sillähän on toinen, ehkä vanhempi tapaus, jota pa nee.
Kuule, ei tällaiset miehet välttämättä pane ketään muuta, ne vaan tykkää ryypätä kaveriensa kanssa. Ja todellakin on kokemusta näistä. Niille kaverit on se "hauska biletysseura", kun taas oma kumppani ei sellaista ole. Ja tällaista esiintyy ihan kolmekymppistenkin parissa, jos lapsia ei vielä ole (tai joskus vaikka olisikin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti käynyt niin, että juhlien järjestäjä todennut kämpän tulevan vähän liian täyteen ja pyytänyt ap:n miestä jättämään avokkinsa pois vieraslistalta. Siitä sitten miettimään mitä johtopäätöksiä voi vetää a) ko. kaveriporukan halusta ottaa ap:ta porukkaan mukaan eli kuinka tervetullut ap on tuohon sisäpiiriin ja b) mitä se kertoo miehestä, että hänelle on ihan fine jättää avovaimonsa pois juhannussuunnitelmista ja kertoa se hänelle 2 vk ennen juhannusta, jolloin on ap:lla aika hemmetin kiire alkaa tehdä enää mitään muitakaan suunnitelmia. Miehelle on siis ihan ok, että mahdollisesti ap viettää juhannuksen yksin kotona, ellei hän saa sovittua tähän hätään enää mitään kenenkään kaverinsa kanssa tai varattua jotain omaa sooloreissua tai menee vaikka vanhempiensa luokse juhannukseksi...
Hyi helvatti. Mä olisin jo eronnut tuollaisesta miehestä. Niitäkin löytyy, jotka haluavat viettää juhannuksen puolisonsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillähän on toinen, ehkä vanhempi tapaus, jota pa nee.
Kuule, ei tällaiset miehet välttämättä pane ketään muuta, ne vaan tykkää ryypätä kaveriensa kanssa. Ja todellakin on kokemusta näistä. Niille kaverit on se "hauska biletysseura", kun taas oma kumppani ei sellaista ole. Ja tällaista esiintyy ihan kolmekymppistenkin parissa, jos lapsia ei vielä ole (tai joskus vaikka olisikin).
Mutta eihän se porukka ole pelkästään kaveriporukka, vaan siihen kuuluu myös muiden miesten puolisoita. Ap:ta ei vaan oteta tähän joukkoon mukaan.
Kuulostaa omituiselta tuo miehen touhu. Sanoit, että halusi viettää joulua kanssasi ja toi syntymäpäivänä aamiaisen sänkyyn. Nuo on toki kivoja juttuja, mutta joutuiko niiden takia luopumaan mistään? Tuo on ihan tyypillistä, että tekee sulle kivoja juttuja silloin, kun hänelle itselleen sopii, koska saa niistä itsekin hyötyä. On kivaa olla romanttinen ja huomioiva, siitä hyötyy itsekäskin ihminen. Toisen huomioiminen mitataan silloin, kun sille huomioimiselle tulee joku hinta, eli pitää luopua jostain. Nyt kun on joku muu kiva juttu, niin jäät sille aika heittämällä kakkoseksi. Kuulostaa vielä siltä, ettei mies osannut päättää, haluaako hän sinut mukaan, joten roikotteli aikansa välitilassa, kun teki päätöstä omaa hyötyään ajatellen. Ei kuulosta kovin tasapainoiselta suhteelta. Ala ihan tosissasi miettiä, onko tuo sellainen suhde, missä haluat olla. Äläkä kuuntele miehen puheita, vaan katso niitä tekoja. Kuka vaan osaa puhua kauniisti ja mitä välinpitämättömämpi on tunteistasi, sitä helpompi on puhua juuri sitä, mitä haluat kuulla. Ilman mitään tunnontuskia.
On eri asia viettää juhannus erillään vaikkapa sukuloidessaan omien porukoiden kanssa kuin se, että ap ei ole haluttu miehen ja hänen ystäviensä porukkaan, vaikka kaikki muut puolisot ovat. Miehen meneminen tuollaiseen porukkaan kaikesta huolimatta kertoo kaiken oleellisen kyseisestä ihmistyypistä.
Tämäkin ketju taas kyllä hyvä muistutus siitä, miksi miesten kanssa ei kannata lähteä parisuhteeseen. Silloin tällöin voi jonkun toyboyn ottaa ilokseen, jos mieli tekee, mutta niihinkään ei kannata rakastua. Aiheuttavat vain pahaa mieltä.
Ja itse asiaan. Jos muutkin mökillä olijat ottavat puolisonsa mukaan, ja olisi vielä keskusteltu siitä, että minäkin puolisona tulisin, ja sitten ei haluakaan minua mukaan, niin loukkaantuisin kyllä todella ja vaatisin perusteluja, miksi ei halua minua mukaan. Tai ehkä edes en, vaan taitaisi mennä lusikat jakoon. Jotainhan siinä on pielessä, jos muiden puolisot tulee mukaan, mutta minua ei halua.
Nyt on muutenkin enää niin lyhyt aika juhannukseen, että sun tulee olemaan vaikea sopia enää jonkun muun kanssa juhannusriennoista, kun kaikki on jo menonsa sopineet.
Noin muuten on mun mielestä normaalia juhlia myös erikseen, jos toinen ei kutsusta huolimatta halua osallistua tai jos on mies-/naisporukoiden juhlia, työpaikan juhlia jne., mitkä eivät ole avec-tilaisuuksia. Mutta jos on tilaisuus, minne puolisot otetaan mukaan, mutta omaansa ei sinne halua/kutsu, niin se on outoa.