Sana, jota inhoat? Minä aloitan: metukka

Huomenia ja näemmä.

Voimaantuminen = heittää vaatteet pois ja kuvaa tai kuvauttaa itsensä julkiseen instagramiin että saa joka äijältä kehuja kuinka kaunis on (vaikka olisi petolinnun takapuolesta revityn näköinen tai järkky lihava) 

Hyvinvointi

Tulee mieleen hieman kärsivän näköinen kuuskymppinen jolla on lempeä hymy ja kireähkö jooga-asu.

Tavallaan

Raivostuttavan nopeasti puhekieleen pesiytynyt sana, jota käytetään yleensä aivan väärässä kontekstissa. Jotkut onnistuvat hokemaan sanaa joka lauseessaan, jotkut jopa parikin kertaa samassa lauseessa.

Bizza/Bissa

(=pizza)

Millaisella ihmisellä menee jotkut sanat tunteisiin? 😂 Voin vain kuvitella kuinka raskaita yksilöitä tällaiset ovat 😆

panaani

aivopieru

pieno (se on piano)

parempi puolisko

Aika pitkään olleet ja jo mainitut broisku ja protsku lempiniminä ovat todella raivostuttavia. Sanoisi broileri ja proteiini. Argh.

En tykkää myöskään sanasta kalsarikännit. Ajattelen aina jotain epämiellyttävää henkilöä kalsareissaan ilman muita vaatteita juomassa kaljaa yksin. 

Käytän ihan tahallaan sanoja enään, omata, ketä, niinku yms. koska ne menee näillä neuroottisilla (enimmäkseen naisilla) tunteisiin 🤭 jaxuhalit sinne 😘

moro

Särähtää korvaan kun sanotaan moikku.

Ärsyttää myös kun pitää tunkea sana ihan turhaan mukaan lauseeseen.

Toi mekko on ihan tosi kiva

Toi oli ihan hirveen kamalaa

Bonuslapsi. 

Koivupuu55 kirjoitti:

Niinku....ihme niinkuttelua on nykyään paljon.

Jos nyt ei vain nykyään, tuttua ainakaan 1980-luvulta asti. Viime aikoina päinvastoin vähentynyt. Tämä ei ole "niinkuttelun" puolustus, kyllä se silloin ottaa päähän, kun sitä tulee useita kertoja lauseessa.

Se on kuitenkin tietynlainen maneeri puheen rytmityksessä ja siitä on vaikea päästä eroon.

Yhteisöllisyys, voimaannuttava

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-ei kun yrpä mutta tuo mainittu on myös tosi inhottava. 

Entä kikuli tai kikkeli 

Migritermi "kultamuna", ruåtsiksi "den gyllene kickeln".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähäosainen. Ihan kuin ihmisillä olisi joku osa joka tulee täysin hänen ulkopuoleltaan ja sille ei voi mitään. Käytetään syyllistämismielessä. Samoin sen vastakohta hyväosainen. Itselläni oli asiat huonosti lapsena ja nuorena, nyt on paremmin keski-ikäisenä. Ihan itse paransin asioitani ja elämääni, en kaivannut sääliä nuorempanakaan.

 

No tämä! Vähäosainen, vähävarainen. Jokainen on oman onnensa seppä, harva tässä maailmassa on kultalusikka suussa syntynyt, kovalla työllä asioita on saavutettu. On sairauksia, on surua, on köyhyyttä, mutta silti on pakko yrittää, eikä jäädä kellumaan kuin kilpikonna selällään että "olen vähäosainen". Ja sitten odottaa että muut ruokkii ja hoitaa asiat. 

Porvari

Immeiset

ketä kun pitäisi käyttää kuka

järkyttävää (kaikki on nykyään järkyttävää)

breikki, dinneri, skumppa, briiffaus, miitinki, tofu

tässä kontekstissa

miten sanoittaisin

jauhis

lisuke

juntti / persu / nat*si / wt ym. tympeät hokemat

saikku

maha-asukki

meidän prinssi / prinsessa

tiiät sä, niinku niinku, tota noin tota noin

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan

Raivostuttavan nopeasti puhekieleen pesiytynyt sana, jota käytetään yleensä aivan väärässä kontekstissa. Jotkut onnistuvat hokemaan sanaa joka lauseessaan, jotkut jopa parikin kertaa samassa lauseessa.

Konteksti

Inhoan, kun joku kirjoittaa helpot sanat väärin. 

Enään, kun pitäis olla enää.

Ketä, kun pitäisi olla kuka.

Erinlainen,  kun pitäisi olla erilainen.

Hölmöintä on kirjoittaa erin lainen, toisen lainen, muun lainen.

Puhutuista sanonnoista: ottaa koppi, kokoustaa,  pitkässä juoksussa

Vierailija kirjoitti:

Käytän ihan tahallaan sanoja enään, omata, ketä, niinku yms. koska ne menee näillä neuroottisilla (enimmäkseen naisilla) tunteisiin 🤭 jaxuhalit sinne 😘

Tahallaan haluat että sinua pidetään koulujakäymättömänä junttina?