Lue keskustelun säännöt.
Missä sitä nuorten psykiatrista apua muka saa?
12.06.2022 |
Oma poikani on 16-vuotias ja sairastaa vaikeaa masennusta. Taustalla koulukiusaamista ja isänsä tekemää perheväkivaltaa ja vainoamista (on esim. käynyt poikaan käsiksi koulumatkalla).
Kaikki tämä on ollut hyvin raskasta pojalle, ja hän on käynyt terveysaseman depressiohoitajalla, ollut osastohoidossa, tehostetussa avohoidossa ja parhaillaan kerran kuussa hänellä on tapaaminen sh:n vastaanotolla.
Jokaisessa hoitopaikassa on kuitenkin käynyt ilmi, että mitään varsinaista apua on turha odottaa.
Depressiohoitajalta sai vain päivärutiinineuvoja ja "miltä tänään tuntuu" -lappuja kotona täytettäväksi. Eli yhtä tyhjän kanssa.
Osastollakaan mitään apua ei järjestetty, aloitettiin vain lääkitys ja laitettiin pelaamaan lautapelejä muiden kanssa.
Sama juttu tehostetussa avohoidossa, se oli pelkkää lääkitysseurantaa ja erilaisia ryhmäaktiviteetteja (lautapelit, askartelut, kuvistuokiot, unelmakartan tekemistä yms.). Keskusteluapua sielläkään ei saanut.
Ja nykyiset tapaamiset terveysaseman sh:n kanssa ovat sellaisia "mitä kuuluu" -käyntejä joiden aikana kirjataan ylös onko lääkkeet otettu (kyllä), koulussa käyty (ei) ja millainen päivärytmi on (tavanomainen).
Ei puhettakaan, että poikani saisi käsitellä isänsä aiheuttamia traumoja kenenkään kanssa. Olen yrittänyt selvitellä asioita, mutta vaikuttaa siltä että keskusteluapua saa oikeasti vain menemällä psykoterapiaan. Ja siihen minulla ei yksinhuoltajana ole varaa.
Miten voi olla, ettei julkisesta terveydenhuollosta saa apua pojalle? Alan olla todella epätoivoinen.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Kun nyt tilanne on ilmeisesti se, että tarpeeksi edullista psykoterapiaa ette tarpeeksi nopeasti saa, poika voisi hyödyntää muita matalan kynnyksen palveluita, jos jaksaminen riittää.
Erilaiset chatit, auttavat puhelimet ja hengellisten työntekijöiden (diakoni, pappi, nuorisotyönohjaaja) kanssa juttelu voi auttaa eivätkä kuulosta huonommilta kuin nuo, missä hän on jo ollut. Koskaan ei tiedä kenen kanssa synkkaa ja kuka voi jakaa edes yhden sellaisen ajatuksen, joka auttaa jaksamaan tai tarjoaa uudenlaista näkökulmaa vaikeisiin asioihin.
No, ovathan nuo parempia kuin aiemmin kokeillut vaihtoehdot. Ainakaan chatissa ei ole sitä vaaraa että apu olisi pelkkää höpöhöpömonisteiden täyttämistä ja väritystehtävien tekemistä..
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä saa isolla rahalla ihan yksityiseltä psykiatrilta kysyen. Siihen menee tuhansia euroja, mutta toki on sen arvoista. Maksettuun hoitoon pääsee vain, jos on todellakin jo kuoleman partaalla, jos silloinkaan.
Hmm lähete psykoterapiaan? Omavastuu voi hyvällä tuurilla olla 10-20e jos löytää edukkaan terapeutin.
Jos on ollut jo 3kk jossain asiakkaana niin voi saada psykiatrilta sitten sen hakemuksen kelan terapiaa varten.
Ei voi kyllä muuta sanoa tuossakaan tilanteessa että kuin onpas paskaa!!! Kuitenkin nuori poika kyseessä ja jätetään ns roikkuun
Mut aikanaan otettiin nuorisopolin asiakkaaksi 20-vuotiaana (1,5 vuoden tiivis hoitosuhde). Sitten 25-vuotiaana sain kognitiivisen lyhytterapian. Vasta 35-vuotiaana yksityisellä puolella törmäsin ekaa kertaa terapeuttiin, josta oli oikeasti mitään iloa ja hyötyä. Ja nyt sitten 45-vuotiaana olen törmännyt toiseen hyödylliseen terapeuttiin, joka toimii sekä täysin yksityisesti että Väestöliitossa.
Vaikeisiin mielenterveysongelmiin ei juuri muu auta kuin laadukas psykoterapia, eikä sitä voi terveyskeskuksen psyk sh antaa.
Teillä tosin tuntuu olevan ongelmia jaksamisessa ja arjenhallinnassa, kerran ei koulussakaan käy. Nuori ei ole vielä siinä kunnossa, että pystyisi käymään psykoterapian läpi.
Löytyisikö hänelle joku mielekkäämpi koulupaikka vai tarvitseeko saikkua ennen kuin pystyy jatkamaan opintoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisko harkinnanvaraista toimeentulotukea terapiaan?
Psykoterapiaa ei voida aloittaa jos masennus on vaikea. Terapia on raskasta, eli pitää olla voimia sen suorittamiseen, sillä siellä tarkoituksena on tehdä töitä. "Mitä sulle kuuluu" -apu on se mitä voi tehdä, silloin saa purkaa oloaan mutta sitä ei sen enempää lähdetä vielä käsittelemään. Sitten kun masennus helpottaa, voi lähteä hakemaan lausuntoa Kelan kuntoutuspsykoterapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä saat vertaistukea. Samanikäinen poika ja sama tilanne. Kerran viikossa sh tapaaminen, jossa samat kysymykset kuin teillä. Ei auta tilannetta lainkaan. Aivan sontaa, että muka lapsista välitettäisiin. Juuri suunnittelemme sopivan terapeutin tapaamista ja katselimme ehdokkaita. Maksaa paljon, mutta nyt terveys on tärkeämpää ja säästän joka euron jostain muusta ja katselen lisätöitä. Toivottavasti saisitte terapialähetteen, yritä jaksaa painostaa sh/lääkäri kontakteja.
Jos poika on fiksu, hän voisi hyötyä nettiterapiasta. Mä kävin sellaisen läpi muutama vuosi sitten ja sairauteni asettui remissioon. Sitä ennen oli kokeiltu sitä sun tätä ilman hoitovastetta. Nettiterapiaa tehdään itsekseen omaan tahtiin ja siinä saa palautetta hoitotiimiltä, jossa on psykiatreja ja hoitajia. Se on potilaalle maksuton ja lähetteen saa omalääkäriltä.
Mulla on kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyyppi 2, eli olen kestodepressiossa, johon ei lääkehoito tepsinyt. Nykyään ilmeisesti ei enää ole depiksestäkään mitään jäljellä vaan elämä on kivaa ja tasaista. Lääkitys ajettiin alas hissun kissun. Tietenkin sairauteni on eri tyyppinen kuin pojallasi. Mullakin oli taustalla ikävää perhehistoriaa, koulukiusattuna oloa ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäreni kävi kolme vuotta psykoterapiassa ja sen JÄLKEEN kävi ilmi, että hänellä epäillään autismia ja että hän on mutisti.
Yhtä tyhjän kanssa kallis terapia kun ei ollut edes oikea diagnoosi. Hoidettiin oireita, ei itse ongelmaa.
Yritin saada häntä teini-ikäisenä tutkimuksiin mutta mulle hymyiltiin alentuvasti ja selitettiin, että masentunut hän vain on, ei muuta vikaa. Likka on nyt 24 eikä pysty puhumaan kellekään muille kuin minulle ja siskolleen, eikä edes meille jos on huono hetki.
Mistä olisin voinut tämänkään tietää kun en ole ollut läsnä niissä tilanteissa, joissa hän on puhumaton, eli koulussa ja työharjoittelussa, eikä kukaan ole mulle siitä palautetta antanut.
Se on ikävä kyllä niin tuurista kiinni. Iselläni ollut yksi hyvä ja auttava ja muut on ollutsellaisia kiitos ja näkemiin tyyppejä jotka ei ole kiinnostunut yhtään potilaasta. Paras oli sairaalan psykiatrisella polilla mutta kun jouduin sieltä pois niin nämä terveyskeskuksen hoitajat oli järjestään huonoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini jutteli perheneuvolan sh:n kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeisiin mielenterveysongelmiin ei juuri muu auta kuin laadukas psykoterapia, eikä sitä voi terveyskeskuksen psyk sh antaa.
Teillä tosin tuntuu olevan ongelmia jaksamisessa ja arjenhallinnassa, kerran ei koulussakaan käy. Nuori ei ole vielä siinä kunnossa, että pystyisi käymään psykoterapian läpi.
Löytyisikö hänelle joku mielekkäämpi koulupaikka vai tarvitseeko saikkua ennen kuin pystyy jatkamaan opintoja?
Kyllä voi, jos psyk sh on motivoitunut ja tehtäviensä tasalla. Hän voi parantaa lievemmät tapaukset tai osaa ohjata vaikeammat pysyvään terapiaan jatkohoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni kävi kolme vuotta psykoterapiassa ja sen JÄLKEEN kävi ilmi, että hänellä epäillään autismia ja että hän on mutisti.
Yhtä tyhjän kanssa kallis terapia kun ei ollut edes oikea diagnoosi. Hoidettiin oireita, ei itse ongelmaa.
Yritin saada häntä teini-ikäisenä tutkimuksiin mutta mulle hymyiltiin alentuvasti ja selitettiin, että masentunut hän vain on, ei muuta vikaa. Likka on nyt 24 eikä pysty puhumaan kellekään muille kuin minulle ja siskolleen, eikä edes meille jos on huono hetki.
Mistä olisin voinut tämänkään tietää kun en ole ollut läsnä niissä tilanteissa, joissa hän on puhumaton, eli koulussa ja työharjoittelussa, eikä kukaan ole mulle siitä palautetta antanut.
No eikös tuo mutisti nyt ainakin kuulosta oikealta diagnoosilta?
Voimia teille, on raskas sairaus sekä potilaalle itselleen, että etenkin läheisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeisiin mielenterveysongelmiin ei juuri muu auta kuin laadukas psykoterapia, eikä sitä voi terveyskeskuksen psyk sh antaa.
Teillä tosin tuntuu olevan ongelmia jaksamisessa ja arjenhallinnassa, kerran ei koulussakaan käy. Nuori ei ole vielä siinä kunnossa, että pystyisi käymään psykoterapian läpi.
Löytyisikö hänelle joku mielekkäämpi koulupaikka vai tarvitseeko saikkua ennen kuin pystyy jatkamaan opintoja?
Kyllä voi, jos psyk sh on motivoitunut ja tehtäviensä tasalla. Hän voi parantaa lievemmät tapaukset tai osaa ohjata vaikeammat pysyvään terapiaan jatkohoitoon.
Ei voi. Psykoterapiassa ei kysytä antajan motivaatiota, vaan pätevyyttä eli koulutusta.
Psykoterapia vaatii aina erillisen lisäkoulutuksen pohjatutkinnon ja työkokemuksen päälle. Psykoterapeutiksi opiskeluun kuuluu myös oma terapia.
Psykiatrinen sairaanhoitaja voi antaa lyhytterapioita ja olla keskusteluapuna, mutta ei psykoterapeuttina.
Kun nyt tilanne on ilmeisesti se, että tarpeeksi edullista psykoterapiaa ette tarpeeksi nopeasti saa, poika voisi hyödyntää muita matalan kynnyksen palveluita, jos jaksaminen riittää.
Erilaiset chatit, auttavat puhelimet ja hengellisten työntekijöiden (diakoni, pappi, nuorisotyönohjaaja) kanssa juttelu voi auttaa eivätkä kuulosta huonommilta kuin nuo, missä hän on jo ollut. Koskaan ei tiedä kenen kanssa synkkaa ja kuka voi jakaa edes yhden sellaisen ajatuksen, joka auttaa jaksamaan tai tarjoaa uudenlaista näkökulmaa vaikeisiin asioihin.