kuntouttavan työtoiminnan tarkoitus
on kuntouttaa joo... mutta mihin? Töitä ei saa. Eli kuntouttaa työttömästä työttömäksi?
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut laitettiin jostain syystä myös joskus kuntouttavaan työtoimintaan vaikka kävin samalla koulussa. Osa siellä olevasta porukasta vaikutti mielenterveyteeni negatiivisesti, ei suinkaan kuntouttanut, mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan. Kyseinen porukka ei tule koskaan kykenemään tai vapaaehtoisesti hakeutumaan töihin joten turha niitä siellä on roikuttaa, samoin kuin normaaleja töihin kykeneviä ihmisiäkään on turha sinne laittaa. Ketä koko homma siis palvelee?
Ei ketään. Itse menin tuollaiseen aktiivistartti-ryhmään, kun toivuin mielenterveysongelmista ja siirryin työttömäksi. Olin oikeasti niin naiivi, että luulin sen edistävän kuntoutumistani ja työllistymistäni. Mahdollisuuteni tietysti ovat aika heikot, kun olen ollut 10 vuotta "hullun kirjoilla".
No, onneksi jakso kesti vain 3 kk, koska mielenterveys siinä kyllä rakoili. Vetäjä oli joku aivan kyvytön sosionomi, pikkunatsi joka yritti koko ajan päsmäröidä muita, ettei kukaan vaan hipaisekaan puhelintaan ryhmän aikana. Minä tietysti olin entisenä kympin tyttönä sen lempilapsi (olen harvinaisen hyvä näyttelijä), mutta pahaa teki nähdä miten se yritti muita kyykyttää. Se sitten opetti meille cv:n tekoakin, vaikka ei edes tiennyt mikä on asiakirjastandardi...
Kävimme uimassa yhdessä ja kokkailimme yhdessä, ja sosionomi myös neuvoi "terveellistä" ruoanlaittoa meille, vaikka joukossa oli yksi suurtalouskokkikin.
Suurin ongelma oli kuitenkin se, että mielenterveyskuntoutujan pitäisi oikeastaan päästä tavallisten, terveiden ihmisten pariin, koska "kaltaisten" seura vaan pahentaa asioita. Sellainen Kaurismäkeläinen rappio, tiedättehän.
No, pääsin sitten vähäksi aikaa hoivakotiin, sitten tuli korona, kuntouttava jäi katkolle ja koronan mainingeissa pääsin opiskelemaan.
Oikeastaan kuntouttavasta työtoiminnasta oli kyllä minulle se hyöty, että motivoiduin hakemaan opiskelupaikkaa vaikka en ollut aivan varma, riittääkö kuntoni siihen vielä. Ymmärsin nimittäin, että mikä hyvänsä on parempaa kuin kuntouttava. Koulussa minulle sitten tehtiin erityisen tuen suunnitelma, että saan olla paikalla jaksamiseni mukaan. Eli tavallaan se ehkä oli sitten hyödyllistäkin.
Kuulostaa todella tutulta. Yhtenä erona tosin se että hain opiskelemaan, mutta en pärjännyt siellä koska mielenterveys ei vielä kestänyt. Pääsinpähän sieltä "kuntouttavasta" kuitenkin pois ja kun se ei ollut huonontamassa tilannetta, kykenin jo seuraaviin opintoihin joihin hain.
Yritän nimenomaan hakea ns. normaalien ihmisten seuraa ja välttelen kaikenmaailman kuntouttavissa pyörivää porukkaa. Toki mielenterveyskuntoutujissa on hyviä tyyppejä, mutta omalle tilalle he eivät vain pidemmän päälle ole hyvästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut laitettiin jostain syystä myös joskus kuntouttavaan työtoimintaan vaikka kävin samalla koulussa. Osa siellä olevasta porukasta vaikutti mielenterveyteeni negatiivisesti, ei suinkaan kuntouttanut, mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan. Kyseinen porukka ei tule koskaan kykenemään tai vapaaehtoisesti hakeutumaan töihin joten turha niitä siellä on roikuttaa, samoin kuin normaaleja töihin kykeneviä ihmisiäkään on turha sinne laittaa. Ketä koko homma siis palvelee?
Vetäjä oli joku aivan kyvytön sosionomi, pikkunatsi joka yritti koko ajan päsmäröidä muita, ettei kukaan vaan hipaisekaan puhelintaan ryhmän aikana. Minä tietysti olin entisenä kympin tyttönä sen lempilapsi (olen harvinaisen hyvä näyttelijä), mutta pahaa teki nähdä miten se yritti muita kyykyttää. Se sitten opetti meille cv:n tekoakin, vaikka ei edes tiennyt mikä on asiakirjastandardi...
Meillä vetäjä oli aiemmin ollut vankilassa töissä ja kuri olikin sitten sen mukaista, ihan kuin olisimme olleet vankeja joille täytyy olla tiukat säännöt ja mistään ei voi joustaa. Hänelle oli myös tärkeää että tehdään "terveellistä ruokaa", paha vaan ettei tuntunut ihan tietävän mitä se terveellinen on...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan se tarkoitus, että ihminen saa seuraa. Ei ole yksin ja vain juopottele kotona.
Olen työtön enkä ole yksinäinen, enkä myöskään juopottele.
Saat kuitenkin rytmiä elämääsi.
Miksi työttömällä ei olisi rytmiä?
Mulla on eläimiä, lapsia ja pitkä työura takana joten en todellakaan mene mihinkään kuntouttavaan opettelemaan rytmiä.No hyvä. Sitten, jos töitä ei löydy esim. palkkatuenkaan avulla, voit vaikkapa lähteä työkokeiluun etsimään uutta alaa jolle kouluttautua. Kyllä kaikille joku palvelu löytyy, kuntouttava työtoiminta ei ole ainoa.
t. työkkärin täti
Tuohan on sinänsä mielenkiintoinen pointti: Mitä tehdä ihmiselle, jota työnantajat eivät suostu palkkaamaan edes korkeimmalla korotetulla palkkatuella?
A) Pistetään kuntouttavaan työtoimintaan
B) Kehotetaan kouluttautumaan uudelle alalle, jolle voisi ehkä työllistyäkin
C) Pistetään eläkepaperit käteen
D) Pidetään epävirallisella eläkkeellä, eli työttömänä ilman toivoakaan työllistymisestä
E) Jotakin muuta, mutta mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, koko toiminnan tarkoitushan on vain siistiä työttömyyslukuja.
Olen itse kuntouttavassa "työtoiminnassa", joka on paperilla yhdistetty töihinkuntoutuksen ja sosiaalisen kuntoutuksen yksikkö - mutta todellisuudessa täysi aikuisten iltapäiväkerho. :D
Kyseinen paikka on niinkin suosittu, että tutustumiskierroksia järjestetään viikoittain, ja tässä keväällä pääsin todistamaan suht huvittavaa tapausta. Erään tutustumiskierroksen päätteeksi nuori tyttö kysäisi yhdeltä ohjaajista, että "teillä on vissiin tämä toiminta suht harrastuslähtöistä?" - ja keski-ikäinen miesohjaaja lähti suunnilleen kaikista henkseleistä irti. :D En ole varmaan eläessäni kuullut vastaavaa mustan selittämistä valkoiseksi; kuinka "missään nimessä" paikka ei ole mikään harrastuskerho, vaan 100% töihin tähtäävää.
Mitä kyseinen tyttö näki tutustumiskierroksensa aikana: jengiä pelaamassa lautapelejä, soittelemassa kitaraa, piirtämässä, maalamassa, virkkaamassa, surffailemassa tietokoneella, näpertelemässä Legojen tmv. pikku-ukkojen kanssa... Puhumattakaan pajan suosituimmasta toiminnasta: perseellään istumisesta puhelinta selaten. :D
"Töihin tähtäävää" my ass, näissä paikoissa eivät tee töitä edes ne vetäjät.
Meilläkin oli paljon tuota lauta- ja korttipelien pelailua. Lisäksi teimme joka päivä ruoan itsellemme.
Toisaalta oli meillä myös ns. töitä, tyyliin piti vaikka mennä maalaamaan jotain. Olisi noihinkiin hommiin voinut palkata jonkun niin olisi sitä saamarin työttömyyttä vähemmän.
Kaverini on naapurikaupungissa kuntouttavassa, joka on sellainen "perinteisempi" työttömien paja, jossa päivät pitkät linjastolla lajittelevat muttereita ym. mukatyötä. Heille on tarjolla lounas joka päivä, vs. meille tuossa iltapäiväkerhokuntouttavassa ei ole. Kahvikupposestakin pitää maksaa.
Mutta olen kyllä paljon mielummin tuollaisessa vapaammassa kuntouttavassa, kuin täysin palikkatoiminnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut laitettiin jostain syystä myös joskus kuntouttavaan työtoimintaan vaikka kävin samalla koulussa. Osa siellä olevasta porukasta vaikutti mielenterveyteeni negatiivisesti, ei suinkaan kuntouttanut, mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan. Kyseinen porukka ei tule koskaan kykenemään tai vapaaehtoisesti hakeutumaan töihin joten turha niitä siellä on roikuttaa, samoin kuin normaaleja töihin kykeneviä ihmisiäkään on turha sinne laittaa. Ketä koko homma siis palvelee?
Ei ketään. Itse menin tuollaiseen aktiivistartti-ryhmään, kun toivuin mielenterveysongelmista ja siirryin työttömäksi. Olin oikeasti niin naiivi, että luulin sen edistävän kuntoutumistani ja työllistymistäni. Mahdollisuuteni tietysti ovat aika heikot, kun olen ollut 10 vuotta "hullun kirjoilla".
No, onneksi jakso kesti vain 3 kk, koska mielenterveys siinä kyllä rakoili. Vetäjä oli joku aivan kyvytön sosionomi, pikkunatsi joka yritti koko ajan päsmäröidä muita, ettei kukaan vaan hipaisekaan puhelintaan ryhmän aikana. Minä tietysti olin entisenä kympin tyttönä sen lempilapsi (olen harvinaisen hyvä näyttelijä), mutta pahaa teki nähdä miten se yritti muita kyykyttää. Se sitten opetti meille cv:n tekoakin, vaikka ei edes tiennyt mikä on asiakirjastandardi...
Kävimme uimassa yhdessä ja kokkailimme yhdessä, ja sosionomi myös neuvoi "terveellistä" ruoanlaittoa meille, vaikka joukossa oli yksi suurtalouskokkikin.
Suurin ongelma oli kuitenkin se, että mielenterveyskuntoutujan pitäisi oikeastaan päästä tavallisten, terveiden ihmisten pariin, koska "kaltaisten" seura vaan pahentaa asioita. Sellainen Kaurismäkeläinen rappio, tiedättehän.
No, pääsin sitten vähäksi aikaa hoivakotiin, sitten tuli korona, kuntouttava jäi katkolle ja koronan mainingeissa pääsin opiskelemaan.
Oikeastaan kuntouttavasta työtoiminnasta oli kyllä minulle se hyöty, että motivoiduin hakemaan opiskelupaikkaa vaikka en ollut aivan varma, riittääkö kuntoni siihen vielä. Ymmärsin nimittäin, että mikä hyvänsä on parempaa kuin kuntouttava. Koulussa minulle sitten tehtiin erityisen tuen suunnitelma, että saan olla paikalla jaksamiseni mukaan. Eli tavallaan se ehkä oli sitten hyödyllistäkin.
Kuulostaa todella tutulta. Yhtenä erona tosin se että hain opiskelemaan, mutta en pärjännyt siellä koska mielenterveys ei vielä kestänyt. Pääsinpähän sieltä "kuntouttavasta" kuitenkin pois ja kun se ei ollut huonontamassa tilannetta, kykenin jo seuraaviin opintoihin joihin hain.
Yritän nimenomaan hakea ns. normaalien ihmisten seuraa ja välttelen kaikenmaailman kuntouttavissa pyörivää porukkaa. Toki mielenterveyskuntoutujissa on hyviä tyyppejä, mutta omalle tilalle he eivät vain pidemmän päälle ole hyvästä.
Ongelma on juuri siinä, että pistetään ihmiset vääriin nippuihin. Mt-ongelmat eivät tarkoita elämänhallinnan puutteita mitenkään välttämättä, fyysiset terveysongelmat vielä vähemmän. Kuitenkin kaikkia osatyökykyisiä tai vakuutuslääkärin parantamia kohdellaan samoin kuin esim. alkoholisteja(joilla heilläkin voi muuten olla esim. ajanhallinta hyvin pitkään erinomainen, appiukkoni esim. on tästä loistava esimerkki. Täysi juoppo mutta äärimmäisen säännölliset elämäntavat.)
Anyway ei ketään auta se, että kaikki niputetaan samaan ei tunne kelloa, ei osaa kokata -ryhmään ja sen mukana kohdellaan. Kukaan ei edes kysy, missä asioissa tarvitsisit apua, ei, oletetaan vaan ettet osaa kokata, etkä tunne kelloa.
Ja valitettavasti se "kaltaisten" seura on mt-kuntoutujille ihan yhtä haitallista kuin alkoholisteille ja addikteillekin. Vertaistukiryhmätkin ovat maailman suurin huijaus: siinä vaan ryvetään samassa liemessä ja jos vähän saat päätäsi pinnalle, sinut ikään kuin imaistaan takaisin yhteiseen kurjuuteen.
Jos oikeasti haluttaisiin opettaa, miten eletään hyvää normaalia elämää, pitäisi päästä niiden ihmisten pariin joilla on oikeasti pallo hallussa. Noissa ryhmissä ei yleensä tunnu olevan edes sillä vetäjällä. Meinaan vaan että eihän kukaan ihminen, joka oikeasti hanskaa elämänsä, mene tuollaisiin töihin. Kukaan pätevä ja kyvykäs ihminen ei voi pitää tuollaista uraa mitenkään tyydyttävänä. Samanlaisia luusereita ja elättejä siis vetäjät ja asiakkaat.
Paitsi että osalla asiakkaista saattaa olla "aikaisemmasta elämästä" ihan oikeaa kompetenssia (en puhu itsestäni, minä olen failure kautta linjan). Vetäjillä ei tunnu olevan.
-lainaamasi-
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus on tehdä työttömyydestä ikävämpää, jotta työnteko alkaisi kelvata. T: kokoomuslainen
Tämä on se perimmäinen tarkoitus ja kokoomuksen Juhana Vartiainen on sanonut sen suoraan. Virallisesti tietenkin perustellaan syrjäytymisen ehkäisemisellä.
Vierailija kirjoitti:
Minut laitettiin jostain syystä myös joskus kuntouttavaan työtoimintaan vaikka kävin samalla koulussa. Osa siellä olevasta porukasta vaikutti mielenterveyteeni negatiivisesti, ei suinkaan kuntouttanut, mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan. Kyseinen porukka ei tule koskaan kykenemään tai vapaaehtoisesti hakeutumaan töihin joten turha niitä siellä on roikuttaa, samoin kuin normaaleja töihin kykeneviä ihmisiäkään on turha sinne laittaa. Ketä koko homma siis palvelee?
Minä olen Mt-ongelmainen jota työkkäri pallottelee pupukursseilla. Olen monesti yrittänyt päästä sairaslomalla ja eläkkeelle aina kaatuu johonkin vaikka mulla on lääkäriltäkin lausuntoja että en ole kunnossa. Monesti noilla pupukursseilla on mielenterveyteni pahentunut entisestään.
Miten esim. Joku DI, joka on jäänyt työttömäksi esim. Jämsän paperitehtaalla, hyötyy jostain kuntouttavassa työtoiminnasta ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan se tarkoitus, että ihminen saa seuraa. Ei ole yksin ja vain juopottele kotona.
Juuri tämä on suurimmalle osalle se juttu. Ja minä tiedän koska olen työskennellyt vuosia alalla ja ollut esimiehenä kymmenille, jos ei jo sadoille kuntouttavassa työtoiminnassa oleville. Käytännössä lähes kaikille se sosiaalinen puoli, että kuuluu työyhteisöön on se paras asia kuntouttavassa, toiseksi se, että on jotain tekemistä, muuta kuin istua kerrostaloyksiössä vailla mitäänt tekemistä, on myös tärkeää elämänlaadulle. Ja sitten on ne, joiden raittiutta tukee se, että pitää aamulla lähteä töihin, joillakin sitten aina välillä korkki aukee viikoksi tai pariksi, mutta kuntouttavaan saa tulla takaisin, oikeaan palkkatyöhön ei saisi vaan potkut tulisi heti.
Vahinko vaan, että sinne teidän elämänhallintakyvyttömien juoppojen joukkoon tungetaan sitten viattomia työttömiä, joilla on ihan fyysisiä terveysongelmia ja siksi haasteita työllistymisessä.
Eräät meistä ovat täysin kykeneviä keksimään itselleen tekemistä ilman tarhantätiä. Ja ihan nousemaan joka päivä samaan aikaan ja sitä rataa.
Minulle ei mikään työ ollut edes ajankohtaista kun tuupattiin kuntouttavaan. Olisin ehkä hyötynyt terapiasta, kuntouttava työtoiminta ja sen ihmiset vain masensivat ja ottivat päähän.
Toisaalta tuo mantra säännöllisestä syömisestä, samaan aikaan nousemisen tärkeydestä ja kaikesta muusta "kunnon ihmisen" toiminnasta on aika tekopyhää kun moni meistä työssäkäyvistäkään ei niitä noudata. Krooniset uniongelmat eivät kiinnosta ketään ainakaan niin kauan kun ihminen niistä huolimattaa kitkuttelee ja ihminen voi myös ihan vapaasti vaikka olla syömättä ilman että kukaan siihen puuttuu tai syödä pelkkää karkkia, kunhan vain ei ole työtön. Työttömille kyllä saarnataan kuin lapsille, ihan kuin työttömyys johtuisi elämänhallinnan puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, koko toiminnan tarkoitushan on vain siistiä työttömyyslukuja.
Olen itse kuntouttavassa "työtoiminnassa", joka on paperilla yhdistetty töihinkuntoutuksen ja sosiaalisen kuntoutuksen yksikkö - mutta todellisuudessa täysi aikuisten iltapäiväkerho. :D
Kyseinen paikka on niinkin suosittu, että tutustumiskierroksia järjestetään viikoittain, ja tässä keväällä pääsin todistamaan suht huvittavaa tapausta. Erään tutustumiskierroksen päätteeksi nuori tyttö kysäisi yhdeltä ohjaajista, että "teillä on vissiin tämä toiminta suht harrastuslähtöistä?" - ja keski-ikäinen miesohjaaja lähti suunnilleen kaikista henkseleistä irti. :D En ole varmaan eläessäni kuullut vastaavaa mustan selittämistä valkoiseksi; kuinka "missään nimessä" paikka ei ole mikään harrastuskerho, vaan 100% töihin tähtäävää.
Mitä kyseinen tyttö näki tutustumiskierroksensa aikana: jengiä pelaamassa lautapelejä, soittelemassa kitaraa, piirtämässä, maalamassa, virkkaamassa, surffailemassa tietokoneella, näpertelemässä Legojen tmv. pikku-ukkojen kanssa... Puhumattakaan pajan suosituimmasta toiminnasta: perseellään istumisesta puhelinta selaten. :D
"Töihin tähtäävää" my ass, näissä paikoissa eivät tee töitä edes ne vetäjät.
Oikeastiko mun pitäis viedä lapset hoitoon että pääsen pelaamaan ja piirtämään päiväksi?
Voin ihan hyvin leikkiä ja pelata niiden lasten kanssa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan se tarkoitus, että ihminen saa seuraa. Ei ole yksin ja vain juopottele kotona.
Olen työtön enkä ole yksinäinen, enkä myöskään juopottele.
Saat kuitenkin rytmiä elämääsi.
Miksi työttömällä ei olisi rytmiä?
Mulla on eläimiä, lapsia ja pitkä työura takana joten en todellakaan mene mihinkään kuntouttavaan opettelemaan rytmiä.
Kun ei se olekaan kaikille työttömille tarkoitettu, vaan niille joilla ei ole rytmiä tai on muita syitä miksi eivät kykene edes hakemaan, saati menemään palkkatyöhön tai edes kouluun. En minäkään ole koskaan ollut kuntouttavan työtoiminnan tarpeessa vaikka olen useita kertoja elämäni aikana ollut pitkäaikaistyötön, mulla on ollut lapset, harrastukset jne. Mutta kun on yksinäisiä ihmisiä joilla ei ole ketään, on nuoria jotka pelaa yöt ja nukkuu päivät, on ihmsiä joilla on paha sosiaalisten tilanteiden pelko jne..
Minua huvittaa nämä "pitää saada rytmiä". Yksikään ihminen ei ollut huolissaan kun tein töitä kotona, tapaamatta ketään fyysisesti ja työajat olivat ihan mitä sattuu. Nyt on säännöllinen päivätyö, mutta olen todella paljon yksin ja asiakkaita en juurikaan näe, tosin en kaipaakaan.
Ennen uudistusta väkeä oli jopa vuosia tuolla ja nyt kiireen vilkkaan jo ohjattu tuolta töihin ja palkkatukeen yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan se tarkoitus, että ihminen saa seuraa. Ei ole yksin ja vain juopottele kotona.
Juuri tämä on suurimmalle osalle se juttu. Ja minä tiedän koska olen työskennellyt vuosia alalla ja ollut esimiehenä kymmenille, jos ei jo sadoille kuntouttavassa työtoiminnassa oleville. Käytännössä lähes kaikille se sosiaalinen puoli, että kuuluu työyhteisöön on se paras asia kuntouttavassa, toiseksi se, että on jotain tekemistä, muuta kuin istua kerrostaloyksiössä vailla mitäänt tekemistä, on myös tärkeää elämänlaadulle. Ja sitten on ne, joiden raittiutta tukee se, että pitää aamulla lähteä töihin, joillakin sitten aina välillä korkki aukee viikoksi tai pariksi, mutta kuntouttavaan saa tulla takaisin, oikeaan palkkatyöhön ei saisi vaan potkut tulisi heti.
Noinhan se menee niiden kohdalla, joille se on oikeasti alunperin tarkoitettu. Mutta nykyisin sitä kuntouttavaa työtoimintaa tyrkytetään kaikille, jotka ovat olleet yli vuoden poissa työelämästä.
Eli sinne pakotetaan sellaisiakin, jotka elävät elämänsä ruuhkavuosia, paitsi että se palkkatyö puuttuu. Ja ainut ongelma on se, että ei ole sellaista tekemistä, mistä joku maksaisi palkkaa. Kuntouttavan työtoiminnan aikana niistä arjen rutiineista pitää selvitä samalla rahalla kuin ennenkin, ja lasten päivähoitomaksut siihen vielä päälle, mutta aikaa kaiken tekemiseen on vähemmän kuin ennen.
Ei voida pakottaa kun ei kerran ole laillisia perusteita. Jos joku niin sanoo, niin pitää kiireesti tehdä ilmoitus korkeammalle taholle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen tarkoitus on se, että kunnat eivät saa uhkasakkoa, kun aikuisten päiväkerhossakin 4 tuntia viikossa käyvät lasketaan työllisiksi, ja työllisyys saadaan sopivalle tasolle.
Kuntouttava työtoiminta on lain mukaan henkilöille jotka eivät kykene hakemaan töitä tai koulutuspaikkaa, joten ei heidän kuulukaan olla millään kunnan sakkolistalla, koska eivät ole kykeneviä töihin tällä hetkellä.
Minut on painostettu kuntouttavaan työtoimintaan tilanteessa, jossa opiskelin harrastusluonteisesti, ja lähettelin avoimia työhakemuksia oman alani firmoihin. Opintoni jäivät tauolle sen kuntouttavan työtoiminnan ajaksi.
Mitään työnhakuvalmiuksia parantavaa toimintaa siellä kuntouttavassa työtoiminnassa ei ollut tarjolla.
Kuty-jakson aikana minulle kehittyi ahdistuneisuushäiriö. Siinä meni yli vuosi ennen kuin olin henkisesti siinä kunnossa, että pystyin taas hakemaan töitä. Opintoja pystyin jatkamaan "jo" n. 4 kk kuluttua kuty-jakson loppumisesta.
Tarvitko sinä työnhakuvalmiuksiin kuntouttavaa työtoimintaa? Eikö joku työnhakukurssi olisi ollut sopivampi? Pitää osata työkkärissä itse kysyä eri vaihtoehtoja ja itsekin miettiä mitä voisi tehdä niin ei laiteta typin asiakkaaksi. Yleensä typpiin ohjataan sosiaalitoimen kautta, koska kuntouttava työtoiminta on aikuissosiaalityötä vaikka kuuluukin myös osana työkkärin työllistämistoimiin.
Vierailija kirjoitti:
Kuntouttava työ Eli palkaton työ josta ei voi kieltäytyä Eli orjuus
Jos haluat että sulle maksetaan työttömyysetuutta, etkä pysty hakemaan töitä tai koulutusta, niin silloin, ja vain silloin, sut voidaan määrätä kuntouttavaan työtoimintaan typin kautta. Jos luovut työttömyysetuudesta, ei voi kukaan sanoa että sun pitää hakea töitä, tai mennä kutyyn.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni on ollut kymmenen (!) vuotta kuntouttavassa työtoiminnassa virkkaamassa. Ikää yli kuusikymmentä. Ei tuossakaan ole mitään järkeä. Ja on siis mielenterveyskuntoutuja. Niin olen itsekin, mutta välttelen kuin ruttoa noita kuntouttavia. Olen joko työkuntoinen tai en. Jos en ole, niin sitten kuntoutustuella mieluummin. En lähde pyörimään noihin karuselleihin vuosikymmeniksi.
Ehkä ystäsi tykkää virkata siellä porukassa mieluummin kuin yksin kotona. Ehkä se auttaa hänen mielenterveyttään. Eli siinä on paljonkin järkeä. Todella monet kuntoutustuella olevatkin haluavat työpajoille töihin.
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa nämä "pitää saada rytmiä". Yksikään ihminen ei ollut huolissaan kun tein töitä kotona, tapaamatta ketään fyysisesti ja työajat olivat ihan mitä sattuu. Nyt on säännöllinen päivätyö, mutta olen todella paljon yksin ja asiakkaita en juurikaan näe, tosin en kaipaakaan.
On aika paljon nuoria jotka pelaa yöt ja nukkuu päivät, ja sen takia eivät edes hae kouluun tai töihin. Kyllä, he tarvitsevat sitä elämänrytmiä jotta voivat yrittää edes hakeutua työelämään.
Kenen olisi pitänyt sinusta olla huolissaan? Työnantajan? Sulla oli varmasti työterveys, toisin kuin työttömillä.
Tuo on kätevä vaihtoehto, jos haluaa helpolla lusmuilla ilman koulua/töitä
Palkkatukityössä oli englanninkielinen puhelinpalvelu asiakkaille suomen lisäksi. Sähköpostivastauksissa vastattiin asiakkaalle suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Tehtiin täysin samoja hommia kuin vakituiset.
Moni asiakas puhuu nykyään vain englantia.