Skitsofrenian periytyvyys, kannattaako tehdä lapsia?

Tiedän perheen, jossa isällä on skitsofrenia. Lapsia on useampia. En halua avata tähän tarkemmin asiaa, mutta tuon perheen elämää seuranneena sanon, että ei kannata lisääntyä sairaan kanssa.

Minulla on se, mutta kun on lääkitys, niin en kyllä toilaile yhtään mihinkään. Ei kannata yleistää, että skitsofreenikko olisi tasapainoton.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on se, mutta kun on lääkitys, niin en kyllä toilaile yhtään mihinkään. Ei kannata yleistää, että skitsofreenikko olisi tasapainoton.

Skitsofreniaan kuuluu sairaudentunnottomuus. Potilas kokee olevansa aivan kuten muutkin, tai saattaa pitää muita outoina. En sano, että sinun kohdallasi on näin.

Mieshän sen tietää, jos hänellä on, mitä se on on suunnilleen.

Ei ole olemassa mitään skitsofreniageeniä.

Olen skitsofreenikko, en luultavasti lisäänny koska en halua jatkaa näitä geenejä, en halua altistaa sikiötä lääkkeille tai raskauden aikaisella psykoosille, enkä usko että kestäisin lapsiperhearjen stressiä, etenkään univajeen suhteen.

Olette siinä mielessä paremmassa tilanteessa että sinä tulevana äitinä et olisi sairas. Moni on sanonut että lahjoitetulla spermalla voisitte lisääntyä ja se on mielestäni ihan ok vaihtoehto, mutta vain jos miehesi on hoitomyönteinen ja hyvin pärjäävä skitsofreenikko. Olisitko valmis eroamaan tai muuttamaan erilleen jos kotiolot joskus muuttuisivat miehesi sairauden takia turvattomiksi?

Moni täällä puhuu kuin kaikki skitsofreenikot olisivat väkivaltaisisia tai jatkuvasti hourailevia, ja osa tietty on mutta eivät todellakaan kaikki. Jotkut oikeasti pystyvät elämään lääkityksellä hyvää elämää. Kehotan kuitenkin harkitsemaan todella tarkkaan haluatteko tuohon tilanteeseen lapsia ja pärjäisittekö perhearjessa. Vain te itse voitte tietää millaisen elämän voitte lapsellenne tarjota.

Vierailija kirjoitti:

Näin niukkojen tietojen varassa en rupea neuvomaan sinua lapsentekoasioissa, enkä muutenkaan. Vain sinä tiedät parhaiten oman ja miehesi tilanteen, minkä perusteella sinä teet päätöksen. Todennäköisesti otat myös miehesi mukaan päätöksentekoon, vaikka loppujen lopuksi sinä mahdollisena tulevana äitinä teet lopullisen päätöksen. 

Sanotaan, että skitsofreenikot ovat hyväntahtoisia, niin myös minun tuntemani neljä skitsofreenikkoa. Olen ymmärtänyt niin, että jos mukana on jotakin väkivaltaisuuteen viittaavaa, mukana olisi jotakin muutakin kuin skitsofreniaa. 

Ap, sinuna tekisin niin, että kävisin keskustelemassa puolisosi hoitavan lääkärin kanssa ja pyytäisin hänen arviotaan puolisostasi ja hänen kyvyistään huolehtia itsestään, sinusta ja mahdollisista lapsista. Olet myös saanut tilaisuuden tehdä omakohtaisia havaintoja miehestäsi ja hänen arjenhallintataidoistaan. Mitä mieltä olet, hallitseeko hän arkensa? Onko toiminnanohjaus kunnossa? Kaikilla skitsofreenikoilla ei nimittäin ole, ei ainakaan osalla näistä tuntemistani skitsofreenikoista. Millainen stressinsietokyky hänellä on?

Entä onko hän hoitomyönteinen? Saako hän sairauteensa tarvitsemaansa ammattiapua? 

Vielä yksi asia: jos teillä on sukulaisia tai ystäviä, joilla on lapsia - ihan minkäikäisiä vain vauvasta alakouluikäiseen näin aluksi - voisitteko viettää aikaa näiden lasten kanssa silloin tällöin? Näin sekä sinulle että miehellesi tulee konkreettinen käsitys siitä, millaista lasten kanssa on elää ja tulla toimeen. Aloittakaa ihan pienestä - käytte kyläilemässä lapsiperheissä ja rupeatte kiinnittämään huomiota lapsiin ja heidän touhuihinsa. Myös leikkiminen lasten kanssa voisi olla ihan hyvä alku. 

Ladten satunnainen hoitaminen ei ole edes hitusen sama kuin se, että heräät vauvan kanssa monta kertaa yössä, et voi jättää menemättä neuvolaan/olla viemättä lasta lääkäriin tarvittaessa koska on harhainen olo tai ahdistaa /väsyttää.

Olen itse hoitanut paljon lapsia nuorenpana, mutta kyllänse totuus lävähti päin kasvoja esikoisen syntymän jälkeen.

Lapsia hoitamalla ei saa mitään käsitystä siitä, että vanhemmuus on parhaimmillaankin hel vetin raskasta. Henkisesti ja fyysisesti, ihan terveellekin ihmiselle.

Toi stressinsietokykykin voi olla aina huono argumentti. On sellaisia henkisesti terveitä ihmisiä, joilla on hyvä stressinsieto, kun eivät ota vastuuta mistään. Kunhan koheltavat mennä eteenpäin, kuin ajokoira jäniksen perässä.

Eli on sairauksia, joiden geenit jossain tilanteessa ovatkin hyvä ominaisuus. En tiedä antaako skitsofreniageenit hyviä ominaisuuksia jossain tilanteessa, mutta sekin on mahdollista.

Mutta en ehkä itsekkään olisi tehnyt lapsia, jos minulla olisi skitsofrenia

Tosiaan yhtenä skitsofrenian tekijänä on epäilty toksoplasmoosi infektiota. 60-90% skitsofreenikoista oli ollut toksoplasmoosi. Tietenkin voi selvittää, että on tuo miehellä joskus ollut. Sehän tarttuu kissoista ihmiseen. Onko hänen perheessä ollut kissoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin niukkojen tietojen varassa en rupea neuvomaan sinua lapsentekoasioissa, enkä muutenkaan. Vain sinä tiedät parhaiten oman ja miehesi tilanteen, minkä perusteella sinä teet päätöksen. Todennäköisesti otat myös miehesi mukaan päätöksentekoon, vaikka loppujen lopuksi sinä mahdollisena tulevana äitinä teet lopullisen päätöksen. 

Sanotaan, että skitsofreenikot ovat hyväntahtoisia, niin myös minun tuntemani neljä skitsofreenikkoa. Olen ymmärtänyt niin, että jos mukana on jotakin väkivaltaisuuteen viittaavaa, mukana olisi jotakin muutakin kuin skitsofreniaa. 

Ap, sinuna tekisin niin, että kävisin keskustelemassa puolisosi hoitavan lääkärin kanssa ja pyytäisin hänen arviotaan puolisostasi ja hänen kyvyistään huolehtia itsestään, sinusta ja mahdollisista lapsista. Olet myös saanut tilaisuuden tehdä omakohtaisia havaintoja miehestäsi ja hänen arjenhallintataidoistaan. Mitä mieltä olet, hallitseeko hän arkensa? Onko toiminnanohjaus kunnossa? Kaikilla skitsofreenikoilla ei nimittäin ole, ei ainakaan osalla näistä tuntemistani skitsofreenikoista. Millainen stressinsietokyky hänellä on?

Entä onko hän hoitomyönteinen? Saako hän sairauteensa tarvitsemaansa ammattiapua? 

Vielä yksi asia: jos teillä on sukulaisia tai ystäviä, joilla on lapsia - ihan minkäikäisiä vain vauvasta alakouluikäiseen näin aluksi - voisitteko viettää aikaa näiden lasten kanssa silloin tällöin? Näin sekä sinulle että miehellesi tulee konkreettinen käsitys siitä, millaista lasten kanssa on elää ja tulla toimeen. Aloittakaa ihan pienestä - käytte kyläilemässä lapsiperheissä ja rupeatte kiinnittämään huomiota lapsiin ja heidän touhuihinsa. Myös leikkiminen lasten kanssa voisi olla ihan hyvä alku. 

Ladten satunnainen hoitaminen ei ole edes hitusen sama kuin se, että heräät vauvan kanssa monta kertaa yössä, et voi jättää menemättä neuvolaan/olla viemättä lasta lääkäriin tarvittaessa koska on harhainen olo tai ahdistaa /väsyttää.

Olen itse hoitanut paljon lapsia nuorenpana, mutta kyllänse totuus lävähti päin kasvoja esikoisen syntymän jälkeen.

Lapsia hoitamalla ei saa mitään käsitystä siitä, että vanhemmuus on parhaimmillaankin hel vetin raskasta. Henkisesti ja fyysisesti, ihan terveellekin ihmiselle.

Olen eri. Samaa mieltä. Kuitenkin, jos aiemman kirjoittajan ehdottamat kyläily- ja leikkitilanteet lasten kanssa eivät oikein toimi, tietää ainakin, ettei oman lapsen hoitamisesta tulisi todennäköisesti mitään. Toiseen suuntaan päätelmiä toki ei voi tehdä.

Minä ja puolisoni (molemmat terveitä) jätimme lapset tekemättä osittain sillä perusteella, että kumpikaan meistä ei kestä yhtään valvomista. Tämä ei tietenkään ollut ainoa syy, mutta meille jo yksistään erittäin painava tekijä.

Tässä asiassa on kovin vaikeaa neuvoa ketään, ihmisten voimavarat ym. vaihtelevat sairauksistakin riippumatta todella paljon. Kannattaa miettiä asiaa myös sen mahdollisen lapsen itsensä kannalta ja olla realistinen: vanhemmuus ei ole helppoa ja suurella varmuudella isojakin haasteita tulee eteen. Onko lapsen, oma ja puolison pärjääminen tällöin todennäköistä?

Naisten oikeus äidiksi menee kaiken edelle jopa sen että tietää etukäteen että lapsi tulee kärsimään

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni psykoosi ja skitsofrenia siis eri asioita

Eikös skitsofrenia aiheuta psykooseja. Eli todellisuudentajun häviämistä

Vierailija kirjoitti:

Tiedän perheen, jossa isällä on skitsofrenia. Lapsia on useampia. En halua avata tähän tarkemmin asiaa, mutta tuon perheen elämää seuranneena sanon, että ei kannata lisääntyä sairaan kanssa.

Oliko Kalle Päätalon isällä skitsofrenia?

Hän kuvaa isänsä temppuja kirjasarjassaan. Olisiko osassa kunnan jauhot tms?

Mulla on työssäkäyvän skitsofreenikon kanssa lapsi. Toki taloudellinen tilanteemme on hyvä koska molemmilla tuloja ja perittyä varallisuutta. Sairaus on lääkityksellä kutakuinkin tasapainossa. Teetimme omalla rahalla raskauden alussa laajan geeniseulonnan, jossa selviteltiin silloisella osaamisella tiedetyt skitsofreniageenit ja muutkin perinnölliset sairaudet. Olisin ollut valmis aborttiin jos olisi ilmennyt että lapsellamme olisi geeneissä vikaa. Lahjasiiittiösolut olisivat myöskin yksi hyvä keino. En kadu yhtään että olen antanut miehelle, joka rakastaa lastaan, mahdollisuuden olla isä sairaudestaan huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on se, mutta kun on lääkitys, niin en kyllä toilaile yhtään mihinkään. Ei kannata yleistää, että skitsofreenikko olisi tasapainoton.

Skitsofreniaan kuuluu sairaudentunnottomuus. Potilas kokee olevansa aivan kuten muutkin, tai saattaa pitää muita outoina. En sano, että sinun kohdallasi on näin.

Minulla on kyllä ollut sairaudentunto. Mutta lääkäri on todennut, että olen elänyt vakaata elämää toistakymmentä vuotta ja se on itsestänikin tuntunut vakaalta.

Siskolla, veljen tyttärellä ja serkulla ni on skitsofrenia, perityy äitini puolelta, 4 henkilöä ihan lähisuvussa sairastaa myös vakavaa masennusta, oma tyttäreni ja poikani eivät myöskään halua lapsia juuri tuon takia

No tämä palsta ei ole aivan aikuisten oikeasti oikea paikka keskustella skitsofreniasta, joista suurimmalla osalla ihmisistä on hyvin vääristynyt ja stereotyyppinen käsitys. Skitsofrenian kanssa voi elää ja se voi olla hyvässä hoitotasapainossa, mihin vaikuttaa todella paljon, että henkilö itse ei kiellä tilaansa ja käy esimerkiksi terapiassa ja huolehtii muutenkin omasta tasapainosta hyvin. Skitsofrenian hoito on edistynyt viime vuosikymmeninä valtavasti, mikä ei tarkoita sitä että skitsofreniasta parantuisi vaan sitä, että skitsofrenian voi pitää niin hyvässä hoidossa, ettei psykoottisia jaksoja tule. Silti ihmisellä on siellä ne perusoireet olemassa, jotka hänen tulee tunnistaa ja tiedostaa. Jos näin on, niin on mahdollista elää melko normaalia elämää hyvän lääkityksen kanssa. Tilastollisesti skitsofreenikot eivät tee väkivaltarikoksia muita enempää, mutta itsem*rhariski on suurempi kuin muilla. Tämä liittyy varsinkin siihen, että taudin myötä ihminen yleensä eristäytyy helposti muista eikä harjoita esimerkiksi sosiaalisia taitoja, jotka ovat myös olennainen osa hoitotasapainon kannalta.

Mitä tulee skitsofrenian periytyvyyteen, niin siihen tutkimukset ovat osoittaneet hyvin selkeän riskin. Eli lapsenne kyllä tulisi olemaan kohonneesta riskissä sairastua skitsofreniaan. Ja tietysti skitsofreniaa sairastava on huomattavasti herkempi stressille ja unettomuudelle, joten käytännössä joutuisitte sopimaan, että sinä hoitaisit yövalvomiset täysin. Skitsofreenikko ei voi valvoa öitä.

Siltikin, tuon keskustelun aloittaisin ensisijaisesti puolisosi lääkärin kanssa. Hän kyllä varmasti tietää ketään muuta paremmin antaa teille neuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on se, mutta kun on lääkitys, niin en kyllä toilaile yhtään mihinkään. Ei kannata yleistää, että skitsofreenikko olisi tasapainoton.

Skitsofreniaan kuuluu sairaudentunnottomuus. Potilas kokee olevansa aivan kuten muutkin, tai saattaa pitää muita outoina. En sano, että sinun kohdallasi on näin.

Ei kuulu skitsofrenian diagnostisiin kriteereihin sairaudentunnottomuus, mutta toki psykoosissa tämä on usein läsnä. Skitsofrenia ei ole kuitenkaan jatkuvassa psykoosissa oloa ja monet kyllä tiedostavat sairautensa varsin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Se syntyvä lapsi voi olla sun elämän merkittävin, läheisin ja positiivisin ihmissude, joka kantaa teidän perhettä vielä kun ootte vanhoja!

Lapsia ei tehdä ystäväksi ja huolehtijaksi vanhemmille.

up