Mammografiatutkimus on ihan h***tin kivulias!
Miksei kukaan varoittanut?! En olisi mennyt jos olisin tiennyt. Rinta puristetaan ihan tajuttoman tiukasti kahden pleksilasin väliin! Luulin että se on samanlainen kuin röntgenkuvaus, mutta ei todellakaan! Tulevaisuudessa en aio siihen kidutukseen osallistua, jos rinnasta itse löydän patin niin menen lääkäriin. Ei mulla muuta.
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Voisko olla et jos rinnoissa enemmän rauhaskudosta niin sattuu (koska kovempaa), ja jos rasvakudosta niin saattaa päästä vähemmillä kivuilla?
Se ei selitä sitä miksi joillain voi osa kuvauksista sattua ja osa ei.
Mulla pienehköt rinnat, eikä sattunut ollenkaan. Mutta mietin jo silloin, että osan kuusta rinnat aremmat, silloin olisi saattanut tuntua erilaiselta. Äitini kuoli rintasyöpään, joten kävisin, vaikka sattuisi.
Kivun tuntemus on yksilöllistä. Mulla gynekologinen tutkimus tuntuu pahemmalta. Mammografia tuntuu mulla vain puristuksena, ei satu. Toisen ihmisen tuntemuksista ei voi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Voisko olla et jos rinnoissa enemmän rauhaskudosta niin sattuu (koska kovempaa), ja jos rasvakudosta niin saattaa päästä vähemmillä kivuilla?
Tässä on varmaan perää. Mulla ei tunnu mammografia miltään, ei pienintäkään kipua, ja mulla on aika vähän rauhaskudosta.
Kierron vaihe vaikuttaa tosi paljon. Ekan kerran kävin pari päivää ennen menkkojen alkamista ja se sattui ihan stnallisesti. Seuraavalla kerralla heti menkkojen jälkeen eikä tuntunut missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se sattuu ihan törkeesti! Voitte kuvitella miltä tuntuu liiskata tissi kahden ison tietosanakirjan väliin ja puristaa täysillä, tuntemus on sama.
Mutta pakkohan ne tutkimukset on tehdä. Menin ekan kerran mammografiaan ja rintojen ultraääneen lääkärin lähetteellä löydettyäni rinnastani kyhmyn. Noiden kuvantamistutkimusten ja paksuneulanäytteen jälkeen diagnoosi olikin karu: Aggressiivinen rintasyöpä.
Onneksi hoidot tehosivat ja olen nyt viiden vuoden jälkeen vielä hengissä. Ja voin muuten kertoa, että leikkauksen ja sädehoitojen jäljiltä mammografia sattuu vielä enemmän, kun rinta on muutenkin todella herkästi aristava. Mutta pakko se on vaan purra hammasta ja hengitellä syvään, ei se onneksi kauaa kestä.
Hengissä joo, mutta miten on elämän laadun laita?
Olen miettinyt tätä asiaa paljon ja tullut siihen tulokseen, että en luultavasti ottaisi hoitoa vastaan, jos lopputulos olisi se, että olen hengissä mutta elämän laatu on huonoa. Eniten tähän vaikuttaa varmaan se, että olen jo elänyt erinäisten elämän laatua huonontavien vaivojen kanssa jo vuosikymmeniä ja tiedän, että se alkaa jossain vaiheessa syödä elämänhalua.
Jossain lehtijutussa kerrottiin että suomalainen nainen sai rintasyöpähoitona Saksassa lämpöhoitoa, tehoaa kuulemma hyvin. Makoilee hoidon ajan rintojen päällä jotain lämmintä, en muista kovin tarkkaan hoitomuodon kuvausta.
Vierailija kirjoitti:
Kivun tuntemus on yksilöllistä. Mulla gynekologinen tutkimus tuntuu pahemmalta. Mammografia tuntuu mulla vain puristuksena, ei satu. Toisen ihmisen tuntemuksista ei voi tietää.
Mulla on korkea kipukynnys enkä valita pienistä, ei johdu kivun tuntemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Se letkun nieleminen on tosi ällöä.
Onneksi mammossa ei letkuja tarvi niellä.
Minulla on pienet, kiinteät rinnat. Mammografia sattui niin paljon! 😳 Minulle on tehty paljon tutkimuksia sekä leikkaus, mutta mammografia oli hirvein, kivun takia.
Äitini kuoli rintasyöpään, mutten ehkä en olisi käynyt vielä tutkimuksessa. Kävin yksityisessä.
Olen pariin kertaan käynyt mammografiassa. Ekalla kerralla miehen takia, koska hän oli aivan täysin vakuuttunut, että rinnassani on patti - en itse sellaista kyllä tuntenut millään. No, eipä löytynyt mitään. Mammografia oli epämiellyttävää, mutta vielä epämiellyttävämpää oli sen jälkeinen ultra, jotenkin se vaan oli tosi ilkeän tuntuista (ja tosiaan otettiin mammo myös kainalon imusolmukkeista, ja ultra tietenkin sieltäkin). Mulla on myös kurkun alue ultrattu muun tutkimuksen yhteydessä, ja se oli TODELLA epämiellyttävää, ei kivuliasta, mutta meinasin tulehtua pakokauhuun. Se vaan on jotenkin mulle sellainen tilanne, että ahdistun ihan hirveästi :-( Ja jos tulee tarvetta, niin tottakai menen uudestaan samaan ultraan!!!
Mut sit oli tää perinteinen seulontamammografia, ja tosiaan kuvat tisseistä ja kainaloiden imusolmukkeista. Ei edelleenkään sattunut, vaikka onhan se inhaa. Läts ja squiiiiiiiks. Ja maski naamalla korona-aikana.
Molemmat tehtiin yksityisellä - täällä nimittäin julkinen puoli ostaa noi seulonnatkin yksityiseltä, olen testannut nyt siis sekä Terveystalon että Mehiläisen.
Mun serkkuni, viisikymppinen nainen, on tällä hetkellä palliatiivisessa hoidossa rintasyövän aiheuttaman sekundäärisen haiman syöpäkasvaimen vuoksi. Tätini, kohta 80v, on taas todettu "terveeksi" viiden vuoden seurantajakson jälkeen. Kummitätini kuoli viisikymppisenä rintasyöpään. Pomoni (mies) kuoli kuusikymppisenä rintasyöpään. Katson, että tuossa on jo ihan riittävästi syytä käydä litistyttämässä tissejä säännöllisin väliajoin.
Voin hyvin kuvitella, että hoikilla ja laihoilla tuo rintojen kuvantaminen on huomattavan epämiellyttävää. Jokainen voi testata sitä litistämällä mistä tahansa kohtaa kehoaan ihoa parin laudan väliin. Jos irtoihoa on paljon, se litistäminen käy helposti. Jos sitä irtonaista nahkaa ei juurikaan ole, niin ... auts. Minulla muuten rasvakudos on erittäin aristavaa, eli jos yrittää puristella selluliittireisiäni, niin se sattuu tosi paljon! Eli ihmiset ovat TODELLA erilaisia, ja ihmisten kiputuntemukset (tai ylipäätään tuntotuntemukset) vaihtelevat aivan hurjasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se sattuu ihan törkeesti! Voitte kuvitella miltä tuntuu liiskata tissi kahden ison tietosanakirjan väliin ja puristaa täysillä, tuntemus on sama.
Mutta pakkohan ne tutkimukset on tehdä. Menin ekan kerran mammografiaan ja rintojen ultraääneen lääkärin lähetteellä löydettyäni rinnastani kyhmyn. Noiden kuvantamistutkimusten ja paksuneulanäytteen jälkeen diagnoosi olikin karu: Aggressiivinen rintasyöpä.
Onneksi hoidot tehosivat ja olen nyt viiden vuoden jälkeen vielä hengissä. Ja voin muuten kertoa, että leikkauksen ja sädehoitojen jäljiltä mammografia sattuu vielä enemmän, kun rinta on muutenkin todella herkästi aristava. Mutta pakko se on vaan purra hammasta ja hengitellä syvään, ei se onneksi kauaa kestä.
Hengissä joo, mutta miten on elämän laadun laita?
Olen miettinyt tätä asiaa paljon ja tullut siihen tulokseen, että en luultavasti ottaisi hoitoa vastaan, jos lopputulos olisi se, että olen hengissä mutta elämän laatu on huonoa. Eniten tähän vaikuttaa varmaan se, että olen jo elänyt erinäisten elämän laatua huonontavien vaivojen kanssa jo vuosikymmeniä ja tiedän, että se alkaa jossain vaiheessa syödä elämänhalua.
Mitähän tarkoitat elämän laadulla onnistuneen syöpähoidon jälkeen? Viisikymppisenä tuttavapiirissä on ollut monta rintasyöpätapausta. Yhtä lukuunottamatta hoidot ovat tehonneet ja naiset elävät kuten ennenkin. Onhan ne hoidot rankkoja, mutta kukaan ei ole kertonut, että niiden jälkeen elämän laatu olisi mitenkään huonoa.
Tosi ikävää, että on sattunut! Onkohan hoitaja tehnyt virheen ja puristus ollut liian kova? Sanoithan kivusta? Kivuliaisuus voi riippua ihan kuukautiskierron vaiheestakin. Käyn itse säännöllisesti mammografiassa ja ultrassa syöpäriskin takia, ja joskus sattuu, joskus ei juurikaan. Ei se puristus ole mukavaa, mutta syöpään verrattuna kuin höyhenen sivelyä. Tsemppiä jatkoon!
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Yksityisellä lienee ultraääni tai ei-puristavia kuvannuslaitteistoa, jos etsii vaihtoehtoja. Liekö kunnalla kiduttavammat välineet?
Mammografialaite on kaikkialla ihan samanlainen. Kivun kokemus riippuu rintojen rakenteesta. Minulla esimerkiksi on erittäin mastopaattiset rinnat, ja kuvaus on aina sattunut tosi paljon.
Vierailija kirjoitti:
Eräs ystäväni kuvasi sitä kidutuslaitteeksi, no tämä takaraivossani menin ensimmäiseen mammotutkimukseeni. Eikä tuntunut missään. Eli ihmiset ja rintakudokset ovat niin erilaisia. Harmi, että sait noin ikävän kokemuksen. Tärkeä asia kuitenkin, kannattaa käydä tutkimuksissa ehdottomasti.
Ja rinnathan kipuilee hormonitoiminnan mukaan. On kai monella 50veellä vielä kiertoa. Saattaisko olla yksi syy.
Menen ekaani parin viikon päästä. Ihan mielenkiinnolla odotan.
Tuo nyt mitään ole. Minultapa terveydenhoitaja-täti katto yläasteella kullin!
Vierailija kirjoitti:
Tuo nyt mitään ole. Minultapa terveydenhoitaja-täti katto yläasteella kullin!
Millä laitteella se litisti sen? Sattuiko?
Vierailija kirjoitti:
Minua ei sattunut yhtään. Vähän epämiellyttävää. Luultavasti edenneen syövän hoidot olisivat aika paljon pahempi kokemus kuolemisesta puhumattakaan.
On varmaan aika helppo elämä ollut, jos muutaman minuutin epämukavuus tai kipu on tuollainen kynnyskysymys.
No on kuitenkin outoa ettei ole kehitetty mitään muuta tapaa skannata kuin repiä ihmisen rinnat irti. Tai jos on, ne eivät ole saatavilla kaikille. Pienirintaiselle todellakaan ei ole kiva kokemus.
Kyllä, elämäni on ollut todella helppoa! Mua vituttaa myös se kuinka pölyistä meidän jääkaapin takana on, samaan aikaan kun maailmassa joillain ei ole tarpeeksi ruokaa.
Minulla isot f-kupin tissit ja ei sattunut yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Laittakaapa kuvia lötjäkkeistänne. Vetelen jo.
Asko 65
No jos ihan googlaat "rinta mammografiassa" tms.
Hengissä joo, mutta miten on elämän laadun laita?
Olen miettinyt tätä asiaa paljon ja tullut siihen tulokseen, että en luultavasti ottaisi hoitoa vastaan, jos lopputulos olisi se, että olen hengissä mutta elämän laatu on huonoa. Eniten tähän vaikuttaa varmaan se, että olen jo elänyt erinäisten elämän laatua huonontavien vaivojen kanssa jo vuosikymmeniä ja tiedän, että se alkaa jossain vaiheessa syödä elämänhalua.