Is: bloggaaja Julia, 35, oli rauhassa vaunulenkillä, kunnes kuuli tuntemattoman naisen suusta erikoisen kommentin

Hassua, että ne keiden omien lasten ikäluokassa lapsille sattuneet tapaturmat ja lapsikuolleisuus on ollut oikeasti suurimpia, yrittää saarnata nyt nuoremmille sukupolville siitä, että miten lapsia kuuluu hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan instassa tai jossain toisessa somealustassa kertonut, että liikkuva ihminen pysyy paremmin lämpöisenä. Jonkun toisen vika. 

Millä milleniaalit olisi oppineet, kun ei vanhemmat ole opettaneet. Muistakaa nyt hyvät rouvat että te olette milleniaalit tehneet. Eli kaikki mikä heissä on vikana on teidän aikaansaannostanne.

En oo ainuttakaan milleniaalia pyöräyttänyt, kaksi zetaa olen, ja ovat jotenkin järkevämpiä kuin milleniaalit, ainakin nämä mun tekemät. Ikävä kyllä maailma on niin järjetön että kaikkeen ei voi vanhempi vaikuttaa. Mutta ainakin pikkulapsiaikana kun lasten kanssa liikuin liikenteessä, en tuijotellut kännykkää (niitä oli jo 20 vuotta sitten) .

T. 70-luvulla syntynyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari juttua...

Ennen (ja vieläkin) sanottiin että yhtä lasta kasvattaa koko kylä. Ja siinä on kyllä vissiin perä. Lapsi oppi sosiaalisuutta, tapoja jne. en mitä äiti tai isä ei kerinnyt perään katsoa. Ehkä tämä pätee nykyäiteihin, koko kylän pitäisi kasvattaa jos muuten ei ole homma hallussa muuta kuin netin käytön suhteen?

Toinen juttu..."Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa"...Tässä kävi bloggarille just näin?

Se ei olisi ensimmäinen äiti joka sokkona vetää auton eteen, ei huomaa takaa tulevaa sähköpotkulautaa jne. keskittymisen ollessa ihan muualla?

Kävelin ihan ilman vaunuja ja puhelinta, kun takaa tuli sähköpotkulauta päälle. Olisihan minun pitänyt huomata, kuten kaikki hyvät ihmiset. Hyi minua! Sähköpotkulautailua ei tietenkään saa rajoittaa, kaikki paha maailmassa on aina äitien syytä!

Mietipä mitä olisi tuossa tilanteessa käynyt jos sinulla olisi tuossa ollut vauva vaunuissa, jota lykkäät yhdellä kädellä kun toinen käsi pitää kännyä ja katse on näytössä. Sähköpotkulautojen kanssa tulee likipiti tilanteita vaikka itse olisit kuinka valppaana saatuja silloinkin itse olet keskittynyt ruutuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän näille kävis, kun some lakkautettais kokonaan päiväks tai viikokskin? Varmaan repis hiuksiaan tuon jälkeen.

Sehän on heidän tienisti. En oikeasti käsitä miten nää ihmiset uskaltaa heittäytyä instan varaan.

Toivon, että koko somea ja internettiä ei olis ikinä keksittykään.

"Joku 50-vuotias nainen tuli ja sanoi, että sinä olet jo toinen äiti jonka näen tänään, joka katsoo puhelintansa samalla, kun kärrää lastansa."

Ei ollut rakentava aloitus. Olettaen edes, että olisi "jo toinen äiti jonka näkee" jne., mitä se Julialle kuuluisi? Jos keski-ikäisellä naisella on kritisoitavaa Julian suhteen, niin keskittyisi Juliaan, ei vauvojen äitien "yleiseen" arvostelemiseen. Tuosta ei ole pitkä matka vielä yleisempään "te pienten lasten äidit" (teette tuon ja tämän väärin). Eri juttu, jos kysymys olisi esim. "älä katso kännykkääsi kun ylität ajotietä tms" mutta nyt ei kai siitä ollut kysymys.

Mä olen ennen tykännyt Julia Thurenista. Innoissani kuuntelin sen talouteen liittyviä podcasteja, joissa puhuttiin säästämisestä ja (turhasta) kuluttamisesta. Mutta, jossain vaiheessa hän alkoi tuoda esiin sitä, että heillä on rahaa. Hänellä oli selkeästi tarve ilmaista, että heidän ei välttämättä tarvitsisi elää euroja laskien. Eli selkeästi muuttui pehmeän tuntuisesta persoonasta hieman ylpeämmäksi. Olisiko suosio noussut hattuun.

Lopetin hänen podcastien kuuntelun. Meni maku. Ja nyt tämä niin suvaitsevainen ihminen haistattelee vieraalle ihmisellä vasten kasvoja.

Nyt olisi Julialla peiliin katsomisen paikka.

Keski-ikäinen somemamma ownasi vanhemman naisen sanomiset kympillä. Eihän siinä muuten tuollaista orimitiivireaktiota ja uhriutumista olisi tullut. Toivottavasti ottaa tästä keissistä opikseen ja huolehtii paremmin lapsestaan.

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että ne keiden omien lasten ikäluokassa lapsille sattuneet tapaturmat ja lapsikuolleisuus on ollut oikeasti suurimpia, yrittää saarnata nyt nuoremmille sukupolville siitä, että miten lapsia kuuluu hoitaa.

Pitäisiköhän itsekin kokeilla ensi viikolla, miten tuo 6v. pärjäisi itsekseen koko päivän sillä aikaa, kun ollaan töissä. Sanoisi vaan aamulla, että mene vaikka hiekkalaatikolle tai keinumaan, jääkaapissa on keittoa, lämmitä itse ruoaksi. Sitten vielä lista hoidettavista kotihommista, pyykkien viikkaus ja tiskit. Kyllä varmaan tuo 2v. menee myös isoveikan mukana koko päivän.

Vierailija kirjoitti:

Niin, ennen ei ollut puhelimia, mitä käyttää.

Mutta ennen mentiinkin puhelinkoppiin puoleksi tunniksi soittamaan naapurinrouvalle uusimpia juoruja, ja jätettiin lastenvaunut kopin ulkopuolelle siksi aikaa.

Eiköhän sitä naapurinrouvan kanssa juoruttu ihan nokatusten kahvikupin äärellä. Ennen mentiin vierailulle, eikä soiteltu turhaan puhelimella.

Bloggaaja paljasti todellisen luonteensa... boikottiin vaan niin loppuu tuollainen käytös kun seuraajat poistuvat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummeleiden omassa vanhemmuudessa oli ihan yleinen käytäntö, että lapsia porsittiin niin paljon kuin tupaan mahtui, välillä työnnettiin luudalla isompia ulos pois uusien tieltä. Muutenkin oli ihan normia, että lapset työnnettiin pihalle selviytymään päiviksi keskenään heti kun jalat kantoi. Toki vauvat ja taaperotkin voitiin laittaa isompien lasten mukaan. Aamulla tarjottiin puuro ja illalla velliä, lapsiluvusta ei niin pidetty lukua, kunhan niitä oli suunnilleen sama määrä illalla paikalla kuin mitä oli aamulla. Jos pari lasta katosi metsään tai hukkui ojaan, tehtiin vaan uusia. Lasten kanssa ei vietetty aikaa, koska se oli ihan turhaa, paitsi silloin kun kerrottiin, että mitä kaikkea lapsen pitää tehdä saadakseen ruokansa tai silloin kun lapsille annettiin piiskaa.

Nykyään nämä mummelit paheksuu nuorempia äitejä välinpitämättömyydestä lapsia kohtaan, kun nämä äidit välillä käyttävät puhelintaan vauvan nukkuessa vaunuissa.

Meitä tosiaan kritisoi ikäpolvet jotka on kasvatuksen nimissä pahoinpidelleet lapsiaan sekä henkisesti että fyysisesti.

50-vuotias on laskutavan mukaan ihan samaa ikäpolvea kuin tämä Thuren ja ilmeisesti sinäkin? Eli pahoinpitelettekö te lapsianne vai arvosteletteko toisia vanhempia?

Mä olen 28 ja mua kritisoi 60-70 vuotiaat. Ei olla samaa ikäpolvea. Enkä ole kyllä 50-vuotiaiden kanssakaan samaa ikäluokkaa. Mun äiti on 53.

Jaa, miksiköhän kritisoivat? Ehkä ne 60-70-vuotiaat ovat olleet parempia vanhempia kuin sinä?

60- ja 70-vuotiaiden lapset juoksivat pihoilla ja kaduilla ilman vanhempien valvontaa, kulkivat myös omin päin päiväkotiin. Nelivuotiaat vahtivat pienempiä. Vauvoja nukutettiin vaunuissa kerrostalon pihalla (ei edes parvekkeella, jota ei ollut). Ei ollut mitään kypäröitä, turvavöitä eikä turvaistuimia. Lapsia sai kurittaa ruumiillisesti vuoteen -86.

Olen kyllä ihan väärässä. Laki lasten ruumiillisesta kurituksesta astui voimaan kylläkin -84, ja ja jo 70-luvulta lähtien asenteet olivat yleisesti muuttuneet kielteisemmiksi sitä kohtaan ainakin kaupungeissa. Esim. minä ja vanhemmat sisarukseni (70-luvun lapsia) emme ole sitä kokeneet. Parvekkeita oli runsaasti 80-luvulla ja sitä ennen rakennetuissa taloissa. Oli turvavöitä, kypäröitä ja turvaistuimiakin. En ole koskaan kulkenut omin päin päiväkotiin. Sen sijaan saimme leikkiä vapaasti turvallisella pihalla ja se olikin parasta.

Silti kaikkia noita tapahtui vielä kasarilla, eikä kukaan ihmetellyt.

Kaikenlaista tapahtuu tälläkin hetkellä. On harhaluulo, että nykyään (aina on ollut nykyään ja kohta tämäkin on historiaa) olisi kaikki paremmin kuin ennen.

On sitä kaikenlaista, mutta silti vielä 70-l sattui lapsille onnettomuuksia ihan eri tahtiin kuin nykyään. Silti ollaan niin kovin huolissaan, vanhemmuus hukassa ja moraalipaniikki tapissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä vanhemmilla ihmisillä ole mitään varaa valittaa nykyvanhemmille lastenhoitotaidoista.

Kuulemma ennen vauvoille syötettiin jotain rauhoittavaa, jotta äitikin pääsisi tekemään kotitöitä. Sitten vaan otettiin se huumattu koomainen nukkuva lapsi navettaan mukaan jossain korissa, kun mentiin lypsylle.

"Kuulemma"??

Nyt on niin rankkaa huhua että vaatii ehdottomasti faktaa, eikä mumminkummintädin olettamuksia joita lapsena kuullut?

En ole koskaan. kuullut moista, olen kuusikymppinen maaseudulla kasvanut.

Laita nyt jotain tutkittua tietoa tai muuta faktaa, ennenkuin värität keskustelua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noissa milleniaaleissa on jotain pahasti vialla. Ei pahalla, mutta tuntuu että 70-luvulla syntyi viimiset tervejärkiset ihmiset. Sen jälkeisten taso laskenut kuin lehmän häntä.

Mikähän vika niissä muuten niin täydellisissä ihmisissä on, että saivat niin epäkelpoa jälkikasvua?

En tiedä mutta järjentaso on huomattavasti laskenut milleniaaleista alkaen. Puuttuu sellanen maalaisjärki kokonaan. Ratsastetaan jossain linnunradalla sateenkaaripilvessä yksisarvisen selässä. Joku ruuvi puuttuu mikä vielä 70-luvulla syntyneille asennettiin.

Kumma kun ne 70-luvulla syntyneet on silti ruuveineen niin tyytymättömiä vähän kaikkeen.

Miksei oltaisi kun järjenkäyttö alkaa olla täysin hukassa tästä maailmasta näiden fanaattisten kuplissaan elävien milleniaalien avustuksella.

Keiden kasvattamia milleniaalit on? Syy löytyy kasvattajista.

Eli ei hyvää lupaa nämä uudetkaan sukupolvet, joiden kasvattajat ovat nyt kiinni kännyköissään:

-Tutkijoiden mukaan kännykän jatkuva räpellys vaikuttaa lapsen ja äidin vuorovaikutukseen.

Mitä vauvalle merkitsee, että vanhemman katse on pääosin kääntynyt muualle? Mikä intensiteetti tarvitaan, että vauva saa vanhempansa huomion? Onko meillä pian yhä enemmän lapsia, jotka reagoivat todella voimakkaasti huomiota hakiessaan? Tai lapsia, jotka vetäytyvät, koska eivät saa huomiota, jolloin vanhemman ja lapsen suhde jää hyvin pinnalliseksi.

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantala/IS

Kyllähän tämä kännykkä vanhempien lastenhuomiohakuisuus näkyy surullisesti päivähoidossa ja koulussa.

Vanhempien kyllä kannattaisi ihan itse miettiä mitä tuhoa aiheuttavat lapsilleen sillä älyttömällä riippuvaisuudellaan somesta, viesteistä ,uutisista sun muista mitkä täällä on ihan pokkana legimioitu "oikeaksi" ja "paremmaksi" netin käytöksi mitä ilman ei voi olla sekuntiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummeleiden omassa vanhemmuudessa oli ihan yleinen käytäntö, että lapsia porsittiin niin paljon kuin tupaan mahtui, välillä työnnettiin luudalla isompia ulos pois uusien tieltä. Muutenkin oli ihan normia, että lapset työnnettiin pihalle selviytymään päiviksi keskenään heti kun jalat kantoi. Toki vauvat ja taaperotkin voitiin laittaa isompien lasten mukaan. Aamulla tarjottiin puuro ja illalla velliä, lapsiluvusta ei niin pidetty lukua, kunhan niitä oli suunnilleen sama määrä illalla paikalla kuin mitä oli aamulla. Jos pari lasta katosi metsään tai hukkui ojaan, tehtiin vaan uusia. Lasten kanssa ei vietetty aikaa, koska se oli ihan turhaa, paitsi silloin kun kerrottiin, että mitä kaikkea lapsen pitää tehdä saadakseen ruokansa tai silloin kun lapsille annettiin piiskaa.

Nykyään nämä mummelit paheksuu nuorempia äitejä välinpitämättömyydestä lapsia kohtaan, kun nämä äidit välillä käyttävät puhelintaan vauvan nukkuessa vaunuissa.

Meitä tosiaan kritisoi ikäpolvet jotka on kasvatuksen nimissä pahoinpidelleet lapsiaan sekä henkisesti että fyysisesti.

50-vuotias on laskutavan mukaan ihan samaa ikäpolvea kuin tämä Thuren ja ilmeisesti sinäkin? Eli pahoinpitelettekö te lapsianne vai arvosteletteko toisia vanhempia?

Mä olen 28 ja mua kritisoi 60-70 vuotiaat. Ei olla samaa ikäpolvea. Enkä ole kyllä 50-vuotiaiden kanssakaan samaa ikäluokkaa. Mun äiti on 53.

Jaa, miksiköhän kritisoivat? Ehkä ne 60-70-vuotiaat ovat olleet parempia vanhempia kuin sinä?

60- ja 70-vuotiaiden lapset juoksivat pihoilla ja kaduilla ilman vanhempien valvontaa, kulkivat myös omin päin päiväkotiin. Nelivuotiaat vahtivat pienempiä. Vauvoja nukutettiin vaunuissa kerrostalon pihalla (ei edes parvekkeella, jota ei ollut). Ei ollut mitään kypäröitä, turvavöitä eikä turvaistuimia. Lapsia sai kurittaa ruumiillisesti vuoteen -86.

Olen kyllä ihan väärässä. Laki lasten ruumiillisesta kurituksesta astui voimaan kylläkin -84, ja ja jo 70-luvulta lähtien asenteet olivat yleisesti muuttuneet kielteisemmiksi sitä kohtaan ainakin kaupungeissa. Esim. minä ja vanhemmat sisarukseni (70-luvun lapsia) emme ole sitä kokeneet. Parvekkeita oli runsaasti 80-luvulla ja sitä ennen rakennetuissa taloissa. Oli turvavöitä, kypäröitä ja turvaistuimiakin. En ole koskaan kulkenut omin päin päiväkotiin. Sen sijaan saimme leikkiä vapaasti turvallisella pihalla ja se olikin parasta.

Silti kaikkia noita tapahtui vielä kasarilla, eikä kukaan ihmetellyt.

Kaikenlaista tapahtuu tälläkin hetkellä. On harhaluulo, että nykyään (aina on ollut nykyään ja kohta tämäkin on historiaa) olisi kaikki paremmin kuin ennen.

On sitä kaikenlaista, mutta silti vielä 70-l sattui lapsille onnettomuuksia ihan eri tahtiin kuin nykyään. Silti ollaan niin kovin huolissaan, vanhemmuus hukassa ja moraalipaniikki tapissa.

Tämä on sitä whatupautismia, joka vedetään esiin kun oikeita perusteluja ei löydy. Se että ennenvanhaan oli omat ongelmansa ei tarkoita sitä etteikö nykyajan ongelmiin saisi ja pitäisi puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Täällä te puhelinta/tietokonetta/nettiä käyttävät ihmiset haukutte puhelinta/tietokonetta/nettiä käyttäviä ihmisiä. :DDD

En ainakaan minä kävele nyt kadulla vankkurien kanssa.

Oon kotona yksin ja kotona asuva jo täysikäinen lapsi omilla menoillaan. Eiköhän mulla ole nyt ihan hyvää aikaa olla täällä, toisin kuin oli tuolla bloggarilla kun sokeana liikenteelle sometteli menemään.

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että ne keiden omien lasten ikäluokassa lapsille sattuneet tapaturmat ja lapsikuolleisuus on ollut oikeasti suurimpia, yrittää saarnata nyt nuoremmille sukupolville siitä, että miten lapsia kuuluu hoitaa.

Ja siellä n loppui asiaperusteet. What about mennyt aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aaaaMummeleiden omassa vanhemmuudessa oli ihan yleinen käytäntö, että lapsia porsittiin niin paljon kuin tupaan mahtui, välillä työnnettiin luudalla isompia ulos pois uusien tieltä. Muutenkin oli ihan normia, että lapset työnnettiin pihalle selviytymään päiviksi keskenään heti kun jalat kantoi. Toki vauvat ja taaperotkin voitiin laittaa isompien lasten mukaan. Aamulla tarjottiin puuro ja illalla velliä, lapsiluvusta ei niin pidetty lukua, kunhan niitä oli suunnilleen sama määrä illalla paikalla kuin mitä oli aamulla. Jos pari lasta katosi metsään tai hukkui ojaan, tehtiin vaan uusia. Lasten kanssa ei vietetty aikaa, koska se oli ihan turhaa, paitsi silloin kun kerrottiin, että mitä kaikkea lapsen pitää tehdä saadakseen ruokansa tai silloin kun lapsille annettiin piiskaa.

Nykyään nämä mummelit paheksuu nuorempia äitejä välinpitämättömyydestä lapsia kohtaan, kun nämä äidit välillä käyttävät puhelintaan vauvan nukkuessa vaunuissa.

Meitä tosiaan kritisoi ikäpolvet jotka on kasvatuksen nimissä pahoinpidelleet lapsiaan sekä henkisesti että fyysisesti.

50-vuotias on laskutavan mukaan ihan samaa ikäpolvea kuin tämä Thuren ja ilmeisesti sinäkin? Eli pahoinpitelettekö te lapsianne vai arvosteletteko toisia vanhempia?

Mä olen 28 ja mua kritisoi 60-70 vuotiaat. Ei olla samaa ikäpolvea. Enkä ole kyllä 50-vuotiaiden kanssakaan samaa ikäluokkaa. Mun äiti on 53.

Jaa, miksiköhän kritisoivat? Ehkä ne 60-70-vuotiaat ovat olleet parempia vanhempia kuin sinä?

60- ja 70-vuotiaiden lapset juoksivat pihoilla ja kaduilla ilman vanhempien valvontaa, kulkivat myös omin päin päiväkotiin. Nelivuotiaat vahtivat pienempiä. Vauvoja nukutettiin vaunuissa kerrostalon pihalla (ei edes parvekkeella, jota ei ollut). Ei ollut mitään kypäröitä, turvavöitä eikä turvaistuimia. Lapsia sai kurittaa ruumiillisesti vuoteen -86.

Olen kyllä ihan väärässä. Laki lasten ruumiillisesta kurituksesta astui voimaan kylläkin -84, ja ja jo 70-luvulta lähtien asenteet olivat yleisesti muuttuneet kielteisemmiksi sitä kohtaan ainakin kaupungeissa. Esim. minä ja vanhemmat sisarukseni (70-luvun lapsia) emme ole sitä kokeneet. Parvekkeita oli runsaasti 80-luvulla ja sitä ennen rakennetuissa taloissa. Oli turvavöitä, kypäröitä ja turvaistuimiakin. En ole koskaan kulkenut omin päin päiväkotiin. Sen sijaan saimme leikkiä vapaasti turvallisella pihalla ja se olikin parasta.

Silti kaikkia noita tapahtui vielä kasarilla, eikä kukaan ihmetellyt.

Kaikenlaista tapahtuu tälläkin hetkellä. On harhaluulo, että nykyään (aina on ollut nykyään ja kohta tämäkin on historiaa) olisi kaikki paremmin kuin ennen.

On sitä kaikenlaista, mutta silti vielä 70-l sattui lapsille onnettomuuksia ihan eri tahtiin kuin nykyään. Silti ollaan niin kovin huolissaan, vanhemmuus hukassa ja moraalipaniikki tapissa.

Tämä on sitä whataboutismia, joka vedetään esiin kun oikeita perusteluja ei löydy. Se että ennenvanhaan oli omat ongelmansa ei tarkoita sitä etteikö nykyajan ongelmiin saisi ja pitäisi puuttua.korjattu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että ne keiden omien lasten ikäluokassa lapsille sattuneet tapaturmat ja lapsikuolleisuus on ollut oikeasti suurimpia, yrittää saarnata nyt nuoremmille sukupolville siitä, että miten lapsia kuuluu hoitaa.

Ja siellä n loppui asiaperusteet. What about mennyt aika.

Mitä whataboutismia tossa on? Ihan fakta että lapsikuolleisuus on vähentynyt huomattavasti 70-luvusta. Ja edelleen se pienenee ja pienenee. Eli siis on myös pienempi kuin 90-luvulla myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että ne keiden omien lasten ikäluokassa lapsille sattuneet tapaturmat ja lapsikuolleisuus on ollut oikeasti suurimpia, yrittää saarnata nyt nuoremmille sukupolville siitä, että miten lapsia kuuluu hoitaa.

Pitäisiköhän itsekin kokeilla ensi viikolla, miten tuo 6v. pärjäisi itsekseen koko päivän sillä aikaa, kun ollaan töissä. Sanoisi vaan aamulla, että mene vaikka hiekkalaatikolle tai keinumaan, jääkaapissa on keittoa, lämmitä itse ruoaksi. Sitten vielä lista hoidettavista kotihommista, pyykkien viikkaus ja tiskit. Kyllä varmaan tuo 2v. menee myös isoveikan mukana koko päivän.

Ei ne vanhemmat sukupolvet vastuuttomuuttaan tai ilkeyttään jättänyt hyvinkin pieniä tenavia pärjäilemään keskenään. Heidän oli pakko käydä töissä, jotta pystyvät kustantamaan elämän lapsilleenkin. Myös maaseudulla tilan pyörittäminen oli työtä aamuvarhaisesta iltamyöhään. Siihen aikaan ei ollut samalla tavalla saatavilla lastenhoitoa, kuin nykyään, joten lapset oli pakko jättää keskenään. Sen sijaan, että haukumme vanhempia sukupolvia, oltaisiin tyytyväisiä ja kiitollisia siitä mitä meillä on heidän ansiostaan. Vanhemmat sukupolvethan tämän kaiken hyvinvoinnin on meille rakentaneet.

Ja ei minulle ole tullut vanhukset tai keski-ikäiset koskaan aukomaan päätään, kun lasteni kanssa liikun (3 lasta). "Lapsellista" elämää tässä kuitenkin viettänyt viimeiset 8 -v, kun esikoinen syntyi ja nuorimmainen on vauva. En ymmärrä, miten joillain tuntuu tuota tapahtuvan vähintään viikoittain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummeleiden omassa vanhemmuudessa oli ihan yleinen käytäntö, että lapsia porsittiin niin paljon kuin tupaan mahtui, välillä työnnettiin luudalla isompia ulos pois uusien tieltä. Muutenkin oli ihan normia, että lapset työnnettiin pihalle selviytymään päiviksi keskenään heti kun jalat kantoi. Toki vauvat ja taaperotkin voitiin laittaa isompien lasten mukaan. Aamulla tarjottiin puuro ja illalla velliä, lapsiluvusta ei niin pidetty lukua, kunhan niitä oli suunnilleen sama määrä illalla paikalla kuin mitä oli aamulla. Jos pari lasta katosi metsään tai hukkui ojaan, tehtiin vaan uusia. Lasten kanssa ei vietetty aikaa, koska se oli ihan turhaa, paitsi silloin kun kerrottiin, että mitä kaikkea lapsen pitää tehdä saadakseen ruokansa tai silloin kun lapsille annettiin piiskaa.

Nykyään nämä mummelit paheksuu nuorempia äitejä välinpitämättömyydestä lapsia kohtaan, kun nämä äidit välillä käyttävät puhelintaan vauvan nukkuessa vaunuissa.

Meitä tosiaan kritisoi ikäpolvet jotka on kasvatuksen nimissä pahoinpidelleet lapsiaan sekä henkisesti että fyysisesti.

50-vuotias on laskutavan mukaan ihan samaa ikäpolvea kuin tämä Thuren ja ilmeisesti sinäkin? Eli pahoinpitelettekö te lapsianne vai arvosteletteko toisia vanhempia?

Mä olen 28 ja mua kritisoi 60-70 vuotiaat. Ei olla samaa ikäpolvea. Enkä ole kyllä 50-vuotiaiden kanssakaan samaa ikäluokkaa. Mun äiti on 53.

Jaa, miksiköhän kritisoivat? Ehkä ne 60-70-vuotiaat ovat olleet parempia vanhempia kuin sinä?

60- ja 70-vuotiaiden lapset juoksivat pihoilla ja kaduilla ilman vanhempien valvontaa, kulkivat myös omin päin päiväkotiin. Nelivuotiaat vahtivat pienempiä. Vauvoja nukutettiin vaunuissa kerrostalon pihalla (ei edes parvekkeella, jota ei ollut). Ei ollut mitään kypäröitä, turvavöitä eikä turvaistuimia. Lapsia sai kurittaa ruumiillisesti vuoteen -86.

Olen kyllä ihan väärässä. Laki lasten ruumiillisesta kurituksesta astui voimaan kylläkin -84, ja ja jo 70-luvulta lähtien asenteet olivat yleisesti muuttuneet kielteisemmiksi sitä kohtaan ainakin kaupungeissa. Esim. minä ja vanhemmat sisarukseni (70-luvun lapsia) emme ole sitä kokeneet. Parvekkeita oli runsaasti 80-luvulla ja sitä ennen rakennetuissa taloissa. Oli turvavöitä, kypäröitä ja turvaistuimiakin. En ole koskaan kulkenut omin päin päiväkotiin. Sen sijaan saimme leikkiä vapaasti turvallisella pihalla ja se olikin parasta.

Silti kaikkia noita tapahtui vielä kasarilla, eikä kukaan ihmetellyt.

Kaikenlaista tapahtuu tälläkin hetkellä. On harhaluulo, että nykyään (aina on ollut nykyään ja kohta tämäkin on historiaa) olisi kaikki paremmin kuin ennen.

On sitä kaikenlaista, mutta silti vielä 70-l sattui lapsille onnettomuuksia ihan eri tahtiin kuin nykyään. Silti ollaan niin kovin huolissaan, vanhemmuus hukassa ja moraalipaniikki tapissa.

Tämä on sitä whatupautismia, joka vedetään esiin kun oikeita perusteluja ei löydy. Se että ennenvanhaan oli omat ongelmansa ei tarkoita sitä etteikö nykyajan ongelmiin saisi ja pitäisi puuttua.

Mutta onko ne puuttujat päteviä puuttumaan, keiden omat lapset ikäisineen leikki ihan luvan kanssa autoteillä ja jossain sorakuopilla koko lapsuutensa?